1. tammikuuta 2017

Keinoihin katsomatta






Kirjoittaisi sitä pikemmin jotain mieltä ylentävää. Kommenteissa kuitenkin liikkuu ajatus, joka on osoitettava ankaksi. Oikeusfilosofiaa uudeksi vuodeksi.

”Jos huumepoliisi keksii keinot rajoittaa rikollisuutta, ei ole syytä vainota häntä itseään rangaistuksilla.”

Voi olla, että tuo jäljittelee asianomaisen poliisin omaa ajattelutapaa. Jos näin on, aina vaarallisempaa.

Onko huumerikollisuutta saatu kuriin, on tietymätöntä. Erään käsityksen mukaan tilanne on jo räjähtänyt käsiin, myös Suomessa. Keskustelussa porttiteoriasta on vika; johtaako siis kannabiksen käyttö muihin huumeisiin. Tuo keskustelu sisältää oletuksen, että huumeita käytetään rikollisuuden maailmassa ja siis jokseenkin näkymättömissä. Näin ei taida olla.

Välillä lukiessani lehteä ja katsellessani uutisia mietin, kuinka moni noista maailman mahtavista on kuvaushetkellä vaikutuksen alaisena tai psykoosissa.

Historiaa lukiessa kohtaan harvakseltaan tärppejä. Tavattomasta tarmokkuudestaan ja rajoja uhmaavasta tuotteliaisuudestaan tunnettu merkkihenkilö N pyytää kirjeessä ”kuten ennenkin” lääkäriltä kokaiinia silmävaivoihinsa.

Susanna Alhon romaani ”Todistaja” hätkähdytti. En ollut tiennyt hänen isoisänsä, Suomen pankin tutkijan ja tohtori Keijo Alhon tarinaa. Tämä kansantaloustieteilijä ahersi hyvinkin korkea-arvoisissa piireissä Urho Kekkosen vallankasvua vastaan ja perusti järjestöjä vaipuakseen kommunismin kauhussaan syvään vainoharhaisuuteen. Kun hän oli käynyt puhumassa politiikan keskiöön nousevalle Väinö Leskiselle kommunismin vaaroista ja näytellyt samalla mukanaan ollutta pistoolia, Leskinen etevän rintamaupseerin riuskuudella soitti poliisit, jotka tunkeutuivat Alhon asuntoon Meilahdessa. Alho ampui toisen kuoliaaksi ja haavoitti toista vakavasti.

Erkki Tuomioja kirjoittaa luonteenomaisen epätarkasti (Jarkko Vesikansa ”Salainen sisällissota”), ettei Alhoa kuitenkaan tuomittu rangaistukseen ja että hän vietti ”muutaman vuoden” mielisairaalassa. Alho siis katsottiin täysin syyntakeettomaksi – rikoslain termi on ”ymmärrystä vailla oleva” – ja vakimielisairaalassa hän vietti vailla sanottavaa hoitoa kymmenen vuotta, kunnes pääsi koevapauteen ja eli hiljaisesti 90-luvulle asti.

Olen luullut tietäväni kaikki tämän suuntaiset tapaukset tarkasti, mutta Alhon jutusta en ollut ikinä kuullutkaan. En nyt tutkinut, tuliko asian selostava Wikipedian artikkeli romaanin johdosta, vai onko se ollut siellä jo ennen.

Joko kansan johtava kerros on hyvin käyttäytyvää, mitä en oikein usko, tai sitten Alhoon liittyneitä korkeita nimiä haluttiin varjella. Lisäksi tuo ”salainen sisällissota” on huonosti tutkittu. ”Vaaran vuosista” on kirjoitettu, enimmäkseen pehmoisia. Jälkimmäisessä on kysymys siitä, oliko Suomessa tapahtumassa kommunistien vallankaappaus 1948. Oma tulkintani on, ettei ollut. Demarien ja kommunistien kamppailu vallasta ja ehkä ylivallasta on totta. Paasikiven ja sitten Kekkosen aikana Neuvostoliitolla ei ollut suurempaa syytä tukea kaappausta, koska vähempikin riitti. Kommunistit auttoivat Kekkosen valtaan, mutta tämä ei kommunisteja.

