12. maaliskuuta 2016

Flir






Olette tietysti panneet merkille, että lauantaisin kirjoitan erikoisen vähäpätöisiä kirjoituksia. Lukijoilla on muita, tärkeitä asioita, kuten nakkikioskilla käyntiä.

Kirjoituksen kuva esittää asuntoni nurkkaa, ja se on oikein onnistunut ja näköinen. Tuosta harppaa tuikeat rypyt otsalla henkilö joka on menossa tuohon tarkoitukseen varattuun tilaan tekemään tarpeitaan.

Lämpökuva on otettu lämpökameralla, merkkiä Flir. Surku, että laite on laajahkoon käyttön minulle turhan kallis vuokratakin. Nyt kävi niin, että mieltä kiehtovan putkistoremontin suunnittelun yhteydessä insinööri kävi, ja etsimme miehissä talojen ulkoseiniltä ne kohdat, joista putket tulevat taloon, ja sisältä niin sanotut nousut.

Kuvassa on tuollainen nousu eli se kohta, jossa käyttö- ja kiertovesiputket kääntyvät lattian suuntaisiksi. Kun putket ovat betonin sisällä, on käytännöllistä ja rahaa säästävää selvittää tarkoin, mistä piikataan.

Pääsin remppaamaan lämpökameraa enemmänkin ja tuli tunne, että jatkossa en muuta käytätäkään ja nyt sanon Lumixille ja Nikoneille niin kuin suomalainen iskelmätekstin kirjoittaja, että näkemiin nyt hyvin paljon.

Viimeksi eilen sanoin esittelemääni tekstiä erinomaiseksi. Kun kirjoitus on hyvä, aiheella ei ole ratkaisevaa merkitystä. Luonteenomainen piirre on alitajunnan karikot, jotka lukija tuntee samalla pelottavalla tavalla kuin vesillä liikkuessaan.

Karikko ei tarkoita mitä tahansa vesikiveä, joka on sellainen, että on yksi ja sama, kuka sen päällä istuu ja itkee.

Rannikkovesillämme on vaikka kuinka paikkoja, jotka näyttävät selvältä meren selältä ja syvältäkin, mutta ovat todellisuudessa täynnä kaikenlaisia lohkareita, jotka vaanivat sinua valmiita särkemään hauraan haahtesi ja viemään pahimmassa tapauksessa sinulta hengen.

Tilanne saattaa olla yhtä tympäisevän tavallinen kuin matka autolautalla Ruosiin, mutta siellä alla ja ympärillä ne ovat, syvät vedet.

Onneksi en tiedä, missä ovat ne DVD-levyt, joilla on Das Boot ja ”Aja syvällä, aja hiljaa”. Sukellusvene-elokuvat voivat olla sietämättömän jännittäviä.

Lämpökuvissa viehättää niiden epäkäytännöllinen puoli. Näet tutuista tutuimmat paikat ja loukot niin epätavallisina ja ihmeellisenä, ettet voi olla käsittämättä, miten epätodellisia ne ovat todellisuudessakin.

Lämpötilan erot näkyvät dramaattisesti. Kylmä on sinistä ja lämmin punaista, joka kääntyy sitten keltaiseen. Lämmönjohtavuus näkyy. Katso vaikka kirjahyllyä. Myös ylimaalatut naulan tai ruuvin kannat erottuvat puusta. Voit käyttää vaikka fööniharjaa lämmittämiseen. Lämpö tarttuu eri tavoin eri materiaaleihin.

Näissä valokuvissa näkyy myös aika. Menet sukkajalassa lattialle, otat pari askelta ja katsot äskeistä paikkaa. Näet kamerassa äskeiset jalansijasi jälkinä, jotka eivät haihdu vielä hetkeen, kuten ei elämäsi.

Otin kyllä infrapunakuvia 70-luvulla. Erikoisfilmiä myytiin muutamassa kaupassa. Kuvaaminen oli vaikeaa, koska oli tarkennettava oikealla tavalla väärin – polttopiste sijoittuu toisin kuin tavallisella filmillä – ja myös valotus saattoi yllättää.

Infrapunakamera, joka on oikein tarkoitettu leluksi, on Flir One, hinta noin 250 dollaria, eli kallis lelu. Tekniikka ja muutama sovellus tavallisen kännykänkameran muokkaamiseen infrapuna-alueelle on olemassa.

Oikea lämpökamera on leluksi liian kallis. Mutta tavallinenkin digikamera näkee aluetta, jota silmä ei erota. Television kaukosäätimen päässä on pieni lasinuppi. Laitteen toiminnan voi tarkistaa painamalla kaukosäätimen nappia ja katsomalla tuota nuppia kameran etsimestä. Kamera näkee sen, silmä ei.

