Kokouksen historia olisi
selvitettävä, mietin joskus, kun nukun kokouksessa.
Suomessa uusi käytäntö
alkoi 1860-luvulla, kun kuntakokouksista säädettiin asetuksella. Muutamia
kymmeniä vuosia myöhemmin luultavasti nuorisoseuraliike ja sen jälkeen
työväenliike ottivat käyttöön tämän kummallisen tavan, jonka vertauskuva on
puinen nuija.
Yksi istuu pöydän takana
ja koputtelee. Tehdään oikein päätöksiä. Joku voi saada niin sanotun
puheenvuoron.
Edellinen vaihe oli
epämääräisen joukon seisoskelu jossain pellolla tai linnanpihalla. Jos oli
pidettävä äänestys, se tarkoitti ääntä. Eniten metelöivät saivat tahtonsa läpi.
Vielä vilahteleva
arvonimi ”salaneuvos” tarkoittaa salaisen neuvoston jäsentä. Britanniassa sen
nimi on Privy Council ja Saksassa se oli Geheimrat. Tehtävä oli toimia hallitsijan
neuvonantajana.
Meillä Suomessa on hauska
muisto varhaisista kokouksista. Teollisuusasioita mietti aikoinaan porukka,
jonka keskeinen työkenttä oli kaivostoiminta eli vuorityö. Tuon elimen,
eräänlaisen ministeriön jäsenet olivat vuori-neuvoksia.
Perinteisesti Suomessa
tuomioistuimet eivät pidä kokouksia, vaan istuntoja, ja kokoontuessaan
ratkaisemaan hallinnollisia kysymyksiä, täysistuntoja. Ruotsiksi nimitykset
ovat latinaa, session ja plenum.
Neuvostoliiton oli
tarkoitus toimia kokouksien (soviet – ”soveetti”), joihin kaikki oikein
ajattelevat työläiset saisivat osallistua, mutta toisin kävi.
Mielenkiintoinen uudehko
järjestely on ”purku”. Etenkin epäonnistuneen toimenpiteen jälkeen yhtiön
hallitus, poliisilaitos tai mikä tahansa elin voi ”purkaa” tapahtuneen, ja
ajatus on hakea järjestelmällisesti keinoja ottaa opiksi.
Jos Saksa ja
Itävalta-Unkari olisivat pitäneet kunnollisia sotaharjoituksia, ensimmäinen
maailmansota olisi voitu välttää.
Selvitettäessä, miten
ihmeessä Suomi selviytyi Talvisodasta, on joskus tapana jättää maininnatta YH
eli ylimääräiset harjoitukset eli sotaharjoituksiksi naamioitu liikekannallepano.
Vaikka joukot ja aseet olivat hyvin asemissa, ensimmäinen ja toinen sotaviikko
menivät hulinaksi. Suvilahtikin poltettiin vahingossa. Ilman näitä harjoituksia
olisi käynyt kalpaten.
Ensimmäisen maailmansodan
alkaessa käsitettiin liian myöhään, ettei liikekannallepano ollut
teknisestikään pysäytettävissä. Junia ei voi pysäyttää mihin tahansa. Miehet
suuttuvat kun eivät saa ruokaa eivätkä juomaa. Junien kääntäminen on hyvin
hidasta ja vaivalloista. Ja parin päivän kuluttua erilaisten uhkavaatimusten
esittämisestä Euroopassa oli monta miljoonaa miestä junissa, ja hevosia melkein
yhtä paljon.
Minkähän takia liikeyritykset
eivät pidä karttaharjoituksia ennen syöksymistä erilaisiin kampanjoihin?
Sotilaiden kehittämä
tekniikka voisi olla oivallinen apu. Myyntityössä logistiikka ja etenkin ”iskujen”
ajoitus on joskus ratkaisevaa.
Suunnittelu tuli muotiin
1970-luvulla ja meni muodista seuraavalla vuosikymmenellä. Olisiko aika ottaa
seuraava erä. Muistan miten muiden ohella Yleisradio kehuskeli PTS- eli pitkän
tähtäyksen suunnitelmillaan.
