20. elokuuta 2016

Mopo


Kuva: ikkunat auki Eurooppaan.



Kummilapsi miettii, mitä tehdä, kun lapsi haluaa mopon. Järkevää tarvetta ei kuulemma ole.

Ei minusta ole neuvomaan. Muistan kun ne tulivat myyntiin, Helkaman ja Soliferin mopot, ja Tunturi. Niissä oli polkimet.

Eläkkeellä oleva ylikonstaapeli, ystävän pappa, oli tolkullinen mies. Kiinnitettyään siannahkaisen salkun tavaratelineen tapaiselle hän sääti sytytyksen eli raapaisin tupakkaan tulen. Ei se tainnut kauan palaa Rengon kujalla, vaikkei vauhti huimannut.

Tädilläni oli Rovaniemellä kevytmoottoripyörä Jawa. Hän oli viisas ihminen ja sai eteviä lapsia. Metsänhoitaja-puoliso varmaan käytti paljon perheen autoa. Metsäalan perheissä oli yleensä piikkinokkainen Skoda. Ja luulen, ettei bussiliikenne Ounasvaaran kupeesta keskustaan ollut kiivasta.

Kummilapselle sanoisin, että kasvavilla nuorilla on sama statussymbolien tarve kuin kaikilla muilla.

Pojille pitää ostaa tai sallia vaarallisia ja hengenvaarallisia varusteita. Minulla oli linkkuveitsi, mutta se putosi taskusta ja meni hukkaan. Hyvitykseksi olen hankkinut monta linkkaria.

Kun vanhin poika eli kummityttären vanhin serkku rupesi tahtomaan mopoa tai kevaria, sanoin että ei tule kuuloonkaan. Vaarallisia ja tarpeettomia vehkeitä. Hänen äitinsä sanoi, että kyllä pojalla täytyy olla passeli ajopeli.

Seuraavaksi hän halusi pistoolin. Sama tarina. Ennen pitkää kävimme yhdessä ampumassa suojeluskunnan pistooliradalla, jollainen löyhtyi kylältä, ja poika oli seuran pistoolijaoston johtaja.

Sen jälkeen, tai oliko se sitä ennen, hän kiipesi saunan katolle ja sitten kuuseen.

Rehtorikin sanoi hänestä ja neljästä kaverista, että nämä ovat hirveitä hampuuseja eikä heistä tule ikinä ylioppilaita. Pojat voittivat mestaruuksia partiotaitokilpailuissa, jotka ovat aidosti vaativia, ja kilpailivat Kanttulan lahdella nähdäkseni hengenvaarallisella TM-veneellä.

Tolsan Esson porukasta kaikki ovat väitelleitä tohtoreita ja käyttävät tilanteen mukaan kamelinkarvaa, goretexia tai Sinisalon ajopukua. Siis se mopoilu miellyttää edelleen ja mopo on kai BMW 1200 ja jotain kirjaimia perässä.

Tässä oli se erikoisuus, että tien varressa asuu Lasse, joka tietääkseni osallistui menestyen Päijänteen ympäriajoon jo 50-luvulla, ja pojat ajoivat trialia Vuohimäessä. Jorvaksessa asui yhteen aikaan kaksi trial-ammattilaista. Naapurin Petri kilpaili myös.

Mopo ei ole kulkuneuvo eikä tietynlainen kone. Innokkainkin harrastaja tekee joutuun johtopäätöksen, kumpi on fiksumpi tapa hankkiutua Helsingin keskustaan, oma ajokki vai metro. Jos liikenteen seassa oppii selviytymään, kaksipyöräisiä uhkaavat erilaiset rosvot. Assalla jos haluaa mennä kulauttamaan urheilujuomat, mihin sen pyörän panee siksi aikaa?

Mopo on sosiaalinen ilmiö.

Se on samaa sarjaa kuin peruskoulu, sähköjuna ja armeija.

Osaamatta perustella tätä vakuuttavasti pidän uskonkappaleena, että Suomen talous nousee ja laskee, kuten muidenkin, ja voi olla, että emme keksi lapsillemme ja näiden lapsille tulevaisuutta, joka vetäisi vertoja omalle menneisyydellemme. Mutta Suomen vahvuus on sosiaalinen rotevuus.

