11. joulukuuta 2016

Itsekehukokous




Kokouksen historia olisi selvitettävä, mietin joskus, kun nukun kokouksessa.

Suomessa uusi käytäntö alkoi 1860-luvulla, kun kuntakokouksista säädettiin asetuksella. Muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin luultavasti nuorisoseuraliike ja sen jälkeen työväenliike ottivat käyttöön tämän kummallisen tavan, jonka vertauskuva on puinen nuija.

Yksi istuu pöydän takana ja koputtelee. Tehdään oikein päätöksiä. Joku voi saada niin sanotun puheenvuoron.

Edellinen vaihe oli epämääräisen joukon seisoskelu jossain pellolla tai linnanpihalla. Jos oli pidettävä äänestys, se tarkoitti ääntä. Eniten metelöivät saivat tahtonsa läpi.

Vielä vilahteleva arvonimi ”salaneuvos” tarkoittaa salaisen neuvoston jäsentä. Britanniassa sen nimi on Privy Council ja Saksassa se oli Geheimrat. Tehtävä oli toimia hallitsijan neuvonantajana.

Meillä Suomessa on hauska muisto varhaisista kokouksista. Teollisuusasioita mietti aikoinaan porukka, jonka keskeinen työkenttä oli kaivostoiminta eli vuorityö. Tuon elimen, eräänlaisen ministeriön jäsenet olivat vuori-neuvoksia.

Perinteisesti Suomessa tuomioistuimet eivät pidä kokouksia, vaan istuntoja, ja kokoontuessaan ratkaisemaan hallinnollisia kysymyksiä, täysistuntoja. Ruotsiksi nimitykset ovat latinaa, session ja plenum.

Neuvostoliiton oli tarkoitus toimia kokouksien (soviet – ”soveetti”), joihin kaikki oikein ajattelevat työläiset saisivat osallistua, mutta toisin kävi.

Mielenkiintoinen uudehko järjestely on ”purku”. Etenkin epäonnistuneen toimenpiteen jälkeen yhtiön hallitus, poliisilaitos tai mikä tahansa elin voi ”purkaa” tapahtuneen, ja ajatus on hakea järjestelmällisesti keinoja ottaa opiksi.

Jos Saksa ja Itävalta-Unkari olisivat pitäneet kunnollisia sotaharjoituksia, ensimmäinen maailmansota olisi voitu välttää.

Selvitettäessä, miten ihmeessä Suomi selviytyi Talvisodasta, on joskus tapana jättää maininnatta YH eli ylimääräiset harjoitukset eli sotaharjoituksiksi naamioitu liikekannallepano. Vaikka joukot ja aseet olivat hyvin asemissa, ensimmäinen ja toinen sotaviikko menivät hulinaksi. Suvilahtikin poltettiin vahingossa. Ilman näitä harjoituksia olisi käynyt kalpaten.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa käsitettiin liian myöhään, ettei liikekannallepano ollut teknisestikään pysäytettävissä. Junia ei voi pysäyttää mihin tahansa. Miehet suuttuvat kun eivät saa ruokaa eivätkä juomaa. Junien kääntäminen on hyvin hidasta ja vaivalloista. Ja parin päivän kuluttua erilaisten uhkavaatimusten esittämisestä Euroopassa oli monta miljoonaa miestä junissa, ja hevosia melkein yhtä paljon.

Minkähän takia liikeyritykset eivät pidä karttaharjoituksia ennen syöksymistä erilaisiin kampanjoihin?

Sotilaiden kehittämä tekniikka voisi olla oivallinen apu. Myyntityössä logistiikka ja etenkin ”iskujen” ajoitus on joskus ratkaisevaa.

Suunnittelu tuli muotiin 1970-luvulla ja meni muodista seuraavalla vuosikymmenellä. Olisiko aika ottaa seuraava erä. Muistan miten muiden ohella Yleisradio kehuskeli PTS- eli pitkän tähtäyksen suunnitelmillaan.

