7. joulukuuta 2016

Karhinen




Mihin voisin lähettää lyhyen muistion, joka koskee pankkiryhmänne (Op) halua panostaa rahallisen tuloksen ohella sidosryhmiin?

Jos luvassa on haaleaa kahvia ja kuiva keksi, voin tulla Vallilaankin. Istuskelin osuuskassan konttorissa vähän väliä suoraan sanoen ennen kuin Sinä olit syntynytkään, vaikka et ole sinäkään enää poikanen.

Palkka tuli pari vuotta liikepankkiin, mutta siellä konttorinhoitaja sanoi, etteivät he oikeastaan ole kiinnostuneita kaltaisistani henkilöasiakkaista. Samalla viikolla vein osuuspankkiin vierasvaroja, erään vuorineuvoksen kuolinpesän säästön. Joskus sattui silmään, että tuo pankkitoimihenkilö oli vaihtanut alaa. Hyvä ratkaisu.

Tarjoamani muistio on ollut valmis jo jonkin aikaa. Pääasia on avustettu asuminen. Siinä on talousmiesten kielellä markkina-aukko, pankkiryhmänne kielellä nopeasti kasvava sidosryhmä. Monet ikätoverini ovat aika pahassa pulassa kun ei ole kuin eläke ja velaton asunto. En vähättele velallisia enkä asunnottomia vaan kiinnitän huomion valtavaan ihmismäärään, jolta puuttuu kokemus tällaisten asioiden hoitamiseen.

Pari päivää sitten kirjoitin Komin elämäkertateoksesta. Epäilen että hänen suosimansa termi ”epäjatkuvuus” aloitti voittokulkunsa kielessämme Michel Foucaultin filosofiasta, jonka suomentamiseen osallistuin tarmokkaasti vuosikymmeniä sitten. Ranskaksi se on ”rupture ontologique” eli tieto-opillinen murtuma.

Foucault näkee Euroopan suurimman murroksen merkkinä laitosten synnyn ja käsittelee tuotannossaan koulua ja kasarmia, hullujenhuonetta ja vankilaa. Taustalla on ”vallan mikrofysiikka” eli poliittinen halu valvoa pieniäkin ihmisiä mahdollisimman tarkasti. Sitä perua ovat kansansodat, ensimmäisenä Ranskan suuren vallankumouksen yleinen aseisiinnousu, ja sen perässä mm. kansanopetus ja henkilöverotus, etenkin Saksassa kehitellyt tekniikat sielun kuurnimiseksi.

Taustalla on väestönkehitys mutta myös maallistuminen. Puhe on toisin sanoen perherakenteista ja valistuksesta. Siten tähtäimessä on nimenomaisesti kaksi ryhmää, yksin tai kahdestaan asuvat eläkeläiset – kaltaiseni – ja koulujen väliin pudonneet nuoret, joista nimitellään syrjäytyneiksi. Opettajat käyttävät nimitystä ”pudokas”.

Nekin finanssialan ihmiset, jotka julistavat voittojen maksimointia, muistavat nykyisin mainita yhteiskuntarauhan. Poliittisten vaalien tulokset antavat paljon aihetta huoleen.

Se valitus on kirjallisuutta ja kirjoitusta vanhempi, ettei hallin haukku kanna taivaaseen. Maanmöyrijät eivät jaksa nostaa päätään turpeesta, koska niskan päällä seisoo asemiehiä ja taivaallisten asioiden tuntijoita.

Oman aikamme kuohunta on käynnistynyt kansan nimissä ja monissa tapauksissa jo muutaman viikon kuluttua esiin on astunut pienryhmiä, jotka ovat ilmoittaneet, että he ovat kansa. Ne jotka ovat eri mieltä, tapetaan.

Suomessa enemmistöä nimitettiin 1918 harhaanjohdetuiksi. Myöhempi tutkimus ei ole löytänyt harhaan johtajia rajojen takaa, vaan sisältä. Käyttöön tuli käsite marginaalityytymättömyys. Oli käynyt ilmi, ettei köyhillä ole varaa edes valittaa. Liikehdintöjen kärjessä liikkuu tyypillisesti lehtimiehiä ja runoilijoita, joilla on usein taito livahtaa lähimmän nurkan taakse, kun katukivet alkavat lentää.

Se muuten oli merkittävä teollinen muutos, kun nupukiivistä alettiin hakata niin isoja ja painavia, ettei riskikään kansalainen jaksa heittää sitä poliisin päähän.

