23. heinäkuuta 2016

Isolle kirkolle




Kun mennään ”komialle kirkolle”, määränpää on Ylistaro. ”Isolle kirkolle” aikovat ovat tulossa Helsinkiin.

Unohdin jättää kirjallisen vastalauseen Jääskän loma-asunnoille, jota suosittelen (Alahärmä). Olisivat saaneet laittaa katolle kyltin molemmilla kotimaisilla kielillä: ”Huoneita – huanehia”. Ellei sitten ”kammaria”.

Maailmalla Iso Omena on New Yorkin lempinimenä suoraan suomennettu. ”Losissa” käyneet taas paljastavat maalaisuutensa. Los Angeles on amerikan kielellä ”L.A.” ja syntyperäinen asukas on ”angelino”.

Olen hyvin mieltynyt vääriin ja virheellisiin paikannimiin. Tulevat niin mieleen neuvostoajat. Viimeksi kuluneiden sadan vuoden ajan siellä idässä on vaihdettu paikannimiä niin että sanakirja on tarpeen. Stalingrad on nyt Volgograd, mutta ennen se oli Tsaritsyn. Luovutetussa Karjalassa venäläisiä nimiä on vaikea oppia ja ne tuntunut loukkaavilta. Teimme kyllä itse samaa. Syvärillä ja sen seudulla on Äänislinnasta alkaen mielenkiintoisia nimiä, jotka keksittiin tyhjästä. Lotinanpelto oli kartalla Pellonlinna, venäjäksi Lodeinoje Pole. Voznesenje oli Syvärinniska.

Ei pitäisi valloittaa paikkoja, joiden nimeä ei osaa ääntää.

Kauhavalla on Ojutjärvi, joka oli puheessa Oijärvi ja eräillä kartoilla Oijusjärvio. Ja Petsamon puolella oli isäni väitteen mukaan saksalaiseen karttaan merkitty Jaurujärviozerosee eli suomeksi järvijärvijärvijärvi. Jos löytyisi englantilainen kartta, siinä olisi kenties edellä ”lake” eli viides ”järvi”.

Lentokentällä olen kuullut suomalaisittain murtaen esitetyn kysymyksen ”When is flight to tukholma”. Valitettavasti en kuullut vastausta. Mutta kai se henkilökunta on koulutettu.

Kyllä aallot ärjähtävät, kun nimessä erehtyy ja kirjoittaa esimerkiksi Peipus, kun pitäisi olla Peipsi. Kommentoijat sanovat kiukuissaan, että ensin mainittu on saksaa, koska se on ruotsia.

Tallinna (Tallin) menetti jossain vaiheessa hauskan nimensä Revall, suomeksi Rääveli. Tallin tarkoittanee tanskalaisten linnaa.

Panen ylihuomenna valituksen kuntaan. Kyläni Jorvas pitäisi palauttaa alkuperäiseen kirjoitusasuun Giorgios. Tämä oli Paadisten luostari nautintaa ja sai joskus epämuotoisen kirjoitusasun. Ruotsalaisittain pitäisi kirjoittaa esimerkiksi Georfvas. Eikö se olisi sievä? Ja helppo. Itse opin kauan sitten sen kumman, ettei Jori Malmsten ollutkaan Jori, vaan Georg. Kun meillä on suvussa dysleksian vastakohtaa, joka on minulta jo rapissut, olin joskus seurassa ainoa, joka tiesi, miten radioissa taajaan mainittu Tsootsekotsinski kirjoitetaan.

Samainen isäni esitti lapinkirjoja kirjoitettuaan hyvän kielitieteellisen teorian. Hän arveli, että seudun karttanimien muotoutumiseen, sellaisiin kuin Ridnitshohka, Ridnitšohkka (pohjoissaameksi Ritničohkka, suomennettuna tykkylumihuippu) on saattanut vaikuttaa sekin, kuinka monta etuhammasta nimen kartoittajalle maininneelta saamelaiselta on puuttunut. Ridni on siinä Haltin vieressä, kansakoulun kartoissa Haltiotunturi tai Haltiatunturi.

Maakuntamatkoillani olin onnekas. Ilman aikojani ajoin sisään Ruoveden kirkolle katsoakseni, mitä siellä on tapahtunut viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana. Vietin seudulla kesiä kerran.

Seuralaisena älähti:” Kirjakauppa!”. Tarkkaa tietoa ei ole, mutta luulen itsekin, että Vinhan kirjakauppa Ruoveden kirkonkylässä on maaseututaajamissa ainoa ja reippaasti yli satavuotiaana kaikkein vanhimpia.

Nuori kirjakauppias kipaisi hakemassa äitinsä paikalle, kun pyysin. Sanoin kahdeksankymmentä täyttäneelle rouvalle, että tunsin hyvin hänen kirjakauppias-isänsä, mutta en tämän isää, joka perusti liikkeen.

