Rekry

 

Miksi valinta kaikkein tärkeimpiin tehtäviin on kaikkein huterin?

Kansanvallan ydin on siis kansan edustaminen, koska suora vallankäyttö näyttää toimivan vain hyvin määritellyissä ja pienissä asioissa.

On aika sanoa, että kansan edustaminen on legenda. Se ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Törkeinkin hirmuvaltias sanoo edustavansa joko hallittaviaan, jotain jumalaa tai esi-isiä. Kaksi jälkimmäistä sisältää selvän viestin. Ellei jumalia tai esi-isiä tyynnytellä, kansa kärsii.

Nyt kuulemma eletään sopimusyhteiskunnassa. Talouden Nobel-palkinto myönnetään aiheellisesti sopimusteorian tuntijalle. Taustalla on 1700-luvun ajatus yhteiskuntasopimuksesta.

Jos kysyt juristilta, sopimus tarkoittaa tahtojen yhtymistä. Sana kuuluu oppiin oikeustoimista. Perusesimerkki on kauppa. Toinen haluaa myydä ja toinen ostaa. Kun hinnoista sovitaan, tahdot yhtyvät ja kauppa syntyy. Perustilanteessa ei tarvitse edes sanoa mitään. Kiinteistönkaupassa tarvitaan paperi ja kaupanvahvistaja. Testamentti on vielä tarkemmin säännelty. Avioliitto on pääosin sopimus. Sekin edellyttää, että vihkijällä on kelpoisuus tuohon toimitukseen ja lain määräämää muotoa noudatetaan.

Olen vihkinyt. Ei käynyt samoin kuin toiselle tuomiokunnan notaarille, joka vahingossa julisti virkansa nojalla eteensä kokoontuneet mieheksi ja naiseksi. Kaavan mukaan olisi pitänyt olla mieheksi ja vaimoksi.

Huomautan tässä poliittiseen teoriaan, että sopimus (pactum nudum) on hyvin uusi keksintö. Feodaalinen alistaminen ja alistuminen on paljon vanhempi. Ennen suurta vallankumousta toimineet filosofit tiesivät, että ”sopimus” edellyttää vapaaehtoisuutta ja myös jonkinlaista tasavertaisuutta, mutta eivät tehneet asiasta numeroa. Poikkeuksia on, mutta ilman toisin toimimismahdollisuutta puhe sopimuksesta on väkinäistä.

Jos muutan mieleni, voin raitiovaunussa palata pysäkilleni tekemättä sopimusta (matkasta ja lipun hinnasta). Lipunostaminen on esimerkki vakiosopimuksesta – ehdoista ei voi neuvotella. Myös vaikeampi kysymys sopimuspakosta on kuvassa. Jos toimin normaalista, voiko raitiovaunun kuljettaja jättää lipun myymättä ja osoittaa minulle ovea?

Ihmisoikeuksista siinnyt syrjintäkielto voi olla ongelmallinen. Voiko K-Rauta kieltäytyä myymästä minulle polttopuita, jota heillä on esillä runsain määrin ja halpaan hintaan?

Tiedätte hyvin, että esimerkki on lapsellinen ja keksitty. Olen itse nähnyt nuoren kyltin ”ei mustalaisille”.

Edustus on vaikea termi. Bengt Holmströmin taloustieteen muuan keskeinen ongelma on agenttikysymys, ”agency”, jonka voisi myös suomentaa toimimiseksi toisen lukuun.

Työsopimus on kaikkein sotkuisin käsite. Työtä tehdään toisen lukuun eli hyväksi tämän johdon ja valvonnan alaisena. Viimeksi mainittu on ns. direktiomomentti.

Harva se päivä esimerkiksi opettajat valittelevat vanhemmista, jotka yrittävät antaa heille sitovia ohjeita eli esiintyvät opettajien työnantajina.

Lähellä oleva käsite on toimeksianto. Direktio on erilainen. Lääkäri ei suostu hoitotoimenpiteeseen, joka on hänen ammatillisen harkintansa mukaan vahingollinen, vaikka potilas pyytäisi sitä. Osakeyhtiön hallituksen jäsen ei ole osakkeenomistajan alainen eikä siis noudata kadulla saamaansa neuvoa. Siitä on laajat säännöt, miten osakkaiden tahto ilmaistaan ja toteutetaan yhtiössä.

Kun Uuteenkaupunkiin palkataan tuhat työntekijää, heidän paperinsa katsotaan ja ainakin osa joutuu työpaikkahaastatteluun. Valmet haluaa tehtävään sopivan ja pätevän työntekijän, järkevällä hinnalla. Länsi-Metroon haetaan toimitusjohtajaa kissojen ja koirien kanssa. Vaatimukset ovat kovat ja kokemuksesta pitää olla näyttö.

Edessä on suuri muutos työnvälitysalalla. Pelissä on myös ammattiyhdistysliikkeen asema ja arvovalta. Hyvin vaikea kysymys on työehtosopimuslaki, vuodelta 1948. Sillä on saatu aikaan mahtavia tuloksia ja se oli käänne parempaan aikoinaan.

Nyt pakotteet ja itse kysymys yleissitovuudesta edellyttävät uutta harkintaa. Juuri tätä nykyinen hallitus kai tarkoitti, vailla menestystä.

Nykyinen järjestelmä ja sen mukana osa työoikeutta on olemattomien olojen mukainen.

Kokemukset eri puolilta maailmaa ovat aika johdonmukaisesti huonoja. Halukas voi lukea sodanjälkeistä historia. Siinä oli tosi vääntö, kun järjestelmiä muokattiin uuteen uskoon.

Ainakin jotkut yksityiset firmat ovat taitavia hankkimaan työntekijöitä. Ongelma kohtaa yksityistäkin: mistä saisin hyvän siivoojan. Vastaus ”lähimmästä siivousfirmasta” ei ole välttämättä hyvä. Remonttimies voi olla ihan ongelma.

Taloustieteen sopimusteoria vastaa. Kysynnällä ja tarjonnalla on suuri merkitys. Välitysyritys tai reppufirma menettää nopeasti markkinoita, elleivät sekä työvoiman ostajat että myyjät ole kohtuullisen tyytyväisiä.

Tietojeni mukaan on olemassa erittäin hyviä ja kalliita muutto- ja kuljetusliikkeitä. Parhaat toimittavat toiselle puolelle maapalloa jopa likaisen sukan sängyn alta. Sattuneesta syystä olen seurannut viime aikoina putkiurakointia. Nähdäkseni noissa tehtävissä on samat ongelmat kuin rakennusalalla laajasti, nimittäin lähinnä johto ja työntekijät. Ja tietenkin hinnat, jotka eivät vastaa työn laatua.

Haluaisin nähdä ainakin presidentinvaalissa ehdokkaiden CV:n eli ansioluettelon – uskottavan – nipun suosituksia ja etenkin rekrytoinnin ammattilaisen lausunnon. Ja pääsykokeen tulokset.

Eräin osin tilanne ei ole enää se, että edustuksellisessa järjestelmässä on valuvika.

Se on halki.