Kertomani teollinen käyttö on siis asia erikseen. Esimerkiksi vesijohtoputken erottaminen sokkelin sisältä onnistuu, mutta vaatii myös kokemusta.

Harmaan sävyjä näyttävät pimeänäkölaitteet ovat hiukan erilaisia.

Lämpökameran väärävärikuva – tuota nimitystä käytetään joskus – aiheuttaa ajatuksia taiteesta.

Muutkin kuin Hitler raivosivat värivirheistä. Jo impressionisteista sanottiin, että heillä on päässä pahasti vikaa. Eräät olivat kai menneet sanomaan, näkevänsä värit sellaisina, kummallisina. Ja katsojien raivo oli siis suuri.

Viimeistään Newtonista alkaen prisman avulla oli käsitetty, että näennäisesti valkoisessa valossa on erilaisia aallonpituuksia, ja 1800-luvun lopulla käsitys säteilystä ja aallonpituuksista alkoi olla selvä ja laskettava. Silmän fysiikka ja kemia ovat sitä vastoin saaneet merkittäviä lisiä aivan viime aikoina.

Ei niillä taiteilijoilla ole päässä vikaa, eikä silmissä.

Viis lämpökameroista. Kunhan saadaan putkistot kuntoon. Mutta suuri ihme on mustavalkoinen valokuva.

Varmaan tarvitaan sukupolven vaihtuminen ennen kuin katoaa käsitys harmaasävyjen loputtomasta ilmaisuvoimasta. Jossain mielessä ennen sotia otetut valokuvat ovat ylivoimaisia nykyisiin verrattuna.

Kartelli- ja patenttitutkimuksissani olen tietenkin kaivellut perin pohjin menneisyyden teollisuuden rakenteita. On aivan oikein sanoa, että esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan loputtomat ihmisuhrit olivat rautateiden syytä; sekä ammuksia että miehiä kuljetettiin itse asiassa kapealle kaistalle, ja niitä riitti monta vuotta.

Toinen merkillinen kehityshyppäys oli värien keksiminen – tarkoitan keinotekoisia värejä ja siis kemiaa. Teollisuus muuttui muutamassa vuosikymmenessä ja kartelleista komein otti ylpäesti nimekseen ”värit” – IG Farben.

15 kommenttia:

  1. Näitä lämpokameroita löytyy myös kannykkäsovelluksia ja ihan käyttökelpoisina, kuten:

    https://play.google.com/store/apps/details?id=com.fingersoft.thermalvisioncamera&hl=fi

    http://www.tivi.fi/Videot/2015-03-20/Video-N%C3%A4in-muutat-%C3%A4lypuhelimesi-l%C3%A4mp%C3%B6kameraksi-3217426.html

    ja niin edelleen. Erikseen myytävät 250 euron kamerat/lisälaitteét vastaavat täysin yli 2500 euron hintaisi vastaavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomautamme, että monissa älypuhelimissa kuvaa on parannettu laittamalla optiikkaan IR-suodin. Esimerkiksi iPhone nelkussa on sellainen etukamerassa; pienemmässä puhujaa kuvaavassa kamerassa ei. Etukameralla mahdollinen IR-kuvaus ei siis toimi.

      Poista
  2. Mielenkiintoisinta maahamme tuoduissa ensimmäisissä Agfan värifilmimateriaaleissa oli niiden vaikutus kokonaiskuvaan -- väri tuli tavoiteltavaksi reportaashikuvauksessa. Itse asiassa Agfan värifilmit kehitettiin elokuvateollisuudelle mutta kun kuvakoko oli hammastuksineen sama eli Cine, sitä laitettiin myös kinokasetteihin ja niissä Leican perään. Värin vaikutus oli niin kova, että kalliin värivedostuksen sijasta tekniikkaa matkittiin käsinvärjäyksellä: päävaltakunnanlehdessä viime sunnuntaina ollut värikuva haavoittuneesta sotilaasta kahden toverinsa tukemana oli käsin värjätty mustavalkokuva. Tekniikka on sama mitä 50--60-luvuilla käytettiin "talonne ilmakuvia" myyneiden kulkukauppiaiden kuvissa. Haaleaan mustavalkoprinttiin laveerattiin retussiväreillä metsän vihreydet ja aittojen punamullat. Hyvin tehtynä aitoutta on vaikea tunnistaa; ko. kuvassa se näkyy pieninä huolimattomuuksina detaljeissa.

    VastaaPoista
  3. Infrapunafilmille kuvaaminen on tuttu juttu. Kehitinkin nuo filmit itse ja suurentelin kuvat itse myös.

    Kamerani Mirnada oli niin edistyksellinen jo tuolloin, että sen objektiivin etäisyysasteikossa oli erikseen punaisella R-kirjaimella merkitty piste infrapunatarkennusta varten. Ensin tarkennus etsimen läpi normaalisti ja sitten korjaus tuon R-pisteen mukaan.

