10. maaliskuuta 2016

Kauhavalainen oopperalaulaja




Koulussa tunsin ainakin puoli tusinaa Jaakko Passista. Sukunimen kirkonkirjaan päätynyt muoto riippui tietenkin myös meillä päin siitä, millä päällä ja missä kunnossa pappi sattui olemaan merkinnän tehdessään. Kylä, lapsuuteni näkökentässä pysyvästi, joen takana, on Passi. Oliko joku Passinen vai Passila oli siis pohjaltaan sattuma. Maanjakojen perua olivat Vähäpassit ja vastaavat. Perikauhavalainen kylän nimi (joka siis tarkoittaa muualta kuin Kauhavalta, luultavasti ruotsinkieliseltä alueelta omaksuttu) on Somppi. Jopa luokallani oli tuon sukunimen kantajissa täyskaimoja, ja sitten oli Isosoppeja. Tiettävästi Karjalassa tavallisin Pelkonen ei kai liity pelkoon vaan etunimeen Pelagios. Luokallamme oli sekä Ylipelkonen että Yli-väliviiva-pelkonen. Toisesta tuli hyvinkin tunnettu; hän taisi olla myymässä muovisia rännejä niin suurella menestyksellä, että siirtyi Amerikkaan.

Huomasin jostain Kytösavuista hyvin kauan sitten merkinnän kauhavalaisesti 1800-luvun oopperalaulajasta, joka oli siis nimeltään Jaakko Passinen. Historiaa luennoidessani vältin tietoisesti musiikkia ja Pohjanmaata. Helsingissä etenkin Eero Tarasti ja Turussa usea oli tutkinut musiikkia Euroopassa ja Suomessa. Pohjanmaalta, alkujaan juuri Kauhavalta, oli kunnioittamani professori Pentti Virrankoski, joka paljon muun ohella julkaisi komean tutkimuksen maakunnan kotiteollisuudesta.

Ylimääräinen syy pitää näppinsä irti aihepiiristä oli Alasen veljessarja, alun perin Näykki. Lapuan yhteiskoulun käyneinä kolmesta tuli professoreita, ja myös muista, myös naisista, merkittäviä henkilöitä. Maakunnan historiaa tutki ja siitä kirjoitti näistä Alasista yksi. Heidän isänsä julkaisi maittavan pikku niteen vanhan papin muistelmia (1930).

Jo nuorena opin, että kuorolaulu on naurettavaa ja mieskuorot lähinnä ryyppäämisen syy. Isäni kuullen en puhunut tällaisia, enkä Perälän opettajan. Heikinheimo-vainaja kirjoittikin karjuvista uroista, ja tiedän Ensti Pohjolan olleen nuorena sellistinä sitä mieltä, että musiikkia kuorolaulu ei ole.

Tässä vaiheessa maassamme on puolisen sataa erinomaista kuoroa. Lisäksi on käynyt ilmi, että kuorolaulusta en pääse irti senkään takia, että lähisukulaisistani usea harrastaa tuota toimintaa. Lisäksi pidän itse tuosta musiikista kovasti.

Nyt alan ymmärtää, miksi kuorolaulua naureskeltiin. Sillä oli paljon mahtavia vihamiehiä ja se aiheutti Venäjän vallan aikana poliittisissa piireissä vakavaa huolestumista. Suomen tasavallassa kuorolaulu muuntui nopeasti oikeistolaiseksi toiminnaksi ja keinoksi osoittaa mieltä. Niinpä on mielenkiintoista, että joukolla laulaminen hahmottui minun nuoruusvuosissani erittäin vasemmistolaiseksi toiminnaksi. Kai Chydenius kunnostautui luomalla musiikkia sellaisille, jotka eivät osaa laulaa eivätkä viitsi harjoitella. Hyvin laulamisen mallikappaleeksi kohosi Agit Prop.

Jaakko Passinen (1852 – 1921) toimi pitkään Isonkyrön kanttorina ja urkurina. Oppiin hän oli mennyt puoliväkisin, ja Helsingissä hän todella opiskeli ja lauloi Bergbomin ylöspanemissa oopperoissa mm. Aino Acktén rinnalla. Hän opiskeli kaksi vuotta Tukholmassa ja menestyi mutta palasi yllättäen Suomeen saatuaan tekniikkansa kuntoon ja opittuaan näyttämöllä liikehtimistä niin hyvin, että hänestä oli juuri tulossa mm. Jussi Björlingin varhainen edeltäjä. Hänen tenoriaan on kuvattu epätavallisen korkeaksi ja soinniltaan kauniiksi. Hän veteli lavalla Mozartia ja Weberiä.