Sanon näin lehtimiehenä ja runoilijana. En käytä kansan ääntä, vaikka välillä vien kansan edustajalta suunvuoron.

Tämä meneillään oleva murros vaikuttaa ainutlaatuiselta. Esimerkiksi Italian vaaleissa eliittiä vastustava kansa äänesti kumoon eliittiä vastustavat lainmuutokset.

Vain lievää ilkeyttä osoittaen voisi myös sanoa, että Yhdysvalloissa vaalivoiton saavutti kiristyneisiin oloihin vedoten se joukko, joka oli niitä oloja itse kiristänyt.

Vuonna 1917 Turussa oli mellakoita, kun nälkäiset tuhosivat ruokaa. Kohteena oli esimerkiksi Valion voivarasto. Luultavasti eräät suuret suolöydöt osoittavat, että vihollisen käydessä päälle pelästyneet puolustajat hävittävät aseensa paiskomalla ne suon silmäkkeisiin. Kun viholliselle ei mahda mitään, vihataan miekkoja, ja kun vihollisen miekkoihin ei päästä käsiksi, tuhotaan omat.

Mainitsemani Foucault ei mainitse laitoksista kirjoittaessaan tehdasta. Liukuhihnatyöstä on paljon kuvauksia. Väitetään, että esimerkiksi autotehtaat pidättelivät automaattien ja robottien käyttöönottoa, koska mielettömän työn tuuperruttama työläinen on kunnon kansalainen. Hän väsyy myös henkisesti niin ettei jaksa vaatia edes lepotaukoja eikä lomaa.

Juuri nyt Suomessa sairaalat ja vanhainkodit, joita on alettu usein nimittää palvelutaloiksi, ovat yhtä ongelmallisia kuin koulut. Ne ovat laitoksia, ja jos jotkut katselevat niitä samoin tuntein kuin me eläintarhoissa onneksi tyhjilleen jätettyjä kalterikoppeja, sen ymmärtää.

Tarjoamani muistio käsittelee tehostettua asumista. Ihminen on onnellisin ja yhteiskunnalle halvin omassa tutussa ympäristössään, mutta hän tarvitsee sinne apua. Hoito ja hoiva ovat keskustelun kohteena. Yleinen pärjääminen on suurempi ongelma. Erikoista, ettei ”kohtaantoa” ole huomattu. Osa niistä toimista, jotka ovat vanhoille vaikeita, sujuu nuoremmilta ongelmattomasti. Eli jos korotettaisiin koulutetut hoito- ja hoivahenkilöt opastajiksi ja hankittaisiin aidoiksi avustajiksi huonosti koulutettuja. Nykyaikainen työkalu olisi puhelimeen ladattava lista numeroita ja verkko-osoitteita, joista voi kysyä esimerkiksi, mistä ja miten voi ostaa virkkuukoukkuja.

Organisointi sopisi mielestäni erinomaisesti ennakkoluulottomalle pankkiryhmälle.

10 kommenttia:

  1. Oikeaa asiaa, mitähän kaikkea voisi tuota kautta tehdä? Eläkeläisten auttamisen kotonaan, asumiskustannusten minimointi (vuokralla ja omassa), asumisyksiköiden kehittäminen ihmisille sopiviksi. Ihan kumousta ei tarvitsisi tehdä, mutta... mutta kun köyhän ropo (onko sitä jopa asumistuki esim.) on niin tärkeä ylikansallisille ihmisauttamisliukuhihnan omistajille, niin ei tuohon päästettäisi kuin ne, jotka muutenkin pystyisivät järjestämään elämänsä.

    VastaaPoista
  2. Voi hyvänen aika, kun joku aikaansaapa ihminen lukisi blogin toiseksi viimeisen kappaleen huolella, ymmärtäisi, miten suuresta asiasta on kyse ja panisi toimeksi.

    Erehdyin aktiivivuosinani täysin työn määritelmästä ja ajoin itseni loppuun kuin savottahevonen Haanpään novellissa. Oikea ihmistyöntekijän määritelmä on nykyisen kokemukseni perusteella seuraava "Henkilö, joka osapuilleen sovituin ajoin kunnioittaa työpistettään läsnäolollaan ja saa siitä palkkaa." (Vrt. esim. eduskunta ja virastot).