    Kunnioituksesta täysin mekaanista ja ei-elekrtonista/ ei-sähköistä vanhaa kameraani kohtaan kunnostutin sen iskuun taas. Vielä löytyy osaavia tekijöitä moiseen.

    VastaaPoista
  4. Ei tämä ollut tylsä kirjoitus, ei ollenkaan. Tässä puhutaan tärkeistä asioista, joista yksi on se, että nähdään esineiden sisään ilman, että se tarvitsee hajottaa. Ja lämpökamerat ovat tärkeitä, jos esim. pitää etsiä kadonneita ihmisiä.

    Ihmisten sisällä olevia asioita nähdään myös erilaisilla laitteilla. Mutta miten päästä ihmisen pään sisässä syntyviin ajatuksiin, on jo eri juttu. Onko sitä varten keksitty mitään laitetta? Tietysti se selviää, jos ihminen puhuu julki ajatuksiaan, mutta voiko niihin uskoa? Entä ne ajatukset, joita hän ei jostaan syystä haluakaan kertoa?

    Itseltäni usko ihmisiin on mennyt. Se johtuu juuri heidän ajatuksistaan, joita he suoltavat julki esim. tv-keskusteluissa. Ovatko he tosissaan? Puhuvatko he vain itsensä hyväksi, vai aatteensa ja omaksumiensa periaatteiden takia? Vai haluavatko he puheillaan saada toiset ihmiset uskomaan itseensä ja omiin ajatuksiinsa ja polkemaan maahan toisten ihmisten mielipiteet?

    Mitä ihminen päänsä sisällä yleensä pitää piilossa? Miksi hän ei siitä kerro? Sulkee suunsa. Vaikenee. Piileekö siellä totuus? Miksi totuutta piilotellaan? Onko totuutta edes olemassa?

    Uskon enemmän kirjoihin (jos ne ovat uskottavia) kuin ihmisten puheisiin. Niihin olen menettänyt luottamukseni. Hyvät kirjat ovat luottamuksen arvoisia. Ne ovat tosia ja tarkkaan harkittuja. Ne tuovat parhaimmillaan ihmisen esille hänen munaskuitaan myöten. Se on hyvien kirjojen tehtävä.




    VastaaPoista
  5. Keinotekoisten värien keksimistä kiehtovampi asia on ollut ”luonnollisten” värien tekeminen. Esimerkiksi karmiininpunaista tehtiin jauhamalla ensin erään hyönteisen kuoria, sekoittamalla siihen tuhkaa ja muuta töhnää. Lopuksi seosta keitettiin. Hidasta, mutta näyttävää ja kallista.
    /Y

    VastaaPoista
  6. "Jo impressionisteista sanottiin, että heillä on päässä pahasti vikaa."

    Satuin eilen näkemään televisiosta lyhyen filmin Eleganssi, jossa mainittiin Manet'n Aamiainen ruohikolla. Manet edelsi varsinaisia impressionisteja.

    Niin siinä filmin pätkässä Eleganssi, Heikki Reenpää kertoili metsästyskaverilleen A Herlinille miten sotien jälkeen hän oli ollut piknikillä Dysseldorfin linnan ruohikolla kahden daamin kanssa. Toinen Catherine Deneuven sisar toinen kuuluisa kustannustoimittajan vaimo. Hän oli todennut että tämähän on muuten kuin Manet'n maalauksessa paitsi että siinä daamit ovat alasti. No eipä hetkeäkään kun daamit olivat alasti ja piknik jatkui.

    Muuten päähuomion eilisessä filmin pätkässä varastivat koirat. Ehkä se oli tarkoituskin. Ainakin ne edustivat eleganssia sukupuineen ja nimineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereen Elokuvafestivaalien tuomarina toiminut Juha Hurme kehuu päivän lehdessä Eleganssia:

      "Virpi Suutarin Eleganssi on suurenmoinen leffa, joka jalostaa katsojan empatiakykyä, saa näkemään ihmiset ihmisinä.
      - Sen monitasoinen huumori sallii meikäläisen kaltaiselle vasemmistoanarkistille ja eläinten oikeuksien puolustajalle monet röhönaurut.
      - Samalla se piirtää uljaan muotokuvan kunnioittamastani kirjallisuusihmisestä Heikki A. Reenpäästä .
      - Myös Antti Herlin ja Jorma Ollila saattavat katsoa elokuvan hyvillä mielin."

      Poista
  7. "Varmaan tarvitaan sukupolven vaihtuminen ennen kuin katoaa käsitys harmaasävyjen loputtomasta ilmaisuvoimasta."

    Miten niin? Oma kokemukseni valokuvaharrastajista on pikemminkin, että suuret ikäluokat rakastavat värejä, joista oli lapsena pulaa. Heidän lapsensa intoilevat Silver Efex Prosta.