Tohtori Alhon tapaus voi olla ainoa lajiaan, ja ehkä se johtui omista syistään. Alho oli Rauman seminaarin johtajan poika ja joutui näkemään kansalaissodan aikana sellaista, mikä voi vaurioittaa mieltä pysyvästi.

Toisaalta mielen murtumista sodassa on nyt alettu tutkia. Onko mielen murtuminen rauhassa tutkittavissa?

Kerran luin yliopiston kirjastosta hyvin paksun teoksen, joka käsitteli nimensä mukaisesti neroutta ja hulluutta. Tulin siihen tulokseen, että kirjoittajat (Lange ja Eichenbaum) olivat hulluja. Aineisto on kyllä mahtava. Pitäisikö hankkia se uudestaan käsille? Satojen sivujen matkan teoksessa käsitellään erilaisten nerojen mielenvikaisuutta, ja mukana on hyvin paljon sellaisia, joita ei milloinkaan pantu telkien taakse. Se on tunnettua, ettei esimerkiksi Nietzschen pahaksi puhjennut mielisairaus häiritse hänen lukijoitaan; joidenkin mielestä hänen mestariteoksiaankin lukiessa tulee mieleen, että jostain suunnasta nyt heittää, ja pahasti.

On toisia neroja, joiden näkyjen yksityiskohtaisuus herättää eräitä epäilyjä. Ja sitten on tuo alkoholismi. Mitä kaikkea maailmassa on saatu aikaan viinapäissä?

Shakespeare oli huomiota herättävän kiinnostunut hulluudesta ja hulluuskohtauksista, joilla on keskeinen draamallinen merkitys niin monissa hänen huipputeoksissaan. Dostojevski ja Gogol käyvät jatkuvasti hulluuden rajaa, ja Gogol putosi itse, kuten niin moni muu. Syy oli nenän.

Ei ole syytä luetella suomalaisia suuria nimiä, joiden kantajat ovat käyneet saamassa hoitoa.

Riittänee kun sanon, että mielestäni Aleksis Kiven psykoottisuus näkyy selvästi jo ”Seitsemässä veljeksessä”. Teoksen julkinen teilaus ei siten aiheuttanut mielisairautta. Tai ehkä sittenkin mainitsen Sillanpään hoitojaksot, joista ainakin sodan aikaan sijoittunut oli paha, ja Waltarin usein toistuneen, hoitoa vaatineen  ylirasituksen, jonka yhteydessä ainakaan minä en osaa olla ajattelematta hänen epäluonnollisen suurenmoista kuvittelukykyään, jota hän itsekin kuvaili kai leikillisesti harhojen näkemiseksi (”Neljä päivänlaskua”).

Alhon ajatuksia herättävästä romaanista lienee vielä sanottava, että pelaaminen aikatasoilla eli nuoren nykynaisen murheiden ja ajoittaisten sekoilujen keittäminen samaan liemeen tohtori-isoisän tarinan kanssa ja lisättynä tapauksessa kuolleen poliisin kuolemanjälkeisillä ”muistelmilla” palautti mieleeni T. Anhavan aforismin, ettei esikoisteosta pitäisi koskaan julkaista. Olisi viisasta aloittaa julkaisutoimintansa toisella teoksella.

Kustannustoimittajana (jollainen olen siis itsekin ollut) olisin pyytänyt kirjailijaa kokeilemaan kahta eri kirjaa.

Lukisin mielelläni kylmäverisiä rikosjuttuja, ehdoin että kokonaisuus jää mysteeriksi, joka on kirjallisuuden ja siis ihmisen osa.

24 kommenttia:

  1. Jos huumepoliisi kaappaa vallan alamaailmassa, tietenkin vankilaan päätyy kilpailevien rikollisryhmittymien nilkkejä ja isompiakin diilereitä siinä määrin että homma näyttää tehokkaalta.
    Ns. vihjetietoa riittää, ja näyttöä löytyy.
    se että kortekallio-aarnioliiga taisteli metamfetamiinia yms vastaan saattaa olla totta - liigajohtajan oman henkilökohtaisen rahanahneuden estottomuus ainakin kusi muroihin; teoria altruistisesta missiosta ei ollut katu-uskottava.