Siirryimme takahuoneeseen juomaan luottamuksellisesti kahvia ja puhumaan pisteliäitä yhteisistä tuttavista. Muistelimme laajahkosti Palméneja. Tunsin hyvin Ailin ja tapasin häntä hänen viimeisinä aikoinaan, kuten olen tässä kirjoittanutkin. Ailin isä Einar oli vanhan liiton kunnanlääkäri, joka hoiti ajoittain hyvinkin raskaan virkansa vuosikymmenestä toiseen.

Se ei ehkä ketään kiinnosta, että kun ennen sotia köyhiä lapsia otettiin kesälomalle maalle saamaan puhdasta ilmaa ja oppimaan tapoja, isäni oli Jänteillä Heinäveden huvilalla ja setäni Olavi Palméneillä Ruovedellä. Veljeksillä oli taito olla miellyttäviä ja kiivetä suviaamuisin koivun latvaan laulamaan niin että mustarastaatkin sitä hämmästyivät. Heillä oli heleä ääni ja erinomainen korva. Ola oli keskenkasvuisena armeijassa soitto-oppilaana ja sai välineekseen käyrätorven, jota soittamaan pannaan yleensä se tarjokas, jolla on tarkin korva.

Vinhan kirjakauppa on erinomainen pyhiinvaelluskohde. Itse kirjakaupassa kasvaneena tunnistin heti ilmapiirin, ja oli siellä paljon kirjojakin, vaikka liiketoiminta ei varmasti lyö leiville.

Muistelimme menneisyyden merkkihenkilöitä, joista kai enää Heikki A. on liikenteessä, ja kirjakauppiaille järjestettyjä tilaisuuksia, joissa WSOY:n Simo Mäenpää puhui kirjoista, lauloi, soitti kitaraa ja tanssi.

Näytin Kautun kanavan, jossa Kassila filmasi ulkokuvia ”Elokuuhun” ja osoitin Aulikin aukean, joka muinoin parturoitiin, jotta Ruhalaan kartanonrouvaksi tulleelle Aulikki Rautawaaralle saataisiin iltapukuja ja esiintymisasuja.

Mahtavatko ”Jäminkipohja boogien” ystävät tietää, että Ruovesi oli Runebergin päivistä alkaen herrasväen suosiossa, ja tänäkin päivänä voi käydä kajauttamassa ”Sua lähde kaunis katselen” juuri sillä lähteellä?

Joku saisi tehdä kunnon matkaoppaan Topeliuksen kauniiksi julistamasta reitistä Helsingistä Uuteenkaarlepyyhyn. Sen varrella ovat Kangasala, Ruovesi, Virrat ja sitten Alavus. On katsottava kirjasta. Kai Topeliuskin koluutti rattailla Lapualta sotatietä Kauhavalle ja Kleemolan kautta Volttiin. Se toinen suomalainen perusmaisema on idässä, Imatra (jossa on näppärää tehdä itsemurha), Punaharju ja Koli ja kukaties Puijo.


13 kommenttia:

  1. Paltamossa on myös moinen kummajainen, tosin vain 86-vuotias elävä kirjakauppa. Suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Hajanaisia huomioita maantieteestä:

    Shellin maantiekartassa 1990-luvulta oli itärajan lähistöllä paikka nimeltä "Ryhmä Marttinen".

    Ruovesinen paikallismuistelma: "Vesi oli vienyt Kautun sillan, kusi oli polttanut pillun rinnan."

    VastaaPoista
  3. Professori Kemppisen tekstejä lukiessani, tulee mielee Olavi Paavolainen, jonka kirjan "Synkkä yksinpuhelu" luin kesällä. Paavolaisen osalta myönteinen yllätys oli sitäkin suurempi, koska en ole hänen tekstejään aikaisemmin lukenut. Herroilla olisi varmaan paljon keskusteltavaa, jos eläisivät samassa kohtaa aikajanaa.

    VastaaPoista
  4. "Ei pitäisi valloittaa paikkoja, joiden nimeä ei osaa ääntää."

    Tämä on toiseksifiksuin virke mitä olen lukenut ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joten viisain saattaisi olla.. Alko alentaa pysyvästi viinien hintoja?

      Poista
  5. Vanhan kotikyläni nimen tausta selvisi ihan ohimennen! Kiitos, Jukka!

    VastaaPoista
  6. Punkaharjun hotelli, Suomen toiseksi vanhin, on hiljattain pätevästi kunnostettu ja matkan arvoinen. (Vanhin hotelli on Helsingin Seurahuone). Imatralla itsemurha onnistuu tällä hetkellä lauantai-iltaisin, kun Vuoksea ei muulloin juoksuteta. Imatran Valtionhotellissa voi sitä ennen nauttia huipputasoisen lounaan.

    VastaaPoista
  7. Mahtavatko suomalaiset yleensä katsoa kasvoihin liettualaisia puhuessaan näille puolaksi Vilnasta, kun tarkoittavat Vilniusta?

    Historiassa oli lyhyt välivaihe, jolloin Stalin ei ollut kunnioitettu kansanjohtaja. Silloin joku veteraani vitsaili: "Sain tämän kunniamerkin Volgogradin taistelusta. Itse Volgin antoi sen minulle."

