20. maaliskuuta 2016

Palmusunnuntai


Aloin ostella Harnoncourtin ja Leonhardin Bachin kantaattilevyjä (Telefunken, Das alte Werk) 70-luvun alusta alkaen, siis tuoreeltaan. En pitänyt niistä. Levypakkaukset olivat äärimmäisen huolellista työtä. Oli juhlallista saada partituurit levyjen mukana.
”Normaalia” Bachia levytti silloin Karl Richter, jonka esityksissä olivat solisteina vuosisadan johtavat nimet, kuten Fischer-Dieskau. Harnoncourt oli keskittynyt etsimään alkuperäistä sointia ja käytti mm. poikia ja miehiä naisäänten sijasta. Erikoisen epämiellyttävää oli mielestäni barokkiviulun soitto, karkeita ääniä ilman pienintäkään vibratoa.
Nyt Harnoncourtin pari viikkoa sitten kuoltua saa taas sanoa, ettei suuren taiteilijan mitta ole taito, vaan kehitys. Tämä mies tuli antaneeksi uutta elämää lopulta lähes kaikelle suurelle musiikille. Hiukan röyhkeästi neuvoisin jättämään ne vanhat kantaattilevyt väliin. Kun nyt tullaan piinaviikkoon, Harnoncourtin viimeinen monesta Matteus-passio-levytyksestä on selvästi yksi maailman parhaista, vaikka kilpailu on nykyisin jotain aivan muuta ja muusikkojen ja kuorojen taso jotain sellaista, mitä ei osannut ennen kuvitellakaan.
Muistirikas lukija tietää, että itse olen John Eliot Gardinerin raivokas ihailija ja pidän hänen kantaattisarjaansa kaiken äänitetyn musiikin suurtapauksena. En tuntisi paniikkia jos esimerkiksi menettäisin näköni; Gardinerin levyissä riittää miettimistä koko elämäksi.
Jos tehtävä olisi käännyttää joku uskomaan, että Harnoncourt oli yksi suurimmista kapellimestareista, neuvoisin kuuntelemaan Mozrtin pienen g-molli-sinfonian nro 25. Sitä ei soiteta yhtä paljon kuin viimeisiä. Tämä levytys on kuitenkin alusta loppuun riemastuttava.
Uudessa keskustelukirjassa – Harnoncourtin yksi kirja on suomennettukin – hän leimaa Mozartin krokotiiliksi. Tyynen veden pinnan alla liikkuu jotain… Syvyyksien valtias, joka saattaa hyökätä esiin ja puraista sinut kappaleiksi!
Sankarimme täydellinen nimi on taideteos sinänsä, Johann Nicolaus Graf de la Fontaine und d’Harnoncourt-Unverzagt. Hän oli siis isän puolelta kreivillistä sukua, kun taas äiti oli kuninkaallisia, Itävalta-Unkarin arkkiherttuan jälkeläinen.
Hän perusti Concentus Musicus -nimisen yhtyeen Wieniin mutta käytti ennen pitkää levytyksissä Wienin filharmonikkoja, Arnold Schönberg-kuoroa, Wiener Sängerknabenia ja Tölzer Knabenchoria, toisin sanoen parhaita kokoonpanoja, mitä nyt maailmasta löytyy.
Briteillä ja hollantilaisilla on hiukan toinen perinne. Monet erittäin suurista nimistä, kuten juuri Gardiner ja René Jacobs, ovat omin käsin kouluttaneet kaikki soittajansa ja laulajansa.