    VastaaPoista
  2. Isäni joka oli taidemaalari kertoi nuorena testanneensa millaista taiteen teko alkoholin avulla on, kun kollegat olivat sitä niin ylistäneet. Homma oli tosiaankin luistanut kuin tanssi. Tuotokset menivät seuraavana päivänä uuniin. Eli ei doping sovi kaikille.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän palstan parasta antia ovat hyvät lukuvinkit. Tällä kertaa puheena olevan teoksen on kirjoittanut Linnea Alho. Helpottaa löytämistä.

      Poista
  3. JK: "...mielestäni Aleksis Kiven psykoottisuus näkyy selvästi jo ”Seitsemässä veljeksessä”."

    Selvästi? Luin teoksen pari kolme vuotta sitten uudelleen, mutta en kyllä ainakaan noteerannut siinä psykoottisuuden merkkejä. Kirjahan on kasvutarina - ison talon hunningolle menossa olevat pojat ensin pakenevat vastuutaan, mutta sitten tarttuvat itseään niskasta kiinni ja ryhtyvät kunnon kansalaisiksi.

    Kuvaa muuten aika osuvasti Suomenmaan nykyistäkin todellisuutta: moni nuori mieluummin hengailee ja chillailee ja vanhempikin downshiftailee ja hyggeilee toisten kustannuksella kuin ottaa vastuun itsestään – ja maastaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisissä oloissa downsihtailu ja chillailu saattaa olla järkevämäpää kuin maailmanlaajuisen rahatalouden (kauniisti sanottuna) orjaksi heittäytyminen.

      Poista
    2. Ehkä järkevämpää, mutta onko reilumpaa ja ylevämpää? Heittäytyjät kuitenkin olettavat, että yhteiskunnan on heidät elätettävä, koska perustuslaki niin määrää.

      Poista
  4. Totanoin

    Blogisti kirjoittaa vuoden 1954 ampumavälikohtauksen päähenkilöstä Keijo Alhosta: ”Alho siis katsottiin täysin syyntakeettomaksi – rikoslain termi on ”ymmärrystä vailla oleva” – ja vankimielisairaalassa hän vietti vailla sanottavaa hoitoa kymmenen vuotta, kunnes pääsi koevapauteen ja eli hiljaisesti 90-luvulle asti.”
    Meniköhän se noin? Vastakohtana aiemmalle jyrkälle oikeistolaisuudelleen hän oli kyllä loppuikänsä poliittisesti hiljainen, mutta julkaisi jo 1958 kansantaloustieteestä pitkään oppikirjanakin käytetyn teoksen ja toimi eläköitymiseensä saakka kauppakorkeakoulun taloushistorian dosenttina. Sairaalassaoloaika taisi olla huomattavan lyhyt huomioiden hänen tekonsa. Mutta voihan sitä piankin parantua.

    En osaa oikein arvioida Jyrki Vesikansan ”Salaista sisällissotaa”. Hänhän muokkasi sen väitöskirjansa tekstistä, ja on se ainakin huolellisesti lähdeviitoitettu. Mutta koko tuo aihepiiri on edelleen lähes käsittelemättä. Ja tutkimattomuudesta voi sitten tehdä halutessaan erilaisia tulkintoja.

    Linnea Alhon teokseen suhtaudun blogistin tavoin varsin kriittisesti. Miksi ihmeessä nuoren naisen sekoilut pitää ympätä isoisän tarinaan? Voihan kirjoittaja pyrkiä viittaamaan isien tekojen kertautumisesta kolmanteen polveen saakka, mutta löperöksi ajatus jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostuneen kannattaa ilman muuta lukea Jarkko Vesikansan alkuperäinen väitöskirja (Kommunismi uhkaa maatamme), vaikka se onkin vaikeasti saatavissa. Löytyy silti muutamasta tieteellisestä kirjastosta.

