1. elokuuta 2016

Aseista ja miehistä



Suomi on monta maata. Suomi on useita valtioita. Sitä en osaa sanoa, onko tämä unioni vai federaatio.
Sen tohdin sanoa, että äänekkäät, jotka vastustavat EU:n muuttumista federaatioksi eli liittovaltioksi, ovat jääneet junasta. EU on federaatio. Sillä on lainsäädäntövalta ja huomattava budjettivalta. Ulkopolitiikka on vähän sekavampaa ja turvallisuuspolitiikka sekoittuu Natoon.
Tuliase on hyvä esimerkki. Kaupungissa ja taajamissa on vaikea nähdä aseelle käyttöä. Ampumaurheilijat ovat hoitaneet asiansa sen jälkeen, kun vuosia sitten eräällä radalla tapahtui pahoja. Ilma-aseet tuntuivat aluksi vitsiltä. Nopeasti kävi ilmi, että urheiluahan se.
Mutta sitten on metsästys, joka on monille tärkeää. Ja erillinen kysymys on armeijan reserviläisten aseenkäyttö, joka lienee kohdallaan.
Monta vuosikymmentä sitten ammuin jousella tässä omalla pellolla. Hieno harrastus mutta vaivalloinen. Lihasharjoituksen ja keskittymisen yhdistyminen n hyvä ajatus. Sitten päädyimme pojan kanssa eri käänteiden jälkeen harrastamaan pistooliammuntaa radalla. Miellyin erikoisesti lajeihin, joissa ammutaan lyhyellä pienoiskiväärin patruunalla. Kävimme varuskunnassa harjoituskilpailuissa treenaamassa isopistoolia.
Itsepuolustuksesta innostuneet saisivat käydä kokeilemassa itsepuolustusasetta, esimerkiksi seitsemän- tai yhdeksänmillistä. Pistooli ei sovellu itsepuolustukseen. Sillä ei osu. Jotta osuisi, olisi harjoiteltava enemmän kuin poliisit harjoittelevat. Sata patruunaa viikossa vuodet ympäriinsä on minimi.
Tätä tulin joskus sanoneeksi Amerikassa, jossa taskuase yöpöydän laatikossa kuuluu hyvään käytökseen. Eivät uskoneet.
Siis: samalla lailla Yhdysvalloissa ja Suomessa on aika paljon asioita, joiden hoitaminen yhtenäisellä säännöllä on toivotonta.
Ase on tässä vain esimerkki. Todellisuudessa kysymys on säännöistä ja sääntöjärjestelmistä.
Oliko Suomessa liian maalainen rikoslaki. Laki on todellisuudessa uudistettu pala palalta kokonaisuudessaan, mutta nimitykseltään se on edelleen ”vuoden 1889 rikoslaki”.
Laki ei muutu pelkästään muuttamalla pykälät. Rikoslaissa ei ole oikeuskäytännön kannalta riittäviä määräyksiä siitä, miten tahallinen teko ja puhdas vahinko erotetaan toisistaan. Tuosta asiasta on tietenkin summattomasti kirjallisuutta, ja tuomarien ja muiden lakimiesten valtaosa arvioi tuota kysymystä samalla tavalla.
Vielä vaikeampi kysymys olisi syyllisyys. Se tulee näet lähelle syyn ja seurauksen suhdetta. Lumen putoaminen katolta aiheutuu säätilasta ja pienin osin katemateriaalista. Lumen putoaminen kadulle on mahdollisesti jonkun syy. Tuossa yhteydessä puhutaan laiminlyönnistä. Asunto-osakeyhtiö on syyllinen, sanotaan kevyesti, vaikka syyllisyys-käsite on hiukan väkinäinen muihin kuin ihmisiin sovellettuna.
