13. tammikuuta 2017

Linda





Yhdistän kaksi ristikkäistä asiaa. Michael Lewisin kirjassa ”The Undoing Project”, josta olen monena päivänä ottanut aineistoa Kahnemanin ja Tverskyn tuotannosta, esitellään myös koesarja, joka aiheutti mullistusta sekä psykologien ammattikunnassa että monilla muilla aloilla. Lääkärit ja tuomarit olivat syystä varpaillaan. Vasta- ja vainovalkeista huolimatta vaikutus tuntuu edelleen. Ehkä erehtymisen luonnonhistoria on ajankohtaisempi nyt kuin aikoihin.

Toisaalta kertomus – kun halutaan viitata filosofian ja folkloristiikan perinteeseen, kertomusta sanotaan joskus ”narratiiviksi” - on ikiongelmallinen kysymys. Ei sillä hyvä että ruokimme itseämme joka päivä koko elämämme naratiiveilla, esimerkiksi miettiessämme, mitä erikoisempaa teemme tänään päivällä töissä tai illalla kotona, vaan annamme myös kertomusten sotkea alleen logiikan aika alkeellisissakin tilanteissa.

Kun tietokoneohjelman yksi perusfunktio on ”jos – niin” (if… then) esitettynä selvin numeroin, ajattelun eli mallien ja tunteiden vyyhden soveltaminen arkeen voisi olla ”entä jos – mitä sitten”. Entä jos liukastun tuossa pihan jäätiköllä…? Kukaties unohdan kysymyksen tai ajattelen että selviydyn minä tai sitten panen nastakengät ja otan pikkukengät kassiin. Jos sitten kuitenkin lippaan, valehtelen luultavasti että niin kuin yritin varoa. Fiksu naapurin rouva käyttää potkukelkkaa.

Narratiivilla on suuri merkitys myös selviteltäessä populismin hurmaa ja suosiota. Pääministeri Sipilän toimet eivät jaksa kiinnostaa, jos hän on vain panemassa koululaitosta ja sairaaloita uusiksi, mutta annapa että mediaan ilmestyy kertomus omaisilleen asiattomia etuja saalistavasta ministeristä, joka sitten vielä valehtelee, etteihän tässä mitään. Jo kiinnostaa!

Ihmiset muuten varmaan vaistoavat, että kun joku on jäävännyt itsensä, päätöksentekijät kenties silti suosivat asianomaisen läheisiä. Jos on ratkaistava, otetaanko töihin tämä, tuo tai kolmas henkilö, ratkaisun kotiin päin vetämistä ei voi juuri koskaan todistaa, koska vakavasti ehdolla olevat ovat yleensä aina kaikki päteviä.

Linda on 31-vuotias. Hän on hyvin etevä. Hän on naimaton maisteri, pääaineena filosofia, ja hyvä suustaan. Opiskelijana hän oli hyvin kiinnostunut syrjinnästä ja yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja osallistui ydinaseiden vastaisiin mielenosoituksiin.

Arvioikaa todennäköisin vaihtoehto seuraavista: hän on a) ala-asteen opettaja, b) töissä kirjakaupassa ja ottaa jooga-tunteja, c) aktiivinen naisliikkeen jäsen, d) sosiaalialalla mielenterveystyössä, e) äänestää aina vaaleissa naista, f) työssä pankin kassana ja osallistuu naisliikkeeseen, g) työssä vakuutusyhtiössä markkinointipuolella, h) työssä pankissa.

Moni kokeen osallistujista arvioi, että Linda on pankin kassana ja osallistuu naisliikkeeseen. Lopulta testin useita kertoja uusittuaan ja vaihdettuaan vastaajaryhmää tutkijat pudottivat vaihtoehdot kahteen ja täsmensivät kysymyksen eli että kumpi on todennäköisempää, että kuvattu Linda on työssä pankin kassana ja osallistuu naisliikkeeseen vai että hän on työssä pankin kassana.

85 prosenttia vastaajista ilmoitti että edellinen vaihtoehto on todennäköisempi.

Koe toistettiin ensin opiskelijoille ja sitten psykologian ammattilaisille. Lopulta järjestäjät kysyivät, eivätkö vastaajat todellakaan huomaa, että puhe on todennäköisyydestä ja kakkoisvaihtoehto sisältää ykkösen. Kun pankissa on kaikenlaisia työntekijöitä, kassavirkailijoiden ryhmän on matemaattisesti oltava suuremi kuin minkä tahansa siitä rajatun ryhmä, esimerkiksi kassatoimihenkilöt, jotka harrastavat naisliikettä tai pitkiä juoksulenkkejä metsässä tai kirkkokuorossa laulamista jne. Jälkimmäinen ryhmä on osa edellistä ryhmää. Kun kysytään todellisuutta, osajoukko on aina joukkoa pienempi (unohtaen kysymyksen joukosta itsensä osajoukkona).

