14. toukokuuta 2016

Hyvä Sixten




Olisin voinut laittaa tuohon pilkun väliin. Sinuttelu johtuu siitä, että olet nuorempi mies ja myös kollega.

Taloustiede, Carlylen sanoin synkeä tiede, ujostelee niin kuin muutkin oppialat omaa menneisyyttään. Sosialismi oli edellisen ja sitä edeltäneen vuosisadan suurimpia onnettomuuksia.

Termillä on monta merkitystä, joista keskeiset ovat räikeästi ristiriidassa keskenään. Tässä tarkoitan toimeen pantua ajatusrakennelmaa, josta käytetään tällä hetkellä usein nimitystä ”reaalisosialismi” ja joka on tarkoitettu tuomaan mieleen Stalinin opit, Mao Zedongin pitkät hypyt ja kulttuurivallankumoukset ja Pol Potin.

Taustalla oli kaksi taloustieteilijää, Marx ja Lenin.

Tämä ei ole tyhjää ilkeilyä. Kyllä nämä kaksi herraa esittivät syvällistä analyysiä talouden mekanismeista ja taloudellisesta välttämättömyydestä. Sosialismi poliittisena aatteena tukeutui termeihin ”tuotannontekijät” ja ”tuotantovälineet”, jotka ovat kansantaloustiedettä.

Molemmat oli kehitelty näiden perustajaisien kirjoituksissa virheellisesti ja niistä tehtiin johtopäätöksiä, joiden seuraukset olivat tuhoisat.

Jätän tässä syrjään sen, että Kommunistisen manifestin aikoinaan kumouksellisista vaatimuksista osa on toteutettu, kuten lasten maksuton ja yhteiskunnallinen kasvatus ja korkea progressiivinen vero.

Kirjoitat huomauttaaksesi eräiden nimeltä mainittujen humanistien latelemista päättömyyksistä. Kiinnitin itsekin huomiota samoihin ajatuksiin. ”Suomesta rakennetaan aivan tietoisesti luokkayhteiskuntaa.” Jos tuossa lauseessa on ajatus, se on hyvin hämärä. Luokkayhteiskuntaa ei voi rakentaa, kuten ei myöskään luokatonta yhteiskuntaa. Kysymys yhteiskunnan rakentamisesta ja sen kysymyksen sisällä kysymys varallisuuden jakautumisesta ovat askarruttaneet myös sosiologeja sata vuotta.

Arvelemme tietävämme aika paljon asioista, joita ei pidä tehdä. Eräät poliittiset ratkaisut ja laiminlyönnit aiheuttavat nopeasti onnettomuutta. Sellainen ratkaisu on diktatuuri eli yleisten poliittisten oikeuksien kaventaminen.

Syy ei ole ”humanistinen” eikä syy ole se, että ”kansan tahto” olisi viisaampi kuin kansanedustajien tahto. Kyllä kansa ei tiedä. Tätä nykyä suosittu insentiivi-perustelu on ainakin minusta hyvä. Ihmiset ahkeroivat, jos heillä on todellista toivoa eli niin sanottuja kannustimia. He esimerkiksi varautuvat eri keinoin omiin eläkepäiviinsä, jos heillä on sellainen hytinä, ettei verotus vie kaikkea eikä valtio asuntoa alta.

Joidenkin, kuten Sinun ja minun mielestämme kansanvalta on oikeampi kuin harvainvalta, mutta tämä ajatus on yhtä tyhjän kanssa. On turha puhua järjestelmän oikeudesta, ellei ole keinoja tuon oikeuden tutkimiseen ja täytäntöönpanoon. Tätä nykyä kansanvaltaa rajoittavat muun muassa ihmisoikeudet, ja se on hyvä asia. Parlamentaarinen enemmistö ei saa antaa määräyksiä, jotka syrjisivät raa’asti jotain vähemmistöä. Jos sellaista yritetään, kuten EU:n sisällä nyt yritetään, keinoja näyttäisi olevan. Niitä nimitetään kansainväliseksi painostukseksi.

Tiukasti harvainvaltaisissa maissa, sellaisissa kuin Venäjä, keinoja ei ole. Stalin teloitutti harvainvallan edustajista neljä viidettä osaa. Hänen aikanaan näitä nimitettiin puolueen kaadereiksi, etenkin keskuskomitean jäseniksi. Nykyisin puhutan vain oligarkeista.