Oli ystävällistä
ilmoittaa epäonnistumisen syy etukäteen. Pitkän tähtäyksen suunnittelu ei ole
oikein mahdollista, ellei sitten tarkoiteta sitä, että perustetaan
ilmasotakoulu niin kauas länteen, etteivät venäläiset jaksa lentää niin
pitkälle, ja armeijaa palveleva kirjapaino Keuruulle niin sakeaan metsään, etteivät
vainolaiset löydä sitä.
Jos halu ajaa vielä
kerran ympäri Jäämeren tie kasvaisi vastustamattomaksi, pitäisin
karttaharjoituksen. Yöpyminen, syöminen ja kahvittelu olisivat kriittisiä
asioita. Ruijan rannassa on tuota kaikkea tarjolla kalliilla hinnalla, mutta
onko juuri silloin, kun tarvitaan. Ja miten hoidetaan matkailussa niin
miellyttävät yllätykset ja ylimääräiset ohjelmanumerot.
Otsikko tarkoittaa, että
kriisin käsittelyn lisäksi onnistumisia voisi eritellä kokouksissa. Miten me
tämän teimme? Miksi onnistuimme näin hyvin?
Isotkin firmat kuittaavat
myötäkäymiset viittailemalla epämääräisesti vahvuusalueisiinsa. Historiaa
kirjoitetaan vasta kun tilanteet ovat muuttuneet täysin.
Sellainen epäily on
herännyt, että Länsi-Metron rakentamisessa on luotettu enemmän konsultteihin
kuin suunnitteluun. Konsultti on henkilö tai firma, joka tekee virheitä, nostaa
niistä palkkion ja katoaa kuvasta.
Harjoittelu ilman
suunnitelmaa ei välttämättä tuo tulosta. Hiljan haastateltiin urheiluohjelmassa
nuorta miestä, joka tuli kertoneeksi syyn myös siihen, miksi hyökkäyssota 1941
tuli niin kalliiksi, että miehiä kaatui enemmän kun ratkaisun vuonna 1944.
Tuo urheilija kertoi
oppivansa nyt, milloin on oltava harjoittelematta eli levättävä. On aika helppoa
harjoitella itsensä rikki. Elimistön palautuminen ponnistuksen jälkeen ottaa
aikansa. Se on selvää fysiologiaa.
Maininta 1941
operaatioista huonona liikkeenjohtona tarkoittaa, että hyökkäyksiin käytettiin
kovin paljon joko liian kokemattomia tai liian väsyneitä joukkoja. Elleivät
everstit ja kenraalit olisi pitäneet väärin kiinni kuvitellusta kunniastaan, he
olisivat vaihtaneet väkeä ja teettäneet eri yksiköillä sen, minkä ne osasivat
parhaiten.
Huvittava esimerkki on esikuntapäällikkö
Alpo Marttinen Talvisodan Suomussalmella. Hän jätti upseerikaverinsa Ouluun ja
Kemiin ihmettelemään ja hankki luottomiehikseen Oulun Osuuskaupan johtajan, joka
selvitti nopeasti kahden läänin elintarvike- ja varustevarat, ja tie- ja
vesirakennushallituksesta muutaman insinöörin, jotka hankkivat käyttöön
aurauskaluston. Sitten tulivat remmiin metsäteknikot, ja kohta aurattiin
Raatteen tien suuntainen ajoura näennäisesti sankkaan metsään. Ja loppu on
historiaa.
Marttis-kommentti oli hieno. Kokousten historiassa on tultu siihen, että sitä pellonreunaa ei enää etäkokouksessa tarvita. Fyysinen paikka on kuuluttajan koppi ja sinne ei mahdu kuin eetterin ääniä. Veikkaan, että seuraava askel on suurempi murros. Siihen kuitenkin varmaan liittyy luku- ja kirjoitustaidon maineenpalautus. Mutta voihan tämä olla turhaa toiveajatteluakin.