”Laki on kaikille sama”. Ei ole. Laki ei ole sama aikuisille, lapsille ja henkisesti vakavasti häiriytyneille. Laki ei ole sama virkamiehille ja virkaheitoille.
Pari pientä keskustelua pani ajatukset liikkeelle. Teen ehdotuksen.
Monissa maissa rangaistaan ”oikeuden halventamisesta”, (contempt of court)- Monissa maissa ”oikeuden väärinkäyttäminen” (l’abus de droit) mainitaan erikseen perusteena, jota käyttäen tuomioistuin voi hylätä kanteen tai todeta oikeustoimen pätemättömäksi.
Molemmat ovat vieraita meidän perinteessämme. Mutta olisiko niille nyt ilmaantumassa tarve.
Ymmärsin että esimerkiksi käräjätuomarit saavat paljonkin sähköpostia, joissa sivullisetkin ihmiset arvostelevat tuomarin tekemää ratkaisua ankarasti. Välillä arvostelu on loukkaavaa ja sopimatonta. Meidän perinteessämme tuomarit eivät koskaan vasta eikä kukaan vastaa heidän puolestaan. On kuultu tapauksista, joissa asianajajatkin lähettelevät yksityisiä viestejä tuomarille. Mielestäni sellainen on peräti kummallista muun muassa siksi, että kaikki aineisto olisi esitettävä julkisesti niin että vastapuoli voi ottaa siihen kantaa.
Yksi peruste vastamatta jättämiselle on hyvin tunnettu. Puun takaa puskista tuleva arvostelu on erittäin usein tosiasioihin perustumatonta. Kirjoittaja on lukenut lehdestä tai vain kuullut suupuheena ratkaisusta. Oikeudenkäyntiuutiset ovat nykyisin paljon parempia kuin vielä kymmenen vuotta sitten, mutta niiden tarkoituskaan ei ole esittää kaikkia ratkaisuun vaikuttaneita seikkoja.
Sivulliset arvostelijat eivät useinkaan ole kiinnostuneita tosiasioista.
Tuomioita täytyykin arvostella. Aika usein tuomarille sanotaan nykyisin: tuo on vain sinun mielipiteesi ja minun mielipiteeni on toinen. Tuo väite on selvästi väärä. Tuomarin ”mielipide” johtaa usein siihen, että poliisi tulee ja vie tai ulosottomies käy kassalla.
Kverulanteiksi sanotaan ihmisiä, jotka rettelöivät viranomaisissa. Miten asian määritteleekin, osa kanteista ja kanteluista on silmin nähden turhia. On hiukan turhan yleistä, että käräjöinti on myös tietoista kiusaamista. Valitettavasti sellaista esiintyy aika monesti tilanteessa, jossa sivullinen kärsii, esimerkiksi lapsi vanhempien eroriidoista.
Vainoamiseksi asti villiintynyt puhelimella soitteleminen voi mennä kotirauhan rikkomiseksi. Uusi (tai entinen) kannen tai oikeusjuttu kerran viikossa tai kuukaudessa samalla vastaajalle ei ole rikos eikä sille käytännössä mahda mitään.
Samalla kun asiointia viranomaisten kanssa helpotetaan – kuten verotuksessa on tehty varsin onnistuneesti – lisätään pahanteon mahdollisuuksia. Voiko tälle asialle tehdä mitään? Luullakseni ei voi.


