29. maaliskuuta 2016

Sakset






Selaimeni sivustolle etuileva msn.com näyttää olevan liitossa MTV 3:n kanssa ja keskittyneen tyhjänpäiväisiin muka-uutisiin. Ryhdyin seuraamaan sitä haistellen, että kysymyksessä saattaisi olla tekstimainonta tai ainakin tuotesijoittelu.

Sitä olen kummastellut pidempään, mitä Apple mahtaa maksaa Ylelle siitä, että sekä uutis- että ajankohtaislähetyksissä näyttää olevan aina näkyvissä iPad. Vai olenko vanhanaikainen? Jos uutisankkuri mutustelisi Fazerin Kis-Kis-karamelleja ja laittaisi paperin näkyviin rintataskustaan, eikö se olisi mainontaa? Kis-Kis kai on maan vanhin makeismerkki, vielä vanhempi kuin Fazerin Sininen.

Nyt kerrottiin ihastelevassa hengessä, miten hyvää ja halpaa tavaraa Lidlistä saa. Harmistuin hiukan, koska olin juuri hankkinut käsille hyvän keraamisen teroituspuikkoni ja valistellut sen puukonkahvaisen fileerausveitsen ottavaksi. Berlusconin pintaa myytiin näet viikolla kimpale alle kympillä. Kyllä pääsiäissikaa piti saada. Ilmakuivattu Parman kinkku on hyvää. Oli. Oli lammastakin. Ja siivut olivat ohuita kuin huokaukset.

Prismasta löysin sitten hyvät sakset arkistointityötäni varten. Menetelmä on leikata paperit kahtia ja viedä silppu sitten keräyslaatikkoon. Näissä pikaisesti hoidettavissa tärkeissä papereissa on oudosti vuoden, kahden tai kolmen vuoden ikäisiä ja lisäksi yllättävä määrä kartonkia. Käyntikortit ovat kuin hautausmaalla kävelisi. Tuhoutuneita työpaikkoja, tärveltyneitä ihmisiä, tai sitten kauan sitten kadonneita…

Leikkaaminen on niksini. Vaikka olisi kuinka laiska ja vanha, työ keskeytyy silloin tällöin, ja seurauksena voi olla, että paperit käy suotta läpi useaan kertaan. Minullahan on tässä paperia enemmänkin, koska ympärilläni ovat vanhempieni erinomaisesti järjestetyt paperit. Niistä saksien uhriksi menevät ensimmäisinä muun muassa vanhat veroilmoitukset kopioineen, rutiinimaiset kuitit, vakuutuskirjat ja erilaiset esitteet.

Saksien ohella tarpeellinen työkalu on pieni katkoteräveitsi. Jotkut esittelykirjat on nidottu niin tukevasti, että käsin repimisen sijasta niteen selän viiltäminen on nopeampi ja tehokkaampi keino.

Fiskars keksi noihin saksiinsa uudenlaisen teollisen hiontamenetelmän ja kehuskelee valmistamansa niitä päivässä saman määrän kuin kilpailijat vuodessa.

Asiasta saattaa olla jopa yksimielisyys. Hyvät sakset. Sen huomaa viimeistään kun yrittää leikata jotain halpatuotteella. Kuvassa on uusi malli, jota epäilin huijaukseksi. Tarvitaanko korkinavaaja saksiin? Voi olla että takana on ajatusta. Olisiko kruunukorkin avaaja juuri se kapine, jolla on tapana olla hukassa silloin kun sitä tarvitsisi?

Erikoisuus on saksien leukojen juuressa oleva aaltomainen taite, jota ilmoitetaan tarvittavan köyden katkaisemiseen. Paksumpaan kartonkiin se on erikoisen hyvä. Ja lisäksi löytyy rautalangan leikkuri. Pakettinarun tai teipin sijasta käytän maitokaupassa myytävää, melkein ilmaista rautalankaa esimerkiksi CD-levyjen niputtamiseen.

Siinä on joskus miettimistä, noudattaisiko lakia vai ei.

Edellisen kerran jouduin miettimään samaa asiaa, kun aineistostani perustettiin digitaalinen kokoelma Kansalliskirjastoon. Jätin sähköpostin vain itselleni ja siirryin arkistointijärjestelmään, jossa tietyn värinen ja merkkinen ulkoinen kovalevy sisältää oikeasti yksityistä aineistoa, kuten lähetetyt ja saadut sähköpostit.

Siellä on tietysti melkein pelkkää roinaa, mutta on tärkeääkin ja sitten valitettavasti toisten liikesalaisuuksia ja omia vaitiolovelvollisuuden aiheuttavia viestejä.

Suhtaudun lääkäreiltä oppimallani tavalla. Ellei kysymys ole arkipäiväisyyksistä, en ilmaise, kenen kanssa olen ollut yksityisesti lakimiehenä yhteydessä. En tietenkään tarkoita avoimia luentoja ja sen kaltaisia.

