24. lokakuuta 2016

Itke, itke





M.A. Castrén siis kertoo Kuolan Lapista, että kun hän otti ja pani silmälasit nenälleen tehdäkseen muistiinpanoja, miehet purskahtivat itkuun ja naisen karkasivat metsään. Jotkut jäivät paikalleen sätkimään kouristellen ja koristen.

Samanlaisia viitteitä on myöhemmässä kirjallisuudessa. Voi varmaan epäillä, ettei tällainen tapaus ollut vain kolttasaamelaisen erikoisuus.

Itse asiassa Jared Diamondin kirjassa on valokuva Uuden Guinean asukkaasta, joka siinä näkee ensimmäistä kertaa erilaisen ihmisen, vaatteita käyttävän, ihonväriltään poikkeavan.

Valokuvatun ilme on merkillisen samanlainen kuin Ville Kivimäen hienossa tutkimuksessa ”Murtunut mieli” olevassa SA-kuvassa, jonka olen ottanut tämän kirjoituksen kuvitukseksi. Kysymyksessä on siis psykoottinen pelkotila, ”tärähtämnen”, jota nimitettiin kranaattikauhuksi tai shokiksi. Meillä Suomessa näitä tapauksia tuli paljon suurhyökkäyksessä -44, ja kuten Kivimäki kuvaa, varautuminen sellaiseen ei ollut kunnossa.

Taikauskoinen tarve tulkita sekä ruumiillisia että henkisiä vaurioita asianomaisen eli uhrin ilkeydeksi tai luonteen vioiksi on hyvin lujassa.

Yhden kerran kuljin maksullisena joulupukkina. Se oli partiopoikien toimintaa, josta oli oikein ilmoiteltu paikallislehdissä. Eräässä kodissa pikkupoika sai juuri tuon pohjattoman kauhun ilmeen ja syöksyi parkuen pöydän alle itkemään. Joulupukille tuli kiire. Lapsen vanhemmat lupasivat antaa piiskaa noin tolkuttomasta käyttäytymisestä.

Siihen loppui ansiotoimintani joulupukkina.

Olisivatko merkit, eleet ja ilmeet nykyisin vähissä?

Jotain on unohtunut. Etenkin lapset osasivat ennen häpäistä toisiaan ja turvallisen matkan päästä aikuisiakin. Irvisteleminen ja silmien venyttäminen oli oikein suosittua. En tiedä, liikunko liian suppeissa piireissä, mutta irvistelyä lällättelytarkoituksessa en muista nähneeni pitkiin aikoihin.

Kirjallisuuden opetuksessa on nykyisin erikseen opetettava, mitä tarkoitti takapuolen näyttäminen. Menneenä aikana kun vanhemmat naiset eivät välttämättä käyttäneet alushousuja, ele oli yksikäsitteinen – heittää hameet korviin ja pyllistää.

Kansainvälinen sormimerkki saapui Suomeen hyvin myöhään ja tuntuu keskittyvän autoiluun. Monien eleitten taustalla oleva ”paha silmä” ei ole tullut meille koskaan. Tietynlaisella katseella voi aiheuttaa kohteelle onnettomuutta, tietävät monet kansat, ympäri maapallon. Ainakin Italiassa myydään tänäkin päivänä kaulassa kannettavaa onnenkalua, jonka tarkoitukseksi ilmoitetaan juuri suojaaminen pahalta silmältä.

Joku julkaisi mielestäni hiukan ylimalkaisen artikkelin tunteiden ilmaisen tavoista ja viittasi esimerkkinä Islantiin, jonka keskiaikaisessa kirjallisuudessa sanotaan varoitettavan tunteiden osoituksesta. Tuota on hiukan vaikea lukea ajattelematta Islannin kuluvan vuoden jalkapallomenestystä ja reaktioita siihen. Jokin minimalismi on kuitenkin tapana liittää erilaisiin viikinkeihin, ellei muuten niin vähäsanaisuutena.

Suomessa Kalevala on täynnä itkeviä sotureita, kuten muuten on myös kreikkalaisten Ilias.

”Se on Seppo Ilmarinen naista itki illat kaiket.” ”Vaka vanha Väinämöinen, tuo tuosta pahoin pahastui: itki illat, itki aamut, yöhyet enemmin itki…”

Mieleen ei tule uusimmalta ajalta Suomesta korostuneita mainintoja miesten itkemisestä. Sitä vastoin muistiin tulee heti kansanlaulun säkeistöjä, joita ei yleensä oteta laulukirjoihin, mutta joihinkin kokoelmiin kumminkin:

”Kun Rannanjärvi haurattiin, niin härmäläiset itki…” Kansanlaulaja vielä korostaa: ”Kun Rannanjärvi haurattiin, ei kirkonkellot soinut. Ei siellä pappi saarnannu eikä lukkari laulaa voinu.”

