6. heinäkuuta 2016

Vakoilijat


Hyvä käytös on paha ongelma. Laajoissa tutkimuksissa Saksan tuhoamisleirien henkilökuntaa yhdisti juuri hyvä käytös. En halua pahoittaa asetovereitteni mieltä. Niinpä olen kääntämässä venttiiliä ja tuhoan tunnollisesti aina 500 naista ja lasta kerralla ja katson plexin läpi, miten he repivät kyntensä verille kuolinkouristuksessa. Sodan jälkeen kohottelen iloisena tuoppeja veikkojeni kanssa ja palaan kotiin taputtamaan lasta päähän ja vaimoa takapuoleen, sikäli kun he eivät kärventyneet hengiltä viime pommituksessa.

Tämä koskee kirjoja. Tärkeiden kysymysten esittäminen on tahditonta, tarpeetonta ja ikävää.

En usko koskaan näkeväni suomalaista kirjaa, josta kävisi edes nimiä mainitsematta ilmi, ketkä tunnetut suomalaiset toimittavat juuri nyt hyvin tärkeitä tietoja Venäjälle. Sellaisia tietoja eivät ole varuskunnat ja varusteet; ne ovat julkisia. Öljynjalostuksen, vesihuollon, maakaasun ja tietoliikenteen toiminnan ydintiedot ovat.

Jos aiotte lopettaa lukemisen tähän, älkää sitten miettikö, että kommandoryhmä katkaisisi Päijänne-tunnelin ja siis pääkaupunkiseudun vedensaannin ja lisäksi kaukolämmön noin kahdessa tunnissa.

Sotilasvakoilun historian luulisi olevan selvää asiaa. Se on niin romanttistakin ja kun James Bond kerran teki sellaisia sankaritekoja. – Ian Fleming oli keskiportaan miehiä avattaessa ja arvioitaessa Atlannin sukellusvenesodan kannalta kaikkein tärkeimpiä tietoja toisen maailmansodan aikana.

Kaikki loputon puhe Enigmasta ja koodinmurtajista palvelee myös merkittävien tietojen salaamista. ”Salainen sota” on nimittäin edelleen osaksi salaista. Esimerkiksi Ison Britannian yleisesti ottaen surkeaa suoritusta ei ole tapana esitellä yksityiskohtaisesti.

Stalinin vakoilijat onnistuivat hyvin sodan aikana ja vielä paremmin sodan jälkeen. Neuvostoliitto ei tahtonut onnistua. Vuonna 1941 meni kolmannes ilmavoimista ja miljoona miestä alle viikossa, koska Stalin ei uskonut tietoja. Japanista tuli täsmälliset tiedot Saksan joukoista ja niiden ryhmityksestä Barbarossa-hyökkäykseen. Stalin ei uskonut. Hän arvioi, että kysymyksessä oli hänen silloisten vihollisten, huomisten ystäviensä anglosaksien tahallinen harhautus.

Kirjallisuudessa lukijoille on luotu sellainen kuva, että Ultra-salakirjoitus ja sen koodin avaaminen olivat ratkaisevia saavutuksia. Tämä ei pidä paikkaansa. Neljännen roottorin jälkeen Ultra pysyi pitkään mykkänä. Lisäksi Saksalla oli käytössä muita, tehokkaampia salakirjoituskoneita.

Historiankirjoittajat ovat yleensä isänmaallista väkeä. Ehkä kymmenen vuotta tutkijat ovat alkaneet liikahdella ”oman piirinsä” ulkopuolelle. Brittitutkijat (Judt, Kershaw) ovat opetelleet kieltä ja opiskelleet Saksassa, jossa kaiken jälkeenkin on valtavat arkistot.

Venäjä-Neuvostoliiton tutkimus oli kauan emigranttien tai loikkareiden varassa. Loikkareiden antamia tietoja pohdittiin hyvinkin kymmenen vuotta. Joissakin tapauksissa ne osoittautuivat hämmästyttävän tarkoiksi.

Max Hastings edustaa sitä tutkimushaaraa, jonka tasolle Suomessa ja Ruotsissa ei ole päästy eikä päästä. Erikoisuus on erittäin hyvä ja siis lukijaa hivelevä kirjallinen taso, laajat ja syvät taustatutkimukset ja tietty pyrkimys olla kunnioittamatta kuvia.

Kyllä britille on vaikeaa kirjoittaa suoraan esimerkiksi Churchillin möhläyksistä tai Montyn hulluudesta.