Mutta kun isäni papereissa on saajana joku erittäin korkean virkamiehen tai toimihenkilön nimi ja asia on oikeudellinen, ne eivät kuulu kenellekään.

Siltä varalta että joku lukisi tämän huolestuakseen vanhoista asioista, kaikki hänen vaitiolovelvollisuutensa piiriin kuuluva on joko asianajotoimistossa tai jo syötetty silppuriin siellä.

Itse olen omissa papereissani hiukan kahden vaiheilla. Nytkin on ollut tasavuosipäivän johdosta valmiina pieni blogikirjoitus Lapualaisooppera-oikeudenkäynnistä, joka ratkaistiin 70-luvun alussa.

Taidan julkaista sen, kun tuo korkeimman oikeuden päätös asiassa, jossa olin siis asianajajana, kumminkin on edelleen ainoa varsinainen prejudikaatti sitaatin käsitteestä ja etenkin sallitun siteeraamisen laajuudesta.

Perusteluni on, että kaikki minulla olevat paperit ovat julkisia eli kenen tahansa arkistosta tilattavissa. Ne olivat osa oikeudenkäyntiä.

Fiskarsin saksia käytän ”promoihin” eli itse kirjoittamiini esittelymuistioihin ja jäsenenä laatimiini ”lappuihin”. Lain mukaan ne ovat salaisia, ja asia on sitä myöten selvä.

Hyvin usein olen valitellut tuota tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden tulkintaa. Se tulee vastaan aika usein erilaisia väitöskirjoja ja muita lukiessa. Saatan tietää, että tutkijan ihmettelemästä asiasta on olemassa paperi, mutta se on salainen. Riittävän epämääräinen esimerkki löytyy grynderioikeudenkäynneistä 1960-luvulla. Asiantuntijat hämmästyisivät, jos tietäisivät, miten hyvin ratkaisevat jutut käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa. Toinen esimerkki voisi olla samaistaminen korvausjutuissa. Ei-julkisista muistioista näkisi heti, että tuomioistuimessa oli luettu huolellisesti kaikki asiaa sivunnut kirjallisuus.

Älkää ottako minusta mallia. Tiedän liian monta tapausta, jossa leski ja omaiset ovat kuolemantapauksen jälkitilassa tuhonneet vainajan paperit suureksi vahingoksi jälkimaailmalle. Edellä mainitsemani erikoisongelma koskee vain tuomioistuimia.

9 kommenttia:

  1. Työtoverini Lunki tapasi sanoa:"Onpa nälkäisiä siivuja. Niin ohkosia että kärpänen läpi lentää."
    Kyllä espanjalainen jamonkin menettelee hunajamelonin kera, kehittyneille makuhermoille.

    Syttyjä kiukaan alle repimässä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. "Oli lammastakin. Ja siivut olivat ohuita kuin huokaukset."

    Eikös nyt lammasviilujen pitäisi olla riittävän paksuja, mintulla ja valkosipulilla höystettyjä.

    VastaaPoista
  3. "itse kirjoittamiini esittelymuistioihin ja jäsenenä laatimiini ”lappuihin”. Lain mukaan ne ovat salaisia, ja asia on sitä myöten selvä."

    Tee kulttuuriteko jätä ne jälkipolvillek: itse et enää ole rikosoikeudellisessa vastuussa ja oikeudenomistajillasi ei sitä ole.

    "Mahti ei joudamaan rakohon."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne laput tulevat aikanaan julkisikai laillistakin tietä. Lain mukaan tuomioistuimen neuvottelusalaisuus kestää 80 vuotta, mitä voidaan pyynnöstä pidentää enintään 140 vuoteen. Eli 2100-luvun historioitsijat pääsevät kyllä näihin lappuihin käsiksi, jos niitä ei ole tätä ennen seulottu pois arkistosta.

      Poista
  4. Jamón Ibérico de Bellota ja Parman kinkku kalpenee mauttomuudessaan.

    VastaaPoista
  5. Kuinka asiat käytännössä menevätkeskiviikkona, 30 maaliskuuta, 2016

    Suomessa on pelkkää kuolemaa.

    Pitäisi olla seulonnat ja koulutus bunkkereissa.

    Ihmiset eivät tiedä ja sitäkin vähemmän välittävät.

    Oletan tämän menevän suoraan roskalaatikkoon ->

    VastaaPoista
  6. Kyseessä ei ole kruunukorkin vaan pahvilaatikon avaaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan annappa miehelle hyvä kruunukorkkipullo ja pahvilaatikon avaaja...(kyllä hätätilassa mikä tähänsä astalo riittää!)

      Poista
    2. Kutsun näitä inspired weapons (in lieu of improvised w.).

      Eipä hääppönen mutta käypänen sano pappa tunturia.

      Poista