    VastaaPoista
  8. Simälääkärini taiteesta kiinnostunut vaimo on harjaantunut ulkomaisissa gallerioissa tarkastelemaan, miten silmäkaihin kehittyminen näkyy jonkun taidemaalarin tuotannossa. Minäkin olen joskus harrastanut sutimista. Implantit silmissäni ovat todella siunaukselliset.

    VastaaPoista
  9. Noh, iskelmä ja iskelmä. Liisa Tavin levyttämän "Näkemiin oikein paljon ..." teksti on J-P Takalan, joka oli vähän aikaa kirjoilla TKK:n arkkitehtiosastolla, mutta siirtyi sitten valtiotieteisiin muistaakseni. Siellä vallankumouksen tekeminen oli helpompaa. Se oli sitä aikaa kun arkkitehtiosastokin töhrittiin punaiseksi. "Rakennamme vasta kapitalismin raunioille" oli uhmakas plakaatti osaston sisäänkäynnin päällä. Teksti on tavallaan totta nykyisin :). Jotenkin se rakkaus noihinkin kuvioihin kietoutui.

    VastaaPoista
  10. No niin. Kaikille pikku-Poiroteille uusi lelu tutkimuksia varten, onko kukaan käynyt kylässä lähiaikoina...
    -- kale --

    VastaaPoista
  11. Niin, uusi tekniikka tuo uusia mahdollisuuksia. Itse ajattelin ensi pakkaskaudella vuokrata kameran ja tutkia taloyhtiön sähkönjakokeskukset. Kupariliitokset löystyvät ajanoloon ja syntyy ylimenovastusta. Lämpökameralla saa kattavan kuvan sähkökaapin tilasta. Pakkasella ulkonurkkien ja ikkunanpielien kuvaaminen vie vaan yöunet. Punainen hohka tarkoittaa lämpövuotoa jonka korjaaminen vaatisi melkomoista purkamista ja eristeiden lisäämistä, paree olla vaan autuaan tietämätön. -Murphy_

    VastaaPoista
  12. IG Farben onkin oikein hyvä astinlauta Wallenbergeihin, jotka joutuivat -50-luvulla samantyyppisten USA sanktioiden kohteeksi kuin eräät nykyiset oligarkit. Tarinassa on meheviä yksityiskohtia esimerkiksi se, että kompromettoivia yhteistyösopimuksia oli piilotettu saksalaistehtaan perunakellarin seiniin.

    IG-Farbenista onkin helppo hypätä valokuvaukseen. Varhaiset värikuvat olivat Agfan (IG-Farbenin tytäryhtiö) erikoisalaa ja kaikki Suomen jatkosodan värikuvat on otettu Agfan filmille ja kehitetty Saksassa. Näkemieni kuvien perusteella nuo valokuvat otettiin pääasiassa hienoilla Leica-kameroilla, joissa oli varusteina mm. erikoisen hienot teleobjektiivit ja -tähystimet. Tuon ajan Leican erikoisvehkeistä saa tänä päivänäkin kaivaa kuvettaan syvältä.

    Lassi & Leevi sarjakuvan mainio vintiö Lassi kysyi kerran isältään miksi vanhoissa valokuvissa ei ole värejä. Isä vastasi, että vanha maailma oli mustavalkoinen ja värit keksittiin vasta -30-luvulla. Osaatko tuon paremmin sanoa.

    VastaaPoista
  13. Pari huomautusta. Käsittääkseni kännykkäkamerat pystyvät tavoittamaan vain lähi-infrapunaa (near infrared, NIR, 0.75-1.4 um) jolla ei tee mitään talojen lämpövuotojen tutkimuksissa ellei talon seinä ala palaa tyypillisillä 1000 C:n lämpötiloissa.

    FLIR kamerat taas toimivat kauko-infrapunasäteilyssä (long wave-infrared, LWIR, 8-14 um) ja ne tavoittava rakennusten normaaliinfrapunasäteilykaistan ja vuodot.

    Tavarataloissa on kuitenkin myytävänä n.s. 1:n pixelin "kameroita" jopa 25-100 euron hinnalla, joka toimii myös tuolla kauko-infrapunakaistalla. (Itsellä käytössä Meterman IR 608). Se näyttää lämpösäteilyllä mitaten lämpötiloja 0.1:C:n näyttötarkkuudella. Itse pitää swiipataa pitkin seinää tms. Ainakin erotan seinässä kulkevasta sähköjohdosta ylimääräistä lämpösäteilyä kun töpselissä on ollut 1 KW:n lämmitin. Ihan mielenkiinnosta mittailin, vain hiukan huolestuin.
    Kaverin kipeän polven se erotti myös helposti, kun ylimäärin säteili lämpöä eli oli kuuma.

    VastaaPoista