26. kesäkuuta 2016

Helvetin tyhmä kansa




Otsikko on J.K. Paasikiven. Kirjoittaja tarkoittaa Suomen kansaa, sen kykyä hoitaa asioitaan ja ymmärtää niin sanottuja realiteetteja eli tosiasioita. Lähde on Paasikiven päiväkirjat.

Välillä osaan ketjuttaa näitä blogikirjoituksia. Eilen onnistuin. Suomen EU-äänestys 16.10.1994 oli neuvoa antava kananäänestys. Päätöksen teki eduskunta. Huomioon otettavaa erimielisyyttä aiheutti eduskunnan päätöksentekojärjestys. Tässä noudatettiin supistettua perustuslain säätämisjärjestystä.

Joskus kansanäänestyksiä väitetään laittomiksi. Tunnettu esimerkki on Krimin kansanäänestys 16.3.2014. Äänestäjistä 96,6 prosenttia kannatti liittymistä Venäjään.

Suomessa Terijoen hallituksen muodostamiseen 1939 ei tarvittu edes kansanäänestystä. Otto-Ville Kuusisen johdolla todettiin, että Helsingissä istua hallitus oli kansan tahdon vastainen, ja hallitus pyysi apua Neuvostoliitolta. Kansainvälisessä kokouksessa (Kansainliitossa) ilmoitettiin nyt Ukrainassa käytettyyn tapaan, ettei Neuvostoliitto ole sodassa Suomen kanssa. Terijoen hallitus vahvisti tämän kylmän tosiasian tai, kuten Paasikivi olisi sanonut, realiteetin.

Tämä ja seuraava kappale kannattaa lukea. Sitten voi mennä tyhjentämään kompostia. Siis: kansanäänestys ei ole demokraattisempi kuin eduskunnan päätös. Kansanäänestys on eduskunnan keino tehdä päätöksiä. Neuvoa antava kansanäänestys, jota meillä käytettiin kieltolain kohtalon ratkaisemiseen ennen sotia, on erikoisen katala kikka.

Tämä ei ole saivartelua: mitä tapahtui Britannian äänestettyä, että Brexit eli Britanny exit? Ei mitään. Äänestystuloksella sinänsä ei ole merkitystä. Mitä tapahtui kun Suomi äänesti 1994 liittyvänsä johonkin, joka oli tai ei ollut EY? Ei mitään, mutta kun satoja sopimuksia oli allekirjoitettu, uutuudenkarhean EU:n eli Euroopan unionin lainsäädäntö tuli Suomessa sitovaksi. Se oli tietenkin historiankirjoituksessa käytetyn terminologian mukaan vallankaappaus. Tässä mielessä Perussuomalaiset ja heidän nykyiset aateveljensä ovat aivan oikeassa. Englanti on taas itsenäinen ja päättää siis Skotlannin asioista.

EU:n päätöksentekomenettely on toimimaton. Toisin kuin YK ja Euroopan Neuvosto EU ei saa aikaan ratkaisuja. Poliitikot, kuten nyt Sauli Niinistö, ovat maininneet EU:n huonosta täytäntöönpanokyvystä. Se on totta ja huomio on tärkeä. Mutta tuolla heikkoudella on syynsä, huonot päätökset.

En tarkoita asiallisesti huonoja päätöksiä, joita tietenkin on. Tarkoitan päätöksiä, jotka eivät tule ajallaan ja joista ei saa selvää.

Ihanteeni on edelleen tuomioistuimen päätös, jossa Kalle velvoitetaan maksamaan Villelle tuhat euroa, korot ja kulut. Ulosottoviranomainen ei kakistele, vaan tietää tarkoin, mitä on tehtävä. Jossakin tapauksessa Ville saa rahansa. Jossakin tapauksessa hän saa köyhänlapun, jossa ulosottomies ilmoittaa, ettei kaverilla ole rahaa eikä myyntikelpoista omaisuutta. Konkurssituomio on mutkikas laatia, mutta tuloksesta saa selvän- Erityinen mutka on etuoikeusjärjestys: kenelle annetaan rahaa ja ketkä jäävät ihan ilman. Ihmisen on saatava selvä, saako naapuri pestä autoaan pihassaan. Tässä ja nyt päätämme joka ilta vetelemällä kirjavia teippejä, kuka eli kenen vakuutus korvaa, jos joku putoaa yöllä kaivantoon. Syksymmällä teemme lain määräämän pelastustien niin että ambulanssi pääsee jokaisen ovelle, ja meille poliisiauto.