VastaaPoista"Huvittava esimerkki on esikuntapäällikkö Alpo Marttinen Talvisodan Suomussalmella..."
VastaaPoistaKumma, vaikka olin lukenut Alpo K Marttisesta paljonkin kirjoitettua, tulin vielä juuri lukeneeksi Pasi Tuunaisen kirjoittaman hyvin seikkaperäisen elämäkerran tästä kahden armeijan everstistä.
Suomussalmi - Raatteen, Tienhaaran ja asekätkennän lisäksi saamme todennäköisesti olla hänelle kiitollisia sotiemme historian ja suomitietouden levittämisestä USA:ssa. Se vaikuttaa edelleen siinä, että jopa niinkin nuoret kenraalit kuin kenties tuleva puolustusministeri Mattis on osoittanut asiantuntevasti sekä Kaskealalle että Lindbergille suomitietoisuuttaan.
Talvisotaa ja "Raatteen tien ihmettä" pohtiessa on hyvä muistaa vastapuolen, puna-armeijan, osuus ihmeeseen.
VastaaPoistaTeemu Keskisarjan teos Tolvajärven jälkeen muistuttaa, että Tolvajärvi huomattavasti ennen Raatetta oli Talvisodan käännekohta ja "ihme". Suomalaiset löivät Talvisodassa kaikilta vahvuuksiltaan ylivertaisen vihollisen ensi kerran Tolvajärvellä. Se nosti tappeluhenkeä ja avasi ulkomaiden materiaaliavun Suomeen.
Keskisarja on tutkinut NKVD:n lähteitä, joiden mukaan puna-armeijan suurimmat puutteet olivat varustelu-, muonitus- ja varustelutoimitusten (logistiikan) epäonnistumistakin enemmän täysin puutteellinen ja toimimaton armeijan sisäinen komentoketju ylhäältä joukoille. Se ei pelannut yhtään, ei myöskään joukko-osastojen välillä. Eli suurin puute oli epäonnistunut, tai olematon, viestintä.
Puna-armeijan sinänsä huippukuntoiset, suoraan sotilaskoulutuksesta tulleet joukot töytäilivät paljolti vailla järjestelmällisyyttä ympäri lumisia metsiä, harhailivat, hajosivat, eksyivät, taistelivat keskenään, väsyttivät itsensä ja nälkiintyivät.
Suomen armeijan viestintä- ja komentoketju toimivat. Talvelan hyökkäysinto ja heimosodan kokemukset toteutuivat Tolvajärvellä ja lamaannuttivat tuolloin puna-armeijan moraalin. Taistelu ja sen jälkeiset Talvisodan vaiheet ovat nekin oma historiansa.
Miten se muuten oli majoitusvälineiden laita noissa Leningradin piirin ynnä muissa Suomea vapauttamaan lähteneissä joukoissa? Oliko niitä edes juuri vallan?
Poista"Kokouksen historia olisi selvitettävä"
VastaaPoistaSelvityksen johdantoon voi ottaa suomalaisen kokouksen aloitustilanteen kuvauksen Kantelettaresta:
"Tupa on täynnä tuppisuita,
pöytä pönkiä mahoja,
ei olle virren virkkajoa,
asian alottajoa,
kun en mie ruma ruvenne,
lapsi laiha, laikahtane,
virsilöitä virkkamahan,
asiita aloittamahan"
Lukija Laihialta
Juuri sain päätökseen vuoden 1941 sotaa käsittelevän opuksen, jonka esikuntien everstit kirjoittivat heti sodan jälkeen, osa 3. Sarjassa kuvataan tarkasti joukkojen liikkeet ja syyt liikkeisin. Kun jatkosota alkoi, Suomi oli hiukan paremmin varustautunut kuin edellisessä. Oli suunnitelmia, oli aseita ja joukkoja oli ehditty hiukan kouluttaa. Käyttöön otettin tehokas taktiikka eli saarrostus joka osoittautui menestystarinaksi hyvän aikaa. Vihollisjoukot joutuivat paniikkiin kun huomasivat olevansa piirtettyjä ja vailla pakotietä. Seurauksena joko pakokauhuinen väkisin karkuun ryntääminen tulen läpi, antautuminen tai sitten kokonaiset pataljoonat tuhottiin esikuntineen paikan päälle.
