15. marraskuuta 2016

Yankee go home




Otsikon lause oli Neuvostoliiton ajan, toisen maailmansodan jälkeen, vakioteksti kaikissa mielenosituksissa. Jenkit kotiinsa!

Suomessa ne, jotka kannattivat puolueista SKDL:ää ja tietysti SKP:n jäsenet toistivat uskollisesti Moskovan mielipiteitä. Amerikan Yhdysvalloista ei juurikaan löytynyt hyvää sanottavaa.

Sosialidemokraateista ainakin Tuomioja ja Halonen esitettiin julkisuudessa USA-skeptikkoina. Oliko tuohon väritykseen aihetta, siihen on vaikeampi vastata. Sitä vastoin Paavo Lipponen oli nopea ymmärtämään USA:n kantoja ja toisin kuin monilla muilla puoluetovereillaan hänellä oli omaa kokemusta ja harrastusta Yhdysvaltoihin.

Keskustapuolueen piirissä USA:n tuntemus ja harrastus ovat olleet perinteisesti heikkoja, kun taas Kokoomuksen piirissä on ilmennyt sekä kokemusta että kritiikitöntä ihailua.

Keskeisiä Yhdysvaltojen tuntijoita olivat Erkot, isä ja poika. Aatos Erkko oli hakenut mediaoppinsa Yhdysvalloista ja lienee viihtynyt maassa. Tietämäni mukaan hän vietti vanhana paljon aikaa Rockefeller Centerin asunnossaan.

Muistan hiukan hämmästelleeni, kun kirjoitin ja julkaisin sarjakuvista ankaran poliittisuuden aikana eli 1970-luvun alussa. Aku Ankan sanottiin edustavan amerikkalaisia arvoja, ja Euroopassa ilmestyi kirjoja, joiden mukaan Walt Disneyn presidenttien ja kenraalien määräämä tehtävä oli peittää kapitalismin todelliset kasvot.

Paremmin ajatteleva eurooppalaishenkinen nuori asiantuntijaporras suhtautui amerikkalaiseen massaviihteeseen ylenkatseellisesti. Asetelma oli jännittävä, koska edellinen sukupolvi puolestaan vierasti amerikkalaista rahvaanomaisuutta. Heille Saksa oli tietenkin maa, josta ei tehnyt mieli puhua, mutta Ranska ja osittain Englanti olivat esikuvallisia sivistysmaita.

Asennoitumisen teki joskus vaikeaksi ranskalaisten koko yhteiskunnan lävistävä amerikkalaisvastaisuus, joka ilmeni katutasolla kyvyttömyytenä tai haluttomuutena ymmärtää englannin kieltä vielä 1970-luvulla. Minulla on itselläni paljon kokemuksia ranskalaisista ja belgialaisista korkeakouluopiskelijoista ja liikemiehistä, jotka eivät kyenneet pitämään yllä peruskeskustelua englanniksi. Samaan nippuun kokemuksia kuuluvat kymmenen – kaksikymmentä vuotta vanhemmat professorit ja tutkijat, joiden englanti oli hämmentävän huonoa. Jouduin vähän väliä tulkiksi. Tätä kirjoittaessani huomaan, että tuokin taito on mennyttä. Juridiikasta selviäisin, mutta en nyt muista, mitä on liikevaihto, kassavirta tai katetuotto ranskaksi.

Meille kulttuuriradikaaleille elokuvataide oli tietty ongelma, koska ihailemamme ranskalaiset uuden aallon ohjaajat, kuten Truffaut, yllättäen ihailivat monia amerikkalaisia elokuvia, jotka me olisimme mielellämme leimanneet pintapuoliseksi ja kaupalliseksi viihteeksi.

Meille oli tärkeää, että Chaplin ja Hitchcock olivat syntyperältään englantilaisia. Sekin oli hienoa, että amerikkalainen ohjaaja oli toisinajattelija. Sille emme mahtaneet mitään, että joku Howard Hawks oli periamerikkalainen; John Waynea muistimme pilkata hänen kuuluvasta oikeistolaisuudestaan.

Kirjallisuus aiheutti sekin ongelmia, kun sekä uudenlainen, syvästi vaikuttanut teoria (uuskritiikki) että etevä runous samoin kuin edistyksellinen eli vaikeatajuinen proosa (Faulkner) alkoivat asua Amerikassa.