      Keijo Alhon populäärit taloustieteen - ja historian esitykset olivat todella varsin luettuja. Kustantaja panosti myös teosten näyttävään ulkoasuun. Anonyymin muistelema teos lienee ollut Kansantaloutta kaikille.

      Poista
  5. Muistaakseni syksyllä Hesari kirjoitteli huumekaupan muuttuneen entistä avoimemmaksi ja röyhkeämmäksi. Viittaisi siis ongelman lisääntymiseen.

    Jostain syystä täsmälleen samaan aikaan kun Susanna Reinboth, KRP ja kumppanit toteuttavat omaa missiotaan.

    Että kumpi nyt on tärkeämpi: huumeet vellovat vapaina ja tuhoavat tuhansien ja kymmenien tuhansien elämän vai joku Reinboth heristelemässä sormeaan Aarniolle.

    KRP:n jannuihin en luota pätkääkään, siitä ei tarvis keskustellakaan.

    Aarnion keisi olisi pitänyt tutkia riippumattomin ulkomaisin tutkijavoimin poliisin sisällä ollessa niin vakava viha ja riita että esteellisyys oli päivänselvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. . . . ottaen huomioon se, että poliisivoimin huumeongelmia ei ole missään ratkaistu. Paitsi ehkä Philippiineillä?

      Poista
    2. Se, että huumekauppaa käydään jossain puistossa puoliavoimesti, ei kerro oikeastaan mitään huumekauppatutkinnan tilanteesta. Kyse on ainakin HS:n tietojen mukaan siitä, että huumeita ovat myymässä sellaiset henkilöt, joilla on kovin vähän menetettävää: lähinnä taannoisen maahantulija-aallon turvapaikanhakijat. Jos asialla on yhteyttä Aarnion juttuun, se kertoo lähinnä siitä, että Aarnion liigan hajoaminen on antanut tilaa uusille toimijoille.

      KRP:hen kohdistuva epäluottamuksesi on mielenkiintoista. Kuka muu olisi voinut Aarniota tutkia? Ammattitaitoa ja resursseja ei ole tämän kokoluokan tutkintaan millään muulla poliisiorganisaatiolla. Ulkomaisia tutkijoita ei voi mitenkään edes ajatella käytettävän. Laki ei moista salli, ulkomaalaisilla ei ole kielitaitoa eikä paikallistuntemusta eikä suvereeni valtio voi päästää ulkomaalaisia tekemään rikostutkintaa omasta turvallisuusorganisaatiostaan. Sellaisen likapyykin pesu kuuluu maan sisälle. (Ajatus ulkomaalaisesta organisaatiosta ratkaisemassa, lakkautetaanko Suomesta KRP vai Helsingin poliisin huumerikosyksikkö, mistä Aarnio-jutussa on osittain kysymys, on kauhistuttava. Se koskisi itsemääräämisoikeuden perusteisiin.)

      Minun uskoni Aarnion syyttömyyteen ei vahvistu siitä, että hänen tukijansa kannattavat samalla kaiken laillisen valvonnan ulkopuolella olevia, huumausaineita vastaan taistelevia ja niitä samalla myyviä kuolemanpartioita, joita kovasti sinulta vaikuttava anonyymi vaati edelliseen tekstiin laittamassaan kommentissa.

      Poista
    3. Minä näen silmistä että Aarnio on syytön. Samoin näin Auerinkin. Ei siinä sen kummempaa tarvita. Niinhän tuomarikin tekee tosiasiassa päätökset. Kyllä se on pelkkää intuitiota ja ihmistuntemusta loppuviimeksi. Toki todistajat kuullaan mutta sen onko vastaaja syyllinen vai ei, näkee muutamasta sanasta. Pelkkä olemuskin toki riittää ammatti-ihmiselle.

      Kunnioitan silti ja toki omastani poikkeavia näkemyksiä. Haluan omasta puolestani antaa selvän äänen (vrt. pasuna).

      Poista
  6. Tulee mieleen tapaus sodanjälkeisiltä vuosilta. Eduskunnassa oli rahavastaavana korkea herra nimeltä Feiring, joka ilmeisesti jonkinlaisen ylirasituksen seurauksena varastoi lukittuun työhuoneeseensa pinoittain seteleitä. Ne löytyivät vasta kun herra Feiring oli sairastunut riittävän vakavasti. Tästä muuten sai alkunsa herravihaan politiikkansa perustanut SMP.