Oli ystävällistä ilmoittaa epäonnistumisen syy etukäteen. Pitkän tähtäyksen suunnittelu ei ole oikein mahdollista, ellei sitten tarkoiteta sitä, että perustetaan ilmasotakoulu niin kauas länteen, etteivät venäläiset jaksa lentää niin pitkälle, ja armeijaa palveleva kirjapaino Keuruulle niin sakeaan metsään, etteivät vainolaiset löydä sitä.

Jos halu ajaa vielä kerran ympäri Jäämeren tie kasvaisi vastustamattomaksi, pitäisin karttaharjoituksen. Yöpyminen, syöminen ja kahvittelu olisivat kriittisiä asioita. Ruijan rannassa on tuota kaikkea tarjolla kalliilla hinnalla, mutta onko juuri silloin, kun tarvitaan. Ja miten hoidetaan matkailussa niin miellyttävät yllätykset ja ylimääräiset ohjelmanumerot.

Otsikko tarkoittaa, että kriisin käsittelyn lisäksi onnistumisia voisi eritellä kokouksissa. Miten me tämän teimme? Miksi onnistuimme näin hyvin?

Isotkin firmat kuittaavat myötäkäymiset viittailemalla epämääräisesti vahvuusalueisiinsa. Historiaa kirjoitetaan vasta kun tilanteet ovat muuttuneet täysin.

Sellainen epäily on herännyt, että Länsi-Metron rakentamisessa on luotettu enemmän konsultteihin kuin suunnitteluun. Konsultti on henkilö tai firma, joka tekee virheitä, nostaa niistä palkkion ja katoaa kuvasta.

Harjoittelu ilman suunnitelmaa ei välttämättä tuo tulosta. Hiljan haastateltiin urheiluohjelmassa nuorta miestä, joka tuli kertoneeksi syyn myös siihen, miksi hyökkäyssota 1941 tuli niin kalliiksi, että miehiä kaatui enemmän kun ratkaisun vuonna 1944.

Tuo urheilija kertoi oppivansa nyt, milloin on oltava harjoittelematta eli levättävä. On aika helppoa harjoitella itsensä rikki. Elimistön palautuminen ponnistuksen jälkeen ottaa aikansa. Se on selvää fysiologiaa.

Maininta 1941 operaatioista huonona liikkeenjohtona tarkoittaa, että hyökkäyksiin käytettiin kovin paljon joko liian kokemattomia tai liian väsyneitä joukkoja. Elleivät everstit ja kenraalit olisi pitäneet väärin kiinni kuvitellusta kunniastaan, he olisivat vaihtaneet väkeä ja teettäneet eri yksiköillä sen, minkä ne osasivat parhaiten.

Huvittava esimerkki on esikuntapäällikkö Alpo Marttinen Talvisodan Suomussalmella. Hän jätti upseerikaverinsa Ouluun ja Kemiin ihmettelemään ja hankki luottomiehikseen Oulun Osuuskaupan johtajan, joka selvitti nopeasti kahden läänin elintarvike- ja varustevarat, ja tie- ja vesirakennushallituksesta muutaman insinöörin, jotka hankkivat käyttöön aurauskaluston. Sitten tulivat remmiin metsäteknikot, ja kohta aurattiin Raatteen tien suuntainen ajoura näennäisesti sankkaan metsään. Ja loppu on historiaa.


23 kommenttia:

  1. Marttis-kommentti oli hieno. Kokousten historiassa on tultu siihen, että sitä pellonreunaa ei enää etäkokouksessa tarvita. Fyysinen paikka on kuuluttajan koppi ja sinne ei mahdu kuin eetterin ääniä. Veikkaan, että seuraava askel on suurempi murros. Siihen kuitenkin varmaan liittyy luku- ja kirjoitustaidon maineenpalautus. Mutta voihan tämä olla turhaa toiveajatteluakin.

    VastaaPoista
  2. "Huvittava esimerkki on esikuntapäällikkö Alpo Marttinen Talvisodan Suomussalmella..."