Mutta Wien – josta olen ollut aina niin tavattoman kiinnostunut, etten ole edes käynyt siellä koskaan, en edes rautatieasemalla – on asia erikseen. Puhe ”saksalaisesta musiikkikulttuurista” on hiukan liian ylimalkaista. Kyllä Itävalta oli se musiikin ihmemaa- Muistakaamme vähemmän juhlallinen musiikki kuten valssiperinne, ja sitten operetit. Harnoncourt itse teki jo varhain uusia avauksia opettaen italialaisille heidän omaa perinnettään, kuten Monteverdin oopperoita, ja johtamalla ranskalaisille Rameauta ja Marin Maraisia. Entisenä Wienin filharmonikkojen sellistinä hän oli tuomassa takaisin viola da gambaa. Viestikapulan otti sitten vastaan Jordi Savalli.
Olen yrittänyt johdonmukaisesti varoa opettamasta ihmisille heidän omaa ammattiaan. Jospa tekisin nyt sellaisen pienen poikkeuksen, että kysyisin, voisiko elokuva-arkisto mitenkään esittää edes pientä sarjaa taiteeseen ja musiikkiin liittyviä elokuvia.
Straub ja Huillet, mies ja nainen, pari, toteuttivat molemmissa parhaat näkemäni teokset. Heidän elokuvansa Paul Cézannesta on aivan uskomaton. Elokuvan auttamaton värirajoitus on voitettu – kamera toistaa värejä niin surkean paljon huonommin kuin silmä, ja värin ja valon suurmestari, kuten Cézanne jää helposti arvoitukseksi. Ei tässä.
”Anna Magdalena Bachin pieni nuottikirja” on 1960-luvulta. Tyyli on äärimmäisen karu siten että naisääni kertoo Anna Magdalenana tapahtumista, ja muun osan elokuvaa täyttää musiikki, kokonaisia kappaleita, liikkumattoman kamerankuvaamina, sataprosenttisella äänellä eli kuvattu ja äänitetty kerralla.
Bach-elokuva alkaa kohtauksella, jossa kaksi ”näyttelijää” soittaa barokkitamineissa ja peruukeissa. He ovat Leonhardt ja Harnoncourt.
Straub oli toiminut muun muassa Renoirin ja Bressonin assistenttina ja kuului samaan joukkoon kuin Godard ja Truffaut. Hän pakeni Algerian sotaa Saksaan ja sai Bach-elokuvan tuotetuksi tietyllä vaivalla – rahan hankkimiseen meni vain kymmenen vuotta. Silloisessa DDR:ssä he käyttivät kaksi vuotta tapahtumapaikkojen eli siis kuvauspaikkojen tutkimiseen.
Kaiken jälkeen dokumenttielokuvan ja näytelmäelokuvan mahdollinen ero on sekoitettu täydellisesti ja tuloksena sekä kunnianosoitus että yhteenveto Bachista.
Ja sitten kaipaamanne tieto: molemmat elokuvat ovat YouTubessa.
Riittää kun kutsutte jonkun saksantaitoisen isoisän simultaanitulkkaamaan. Väittäisin kyllä, ettei tekstillä ole kauhean suurta merkitystä. Vielä parempi on ottaa saksan- ja ranskantaitoinen isoisä ruokittavaksi ja katsoa nämä molemmat filmit muutamaan kertaan, muistiinpanojen tekemistä kaihtamatta.
Tunnettuna hifin vastustajana olen hiukan kahden vaiheilla siinä, pitäisikö tietokoneessa olla korkealaatuiset kaiuttimet. Joskus ajattelen, että sitten kun lakkaan köyhtymästä ja alan rikastua, Genelecit olisivat poikaa.
Kun olen tässä katsellut ja kuunnellut tuota filmiä, tunnen tarvetta täsmentää. Harnoncourtin ja Leonhardtin soitto oli jo 1960-luvulla taivaallista. Itse olin kuulijana kokematon ja harjaantumaton.
Saksalaisen barokkimusiikin ja Ranskan uuden aallon yhdistelmä – pystyykö kukaan keksimään vielä hienompaa. Plan vanilla, sanotaan Kaliforniassa