Tosi ammattilainen ei koskaan myönnä virhettään. Intellektuelli sanoo erehdystään viisaudeksi ja kertoo kirjoittavansa siitä lähiaikoina kirjan, joka tulee saamaan ansaittua kansainvälistä huomiota.

Koetilanteen jälkeen joku opiskelijoista oli noussut seisomaan ja ilmoittanut uhmakkaasti, että tämä on minun mielipiteeni. Hän antoi ymmärtää, että se on toisen luokan kysymys, onko hän väärässä vai ei. Tuttua?

Ainakin Tversky olisi vastannut tuohon armottomasti, että jos kysymyksessä on mielipide, se on sitten tyhmä mielipide.

Tästä tullaan erilaisiin some-ilmiöihin ja narratiiviin, vaikka koesarjat ja niitä kuvaava teksti ilmestyivät jo 1980-luvun alussa.

Kumpia on enemmän, pappeja vai pedofiliaa harrastavia pappeja? Arvaan, että jos tätä pääsisi kysymään koetilanteessa, jotkut vastaisivat, että kaikki papit ovat epäilyttäviä, ja jotkut taas, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Toisin sanoen he eivät vastaisi kysymykseen, joka tässäkin sisältää vastauksen. Rakenne on hyvin lähellä klassista syllogismia.

Kahneman ja Tversky nostattivat paljon pahaa verta, koska myös kokeneet ammattilaiset menivät narratiivin ansaan, kun kysymyksestä tehtiin uskottavasti väritetty.

Johtopäätös oli, että ihminen poimii muististaan tai muokkaa mielessään tarinan, johon kuvailtu ”Linda” sopii, ja näkevät sielunsa silmillä, että Linda on feministi. Ja lopettavat ajattelemisen siihen.

Tunsin kerran erään isäni, joka sanoi, ettei kukaan vasemmistolainen voi olla täysijärkinen. Kun sitten aikanaan tulimme Mauno Koiviston luota, olin vielä niin lapsellinen, että palautin tuo mieleen kysymällä, oliko Mauno hänestä täysijärkinen.

Jos olisimme jatkaneet turhaa keskustelua, olisimme voineet siirtyä miettimään talouspoliittisia virheitä ja niiden korrelaatiota puoluesidonnaisuuteen. Olisi tarvittu edustava otos ja vertailuryhmä ja niin edelleen.


14 kommenttia:

  1. Tähän asti, viisikymppiseksi, on pitänyt elää, että ensimmäisen kerran sitten peruskoulun ala-asteen matematiikan monisteiden tuli vastaan nuo joukko-opin määrittelyt. Ei menneet nekään opiskelut hukkaan.

    Elän vielä toivossa, että joskus vielä törmään toisen- tai kolmannen asteen yhtälöönkin, niin pääsen hyödyntämään peruskoulun yläasteen matematiikkaakin.

    Vastaus kysymykseen on muuten e. Tunnen yhden Lindan, ja hän työskentelee sosiaalialalla. Muutkin tuntomerkit sopivat.

    VastaaPoista
  2. Joukko-opin narratiivinen väärintulkinta on yhtä yleinen kuin sähkökemiallisen prosessin käsittäminen teleologiseksi.

    Me emme voi kertoa inhimillistä historiaa ja sen kulttuuria turvautumatta päämääräsyyn (Aristoteles) käyttöön. Kirkko ja Yliopisto rakennetiin (luotiin), koska tulevaisuudessa tarvitaan jumalanpalveluspaikkoja, pappeja ja lakimiehiä. On mahdotonta palauttaa syyketjuja määrättyihin kemiallisiin prosesseihin.

    Samoin evoluution ja tiedeyhteisön mystinen personifikaatio on jo koomisella tasolla. Puhtaitten matemaattisten ja loogisten merkkien ulkopuolinen luonnollinen kieli sisältää jo itsessään sellaisia välttämättömiä rakenteita, jotka eivät kuulu fysiikan, biologian tai kemian alueeseen. Me puhumme luonnostamme metafysiikkaa. ”Itserakentuva” (solu?) ja ”itseään korjaava” (meikkaaja?) ovat eri käsitteitä. Me valitsimme metafyysisen version kuvaamaan tieteellistä toimintaamme. Terveisiä Lindalle.

    VastaaPoista
  3. Maunohan lienee käynyt täysjärkisestä - miten mahtoi olla sen vasemmistolaisuuden kanssa?