Lakkasin inttämästä, kun valveutuneet toimittajat korjasivat kirjoittamani Amerikan Pohjois-Amerikaksi. Heitä ei liikuttanut se, että valtion nimi suomennettuna on Amerikan Yhdysvallat.

Amerikkalaisuuden ihaileminen oli rahvaanomaista. Ihailla sai vain autoja, mutta niitä ei yleensä saanut, ja kun alkoi saada, ne arvioitiin Suomen oloihin soveltumattomiksi. (Olen edelleen tuota mieltä.)

Se kiivas arvostelu, joka kohdistui amerikkalaiseen öljyteollisuuteen ja monikansallisiin yrityksiin (United Fruit, Unilever jne.) oli osittain oikeutettua. Republikaani Eisenhowerin puheeksi ottama sotilaallis-taloudellinen yhteenliittymä oli (ja on) aivan totta. USA edisti liikeyritysten taloudellisia etuja myös asein.

Oman sukupolveni mieleen jäi pahasti Chilen vallankaappaus ja Allenden kohtalo ja Pinochetin menettelytavat. Meistä tuntui, että amerikkalaisella on sydämen paikalla lompakko.

Erilainen repliikki tähän keskusteluun tulee nyt. USA:n markkinoilla Nokia ensin onnistui ja sitten epäonnistui. Kone Oyj onnistui ja menestyy edelleen.

Nokian tarinaa ei mielestäni ole kerrottu selkeästi. Siinä missä Euroopan salainen ase on kartellit, joilla EU valitettavasti kuristaa, USA:n klassinen keino on tuontirajoitukset.

Kaikki asioita oikeasti tuntevat tietävät, että USA:ssa esimerkiksi patenttien ja tekijänoikeuden merkitys voi olla eurooppalaiselle epätoivottu, koska maan oma teollisuus suojautuu hallinnollisen koneiston ylläpitämillä muureilla. Ylpeä yksinoikeuden omistaja saattaa havaita, ettei niillä oikeuksilla pitkälle potkinutkaan-

Yksi kaikkien tuntema esimerkki on standardit. GSM-standardin USA:n valloitus jäi kesken ja epäonnistui Aasiassa. Linux on menestynyt hienosti – mutta onko se todellisuudessa eurooppalainen, vaikka keksijä ja kehittäjä on suorastaan suomalainen?

Koneen ruhtinas -kirjasta ilmenee isä Pekka Herlinin pien-Amerikan tuntemus ja ymmärrys. Montgomerystä ostettu tehdas oli suuren kasvun alku. Isoisä Heikki oli kiinni jopa parempien liikemiespiirien henkisissä virtauksissa.

Yhteenvedon tapaiseksi jää, että myös henkilölle, jolla on aivan kunnialliset tarkoitukset eli ansaita rahaa Amerikassa, maa on mysteeri. Tässä on yksi lisäsyy olla uskomatta reportaaseja kovin kerkeästi. Esimerkiksi Trump ei nähdäkseni ole millään tavalla tyypillinen amerikkalainen bisnesmies.


24 kommenttia:

  1. Gnu on usasta. (Richard Stalmann), jokin datastallari. "Kommunistinen Linux"

    VastaaPoista
  2. Sovitaanko niin, että Unilever on hollantilais-englantilainen yritys?
    Kirjoittihan Paul Auster nuoremman Bushin aikaan, että USA ulos New Yorkista.
    Tä?

    VastaaPoista
  3. Otsikoksi olisi sopinut myös viime päivien hengessä "Jenkit pois USAsta"

    VastaaPoista
  4. Muutkin kuin vasemmistolaiset ovat syystäkin arvostelleet yhdysvaltoja. Eurooppalaisen sivistyneistön amerikkavastaisuudesta on paljon kirjoitettu.
    Ymmärrettävää on myös, että USAn politiikka latinalaista-amerikkaa ja muita kehitysmaita kohtaan vielä 1960 ja 70-luvulla johti monet pitämään Leninin 1916 esittämää imperialismi teoriaa oikeana.
    Hassu episodi kulttuurieroista on ,että Jerry Lewis filmejä on ranskassa paljon analysoitu ja löydetty syvällisiä merkityksiä. Taideteoshan muodostuu tekijän ja vastaanottajan kokemuksen synteesistä, mutta tässä ero vaikuttaa suurelta.