Sitten löysin Saijaleena Rantasen väitöskirjan ”Laulun mahti ja sivistynyt kansalainen. Musiikki ja kansanvalistus Etelä-Pohjanmaalla 1860-luvulta suurlakkoon”. (Sibeliusakatemia). Se on verkossa.

Passinen julkaisi luultavasti ensimmäisenä pohjalaisia kansanlauluja ja varmasti ensimmäisenä näitä samoja neliäänisinä kuorosovituksina. Ja hän oli siis sukupolvea Klemettiä ja Toivo Kuulaa vanhempi. Rantanen kertoo, miten rinnakkain kuorojen kanssa kohosi torvisoitto, ja kärjessä oli ilmajokelaisia, etenkin Könnin musiikkisuvun edustajia.

Ainakin Isossakyrössä tarkoitus oli vastustaa sopivalla köörilaululla rahvaan synnillisiä ja epäsiveellisiä renkutuksia. Vastakohta toteutui. Ainakin itse pidän juuri noista epäsiveellisistä ja sopimattomista renkutuksista. Samoin tuntuu pitävän Suomen kansa.

Suuresti ihailemani Paulaharju ei ole (”Härmän aukeilta”) mielestäni ymmärtänyt edes oikein pohjalaiskummallisuutta ja hänen laaja kuvauksensa Härmän lauluista on hieno mutta virheellinen.

Ehkä Paulaharju oli hiukan liian isänmaallinen mies käsittämään sitä pohjimmaista väkivaltaisuutta ja primitiivisyyttä, joka erottuu sekä musiikin että uskonnon (körttiläisyys) pohjalta. Toinen äärilaita Pohjanmaan kuvauksessa on sitten vouhottajat, joita riittää edelleen. Jostain tuiki tuntemattomasta syystä pohjalaisuus on heille arvo sinänsä, arvioinnin lähtökohta.

Passinen on julkaissut omatkin muistelmansa. Niitä en ole tavoittanut. En ole etsinyt kunnolla. Henkilöön liittyy salaperäisiä piirteitä. Oltuaan perustamassa ehkä luultua paljon tärkeämpää nuorisoseuraliikettä ja nähtyään, miten kansakoulunopettajat ja hannikaiset lähtivät kehittämään laululiikettä, hän katoaa taka-alalle ja poistuu tietoisuudesta.

Pohjalaisuutta tuntevana esitän arvauksen. Tuollaiset äkkikäänteet alaspäin johtuvat joko alkoholismista tai mielen tasapainon järkkymisestä.

Kolmas kiltimpi selitys on nuoruuden palon alentuminen taloudelliselle kestoliekille.

Kuorolaulu oli tullut kvartettina Uppsalasta. Ensimmäisiä hittejä olivat eräät Bellmanin laulut. Luultavasti juuri yliopiston kuorot tekivät näistä monin kohdin tosi hurjista lauluista salonkikelpoisia myös Suomessa. Mutta venäläinen varta arvioi – oikein – kuorot politikoinniksi. Rahvaankuorot nousivat kansallisuusaatteen nostattamina. Kuten aina, kansallisuusaatteen keskeinen tarkoitus oli tukahduttaa kansa, viedä siltä puhe, ääni ja laulu ja toteuttaa tämä nostamalla lukkarit ja opettajat ”ohjaamaan” kansaa ”oikeaan” suuntaan.

14 kommenttia:

  1. Kuorolaulannasta minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia, samoin kuin pohjanmaalaisista, mutta se lakeus minua aina vituttaa kun sinne eksyy. Kerrankin kun kävelin siellä yhdellä maantiellä, oli kaunis päivä ja aurinko paistoi, niin minulle tuli kakkahätä. Hädissäni katselin ympärilleni mutta lähin puu, jonka taakse olisi voinut kyykistyä, oli noin viiden kilometrin päässä. Peltoja vaan oli joka puolella ja liikenne oli vilkasta. Etenkin mummoja oli joka puolella. No, tein mikä miehen pitää tehdä (kun on kakkahätä ja lähin puu noin viiden kilometrin päässä)... ja jatkoin kävelyäni kankeasti, jalat hieman harallani, eteenpäin.

    Paska maakunta koko lavea Etelä-Pohjanmaa!