14 kommenttia:

  1. Totta tosiaan, mitä suurempi ja tykkimäisempi revolveri (luodin ollessa halkaisijaltaan puolen tuuman paikkeilla alkaa tuntua jo koko miehekkäältä) sen turvallisempi valinta kotiansa ja telkkariaan ja pakastimessa olevia marjoja puolustavan kannalta ajateltuna. Ensimmäisellä laukauksella on kaikki osapuolet kuurouttava vaikutus joten sitten saavat naapuritkin vuoropuhelusta selvän. Viittä askelta (yötöppösissä, á 0,33 m) kauempaa ei aseen mallia ja pelotekokoluokkaa pimeässä erota joten kromattua, niklattua tai ruostumatonta kannattaa suosia sillä se näkyy ja erottuu parhaiten. Jokin suunnattu valo jonka alla ottaa vastaan kutsumattomia yllätysvieraita voisi olla hyvä, kannattaa ainakin kokeilla. Yömyssyn tupsuun voi laitella heijastimen, huomiovärisen turvaliivin käyttökään ei ole poissuljettu ja on suotavaa. Näin mahdollisesti (järkevästi) jo pesäpallomailoin varustautunut kotijoukkue ei erehdy osanottajien sisä- ja ulkovuorojen suhteen.

    Ulkomaista lähtöä moni urheilu. Ainakin kodinpuolustus ampumalla uhaten. Ampumaurheilua se ei ole mutta jostain hampaat irvessä ja pelkohiki haisten tehtävästä puuhasta se muistuttaa. Nakkikioskilla käymisestä?

    VastaaPoista
  2. Luis Bunuel kuvasi muistelmissaan lyhyesti intohimoaan aseisiin. Poika Rafael kertoi lisää vieraillessaan Suomessa. Ampuminen oli perheen miesten pyhän lempiajanvietto. Muistelen, ettei se tapahtunut radalla, vaan he ajoivat kaupungin (Mexico City) ulkopuolelle ja tähtäsivät säilykepurkkeihin tms. - Säätelemätön metsästys ja ampumaurheilu olivat kyllä Suomessakin yllättävän yleinen ilmiö sotien jälkeen. Säännelty voisi hyvin olla nyt suositumpaakin. Kiitos kuntaliitosten monessa kaupungissa on nykyisin taas kelpo riistamaita (Oulu, Jyväskylä, ehkäpä Kuopiokin).

    VastaaPoista
  3. Federaatio on tuossa itärajan takana. Toivottavasti se myös pysyy siellä. Meikäläisten unionissa on, nyt kun se yksi musta lammas haluaa tarhasta ulos, vielä 27 unionin täysivaltaista jäsentä. Itärajan takaisessa federaatiossa taas on 83 liittovaltiosubjektia, joilla ei ole muuta valtaa kuin verojen kerääminen ja varojen siirto Moskovaan. Takaisin verovaroja tulee jos presidenttinsä niin katsoo hyväksi.

    Siirtojen välissä veroista tulee ei-kenenkään-varoja ja niitä voi kuka tahansa varastaa. Valtiolta varastaminen onkin Venäjän federaation laajin taloudellisen toiminnan muoto. Se oli sitä jo Neuvostoliiton aikoina ja oli varmasti sitä ennenkin. Kokemusta on.

    Puolalaiset keksivät noin neljännesvuosisata sitten, että hyvä konsti taistella korruptiota vastaan on federalisaatio. Keskusvalta piti hajottaa ja poliittinen sekä budjetäärinen valta ja vastuu tuli siirtää mahdollisuuksien mukaan alueille. Näin rahojen alkuperä ja niiden käyttäminen pysyy paremmin ihmisten hallinnassa. Jos ken varastaa niin ihmisille syntyy tunne, että nyt varastetaan, ei läpinäkymättömän valtion, vaan meidän omia varojamme. Poliittinen valta taas takaa sen, että varkaat voidaan aina tarvittaessa vaihtaa uusiin (joilla menee aina vähän aikaa nk. oppia maan tavoille).

    Puolalaiset tarjoavat hyväksi havaitsemaansa federalisaatiokonstia nyt Ukrainaan. Vaan ne eivät uskalla koska pelkäävät, että se yksi federaatio saa kouransa hillopurkkiin.

    Keskusvalta saattaa siis johtaa federalisaation kautta federaatiosubjektiksi. Mielummin unioni, kiitos.

    VastaaPoista
  4. Globalisaatio edellyttää, että EU laajenee Euraasian unioniksi.
    T: Putin-ilkiö

    VastaaPoista
  5. "Motion for Restoration of Sanity" ja "Motion to Kiss My Ass"

    - Siinä muutamia esimerkkejä, jotka Wikipedian mielestä edustavat "Frivolous Lawsuit" toimintaa.