Putinin käyttämä sanonta taistelemisesta viimeiseen mieheen jonkun toisen maan kustannuksella oli päivittäisessä käytössä ainakin 1915. Britit osoittautuivat erikoisen hyviksi uhraamaan kanadalaisten ja australialaisten verta. Sama toistui seuraavassa maailmansodassa.

Hastings on nyt julkaissut salaisen sodan historian, jossa on mukana myös hyvin arkaluonteinen teema, vastarintaliikkeet. Eri puolilla menneisyyttä muokattiin ahkerasti vuodesta 1945. Länsi-Euroopassa, etenkin Ranskassa ja Italiassa, vallitsi yleinen vastenmielisyys myöntää, mikä vastarintaliikkeen ryhmistä oli tehokas. Kommunistit, etenkin Moskovan linjan edustajat.

Suomessa muutamat kaunokirjailijat ovat halunneet esittää suomalaisen, Neuvostoliitolle uskollisen vastarintaliikkeen. Useat ovat törmänneet tosiasioihin. Vastarintaa oli hyvin vähän ja sodan loppuvaiheessa selvä rintamakarkuruus alkoi hallita. Sodanjälkeinen Suomi ja valvontakomissio hyväksyivät pelkällä väitteellä liittoutuneiden kannattamisen karkuruuden syyksi.

Hastings selvittää taustoja – brittien runsaan vakoojakirjallisuuden yksi syys on toiminnan enimmäkseen surkeat tulokset. Sitä vastoin saksalaisten yritykset hankkia tietoja Englannista luultavasti todella estettiin tehokkaasti.

Samalla kertaa hankin Kindle-kirjana aika kauan sitten lukemani teoksen, jota on ainakin pidetty yhtenä kaikkien aikojen tiedekirjoista. Richard Rhodes, ”The Making of the Atomic Bomb”. Siinä on Manhattan-projekti taustoineen. Rhodesin toinen kirja, ei aivan yhtä kuuluisa teos vetypommin kehittämisestä sisältää erittäin paljon aineistoa vakoilusta. Ainakin minulle on edelleen hiukan epäselvää, miten suuren osan ydinaseiden kehittämisen tiedoista Stalin sai vakoilijoilta. Neuvostoliiton tutkimus oli erittäin korkeatasoista, mutta toisaalta molempiin hankkeisiin tarvittiin valtavasti kallista ja aikaa vievää kokeilua.

Ei Fermi ollut mitenkään varma asiastaan käynnistäessään ensimmäisen reaktorin ja kun Los Alamosissa räjäytettiin ensimmäinen atomipommi, moni paikalla ollut on kertonut uskottavasti, että kun nappia painettiin, kukaan ei ollut erikoisen varma siitä, tapahtuuko mitään.

Sota-aseen käyttämisen seurauksia Japanissa joko ei tunnettu tai niistä ei välitetty. Poliittisesti nykyinen selitys kahden pommin käyttämiseen oli Neuvostoliiton pitäminen aisoissa. He olivat tulossa mukaan voittamaan Japania. Päätöksen teki Truman.

11 kommenttia:

  1. "Kaikki loputon puhe Enigmasta ja koodinmurtajista palvelee myös merkittävien tietojen salaamista. ”Salainen sota” on nimittäin edelleen osaksi salaista"


    Olli Lehto kirjoittaa Lars Ahlforsista Tieteessä tapahtuu julkaisussa, että Ahlfors teki paljon yhteistyötä Arne Beurlingin kanssa. Talvisodan aikana Beurling oli tullut Suomeen ja ilmoittautunut puolustusvoimien käyttöön. Häntä ei tietenkään päästetty rintamalle. Hän teki tietenkin arvokkaampia palveluksia salakirjoitusten avaajana. Lehto ei kerro mikä oli mahdollisesti Ahlforsin panos asiaan. Ahlfors tosin siirtyi jo kesällä 1944 Ruotsiin.

    Menivätkö kaikki aiheeseen liittyneet asiakirjat Ruotsiin Stella Polariksen myötä?

    Päämajan tiedusteluosaston sotapäiväkirjat talvisodan ajalta löytyvät Digitaaliarkistosta. Ilmeisesti vihollisen radioliikenteen avaaminen ei tuottanut meille ongelmia. Mikä oli omien matemaatikkojemme panos? Erkki Pale mainitaan usein. Veikko Nevanlinna mainitsi minulle puuhailleensa tykistön ampumataulukoiden parissa. Ilmatorjunta hyödynsi Leo Sarion osaamista

    Perhana miten kiinnostavaa olisikin tietää muidenkin kuin Beurlingin, Turingin, Shannonin ym. todellisesta panoksesta aiheeseen, joka on tavattoman ajankohtainen.