Se petti hyvin pahasti 1918. Toivoisin itsenäisyyden juhlavuonna 2017 levitettävän viestiä, että me suomalaiset olemme taipumuksiltamme samanlaisia hulluja murhamiehiä kuin muutkin. Kuitenkin vuosi 1945 osoitti, että saatamme selvitä myös hyvin vaikeista tilanteista.

Opinnot Harvardissa pitäisi kieltää ja parempien perheiden lapsille järjestää mopoporukoita.

On pidettävä kiinni tasa-arvon tunnosta, vaikka se saattaa olla pohjaltaan kuvitelma. En olisi itse arvannut kehaisevani noita porukoita, mutta seuratessa miten vihaisia amerikkalaiset ovat ”poliittiselle eliitille”, pidän hienona, että keskustapuolue ja perussuomalaiset osoittavat jatkuvasti, että kuka tahansa voi menestyä, etenkin kovalla työllä.

Ministerin ja kansliapäällikön ja valtiosihteerin virkaan pitäisi oikeastaan määrätä todistettu taito ajaa polkupyörällä Senaatintorilla. Mutta herraspojat ja tytöt pyöräilevät Baanalla räkä poskella, joten ehkä mopo olisi sopivampi. Kuvittelen, että Niinistöltä ja Sipilältä onnistuisi heittämällä. Soinista en ole varma ja SDP:n Rinne on käänteissään juuri niin kolhon oloinen, että tuloksesta ei oikein tiedä.

Toinen hyvä testi olisi asiointi keskikokoisessa marketissa: maito, leipä, kissanruoka, vessapaperi, levitettä ja juustoa leivän päälle – ja kello käyntiin. Itse nähneenä tiedän, että Elisabeth Rehniltä onnistuu. Kulttuurieliitistä 90 täyttänyt Heikki Reenpää ei liioin höntyröi hyllyjen välissä.

Luulen tuntevani koko joukon maan mahtavia, joita en lähettäisi edes ostamaan iltapäivälehteä kioskilta. Lehteä ei löytyisi ja raha katoaisi matkalla. Myös myyjä ja muut asiakkaat saattaisivat hermostua. Joillakin eliitti-ihmisillä on taito pitää kasvoillaan ilmettä ”ettekö tiedä, kuka minä olen”.

Niin kauan on toivoa kun elinkeinoelämän, tieteen ja taiteen huipulla on ihmisiä, jotka voisivat ajaa mopolla Sonkajärven osuuskaupan portaille joukon jatkoksi vaihtamaan ajatuksia maailman menosta – eikä heitä erottaisi muusta porukasta millään.

Heitä on. Osaisin luetella nimiä, mutta jääköön.

Jokainen pikku rikollinen tietää, että välttääkseen poliisin tai muiden masentavien henkilöiden mielenkiinnon pitää osata olla tavallinen.

Vaatimus on kova. Näyttelijöistäkin vain kaikkein parhaimmat osaavat, miten ollaan, puhutaan, istutaan muuten vain, muina miehinä tai naisina.

22 kommenttia:

  1. Vaatimus on kova. Vain kaikkein parhaimmat näyttelijät osaavat näytellä humalaista, koska se täytyy tehdä selvinpäin; kännissä humalaista ei pysty näyttelee oikein kukaan. Paitsi jos on ympäripäissään. Mutta silloin ei muista enää repliikkejä. Eikä muista mitä piti tehdä? ... suudella vastanäyttelijää vain tintata sitä kuonoon?

    Loiri haastattelussaan - siitä ajasta ammoin muinoin kun joi vielä konjakkia päivittäin - sanoi että "minun piti arjessa välillä oikein keskittyä näyttelee selvää". - Niin päin se onkin helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlainen kova rasti näyttäytyjälle voisi olla näytellä humalaista, joka yrittää näytellä selvää. Ja tehdä se niin, ettei se näytä liian aidolta (koska aito humalainen on selvälle katsojalle useimmiten vähän epämiellyttävä tai epäsympaattinen), mutta näyttää aidolta. Loiri on näyttelijänä muuten aivan loistava tyypittelijä. Kuten Soisalokin.