    Tekemisestä, ahkeroinnista, saati vastuuntuntoisesta rehkimisestä jaksamisen rajoilla on nykyisin työn yhteydessä tyhmää puhua tai ajatella, koska vuosikausien läsnäolokauden jälkeen apua ei tule.

    Taannoin en päässyt aamulla ylös vuoteesta ja yritin soittaa hätään terveyskeskuksesta apua, yksin asuvana. "Te ette kuulu kotiavun piiriin, koska teidän jalkanne ovat kunnossa ja pystytte niin ollen kävelemään!", oli vastaus.

    Odotin selälläni toistaitoisena ja jouten muutaman tunnin, sitten piti soittaa ambulanssia, kun ei enää muuta keksinyt. Sairaalassa totesivat heti aivoinfarktin, hoitoa tuli, ja siunatuksi lopuksi nuhtelu viivyttelystä.

    - Miten yli kolmannes kansasta osaa elää nykyisin palvelustaan suorittavan sotelasväen ja sotejärjestelmän kanssa jumalisesti, ettei tarvitse jalkojaan pätkiä irtopoikki hädissä apua saadakseen?

    VastaaPoista

  3. Ei nää mitään osaa. Tai siis mitään elävöittävää, toivoa antavaa. Todellisuutta muuttavaa, vähemmälle osalle jätettyä kohottavaa. Painostaa ja pakottaa nää osaa. Siitä ylpeitä, pakanat.

    Mikä olisi kristillistä tässä ja nyt, jumalantyötä Goldman Sachsin pääjohtaja-teologi Lloyd Blankfeinin mielessä tai edeltäjänsä Bushin cristian science rahaministeri Henry Paulsonin mukaan? On puhevaltaa meikällä kirjanoppineena. No läpilukeneena kuitenkin. Miehen kirjoista toinen on ministerikaudelta 2006-9 ja toinen muuten vaan Kiinakokemuksista post-Mao, tai siis sellaisten tuottajasta (=uuden todellisuuden rakentajasta, jos kuka syntymäfiksu tällaista voi lainkaan käsittää.)

    Blogin asiasta en virka sanaakaan. Sen sanon että fiksua mielikuvitusrikasta (= uudenlaisia yhdelmiä olemassa olevasta ja potentiaalisesti konstruktoitavasta) kipeästi kaivattaisiin. Etenkin OKO:ssa. Se on helisemässä pankkina, koska osuuskuntana ja asiakasomisteisena tai keskinäisenä (muka) sopimaton nykyaikaan. Sen on paha sovittaa liikkeenjohdon ja osakeenomistajan intressejä osakeoptiojärjestelyillä mm. harmooniseksi rosvousstrategiaksi.

    Meilläkin mm.Helsingin puhelinyhdistysosuuskunta tai Turun asiakasomisteinen keskinäinen vakuutusjärjestely Sampo vietiin edustajistojen käsistä ja osakkeiksi pirstattuina parempiin pitkäkyntisiin manikyyrikäsiin. Jos sen lyhyesti kaikenkattavasti kerralla sanoisi.

    Stadigh jo ahdisteli OKOa. Mitäs siitä? Ei muuten mutta noilla piireillä on luottoluokitus leimasimet kourissaan. Ne saavat hetkessä meidät polvillemme teloitusasentoon. OKO pani liikkeeseen omistajabondeja, osuuspääoman korkoinstrumenttejä tms. Perinne oikeastaan jo kasinotalouden säästöpankkivuosilta. Hyvä idea mutta surkeata sovellutusta Kämpistä ja Strandista, vieraista pöydistä. Pitäisi ensin lukea tai syntyä kauppakamariin, liikemiesyhdistykseen, eikä missään nimessä Rotaryyn.

    OKOlla olisi omaa pääomaa (=sadan vuoden voitot) vaikka kuinka viimeksi Teollisuuskadun, Gebhardin kadun varren pääkonttorikorttelit. Niistä pitäisi innovoida "osake"kirjoja ja likvidejä "talletus"todistuksia. Kummaa höpinää? Ei todellakaan. Rahainsinöörien konstruktiota ja siis myös rakennuspalikoita osui silmiin ja koottiin takavuosina laajasti koko yhteiskunnan riemuitessa.