    Viime vuonna kryptologien kansainvälisessä kokouksessa Dresdenissä kovasti esillä oli jo kvanttisalakirjoitus ja ensimmäisessä raportissa todettiin olevan varmaa että salaista dataa tallennetaan odottamaan kvanttitietoikonetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Radiotiedustelun avulla Siilasvuo tiesi Suomussalmella esim. 44.D:n komentajan passiivisuuden ja epätoivoisuuden ja pystyi käyttämään sitä hyväkseen sekä kirkonkylän valtauksessa että Raatteen tien taistelussa. Meinasi lipsauttaa asian ulkomaisille toimittajille, mutta Marttinen sai sotkettua puhetta riittävästi. Kuhmon taisteluiden aikana saatettiin huoltotukikohdalle ilmoittaa, että "Huomenna klo 12.15 pommittaa teitä 4 pommikonetta." Radiotiedustelu toimi hyvin. Ks. Tuunaisen Marttis-kirja.

      Poista
  2. Uhkia piisaa. Putin voi tosiaan tukkia Päijänne-tunnelin ainakin hetkeksi, jos hän sitä oikein kovasti haluaa. Logiikkaa tuolle liikeelle pitää sitten miettiä erikseen.

    Vastaavasti Obama - tai jatkossa kenties Clinton voi vain osoittaakseen olevansa kova mies - tukkia ja lopettaa esim. kaiken rahaliikenteen kokolailla globaalisti tai vain joillekin valtioille selektiivisesti. Ja lukea globaalisti kaikki yritys-, sota- ym- salaisuudet, jotka ovat Microsoft-, Google- tai melkeinpä millä muulla alustalla tahansa. Ja pelata niillä halujensa mukaan. Tämä on aika iso ase tämäkin.

    Pointti tässä on se, että ei tarvitse tukkia käytännössä. Pelkkä mahdollisuus siihen riittää. Se osapuoli on niskan päällä, jolla on suurempi uhka taskussaan.

    Esim. Nato-keskustelussa pääpaino on perinteisessä sodankäynnissä, missä tankit jyrräävät yli rajojen. Todellisuudessa nämä hybrdihommat taitavat olla se juttu ja pyssyjä tarvitaan vain hieman jatkeeksi, jos ollenkaan.

    VastaaPoista
  3. Mistähän johtuu, että politiikka
    on aina vain näin tolkuttoman epäloogista: Juuri ne samat poliittiset tahot, joille isänmaan puolustus on perinteisesti sydämenasia, ovat aina ensimmäisenä itseisarvoisesti ulkoistamassa mitä hyvänsä omaamme kansainvälisille kasvottomille markkinoille, myös Suomen elintärkeää infraa, kuten vaikka juuri kaupunkien vesihuoltoa. Television lähetystekniikka on jo siellä. Ja monet sähköverkot. Ehkä tiemme ja siltammekin kohta. Toki ainoat markkinat näissä automaattisesti tuottavissa julkisissa monopoleissa ovat siinä, että niitä voidaan markkinoida eteenpäin eniten tarjoaville.

    Jos ennen itäinen internationalismi oli maamme uhkana, nyt sitä on omiemme suinpäinen markkinausko. Todellisia valinnan mahdollisuuksia politiikan vakiopaletit eivät tarjoa. Ja muilla taas ei ole muuta kuin viihdemerkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti on etusivun uutisen arvoinen.

      Poista
  4. Neuvostoliiton operatiivinen tiedustelu kehittyi verkkaisesti. Arvio Saksan divisioonista Stalingradin saartorenkaassa: viisi - kuusi; tosiasiassa yli 20.

    Britannian sosiaaliset verkostot ovat luku sinänsä. Churchill uskoi aluksi Edenin pahansuopia puheita Alexanderista ja Montgomerysta Alameinin taistelun aikana. Hitlerin ja Rommelin vaihtamat viestit olivat kuitenkin luettavissa selkokielellä vuorokauden viiveellä: romahdus oli kuin olikin käsillä. Churchill päätti uskoa heitä, ei ulkoministeriään. Työsuhde Brooken kanssa (myöh. Alanbrooke) parani tämän jälkeen merkittävästi.