Juuri pohjalaislauluissa on siellä täällä säkeitä, joissa kuolema tai Vaasan linnaan joutuminen aiheuttaa sellaista, että tuo tai tämä, nimeltä mainittu mies ”hienolla äänellä itki” (kun mun parhaalla poijallani on raurasta henkselikkin).

Kun ajattelee ehkä armeijasta ja suljetuista laitoksista levinnyttä tavoitetta, ettei saisi ilmehtiä eikä osoittaa tunteita, ajattelee samalla havaintoja teollisen maailman mukanaan tuomista henkisistä vaivoista.

Erään tyyppinen mielenmasennus aiheuttaa ilmeiden ja ilmaisujen jäätymistä. Vaikea sanoa, onko se ajatus taikauskoa, että synkkien ilmeitten ja värittömien ilmaisujen omaksuminen puolestaan aiheuttaa synkkyyttä.

Hyvin tunnettu tarina kertoo, että Saksan armeijan suuruuden luoja Moltke, Helmut von, kaiken preussilaisuuden perikuva, nauroi kaksi kertaa elämänsä aikana, ensin nähtyään ranskalaisen linnoituslaitteen, jonka ranskalaiset sanoivat olevan mahdoton valloitta, ja toisen kerran, kun anoppi kuoli.

Hieman harvemmat ehkä ovat selvillä siitä, että viime vuosisadan filosofian nimimies Martin Heidegger oli kuuluisa hurjistuneesta perusilmeestään, joka jo riitti pelästyttämään heikommat niin etteivät he edes yrittäneet lukea herra professorin pääteosta ”Sein und Zeit”. Itse luin sen silloin kerran, kun harrastin filosofian klassikkoja, eikä kyllä naurattanut.

Heideggerin kerrotaan nauraneen kerran, vuoristoretkellä kuuluisan ja lukuisin urhoollisuusmitalein palkitun, sotakirjastaankin kuuluisan Ernst Jüngerin kanssa. Herroilta nimittäin putosi maahan makkara, tai mahdollisesti hapankaali. Sitä kurkottaessa sotasankarin nahkahousut (lederhosen) repesivät kuuluvasti.

Parempi tuo kuin se islantilainen viikinki, jonka naurua seurattiin. Hänestä kerrotaan, että hänellä oli tapana nauraa kohti kurkkuaan ja samanaikaisesti itkeä varpusen munan kokoisia kyyneleitä, nimittäin aina kun häntä oli kohdeltu epäkunnioittavasti tai hänellä oli muusta syystä mielessään veren vuodattaminen.



24 kommenttia:

  1. Ei sen Heideggerin teokset huumorinvapaita ole. Sein und zeitia en ole lukenut vaikka mulla on sen englannin- ja suomenkieliset painokset. Mutta parista muusta teoksesta on tullut luettua pitkiä pätkiä ja muistan tarkalleen, että nauroin tuolloin kontekstihuumorille. Tartossa oli noin kymmenen-viisitoista vuotta sitten vahva heidegeriaana, kun enemmistö filosofian osaston metafyysikoista työskentelivät nimenomaan Heideggerin teosten parissa. Yks on varma - mies oli nero, olipa sitten vakavailmeinen tai vaikka formaalinen natsi. Tämä viimeinen on se ainoa mitä lukemattomat hänestä tietävät. Hänen ensimmäinen vaimo, juutalainen muuten, Hannah Arendt, oli myös nero ja yksi kiiostavamimmista naisiajattelioita jota olen kirjoina ja myös youtubesssa puhuvana koskaan tavannut. Arendtia olen enemmän lukenut. Tällä naisella on hyvä huumorintaju, vaikka teemat ovatkin vakavia hänelläkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Arendt Heideggerin vaimo ollut, vaan nuori opiskelija, joka ajautui jonkinasteiseen suhteeseen ihailemansa opettajan kanssa.

      Poista
  2. Moltken edesottoja on sovitettu sittemmin näinkin: erään entisen natsiupseerin tiedettiin nauraneen niinikään vain kahdesti: oman pojan syntyessä ja miehen nähtyä vahdinvaihdon Tukholman kuninkaanlinnan pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä pidän tavattomasti, nauroin ahkerasti!

      H-tie

      Poista
  3. Sen mitä itse olen Sturlusonia lukenut ja kokonaiskäsitystä saanut, on jumal- ja ihmistaruissa arvostettu sattuvaa sanontatapaa ja tiivistettyä ilmaisua. Näin senkin isännän veljen kohdalla, joka kotitaloaan puolustaessaan saa keihään vatsaansa ja toteaa, että näyttävät leveät terät taas tulleen muotiin. Myös kenningien voi ajatella olevan eräänlaista tiivistettyä sanontaa, joka jättää mielikuvitukselle tilaa. Norjan kuningassaagoissa nämä: yksinkertaisuus, selkeys ja toimivuus, voisivatkin olla vaikkapa "danish designin" perusaatteita, jolleivät ne olisi kiertäneet sinne Bauhausin kautta. Mutta en ole saanut sellaista käsitystä että tunteiden ilmaisu olisi jotenkin rantamiehiltä puuttuva piirre -- siitä ei vain satuta puhumaan. Joka voi johtua siitä, että se oli tavanomaista kuin hengittäminen.

    "In many a fight
    My name was bright;
    Men weep, and tell
    How Olaf fell.
    Thy death is near;
    Thy corpse, I fear,
    The crow will feed,
    The witch-wife's steed."

    Heimskringla, King Harald's dream.

    VastaaPoista
  4. Kun lapsena, se ei ollut aivan eilen, vääntelin naamaani ja onnuin jalkaani, niin äitini sanoi, että lopeta tuo heti tai se jää sinulle pysyväksi olotilaksi. Siitäköhän se johtuu, että nyt muutama vuosikymmen myöhemmin joudun linkuttamaan toista jalkaani ainakin siihen asti kunnes menen lonkkaleikkaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sore hip
      Hip sore

      Hippies
      Are
      Sorree
      For
      Ya

      Hippa!

      iTelläki pikkuisen pipi
      molemmat polvet
      ja olkapäät
      mut...

      Veitellä vaan jos vaik sais uutta osaa.

      Poista
  5. Varmaan sodassa oli tärähtäneitäkin riittämiin, mutta onkohan tässä kuvassa sittenkään kyse juuri siitä? Netistä löytyneen kuvatekstin mukaan tässä "Aseveli ohjaa kulkua joukkosidontapaikalle".

    Kyllä tuollainen ilme syntyy ihan mahaan haavoittumisestakin, kuten näyttää. Ilme on kärsivä ja hätääntynyt, ei mielipuolinen. Ilman tuota kuvatekstiä tulkinta on tietenkin toinen.

    VastaaPoista
  6. Jostain saagasta jäivät mieleen tapettavan viimeiset sanat: "Kas, leveäteräiset keihäät ovat tulleet muotiin!"

    AW

    VastaaPoista
  7. Irvistelin minäkin pikkupoikana yhdelle sedälle. Hänpä lähetti kotiin kirjeen, jonka sisällön muistan sanatarkasti vieläkin: "Miksi näin täytyy olla tässä talossa? Tulisitteko te täällä meillä käymään poikanne irvistelemisen ja omienne puheitten vuoksi. U.K. D-rappu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä miehen kirje on nyt naurattanut ja hellyttänyt minua vuorokauden. Miksi näin täytyy olla... Selvästi elämän raskauden ymmärtänyt henkilö, joka arvosti kodin suomaa suojaa.

      Poista
  8. Johan Lagus toimi Kuusamossa kirkkoherrana 1877 - 1880, jolloin hän siirtyi Sieviin kirkkoherraksi. Hänen kerrottiin nauraneen Kuusamossa ollessaan vain kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kirkkoherra purskahti nauruun, kun morsiamen hame putosi kesken vihkitoimituksen nilkkoihin. Toinen tilaisuus nauruun Lagukselle tuli vasta silloin, kun hän oli lähdössä Kuusamosta. Lähtönsä edellä hän piti pappilan pihalla huutokaupan, jossa hän möi koko karjansa. Kun kirkkoherra päästi kevättalvisena huutokauppapäivänä karjan pihalle, arastelivat lehmät lunta, mutta sonni hyppäsi korkean lumikinoksen päälle ja liukastui saman tien selälleen. Kun se teutaroi sorkat taivasta kohti päästäkseen ylös, nauroi Lagus toisen kerran.

    VastaaPoista
  9. Ville Kivimäen puheena olevan kirjan keskeinen luku on nimeltään "Mieletön sota". Tällä tekijä viittaa siihen, että itse sota oli psyykkisen sairastumisen aiheuttaja - ei yksilön psyyken "rakenteellinen konstituutio", kuten tuon ajan lääkärit selittivät. - Lisäksi arvelen, että Kivimäki otsikollaan tarkoittaa muutakin: tuota Suomen sotilaallisen ja valtiojohdon aloittamaa sotaa sinänsä, jossa kaikkein mielettömimmissä suunnitelmissa hamuttiin jopa Kuolan niemimaata. Viulut maksoi kaatuneiden ja haavoittuneiden ohella 15 000 psyykkisesti sairastunutta - divisioonan verran miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän ne senkin sodan oikeat aloittajat löydy isommista maista. Sotaan sopii sama kuin isänmaallisuuteenkin, joka Leppäsen Preetin mukaan on "vähä niinku parempien ihmisten hommaa". Tuntuu olevan korkeassa kurssissa tämänkin päivän Venäjällä.

