18. syyskuuta 2016

Kindle Suomeen






Luulin etten keksi edes oikukasta asiayhteyttä. Siellä Joensuussa oli eilen salissa ainakin kolmesataa ihmistä. Kuulemma oli tavallista, että kirjallisuudesta puhuttaessa iso auditorio tuli täyteen. Tutustuin äkkiseltään useisiin epätavallisen fiksuihin ja mukaviin ihmisiin.

Lentokoneessa torkkuessani mietin, miksi Helsingissä ei ole tällaista, eikä edes Kirkkonummella. Vastaukseksi esitetään tietysti, että ihmiset eivät tule. Helsingin kirjamessuilla käyneet voivat vähän kummastella sitä vastausta.

Ja siellä oli puhumassa kirjailija joka sanoi jo pelkäävänsä. Hän oli ollut edellispäivänä Kajaanissa tekemässä dokumenttielokuvaa. Nämä rajatapaus-ihmiset, jotka siis ajelevat nyt tilausbusseilla eri puolilla Suomea osoittamassa mieltään ja linkoamassa tappouhkauksia ”pettureille”, näyttävät tietävän, mitä tekevät.

Kuuntelin tarkoin ja kuulin oikein. Ne jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä, ovat siis pettureita. Vähän niin kuin Pietarissa muotiin tullut Mannerheim, jota lehden mukaan sanotaan maanpetturiksi, kertomatta minkä maan.

Maanpetturi on hyvin samanlainen sana kuin ”kansanvihollinen”.

Nyt sain käsiini sen kriinologien uuden tutkimuksen, jonka mukaan runsas kymmenen prosenttia suomalaisista, etupäässä nuoret miehet, pitävät muun muassa tuomioistuimia puolueellisina, eliittiä suosivana ja siten luultavasti ”kansan” äänelle kuuroina.

Kirjoitin joskus, etenkin poikkeusaikoja ajatellen, että tuomioistuinlaitoksen keskeinen tehtävä on viivyttää asioiden käsittelyä, jottei kansan terve oikeudentunto pääsisi toteutumaan. Tuo oikeamielisyys ja jämerät vaatimukset on sama asia kuin lynkkausmieli, ja se tiedetään, että ellei sitä etsittyä oikeaa lynkattavaa löydetä, vedetään sitten lyhtypylvääseen naapuri tai ohikulkija.

Ne joilla on niin vähän mieltä, että heidän on oikein osoitettava sitä, eivät lue eivätkä ota vastaan tietoa, vaikka heille maksettaisiin siitä.

Olen toistellut esimerkiksi Ian Kershawin kirjan kohtaloa – sitä ei suomenneta, koska se ei menisi Suomessa kaupaksi, toisin kuin muissa maissa.

Tuossa kirjassa, kuten erittäin monissa muissa, kerrotaan sama tarina Euroopasta. Olin itse jo syntynyt, kun Euroopassa oli nykyisten 1 – 2 miljoonan asemesta yli 20 miljoonaa koditonta pakolaista. Osa heistä oli vahvasti aseistautuneita ja osa oli tottunut huvittelemaan ampumalla ihmisiä, mielellään naisia ja lapsia. Lisäksi Keski-Euroopassa kulki joitakin miljoonia neuvostosotilaita, joilla oli Stalinin lupa ”huvitella” etenkin kukistuneen Saksan mailla. Asianomaiset eivät tietenkään aavistaneet, että jos henki olikin säästynyt, edessä oli 12 vuotta Siperiaa. Stalin rankaisi ulkomailla vierailleita, kuten näitä Saksan voittaneita sotilaita. Solzhenitsyn kertoo asiasta lähemmin.

Lukeneisuus ja oppineisuus ei mitenkään estä ihmisiä tekemästä hirveitä. Parantamalla koulutusta ei paranneta maailmaa. Asia ei kuitenkaan ole vailla merkitystä. Olen siis itse liikkunut Euroopassa, jossa oli melkein turvallista nukkua rautatieasemalla ja jossa sai liikkua kutakuinkin missä vain.

Suomessakin harrastettiin sivistystä siinä määrin, että edelleen vaietaan hienotunteisesti esimerkiksi siitä, että 1918 punaisissa oli suurehko joukko täysin villiintyneitä rikollisia ja valkoisten puolella pienehkö joukko samanlaisia. Eräistä valkoisten puolen himomurhaajista tuli muuten myöhemmin ”kunniallisia kansalaisia”, ainakin omasta mielestään. Tunsin pari, jotka kehuskelivat kuulumisellaan rangaistusretkikuntiin.