    Kumma, vaikka olin lukenut Alpo K Marttisesta paljonkin kirjoitettua, tulin vielä juuri lukeneeksi Pasi Tuunaisen kirjoittaman hyvin seikkaperäisen elämäkerran tästä kahden armeijan everstistä.

    Suomussalmi - Raatteen, Tienhaaran ja asekätkennän lisäksi saamme todennäköisesti olla hänelle kiitollisia sotiemme historian ja suomitietouden levittämisestä USA:ssa. Se vaikuttaa edelleen siinä, että jopa niinkin nuoret kenraalit kuin kenties tuleva puolustusministeri Mattis on osoittanut asiantuntevasti sekä Kaskealalle että Lindbergille suomitietoisuuttaan.


    VastaaPoista
  3. Talvisotaa ja "Raatteen tien ihmettä" pohtiessa on hyvä muistaa vastapuolen, puna-armeijan, osuus ihmeeseen.

    Teemu Keskisarjan teos Tolvajärven jälkeen muistuttaa, että Tolvajärvi huomattavasti ennen Raatetta oli Talvisodan käännekohta ja "ihme". Suomalaiset löivät Talvisodassa kaikilta vahvuuksiltaan ylivertaisen vihollisen ensi kerran Tolvajärvellä. Se nosti tappeluhenkeä ja avasi ulkomaiden materiaaliavun Suomeen.

    Keskisarja on tutkinut NKVD:n lähteitä, joiden mukaan puna-armeijan suurimmat puutteet olivat varustelu-, muonitus- ja varustelutoimitusten (logistiikan) epäonnistumistakin enemmän täysin puutteellinen ja toimimaton armeijan sisäinen komentoketju ylhäältä joukoille. Se ei pelannut yhtään, ei myöskään joukko-osastojen välillä. Eli suurin puute oli epäonnistunut, tai olematon, viestintä.

    Puna-armeijan sinänsä huippukuntoiset, suoraan sotilaskoulutuksesta tulleet joukot töytäilivät paljolti vailla järjestelmällisyyttä ympäri lumisia metsiä, harhailivat, hajosivat, eksyivät, taistelivat keskenään, väsyttivät itsensä ja nälkiintyivät.

    Suomen armeijan viestintä- ja komentoketju toimivat. Talvelan hyökkäysinto ja heimosodan kokemukset toteutuivat Tolvajärvellä ja lamaannuttivat tuolloin puna-armeijan moraalin. Taistelu ja sen jälkeiset Talvisodan vaiheet ovat nekin oma historiansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se muuten oli majoitusvälineiden laita noissa Leningradin piirin ynnä muissa Suomea vapauttamaan lähteneissä joukoissa? Oliko niitä edes juuri vallan?

      Poista
  4. "Kokouksen historia olisi selvitettävä"

    Selvityksen johdantoon voi ottaa suomalaisen kokouksen aloitustilanteen kuvauksen Kantelettaresta:

    "Tupa on täynnä tuppisuita,
    pöytä pönkiä mahoja,
    ei olle virren virkkajoa,
    asian alottajoa,
    kun en mie ruma ruvenne,
    lapsi laiha, laikahtane,
    virsilöitä virkkamahan,
    asiita aloittamahan"

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  5. Juuri sain päätökseen vuoden 1941 sotaa käsittelevän opuksen, jonka esikuntien everstit kirjoittivat heti sodan jälkeen, osa 3. Sarjassa kuvataan tarkasti joukkojen liikkeet ja syyt liikkeisin. Kun jatkosota alkoi, Suomi oli hiukan paremmin varustautunut kuin edellisessä. Oli suunnitelmia, oli aseita ja joukkoja oli ehditty hiukan kouluttaa. Käyttöön otettin tehokas taktiikka eli saarrostus joka osoittautui menestystarinaksi hyvän aikaa. Vihollisjoukot joutuivat paniikkiin kun huomasivat olevansa piirtettyjä ja vailla pakotietä. Seurauksena joko pakokauhuinen väkisin karkuun ryntääminen tulen läpi, antautuminen tai sitten kokonaiset pataljoonat tuhottiin esikuntineen paikan päälle.