21 kommenttia:

  1. Kaksi kappaletta Genelec 8020C tai Genelec G two:ta. Edellisessä on XLR-liittimet, jälkimmäisessä RCA:t. Suosittelen edellistä, vaatii tosin adapterit, mutta on käyttökelpoisempi vaarilta lapsenlapsille tai näiden lapsille jos vaikka innostuvat kotistudiota värkkäämään joskus. Subbaria ei tarvitse jos ei halua metelimusiikkia kuunnella, sitä paitsi esim. Michael Jacksonin Beat Me kuuluu ihan hyvin ilman subbariakin.

    Jos päädyt tällaiset hankkimaan, voin konsultoida välikaapelit kohdilleen, niistä verkkokauppa.com:it sun muut yleensä rokottavat rutkasti vaikka itse kaiuttimien hinnat olisivatkin kohdillaan. Välikaapelit sun muut kannattaa ostaa esim. YE:stä.

    VastaaPoista
  2. Minulla on kantaattisarjasta vain yksi osa, se jossa on "Ein feste Burg ist unser Gott", mutta juuri se oikeastaan aukaisi Bachin minulle - kyseessä ei olekaan tädeille tarkoitettu sisäsiisti kirkkohymistely.

    AW

    VastaaPoista
  3. Oma suhteeni tietokoneen musiikintoistoon on sama kuin muuhunkin musiikkiin. Kaiutinkaappien laatu (ja koko sekä sijoitus huoneeseen, huoneen seinä ja koko..) ovat ne ratkaisevat tekijät. Halpiskaiuttimet, halpisääni. Halpiskaiuttimet sitten ovat pienet sivusatelliitit kanaville, jotka parkaisevat kuuloherkän keski- ja yläalueen; kohtuullisen hyvällä isommalla laatikolla sitten rakennetaan pettävä vaikutelma bassotoistosta.

    Joten kuuntelen kovalevymusiikkini välijohdolla huoneen vanhoihin stereoihin, kahden kookkaan kolme-elementtisen etukaiuttimen ja pienempien takakaiuttimien kautta. Kaiuttimet ovat sijoitetut rintamamiestalon puurunkohuoneen katonrajaan, ja koska se on kirjastoni, seinät on muuten verhoiltu turmellulla paperilla parinkymmenen sentin paksuudelta. Optimaalisen kaiuton tila.

    Mitä sitten tietokoneen musiikintoistokykykyyn tulee:

    http://hifi-advice.com/PC-audio-versus-CD-info.html

    Muutoin olen huomannut että musiikin toistoon vaikuttaa eniten vuorokaudenaika, päivän tunnelma sekä nestemäinen bufferi.

    VastaaPoista
  4. "Viestikapulan otti sitten vastaan Jordi Savalli."

    Savalliissa on nykyisin se murheellinen puoli, että Alia Voxin uusissa levytyksissä alkaa kasvavassa määrin olla vanhoja raitoja, jolloin saa ostaa saman esityksen toiseen kertaan. Huomioon ottaen se kauneuden, jota tämä ja hänen edesmennyt puoliso on tuottanut maailmaan, sen antaa kernaasti anteeksi.

    VastaaPoista
  5. "pitäisikö tietokoneessa olla korkealaatuiset kaiuttimet."

    Miksi pitäisi kun maailmassa on CD-levyjä?

    VastaaPoista
  6. "...voisiko elokuva-arkisto mitenkään esittää edes pientä sarjaa taiteeseen ja musiikkiin liittyviä elokuvia."
    Enlä panisi vastaan vaikka esitettäisiin Teemallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esim "kaikki elämäni aamut" (joka pitkän odotuksen jälkeen julkaistiin DVD:nä. Musiikki oli aikoja sitten julkaistu CD:nä.)

      Poista
    2. Kannatan, Teemalle! Me Kirkkonummen takaa, siis Jumalan selän takaa tulevat ei päästä enää kotiin klo 20.37:n jälkeen, siitä on VR pitänyt huolen. Matkaa ei ole kuin 75 km. Teemalta näkee koko Suomi.