Yksi diktatuurin tunnusmerkki on humanistisen tutkimuksen ja siihen liittyen taiteiden nopea näivettyminen. Näiden asioiden yhteys on hämmästyttävä ja arvoituksellinen.

Kaikkein väheksytyimmät taiteen muodot, kuten runous ja romaani, edistynyt kuvataide ja klassiseen perinteeseen liittyvä musiikki tukahtuvat. Mainitkaapa Saksan ja Itävallan natsismin ajalta merkittäviä mutta sallittuja säveltäjiä. Minulle ei tule mieleen kuin Carl Orff.

Humanistit tekevät hallaa maineelleen levittelemällä piiperryksiä, joiden toisarvoisuus peittää näkyvistä tärkeät asiat.

Jokseenkin kaikki myöntävät suoraan tai salaa, että ihminen on itselleen arvoitus ja pettämätön pettymyksen lähde. Monet humanistiset aineet, kuten historia, ovat ylämäkitaistelua.

Lääketiede ei taida olla humanistinen eikä luonnontiede, vaan valtaosin praxis, suuri määrä tieteen tukemia käytännön menettelytapoja. Etenkin mielen alueella viime vuosikymmenet ovat olleet perääntymistä järkeillyistä ”totuuksista”, kun yhä uusien ilmiöiden (sairauksien) syyt ja hoidot löytyvät molekyylitasolta.

Tieteet ja formaalit järjestelmät (kuten matematiikka) ovat selvästi kenelle tahansa hyväksi. Tunteiden kasvatus on myös kasvatustieteissä ja käyttäytymistieteissä harmaata aluetta. Mutta juuri sille alueelle kuuluu humanismi, kuten siis esimerkiksi taloustiede, ja taide.

Tunnevoimistelu on välttämätöntä. Esimerkiksi lukemalla kuolleiden tai kuviteltujen ihmisten typeryyksistä harjoitamme itseämme kestämään mielihyvää ja joissakin tapauksissa myös luomaan 3 D -kuvaa omista typeryyksistämme ja edistymättömyydestämme.

Paradoksien sietäminen on opittavissa oleva taito. Ajatelkaa Tolstoita! Sekä kirjoitelmissa että romaaneissa vilisee toinen toistaan villimpia väärinkäsityksiä ja virheitä, esimerkiksi taiteen turmiollisuudesta, ja silti juuri taiteellinen tuotanto elää ja kukoistaa. Tai Dostojevskin tai Pushkinin Venäjä-näyt. Miten tyhmää ja miten totta!

Ehkä humanioraan on rakennettu sisään mekanismi, jonka vuoksi mestari luulee ymmärtävänsä erinomaisen hyvin myös sellaista, mistä hänellä ei ole hajuakaan. Jos näin on, tämä piirre yhdistää humanistiset ja luonnontieteet. Johtavien nerojen laukomien typeryyksien kokoelma olisi painettavaksi liian pitkä. Ensimmäinen  esimerkki voisi olla Newton laajoine alkemian tutkimuksineen.

21 kommenttia:

  1. Piti mennä alkuperäiselle lähteelle eli lukea Hesarista Sixtenin ansiokas kolumni.

    Samaa asiaa sivusi Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin. Mainiten nimeltä samoja persoonia kuin Sixtenkin.

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001174813.html

    Olen usein ihmetellyt miten Sanoma sietää näin rohkeasti vastoin Sanoman "virallista" agendaa vastaan kirjoittavaa päätoimittajaa.

    VastaaPoista
  2. Politiikka voidaan myös pelkistää näin: tämä on minun, tuo on sinun ja nämä ovat meidän. Onko lakimies ainoa, joka voi antaa oikean vastauksen siihen mitä milloinkin on "tämä", "tuo" ja "nämä"? Kenen ovat vesi, tuli, ilma ja maa?

    Hevoselle annetaan kannustinta ja säyseä palvelukoira voi saada palkintoja näyttelyssä. Risuja keräsivät muinoin etenkin lapset ja mummot, koska klapeja ei ollut varaa ostaa. Raippoja annettiin rikollisille. Nyt sanaa käytetään naurettavasti dramatisoimaan satunnaista vesisadetta aurinkorannoilla.