    Tällä tavoin edettiin käsittämättömän nopeasti Kannaksella ja koko Kannaksen alue vallattiin takaisin vanhoille rajoille plus vielä vähän suojavyöhykettä päälle, jolla oikaistiin rajalinjaa. Tämähän ei tietenkään tapahtunut ilman menetyksiä. Joukot saivat totisesti kyytiä toisensa jälkeen eli joutuivat kivääri kourassa ja reppu selässä juoksemaan pitkin metsää kilometrikaupalla ja sen päätteeksi joutuivat tulimyrskyyn. Pahimmillaan joutuivat puukko- ja pistintaisteluihin yöllä. Jos suomalaiset menettivät miehiä niin vastapuoli menetti kymmenkertaisesti. Oliko tämä kaikki menestystarina, siitä voidaan sitten keskustella. Asemasota seurasi tätä mutta olimme paremmassa tilanteessa kuin sodan alkaessa.

    Olisiko asemasota ollut parempi lähtökohta? Millainen sota oikestaan olisi oikeanlainen?

    VastaaPoista
  6. Karttaharjoituksilla professori viitannee konkreettisiin toimenpiteisiin, sillä muutenhan liikkeenjohdossa, myynnissä, kampanjoinnissa ja viestinnässä käytetään nimenomaan sotaterminologiaa: on strategioita, taktisia iskuja, hallitaan ilmatilaa, taistellaan, vallataan ja puolustetaan markkinoita, koko touhu on yhtä hyökkäystä, tykitystä ja vihollisen juonien ennakointia.

    VastaaPoista
  7. Kuntakokous ei ollut ilmiönä mitenkään uusi. Kyse oli yksinkertaisesti vanhan, olemassaolevan kunnallishallinnon maallistamisesta. Olemassaolevasta seurakuntarakenteesta irrotettiin kirkollinen toiminta ja jäljelle jäänyttä maallista seurakuntaa alettiin kutsua pelkäksi kunnaksi. Kirkollinen seurakunta jäi hoitamaan uskonnollisia kysymyksiä. Itse kokousformaattikin pysyi samana. Kirkonkokouksen tilalle tuli kuntakokous.

    Vallanpidossa ei ensi alkuun tapahtunut suuria muutoksia. Kirkkoherrat toimivat kuntakokousten puheenjohtajina 1870-luvulle saakka hyvin monilla paikkakunnilla, ja äänivaltaa kokouksissa käyttivät samat napamiehet kuin kirkonkokouksissa. Erona oli se, että kun kumnat alkoivat soveltaa uutta köyhäinhoitoasetusta, joka oli paljon aiempaa julmempi, niiden ei tarvinnut edes teeskennellä toimivansa kristillisen lähimmäisenrakkauden ilmentyminä.

    Hallinnollisesti kunnalliselämä mullistui vasta paljon myöhemmin, kun kuntatalous integroitiin yhdeksi kunnalliseksi budjetiksi. Sitä ennen jokaists itsehallinnollista tehtävää varten oli oma kassansa, veroluonteinen maksunsa ja päättävä elimensä, jonka koostumus perustui juuri kyseisen maksun suorittamiseen. Tämä oli älyttömän kömpelöä, kun itsehallinnolliset tehtävät lisääntyivät.

    VastaaPoista
  8. Selviä setäsalaisuuksia. Ei riitä meikän liksaluokka. No, toiste lissää sano akka ku kakarat pieksi.

    Lukeeko Näkökulmista Kajoa moni, usea? Hersyvää irrottelua.