Voi olla että tosiasioiden aikakausi on ohi, kuten The Economista antoi ymmärtää (post-truth politicis).

Voi olla harhaluulo, että harhaluulot leviävät erikoisen nopeasti. Silti olisi paikallaan pyrkiä levittämään tietoa tosiasioista ja tehdä se tasapainoisesti.

Viimeistään Suomi 100 vuotta -asiayhteydessä olisi tehtävä aito ponnistus, että tosiasioiden levittäminen helpottuisi.

Törmään jatkuvasti siihen, että tyrkytän jotain kirjaa, joka minulla on itselläni Kindle-muodossa. Tietokirjan lukeminen edes englanniksi ei ole aivan helppoa eikä yleensä ota onnistuakseen. Kindlessä muuten on paljon vanhoja kirjoja hintaan 0 dollaria.

Suomessa sähkökirjat ja äänikirjat eivät oikein leviä.

Rahasumman pienuuteen nähden valtion olisi luovuttava kokonaan kantamasta veroa näistä tuotteista, siis ennen kaikkea kirjoista eri muodoissaan. Suomentamistukea olisi kohennettava edes sille tasolle, jolla muistan itsekin sen olleen.

Meillä on ainakin joitakin kymmeniä osaavia ihmisiä, jotka suomentaisivat ainakin ruotsista tai englannista, jos siitä saisi tuollaisen peruskoulun opettajan palkan suuruisen palkkion. Nykyisinhän ei saa, yleensä ei edes kustantajien kautta.

Väitän ettei Suomella ole varaa sellaiseen.

Näinä päivinä erikoisen mielenkiintoni kohde on äänikirja, koska tiistaina pidämme pienen julkistamiskirjan äänikirjojen ja kirjojen yhdistelmälle. Katso jälleen kerran https://www.jaakoonjutut.fi/

Tiedän siis kolikon tarkkuudella, miten kallista tuollainenkin toiminta on, ja olen selvillä tuen mahdollisuuksista. Periaatteessa niitä ei ole.

Suomenkielinen pienproosa sisältää loputtomasti kiinnostavaa aineistoa, josta osa on jo skannattu. Suomenkielistä runoutta ei tahdo saada mistään eikä millään. Tekijänoikeus on kehitetty sellaiseen suuntaan, että julkaisuhankkeet kaatuvat pelkoihin. Jossain voisi olla 69 vuotta sitten kuollut tekijä, joka voisi panna pahakseen…

Näinkin kävi, kun järjestelmää kehitettiin suurituloista ja musiikin ehdoilla. Ennen puhuttiin pienilevikkisten puolesta. Puhuisin edelleen.


21 kommenttia:

  1. Oikeudenkäyntien kalleuden takia en yhtään ihmettele, että 'runsas kymmenen prosenttia suomalaisista, etupäässä nuoret miehet, pitävät muun muassa tuomioistuimia puolueellisina, eliittiä suosivana ja siten luultavasti ”kansan” äänelle kuuroina'. Ihmettelen sitä, että vain kymmenen prosenttia.

    VastaaPoista
  2. Alkuaan syy miksi en hankkinut Kindleä oli se, että erään kokoamani kirjasen minun olisi pitänyt ensin lähettää jonnekin, että sen tiedostomuoto olisi sopinut laitteeseen.

    Hankin CyBook Ben 3:n, joka sekin vanheni heti kun markkinoille tuli WLAN:lla varustettu Sonyn Ereader. Pelaa hyvin ja oli edullinen.
    Viidessä minuutissa nappasin sinne Gutenbergista Sodan ja rauhan kolme osaa. Piti virkistää muistiani parissa kohtaa.

    Sängyssä e-kirja on kevyt pitää. Fontin koon voi valita. Sanakirjakin löytyy sormen kosketuksella.

    Monia kirjaston kirjoja voi tilapäisesti huonojalkainenkin lainata e-kirjaan näppärästi.

    Etuja on monia. Lukuisissa muutoissamme kirjalaatikot ovat olleet viheliäisimmät. Voi olla kuitenkin, että mikään sukupolvi ei niistä eroon pääse.

    VastaaPoista
  3. Helsingistä tulee etsimättä mieleen venäläisen kirjallisuuden seuran yleisöluennot. Nyt on menossa venäläinen runous. Tupa tapaa olla täysi.

    VastaaPoista
  4. "Olen siis itse liikkunut Euroopassa, jossa oli melkein turvallista nukkua rautatieasemalla ja jossa sai liikkua kutakuinkin missä vain."

