27. helmikuuta 2016

Tosiasioiden valikoima




Kai Ekholm piti hyvän puheen. Hänellä on sellaiseen taipumuksia. Yliopiston kirjaston, nykyisin nimeltään Kansalliskirjasto, rakennus valmistui laajoista korjauksista ja on taas ilo silmälle ja mielelle viihtymys.

Arkkitehdin puheessa yllätyin tiedosta, etteivät ne kirjaston komeat pylväät mitään kiveä ole vaan puuta ja päälle on vedetty kerros marmorin näköistä laastia ja savea.

Tässäpä kulttuurimme koko kuva.

Kirjasto ei ole vanhojen painatteiden museo, vaikka sellaista usein väitetään. Kirjat ovat tosiasioiden valikoimia. Totta ne eivät ole. Tosiasioista saa syntymään sirpaleita sopivasti yhdistellen ja ikäviltä tuntuvat kätkien syntymään tiedettä, taidetta ja uskontoa, joista käytettiin ennen yhteisnimitystä ”kulttuuri”.

Kun siis eilen esiintyi erilaisia silkkiliivejä ja liehukkeita ja itse olin joukon nuorimpia, en osannut olla Unioninkatua Fazerin suuntaan liukastellessani, että kieltämättä meillä on tässä varsinainen puuhamaa, tämä Senaatintori, joka olisi täydellinen maallisen vallan paaluvarustus, ellei juoppoputkaa olisi siirretty pois Sofiankadulta poliisikamarin yhteydestä. Ja minulle ne talon kuoret torin eteläreunalla ovat raastuvanoikeus ja maistraatti. Viimeksi mainitussa julkinen notaari, ruotsiksi Notarius Publicus, protestoi hiki päässä vekseleitä arkipäivisin kello kaksitoista, ja lysmyilevät pariskunnat livahtelivat vihille pormestari Henriksonin eteen kuuntelemaan lyhyen ja kauhistuttavan vihkikaavan.

Kollega sejase munasi käräjiä istuessaan sulkemalla lakikirjan ennen aikojaan ja julisti vihittävät virkansa nojalla ”mieheksi ja naiseksi”. Hän ei kuulunut perussuomalaisten nuorisojärjestöön. Siihen aikaan olimme kaikki perussuomalaisia ihan muuten vain.

Kirjastoja pitää olla, sekä tieteellisiä että aluekirjastoja, koska kansakunta on sekin rakennus, jota on kengitettävä aika ajoin. Laho on poistettava, ettei käy niin kuin Käkriäiselle, jonka tupaa juoksi kettu, kun tuo seinän kunnostustyökin oli jäänyt kesken.

Mielessäni oli käväissyt epäily, että yliopistolla sössitään veronmaksajien soikeita pennosia turhanaikaiseen koristemaalaamiseen. Epäily osoittautui aiheelliseksi, kun eilen siis selitettiin, että katosta ja seinistä oli tulossa rappausta ja kukaties tiiliä tieteenharjoittajien ja sellaisiksi tähtäävien niskaan.

Nyt paikka on sellainen, johon ainakin amerikkalaiset tuttavat voi muina miehinä tempaista kadulta. Kongressin kirjasto on niin suunnaton ja sokkeloinen ettei se tee toivottua vaikutusta. Brittien kansalliskirjastosta on tässä yhteydessä ehkä viisainta vaieta.

Tai ellei sittenkään – kirjasto oli ennen osa museota ja British Museum on se paikka, jossa kaikki käyvät ja on syytä käydä. Mielestäni on huokeaa populismi sanoa, että siellä on eri puolilta maailmaa varastettuja aarteita. Kyllä asia on niin päin, että britit ja ranskalaiset keksivät ajatuksen ryhtyä keräämään määrätietoisesti antikviteetteja.

British Library on maailman suurin kirjasto. Kuten Kansalliskirjasto meillä, se saa vapaakappaleet kaikista julkaisuista. Sijainti on siellä King’s Crossin paikkeilla.