    Ihminen saa yleensä palkkaa suoritetusta työstä. Itsensä ja lasten leivässä pitäminen on tietenkin vankka peruste hankkiutua työhön. Useimmat aikuiset tekevät näin. Kaikille ei vain löydy mielekästä työtä, josta joku olisi valmis maksamaan palkkaa. Toisaalta hyvä perintö ja tarvittava äly voi antaa mahdollisuuden hankkia tieteilijöiltä pätevän todistuksen siitä, kuinka miljoonien omistaminen on sinällään mitä raskainta työtä, jota ei saa verottaa samoin säännöin kuin kevyempiä työn muotoja, sellaisia kuin siivous, sairaanhoito ja opetus. Verotus on muutenkin törkeätä väkivaltaa perheyrityksiä ja muita kunnon ihmisiä kohtaan.

    Kun puhutaan haitallisesta "saavutetuista eduista luopumisen vaikeudesta" ja vahingollisesta "muutosvastarinnasta", ei koskaan mainita sitkeintä graffitia Junttilan tuvan seinässä. Siinä lukee: tämä ja kaikki mitä ympärillä näkyy miljoonan neliökilometrin alueella on perittyä ja ostettua yksityisomaisuutta ja vain meidän Junttiloiden määräysvallassa. Ei läpikulkua, leiriytymistä tai muuta häiritsevää toimintaa. Risujen kerääminen on ankarasti kielletty.

    Lopuksi "meidän" yhteinen omaisuus on vain humanistinen "se oli silloin"- kirjallisuus, uuvuttavan tylsä sosiaalinen realismi, tieteellinen viihde-epäkesko eli prisma lapsille ja postmoderni idiotismi. Ai niin, ja tietenkin päivärukoukset synnintunnustuksineen talousviisaiden johdolla seminaari- ja strategiasaleissa. Lopuksi muistetaan kotimatkalla kivittää entisten vasemmistolaisten kuviteltuja kivipatsaita, jotka kierretään kolmesti, mutta tarpeeksi kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nytpä taisi löytyä oikein Aatteeen Mies! Vielä niitä siis on.

      Suosittelen kuitenkin yrittäjäksi ryhtymistä - vaikka sitten perheyrittäjäksi. Se voisi avartaa kovastikin maailmankuvaa. Ja siinä pääsisi sitten kiinni niihin kovasti himoittuhin toisten rahoihinkin, kun ne tuntuvat niin närästävän. Ja kun ne niin paljon helpommin tulevat kuin se valtion kuukausipalkka.

      Voisi avautua esim. se, että yritykset ja yrittäjät maksavat kaikki verot. Siis kaikki. Jaa että maksaahan se jäsenkirjavirkamieskin veroa? No ei maksa, koska se palkkaraha - mukaan lukien verojen, eläkemksujen jne. osuus, jolla virkamies "veroa maksaa", on ensin kerättävä yrityksiltä, yritysten maksamista palkoista ja yrittäjiltä ja annettava sille virkamiehelle verojen maksua varten.

      Meinaan vain, että onko tämän sorttinen yrittämisen, yrittäjien ja yritysten omistamisen kaunainen demonisointi nyt niin kovin järkeävää edes "edunsaajan" oman edunkaan kannalta?

      Poista
    2. No eipä lueta piruna Pääomaa, josta en edes kirjoita. Kirjoitin lujimmista taloudellisista rakenteista ja saavutetuista eduista, joista ei voi edes kriittisesti keskustella. Kun elämäni 70 vuoden aikana ei talous vieläkään ole kehittynyt sille tasolle, että keskituloinen voisi nettokuukausipalkallaan ostaa yhden neliön kotipaikkansa omistusasunnosta, on vaikea kaiken rojun keskeltä ymmärtää, mikä on kehittynyt ja kasvanut. Viisaus se ei ole. Kateutta en tunne, mutta veroja olen maksanut koko ikäni ja paljon varsinkin yritys- ja maataloustukina. Pidän sitä luonnollisena. Miksi oikeistolainen puhdasoppineisuus ei pädekään näihin veroihin?