VastaaPoistaTällä tavoin edettiin käsittämättömän nopeasti Kannaksella ja koko Kannaksen alue vallattiin takaisin vanhoille rajoille plus vielä vähän suojavyöhykettä päälle, jolla oikaistiin rajalinjaa. Tämähän ei tietenkään tapahtunut ilman menetyksiä. Joukot saivat totisesti kyytiä toisensa jälkeen eli joutuivat kivääri kourassa ja reppu selässä juoksemaan pitkin metsää kilometrikaupalla ja sen päätteeksi joutuivat tulimyrskyyn. Pahimmillaan joutuivat puukko- ja pistintaisteluihin yöllä. Jos suomalaiset menettivät miehiä niin vastapuoli menetti kymmenkertaisesti. Oliko tämä kaikki menestystarina, siitä voidaan sitten keskustella. Asemasota seurasi tätä mutta olimme paremmassa tilanteessa kuin sodan alkaessa.
Olisiko asemasota ollut parempi lähtökohta? Millainen sota oikestaan olisi oikeanlainen?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKarttaharjoituksilla professori viitannee konkreettisiin toimenpiteisiin, sillä muutenhan liikkeenjohdossa, myynnissä, kampanjoinnissa ja viestinnässä käytetään nimenomaan sotaterminologiaa: on strategioita, taktisia iskuja, hallitaan ilmatilaa, taistellaan, vallataan ja puolustetaan markkinoita, koko touhu on yhtä hyökkäystä, tykitystä ja vihollisen juonien ennakointia.
VastaaPoistaKuntakokous ei ollut ilmiönä mitenkään uusi. Kyse oli yksinkertaisesti vanhan, olemassaolevan kunnallishallinnon maallistamisesta. Olemassaolevasta seurakuntarakenteesta irrotettiin kirkollinen toiminta ja jäljelle jäänyttä maallista seurakuntaa alettiin kutsua pelkäksi kunnaksi. Kirkollinen seurakunta jäi hoitamaan uskonnollisia kysymyksiä. Itse kokousformaattikin pysyi samana. Kirkonkokouksen tilalle tuli kuntakokous.
VastaaPoistaVallanpidossa ei ensi alkuun tapahtunut suuria muutoksia. Kirkkoherrat toimivat kuntakokousten puheenjohtajina 1870-luvulle saakka hyvin monilla paikkakunnilla, ja äänivaltaa kokouksissa käyttivät samat napamiehet kuin kirkonkokouksissa. Erona oli se, että kun kumnat alkoivat soveltaa uutta köyhäinhoitoasetusta, joka oli paljon aiempaa julmempi, niiden ei tarvinnut edes teeskennellä toimivansa kristillisen lähimmäisenrakkauden ilmentyminä.
Hallinnollisesti kunnalliselämä mullistui vasta paljon myöhemmin, kun kuntatalous integroitiin yhdeksi kunnalliseksi budjetiksi. Sitä ennen jokaists itsehallinnollista tehtävää varten oli oma kassansa, veroluonteinen maksunsa ja päättävä elimensä, jonka koostumus perustui juuri kyseisen maksun suorittamiseen. Tämä oli älyttömän kömpelöä, kun itsehallinnolliset tehtävät lisääntyivät.
Selviä setäsalaisuuksia. Ei riitä meikän liksaluokka. No, toiste lissää sano akka ku kakarat pieksi.
VastaaPoistaLukeeko Näkökulmista Kajoa moni, usea? Hersyvää irrottelua.
"Ja loppu on historiaa." >>> karmeata avuttomien ihmisten teurastamista talviseen metsään.