    Ja yhä uusia sisärenkaiden porukoita keksii ja rakentelee omia rikastumisstrategioita yleisen lain hymytessä ja lymytessä. Viimeisimpiä hienouksia on tämä uusi rakennusbuumi. Ostaja saa halvalla ja isompi osa jätetään asumisyhteisön velaksi. Ihan Aravaa paitsi että ylimmäksi omistajaOY:ksi kaikenhaltijaksi hypähtää muutaman sällin jengi ns. hedge fund eli uhkarahoittajayhtiö. Ne sisältävät väkeä Hakaniemestä Etelärantaan noin kuvaannollisesti ilmaisten, Suomen Wall Streetiä. Jollainen siis on, verkosto ja kadunvarsiosoitteisto myös.

    OKOn ei pitäisi antautua ja hakeutua pankkialan näkymien muka haipuessa uusbisneksiin kuten Pohjola sairaaloihin tai sähköautoaloille. Ei vaan jälkimmäisten rahoittaja-neuvokkaiksi ja yrittäjien kuten lääkäreiden tai mieluummin vähemmän koulukuluneitten palveluhenkisempien nimismiesten ja suntioiden, räätälöijien, omientuntojen ja tarmojen äärelle, eli yrittäjyyteen kuten pienviljelijä oli -ja maamiesseura. On se kumma että järkipuhe kuulostaa ihan kummalta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: poistin joukon kommentteja.

    Kommentit ovat tervetulleita, mutta keskininen kirjeenvaihto, jonka sisällöstä ja sanomasta en saa selvää edes arvaamalla, jää julkaisematta..

    VastaaPoista
  5. Mulla semmonem itudea okikin, jo nelisen vuotta taapäin että palkkaisin varusmiespalvelun vastikään päättäneitä nuoria tuuraamaan sukulaisia ja julkisia kun multa käy perusideointi ja toi logistiikka on että yksi ohjelma ja konttorilta auto jonka saa osapalkalla lunastaa. Katotaan nyt, eräs res. ylil.saattaa olla kiinnostunut. Duunarille on aina duunia.

    Ylämummo ooyy. Kyllä mekin käymme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa noloa, kaksihan niitä on, ylläripylläriluteja. Voi ressukoita, mitenkähän molemmille riittää työtä? Tämäpä kerrassaan kenkkua. Toisaalta kumpikaan ei tahdo tapella töistä. Pitänee tyytyä jättäämään Vatikaani pois asiakasmaalistalta. Ellei sekään riitä niin joutuisi jättämään Espoon, ei kovin miellyttävä ajatus. Työttömyys... Voi-voi kun se vaivaa. Onpa hyvä ettei ole talvi ja sota kun soteratsumestareilla on näin asiat.

      Poista
  6. Perustin kuningaskunnan. ALUETUKKA

    myös pyymyymala.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Juuri tänään esitin Osuuspankissa, että perustaisivat vanhusten pankin. Alaikärajaksi 70 vuotta ja tarjolle myötäelävää asiakaspalvelua. Minua työasioissa palvelleet kaksi naista ilmoittivat heti siirtyvänsä töihin siihen yksikköön, jos sellainen olisi tarjolla. Digitalisaatio toimii nuorille ja nuorekkaille, muuta ikäryhmän toisessa päässä ei hurjasti ole näitä diginatiiveja.

    VastaaPoista

  8. Kemppinen merkitsee Sivistyssuomea. Vuosikymmeniä sitten kun joutavana aloin lukea tieteen- ja teknologian historiaa World´s Science by Ronan ja Otavan maailmanhistorian 20. osaa Historian perintö (tekijä tietysti tanskalainen), ja Toivo Vuorelaa kaikkein tärkeimpänä tervahauta, pellava, koskivene. Miksi Kemppinen. Hän oli ainut joka mediassa kosketteli näitä teemoja, HeSan kolumnit ja sitten radiotuntinsa. Kemppisen blogiin tungin kun sellaisen huomasin.

    Olin jo lukenut metrin materiaalista kulttuurihistoriaa ja valumassa finanssipuolelle. Venäjä rupesi kaihertamaan mutta vasta 2007-8 pidättelivät huitaisemasta asiaa pankkiirien ahneutena ja muuna vallattomuutena. Piru meni minuun ja aloin hakea Hankenin eteisestä Wall Street Journalin kampanjanumeroita. Eivät ne monillekaan kelvannneet.