      Poista
  2. "Se petti hyvin pahasti 1918. Toivoisin itsenäisyyden juhlavuonna 2017 levitettävän viestiä, että me suomalaiset olemme taipumuksiltamme samanlaisia hulluja murhamiehiä kuin muutkin."

    Sitä tullaan ihan varmasti levittämään, ei hätää, todennäköisesti saamme kuulla sitä päivittäin ensi kesästä alkaen joulukuun loppuun. Luvassa lienee Pussy Riot-tyyppistä toimintaa.
    Niin iso haava meille on edelleen meidän oma Pyssy Riot, koska vain toinen osapuoli saa olla uhri. Osapuoli kerrallaan. Ei yhtäaikaa.

    Kun nyt viime vuosina on ollut se ainoana oikeana ja piireissä sopivana pidetty näkökulma, että "samanlaisia murhamiehiä me ollaan kuin muutkin", muistakaa Hennalaa, muistakaa Tammisaari, muistakaa (valkoinen) terrori (ja totta kai muuten muistetaan, muistuttamattakin) niin kai sitten pitäisi heittää vastaavasti myös ilmaan yhtä "rohkea" ja historiaa "tähän päivään" projisoiva ja provosoiva kysymys, että jos Suomi vuonna 1918 oli kerta ihan sama kuin Syyria on vuonna 2016, niin mikä oli sitten se taho, joka meillä pyrki silloin kalifaattia tuossa ajassa perustamaan?
    Kansainvälistä yhden ainoan opin internationaaliahan silloin oltiin kyllä tekemässä.
    Profeettakin tällä vuoden 1918 pyhällä vallankumoussodalla oli, Karl-etuniminen. Kaikki piti hänen kirjoittamansa historian ja sen liikkeen opin mukaisesti saada hallintaan. Tuttua...?
    Eli.
    Ei nämä kai aina ihan verrannollisia ole? Historiaa noin tähän päivään viskelemällä syntyy mielestäni heikkoja rinnastuksia, vaikkakin retorisesti vahvoja. Tai jos sittenkin rinnasteisia ovat, niin tuossa sitten on sitä vertailtavaa aluksi.

    Murhamiehiä me kyllä ollaan oikeasti kaikki. Se on tietenkin totta. Langenneeseen ihmiskuntaan syntyneitä. Mutta blogisti ei tainnut tuolla heitollaan tarkoittaa sitä. Vaan hän opetti meille suvaitsevaisuutta. Tällä kertaa tuolla keinolla. No, sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja.
    Kyllä me tajutaan. Sekä olla suvaitsevaisia ja siihen pyrkiä että nähdä mikä (1918) on mitäkin, ja mikä (2016) ei ole.

    t. jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalifaattiin liittyminen selkiyttäisi tilannetta.

      Poista
    2. Se "kalifaatin perustaja" taisi olla Saksa ja syyt eivät tainneet liittyä mitenkään itse Suomeen tai sen sisäpolitiikkaan, vaan kyse oli vähän suuremmista kuvioista, joka oli käynnissä muualla Euroopassa.

      Tämä "Karlkin" oli vain yksi pelinappula, joka karkasi lopulta "käyttäjänsä" käsistä sen hävittyä nämä suuremmat kuviot.

      Suomen kannalta lopulta ongelmaksi tulikin kai se, että kun tämä "kalifaatin perustaja" poistui kuvioista, niin jäljelle jäi se silmitön väkivalta, jota sitten jokainen yrittää selittää parhain päin.

      Jotenkin meillä täällä Suomessa aina unohtuu se mitä meidän ympärillämme tuohon aikaan tapahtui. Suomi ei ollut se ainoa alue joka oli tuohon aikaan sodassa.

      Poista
    3. "...me suomalaiset olemme taipumuksiltamme samanlaisia hulluja murhamiehiä kuin muutkin."

      Mutta juurihan meille on opetettu, että ei Suomea eikä varsinkaan suomalaisia ole? Suomi ja varsinkin suomalaisuus ovat vain keinotekoinen konstruktio, tarina vailla pohjaa. Joten ei meitä murhamiehiksi voi väittää, koska *meitä* ei ole. Samoin kansaryhmiä koskevat yleistykset ovat vaarallisia , koska ne ovat rasismia. Häkki heiluu.