    VastaaPoista
  2. "Sillä oli paljon mahtavia vihamiehiä ja se aiheutti Venäjän vallan aikana poliittisissa piireissä vakavaa huolestumista. Suomen tasavallassa kuorolaulu muuntui nopeasti oikeistolaiseksi toiminnaksi ja keinoksi osoittaa mieltä."

    Isäsi muisteli miten hän Honka-liiton miehenä joutui johtamaan Jussi-kuoroa Kekkosen vaalitilaisuudessa.

    Tilaajat eivät äkänneet valita ohjelmistoa, joten Jussi-kuoro oli kajauttanut viimeisenä numeronaan Kuulan Nuijamiesten marssin:

    "Me tulemme voimalla kotoisen ja hylkäämme kaiken vieraan armon,
    ken on syntynyt lakeilla Pohjanmaan, hän kantaa tuomion tunnossaan!
    Hän ei leppyä voi, hän ei väistyä saa! Vaviskaa!

    Yleisö oli hurrannut, mutta Kekkonen oli jollekin todennut, etteivät muutkaan laulut kovinkaan Paasikiven linjalla olleet.

    VastaaPoista
  3. Laulut lauluina, mutta ainakin sieltä Pohjanmaalta on siinnyt yliedustettuina pirun ilkeänluontoisia koleerikkovaikuttajia, joita ei ns. tavallinen ihminen oikein pysty arvostamaan, kunnioituksesta puhumattakaan. Herrat keskenään ovat tietysti eri asia.

    Mikähän siinäkin muuten oikein on, vaikka kriminologi Veli Verkon jälkeen useimmat ovat naureskelleet puheille "kansanluonteesta" ja koko historiallinen maakuntakäsite on viime aikoina (esim. K. H. J. Vilkuna) asetettu kyseenalaiseksi.

    VastaaPoista
  4. Pikkupojasta olen pelännyt miesten mölinää. Eipä tee mieli kesäteatteriin vieläkään ja riski on suuri sisälavoillakin. Bassoaan sinne tänne sijoittavat tangokuninkaamme ovat ilmestys sinänsä.

    VastaaPoista
  5. Kyllä Chydeniuskin on kelpo pikku laulujen säveltäjä, myös laululiikkeen jälkeen. Mutta päivän epistola nosti toisen asian mieleen. Muistaakseni Hannu Mäkelä mainitsi, että Samuli Kustaa Bergh eli Kallio lauloi Oulussa ylioppilaiden illanvietoissa näitä Bellmanin lauluja suomennettuina. Olisi tosi mielenkiintoista saada nähdä noita sen aikuisia sensuroimattomia tekstejä. Niille olisi ehkä vielä käyttöä.

    VastaaPoista
  6. "kansallisuusaatteen keskeinen tarkoitus oli tukahduttaa kansa,"

    Niin, kuten tiedetään kansa on vaarallista, jos sitä ei kytketä - petoksella tai väkivallalla.

    VastaaPoista
  7. "Hyvin laulamisen mallikappaleeksi kohosi Agit Prop."

    Kyllähän se fakta on, että vasemmiston laululiikkeellä oli parhaat laulut, vaikkei niiden poliittiseen sisältöön voinutkaaan yhtyä. Vaikuttikohan vaikutelmaan aidon nuoruuden idealismin ihailu ("...käsin nuorin ja ehdottomin"), vaikka itse olikin ns. vanha sielu.

    VastaaPoista
  8. Kauhavalla on vielä Passisen sukulaisia.

    VastaaPoista
  9. Tosiaan nuo nimet Kauhavallakin tuntuivat olleen pappien armoilla. Muistelen joskus 70-luvulla, kun eräs tapaamani kauhavalaismies kertoi luulleensa sukunimeään Pelkolaksi kunnes armeijaan mennessään kuulikin sen virallisesti olevan Pelkonen. Pelkolan kylä oli Kauhavajoen pohjoispuolella lähellä Jylhää.

    Passisten lisäksi Kauhavalla oli myös Passi nimisiä. Mummonikin oli syntyjään Passi.

    VastaaPoista

  10. Suomen Braudel tämä Paulaharju siis kertoo ensin niistä rannikon edustan saarista ja kareista, jotka vaimentavat tyrskyt satamasta ja kuinka syvä satama siellä maannouseman alavassa Raahessa silti on.