    VastaaPoista
  6. Uutisissa kerrottiin juuri, että Texas on liittynyt niiden osavaltioiden joukkoon, joissa opiskelija voi tuoda aseen mukanaan luennolle.
    Luotiliiveistä ei mainittu mitään.

    Ymmyrkäisenä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  7. " ... Pistooli ei sovellu itsepuolustukseen. Sillä ei osu. ..."

    Eipä oikein osu ei. Pikkupoikana ammuin (tietysti salaa) isän sotasaalis Naganilla paksua koivua noin viiden metrin päästä; hyvä jos yksi viidestä osui.

    Ehkä ko. järeä rullarevolveri onkin tarkoitettu vain "niskalaukauksien" ampumiseen? (Dosentti J. Bäckman saattaisi osata vastata siihen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järeä Nagan nauratti.

      Pääkaupungin katsannossa ilmakiväärien lupavapaus on todennäköisesti tilapäinen asiain tila. Nehän ovat siihen yltä päältä pahaan sotaan? Ilmatorjuntaan? Eihän niitä siviileille, ei kai?

      Poista
    2. Järeä Nagan nauratti.

      Pääkaupungin katsannossa ilmakiväärien lupavapaus vaikuttaa olevan tilapäinen asiain tila. Arvelen että perusteluksi tullaan esittämään ettei niitä tarvita ilmatorjuntaan rauhan aikana.

      Poista
    3. Mikä nyt niin hihityttää? Ilmakiväärillä pystyy ampuu vain Sudenkorentoja, kokeilin, tai tennispalloja... ne alkaa pomppia kun niihin osuu. Naganissa patruunatkin on kuin kiväärin, ja siihen mahtuu 7 kutia, jää Coyboyt toiseksi. - Vähän isompana poikana ostin, tai oikeastaan vaihdoin, LSO:n teurastajan pojan isältään varastaman 9 millisen FN-pistoolin väärennettyyn postimerkkiin (tein sen Gillette-partakoneen terän paketista josta leikkasin sen viiksekkään ukonpään irti... "kato nyt, hammastamaton, hyvin harvinainen", ja Hietasen Kirjakaupasta pöllittyyn paperiveitseen, "kato nyt, aito viidakkoveitsi"...) Yhdeksän millinen pistooli pikkupojan kädessä oli kyllä aika järeä ase, olen sitä mieltä edelleenkin, käsi aina pompahti ylöspäin kun sillä pamautti. Ammuin yhtä latoa joka oli Vanha-Similän pellolla. Välillä sanoin suupielestäni "ruki veer", ja taas pamautin. Aina osui. (Varikset vaan lensi raakkuen pois.)

      Poista
  8. Aseen käyttö itsepuolustukseen perustuu, yllätys, yllätys, sen pelotevaikutukseen. Isokin neekeri lakkaa ryöstämästä kun se katsoo piipun väärältä puolelta. Ns. gangsta-tähtäys taas on Hollywoodin perseilyä eikä sivuttain pidettävällä aseella osu sitäkään vähään.

    VastaaPoista
  9. Tuomarit eivät siis vastaile kaikenkarvaisiin yhteydenottoihin? Eikös tämä ole vähän riskaabelia. Joku lainvalvoja kun voi aina vähintäänkin huomautella. Johonkin hyvään hallintoon kuulemma kuuluu, että virkamiehen pitää aina vastata jotain, oli viesti mitä puppua hyvänsä.

    VastaaPoista
  10. Arma virumque cano...

    VastaaPoista
  11. 'Miellyin erikoisesti lajeihin, joissa ammutaan lyhyellä pienoiskiväärin patruunalla.'
    Lyhyen 22:en käyttö on kuulemma loppunut (se oli pitkää tarkempi pienemmän rekyylin takia ja tämä oli jotenkin epäreilua toisia lajeja kohtaan). Tosin ikämiessarjoissa se taitaa olla vielä sallittua.

    VastaaPoista