    Kun itse muutin Helsinkiin oli Töölöläiskaksiomme talkkarina oikein mukava ja asiantunteva kaveri nimeltä Feiring, josta sitten lopulta tuli melkoinen kiinteistönomistaja Töölössä. Isääni se vähän hymyilytti ja monien vuosien jälkeen hän lopulta kertoi mistä se hymy johtui. Olivat lapsuuskavereita.

    VastaaPoista
  7. Sed quis custodiet ipsos custodes

    1968 alkaen Hesperiasta Utsjoelle olen psykiatrin töitä tehnyt, viimeiset 40 vuotta Lapissa yleissairaala- ja yksityispsykiatrina.
    Siis laillaan "herrojen kanssa marjassa".

    20 vuotta sitten törmäsin artikkeliin, jossa kaikki se, mistä blogisti "heittelee", on jotenkin strukturoidusti pohdittu sen suhteen, mitä tiedetään, ei sen suhteen, mitä halutaan tiedettävän.
    British Journal of Psychiatry 165 22-34 (1994): 291 World Famous Men
    Suosittelen lämpimästi.

    Joukossa oli yksi suomalainen (Sibelius, mutta ei psykiarian professori vaan säveltäjä, vaikka toisinkin päin olisi voinut olla).

    Sen suhteen, mitä suomalaisesta, venäläisestä (ml neuvosto"psykiatria"), ruotsalaisesta, norjalaisesta ja saksalaisesta psykiatriasta tiedän (ja se ei ole vähän) 1900-2016 uskon, että kyseessä on aika lailla isompi "kakku" kuin mitä Kemppinen tässä päivityksessään kertoo.

    Kannabiksen osalta toistan äsken kommentiksi tarkoittamani "huulen":

    "Saapas nähdä, mikä vapautuu ensin, kannabis vai Aarnio - Suomessa"

    Jos minä olisin saanut päättää, kustannustoimittaja olisi voinut jättää monta Panu Rajalan sairauskertomustekelettä suosittelematta julkaistavaksi.
    Sama koskee kirjaa "Syysprinssi", jonka kuvaaman kohteen aiheuttamaa syyllisyyttään IMAGE-lehden toimitus vieläkään ei ole kovin syvästi ehkä miettinyt.

    VastaaPoista
  8. Tuo blogistin näkemys, että Aleksis Kiven psykoottisuus näkyy selvästi jo Seitsemässä veljeksessä kiinnostaa kovasti. Olisi mukava kuulla siitä lisääkin.

    Tuollaista ajatusta ei tietääkseni ole kukaan kirjallisuudentutkija vielä noin suoraan kirjoittanut. Kiven ja Seitsemän veljeksen tapauksessa enemmän mielenterveydellisiä ja psykologisia pohdintoja olen nähnyt esitettävän Kiven äänekkäimmän kriitikon, A. Ahlqvistin motiivien suhteen.

    Kiven teksteistä olen pystynyt lukemaan kuvan herkästä, ehkä masentuneisuuteen taipuvasta kirjoittajasta, toisaalta aika mainiosta humoristista ja herkkäkorvaisesta kielen sävyjen tuntijasta.

    Psykoottisuus taas - avaisitteko tuota hieman?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on nykyaikaa, nakella hatusta ties mitä diagnostisointeja kanssaihmisistä ilman opintoviikonkaan pojoa käyttäytymistieteissä. Sallitaan. enkä olisi tarttunut koko asiaan ellei arvon toinen anonyymi olis näin ryhtynyt kummeksumaan.
      Kummeksutaan sitten kunnolla: muuan Anonyymi narsistien uhrien tuki -vertaistukiverkosto pelaa em. periaatteella.
      Verkoston henkilöt ovat leimanneet entiset kumppaninsa narsisteiksi, ja itsensä ko. suhteen vuoksi traumatisoituneiksi - he toimivat ominpäin, koska "useilla erilaisilla auttavilla tahoilla ei ole riittävästi tietoa ja kokemusta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja sen aiheuttamista ongelmista läheisille."
      Tapasin näitä ihmisiä; ihmetykseni oli suuri, millaisiahan narsisteja ne exät sitten mahtavat ollakaan!
      eli, kyllä meillä jokaisella riittää omassamme ihan riittävästi jos kyökkipsykologia haluamme leikkiä.