    Aika entinen ei koskaan enää palaa.

    Demokratiassa on periaatteessa, meillä neljän vuoden välein, itseään korjaava koodi.

    Jotakin on muuttunut perusteellisesti. Alakerrassa asuva rva B, joka liikkuu rollaattoria käyttäen yritettiin ryöstää alaovellamme viime viikolla.

    Vaimoni joutui neljä vuotta sitten kauppakeskuksessa hieman vastaavaan tilanteeseen, jonka monitorista nähnyt vikkeläjalkainen vartija ehti torjua.
    Sain tietää siitä vasta seuraavana päivänä kun poliisi soitti ja kysyi oliko vaimollani vaatimuksia kyseisen tapauksen suhteen.

    Aika monella alkaa olla omakohtaisia kokemuksia jo sen verran, että turvasumuttimet menevät kaupaksi.

    Mutta rikkauttahan tämä vain on ja sitä suvaitkaamme.

    VastaaPoista
  5. Itsellänikin alkaa olla joltisenkinlainen kokoelma sähköisiä kirjoja.

    Englanniksi kaikki, koska suomenkieliset ovat kovasti tyyriitä.

    VastaaPoista
  6. Eilen oli Akateeminen täynnä, kun Jari Tervo oli kohtauspaikalla.

    Tekijänoikeuslainsäädännön päivittäminen digitaaliseen aikakauteen olisi kaikkien etu. Taustalla olisi hyvä olla kansainvälinen normi.

    VastaaPoista
  7. No nyt on siis Suomen ensimmäinen poliittinen murhakin sitten 30-luvun nähty (tosin tutkitaan kuolemantuottamuksena).

    VastaaPoista
  8. Erähenkisenä kun yrittää pysyä hengissä täällä kakanakin niin sattui ruudulle eksymään moinenkin palvelu. Tosin ei sitä täällä pysty käyttämään, mutta kuitenkin. Kirjakin kiinnostaisi vaikka tässä toisin esiin tuon palvelun, kun nyt äänikirjoista ja muista digikotkotuksista on kyse. http://ekirjasto.kirjastot.fi/ekirjat/erapolun-keloutuva-karsikkopuu-erkki-timonen

    VastaaPoista
  9. Onko se kriminologien tutkimus, tai edes uutinen siitä, internetissä luettavana?

    M

    VastaaPoista
  10. Uskoisin, että tosiasioiden aikakausi tekee paluuta. Ukrainan tapahtumien seuraaminen vieroitti minut valtamediasta. Kuinka väärä kuva tapahtumista olisi meille tarjottu paperilehtien aikakaudella! Netistä löytyy luotettavia asioista perillä olevia sivustoja ja ne kyllä tunnistaa.

    http://www.globalresearch.ca/western-media-credibility-in-free-fall-collapse/5546181

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netistä löytyy luotettavia sivustoja, mutta tuo linkittämäsi sivusto gl....ca on salaliittoteoristien huuhaata. Katso vaikka mitä siitä kerrotaan rationalwikissä.

      Poista
  11. Muistelen professori Indiana Joneksen luennoineen, että "truth" ja "fact" on eri asioita.

    Fact: tosiasia
    Truth: miten asiat koetaan (?)

    VastaaPoista
  12. Periaatteesta kannatan tärkeiden kirjojen suomentamista, mutta itse pyrin lukemaan ainakin englannin-, ruotsin- ja ranskankieliset opukset alkukielellä. Varsinkin sen jälkeen kun erään tietotekniikka-alan vaikuttajan elämäkerran suomennoksessa runoiltiin puskutraktorista josta kuoriutuu perhonen, ja kun luin 20-luvulla kirjoitetun Kersti bergrothin? pakinan Suomentaja olen ollut vähän skeptinen suomennoksiin liittyen. Ymmärtääkseni Suomessa on ainakin noin miljoona muutakin ihmistä jotka ainakin periaatteessa pystyisivät lukemaan Kershawia tai vastaavaa yleistajuista asiatekstiä englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on alle 10 000 ihmistä, jotka periaatteessa pystyisivät lukemaan yleistajuista historiaa englanniksi. Se on kuvitelma, että suurempi joukko näkisi sen muutaman vuoden vaivan, että opettelisi puuttuvan sanaston, joka ei kuulu koulukurssiin.