    VastaaPoista
  5. "USA:n markkinoilla Nokia ensin onnistui ja sitten epäonnistui. Kone Oyj onnistui ja menestyy edelleen."
    ja
    "Yksi kaikkien tuntema esimerkki on standardit. GSM-standardin USA:n valloitus jäi kesken ja epäonnistui Aasiassa."

    Tuota noin, GSM-stanardin USA:n valloitus ei jäänyt kyllä kesken. Pitkään amerikkalaisten oma CDMA (Qualcom) tosin yritti pitää kotipesän puhtaana GSM:stä, ja varmasti kaikkea protektionistista arsenaalia hyödyntäen. Tässä vaiheessa (90-luvun jälkipuolta) Nokia kehitti San Diegossa itse, eli pääasiassa ilman verivihollisen, Qualcomin lisenssejä, ihan hyvän, oman CDMA-puhelinalustan, mutta jäi CDMA-markkinoilla silti lähinnä nuolemaan näppejään, koska Qualcom vei pienin parannuksin standardiaan eteenpäin. Lisensseistä maksamalla Qualcomin sisäpiiriin päässeet, mm. Motorola, Samsung ja Ericsson olivat paremmin "infossa".
    CDMA:sta ei kuitenkaan tullut Amerikassa suurinta 2G-vaiheen standardia, vaan GSM ajoi sielläkin pikkuhiljaa suurimmaksi. Isot operaattorit valitsivat, kaikesta patriotismistaan huolimatta (hyi olkoon) eurooppalaisen GSM:n, koska se oli valmiimpi ja muualla jo isoihin tuotantovolyymeihin sekä verkkolaitteiden että puhelimien puolella yltäneenä, ennen kaikkea halvempi ottaa käyttöön. Amerikasta tulikin, hiukan yllättäen GSM-maa 2000 luvun aikana. Se, että Nokia hyvän alun jälkeen omassa arroganssissaan sössi Amerikan GSM-markkinansa, on aivan hirmuista, kun Nokia kuitenkin oli samaan aikaan GSM:ssä se iso gorilla pikku simpanssien keskellä. Nyt puhutaan siis 2000-luvun alkupuoliskosta. Tosin kaikki vanhat suuruudet (Nokia, Motorola, Ericsson) menettivät asemiaan Amerikassa, kun voittajaksi nousikin Samsung Koreasta. Nöyrempi asenne kuunnella Amerikan isojen operaattorien toiveita sekä notkeampi yrittäminen voittivat, aristokraattinen arroganssi hävisi.

    Ja kyllä se GSM aikanaan löi itsensä todella läpi myös Aasiassa - Nokian valtavimmat markkinat olivat Kiinassa ja Intiassa, mistä se rahakin 2000-luvulla varsinaisesti tuli.

    Olihan tämä kaikki suurta draamaa, epätodennäköisen Prometheuksen teknisen kehityksen huikea voitto, sitten hybris nousee päähän, ja Nemesis sinkoaa salamansa.

    Yksi sukupolvikokemus tämäkin.

    VastaaPoista
  6. Teinikunnan johtoportaassa joskus kuumalla kuuskytluvulla kehitimme iskulauseen "Tsekit pois Vietnamista".