VastaaPoista"Avuttomien"...? Asepukuisia sotilaita pyssyineen ja rensseleineen ne olivat, perkele, pahat mielessä maahan tunkeutuneita valloittajia. Rikollisia tappajia sellaiset ovat, eivät "avuttomia ihmisiä". Vähän kohtuutta tuohon putinilaiseen trollaukseenkin, pyydän.
Poistaarmoa ei siperiaan
PoistaEnnen YHtakin oli sitä linnoittamista. Oltiin tihutöissä! kertoi isoisäni.
VastaaPoistaMinne kummaan se on kadonnut historiasta? Voisi vielä penätä vaikka hevosten kotiuttamisenkin perään. Evakkojen asuttamisen päättymiseen saakka järjestelemistä jatkui jatkumistaan. Päivämäärien suhteen voi rajata suorat sotatoimet pois mutta entä kaikki mitä sitten väistämättä seurasi, puutavaran tarve, tuontitavarariippuvuus, hyvänen aika, karttaharjoitus olisi niin suuri ettei sitä ilkeä aavistella. Varovaisestikin arvioiden siihen menisi vuosia kymmeniltä ellei sadoilta esikuntaukkeleilta. Kaamea debriefing. Onko joku ilmoittautunut tätä järjestelemään tai muuten osoittanut itsetuhoisuuden oireita?
Mainitsemani kirjan välistä putosi lappunen joka oli pääesikunnan upseerin laatima valittelukirje teossarjan viivästymisen vuoksi. Ilmeisesti oli aliarvioitu hiukan tämän perusteoksen laatimista asiakirjojen perusteella kun vanhemmat pääesikunnan upseerit kuolivat kesken kaiken sodan jälkeen eikä ollut rahaa eikä halukkaita tekijöitä, sanotaan suoraan. Valmistui kuitenkin mutta ilmeisesti 10v myöhässä.
PoistaSieltä löytyy mm. sellainen kukkanen, että rintamamiestalo ei alunperin ollutkaan rintamamiehille suunniteltu talo sodan jälkeen vaan ilmeisesti niitä asemasodan aikana rakennettiin rintamalla ja sitten junalla kuljetettiin osina kotipaikalle. Nääs puutavara oli siellä Syvärillä suht edullista.
Varmasti edullista, mikä mahtoi olla sirpalepitoisuus?
PoistaEnnen YHtakin oli sitä linnoittamista. Oltiin tihutöissä! kertoi isoisäni.
VastaaPoistaMinne kummaan se on kadonnut historiasta? Voisi vielä penätä vaikka hevosten kotiuttamisenkin perään. Evakkojen asuttamisen päättymiseen saakka järjestelemistä jatkui jatkumistaan. Valtioneuvos Virolainen teki suurtyön. Kun rajataan pois suorat sotatoimet niin jää paljon suurempi työmäärä joka on jäänyt tässä blogissa melko huomiotta, tai, ei ole ollut aiheena samanaikaisesti: isolla kirjoitettuna Jälleenrakennus ja kaikki mitä sitten väistämättä seurasi, puutavaran tarve, tuontitavarariippuvuus, hyvänen aika, karttaharjoitus olisi niin suuri ettei sitä ilkeä aavistella. Varovaisestikin arvioiden siihen menisi vuosia kymmeniltä ellei sadoilta majureilta, ja jos everstejä pääsee mukaan niin saattaa olla että se ei olleskaan lopu. Niitähän on, onhan niitä, ei sillä, ja lisää pukkaa, mutta...
Miten olisi tällainen Suur-Suomi kokous/debriefing? Onko joku ilmoittautunut tätä järjestelemään tai muuten osoittanut itsetuhoisuuden oireita? Ei kai vaan. Eikö voisi varmuuden vuoksi vain lukea jotain kevyttä? Vaikka Halstin muistelmat. Tai Maseja, kun niissä on Kessu. Kersantti Urho Ärjylä. Ja koiransa Otto. Kenraali Kaluuna, Vänrikki Nappula, Hönö, Viki, Plato, Molli ja tietysti neidit Näpsä ja Söpö. Ja joku vielä luulee että tarvitaan suunnitelmia tai on tarpeen lukea akuankkoja! Kylläeiole.