      Yliopiston opettajana kokemukseni englanninkielisen kurssikirjallisuuden ymmärtämisestä on tällainen. Jos kirjat sisältäisivät pelkkiä faktoja, tilanne olisi helpompi. Noin ei ole. Jokseenkin kaikki tuo tietokirjallisuus on piripintaan täynnä kommentteja muusta alan kirjallisuudesta.

      Poista
    2. Tuo on kovaa puhetta, mutta taitaa olla totta. Lukeminen ylipäänsä harvinaistuu, ja vaikka lontoota solkattaisiin hyvinkin, se tehdään yllättävän pienellä sanavarastolla. Tuntuu että netti ja someilu eivät hirveästi laajenna sitä. Ja fakkisanastoon on myös helpompi juuttua.

      Poista
  13. Nuo Vaasan Jaakon tarinat taitavat vaan olla osittain myös vastauksia Ilkan päätoimittaja Artturi Leinosen pakinoihin....

    Lukee edelleen oikeat kirjat mieluiten paperiliittymästä. Sähköisessä versiossa tosin etuna ylivoimainen hakutoiminto Ctrl+F.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinat: - ei. Muut lehtikirjoitukset, kyllä. Mutta eivät ne aina olleet vastauksia, vaan kysymyksiä tai hyökkäyksiä. Kumpi kulloinkin kävi kimppuun. Nahistelu oli jatkuvaa. Se oli myös jo 100 vuotta jatkunutta taistelua porvariston sieluista ääniuurnilla, toinen kokoomukselainen, toinen maalaisliittolainen (keskustapuolue).

      Poista
  14. Ei meillä enää yleissivystykseen näytä kuuluvan edes oikeuselämän perusasiat. Ja kaikki näköjään tulee vinosti englannin kielen kautta. Kuten Hesari Assangen jutussa eilen:

    "Juttua korjattu kello 16.10: Päätöksen tehnyt tuomioistuin on Svean hovioikeus, ei vetoomustuomioistuin."

    Englannin appeal käännetään mediassa säännöllisesti väärin vetoomukseksi, vaikka oikea vastine lähes aina on valitus tai muutoksenhaku, ei toki joku ihmeen vetoomus. Myös hovioikeus niin meillä kuin Ruotsissa on siis muutoksenhakutuomioistuin, ei mikään kummallinen vetoomustuomioistuin. Sama käännösvinouma kyllä koskee myös englanninkielisten maiden vastaavia tuomioistuimia (appellate court).

    Tosin meillä muinoin hovissa oli osassa juttuja käytössä veto-niminen muutoksenhakukeino. Mutta siinä veto-sanan alkuperä liittyi vedonlyöntiin, ei mihinkään tunteisiin tai mahdollisesti fiksumpaan porukkaan tai muuhun sellaiseen vetoamiseen.

    VastaaPoista
  15. Slavoj Zizek on huomauttanut, että sähkökirjassa on se heikko puoli, että nykyisenä sähköisen urkinnan aikana esim. Google voi seurata henkilön lukemisen edistymistä jopa sivun tarkkuudella.

    Kirjaston järjestelmä tietää, mitä olen milloinkin lainannut, muttei mitä olen oikeasti lukenut (suurin osa lainatusta jää lukematta).

    Nobelisti Herta Mülleriltä on muuten ruotsiksi juuri käännetty uusi kirja Mitt fosterland var en äppelkärna: ett samtal med Angelika Klammer, joka valaisee sitä, millaista on elää jatkuvan tarkkailun alaisena. Taitaa tosin olla sama aihe Mûllerin muissakin kirjoissa. Varsin ajankohtaista joka tapauksessa - ja yhä uudessa merkityksessä.

    terv. Patarouva

    VastaaPoista
  16. En sano mikä on oikein tai kuinka oikeus voisi toteutua, syyni vaieta on eräs tapaamani Pietarin yössä pätevöitynyt narkkikyttä. Satuimme samaan messuun eräänä yönä. Katsoin kädet. Hän vilkaisi silmiini ja ymmärrys oli riittävä. En olisi katsonut ellei hän olisi vilkaissut käsiäni, sen vain tunsi. Näin se on, niille jotka eivät pelkää olla ihmisten puolella.

    Kaunein katse.

    Sitten hiukan häpeilimme, tyylikkäästi. Erittäin vaikuttava kohtaaminen.

    Jälleennäkemisen toivossa, vaikkei se olekaan tarpeen.

    VastaaPoista
  17. Tohtori PCR on sivustosta riippumatta kovaa valuuttaa. Rational Wiki ja salaliittoteoriat - WTC 9/11 kaksi lentokonetta ja kolme tornia sortui Allah on suuri!

    VastaaPoista