      Viittaisin salakavalasti myös ministeri Sauli Niinistön lausuntoon ollessaan ministerinä Lipposen hallituksessa, jossa hän totuudenmukaisesti totesi demarien ajavan kokoomuksesta oikealta ohi. Lipposen "vasemmistolainen" hallitus olikin viimeinen, joka sai nauttia suotuisista talouden tuulista. Fantastinen velkaantuminen alkoi täydellisen oikeistohegemonian aikana.

      Muuten kaikkia keskenään ristiriitaisia talousteorioita voidaan selittää tieteellisimmin kait biologian ja painovoiman avullla, ellei kahvinporoja ole saatavilla. Itse ne eivät voi mitenkään ennustaa "mustia joutsenia", jotka kuitenkin kuuluvat talouden perusfaunaan myös kapitalismissa.

      Muista tieteenaloista poiketen taloustiede ei tee, saati julkaise, tilastoa ennusteidensa osuvuudesta. Se on "tiedettä" vain siinä mielessä, että kaikki talouden ilmiöt mahtuvat sen kaikkien ristiriitaisten teorioiden sisään. Jos todellisuus ei seuraa niiden ennusteita, paha juttu todellisuudelle.

      Vasemmistolaista ajattelua kuvaa taas kristinusko ja typerä determinismi. Jos ylipäätään olisi uusvasemmistolaista poliittista talousteoriaa, sen täytyisi olla ilman muuta indeterminististä ja velvollisuusetiikkaan perustuvaa. Sen päämääränä tulisi olla tuloeroja globaalisti kaventava lainsäädäntö. Sellaista agendaa ei juuri valtavirran talousviisaille myydä, vaikka he muuten mieluusti sahaavatkin poikki sitä oksaa, jolla kykkivät.

      Vasemmistolainen talousteoria on väistämättä utooppinen, muttei kuitenkaan sellainen atooppinen ihottuma kuin jatkuvan kasvun evankeliumi, eli
      globaalin (katteettoman) rahan ja velkojen kasvu geometrisessa sarjassa. Myös kaikki uskonnot ja historiat ovat olleet utopioita.

      Poista
    3. Taitaa olla kyllä niin,( olipa kyse joko psykologisesta tai neurologisesta tarkastelukulmasta katsottuna ), että tämän blokin teksteistä voi selvästikin sielunsilmin nähdä ja itse kukin päätellä, että osa kirjoittajista on hiukan psykopaattisesti (enemmän lihastenvalta) ,ei rauhaa rakentavasti esiintyviä, mm. sosiaalisesti alistavia persoonia ja kun taas toiset ovat neuroottisesti, helposti alistuvia persoonia. Kenties näkevät kuitenkin kauemmaksi (aivojenvalta).

      Enkä suinkaan usko, että Ruotsissa aistittava ”livsglädje” eli elämänilo olisi syntynyt psykopaattien toimesta. Pärjäähän he kansana siellä muutenkin paremmin.
      Yhteiskunnassa tarvitaan kuitenkin sekä ekstensiivistä leveyttä että intensiivistä syvyyttä niin ihmissuhteissa kuin tiedoissa ja taidoissa.

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus!

    Lisäisin kuitenkin, että kaikki poliittiseen dogmaan (kaikki ne ismit) perustuva ajattelu ja toiminta on tuhoisaa. Siitä löytyy esimerkkejä riittämiin, puolin ja toisin.

    Korkman lainaa Wildea. Muokkaan hieman Dostojevskia ”valtion sivistyksen tason näkee siitä, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia kansalaisiaan.”
    /Y

    VastaaPoista
  4. ”Suomesta rakennetaan aivan tietoisesti luokkayhteiskuntaa.”

    Tämä kyllä tarkoitti, tietysti demagogista kärjistystä käyttäen, että Suomessa on näkyvillä ja valtaapitävilläkin paikoilla ihmisiä, jotka haluavat rakentaa luokkayhteiskuntaa. Ainakin osa heistä tekee sen eteen tosissaan työtä ja kirjoittaa palokirjoituksia. Seuraako siitä varsinainen rakentaminen on toinen asia.

    VastaaPoista
  5. Yhden sekavuuden korjaisin: ei se ole valtio, joka vie asunnon alta, vaan pankkiherra ja nykyään myös rouva. Muuten täällä länsirintamalla ei ole ollut paljonkaan havaittavissa kommunismia, joten jääköön jo silleen. Mutta pankkiherroja pyörii vaihtelevine teorioineen ihan vaivaksi asti.