    VastaaPoista
  7. Faulkner oli nuoruuden, opiskeluaikojen rakkaus, sittemmin syrjään jäänyt. Muutama vuosi sitten luin uudelleen sen lyhytromaanin "As I lay dying", ja oli se edelleen huippua. En ehtinyt olla mukana missään "vastarintaliikkeissä", kun oli niin paljon töitä kotona ja kodin ulkopuolella. Taisin minä Yhdistys 9:ään maksaa jäsenmaksua jonkin aikaa, muuten vain, periaatteesta, mitenkään toimimatta asian puolesta. Enkä tainnut oikein tietää, mikä se asia olikaan. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäystä vielä: Koska nuoruuteni oli epäpoliittinen, suhtautumiseni USA:han oli neutraali tai hieman positiivinen, sillä ainoa, jolta tunsin oppineeni jotain oleellista opiskeluaikoina, oli Amerikan kirjallisuuden proseminaarini vetäjä Mr. Andrews. Veljeni oli tutkijana Rockefeller instituutissa 1,5 vuotta 60-luvun alussa, ja häntä yritettiin taivuttaa jäämään sinne. Lopulta joku tuli jopa asumaan heidän luokseen Helsinkiin viikoksi koettaen vakuuttaa rouvaa, kuinka helppoa perheenemännän työ on Amerikassa. Sitä ennen he olivat jo saaneet äänikirjeitä asiasta. He olivat kyllä nähneet kielteisiäkin puolia (mm. russakoita kylpyhuoneessa ja samassa talossa ylempänä asuvan naisen hyppäämisen ikkunasta), kun olivat perheenä koettaneet selviytyä yhden hengen stipendillä. Lisäksi he halusivat kasvattaa lapsensa Suomessa.

      Kun vanhin poika lähti vaihto-oppilaaksi USA:han, hänen isänsä sanoi, että älä sitten tule takaisin, jos täällä tapahtuu mullistavia. Mitä tyhmiä, ajattelin, mutta ehkä 70-luvun loppupuolella oli jonkinmoinen vaara olemassa, saihan Kekkonen kovasti saunottaa Brezhneviä. Se Amerikan-perhe oli todella fiksu ja esimerkillinen, mm. olivat kahden oman lapsen lisäksi adoptoineet kaksi lasta,joten positiivinen puoli vahvistui.

      70-luvun alussa tosin ainainen USA-Vietnam -sota TV:n uutislähetyksissä oli pelotellut toista kaksospoikaani. Löysin hänen patjansa alta useita lappusia, joille oli kirjoitettu alakoululaisen käsialalla tähän tapaan: "Olipa kerran poika, joka jäi henkiin, kun Suomi kävi sotaa USA:ta vastaan. Sota kesti 59 (-289) vuotta." Joskus hän armahti kaksosveljeään: "Det var en gång två pojkar..." Osasipa terapoida itseään. Siinä oli keskustelun paikka. Nyt Yhdysvallat käy vähän sääliksi. Tai paljon. EG

      Poista
  8. Hyllyssäni on pehmeäkantinen kirja vuodelta 1980: "Kuinka Aku Ankkaa luetaan, imperialistinen ideologia Disneyn sarjakuvissa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en tiedä, mistä serkkuni, kommunistisukua kahdelta kautta, vanhemmat 1960-luvulla tiesivät vieroksua Akua ja suosia Nakke Nakuttajaa? Ehkä Kansan Uutiset tai Tiedonantaja hyökkäsivät Disneytä vastaan (serkusta tuli kova porvari).
      Disney-studiot ovat olleet vaikeuksissa demokraattien vasemman siiven lymymestana pidetyssä Hollywoodissa kai aina - ei mikään ihme. Fiilis tuo K: n kuvailema, alaviisto.

      Poista
    2. Walt Disney oli Sergei Eisensteinin ihailema mestari, ja Eisenstein on kirjoittanut yhden nerokkaimmista Disney-esseistä. Dorfmanin ja Mattelartin kieltämättä yksipuolinen ja tendenssimäinen kirja perustui lähinnä Disney-sarjakuvien latinalaisamerikkalaisiin versioihin, jotka ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa tuntemamme.

      Poista
  9. Vietnam on häpeällinen lehti USA:n historiassa. Suomettuminen alkoi lopullisesti hiipua NL:n toimiin Afganistanissa. Sosialismin ylikansallisen rauhan aate kuoli Jugoslavian mukana. Kaiken väriset kissat tappavat hiiriä. Onneksemme historia on loppunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomettuminen Suomessa alkoi hitaasti hiipua 4.12.1978 "Sodan ja rauhan miehet" -televisiosarjan ensimmäisen osan ensiesityksestä. Neuvostoliiton suurlähettiläs paheksui Keijo Korhoselle esitystä itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Korhonen esiintyi sarjassa asiantuntijana. - Rauhanjuna (yhdyssana!) 1982 oli jo hiipuvaa suomettumista ja vuoden 1985 Moskovan nuorisofestivaali oli jo suomalaisittain vaisu tapahtuma. - Moskovan vuoden 1980 tynkäolympialaisiin (mm. USA osallistunut Afganistan takia) Suomi osallistui ja Maaninka menestyikin juoksulajissa verenvaihdon voimalla. - JR

      Poista
  10. Muistinkohna oikein. Moskovan välirauhansopimuksen tai Pariisin rauhansopimuksen yksi allekirjoittajamaa oli Pohjois-Amerikan Yhdsyvallat toinen Suur-Britannia. Kouluaikan näin muistin valtion nimen kouluajaoilta.