      Kaikki elämän aamut oli niitä elokuvia, joiden jälkeen oli vaikea nousta ylös tuolista ja palata tavalliseen elämään kadulle. EG

      Poista
  7. Mukava muisto vuodelta 1992. Olin ihan muuten vaan Amsterdamin Nieuwe kerkin kahvilassa, kun Gustav Leonhardt ilmaantui yhtäkkiä urkuparvelle harjoittelemaan.

    Nykyään tietysti löytyy YouTubesta myös Nieuwe kerkin Leonhardtia:

    https://www.youtube.com/watch?v=EqWdKtvf9N8

    Bachin klaveeriteosten esittäjänä Leonhardt oli Pinnockia ja Koopmaniakin parempi. Etenkin Ranskalaisten sarjojen cembaloversiot, hyvä tavaton.

    Harnoncourtkin kuoli ja pääsiäinen tulee, mutta talo elää tavallaan.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  8. Ostimme kymmenen vuotta sitten loistokopion Anna Magdalena Bachin kronikasta Straubilta ja Huillet'ltä itseltään, ja suomensin sen. Matteus-passiossa käytin Heikki Klemetin suomennosta. Elokuva on ihmeellinen esimerkki materiaaliestetiikasta. Ilman elämäkertaelokuvan keinoja tulemme lähelle Bachia dokumenttien, paikkojen, esineiden ja ennen kaikkea musiikin itsensä kautta.

    VastaaPoista
  9. wiittaarko Waltarin Egyptiin, kun et Wieniin ole wiitsinyt?
    Pari vuotta sitten kuulin Harnoncourtia Musikwereinissa, niin ja Jordi Savallia viime kesänä Salzburgissa...
    Kyllä Wieniin pitää aina mennä!

    VastaaPoista
  10. Olisi kiinnostavaa kuulla enemmän siitä, mitä mieltä Kemppinen on alkuperäistä sointia alkuperäisillä soittimilla hakevista muusikoista ja kokoonpanoista. Itse viihdyn vallan hyvin Jordi Savallin levyjen seurassa.

    Bachista ja hänen musiikistaan eräs nyt jo edesmennyt tuttuni sanoi, ettei se ole musiikkia, vaan matematiikkaa. Ymmärrän kyllä hänen kantansa.
    /Y

    VastaaPoista
  11. Kaino kysymys: Mikä on Anna-Magdalena-elokuvan kolmas kappale, jota nainen soittaa sivukuvassa? Se on valtavan viehättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvaa en ala tarkistamaan, mutta filmografian mukaan se olisi Französische Suite I d-Moll BWV 812, Menuett II.

      Poista
  12. Loistoidea tuo Elokuva-arkiston taide-elokuvasarja. Olisi kiva nähdä pitkästä aikaa mm "32 lyhytelokuvaa Glenn Gouldista". Cezanne kiinnostais myös kovasti. Talvella meni hieno Tarkovski-sarja, jotka kävin kaikki katsomassa. Uhri teki suurimman vaikutuksen. Toivoin hieman että blogisti olisi ollut paikalla ja kirjoittanut siitä vähän niinkuin Bressonin Balthazarista...

    VastaaPoista
  13. Minulla on Harnoncourtin 2001, Matteus-passio ja arvostan sitä suuresti. Sen jälkeen ehti tehdä vielä yhden version..?

    VastaaPoista
  14. Taide-elokuvasarja on hyvä idea, ja meillä on ollutkin sellaisia, myös luentosarjoja, mutta on paljon hyviä elokuvia, joita kannattaisi näyttää, kuten tuo Glenn Gould, tai Emile de Antonion Painters Painting. Straubilta ja Huillet'iltä olemme esittäneet Une visite au Louvren, Cézannea emme vielä... Molempien taide-elokuvien inspiroija oli kriitikko ja runoilija Joachim Gasquet. Bach-elokuvan ostoomme liittyy kaunis muisto Danièle Huillet'stä, joka samana vuonna kuoli.

