30. syyskuuta 2016

Ihmiskokeista





Tuskalliset eläinkokeet on yleensä kielletty. Elävältä leikkely, vivisektio, ei käy laatuun. Asiaan kiinnitetään jatkuvasti huomiota. Se on ymmärrettävää. Eläimille on helpompi olla hyvä kuin ihmisille.

Joskus kaipaan vanhanaikaisia mielentilan tutkimuksen papereita. Tutkimukset suoritettiin vankimielisairaalassa ja ne olivat perinpohjaisia. Määräyksen oli antanut tuomioistuin, ja lausunto oli tarkoitettu tueksi tuomioistuimelle, jonka oli rikosasiassa ratkaistava, oliko syytetty selvillä tekojensa merkityksestä. Termi on syyntakeisuus.

Lausunnot olivat mielestäni joskus erittäin valaisevia ja hyvin perusteltuja, joskus eivät. Muutamaan otteeseen lausuntona esitettiin johonkin hyvin kapeaan näkökulmaan sitoutuneen lääkärin tulkinta. Ellei kysymys ollut jo silloin vanhentuneena pidetyn menetelmän – esimerkiksi rajun behaviorismin – käsitteiden latelusta, esiintyi sellaistakin, että kirjoittaja näkyi pitävän väkivaltarikollisuutta tekijän verensokerin vaihtelun aiheuttamana siihen mittaan, ettei tahdonmuodostuksella ollut siinä sijaa.

Pohjaltaan emme tiedä, missä määrin tahto määrää ihmisen toimintaa, ja jos ajaudumme keskustelemaan vapaasta tahdosta, olemme heikoilla jäillä.

Rikosoikeus on kuitenkin rakennettu senkin ajatuksen varaan, että joskus toiminta on tekijän tahdon tulosta ja joskus ei. Lisäksi on tapauksia, joissa tekijä ei kykene vapaaseen tahdonmuodostukseen.

Esimerkki viimeksi mainitusta on hyvin pieni lapsi. Olemme sitä mieltä, ettei kehityksensä alussa oleva ihminen voi olla rikosoikeudellisesti vastuussa mistään, koska hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä voi olla vielä muuttumassa ja kykynsä toimia tuon käsityksen varassa horjuva.

Näin pettävällä pohjalla liikumme. Silti meidän, oikeustieteen opettajien, on osattava selittää, miksi keskiajan kertomukset esimerkiksi oikeudenkäynnistä sikaa vastaan tämän surmattua porsaan tuntuvat niin nurinkurisilta. Yleensä selitämme ne turvautumalla vakiintuneisiin käsitteisiin, jotka kuulostavat hyviltä, koska ne peittävät omat aukkonsa.

Kaipaan edelleen hulluuden historiaa, siis tutkimuksia. Lupaavasta nimestään huolimatta Michel Foucault käsittelee tuota aihetta koskevassa kirjassaan vain periodia ”klassisesta ajasta” eli tavanomaisesti suomennettuna ”valistuksen aikakaudesta” nykyaikaan.

Omassa asiayhteydessään Foucault toimii mainiosti. Hän näkee esimerkiksi suuren vallankumouksen seurauksena, ei syynä. Maailmaan oli yllättäen syntynyt totalitaarisia mielen hallinnan järjestelmiä, joita hän nimitti vallan mikrofysiikaksi. Niiden tyyssijoja olivat kasarmi, koulu ja vankila.

Ajatus on aivan varmasti miettimisen arvoinen. Kirjoittaja saattoi sekoittaa omaa ajatusrakennelmaansa myöhäisemmässä tuotannossaan.

Olisi joka tapauksessa hyvin kiinnostavaa tietää, olivatko noitavainoja järjestäneet ihmiset ja niitä selvitelleet noitamestarit ja tuomarit hulluja. Vieläkin kiinnostavampaa olisi tietää, oliko hulluus mitenkin yleistä keskiajalla.

Käytän tässä Foucaultin tavoin sanaa ”hullu” korostaakseni menneen ajan kielenkäyttöä. Se on käytännön ratkaisu. Emme yleensä tiedä, mikä vaivasi esimerkiksi näkyjen näkijöitä, mutta olemme varmoja siitä, että kun joku painostettunakin vakuutti nähneensä kuutamoyönä naapurin vanhanpiian lentäneen luudalla taivaanrannan taakse, kertoja joko on keksinyt tarinansa tai kärsii sieluntoiminnan häiriöistä.

Itse asiassa nykymaailma tarjoaa runsaasti esimerkkejä tarttuvista aistihavainnoista.

Antiikin klassikkojen pohjaton kiinnostavuus johtuu tähän liittyvästä asiasta. Sekä filosofian sävyttämässä tekstissä että näytelmissä ja runoissa on niin suurta viisautta eli myös maailman ja ihmisten oikeaa tunnistamista, ettei tuota tasoa ole ylitetty. Tarkoitan esimerkiksi Marcus Aureliusta tai Senecaa.