      Mutta toisaalta, kun mietin omaa sukuani pari sataa vuotta taaksepäin, mitäpä muuta me olisimme tehneet kuin murhanneet silmittömästi naisia ja lapsia, katkoneet kauloja ja kivittäneet vääräuskoisia. Ja kaikki tämä hurjasti hurraten.

      Joten kyllä johtopäätös sittenkin on, että minun tulee jakaa ihokkaani toisten samanlaisten kanssa. Tai mitä sitä ihokasta nyt jakamaan, annan sen kokonaan pois ja häviän historian hämärään asiasta sen kummempaa numeroa tekemättä.

      Poista
    4. Minusta suuri saavutus oli sisällissodan alkaminen vasta tammikuun 1918 lopulla. Suomessa oli vallinnut vallankumouksellinen tilanne jo maaliskuusta 1917, BKT oli pudonnut puoleen, työttömiänoli satojatuhansia ja nälänhätä oli konkreettista todellisuutta. Poliisi oli ollut koko tämän ajan lakkautettuna eikä kellään ollut väkivaltamonopolia. Se, että sisällissotaan jouduttiin, oli väistämätöntä. Ei mikään valtio kestä tuollaista.

      Se, että näissä oloissa suomalaisilla poliitikoilla riitti viitseliäisyyttä ja jaksamista neuvotella aina talvelle 1918 saakka, on osoitus vahvasta poliittisesta kulttuurista.

      Poista
    5. Ei se ole Venäjän vika jos sosialismi ei toiminut. Ei feodaalista voi loikata suoraan sosialismiin. Marxilaistieteellisen teoriani mukaan kapitalismin toki edellyttääpi sosialismi. Syyttäkää siis vaikkapa Leniniä, ei minua. Ei parta pahoille kasva, turpaan vaan jonniin joutaville. Lääketiete uskontoa kansalle. T: Parta-Kalle.

      Poista
    6. Tämä jk se ei halua kuulla mitään siitä, millainen laittomuus Suomessa rehotti valkoisten voiton myötä.

      Poista
    7. Täsmentäisin hivenen että niin sodassa, rakkaudessa ja varsinkin kenttälääkintatoimen parissa ovat kaikki keinot käytettävät jotka voidaan katsoa hyväksi käytettävän olevat.

      Poista
    8. Kampaviinerit loppu tammikuussa? (vitsi)

      Poista
    9. Joulutorttumottitilanne hallussa. (paha juttu)

      Poista
  3. Miten käy Trumpilta rokkenroll? Sanders voitti, mutta hävisi ääntenlaskun.Kapina kytee. Entisenä mopoilijana vastustan mopoa. Sähköpyörä on myös mopoilua. Ohipyyhältävien mopotyttöjen olemus viestii, että polkupyörä olisi terveellisempi vaihtoehto. Pyöräilevä puolustuusvoimai komentaja on hyvä esimerkki, vaikka allekirjoittelee outoja sopimuksia.

    VastaaPoista
  4. Kummilapsesi toiveesta saada mopo ja kuinka siihen pitäisi suhtautua. Siskoni oli Invalidisäätiöön liittyvä Ruskeasuon sairaalakoulun opettaja. Hänen poikansa halusi mopon. Äitinsä sanoi, että totta kai, mutta käydään ensin säätiön sairaalassa, jossa oli moniaita mopo-onnetomuuksissa olleita potilaita. Mopohaaveet loppuivat kerrasta. Ei taida säätiön sairaalassa olla useinkaan avointen ovien päiviä, joten tämä ei ehkä ole kovinkaan hyvä vinkki.

    Kalevi Kantele

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  5. Mutta sitä en oikein ymmärrä, että on laillista myydä ja ostaa niitä kimeästi päriseviä mopoja (vai kevareitako ne ovat?), joiden ääni kuuluu Keravan toiselta reunalta asti. Onneksi pojat eivät yleenä pärtsää meidän talon ikkunoiden alla.