    Niin. Mkeksiko kuuluu manatieteellisetsi Pohjois-Amerikkaan. Ja virallisetsi on Meksikon Yhdysvallat.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhansopimuksia et muista oikein. Mitähän tekemistä amerikkalaisilla olisi välirauhansopimuksessa ollutkaan?

      Monissa viime vuosisadan puolivälin kirjoissa tuollaisia nimityksiä kyllä käytettiin.

      vuorela, tampere

      Poista
  11. 50 vuotta sitten USA:n sotatoimet Vietnamissa herättivät laajaa kansainvälistä vastustusta yli poliittisten rajojen, mukaanlukien YK:n taholla ja eniten Yhdysvalloissa itsessään. Myös Yhdysvaltain hallituksen piirissä tiedostettiin varhain, että sota vahingoitti maan arvovaltaa.

    1970-luvulla Suomea pidettiin maailman amerikkalaisimpana maana. Suomen Kuvalehti julkaisti asiasta teemanumeronkin.

    Kulttuuriradikaalien piirissä Yhdysvaltoja seurattiin ja ihailtiin monesta syystä ja monin tavoin. Yhdysvaltain 200. juhlavuoden hienoin tapahtuma Suomessa saattoi olla The Biggest Thing, juontajana Peter von Bagh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän amerikkalaisuus, ainakin sen pintailmiöt, on meissä syvällä halusimmepa sitä tai emme, vastustimmepa tai emme. Meikäläinenkin ei-radikaali kulttuurin harrastaja on rakastanut ja rakastaa edelleenkin jazzmusiikkia, amerikkalaista kirjallisuutta ja monia elokuvia ja monenlainen musiikki on tietysti tuttua radiosta, vaikkeivat hampurilaiset suosikkilistalla olekaan. Monet amerikkalaiset lehdet ovat.

      Se missä suomalaiset voisivat ottaa mallia amerikkalaisista on ahkeruudessa, niin opiskelijat kuin muutkin. Siinä kyllä heillä liioitellaankin ja stressataan, lomaakin pidetään ehkä vain viikko, mutta yleensä ei halveksita mitään työtä. Kapitalismia opetetaan pienestä pitäen. Eräälle 5-vuotiaalle pikkutytölle ostettiin keväällä karitsa, josta hänen piti pitää huolta kesän ajan. Syksyllä se myytiin, rahat pantiin pankkiin ja seuraavana keväänä ostettaisiin kaksi karitsaa. Aika hyvä hyötysuhde sijoituksella. Trumpkin pantiin koviin töihin poikasena ja tulokset hohtavat nyt kultana tornissa, mutta en kyllä sinänsä hänen otteitaan ihaile, valheita ja häikäilemättömyyttä. Enkä yletöntä rahan ihailua. EG

      Poista
  12. Kirjaston poistomyynnistä kesällä, Maarit Niiniluodon-On elon retki näin. Vasta muutama päivä sitten korkkasin. Mielenkiintoisia katkelmia: Kirjailijat Saksa mielisiä, lehdistö Englanti / Amerikka henkisiä. Miten muuten Amerikkalaisten elokuvien tuonti junailtiin, kirjan mukaan niitä esitettiin vapaasti, mistä Saksalaiset eivät olleet mielissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikkalaiset elokuvat olivat myös jatkosodan aikana suosituimpia. Suomen erikoisasemaa osoittaa, että täällä pyöri myös Kersantti York, jossa Gary Cooper nujertaa moninkertaisen määrän sakemanneja.

      Poista
  13. Kyllästyneinä suomettumiseen muutimme 1970-luvun lopulla Kanadaan, ensin pariksi vuodeksi pieneen kaivoskaupunkiin ja sitten Torontoon. Kaikki on niin kuin Aku Ankassa, sanoivat lapsemme innoissaan: ikkunat avataan nostamalla ruutu ylös, sanomalehteä jakava pikkupoika ajaa hurjaa vauhtia polkupyörällä ja heittää lehden rappusille.