Ciceron oikeudenkäyntipuheiden Penguin-valikoima ”Six Murder Trials” kelpaa edelleen esimerkiksi kaikille maailman lakimiehille. Suunnilleen samaa voi sanoa hänen esseistään. Tosin osa niiden loistoa ei ole ajatuksen vakuuttavuutta, vaan tunteen. Jokaisessa suuressa puhujassa on piilossa myös pieni Trump.

Puhetaidon mestaruuteen kuuluu tieto, että ihmiset uskovat siihen, mitä haluavat uskoa, eivät välttämättä niin sanottuihin kiistattomiin tosiasioihin.

Mutta näiden maailman mahtavimpien ajattelijoiden kirjoituksissa vilahtelee myös havaintoja ja tulkintoja, jotka panevat nykylukijan miettimään vakavasti, mahtoiko kirjoittaja sittenkään olla järjissään. Jos klassinen antiikki ei tuo mieleen esimerkkejä, Vanha Testamentti ehkä kelpaa. Siellä on havaintoja ja johtopäätöksiä, joita luonnehtisin varovasti ”kummallisiksi”.

Roomalaisten kirjoittamasta saa eräin kohdin sen kuvan, että muut kuin koulutetut ja vapaat roomalaiset olivat heille villipetoja, tosin niitä tyhmempiä. Heitä sai ja pitikin kohdella kuin eläimiä.

Sekä tiede että kiivaiden uskontojen värittämät kulttuurimme ovat aika yksimielisiä siitä, että ihmiseksi nimitetyt ovat lähes sataprosenttisesti samaa lajia ja laatua.

Roomalaiselle olisi luullut riittävän kevyen katsauksen ympäristön ihmisiin, ja sen olisi pitänyt vakuuttaa hänet ajatuksesta, ettei viisaus johda maailmaa, tai ei ainakaan Roomaa eikä missään tapauksessa sen senaattia.

Aristoteleesta on tapana sanoa, että hän esitti tietoja kylkiluiden lukumäärästä laskematta niitä luita. En ole etsinyt tuota kohtaa hänen laajasta tuotannostaan, mutta käsitys ylenkatseesta, jolla aistien todistukseen suhtauduttiin, lienee tosi.

Tämän kirjoituksen eräs tausta on ajatus ottaa kohta lukuvuoroon Robertsin kirja Stalinin sodista. Sen mukaan Stalin oli yksi vuosisadan merkittävimmistä kyvyistä. On totta, ettei hänen murhanhimonsa ja vainoamisharhaisuutensa välttämättä vaikuta esitettyyn arvioon. Katsotaan.



8 kommenttia:

  1. "Kaipaan edelleen hulluuden historiaa, siis tutkimuksia."

    - Eikö kelpaa äskettäinen (2013) Petteri Pietikäisen Hulluuden historia, palkittu teos.

    VastaaPoista
  2. "...kirjoittaja näkyi pitävän väkivaltarikollisuutta tekijän verensokerin vaihtelun aiheuttamana siihen mittaan, ettei tahdonmuodostuksella ollut siinä sijaa."

    Tätä ajaa nykyäänkin eräs julkisuudessa usein esiintyvä psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri; en tiedä, tahdonmuodostuksenko ylittävään mittaan, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  3. Parempi jos ei sanoisi mitään. Vaan kun ei ole parempaakaan tekemistä, niin viskelisikö taas viimeisistä lukemisista. Sellainen kun G.Rein selitti uskotun pahojen henkien ruumiilliseen olemassa oloon. Ja että Luther antoi tässä esimerkkiä. Toinen yleinen taikausko oli usko joidenkin päälliköiden haavoittumattomuudesta luoteja ja teräaseita vastaan. Näitä kutsuttiin "koviksi".

    Tulisiko meidän kovis käsitteemme Kustaa II Aadofista joka sentään puolitoista vuotta eli Saksassa ennen kuin luoti iski nuttunsa läpi. Hänen innovaatioitaanhan oli riisua rautapuku tappelua pidättelemästä.
    Wallenstein nousee G.Reinillä, SKS vaakunan miehiä, yli viikinkiuroiden.

    Pestatut joukot everstien ja kenraalien johdolla sotaa kävivät ja nauttivat saalistamisesta. Leirissä sitten pelattiin voitot uusjakoon. Korttista luettiin kai jumalantuomioita kuten kaksintaisteluista ja tulikuuman raudan kannnosta ja muusta fakiiriudesta. Tärkeätä oli saada ratkaisu ja päästä eteenpäin. Toista kuin Auerin ja Aarnion jutuissa.

    Pestaus johti ruhtinaat väkivaltaisiin rahanhankkimiskeinoihin ja varsinkin rahanväärennykseen. Lorauttaa kusta sekaan oli yksi kidustapa, Ruotsin juoma, mutta hopeapenniin kai sekoitettiin kuparia. Kipper und Wipper konnia pidettin pahana vitsauksena. Kansa toisinaan vimmoissaan kosti heille julmasti. Näin siis ennen sumulaista tiedeakatemiaa kopioittiin ja rahvassuomen kunniaksi sovellettiin kulttuurihistoriaa, G.Rein s.464-471, Maailmanhistoria osa 4. Porvoo 1914.