    MHI

    VastaaPoista
  6. Jos lapsi ei saa sitä mopoa, häntä pidetään homona ja hakataan välitunnilla kun opettajan allahinsilmä ei näe. Jos totisen toden puhuminen nyt sallitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota on paha ja vaikea saada kommentoitua. Tässä ollaan toden äärellä, näissä asioissa oltiin minun suhteeni aivan liian hellämielisiä ja vastuuntunnottomia. Kantopommien sytyslankaakaan ei ollut riittävästi, herrinjee, hyvä kun vähän yli vaaksan pätkä oli paukkua kohti. Tiedän että vähin määrä on metri. Tätä en soisi kenekään yrittävän, tarkoitan tällä täyttä totta, se oli vaarallista ja sitten vielä vähän vaarallisempaa sen päälle. Hö, saati että lankapiippuiseen altataitettavaan husovarnaan olisi ollut mustaruutipatruunoita. Ei ollut kuin Rottweilia perkule! Siinä joutui ottamaan jo koko kovan riskin mutta eivät kyllä jääneet varikset kitumaan. Että sikäli.

      Näitä tämän tyyppisiä tarvikkeita kyllä piti olla, ja olikin, vaan kun sitten isoisälläkin yllättäen tarve olisi ollut ja koko perheyhtiön (peiteilmaisu jota hän käytti, hela buulaagi) voimin etsittiin niin kappas kummaa, ei vain löytynyt. Vaatimattomuuttani en noteerannut minulle osoitettuja täsmäkysymyksiä, kuittasin ne olankohautuksella ja sanoin saattaneeni käyttää joitain pikkutavaroita johonkin joutavaan, vuosi-pari sitten, kuinka niin?

      Mitähän olisi tosiaan tapahtunut jos olisin julkeasti rohjennut sanoa että kuulkaas isoisä kun nyt se tarttis olla vaan se mopo, ei auta mikään..? Olisin varmaan herännyt neljältä kuusi ammuttua variksenpoikasta tyynyllä. Aamukahvista olisi voinut joutua kysymään, että sitäkö ei siis enää juoda.

      Eikö siihen löytyne riittävästi mopoa mikäli sellaisesta moposta on riittävän suuri pula?

      Poista
  7. Chaplin näytteli humalaista joka näyttelee selvää elokuvassa Pikkutunneilla.

    VastaaPoista
  8. "Tekö ensin", neuvotellaan sosiaalisesti kaupungin kassajonossa.
    Kauppalassa vastataan: "MINÄ menen ensin, ET sinä."
    "Ulkomaalaista", ketä vain jota ei ole ennen nähnyt, möllää kaula pitkällä se.
    Kun siitä ei ole välittävinään, on muka niin olovinnaan. Semmonen KYLÄ.

    VastaaPoista
  9. Olin viime vuosituhannella joulukuun 13. päivänä Finlandia-talolla tilaisuudessa, jossa Elisabeth Rehnille nuoret lauloivat "Turboren"-nimisen laulun. Se sopii hänelle edelleen. Sitä en muista, oliko hänen nykyinen kansanedustajatyttärensä lauluryhmässä mukana.

    Uimasta tullut Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  10. Jako mopopoikiin ja pyöräilijöihin oli 80/90-luvulla selvä. Se kulki kaupungin vuokratalojen ja omakotialueen välissä. Mopot, nykyään mopoautot ovat käsittämättömän kalliita vehkeitä ja soveltuvat mitä parhaiten osoittamaan paikkaa. Jos ei muuten mene viesti perille niin sitten vain sopimaan treffit jonnekin 10 km päähän ja juoksutetaan ylpeys pois. Muutenhan ne ovat oivallisia vehkeitä mekaniikan opetteluun. Ajamista oppii varmaan jo paremmin maastopyörällä. Mittasuhteiltaan mopot ovat hellyttäviä.

    VastaaPoista
  11. Onko tilastoa siitä kuinka moni mopoikäinen on syyllistynyt rattijuopumukseen? Piilorikollisuuskin olisi aihetta selvittää kyselytutkimuksella. Jos mopon haluajalla onkin halu välttyä
    alkoholin tarjoamiselta?

    VastaaPoista