      Poista
    2. Googleta Kalle Achté, häneltä on kosolti aineistoa Kiven hoidosta, diagnoosista ja psykooseista.
      Toinen "kannattaa seurata" on Yrjö Alanen ja Dostojevskin "Hyvä ja paha".
      Itse olen kummankin kanssa aika jyrkästi eri mieltä, mutta kumpainenkin kuvaavat, mihin suomalaisen psykiatrian historia "Seilin saaren" ja Veikko Tähkän taipaleella on itsensä perustanut - ja taitaa perustaa edelleen.
      Itse olen enemmänkin Ranan Rimónin perässähiihtäjiä ja välittäviä siltoja tiedän mm Johannes Lehtosen, Matti O Huttusen ja Jouko Lönnqvistin rakennelleen.
      Turhaanko? Niin kai?
      Miksi turhaan?
      Se on oman laulunsa paikka.

      Poista

  9. jatk.
    Keijo Alhohan se SP tutkimuslaitoksessa varmaan oli näissäkin mukana. Niistä nyt ei vain kirjaa ole eikä ole Suomen Pankin historioissakaan. Suurmiehiin isosuisiin suupaltteihinhan piti keskittymäni ennen kuin mopo taas karkasi. Niin DB:n Mitchell värväsi huipppupankkiireita talentteja myymään veikkausta. Mistä talentin tunsi. NYT kertoo rekrytoinnin olleen hänen valttinsa ja DB Lontoon valtti. Metodologia oli valita isojen monilapsisten perheiden vesoja yliopistojen joukkuepelihahmoja, koska Mitchell uskoi noiden piirteiden merkaavan "atleetteja" ,jotka kykenisivät yhteispeliin vielä keskinäisenkin kilpailun areenalla, trading floorilla eli kauppatiskillä, missä kiusaus on viedä työkaverilta.

    Keijo Alhon suurmiehistä Hackman tuli mieleeni. Hän piti korttipelipöytää kauppiaiden klubilla, kaskusi ja temmelsi ja kun Kustaa III sota toi venäläisiä upseereita ja väenvarustajia Viipuriinsa, niin Hackmanin suopeus otti heidätkin ja niin vähäisestä bremeniläisestä kirjanpitäjästä alkoi nousta, niin Hackmanit.

    Sukupolvi myöhemmin kun Päijänteen Kymijoen uitot piti organisoida niin Viipurista hokattiin Kotkan Hackmaneille toinen korttipöydän mies, junkkarikoulussa Krimin sodan aikana pikakoulutettu William Ruth asialle. Hyvä kun oli pikakoulutus ja mies pelasti synnyinlahjansa luomisvietin. Uitoista hän eteni Karhulan sahan hiomon ja pahvitehtaan ja lasitehtaan (sen mistä Kullervo K. kävi vääntöä Kristel Ahlströmin kanssa !) perustajaomistajaksi. Ehkä lankous kolmannen 12 suurmisestä Hugo Standertsköldin kanssa auttoi.

    Leski ei vienyt Karhulaa suvulleen vaan miehensä toiveen mukaan lapseton pari testamenttasi sen vähäväkisten metsätyömiesten ja korpien pienviljelijöiden hyväksi. Rahat hukkuivat inflaatioon. Jo siihen mikä kuittasi Valter Ahlströmin obligaatiolainat joilla Karhula ostettiin suvulle pidettäväksi 1990-luvulle. Ja mikä inflaatio siis tuhosi testamentin arvon ! Yhä kyllä on isohkosti stipendejä ja projekteja tuottava Metsämiesten Säätiö tätä juurta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Simeonilla ainakin oli häilähtelevä mielen tasapaino ja viinan viljelystä aiheutunut näky Saapasnahkatornista, jonka huipulla hän kohtasi pirun, mutta ei siitä kai voine vetää suoraa yhteyttä kirjailijaan, vaikka on hänkin jonkin sellaisen hallusinaation saattanut kokea, ainakaan viina ei ollut tuntematonta hänellekään.