    VastaaPoista
  4. Kreml! se teki täysjärkisiä päämiehen virasta haaveilevista suomalaispoliitikoista - vielä on aivan liian aikaista puhua kaikesta siitä, mitä se siunaus pressaksi halajavilta vaatikaan. Mauno oli realisti, oikeistososialidemokraatti, hyvinvointivaltion rakentaja. Vasemmistolaisuus nyt on, että mitä sillä leimalla sitten tarkoitetaan. Manun käsikassara Paavo Lippoen oli vasemmistolainen nuoruudessaan, mutta ei enää silloin kun pääministerinä nosti Suomen suosta. Ei kantssi mällätä.
    Lipponen muuten puutuu demarien kansoittamalta kassakaappiin telejetyltä Tiitisen listalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sosiologi Mauno Koivisto piti itseään talousnerona. Tämä virheellinen käsitys omista kyvyistä talouasioissa johti Mauno Koiviston puolustamaan jääräpäisesti vakaata markkaa ja lopulta vahvaa markkaa. Sen seurauksena oli 1990-luvun Suuri Lama - yli 500.000 työtöntä, yli 60.000 yrityskonkurssia ja tiettävästäi yli 14.000 itsemurhaa.

      Perusteellinen selvytys Koiviston avainroolista Suuren Laman syntyyn ja epäonnistuneeseen hoitoon on vielä tekemättä. Ilmeisesti syynä on väärämielinen kunnioitus Koivistoa kohtaan.

      Poista
    2. Onko semmonen selvitys tekeillä, sullako se on? Ei ole vaikeakaan jopi. Sehän on MHK kaikesta sanellu pitkät pätkät, onko niitä neljätoista kirjaa, vai paljonko? Kirjoittanut ei ole, kun se lentopallo, ne sormet. Sen muuten hoksaa.

      Kaksi kautta osa 2 nimeltään Historian tekijät on keskellä maalialuettasi, siihen sihtaile niin saat pontta ja painoa kun täräytät! Pidä tämä nyt semmoisen kenkun persun neuvona.

      Onnea ja tomeruutta! Ne tulevat tarpeeseen.

      Poista
    3. Älä hyvä ihminen ainakaan sosiologiksi mene tituleeraamaan presidenttiä joka oli siellä valtion kustantamalla opintoretkellä silloin aikoinaan.

      Kyllä se sitten siitä kun saat muutamankin neuvon, ja niin päin pois.

      Puolueettomuushan tässä tulee kun tämmöisiä lukemaan kautta kirjoittelemaan joutuu.

      Poista
  5. Linda on todennäköisesti pätkätyöläinen (milloin milläkin alalla) tai työtön.

    "Narratiivilla on suuri merkitys myös selviteltäessä populismin hurmaa ja suosiota."

    Kirjoittaja on populistisesti tarttunut yhteen tämän hetken pahimmista muotisanoista, jota ei voi välttää enää kuulemasta/lukemasta ainakin parikymmentä kertaa päivässä. Mitä tapahtui tarinalle, kertomukselle tai historialle? Tai sille, että vain kerrottaisiin itse asia poikkeamatta kiertotielle höpisemään jostain narratiivista. Varokaa narratiivia! Narraamista narrin naruun.

    VastaaPoista
  6. Täyty myäntää että tuo viimeinen muoto on kompa,johon itsekin helposti kompastuu. Alkuvaiheessahan mahdollisuduet ovat periaatteesa yhtä todennäkäisiä, jos mitään muuta ei tiedetä. Ne ovat osaksi toisensa poissulkevia, osaksi limittäisiä..

    VastaaPoista
  7. Kiitos herätyksestä Napapiirin kaamoksen lauantai-aamuun!
    Printtilehdessä sen apulaispäätoimittaja ilmaisee asian näin, lehden etusivulla:
    "En käsitä, miksi en ole tajunnut"
    Kysymys: onko kirjoittaja han, hon vai hen?

    VastaaPoista
  8. En vastaa tähän kommenttiin vaan edelliseen... jossa kehut sukulaispoikaasi... ja ihan varmaan syystä. En minä siitä mitään. Mutta oletko silti koskaan nähnyt "erittäin, erittäin fiksaua ihmistä?"

    Minäpä olen. (vilkaisee peiliä)

    Kerran yövyin Pasilassa S-hotellissa (mainostaminen kielletty)... eräässä Pasilassa sijaitsevassa hotellissa. Aamulla kuntoni oli vähän heikohko, ja lähdin kävelemään. Raitiovaunu ajoi ohitseni. Tulin valtavan suuren talon viereen, talon seinässä luki Pasilan Poliisiasema. Ajattelin käydä puhalluttamassa itseni. Mutta kun katsoin "ewitä Palvellaan" odotussalin ikkunasta sisälle, siellä oli niin paljon ihmisaiä odottamassa, että en viitsinyt mennä. Vaan jatkoin kävelyäni.