    VastaaPoista
  9. "Ja loppu on historiaa." >>> karmeata avuttomien ihmisten teurastamista talviseen metsään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Avuttomien"...? Asepukuisia sotilaita pyssyineen ja rensseleineen ne olivat, perkele, pahat mielessä maahan tunkeutuneita valloittajia. Rikollisia tappajia sellaiset ovat, eivät "avuttomia ihmisiä". Vähän kohtuutta tuohon putinilaiseen trollaukseenkin, pyydän.

      Poista
    2. armoa ei siperiaan

      Poista
  10. Ennen YHtakin oli sitä linnoittamista. Oltiin tihutöissä! kertoi isoisäni.
    Minne kummaan se on kadonnut historiasta? Voisi vielä penätä vaikka hevosten kotiuttamisenkin perään. Evakkojen asuttamisen päättymiseen saakka järjestelemistä jatkui jatkumistaan. Päivämäärien suhteen voi rajata suorat sotatoimet pois mutta entä kaikki mitä sitten väistämättä seurasi, puutavaran tarve, tuontitavarariippuvuus, hyvänen aika, karttaharjoitus olisi niin suuri ettei sitä ilkeä aavistella. Varovaisestikin arvioiden siihen menisi vuosia kymmeniltä ellei sadoilta esikuntaukkeleilta. Kaamea debriefing. Onko joku ilmoittautunut tätä järjestelemään tai muuten osoittanut itsetuhoisuuden oireita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemani kirjan välistä putosi lappunen joka oli pääesikunnan upseerin laatima valittelukirje teossarjan viivästymisen vuoksi. Ilmeisesti oli aliarvioitu hiukan tämän perusteoksen laatimista asiakirjojen perusteella kun vanhemmat pääesikunnan upseerit kuolivat kesken kaiken sodan jälkeen eikä ollut rahaa eikä halukkaita tekijöitä, sanotaan suoraan. Valmistui kuitenkin mutta ilmeisesti 10v myöhässä.

      Sieltä löytyy mm. sellainen kukkanen, että rintamamiestalo ei alunperin ollutkaan rintamamiehille suunniteltu talo sodan jälkeen vaan ilmeisesti niitä asemasodan aikana rakennettiin rintamalla ja sitten junalla kuljetettiin osina kotipaikalle. Nääs puutavara oli siellä Syvärillä suht edullista.

      Poista
    2. Varmasti edullista, mikä mahtoi olla sirpalepitoisuus?

      Poista
  11. Ennen YHtakin oli sitä linnoittamista. Oltiin tihutöissä! kertoi isoisäni.
    Minne kummaan se on kadonnut historiasta? Voisi vielä penätä vaikka hevosten kotiuttamisenkin perään. Evakkojen asuttamisen päättymiseen saakka järjestelemistä jatkui jatkumistaan. Valtioneuvos Virolainen teki suurtyön. Kun rajataan pois suorat sotatoimet niin jää paljon suurempi työmäärä joka on jäänyt tässä blogissa melko huomiotta, tai, ei ole ollut aiheena samanaikaisesti: isolla kirjoitettuna Jälleenrakennus ja kaikki mitä sitten väistämättä seurasi, puutavaran tarve, tuontitavarariippuvuus, hyvänen aika, karttaharjoitus olisi niin suuri ettei sitä ilkeä aavistella. Varovaisestikin arvioiden siihen menisi vuosia kymmeniltä ellei sadoilta majureilta, ja jos everstejä pääsee mukaan niin saattaa olla että se ei olleskaan lopu. Niitähän on, onhan niitä, ei sillä, ja lisää pukkaa, mutta...

    Miten olisi tällainen Suur-Suomi kokous/debriefing? Onko joku ilmoittautunut tätä järjestelemään tai muuten osoittanut itsetuhoisuuden oireita? Ei kai vaan. Eikö voisi varmuuden vuoksi vain lukea jotain kevyttä? Vaikka Halstin muistelmat. Tai Maseja, kun niissä on Kessu. Kersantti Urho Ärjylä. Ja koiransa Otto. Kenraali Kaluuna, Vänrikki Nappula, Hönö, Viki, Plato, Molli ja tietysti neidit Näpsä ja Söpö. Ja joku vielä luulee että tarvitaan suunnitelmia tai on tarpeen lukea akuankkoja! Kylläeiole.