    VastaaPoista
  15. PC-audio voi olla erittäin laadukasta. Tässä joitain osviittoja.
    Kun käytettävissä on PC, lisäksi tarvitaan:
    - hyvä USB-DAC, eli PC:n USB-liitäntään kiinnitettävä laite, joka muuttaa digitaalisen (siis "virheettömän") audiosignaalin analogiseen muotoon. Sen jälkeen on maku-/tottumus-/mukavuusasia, ajaako signaalin ulos perinteisen stereojärjestelmän kautta (Aux, tms. tuloon esivahvistimessa) ja tutuista kaiuttimista ulos, vaiko esim. aktiivisten kaiuttimien kautta, joista Genelec on tietysti se ikonisin.
    - USB-DAC:eja löytyy hyvin laajalla skaalalla. Ehkä hämmästyttävin hinta/laatu-suhde on AudioQuestin Dragonfly USB-DAC:lla, joka on hiukan USB-muistitkkua suurempi ja maksaa noin 150 e. Ylärajaa USB-DAC:ien, kuten muunkaan high-end hifi-tavaran hinnassa ole..
    - hyvä musiikkisoitinohjelma PC:hen, esim. Foobar, ladattavissa ilmaiseksi sivustolta https://www.foobar2000.org/ , soittaa mm. mp3- ja Flac-musiikkitiedostoja. Mp3 on (enkoodauksestakin vähän riippuen) käypäinen, mutta Flac on häviötön kompressio, eli täysin tarkka versio alkuperäisestä digitaaliäänitteestä. Kun on kuunnellut Flac-tiedostoja ei halua palata mp3:een, jos voi valita.
    - Flac-tiedostoja saa (laillisesti!) useistakin verkon musiikkikaupoista, ja monilla levy-yhtiöillä on omat kauppapaikkansa netissä. Hieman hankalaa näiden (laillinen) ostaminen kuitenkin on, mm. digital rights management-järjestelmien(DRM) takia. Jotenkin muistuu mieleen mp3-musiikin alkuajat 90-luvulla. Ja myöhemminkin; vasta Apple iTunesinsa kanssa näytti miten digitaalisen (mp3) musiikin myyminen kuuluu hoitaa tyylikkäästi, laillisesti ja suht. edulliseen hintaan.
    - helpoiten Flac-tiedostoja saa kuitenkin tekemällä niitä itse, eli "rippaamalla" omasta tai lainatusta CD-levystä. Miksi sitten tehdä Flac-tiedostoja, jos kerran käsissä on jo CD? No siksi, että niitä voi tallettaa kovalevyille tai ulkoiselle USB-tikulle, ja soittaa PC:llä. Flac:in idea on kompressoida häviöttömästi, jolloin esim. CD-äänen (Wav-tiedostot) bitteinä laskettu digitaalisen tallennustilan tarve saadaan noin puoleen. Mp3 kompressoi tyypillisesti 1/8 osaan, mutta peruuttamattomasti häviöllisenä.
    - erittäin laadukas ja ilmainen Flac-enkooderi on Exact Audio Copy, jonka voi ladata webistä, esim.
    http://www.exactaudiocopy.de/en/index.php/resources/download/

    Hyvä USB-DAC on avain hyvään äänenlaatuun PC:stä. Missään tapauksessa ei pidä käyttää PC:stä löytyvää kuulokelähtöä äänen ulos ottamiseen, koska niiden laatu on parhaissakin PC:issä surkea.

    Kaikki nuo ilmaisesta ladattavat open source-ohjelmistot on joku hyvien ihmisten yhteisö kehittänyt. Näille voi antaa lahjoituksena hiukan rahaa, jos softat miellyttävät.

    VastaaPoista
  16. Minulla on ollut kunnia olla paikan päällä kuulemassa, kun Harnoncourt ja wieniläiset esittivät Matteus-passion Musikvereinissa. En unohda sitä koskaan! Harvoin konsertissa tulee pidättäneeksi hengitystään, kun esitys saa eläytymään niin voimakkaasti.

    VastaaPoista
  17. YouTubesta löytää vaikka mitä, varsinkin kun saa hyviä neuvoja.

    VastaaPoista