    Me aikuiset vasta olimme innoissaan: Lastenvaatteissa ei ollut veroa, ruoka oli halpaa, lapsilisiä maksettiin 18-vuotiaillekin, ja kotona asuvien yliopisto-opiskelijoiden vanhemmat saivat veronalennusta. Meillä oli ensi kertaa varaa ostaa auto, bensa oli halpaa ja Pohjois-Amerikka kaunis lomakohde halpoine valtion ylläpitämine leirintäalueineen. Museot olivat erinomaisia.

    Terveydenhoito oli parempi, kuin se on ollut koskaan Suomessa: omalääkärin sai valita itse, tämä lähetti erikoislääkäreille, jotka olivat ilmaisia, papa ym kokeet ilmaisia. Silmälasit piti ostaa itse. Perheenisän tai -äidin työnantajan antama hammasvakuutus toi ilmaisen hammashoidon koko perheelle.

    Kaikki tämä ilman sosialismia. Kun Kanadan New Democratic -puolueen johtajaa haastateltiin TV:ssä, ällistyimme, sillä hän puhui Neuvostoliitosta samaa kuin Suomen perustuslailliset, joita pidettiin 1970-luvun Suomessa suurin piirtein mielipuolina.

    Kaikki lapset saivat opiskella ilmaiseksi Toronton yliopistossa apurahan turvin, joka myönnettiin lukiossa pidettyjen valtakunnallisten pääsykokeiden perusteella. Yhtenäiskoulua käytiin 18-vuotiaiksi asti.

    Siirtolaispolitiikka oli realistista, siksi siirtolaisia kohtaan ei esiintynyt ainakaan 1980-luvulla vihamielisyyttä. Siirtolaiset valittiin pisteytysjärjestelmällä, poliittiset pakolaiset saivat aluksi mm kodinperustamisrahan, ja heille järjestettiin pariksi vuodeksi työpaikka. Sitten heidän piti tulla toimeen itse. Lapset oppivat monikulttuurisiksi ihmisiksi, rasismia ei ollut. Kouluissa piti käyttäytyä hyvin, sekä opettajien että oppilaiden. Naapurimme olivat enimmäkseen pakolaisia, lähinnä Neuvostoliiton miehittämistä maista. Maa oli kaksikielinen, 60% torontolaisista lapsista puhui kotonaan äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin englantia tai ranskaa. Lukiossa sai valita vieraaksi kieleksi oman äidinkielensäkin, esimerkiksi espanjan. Katolisilla ja juutalaisilla oli eri koulut, joihin sai halutessaan mennä.

    Mikä toi meidät takaisin Suomeen? Euroopan kulunut & kaunis arkkitehtuuri sekä äidinkieli. Ehkä meillä oli liian eurooppalaiset aivot. Ehkä teimme virheen. Mutta en tiedä, kuinka paljon Kanada on muutttunut. Ehkä nykyiset siirtolaiset voisivat siitä kertoa.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi MafH, syötä Googleen "Pariisin rauhansopimus 1947" (lainausmerkit tärkeitä) saat vastauksen kysymykseesi. JR

    VastaaPoista
  15. Äskettäin kuolleen Robert Vaughnin (Napoleon Solo) muistokirjoituksissa oli mielenkiintoinen tieto, että hän oli ensimmäinen huomattava Hollywood-tähti, joka asettui julkisesti vastustamaan Vietnamin sotaa.

    VastaaPoista
  16. Trump ei todellakaan tyypillinen amerikkalainen bisnesmies ja puhuu tweetissä 100% asiaa.

    https://twitter.com/malagurski
    Still afraid of #Trump?

    VastaaPoista
  17. Parahin Kemppinen, nyt kun sattuivat Erkko, sarjakuva ja Ranska samaan tekstiin, on vinkattava Sarjakuva-TV:n kivasta Joonaksen haastattelusta, joka tehtiin juuri ennen taiteilijan poismenoa. Joonas Pariisissa: https://www.youtube.com/watch?v=lFl3oF5cokw

    VastaaPoista