    Tapahtumien kulku yllättää terävimmänkin tarkkailijan. Em. Brooke totesi atomipommista ennen pudotusta: on naurettavaa edes ajatella, että yksi räjähde voi merkittävästi vaikuttaa sodan kulkuun. - Hastings muuten tukeutuu Churchill-teoksessaan (myös suomeksi!) laajasti Brooken päiväkirjoihin, ensiarvoisen tärkeä lähde ja kiehtova lukuelämys. Täydellinen laitos julkaistiin vasta 2000-luvulla.

    VastaaPoista
  5. "Neljännen roottorin jälkeen Ultra pysyi pitkään mykkänä. Lisäksi Saksalla oli käytössä muita, tehokkaampia salakirjoituskoneita."

    Itse asiassa Ultraa tärkeämpi oli Geheimschreiberin viestien sieppaaminen ja niiden avaaminen "Colossuksen" avulla. Geheimschreiber salasi päämajan viestiliikennettä Saksan teleprintteriverkostossa, ja sitä pidettiin murtamattomana koska teleprintteri käytti kaapeliyhteyttä. Mutta osa liikenteestä nostettiin radioaalloille, ja siihen Englanti pääsi kaukaa käsiksi. Tarvittiin radiotaajuuden datasieppari (se oli visuaalinen viritys) ja maailman ensimmäisisä todellisia tietokoneita ("Colossus") avaamaan hyvin monimutkaisella mekaanisella koneistolla salattu dataliikenne. Mutta sen ne tekivät, ja sepä vaikutti sodan kulkuun.

    Paul Gannon, Colossus, Betchley Park's greatest secret

    VastaaPoista
  6. Kaikista maailmanhistorian tapahtumista vaikein antaa anteeksi on Nagasakin pommi, vaikka Truman oli valtiomiehistä mukavimpia ja vastuuntuntoisimpia.

    Kaikki selitykset peittävät sitä tosiasiaa, että pakko oli päästä tekemään tieteellinen koe sillä toisellakin pommityypillä. Satatuhatta siviiliä sinne tai tänne.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin katsoen asiat aina näyttävät erilaisilta. Truman ei tiennyt että Japani oli jo ennen atomipommejakin valmis antautumaan. Säteilyä lukuunottamatta pommien tuhovaikutus ei paljon poikennut siihen aikaan muuten harjoitetuista massapommituksista joita esim. Tokiossa oli käytetty.

      Poista
    2. Vain voittajan oikeus estää sen, että Hiroshimaa, Nagasagia, Dresdeniä jne. ei pidetä täysin vastuuttomina ja tarkoituksellisena sotaan syyttömien siviilien joukkotuhontana ja rikoksena koko ihmiskuntaa vastaan. Mutta voittajan oikeus onkin oikeuksista vahvin.

      Mitähän olisi sanotuu Nürnbergissä, jos Saksa olisi tehnyt samat temput juuri samoilla "sotilaallisilla" argumenteilla?

      Olisiko sodan lopettamiseen riittänyt esim. se, että Hiroshiman pommi olisi pudotettu jollekin muutaman alkuasukkaan asuttamalle pikkusaarelle ja sanottu keisarille, että "katsopas, mitä tuossa kohta tapahtuu".

      Jaa, että ne alkuasukkaatko? Mitä väliä niistä nyt on, jos niin olisi voitu säästää satojentuhansien henki?

      Poista

  7. Tuskin A-studiot lavastetuja ovat. Annika Damström vai kuka hän on, uskonee itseensä tietoonsa ja hyvää kaikista haastateltavistaan. Mitä nyt joku persuparka vaikka tyhmä olisikin. Oppii kun fiksumpia seuraa, Anni Sinnemäki ja muut Jytkystä shokeeraantuneet ovat jo aikapäiviä saavuttaneet balanssinsa ja ylpeytensä. Eilistä Jussi Niinistöä salailemassa Britannian kanssa tehtävää puolustussopimusta tulin katsoneeksi vaihteeksi kun juuri tärkeämmän futismatsin alle osui.

    Tänään sitten Telegrapah käänsi suomeksi koko haastattelun. Nämä käännökset käyvät vähiin kun netistä lehdet häviävät maksumuurin taakse. Pirastina vetona ehdottaisin, että vaihtaisimme näillä foorumeilla ja saimme kutistuvista kiintiöistä yhdessä enempi!

    No nyt kuitenkin siis lehti 7.7.2016 tuosta Suomen Valinnasta hyllyt tuontikamaa pursuen, länsikamaa: Britain is the first country to volunteer to lead one for the four NATO battalions being formed to defend the EU's eastern border in Poland, Lithuania, Latvia, and Estonia, and the Royal Air Force patrols the Baltics, two of many commitments that are a little too lightly overlooked.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista