15. maaliskuuta 2016

Uluburun






Vain siksi, että keskustellessani viimeksi miestenhuoneessa Euraasian pronssikauden tutkimuksen merkittävimmistä käänteistä raapustan tähän, tunnustaen velvollisuuteni lukijoitani kohtaan, pari perustietoa.

Arvailuja ja tutkijoiden niin sanottuja hallitsevia tulkintoja on joka lähtöön ja paljon. Eräät seikat ovat kuitenkin muuttaneet selvästi ja kiistattomasti käsityksiä.

Koska lukijoitteni enemmistä on irrottautunut koulun penkiltä ajat sitten, uusimmat oppimäärät eivät ole välttämättä tiedossa.

Uluburun on paikka Turkin rannikolla. Sieltä löydettiin noin 1984 laivan hylky, jota on tutkittu jatkuvasti siitä lähtien. Hämmästyttävän hyvin lasteineen säilynyt alus upposi hyvin lähellä vuotta 1305 eKr., joka on myöhäisin laivan puuaineksesta tehty ajoitus.

Laivassa oli ainakin 11 kulttuurin tavaraa, osa arvokasta, kuten kultaa, osa tarpeellista, kuten kupariharkkoja. Hyvä lista löytyy Wikipediasta (Uruburu shipwreck). Mielenkiintoisesti ”rahtikirja” eli luettelo laivan esineistä on osa erittäin suurta Amarnan kirjeiden savitaulukokoelmaa, joka puolestaan löytyi ”Sinuhesta” hyvin tutusta Akhetatenin kaupungista. Eräässä laivasta löydetyssä koruesineessä on Neferititi nimi. Kirjoitus on akkadia, mutta seassa on sanastoa ja sananmuotoja, jotka ovat egyptiä, foinikiaa ja useita muita seudun kieliä.

Uluburunilla on omat verkkosivut; tämän jutun kirjan kuva (diptyykki vahatauluja varten) on noilta sivuilta.

Nämä löydöt ovat muuttaneet suuresti käsityksiämme Välimeren pronssikauden lopusta.

Rosetten kivi oli käännekohta kielellisesti. Kolmikielisyys auttoi sisään muinaisegyptiin. Tämä laiva on taas kuin noituutta, kappale kauneinta pronssikautta meidän tutkittavanamme.

Alus oli menossa Mykeneen ja on siis vahva todiste tutkijoiden muutenkin otaksumasta hyvin vilkkaasta kaupankäynnistä seudulla. Se on mielenkiintoinen johdatus pronssikauden romahdukseen, josta on kirjoitettu niin paljon. Jka tapauksessa tiedämme nyt varmasti, että ennen antiikin Kreikkaa jo hyvin kauan löydöistöön kuuluisa Mykene eli Kreikan rannikko oli pitkälle kehittynyt kauppapaikka. Eivätkä indoeurooppalaista kieltä puhuvat ihmiset olleet vielä ilmaantuneet seudulle.

Se on pelkkä päätelmä, mutta Troijan sota, luultavasti sen tapaisena kuin se esitetään Iliaassa ja Odysseiassa, saattoi todella olla kulttuurien suuri käännekohta.

Se Välimeren rannikko, joka on nykyisin päivittäin uutisissa, oli tietenkin verrattomasta vanhempi, mutta kun sen korkeakulttuurit kuuluvat koulussa opetettuihin (Sumeri, Babylon jne.) tässä on puuttuva linkki Kreetan ”maailmanvallan” ajalta. Santorinin saari (Thera) tulivuorineen oli lentänyt helvettiin 1600-luvulla. Minolainen kulttuuri ei sammunut siihen, mutta paljon tapahtui. Pronssikauden romahdus liittyi ”merikansojen” mellastukseen, joka alkoi aika pian tuon laivan uppoamisen jälkeen. Merikansojen alkuperästä ja toimista riittää kirjoittamista.  Ei ihme. Tuon Kreikan pimeän ajan vaiheilla filistealaiset saapuivat Palestiinaan eli Raamatussa heijastelevat tositapahtumat alkavat. Ja itse Mykene tuhoutui. Ja perässä menivät heettiläiset sotavaunuineen.

Hyppääminen Egyptistä ja Jokilaaksojen kulttuureista suoraan antiikin Kreikkaan ei enää käy päinsä. Pronssikausi oli pitkä ja sen aikana muun muassa Maltalle ja nykyiseen Englantiin ilmaantui ihmeellisiä suunnattomista kivistä tehtyjä rakennelmia, joita tuntuisi löytyvän nyt koko ajan lisää. Tekijöistä ei ole pahemmin tietoa.

Price – Thonemann ”The Birth of Classical Europe” olisi se kirja. Olen kuitenkin luopunut kehumasta tätä sarjaa (uusi The Penguin History of Europe) suomalaisille kustantajille. Ei kiinnosta. Vahinko. Kirjat eivät ole sanan suosituimmassa merkityksessä yleistajuisia eikä englantikaan ole helppoa. Kuitenkaan ne eivät ole millään muotoa asiantuntijoiden tavaraa, kuten vanha Cambridgen sarja oli.

Eipä sillä, Ruotsissa sain sen vaikutelman, että erittäin laaja ja sisällöltään todella hyvä Norstedtin Ruotsin historia meni kaupallisesti eli myynniltään aivan kiville.

Ne tuomiopäivän profeetat, jotka väittävät, ettei analyyttisyys ole nyt muotia eivätkä tosiasiat liioin, saattavat hyvinkin olla oikeassa.

Meitä lienee jokin joukko ihmettelemässä, mitä Suomella on oikein tapahtunut, kun sen dynamiikka ja omatoimisuus tuovat lähinnä mieleen äkeen piikkiin seivästyneen sammakon.

Vastaus on yksinkertainen.

Historia ei toista itseään. Siinä vanha hokema pitää paikkansa, koska historia ei ole automaatti eikä itseään täydentävä algoritmi.

Historiaa toistavat ne ihmiset, jotka eivät välitä historiasta tai ovat kerrassaan unohtaneet sen. Nykyhetkeä ei ole olemassa. On vain menneisyys. Ja tulevaisuus. Eikä se, tulevaisuus, ole välttämättä menneisyyttä kauniimpi.


13 kommenttia:

  1. Miestenhuoneen seinä on kautta kirjoitushistorian ollut some-tila. Siihen on raapustettu päälle painavimpia ajatuksia, usein lisääntymistalouteen liittyviä. Joittenkin huoltoasemien miestenvessassa on ihan liitutaulu kaikkein kuolemattomimpien ajatusten esiin saamiseksi.

    Harvemmin tuossa tilassa käydään pidempiä keskusteluja mistään aiheesta, erityisen harvoin Euraasian pronssikauden tutkimuksen merkittävimistä käänteistä. Näin ollen blogistin mainitseman keskustelun kirjaukselle on todella vahvat perusteet: tuossa ainutlaatuisessa keskustelussa on tehty Suomen miestenhuonekeskustelun kulttuurihistoriaa, avattu täysin koskematon aihepiiri tulevienkin sukupolvien iloksi.

    Liekö keskustelukumppanilla ollut kovinkin kärkeviä näkemyksiä Euraasian pronssikauden tutkimuksen merkittävimmistä käänteistä?

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaanpa, että keskustelu käytiin jonkun kulttuuripippalon pisuaarissa.

      Poista
    2. Veikkaanpa, että ukoilla oli myös kova mutta tipottainen hätä.

      Lukija Lounais-Hämeestä

      Poista
  2. "Pronssikausi oli pitkä ja sen aikana muun muassa Maltalle ja nykyiseen Englantiin ilmaantui ihmeellisiä suunnattomista kivistä tehtyjä rakennelmia, joita tuntuisi löytyvän nyt koko ajan lisää."

    Joku viihdekirjailija esitti villin ajatuksen, että Stonehengen monumentti olisi ollut jonkin haaksirikkoutuneen Therasta peräisin olleen, Britanniassa päälliköksi nousseen rakentama. Stonehengen uudet kaivaukset ovatkin osoittaneet, että sen luoneella kulttuurilla oli laajat kaupalliset yhteydet vähintään nykyisen Ranskan alueelle.

    Britannialla olikin pronssikaudella haluttu tuote nimittäin tina, joka oli kaivauskelpoisessamuodossa.

    VastaaPoista
  3. "Olen kuitenkin luopunut kehumasta tätä sarjaa (uusi The Penguin History of Europe) suomalaisille kustantajille."

    Tämä asenne kustantajilla on ikävä: se jakaa kansan kahtia englantia riittävästi ymmärtäviin, jotka pysyvät tietoisina kaikesta uudesta tiedosta, sekä muihin.

    Tarvittaisiin uusfennomaanista liikettä! Suomi älköön muuttuko jälleen kyökkikieleksi. Tärkein vastuu on laatumedialla, kustantajilla sekä yliopistolaitoksella.

    VastaaPoista
  4. Vihje: Wikipedian (engl.) hakusana: Uluburun shipwreck
    PT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On se näemmä kännetty suomeksikin. Mielenkiintoista!

      Poista
  5. "Suomella on oikein tapahtunut, kun sen dynamiikka ja omatoimisuus tuovat lähinnä mieleen äkeen piikkiin seivästyneen sammakon."

    Voidaan se sanoa niinkin, että kyse on sivistyksen puutetta: kun ei ole tajua menneisyydestä, ei ole kykyä tehdä myöskään niitä paljon puhuttuja innovaatioitakaan, ne kun rakentuvat entisen tiedon päälle. Samoin ei ole myöskään kykyä välttää vanhoja virheitä. Myöskään ei ole kykyä myydä, koska tehokas myynti edellyttää kykyä mennä ostajan nahkoihin, mikä edellyttää tämän kulttuurin syvää ymmärtämistä.

    Pyrkimys säästää historiasta ja kulttuurista tulee maksamaan pitkän pennin. Lisäksi ne ovvat hirveän hauskaa, sekä kevythistoriana ts hauskoina anekdootteina että syvähistoriana ts monimutkaisten kausaaliketjujen ymmärryksenä.

    VastaaPoista
  6. "Ruotsissa sain sen vaikutelman, että erittäin laaja ja sisällöltään todella hyvä Norstedtin Ruotsin historia meni kaupallisesti eli myynniltään aivan kiville."

    Myös suomenkielinen tietokirjamaailma (humaniora) tuntuu - lopullisestiko? - "lentäneen helvettiin" kuin ancient Santorini ikään. Moniosaisten historiasarjojen aika meillä taitaa olla iäksi mennyttä. Viimeksi 2000-luvulla ilmestyivät mielestäni kokonaisuutena erinomainen Suomen kulttuurihistoria 1 - 5 ja kohtalainen Suomelaisen arjen historia 1 - 4. (Yksiosainen Muinaisuutemme jäljet on kyllä tuore ja asiantuntemukseltaan huippuluokkaa, mutta ei oikein sovi alkavillen.) Yleisessä historiassa viimeinen kunnon sarja oli Otavan suuri maailmanhistoria; vaikka se on jo 80-luvulta ja "kansantajuiseksi" tarkoitettu, ei sen antama kuva esim. myöhemmän Euroopan esihistoriasta nähdäkseni mitenkään ratkaisevasti poikkea siitä, mistä prof. Kemppinen edellä antoi näytteitä.(Muutama vuosi sitten julkaistiin rahat tietämämättömiltä pois -mentaliteetilla jo kieliasultaankin surkea, tekisi mieli sanoa "juosten ureoitu" kaksiosainen Euroopan historia.)

    Mistä ihmiset nyttemmin saavat lukeakseen "pitkää historiaa" - vai ovatko nuoremmat ikäluokat jo kaikki alinomaa näpelöimässä "somessa"?

    Myös Akateeminen kirjakauppa ainakin täällä kotipuolessa koki odotuksenmukaisen muodonmuutoksen. Se on nykyisin jaettu ahtaisiin, tummanpuhuviin kopperoihin. Uutuuksia tulee huomattavalla viiveellä, jos yleensä tulee. En enää piittaa, vaikka Bonnier "rationalisoisi" loputkin pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman surkeuden havaitsin minäkin viimeksi Akateemisessa käydessäni. Aikaisemmin se oli ainoa paikka Suomessa, jossa pääsi hipelöimään ja sen jälkeen usein ostamaankin englanninkielisiä historiateoksia.

      Tuo se on käsilaukkukauppiaan käden jälki. Jotenkin olin kuvitellut, että Bonnierin myötä olisi päinvastoin tullut tuulahdus Eurooppaa.

      Poista
  7. "Historiaa toistavat ne ihmiset, jotka eivät välitä historiasta tai ovat kerrassaan unohtaneet sen. Nykyhetkeä ei ole olemassa. On vain menneisyys. Ja tulevaisuus. Eikä se, tulevaisuus, ole välttämättä menneisyyttä kauniimpi." Kemppinen

    Einstein ja Bohr keskustelivat historiassa siitä, onko samanaikaisuutta olemassa. Luulisin, että kyseessä oli vuoropuhelu. Sen tulema on minulle arvoitus, mutta tietämättömyyteni suomalla varmuudella väitän, että Paulin kieltosääntö naulaa samanaikaisuuden olevaan sekä historiassa, että tässä ja tässä ja tässä hetkessä niin pitkälle, että lopetan houruamisen tulevaisuudesta tässä ja nyt. Tulevaisuus lienee olemassa tulevaisuudessa, jos silloinkaan.

    Bertrand Russell on järkevästi kertonut, että termit "minä", "tämä" ja "nyt" ovat loogisia erisnimiä. Nyt sekin selvisi eikä viidentenätoista päivänä.


    VastaaPoista
  8. Tämä on vähän off topic. Tämä laiva tuntui jotenkin surrealistiselta ajatukselta, semminkin kun Kemppinen osaa kirjoittaa tätäkin tyyliä..

    Naputin siis Googleen Ulubuhurun, ja ihmettelin tuloksia. Sitten tietenkin katosin tarkemmin

    VastaaPoista
  9. Kirkkonummen Komeetassa oli parisen vuotta sitten esitelmä Pohjanmaan rannikkoseudlla, itse asiassa aikoinaan aivan rannan tuntumassa löytyneistä jätinkiroista, kuuluisn Kastelli. Ne olivat esitelmöitsijän (Marianne Ridderstad) mukaan samaa sukua ja huonetta kuin Stonehenge ja vastaavat Bretagnessa.

    Markku af Heurlin

    VastaaPoista