    Josef Julius Wecksell oli erittäin lupaava runoilija ja ehti kirjoittaa Daniel Hjort -näytelmän, ennen kuin joutui hoitoon nuorena. Taisi Jouko Turkkakin nyrjähtää rajan toiselle puolelle jossain vaiheessa. Hänen kiihkeää ääntään kuuli eilen taas radiossa.

    Luovaa hulluutta on ollut monilla aloilla nerojen joukossa. Ensimmäisenä tulee mieleen elokuvat Shine ja A Beautiful Mind, pianisti David Helfgott ja matemaatikko John Nash. Van Goghkin leikkasi korvansa irti, ei ihan normaali teko.

    Ennen vanhaan puhuttiin vanhuuden höperyydestä, ja se kuulostaa melkein herttaiselta, luonnollisemmalta kuin joku Alzheimer, sairaus.
    EG

    VastaaPoista
  11. Erkki Tuomioja kirjoittaa luonteenomaisen epätarkasti (Jarkko Vesikansa ”Salainen sisällissota”), ettei Alhoa kuitenkaan tuomittu rangaistukseen ja että hän vietti ”muutaman vuoden” mielisairaalassa. Alho siis katsottiin täysin syyntakeettomaksi – rikoslain termi on ”ymmärrystä vailla oleva” – ja vakimielisairaalassa hän vietti vailla sanottavaa hoitoa kymmenen vuotta, kunnes pääsi koevapauteen"

    Kemppinen on epätarkka. Alho julkaisi 10 v aikana alla olevat kirjat, jotka edellyttivät arkistokäyntejä. Alho ei taatusti ollut vankimielisairaalassa muutamaa vuotta kauempaa.

    Kansantaloutta kaikille. WSOY 1958, 2. painos 1958, 3. painos 1962, 4. painos 1965, 5. painos 1970
    Suomen teollisuuden suurmiehiä : 12 elämäkertaa, 191 kuvaa. WSOY 1961
    Rauma-Repola oy:n Rauman tehtaat 1912-1962. Rauma-Repola 1962

    VastaaPoista
  12. "There’s nothing to say on this subject that hasn’t already been said by Erik Satie himself:

    “My only nourishment consists of food that is white: eggs, sugar, shredded bones, the fat of dead animals, veal, salt, coconuts, chicken cooked in white water, moldy fruit, rice, turnips, sausages in camphor, pastry, cheese (white varieties), cotton salad, and certain kinds of fish (without their skin). I boil my wine and drink it cold mixed with the juice of the Fuchsia. I have a good appetite, but never talk when eating for fear of strangling myself.”

    — Memoirs of an Amnesiac, 1912"

    http://flypaper.soundfly.com/diversions/composer-erik-satie-was-weirder-than-you-realize/

    VastaaPoista
  13. Tässä ilmeisesti tarkempaa tietoa filosofian tohtori Keijo Alhon hurjista aikeista:

    http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/684889/Yle+lammitti++Kekkosen+murhayritykset+uutisia+90luvulla

    VastaaPoista
  14. "Välillä lukiessani lehteä ja katsellessani uutisia mietin, kuinka moni noista maailman mahtavista on kuvaushetkellä vaikutuksen alaisena tai psykoosissa."
    Keskellä NL:n ja USA:n Kuuban ohjuskriisiä mitä miettiikään JFK? Hänen päässään pyörii; pitäisi ja äkkiä päästä panemaan. Näin kirjoittaa M.Leikola Uuden maailman kadussa. Tietenkin tämä on fiktiota.
    Ei kirja huono ole, koska kohta olen tuhat sivua lukenut.

    VastaaPoista
  15. Alhon suvussa on ollut siksi paljon lääkäreitä, että varmaan helpotti "oikean" lausunnon saamista oikeuteen.

    VastaaPoista