Helsingissä on havahduttu hyvin uusiin teknisiin mahdollisuuksiin. Kun kokoelmia digitoidaan ahkerasti, päästään eräistä vaaroista ja riskeistä. Omana opiskeluaikanani jo peruskursseilla sanottiin, ettei Yliopiston kirjasto ole opiskelijoita varten ja neuvottiin käyttämään ylioppilaskunnan kirjastoa ja lakimieheksi aikovia erikoisesti Eduskunnan kirjastoa, joka on hyvä ja palvelee kaikkia.

Niinpä aloin itse kaarrella Yliopiston kirjastoa. Pakko sen oli olla kiinnostava, kun piti erikseen kiellellä. On se kiinnostava. Virallisen viisauden takana piilossa on tavaton määrä mieltä askarruttavaa aineistoa.

Oikeastaan laitoksen salat alkoivat raottua vasta kun tavalla, jota en enää muista, tutustuin Heikki Kaukorantaan ja ystävystyin hänen kanssaan. Heikki näytti, miten sivullinenkin voi ottaa orjan muodon päälleen ja päästä kantamanaan kirjoja kellareihin. Exotica et erotica…!

Ja sitten sanomalehtisali, jota kuvani esittää. Piti olla todella nuori ja kiilaskatseinen, että sai selvän mikrofilmatuista sanomalehdistä. Luin kaikki kapinaviikkojen ”Työmiehet”. Nyt vanhuudessani olen arvellut, että ehkä juuri tuo sinänsä outo päähänpisto eli alkuperäisten työväenlehtien läpikäyminen, toimi eräänlaisena poliittisena vahinkovakuutuksena. En todellakaan tuntenut vetoa korkeasti ideologisiin piireihin – en liioin oikealle katseltuani, miten Uusi Suomi ja Ajan suunta suhtautuivat silloin ennen päivänilmiöihin.

Ei sitä koskaan tiedä – kun Helsingin Sanomien / Päivälehden digitointi valmistuu, siinäpä sitten olisi luettavaa. Kahlasimme aikoinamme Kaukorannan kanssa kaikki Suomen lehdet läpi etsiessämme sarjakuvan historiaa Suomessa. Ei sitä muualla olisi voinut tehdä kuin Yliopiston kirjastossa. Sitä en silloin käsittänyt, että tämä on tiedettä – otetaan haltuun erittäin suuri aineisto ja tehdään siitä yleistyksiä perustelut ilmoittaen. Yliopistolla olin oppinut vain sellaista tiedettä, joka ei todellisuudessa eroa korttipakan sekoittamisesta.

Mutta muuten ole sitä mieltä, että tekijänoikeuslaki on hävitettävä. Sekä kirjastolaitos että koulu kärsivät suurta sokkeloisuutta aiheuttavasti laista nyt kun olisi oikein ja kohtuullista, että järjellisillä asioilla liikkuvat saisivat kirjallista ja kuva-aineistoa käyttöönsä ilman kohtuutonta vaivaa, ja koulujen mainostettu digiaineiston käyttäminen esimerkiksi peruskoulun oppitunneilla ilmoitettaisiin selkeästi luvallisesti. Onko se nyt luvallista, sitä en tiedä minäkään.

Muu media toimii tiedon makkaratehtaana. Tieteelliset kirjastot ja museot säilyttävät ja näyttävät halukkailla preparaatit eli ne talletetut tavarat, joiden perusteella kuka tahansa voi arvioida hankkimansa tiedon tason ja oikeaperäisyyden.

Syyttävä sormi osoittaa opetusministeriötä. Tekijänoikeuslaki on restauroitava niin kuin kirjaston katto ja pylväät. Se on sananvapauden toiminnan ja toteutumisen välttämätön edellytys.