    VastaaPoista
  6. Richard Strauss oli sallittu natsiaikanakin, ilman omaa syytään. Erikoinen tapaus. Olen tietysti samaa mieltä säännöstä, jonka poikkeus vahvistaa.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  7. Asiaa tai ei. Ihmisen evoluutiossa hyvät häviävät.
    (Blkvtj)

    VastaaPoista
  8. Iän kasvaessa meidän pinnastamme kuoriutuu sipuli, joka aina vaan enemmän itkettää, mitä enemmän se kuoriutuu.
    Johonkin ikään asti tuo sipuli saa kerroksen toisensa perään itkun kätkemiseksi.

    Näin näyttää taas käyvän, olipa etunimi Karl, Sixten tai Kullervo.

    Toisen, vanhemman Kullervon elämänkertaa olen tässä tavaillut. Ensin eräs eduskuntamme arvostetuimpia puhemiehiä, mutta sitten lopulta niskaan (?) ammuttuna mutakuopassa väärällä - tai mielestään oikealla - puolella rajaa (Matti Leiwo: Punaset vihasi ja valkoset kosti, Huittisten kotiseutuyhdistys 2014).

    Kaksi vuotta Kemppistä nuorempana itkuni on jo ehtinyt kuivua. Sitä se psykiatria tekee kun sen ammatikseen kääntää molekyylien kielelle.

    Sitä yritti myös syvänmerentutkija Sigmund Freud Triesten yliopistossa 1800-luvun lopuilla.
    Ja sitä yritti nyt vielä elossa oleva Claudio Magris, samassa yliopistossa.

    VastaaPoista
  9. JK: "Johtavien nerojen laukomien typeryyksien kokoelma olisi painettavaksi liian pitkä. Ensimmäinen esimerkki voisi olla Newton laajoine alkemian tutkimuksineen."

    Alkemia, kuten moni muukin muinainen asia, on typeryyttä vain meidän jälkiviisaassa mielessämme.

    Kun jo antiikin kreikkalaiset tulivat tulokseen, että kaikki materia koostuu jakamattomista atomeista - eli täysin samanlaisista muuttumattomista osasista - niin eikö tästä seuraa vääjäämättä oletus, että yhdesta atomeista koostuvasta aineesta voi tietyin reaktion valmistaa mitä tahansa atomeista koostuvaa ainetta.

    Alkemistien erehdys oli se, ettei aineen muuttaminen toiseksi onnistu kemiallisin keinoin. Mutta en siis todellakaan kutsuisi tätä erehdystä typeryydeksi.


    VastaaPoista
  10. Sitten Jernberg oli tosiaan hyvä hiihtäjä.

    VastaaPoista
  11. Kansalaisromantikoilla, ja oikeistolaisilla taiteilijoilla ylipäätänsä, oli sodan jälkeen vaikeuksia menestyä jo poliittisten valintojensa takia. Osa pätevistä tekijöistä painui väkisinkin unohduksiin. Karajan toki nousi kapellimestarina lopulta maineeseen, natsipuolueen jäsenyydestä huolimatta. Wilhelm Furtwängler koki pahasti takaiskuja, vaikka hänen arvojensa epäselvyyttä on käsitelty fiktiossakin.

    Richard Wetz oli sallittu säveltäjä, joskin sai musiikkiaan huonosti kuuluviin. Hänen unohtamiseensa varmaan vaikutti natsipuolueeseen liittyminen 1930-luvulla. Vuonna 1935 hän kuoli, hieman alle 60-vuotiaana, eli oikeastaan kyseessä oli Alban Bergin aikalainen. Kaiketi Wetzin musiikki oli vanhahtavaa jo hänen elinaikanaan, mutta kaunista se on vieläkin. Toinen sinfonia on ainakin minusta raikkaan kuuloinen.

    Näyttelijöistä Emil Jannings teki huiman uran, joka taisi pysähtyä aika täydellisesti toiseen maailmansotaan. Jopa Ozun muusa Setsuko Hara näytteli saksalaisesssa elokuvassa, ja omasi tiettävästi oikeistolaisia arvoja. Japanissa sodanaikaiset valinnat eivät tosin muodostuneet samanlaiseksi painolastiksi, ainakaan yhtä suureksi. Hara kyllä katsosi julkisuudesta, mutta omasta tahdostaan. Hän eläköityi Ozun kuoltua, vältelleen mediaa loppuikänsä, eli viime syksyyn saakka.