Vain Puolan parlamentti (Sejm) on ollut yhtä tyhmästi rakennettu kuin EU. Pitkiä aikoja siellä oli voimassa liberum veto, yksimielisyyssääntö. Sieltäkö EU sen omaksui? Siis ei kansojen äänestys, vaan kaikkien yksimielisyys.

Lopuksi Venäjä, Preussi ja Itävalta-Unkari kyllästyivät ja jakoivat Puolan keskenään. Kuten tiedetään, jaot jatkuvat.

Eikö olisi aika iskeä kiinni EU:n Puolan järjestelmään? Kuulutaanko siihen vai ei, on ehkä kiinnostavaa mutta ei tärkeää. Mitä kuuluminen merkitsee, se on tärkeää. Muistuttaisin Norjasta. Se ei kuulu EU:hun. Se ei ole liittymässäkään. Sveitsi ei kuulu.

Kun japanilaiset autotehtaat vaihtavat osakkeita, yhdistymisen eli fuusion sijasta ne muodostavat ”strategisen allianssin”. Kuulostaa hiusten halkomiselta? Sitä se ei ole. Yhdistymisessä myös velat eli vastuut siirtyvät, sopimuksella jaetaan edut (ja markkinat) mutta ei ikäviä asioita.

Olen kirjoittanut ja tutkinut kartelleja nyt monta kuukautta. En olisi sitä halunnut, mutta Brexit toi puuttuvan todisteen. EU on kartelli. Siksi se harrastaa niin kovasti kilpailunrajoitusten tutkimista ja kieltämistä ja siksi sillä on tuohon tarkoitukseen erillinen tuomioistuinkin.

EU:n alku oli hiili- ja teräsunioni – kartelli. Sodan jälkeen sovittiin tuotannosta, markkinoista ja hinnoista. Oli ymmärretty oikein, että kilpailua rajoittamalla ansaitaan kovasti rahaa ja vähennetään dramaattisesti riitoja ja viime kädessä sotia. Hanke onnistui.

Nyt ongelma on päättää, mikä EU on. Yritysmaailman termein tarvittaisiin muutosjohtajia, jotka suorittaisivat väkivaltaisen saneerauksen myymällä pois rönsyt ja keskittymällä vahvuusalueisiin. Puolet henkilökunnasta olisi sanottava irti ja Strassbourgissa pyöriminen lopetettava. Operatiiviset asiat (kuten pakolaiset) ja rakenteelliset asiat olisi erotettava toisistaan.

Britannian eron kunniaksi olisi ehkä erotettava joukko itäisiä valtioita. Toivottavasti Suomi ei ole yksi niistä.

Aleksander Stubbin aikakausi on ohi. On siirryttävä Tintin ja kapteeni Haddockin aikakauteen. Dupond ja Dupont puhuvat europarlamentissa. Puhetta johtaa Tuhatkauno.

Euroopan jalkapalloliitto kielletään jatkuvan korruption vuoksi. EU-tuomioistuimen ja EU-kilpailuoikeuden virat avataan sertifioiduille jalkapallotuomareille ja linjamiehille. Pillit heillä on valmiiksi. Nyt tarvitaan pilliin viheltäjiä.

14 kommenttia:

  1. Juttelin joskus eurodiplomaatin kanssa joka sanoi että EU on oikeasti pitkälti maatalouspolitiikkaa. Tästä on kyllä jo kymmenen vuotta. Kartelli siis myös, mutta ehkä maatalouskartelli?

    Paljon puhetta demokratiasta. Ei ole kuitenkaan olennainen kysymys onko edustuksellinen demokratia enemmän vai vähemmän demokraattinen kuin kansanäänestys. Olennaista on, että EU on kuitenkin epädemokraattinen, josta osoituksena esimerkiksi TTIP.

    Suomen edustuksellinen demokratia on nykyään myös epädemokraattinne, osoituksena esim. tekijänoikeuslaki, jonka toisella kuuntelukierroksella kuunneltiin vain yhden puolen lobbareita mutta kuluttajien edustajia ei lainkaan. Ei ole olemassa demokraattista järjestelmää, joka takaisi että lopputulos on demokraattinen.