    Joen puutteesta huolimatta tervatynnöreitä riitti kieritettäviksi laivoihin. Pikipata kiehui. Ympäristö oli suomenkielistä ja kaupunki kaksikielinen, porvarit puoliksi maajusseja ja kalastajia. Meno Isotorilla oli kuin Ateenan Agoralla, miehet isot ja pienet olivat kasvokkain ja asiat päätettiin siinä paikassa ja kaikkien tiedon pohjalta. Mieskunto ja -taitopörssikin se oli.Oli pörssikin yhden makasiinin vieruspenkillä. Siinä istuivat patruunit joilla oli niitä kauppa-asioitaan.

    Körteja ympäryspitäjistä pidettiin ylpeinä. Ei ihme, usea tiesi olevansa valittu. Akat välillä ihmettelivät että ei kai se Jussirenki ihan sen Wichmannin vierellä sentään istu Taivahissa, eihän kirkon penkissäkään. Ja taas siis naisenlogiikka puri -omista lähtökohdistaan.

    Hieno oli elämä Raahessa ennen Helge Haavistoa. Hän asuikin toisaalla ja kaukana siitä pääluottamusmiehestä, ei tule nimi mieleeni kun ei tiedekirjoissa. No ennen meritokratiaylimystöä siellä Raahessa kullakin oli asiallinen sijansa ja toimensa.

    Enää ei kai kellään. Toisesta niistä vähistä Paulaharjuistani, muistan kuinka maaseutu äkisti peittyi rihkamalla kun säätyjärjestys kumoitui (kaupunkien kaupunkius, porvarisvala toimenkuvineen ja statuksineen ja muine tasa-arvottomuuksineen).

    Niin Raahella ja Pohjanmaalla ei ollut Baltiasta asevallalla peltoSuomeen ympättyä ritarikuria eikä edes Ritarihuonetta. Elinkeinovapaus sen aatelin kauttaaltaankin alensi, ensin ne houkuteltiin mukaan Hypolla. Eli maanpeitosta kuin lumivaipasta leikatuilla ilmaisilla omilla obligaatioillaan. Joiden lunastamiseksi markan kautta hopeaksi, saimme sentään Koskelan Jussin poikasena Pentinkulman Pappilan huomiin.

    Lisää Ritarihuoneesta. Koko säätyjärjestys rojahti kasaan kun ottivat sen SYP:in anarkistiklubin kulmahuoneeseen toiselta puolen Mariankatua missä Borgströmit elivät komeasti ja säädyllisesti. Snellman parkakin oli siellä töissä kun Yliopisto ei tarjonnut virkaa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siuvatti, Asser, se pääluottamusmies. (Serkkuni oli 70-luvulla hänen varamiehensä.)

      Mutta sitäpä en tiennytkään, että Raahe on joskus ollut kaksikielinen. Tosin ympäristön murteissa on paljon svetisismejä.

      Poista
  11. Täällä Turun seudulla on Vähäpassi tuttu nimi. Naantalissa toimi pitkään eläinlääkäri V. ja nykyään poikansa hammaslääkäri V. Viime kesänä luin lehdestä uutisen, että ko. eläkkeellä ollut eläinlääkäri oli pudonnut purjeveneestään Viron rannikolla. En tiedä, onko löytynyt laajoista etsinnöista huolimatta. Olisiko ollut kauhavalainen alunperin?

    VastaaPoista
  12. Kuorossa on hauska laulaa, mutta se on myös energisoivaa. Muutettuani tänne Karjaalle liityin heti sekakuoroon ja muutamaan yhdistykseen, niin kuin ruotsinkilisillä paikkakunnilla on tapana, ja aina harjoituksista kotiin tultuani puoli kymmeneltä illalla olin täynnä energiaa: alkaisiko sitä siivota vai mitä?

    Kuorossa oli iloisia ihmisiä ja oppi paljon uusia ruotsinkielisiä lauluja. Ihan tavallinen kuoro se oli mutta lauloi puhtaasti, kun oli ollut vaativia johtajia. Hauskimpia olivat laajempien alueiden yhteisharjoitukset ja laulujuhlat Pietarsaaressa, parituhatta laulajaa ja Ulf Söderblom johtajana.

    Vieläkin olen jotenkin mukana kuudessa yhdistyksessä, kolme kummallakin kielellä, mutta nyt ilman suurempaa vastuuta, mielenkiintoisiin tapahtumiin osallistuen. Tänään on 10 - 15 "Kirjakekkerit" kirjastossa, mukana kahdeksan kirjailijaa. EG

    VastaaPoista