16 kommenttia:

  1. Nämä koristemaalarit olivat aikanaan arvostettua ja hyvin palkattua eliittiporukkaa. Hinta ei ollut ainoa syy tehdä pylväät niin kuin ne tehtiin. Kivestä normaalimenetelmällä pylväisiin olisi tullut rumia saumoja, ja yhdestä kivestä tehtynä toimitus vaati todella valtavan logistisen operaation, jollaisen jälkiä voi vieläkin katsella menetetyssä Karjalassa ja itäisen Suomenlahden saaristossa (Iisakin kirkon pylväät, Napoleonin sarkofagi). "Aitous" keksittiin vasta Arts and Crafts-kaudella.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukka suittiin taakse sokerivedellä kun emalia vedettiin. Rostin Jormakin kertoi että on se sellainen työ että kun sen sai omin päin tehdä niin maalarimestariksipa sitä tunsi itsensä. Vaan kyllä hän mm. nyrkkeili, tasapainon vuoksi. Monet oluset joimme aikanaan. Tyttönsä on niin vetävä mimmi vieläkin että voihan juku! - Ruosteinen!
      - Se on herra maalarimestari!
      - Tässä olisi muutamia tuopposia?
      - ngr.. mhh.. rr.. grmm.

      Eto peli se emali.

      Poista
  2. "näyttävät halukkailla preparaatit eli ne talletetut tavarat, joiden perusteella kuka tahansa voi arvioida hankkimansa tiedon tason ja oikeaperäisyyden."

    Surullista vain, että useimmilla meistä riittää aika tähän vasta eläkepäivinä, silloin eivät välttämättä riitä voimat. Täytyy tyytyä makkaratehtaisiin. Kuitenkin useista makkaratehtaista löytyy summittainen totuus.

    VastaaPoista
  3. Odottavan äidin toive kaipaa persumuokkausta: "Ei väliä, onko se terve, kunhan se on tyttö tai poika."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein kyseessä on pelkkä persuskoulutuksen puute. Siitä saa sitten kärsiä pääasiassa.

      Poista
  4. HS/Päivälehteä voi jo piipahtaa lukemassa digitoituna Päivälehden museossa Ludviginkadulla. Erittäin käyttäjäystävällinen kiitos lukulaitteen. Lisäksi tavattoman opettavainen: esim. kesäkuussa 1944 pääkirjoitus käsitteli Ruotsin sairasvakuutusta. Ehkä sensuuri hylkäsi alkuperäisen kirjoituksen? - Yllätyin miten monilla asianajajilla oli pysyvä ilmoitus. Puhelinluettelon keltaiset sivut on/olivat verraten nuori sovellus?

    VastaaPoista
  5. Bloginpitäjäprofessorin muotoilu "sananvapauden toiminnan ja toteutumisen välttämättömästä edellytyksestä" vaikuttaa kärjistelty, mutta on siinä perääkin. Löysin juuri eilen ilokseni verkosta Otto Mannisen suomentaman Iliaan, mutten valitettavasti Odysseiaa, joka on minusta kiehtovampi ja kiinnostavampi. Mannisen tekijänoikeudet ovat yhä voimassa, joten en tiedä, kuinka Ilias on voitu julkaista, mutta kulttuuriteko julkaiseminen kuitenkin on.
    Vaikea uskoa Odysseian suomennoksellakaan olevan enää suurta kaupallista arvoa, mutta kielen ja klassillisen kirjallisuuden näkökulmasta harva teos on merkittävämpi.

    VastaaPoista
  6. Tässä teille kirjastoja. Koettakaa toipua järkytyksestä.
    http://brightside.me/article/24-libraries-of-the-world-so-magnificent-theyll-take-your-breath-away-24105/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeita kirjastoja. Väkisinkin tulee mieleen, että pieni on Kansalliskirjasto joulukalaksi.

      Poista
    2. Vaan entäs poltettu Aleksandrian kirjasto!

      Poista
    3. Aleksandrian on ainakin varmasti laajimmalle levinnein, siellä pääsi vähän sana irti.

      Todennäköinen syttymissyy on aivan hyvin voinut olla itsesytytys.

      Kuinkahan paljon tiedetään siellä käytettyjen valojen polttoaineesta, naftaa ja talia, vaiko vaskipeilein?