    Useassa kommentissa edelliseen kirjoitukseen tuli ilmi että on todennäköistä että kansalaisille on syntynyt tunne tai intuitio että liittovaltiokehitys ei ole heidän etunsa vaan vain eliitin ja älymystön edun mukainen. Tunnetta on vaikeaa selittää rationaalisesti. Kansalla ei ole EU:n kaltaisessa epädemokratiassa epätoivoitun irtikaranneen liittovaltiokehityksen pysäyttämiseen muita mahdollisuuksia kuin kansanäänestys tai vallankumous. Mieluummin kansanäänestys.

    VastaaPoista
  2. En ole siis ollenkaan sitä mieltä etteikö EU olisi tavoiteltava asia. Nykyinen toteutus on vain niin huono, ja mahdollisuudet sen muuttamiseen niin rajalliset, että hajoaminen on parempi vaihtoehto kuin nykyisen säilyminen.

    Vielä: "Eikö olisi aika iskeä kiinni EU:n Puolan järjestelmään?"

    Miten siihen isketään kiinni epädemokraattisessa järjestelmässä jossa esimerkiksi EU:n parlamentilla tai Suomen eduskunnalla ei ole mitään virkaa? Ehkä brexit on nimenomaan se ainoa tapa iskeä kiinni. Harmi vaan että se on sen verran epätarkka työkalu, että juuri tähän nimenomaiseen kohtaan sillä ei pystytä vaikuttamaan.

    Olen miettinyt, että miksi äänestys on nykyaikana tehty niin yksinkertaiseksi, kun kyseessä ovat monimutkaiset asiat. Jos sen lisäksi että kopissa kysytään että Brexit vai ei, kysyttäisiin että mitkä ovat kolme tärkeintä syytä vastauksellesi, saataisiin elintärkeää ymmärrystä. Ehkä se olisi kuitenkin eliitille liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tuo äänestysajatus. Voisi myös ajatella että äänestämisen yhteydessä olisi jonkinlainen vakuutus että valinta on tehty täydessä ymmärryksessä.

      Mitäpä jos brexit puoli voitti sen vuoksi että sen brändi oli parempi ja vastapuolella jäsentymätön?

      Poista
  3. En usko, että läntiset maat haluaisivat olla kartellissa jossa Saksalla on 15% sijasta puolet äänistä jos Itä poistuu. Kukapa haluaisi? Minusta pitäisi puhua myös siitä, että EU on liian Saksan keskeinen. Siis maan keskeinen jonka historia todistaa päättelykyvyn puutetta isoissa asioissa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on myös tuo Paasikiven realitetti. EU-lla olisi jo ehkä kauan työkelpoinen muoto jos ei olisi sellaista Saksan hegemoniaa. En luotaa Saksaan. Jos jotain tapahtuisi Venäjän ja Balttian välillä niin Saksa olisi viimeinen mistä apu tulisi. Näin uskon. Ja Britannia ja Islanti olisivat ensimmäiset avustajat. Merkelin soolo pakolaiskysymyksessä näytti, että saksalaisten luonne ei ole niin paljon muuttunut 70 vuodessa. Sama oman napan tuijottelu ja sama itäisten pienkansojen halveksuminen, sama valmius lyödä kättä päälle Venäjän diktaattorien kanssa - Gazprom (Schröder - entinen Saksan johtaja!) jne. Jotenkin näyttää siltä, että kaikista maista Euroopassa, kaikkein luotettavimmat tositilanteessa ovat joko Eu-n ulkopuolella, tai sen sisäoppositio - Norja, UK, Tanska, Islanti, Puola, Tsekki, kaikista varmin tuki tulisi tietenkin USAsta. Näin uskon. Saksa - paljon rahaa, vähän huumoria ja olematon kyky ja halu ymmärtää pienkansoja. Minulle EU on vain turvallisuustakuu. Muuta en siltä odota. Siksi olen tosi pettynyt, että Britannia äänesti näin. Mutta en sano, että olisi ollut oikein käyttäytyä Saksan tapaan ja jättää kysymättä. Je suis Shakespeare!

    VastaaPoista
  4. Tulipa vielä mieleen, että se että vaikka poliitikot päättävät, ei se mitenkään estä suurimpia virheitä tapahtumasta. Esimerkiksi Kreikka otettiin mukaan euroon, vaikka kaikki talousasiantuntijat olivat pitivät ajatusta täysin kahjona.