    VastaaPoista
  12. Suomussalmen taisteluja johti Alpo Marttinen, ei se Siilasvuo. - JR

    VastaaPoista
  13. Muistaakseni oli Oulu Oy:n herroja se talvisodan siviilijunailija, tuskin sentään edistysmielisen Oulun Osuuskaupan.
    Ensio Siilasvuo oli 30-luvulla Oulun lyseon luokkansa ainoa joka ei ollut suojeluskuntalainen. Isänsä mielestä yksi armeija maassa riitti.

    VastaaPoista
  14. Sehäm meiltä puuttuu! On sitä ihminen töhlö. Koko sotien re-enactment, elävöittämiseksi sanovat. Siis ihan pakko saada. Ja minähän olen jo vaikka kuinka monesti sanonut että rauhan aikana moni hyvä asia menee päivänselvästi hukkaan arvossapidon ollessa heiveröistä.
    Vaan elävöitettäisinpä pula-aika, ruokakortit ja kaikki muu. Sekä! Että kahvia ei saisi edes kirveellä uhkaamalla.. kessuttelisimme vain.
    Siinä kysyttäisiin miehiltä hermoja. Eikä monella ehtoisalla emännällä olisi naama näkkärillä turhan vuoksi.
    Mitä veikataan, koska tähän päästään kun maatamme myydään vallitsevalla kiihtyvällä nopeudella?
    Olin aikeissa laitella viinit pöhisemään, ehdinkö vielä pullottamaan...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mitä veikataan, koska tähän päästään kun maatamme myydään vallitsevalla kiihtyvällä nopeudella?" Asiaa pöriset veliseni. Nyt jos koskaan niitä ennustajan lahjoja tarvittaisi. Aatun ryhtyessä ryskämään 30-luvulla osattiin täälläkin jo aprikoida mihin vielä voidaan joutua. Oli oikein väestönsuojelu koulutuksi ym. Vaan puhutaanko nyt edes pienestä mahdollisuudesta joutua vaikeuksiin. Ei. Ihmisiä tyynnytellään muotoon "ei meillä mitään hätää voi olla"
      Itse säikähdin keväällä karmeaa untani jonka luokittelen enneuneksi. Olen nähnyt ennenkin ja pahoja. mm. yli 2v ennemmin kun centterit romahti. Olin kauhusta kankea ja kun tuo päivä valkeni juuri samoin kuin unessani olin nähnyt, meinasin tukehtua kokonaan. Kevään unessa olin olevinaan lentoasemalla jossa vallitsi hirveä paniikki, kysyin mistä on kysymys. Vastattiin että kaikki jotka vain kykenevät yrittävät saada lipun Kanadaan meneviin koneisiin, sitä pidettiin enää ainoana paikkana...Paki

      Poista
    2. No sillä minä justiinsa meinasin että ellei muuten niin einsteinit pulputtamaan niin eikö hellitä nämä inhottavat tulevantunnut. Vaan ei ole se yhtä hyvää pönttösakeana kuin on jos on saanut pulloista suojaa ja siintyä ja itsepiintyä oman aikansa. Raparperimuussimehua oli meininki käyttää että loppuu käymiset siinä silloin kun on vielä vähän makeutta, ettei yllätä raideleveyden säätövarat sitten. Kovaa simaa..

      Mistä sen selityksen otat sitten näille teräväpiirtounille? Ei toimi tiede. Tästä ei ole viisainta kaikkia kertoa. Ei osaisikaan. Mutta jos ovat varoituksia vastuullisille? Tai sellaisen ajatuskäynnin tuloksia joka laskelmoi taustaprosessina jopa vuosia ja sitten yksittäinen uni pääsee läpi kuin shamppanjapullon korkki joka käy luolan katossa. Sitten on miettimistä eikä lopu heti taas.