Suomussalmen taisteluja johti Alpo Marttinen, ei se Siilasvuo. - JR
VastaaPoistaMuistaakseni oli Oulu Oy:n herroja se talvisodan siviilijunailija, tuskin sentään edistysmielisen Oulun Osuuskaupan.
VastaaPoistaEnsio Siilasvuo oli 30-luvulla Oulun lyseon luokkansa ainoa joka ei ollut suojeluskuntalainen. Isänsä mielestä yksi armeija maassa riitti.
Sehäm meiltä puuttuu! On sitä ihminen töhlö. Koko sotien re-enactment, elävöittämiseksi sanovat. Siis ihan pakko saada. Ja minähän olen jo vaikka kuinka monesti sanonut että rauhan aikana moni hyvä asia menee päivänselvästi hukkaan arvossapidon ollessa heiveröistä.
VastaaPoistaVaan elävöitettäisinpä pula-aika, ruokakortit ja kaikki muu. Sekä! Että kahvia ei saisi edes kirveellä uhkaamalla.. kessuttelisimme vain.
Siinä kysyttäisiin miehiltä hermoja. Eikä monella ehtoisalla emännällä olisi naama näkkärillä turhan vuoksi.
Mitä veikataan, koska tähän päästään kun maatamme myydään vallitsevalla kiihtyvällä nopeudella?
Olin aikeissa laitella viinit pöhisemään, ehdinkö vielä pullottamaan...?
"Mitä veikataan, koska tähän päästään kun maatamme myydään vallitsevalla kiihtyvällä nopeudella?" Asiaa pöriset veliseni. Nyt jos koskaan niitä ennustajan lahjoja tarvittaisi. Aatun ryhtyessä ryskämään 30-luvulla osattiin täälläkin jo aprikoida mihin vielä voidaan joutua. Oli oikein väestönsuojelu koulutuksi ym. Vaan puhutaanko nyt edes pienestä mahdollisuudesta joutua vaikeuksiin. Ei. Ihmisiä tyynnytellään muotoon "ei meillä mitään hätää voi olla"
PoistaItse säikähdin keväällä karmeaa untani jonka luokittelen enneuneksi. Olen nähnyt ennenkin ja pahoja. mm. yli 2v ennemmin kun centterit romahti. Olin kauhusta kankea ja kun tuo päivä valkeni juuri samoin kuin unessani olin nähnyt, meinasin tukehtua kokonaan. Kevään unessa olin olevinaan lentoasemalla jossa vallitsi hirveä paniikki, kysyin mistä on kysymys. Vastattiin että kaikki jotka vain kykenevät yrittävät saada lipun Kanadaan meneviin koneisiin, sitä pidettiin enää ainoana paikkana...Paki
No sillä minä justiinsa meinasin että ellei muuten niin einsteinit pulputtamaan niin eikö hellitä nämä inhottavat tulevantunnut. Vaan ei ole se yhtä hyvää pönttösakeana kuin on jos on saanut pulloista suojaa ja siintyä ja itsepiintyä oman aikansa. Raparperimuussimehua oli meininki käyttää että loppuu käymiset siinä silloin kun on vielä vähän makeutta, ettei yllätä raideleveyden säätövarat sitten. Kovaa simaa..
PoistaMistä sen selityksen otat sitten näille teräväpiirtounille? Ei toimi tiede. Tästä ei ole viisainta kaikkia kertoa. Ei osaisikaan. Mutta jos ovat varoituksia vastuullisille? Tai sellaisen ajatuskäynnin tuloksia joka laskelmoi taustaprosessina jopa vuosia ja sitten yksittäinen uni pääsee läpi kuin shamppanjapullon korkki joka käy luolan katossa. Sitten on miettimistä eikä lopu heti taas.