    VastaaPoista
  5. Jukka,
    kirjoituksessasi on pari ikävää asiavirhettä.

    Ensinnäkin väitteesi "sadoista" sopimuksista ei pidä paikkaansa. Sopimus Suomen, Ruotsin ja Itävallan liittymisestä Unioniin oli yksi aivan älyttömän pitkä sopimus, johon liittyi kymmenkunta melko vähämerkityksistä pöytäkirjaa. Tämä sopimus tuli kansanäänestyksen jälkeen voimaan eduskunnan päätöksellä, joka tehtiin perustuslakia muuttavien kansainvälisten sopimusten järjestyksessä, eli 2/3:n enemmistöllä. En oikein käsitä, miten tätä juridisesti moitteetonta menettelyä voisi pitää vallankaappauksena edes kuvaannollisessa mielessä. Prosessi oli niin pitkä ja järjestelmällinen, ettei kaappauksenomainen toiminta tule mieleen. Sellaistakin on nimittäin Suomessa nähty. Esim. Koiviston YYA-sopimuksen irtisanominen oli mestarillinen hetkellisen mahdollisuuden hyväksikäyttö. Sen sijaan Suomi luopui osasta suvereeniuttaan ihan laillisessa järjestyksessä. Eri asia on, että ne kansalaiset, jotka eivät välittäneet perehtyä kaikissa kirjastoissa jaossa olleeseen, hyvin runsaaseen Eurooppa-tiedotuksen materiaaliin, eivät välttämättä ymmärtäneet Unionin syvyyttä ja merkitystä uutena suurena isänmaanamme.


    On ikävää, että annat arvovaltasi höyrypäille, joitten mukaan EU:hun liittyminen oli perustuslain vastainen.

    Toinen asiavirhe, jota protestoin, on väitteesi yksimielisyydestä. Se on menneisyyttä. Lissabonin sopimuksessa siirryttiin demokraattisempaan menettelyyn. Nykyisellään vaaditaan useimmissa asioissa ainoastaan parlamentin ja neuvoston yksimielisyyttä. Neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä, jossa edellytetään enemmistöä väestöstä ja neuvoston äänivallasta. Yksimielisyyttä edellyttää vain yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä eräät sisä- ja oikeusasiat. Talous ja muut merkitykselliset asiat päätetään enemmistöllä.

    Nyt, kun Britannia lähtee, siirrytään todennäköisesti yhä useammissa asioissa enemmistöpäätösmenettelyyn, mihin Lissabonin sopimus antaa hyvät mahdollisuudet.

    Näkisin, että Unionin tärkein tehtävä on saada Britit ulos Unionista mahdollisimman nopeasti. Tämän jälkeen tie on auki entistä terveemmälle ja syvemmälle Unionille. Britit ovat olleet merkittävin este sen tiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,
      sopimuksilla tarkoitin myös acquis communitaire -kirjastoa ja yksityisoikeudellisia sopimuksia.

      Lissabon-huomautuksesi oli sekin hyvin hyödyllinen etenkin nyt kun EU:n järjestelmistä näyttää saavan väittää mitä tahansa.

      Kysymys neuvoston ja parlamentin kompetenssista on selvästi keskeneräinen ja vaikea.

      Poista
    2. EU-liitos olisi edellyttänyt 5/6-enemmistöä parlamentissa. Siinähän Suomi luovutti suvereeniteettinsa ja eduskunnan päätösvallan pois varsin monessa ja täysin keskeisessä asiassa.

      Sen suurempaa perustuslainsäätämisjärjestystä edellyttävää muutosta ei kai voi ollakaan.

      Rakenteellisesti ja loogisesti aivan yht suuri päätös kuin se, että Suomi päättäisi liityä Venäjään - lait jatkossa Moskovasta Brysselin sijaan. Menisikö sekin 2/3-enemmistöllä.

      Vallankaapaus mikä vallankaapaus. Muun väittäminen on juristeriaa ja saivartelua.

      Poista
  6. Ilman Kemppisen mainitsemaa yksimielisyyssääntöä EU ei pysyisi kasassa. Eivät Saksa ja Ranska suostuisi minivaltioiden pompoteltaviksi.