      Hulluahan se on väestönsuojien arvoa väheksyä kun ei niitä pelkästään pommisuojiksi ole aiottu varalle vaan kaikkeen mikä saattaa aiheuttaa laajan hätätilanteen jossa taivas olennaisesti putoaa niskaan. Ei ole paljon huolenkantotaitoa joillakin kun on kuulunut että mitä niillä tehdään ja muka kalliita rakentaa. Munakennotalojen ainoa vahva rakenne. Muilta osinhan kerrostaloja on niin helppo rakentaa räpsiä ja liimailla kokoon. Rakennehan on tehty vain kestämään pystyssä, ei edes huojahtamaan ja palautumaan. Tiilimuurikin on sitkeämpi, oikeastaan mitä heikompi laasti sen vahvempi muuri. Ei vielä hirsitalon vahvuudessa mutta jo lähempänä, jos mietitään paineiskua.

      Poista
  15. Ai niin ja: muutos ajattelutavoissa näkyy hyvin nimityksissä, ennen mentiin ilmavaaraa pommisuojaan, nyt on tietysti kaikki aivan toisin kun on väestönsuojat.

    Mutta on eräs idea väestön suojelemiseksi.

    Traum o ain' traum sanosis psykiatri länsirannikolta.

    Että juu, tämäperustaisesti traumauttelisin siten että en usko helpolla lähtevän tukanjuurista senlaatuisen pöllytyksen jonka järjestäisin oitis jos luvan saisin joillekin erinomaisemmille yksilöille joille ei maine ja kunnia riitä vaan pitää olla päättämässä ja valtaa käyttämässä että tulisivat huomioonotetuiksi ja kaikenvaltiutensa hyväksytyiksi, "tällä vaalikaudella". Ja sitten taas "tämän eduskunnan kokoonpanolla", ja jälleen eikä yhtään yllättävästi peruutus ei kävisi "ei ainakaan ennen seuraavia vaaleja", varsinkin kun vaikka missä on hyvää ruutua ja äänimateriaalia ja lujin läjin. Maailmallapas ryskää kaikenlaista pienempää aleppoa, kätevää. Asialliset audiolaitteet ja kunnon teatteriesityskäsittely! Ruudinkäryä ja lähes aitoa pauketta. Paksuja pakokaasuja. Titaanikloridisavua. Betonipölyn makua. Mätänevän lihan päällekäyvää ja tulvivan viemärin taustahajua. Oksennuksen hajua, jaa no se ei olekaan tarpeen, omissa eväissä varmaan löytyisi yleisöltä.

    Lystiä pitäisin ja olisin ahkera ja, tavattoman hyvin viihtyisin kun oikein pieniä ja sieviä isoja tätejä ja setiä tosiaiheisiin vihkisin ja niin että piisaisi. Minähän en kestä edes kuunnella sellaista joka on vahingossa joutunut. Nämä jotka eivät vahingossa ovat eri maata, ei sovi häiritä.

    Ryysis Kanadan lennoille. Aitoa inhorealismiahan se, kun miettii miten ilma liikkuu ja missä on metsiä ja pakkasia eikä intiaaneja ja skorpioneja ja käärmeitä. Ainakin saisin varmaan suunnilleen kolmeksi viikonlopuksi pikku jonoja eräille lentoasemille ja melkoisen määrän vaikkapa juuri Kanadaan pyrkijöitä aikaan. Vaikka en usko että tästä koskaan tulisi tänne kriipimistä kummempaa joten uhkaan että en tiedä voisinko jos kauniisti pyydettäisiin mutta tietäähän ei voi. Toivottavasti ei voi tietää.

    Mutta perusteista ja aivan alusta on pakko aloittaa, ei se asia muuten miksikään muutu. Inhorealistisia dokumenttitäräytyksiä vähintään luonnollisella äänenpaineella. Sittenpä sivistyisivät. En tiedä kokeillun? Jokin tässä on miellyttävää, mikä?

    VastaaPoista