    Nyt en muuta toivo kuin että kriisi jatkuisi. Se on tuottanut jo ällistyttävän hienoa journalismia New Yorker heti 2008-9 ja kirjoja sittemmin, viimeksi vaikkapa Mallaby Mies joka tiesi (mutta ei toiminut) Greenspanista. Kirjassa ei ole sanaakaan luottoluokittajista, yksityisen rahan leimaajista ja sinettipaulottajista.

    Onneksi kriisi siis jatkuu ja rahan ihme alkaa kirkastua kaikessa selittämättömyydessään. Jos tämä kriisi olisi mennyt hetkessä ohi kuten mahdollista oli, niin se olisi myös äkkiä unohtunut eikä tätä ilmestyksenomaista älyllistä selkiintymistä olisi näin laajasti ja käänteen tekevästi tapahtunut. Ei tässä ainakaan enää nenärenkaasta viedä nuorälykköjä tämän kohta vuosikymmenen jatkuneen opintopiirinsä kokoonnuttua.

    Eilen kirjoitin kirjettä niskalaukauksesta. Sellainen ei kuulu kulttuuriblogiin. Sanoin että luottoluokittajat pakottavat osuuskunta-asiakasomistaja-keskinäisOKOn polvilleen ja että tämä siksi alkaa hakeutua päivänlaskualaksi luonnehtimistaan rahalaitostoimista toisiin busineksiin kuten Pohjola sairaaloksi jms.

    Kemppinen esikuvana ja riman asettajana ja vielä tämän puuskahduspaikan avaajana on jotain ainutlaaluista hengen kentän vapaaottelijalle, leffafriikille, teatteriasikkaalle ja esitelmätilaisuuksien penkkiläiselle. Aika harvoja oli eilen koolla Gaudeamuksen kahvilassa missä tarjottiin maistiaisia Tiedepäivistä 2017. Hienovaraisesti käyttäytyvä Charlotta Wolff on jo itsenään tapa- ja seurustelukultuuri sieltä 1700-luvultaan. Henrik Meinander maailmallisempi ja kuin Klingen kaksoisolento ääneltä ja puhetavalta. Heikki Patomäki. Eikä maksa mitään. Tämä jos mikä on rikkautta.

    Mistä rumat sanani niin usein näissä kimmokkeissa? Eilinen teloitus, esimerkiksi. No kun tämä paikka estää vajoamasta mediatyhjänpäiväisyyteen ja kiinnittämästä katsetta turhuuksiin. Tämä mahdollisuus osallistua kuten kuokkavieraiden mielenosoitukseen, panee ottamaan asioista selvää. Nytkin olin juuri lukenut Vapaudenajasta Maailmanhistoria V s. 460 säätyjen deputatsioineista ja se on Kemppisen vika. Mikään muu ei tällaista tarmoa irrota kuin hän ja hänen monialainen syvien ja korkeiden kerrosten henkevyytensä.

    Siellä kirjassa puhuttiin salaisesta valiokunnasta. Salaneuvos kai samaa juurta. No mitä tämä valtiopäivävaliokunta josta talonpojat pidettiin ulkona, sitten käsitteli ? Arvaisin että monarkin ja ritarihuoneen naimisia ja perintöoikeutta, etujen jakoa. Sotimisen suunnittelua jms. Oikein. "…sekreettivaliokunta. Sen haltuun annettiin ulkomaan politiikkaa, rahalaitosta ja pankkia koskevat asiat sekä muutkin sellaiset, joita luonteensa puolesta pidettiin salaisuutta vaativina." Kas tästä hypähdin niskalaukseen jonkalaista siis kansantalouksille sojottaa piipunvarresta reittausinstituutio, tuo Pyhä. Nyt silmiemme alla se riisuutuu vaateistaan kuin sadun keisari kun kriisi ja älyllinen elämä sen tiimoilta jatkuu. Itse olen vain lukupuolella ja välillä kopioinkin parempiani suoraan. Sen vielä sanoisin etteivät vanhat teollisuusomistajat tätä halunneet eivätkä uudet (Ilmarinen). Kuka sitten? Häärijä-käärijät, siivun viistäjät. Samalla he tekevät uuden paremman maailman. Elämä on elettäväksi, ei siivottavaksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sjöstedtin Jukalle Häärijä-Käärijätopasta, olette tarkoin merkille paneva siivunviistotaktikko. Mahdatteko osata neuvoa; missähän olisi sotku? Nuuska pääsi vähiin. Oli jaettava muistutuksia jokin määrä ja hänhän ei piippuaan riskeeraa.

      Poista