    Suorademokratian eduista ja haitoista kiinnostuneiden kannattaa tutustua perusteellisesti Kalifornian hallintoon.
    /Y

    VastaaPoista
  7. Olen oikeastaan aika ylpeä EU-johtajien nopeaan ja selkeään responssiin Brexit äänestystuloksesta. UK ulos EU:sta ja rivakasti. Näin juuri!

    Miten UK:n käy Brexitin jälkeen on aivan se ja sama. EU huolehtii vain omistaan ja ne, jotka haluavat ulos saavat itse huolehtia omista eduistaan miten parhaiten kykenevät. UK:n osalta tulevaisuus ei hyvältä näytä. Useampikin EU:n jäsenmaa on jo vokottelemassa maan talouden kruununjalokiviä. Jo nyt on selvää, että sankka joukko yrityksiä lähtee täysin riippumatta siitä mikä on Brexit-hässäkän lopputulos. Epävarmuus on kaiken liiketoiminnan pahin vihollinen. Kysykää vaikka venäläisiltä.

    Luulen niin, että britit nopeasti katuvat päätöstään. Vaan siltikin on heidät heitettävä laidan yli. Demokratia ei toimi jos kaikki aina tekevät oikeitä päätöksiä.

    VastaaPoista
  8. Brexit voitti, mutta 52-48 -numeroin, ja tuloksia lähemmin tarkastelemalla selviää mielenkiintoisia asioita, jotka herättävät toivoa. Niitä on tämän blogin keskusteluketjuissa käsitelty. Kriisi on mahdollisuus, ja virheistä voi oppia. Monien tyytymättömyys, johon on todellisia aiheita, purkautui nyt näin. Noihin aiheisiin pitää nöyrästi paneutua. EU:n on uudistuttava.

    Niin kauan kuin demokratiaa on harjoitettu, on tehty viisaita ja tyhmiä äänestyspäätöksiä yhtä lailla eliitin kuin kansankin voimin. Viisaat miehet kuten Perikles tiesivät, miten olisi pitänyt toimia, mutta hävisivät enemmistölle. Sen tyhmien ratkaisujen johdosta eskaloitui peloponnesolaissota, jossa ateenalaiset ja spartalaiset teurastivat toisiaan melkein 30 vuotta. Epädemokraattisessa järjestyksessä huonoja päätöksiä tehdään kuitenkin vielä enemmän.

    VastaaPoista
  9. Otsikossa on kaikki. Elämä ja totuus.

    VastaaPoista
  10. Edelliseen blogiin muutamat kommentoivat Suomen EU-liittymispäätöstä ja kansanäänestystä, että "väärin".
    Ei ollut väärin, koska
    1. Kyseessä oli neuvoa antava kansanäänestys
    2. Jos eduskunta olisi äänestänyt samoin prosentein, niin eipä oltaisi liitytty.
    Voi tietenkin miettiä, että pitäisikö päätöksissä, joissa eduskunnassa vaaditaan määräenemmistö, vaatia kansanäänestyksessä samaa. Toisaalta moinen yleensä käytännössä toteutuisi, jos vaadittaisiinkin yksinkertainen enemmistö äänioikeutetuista, ei äänestäneistä.

    Ehkä kieltolakiin sopi kansanäänestys, mutta mielestäni Nato on hieman eri asia. Kun puhutaan puolustuspolitiikasta, niin ihan kaikkea ei voi tai pidä julkisesti kuuluttaa tai vatvoa. Jotta kaikilla äänestävillä olisi yhtäläiset perusteet valinnalleen, niin taustat pitäisi avata kaikille. Kun näin tehdään suljetulle joukolle, on pieni mahdollisuus siihen, että osa luottamuksellisistakin asioista pysyy sellaisina.

    VastaaPoista
  11. Ottamatta kantaa Brexitiin sinänsä huomautan vain mitä kohteliaimmin, että mehän emme vielä tiedä oliko se hyvä vai huono päätös. Aika näyttää.

    Itse olen äänestänyt aikoinani sekä EUn että euron puolesta ilman mitään epäilyjä, varmana niiden hyödyllisyydestä Suomelle.

    Tätä jälkimmäistä mietin nykyään joskus, että olinko väärässä... toisaalta monelta tuntuu nykyään unohtuvan, että se paljon kaivattu devalvaatio tarkoitti elintason laskua. Juuri sitä samaa, mista oppositio Sipilän hallitusta ankarasti sättii. Kun se lasku tulee mutkan kautta, sitä ei huomaa?

    VastaaPoista