Hulluahan se on väestönsuojien arvoa väheksyä kun ei niitä pelkästään pommisuojiksi ole aiottu varalle vaan kaikkeen mikä saattaa aiheuttaa laajan hätätilanteen jossa taivas olennaisesti putoaa niskaan. Ei ole paljon huolenkantotaitoa joillakin kun on kuulunut että mitä niillä tehdään ja muka kalliita rakentaa. Munakennotalojen ainoa vahva rakenne. Muilta osinhan kerrostaloja on niin helppo rakentaa räpsiä ja liimailla kokoon. Rakennehan on tehty vain kestämään pystyssä, ei edes huojahtamaan ja palautumaan. Tiilimuurikin on sitkeämpi, oikeastaan mitä heikompi laasti sen vahvempi muuri. Ei vielä hirsitalon vahvuudessa mutta jo lähempänä, jos mietitään paineiskua.
Ai niin ja: muutos ajattelutavoissa näkyy hyvin nimityksissä, ennen mentiin ilmavaaraa pommisuojaan, nyt on tietysti kaikki aivan toisin kun on väestönsuojat.
VastaaPoistaMutta on eräs idea väestön suojelemiseksi.
Traum o ain' traum sanosis psykiatri länsirannikolta.
Että juu, tämäperustaisesti traumauttelisin siten että en usko helpolla lähtevän tukanjuurista senlaatuisen pöllytyksen jonka järjestäisin oitis jos luvan saisin joillekin erinomaisemmille yksilöille joille ei maine ja kunnia riitä vaan pitää olla päättämässä ja valtaa käyttämässä että tulisivat huomioonotetuiksi ja kaikenvaltiutensa hyväksytyiksi, "tällä vaalikaudella". Ja sitten taas "tämän eduskunnan kokoonpanolla", ja jälleen eikä yhtään yllättävästi peruutus ei kävisi "ei ainakaan ennen seuraavia vaaleja", varsinkin kun vaikka missä on hyvää ruutua ja äänimateriaalia ja lujin läjin. Maailmallapas ryskää kaikenlaista pienempää aleppoa, kätevää. Asialliset audiolaitteet ja kunnon teatteriesityskäsittely! Ruudinkäryä ja lähes aitoa pauketta. Paksuja pakokaasuja. Titaanikloridisavua. Betonipölyn makua. Mätänevän lihan päällekäyvää ja tulvivan viemärin taustahajua. Oksennuksen hajua, jaa no se ei olekaan tarpeen, omissa eväissä varmaan löytyisi yleisöltä.
Lystiä pitäisin ja olisin ahkera ja, tavattoman hyvin viihtyisin kun oikein pieniä ja sieviä isoja tätejä ja setiä tosiaiheisiin vihkisin ja niin että piisaisi. Minähän en kestä edes kuunnella sellaista joka on vahingossa joutunut. Nämä jotka eivät vahingossa ovat eri maata, ei sovi häiritä.
Ryysis Kanadan lennoille. Aitoa inhorealismiahan se, kun miettii miten ilma liikkuu ja missä on metsiä ja pakkasia eikä intiaaneja ja skorpioneja ja käärmeitä. Ainakin saisin varmaan suunnilleen kolmeksi viikonlopuksi pikku jonoja eräille lentoasemille ja melkoisen määrän vaikkapa juuri Kanadaan pyrkijöitä aikaan. Vaikka en usko että tästä koskaan tulisi tänne kriipimistä kummempaa joten uhkaan että en tiedä voisinko jos kauniisti pyydettäisiin mutta tietäähän ei voi. Toivottavasti ei voi tietää.
Mutta perusteista ja aivan alusta on pakko aloittaa, ei se asia muuten miksikään muutu. Inhorealistisia dokumenttitäräytyksiä vähintään luonnollisella äänenpaineella. Sittenpä sivistyisivät. En tiedä kokeillun? Jokin tässä on miellyttävää, mikä?