    VastaaPoista
  12. Humanistinen taloustiede - mitä se oikein on?

    Voiton tavoittelu on syntiä?

    Vai onko sittenkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahan kanssa läträäminen ja sen kohtuuttomaan lisäämiseen käytetty elämä ainakin on suurta tuhlausta, jos ei sitten syntiä. Elikkä, paljonko ihminen tarvitsee maata elääkseen? /L.Tolstoi.

      Poista
  13. Kirkko on Pankki. Seinät ja kaikki. Torni ja ja kassaholvi. Kutsukellot ja pramea fasaadi. Luottamusta herättävät.

    Sitten on usko. Valtionkirkolla omansa ja Pankilla lisenssinsä. Uskoa on väärääkin. Rahaakin on.

    Uskonvapaus sallittiin aikanaan. Keskuspankin itsenäisyys tuli aikanaan.
    Yhteen ääneen lausuttu uskontunnustus ja liitekirja raamattu toi kirkkoherralle ja tuomarille tunnustuksen ja elämään järjestystä. Laillista rahaa painoi valtio yksinoikeudella. SYP jätti omansa museoon.

    Valtion setelisarja syrjäytti muut ja pani vääränrahan tekijät Vaasan linnaan. Ihan oikeastikin kuten Santeri Alkio kertoo Murtavia aikoja romaanissaan. (Kansanrunousarkistosta voisi lukea instituutioista vaikka mitä jos olisi lukutaito. Ei vain osannut Matti Kuusikaan. Pekka latoi omiaan omasta ja Keynesin ja sosiaalireformaatikkojen ja utoopikkojen päistä. Saint-Simon tärkeimpiä, hänen insinööri-ekonomien teknokraatinen piispuutensa. Meneekö jo yli hilseen, sori.)

    Gordon Brown julisti BoE:lle vapauden politiikasta eli itsestään valtiovarain ministeristä ensimmäisenä työpäivänään sanoen että antaa palaa, mitä Ludvig XVI:lle olivat porvariradikaalit ehdottaneet laizzes faire lausunnossaan. City pani toimeksi ja kohta siellä oli 500 pankkia kaikkialta maailmasta ja 170 arvapaperikauppa firmaa. Lehmannin viikonlopun jälkeen 2008 tuli myyntiin 734 Ferraria.

    Pankkilisenssiä ei enää kysytty. Vapaan kilpailun nimissä oudompikin sai yrittää. Ja missä globaalissa vain. Kaikenlaista seurasi kuten kiinailmiö.

    Lisenssipankit olivat valtion lellikkejä kuten SYP ja KOP. Muilla ei ollut asiaa ja tehtävä täytettiin ihan sosialistiutopistien nuottien mukaan. Siis se Hyvinvointivaltioyhteiskunta.

    Mitä sitä saavutettua lisää tekemään ja niin raha päästettiin irti varsinkin kun Keyneksen lukeminen koirankorville pekkakuusten toimesta alkoi kehiä vain inflaatiota ja pysähtyneisyyttä.

    Uudet pankit ja uudenlaiset rahatoiminnot villitsivät pankkitoimihenkilöt keksimään uusia rahan arvoisia kauppapapereita kuten johdannaisia. Keskuspankkikin yllytti ja politiikka kunhan vain kuluttajahinnoista laskettu inflaatio ei nostaisi päätään. Eikä se nostanut kiitos Kiinakaman.

    Kiina sai privilegion kahlita yuaninsa alihintaan dollariin ja kasata näitä Valtion Valuuttavarantoon, vaihtaa yuaneiksi tehtailijoille eli käyttää valtiovallan autokraattista pakkoasemaa. Sen US kumppani toisella puolen Tyynen meren lietsoi vapaudensoihtu tulia. Polttivat Suomestakin sen minkä pankkilisenssiaika oli puusta rakentanut. Onneksi omistajat pelastuivat. He elävät puolestamme sitä 1 prosentin elämää.