    Sitten takaisin jumiini. Mervyn King ja Jose Manuel Barosso menivät Goldman Sachsille. Vain ääliö luulee heidän käyneen sinne missä rahapanokset käyvät. Rahan väärentäjistä King kyllä puhui viittoessaan matalasta majastaan
    Cityn torneihin. Väärä raha seurasi vekselilakia joka seurasi omia vekseleitä. Tätä se oli rumavallesmannikin piiskaamassa vaikka tuskin tiesi Krimin sodan tykkien ja modernin sotakoneen pakottaneen nämä uudistukset Nikolain Suomeen. Tuskin Donneritkaan tiesivät millä asialla olivat saatuaaan mitallit Kokkolan puolustuksesta, ja jatkettuaan SYPin perustajiksi 1862 muun edistysporvariston ja -aateliston kera. Eka konttorikin pantiin Ritarihuoneeseen joka heti valmistuttuaan oli jäämässä turhilleen.

    Paitsi että elää yhä. Modernin teollistumis- ja hyvinvointivaltion perusinstituutio teollisuuspankki sai DNA:hansa aimolatingin ikuista ylimystöä. KOP olisi voinut olla toista maata, mutta viimeistään kolmannessa polvessa kuten säästöpankit ja osuuspankit nyttemmin, ovat he kultivoituneimmista ja kauneimmista ja kookkaimmista henkeensä vetäneet.

    Amerikka on toista Trump ja Sanders ovat toista. Roosevelt oli toista. Reagan oli toista ja Jefferson oli toista. Nyt näytää kuin Goldman Sachskin olisi toista. Deutsche tuli 1990-luvulla ja osti Bankers Trustin ja Merrill Lynchilta jengiä ja pani rähinäksi. Kohta oli GS:in vastattava rupeamalla osakeyhtiöksi ja siten turvasta ampumaan latino-mustille velkaa uskotellen hinnannousuun ja siihen perusjenkkiläiseen reiluuteen, ettei kodinperustajalta viedä kuin se koti, ei tule vouti estämään uuden rakentamista.

    Citigroupin oli ruvettava investointopankiksi ettei jäisi jalkoihin euroopalaisille ja sitten se oli menoa. Amerikka palailee juurilleen upeiden ihmistensä toimesta ja katuu. Ja ehkä kostaa Deutschelle ? Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Verensokeriongelma on saanu minut raivokohtaukseen, jota en kokonaan muista. Ainakaan se ei ollut ennakoitavissa eikä hillittävissä. Lääkärit kuuluu todistelevan näistä oikeudessa.

    VastaaPoista
  5. Psykologeista senverran, että aikoinaan eräässä asiayhteydessä jouduin kolmen eri psykologin tutkittavaksi. Huomiotaherättävää tuloksissa oli niiden keskinäinen ristiriitaisuus. Yksi määritteli jonkun ominaisuuden vallitsevaksi, toinen kielsi sen. Itse menetin luottamuksen psykologien tutkimuksiin täydellisesti. Paitsi, että sen kolmannen psykologin, joka tuli paikalle moottorippyörällä risaisessa paidassa pitkine hiuksineen ja partoineen, kanssa tulin oikein hyvin juttuun.

    VastaaPoista
  6. Pari reunahuomautusta, ei erimielisyyttä.

    Yksi lensi yli käenpesän (elokuva) on muokannut arjen psykiatriaa enemmän kuin yksikään Freud, Kohut, Kernberg, Hakola tai Pavlov.

    Toinen elokuva, Loisto, yrittää samaa (australialaisen pianistin tarina Rahmanovin kanssa), Kaunis elämä ja Elämä on ihanaa tekevät samaa.

    Nyt tätä yrittää Stadin Pravdan kuukausiliite tapauksessa Cheek.

    Uusimmat masennuksen (sairastavuus 4%, vuosisairastuvuus pienempi) hoitomuodot ovat lähes kaikki biologisia (se verensokeri!).

    Itse kannatan vuodenaikamasennusta: kahdeksan niitä Suomessa on: nyt juuri alkoi mustan lumen talvi (kulvakkolauha) eli taas on maa kahdella karvalla ja se on ymmärrystä vailla, täyttä ymmärrystä vailla ja sittenkin täydessä ymmärryksessä.

    Jokainen nyky-Suomen mielentilatutkimus ansaistsisi liitteekseen Chaplinin tai Kaurismäen elokuvan. Hartauvella oikeuden jakajien katsottavaksi, ennen tuomiolauseen kirjoittamista.

    VastaaPoista
  7. Tuija Halttusen elokuva Mielen tila (2007) kannattaa katsoa. Kuvattu Vanhan Vaasan sairaalassa, esiintyjinä kolme vaarallista rikollista, asiantuntijoiden joukossa ylilääkäri Markku Eronen. Ymmärtääkseni Suomi on näissä asioissa maailman kärkeä.

    VastaaPoista
  8. "Murder Trials", ei "Six Murder Trials". Kiinnostuin ja tsekkasin Amazonista. Ilmeisesti kirjassa on kuusi tapausta, mutta sitä ei speksata otsikossa... Harmi että taitaa olla loppuunmyyty.

    VastaaPoista