      Poista
    2. En ole lukenut, mutta tarkoittaneeko Kivimäki sitäkin, että WWII olisi voinut olla eräiden valtionpäämiesten psyykkisen sairastumisen aiheuttama?

      Poista
  10. Juu tuotanoin niin. Puhejudo. Kova kata: aseistariisuva hymy.

    VastaaPoista
  11. We got this; this.. pie here. We have it down pat. M'kay. Now; how should I put this.. I'll just go ahead say that - hell - y'can have y'r pie and shave it too.

    Am clear on this ?

    D'ya get it ?

    VastaaPoista
  12. tuo Moltke-heitto naurattaa vielä pitkään.Kiitos!

    VastaaPoista
  13. 1950-luvulla puolustusvoimien komentajana toimineen Kaarlo Heiskasen väitetään hymyilleen julkisesti vain kerran: Rintamalla oli asemasodan aikana pidetty nyrkkeilykilpailut ja eräässä ottelussa oli ottelijan leuka murtunut vastustajan iskusta. Silloin oli irronnut hymy katsomossa olleelta divisioonankomentaja Heiskaselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenraali Heiskasen lempinimihän oli Kylmä-Kalle, jonka hän sai jo jääkäriaikanaan Saksassa.

      Rintaman poliisissa Taavetti Heikkinen (naapurini isä) kertoo Heiskasen olleen yrmy mies, joka ei ymmärtänyt sotatuomari Paavo Alkion (Santerin poika) liian lieviä tuomioita. (Tuomio oli lievä, jos vakoojaa ei tuomittu ammuttavaksi.)

      Poista
    2. Jääkäripataljoona 27:n palveluksessa Lockstedtin leirillä (...) "...hän sai lisänimensä Kylmä-Kalle erotukseksi Juho Henrik Heiskasesta, joka tunnettiin Heissmanina (suomeksi "kuumana miehenä"). Lisänimi on liitetty sekä Heiskasen rauhalliseen luonteeseen, Heissmanin vastakohtaan että taipumukseen palella usein. Nimitys ei siis ole hänen myöhempien alaistensa vaan jääkäritoverien keksimä."

      Poista
    3. ..and Guns an' Talous.

      Ja puhe talvisodan hengestä työelämässä tulee loppua, muuten tulee hoppua, hoppua, hoppua ei tule loppua sanoivat Kattila ja Perunat. Tiitiäisen satupuu, Kirsi Kunnas. Paljon parempaa puhetta.

      Muuten Kylmä-Kallesta kirjoittanut kirjan on Leppäsen Jorma. Maksettu ilmainen mainos mutta en kerro miten paljon tuli pätäkkää mutta heti kun pääsen rämpimästä vyötäisille ylttävästä oravannahkatulvasta niin voidaan taas myydä nurtsintarkastuspalveluksia paavioille.

      Poista
  14. Mosurin yöt ja pyhät on omattorstaina, 27 lokakuuta, 2016

    Pitääpä tänne perälle täytellä vielä että hymyileminen saa aivoissa aikaan suotuisia muutoksia mielialoja säätelevien kemikaalien erityksen parissa mutta niiden suhteiden erot ja mittaaminen on niiden määrän vuoksi vaikea tehtävä, lisäksi ovat yksilölliset erot suuret. Kuitenkin tuo hymyn pakottaminen kasvoille on opeteltavissa oleva taito jolla voidaan torjua masennusta. Kyseessä ei ole paranoidishymy, tällä tarkennuksella voi jo sanoa että hymyä huuleen, paxi poskeen ja baanalle jos tuntuu ettei oikein sujuisi. Reippaat otteet ja hilpeät hiet pintaan. Hiki säästää verta vaikka H:ki ei siitä juuri mitään ymmärräkään.

    Moskovan metrossa saa kyykistyssarjalla matkalipun. Eikö olekin lystikäs idea? Köyhät kyykkyynkö on siis homman nimi, minä vaan kysyn? Vanhanaikaista jalkatyötä syysöihin toivottaen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä saakaan enää tuolla 30 kyykistyksen sarjalla kahdessa minuutissa mutta Meksikossa saa vain 10 sarjalla. Kannattaa kokeilla siellä!

      Poista