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  8. Jos Väinö Linna kirjoitti "Tuntematon sotilas" kirjan, kuten kriitikot ovat antaneet ymmärtää, että näin on, niin kyllä tälläkin levyllä Pojat panevat parastaan! (Eivät ole omppupuusta kauas pudonneita sitruunoita.)

    von Döbeln se katselee edelleen aukkoja, ja fundeeraa

    VastaaPoista
  9. Taani linn = tanskalainen kaupunki / linna. Siitä uskotaan nimen Tallinna saaneen alkunsa. Tallinna on viroksi Tallinn.

    VastaaPoista
  10. Menipä oikein helkain kauan kun tajusin että ei ole "Syväriä" vaan on "Svir". Samaa lienee nykyvenäläisillä optetellessa Vyborgin menneitä nimiä.

    VastaaPoista

  11. Tulevaisuutta näyttävää kuvassa on korotettu ja leveilevä tienpenkka, kirjaston hauta. Uusi nousee Eduskunnan ja Sanoman ja Musiikkitalon slummiin täällä pääkallonpaikalla. Eilen Kansalaistorilla iskettiin rantapalloa, kyllä pyllistelivät tyttönaiset hemasevasti. Osattomaksi jäävänä en pitkään katsellut, kirjoitanpahan vain. Rohkeammalle juolahtaisi ehkä ampumarata mieleen.

    Kirjakaupat häviävät, kirjat voittavat ja Amazon. Vahinko että divarit näivettyvät. Uudet kirjat ovat uusvälkyn rälssin, vajaahenkisten suodattamia. Kuinka suurenmoista onkaan ollut lukea vanhoja repaleisia sosiaalitodellisuuden kuvauksia ennen Otava/WSOY kartellia kun kirjoja ilmaantui jos mistä ja keiltä.

    Äsken nappasin Hankenin poistokorista Pietarsaaren Malmien (ja Donnereitten) elämää paljastavaa kirjoitusta tuollaiset 400 sivua. Hyvä jos alkuun olen ehtinyt, kynätyttöjen mieliksi kerron että opiskelivat naiset ennenkin.

    Asia selvisi kun Aleksanteri I poikkesi Malmeilla teellä 1819 ja emännöinin hoitivat vaimon kuoltua, tytär ja miniä. Jätti keisari briljanttikorutkin kiitoksesi. Takanapäin oltiin kuulemma puhuttu Aleksanterin muka paheksuneen Malmien upeita uuneja ja mahonkimööpeleitä. Olivat mukamas porvarissäätyläiselle sopimattomia.

    Malmin naisten seurustelutavat olivat pensionaatissa Tukholmassa hiottuja ja Aleksanteri lausuikin että voisi sitä Pietariinkin tulla. Siihen Leninin tulevaan tyttökouluunko viittasi? Malmin kirjahyllyistä Oscar Nikula myös tekee selkoa. Runsas ja älyttömän monipuolinen. Sitä kun vertaa lukeneiston hyllyihin ja kirjastopalveluista roudaamiin röykkiöihin, niin puistattaa. Tai alkaa ymmärtää.

    Yhdestä kirjasta vielä sodan pohjustukseksi. Henry Paulsonin Dealing with China alkaa olla luettu. Selväksi on tullut että neoliberalismissa oli yksi kova kohta ja se oli remninbi. Se ei kellunut eikä määräytynyt markkinoilta. Asiasta oli iloa ja bonusta liituraitasotureille ja maailmahan kehittyikin. Nyt pitäisi saada uutta kun entiseen saturoiduttiin, kyllästyttiin ja hanke jo täytti tehtävänäsä molemmissa mielissä, bonusten ja maailman radikaalissa uudelleen luomissa by masters of universe.

    "Jumalan asialla" mistä tokaisusta on jaksettu ivata ihan kuin maailmaa ei olisikaan pantu uusiksi sitten Henry Paulsonin lähtemistä Nixonin Maon ja Kissingerin jalanjäljille.
    Suomessa on elinkeinoelämää mitä on, mutta oikeasti se on Kiinassa Indonesiassa Boliviassa Venäjällä Puolassa jne minne 1/4 palkkasummasta 1962 - 2016 on toimitettu hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Nyt kai on aika turvata sitä sotilailla.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Tosiaan, vaikka kartassa lukee Ojutjärvi, niin aina puheessa se tuntui olevan Oijärvi. Lapuan puolella samassa kohdassa on Ojutkankaan kylä ja sieltä kai ne hiekkakankaat jatkuvat Oijärvelle asti. Siitä on ollut erinomaisen hyvä oikaista metsien läpi. Oijusjärvikin siis.

    Itsekin olen joskus 60-luvulla oikaissut Ojutkankaan perästä suunnistamalla Kauhavalle. Silloin en tosin mennyt Oijärvelle vaan vnahan "sotatien" varteen.

    No, kyllä nyt siellä ei enää ole mukava suunnistaa, kun rakensivat metsäautotieverkoston, sanoo siihen Mielensäpahoittaja.

    VastaaPoista