      Poista
    4. Kleopatra-elokuvasta saa sen käsityksen, että Aleksandrian kirjasto poltettiin tahallaan.

      Poista
    5. Valtiopäivätalokin palaa prutsahti ja piti saada syyllinen. Keitä siitä syytettiin jne.
      Onnettomuuksista on tapana epäillä vaikka keitä kunnes tutkinta on tehty. Silloin se on jo monesti myöhäistä mediamyllyn jäljiltä.

      Force maj. varaus on sikäli huvittanut että minkäs sille voi jos vaikkapa Töölön sivukirjaston edessä olevat istuksijat lyövät päänsä yhteen kops?

      Kipinäväli kiinni, Bill ja Melinda Gatesin säätiön lahjoituksesta huolimatta. Niillä on hassut lakit talvisin, onko huomattuna?
      Taas se perusparannus on kesken. Kallis talo. Kasarmitkin kestävät enemmän ja ovat kohtuuhintaisia verrattaessa Töölön Sivukirjastoon kuten sitä nimitettiin mutta kaipa senkin joku pian hoksaa etteihän se sovi olleskaan vaan tulee olla kummikirjasto Liberiassa ja se nimetään Vapauskirjastoksi tai Libriakeskukseksi tai joksikin vielä vastenmielisemmäksi.

      Patsaista isoisä sanoi että onkohan tuo sitä tasapäisyyttä.

      Poista
  7. Vanhat Sanomien lehdet taitavat olla jo aika hyvin digitalisoituna Päivälehden arkistossa.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4iv%C3%A4lehden_arkisto

    VastaaPoista

  8. Jospa laskettelisi lisää. Vähän nolottaa kyllä vaivata Kemppistä, teistä muista ei niin ole väliä. Loikkaa yli.

    Eilen näin sitten salakavalan leffan, on yhä Areenassa. Se on näistä tuomaripiireistä ja teollisuuspiireistä, hienommasta väestä. Yksi hyppää ikkunasta -tai heitetään. Rikos jotta prosessi eli leffa starttaisi, on kauppiaallinen vieraanvaraisuus merkantilistessa nykyRanskassa jossa säädös on säädös ja muu elämänturskahdus ollaan kitkevinään oikaisulaitoksessa tai hyvällä suomella kuritushuoneessa.

    Leffaan on kytketty säätyhalveksuntaa, professionalismin umpikujaa, säätykade/vahingoniloa ja muuta arkipäivää Helsingistäkin. Minusta Tampereella on paljon raikkaampaa.

    Chabrolin ja Isabella Huppertin Vallasta juopuneet antaa runsaan sylillisen tietoa ihmisten väliaineen (tyhjän-ilman) värikylläisestä itiö-vikkelästä sakeudesta. Pienimuotoinen leffa mukamas. Juonikin polkee tyhjää, jotta nämä rönsyt pääsisivät ilmaantumaan. Katsojan vastuulle jää löytään itsestään lukko jonka avaimia taiteilijat tyylitellen kilkahuttelevat. Hubbert epätyypillisesä rooolissa, melkein vieras. Ylen tuoteseloste taattua jonnin joutavuutta.

    Toinenkin elokuva samaan paahtoon. Arkistossa kuukauden filminä meni mielikuvitus-tosi maailman uudesti luomisesta. Jumala paiskataan Uzpekistaniin pesukoneiden kokoomalinjalle mutteria vääntämään. Taivaankorkeus kukkii ja ihmiset löytävät uuden (käsi)vaihteen entisen automaattiohjautuvuutensa sijalle. Taisi olla jo viimeinen esitys. DVDnä saa. Outoa kuinka elokuva alan sivistyshaara, tuuuhea ja monineulainen, jää Suomenlahden taakse. Voisiko Pisasta paremmin todistaa.JS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleksäkin käyny kattelemassa jonkun muun kun piti käydä kattomassa se Iislannin filkka? M' olin tänään juuri sitä vailla. Ei pyöriny. Hmph! Pässit! Ja sen mä nään. Vaikka sitte väkisin.

      Poista