    Toinen raitiovaunu ajoi ohitseni.

    Sitten näin toisesta ikkunasta että yhdessä huoneessa istui vain yksi pollari (tai komisaario/ylikonstaapeli/poliisiylijohtaja tms) ja kun ovikin oli auki, tai ei siis ollut lukossa, menin sisälle. Ja sanoin sille että "mä haluais..." Se karjaisi "VUORONUMERO". Vähänkös säpsaähdin. Mutta huomasin että ihan oikeasti siinä takanani oli pönttö, josta saI VUORONUMROJA ja peruutin sinne. Ja juuri kun olin ottamasa omaani, se karjaisi "SEURAAVA". Selitin sille että haluaisin että minut puhalletutettaisiin koska aion tänään vielä ajaa Ladallani Jyväskylään ja että... Se keskeytti minut: "VAI NIIN. SITÄ AJETAAN AUTOLLA TÄNNE. jA TULLAAN OTTAA SELVILLE KUINKA P<ALJON OLLAAN RIKOTTU LAKIA. Hitsi, kun menin ihan hämilleni. Aloin änkyttää että "ei kun se AUTO ON SIELLÄ HOTELLIN PARKISS... minä vaan kävelin... aIKANI KULUKSI TÄSSÄ TALLUSTELI... en minä autolla... tai eilen tietysti..." Se murahti, nosti peffaansa siitä tuolistaan ja meni takahuoneeseen. Sieltä se toi minulle pillin johon puhalsin. Sitä se katsoi pitkään ja pyöritteli päätään, ei sanonut mitään, minun piti kysyä "paljonko se näyttää?" Ei se heti sanonut, pudisteli vaan päätään, sitten se sanoi: "KYLLÄ HUOMAA ETTÄ HERRA ON EILEN HUMPUTELLUT. TÄMÄ NIMITTÄIN NÄYTTÄÄ 0.01 PROMILLEA." Eli ei siis mitään... kun syö paksun siivun ruisleipää, jo se on 0,02 promillea. Ja poliisisetä katsoi minua silmiin ja sanoi: "MUTTA KYLLÄ TE SILTI OLETTE HYVIN, HYVIN FIKSU IHMINEN."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkinen.

      Lähdit kohden Helsinkiä hotelli Pasilaa jonne saavuit Jyväskylästä jossa asuit ilman henkilöautoa merkki Lada jota et ole nähnyt pysäköityäsi sen. Yövyttyäsi hotelli Pasilassa heräsit ja lähdit ulos katsomaan oletko kotona sillä olosi oli kehno. Et ollut mutta näit poliisin ja jäit ratikasta joka meni ohi. Sitten ohitti toinen ratikka sinut. Poliisi näki tämän ja puhalsit joka KOVAAN ÄÄNEEN näytti nollaa. Poliisitalo oli Pasilassa. Tämä tapahtui ainakin vähän yli kymmenen vuotta sitte. Mikäli mitään ei tapahtunut niin se on vanhentunut. Poliisi tiesi että olet humputellut mutta fiksu. Aamulla.

      Juu -- Ei ole jännää.

      Kerro siitä Ladasta vaikka jotain! Lattaraudat on aina tosimiesten touhuissa olennaisia.

      Minäkin voin kertoa. On kokemusta. Kuormana oli räsymattoja. En osaa sanoa montako Ladaa käytin mutta kyllä niitä oli monta eikä riittänytkään ja satoi niin että ratikasta jäi peräallot. Taivahan tosi. On se Shiguli kyllä hyvä auto, ihmiset ei tiijä!

      Jäikö siitä sun Ladasta mitään jäljelle?

      Poista
    2. (twiitti eli tirske)

      Hetkinen. Lähdit aamulla. Juu. Jäikö Ladasta mitään jäljelle?

      Poista
  9. Tuossa tehtäväksi annetaan arvioida todennäköisin vaihtoehto seuraavista, epätavallinen tehtävä. Kun katsoo osittaiset päällekkäisyydet huomaa tehtävän johdattelevuuden. Jos olisi annettu tehtäväksi arvioida seuraavien vaihtoehtojen todennäköisyydet ja nuo olisivat siinä lueteltuina, vastauksista olisi saatu aineisto josta voisi päätellä enemmän.

    Tykkää / en tykkää. Kaikkea mistä pidätte voidaan käyttää, kaikkea mistä ette pidä voidaan käyttää. Käytetäänkö hyväksi? Aivan varmasti.

    VastaaPoista