    Paitsi että näitä pankeja tuli lisää ja sortteja myös, niiden luottoekspansiotilan sallittiin avartua. Baselissa tehtiin kansainväliset normit. Pankkimiehet saattoivat istua tuleen asbestipöksyillä. Systeemi laskettiin sisäsiittoiseen interbank-rahan tekemiseen itselleen ja verrokkikavareilleen elinkeinoissa.

    Konkurssisuojaa tuli investointipankkiireidenkin osaksi Wall Streetillä Clintonin aikana kun siellä oltiin nähty mitä ihmeitä Deutsche ja Paribas sellaisen turvissa tekivät.

    Ja UBS joka paloi ekana superrikkaiden family bankeista 2009. Se keksi itsensä uudelleen ja meille muille uuden maailman, jossa varainhoitoyhteisöt vapauttavat osakkeet ja omistajansa pelkästään osinkopalkkansa nauttijoiksi varmoina siitä että ovat mukana kaikissa uusissa aalloissa. Kohta myös Aracossa eli Saudia Arabian nykyisessä öljyjalostuksessa ja sen varannoissa. Edessä on hirmuiso listauminen ja siellä turvataan Halkolan 20 perheenkin tulevia sukupolvia. Kunnes toinen viikate käy.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  14. Niin vaan juuri eilen pystytetyt (tieteellis-)byrokraattiset raja-aidat ovat tämän päivän kaanonia. 80-luvulla pääsin opiskelemaan Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteelliseen osastoon. En osannut kuvitella meneväni opiskelemaan humanistisia aineita. Käsitykseni (sen ajan) humanistisen "tieteen" tieteellisyydestä oli kielteinen. Täytyy sanoa, että mielipiteeni on pysynyt samana ja vahvistunut. Sen ajan humanistinen "tiede" on yleensä ottaen aina väärässä, kun se viittaa muuhun tieteeseen, ja varsinkin historiallis-kielitieteellisiin asioihin. Joka tapauksessa 90-luvun puolivälissä valmistuin humanistisesta tiedekunnasta, kun historiallis-kielitieteellinen osasto liitettiin humanistiseen tiedekuntaan. Osa opiskeluaineistani siirtyi myös uuteen käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Kuten saattoi jo silloin nähdä, historiantutkimus ja kielitiede alkoivat tahraantua, vaikka aineiden sisältö ei muuttunutkaan. Näiden aineiden ydin alkoi ei-asiantuntijoiden mukaan olla siinä, mitä kaikenkarvaiset filosofit tai psykologit asiasta paljoa tietämättä julkaisivat. Ja nyt tullaan tähän päivään: Kemppinen ottaa aivan pokkana historian esimerkkinä humanistisista oppiaineista. O tempora, o mores!

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoinen kooste esitettyihin liittyen on luettavissa Hararin "Sapiens Ihmisen lyhyt historia" luvusta 12 "Uskonnon laki". jtapio

    VastaaPoista
  16. Kommenteissa onkin jo mainittu Siksteen Jämperi, ruotsalainen hiihtäjä, jota Suomessakin yli rajain hyvänä vastustajana suomalaisille ihailtiin. Toinen siksteeni oli Jawa-moottoripyörän urheilumalli. Se oli tyyppinimeltään oikeasti Six Days, joka tuli kansainvälisestä enduro-kilpailusta, jonka tämänvuotiseen lähtölaukaukseen on aikamittari täällä: http://www.fim-isde2016.es/en/home/

    Yksi luokkakaveri oppikoulussa oli saanut, en sano ostanut, koska en faktisesti tiedä, kenen taskusta tarvittava raha oli kulkuneuvoon vaihtunut, vanhan Siksteenin, ja sitähän sitten piti yhden konvari-illan tuoksinassa lähteä kokeilemaan. Pyörä toimi muuten kiitettävästi, mutta valot sammuivat Talkoomäessä, vähän sen jälkeen missä vanha Jyväskylän-tie kääntyy lipeälammen jälkeen oikealle Saviota kohti. Selvisimme kuitenkin hengissä ja suuremmitta henkisittä vaurioitta takaisin koululle, jossa jo ehkä soitettiin hitaita.

    VastaaPoista
  17. Kiitos tästä kirjoituksesta. Oli oikein mukavaa luettavaa. Otit minulta niin sanotusti luulot pois lukijana.

    VastaaPoista