17. helmikuuta 2016

Rudolf Koivu






Serkkuni Timo laittoi yllättävän tiedon. Sadunkuvittaja Rudolf Koivu on ollut nyt kauan muillekin kova nimi. Luin pikkulapsena melkein risaksi sen vihreäkantisen kirjan ”Sadunkuvittaja Rudolf Koivu” (1947). Asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi, kun ilmestyi ”Rudolf Koivun satukirja” (toim. Marja Kemppinen, 1976).

Siten tiedän, että Koivun alkuperäismaalauksia oli Otavan ohella muiden kustantajien arkistoissa sikin sokin. Kustantajat pitivät niitä ominaan. Koivulle ei annettu arvoa. Muistelmakirjallisuudesta kävi ilmi, että hän oli hiljainen viiksiniekka, joka istuskeli itsenäisyyden ajan alussa Hattupäiden kahvilassa ja Brondalla. Kustantajien kannalta oli ilahduttavaa, että tämä Pietarissa 1890 syntynyt ja sotien jälkeen kuollut taiteilija oli vallan vailla sukua. Tekijänpalkkioita ei siis tarvinnut maksaa. Vertauskohta, myös tusinataiteilijaksi arvioitu Martta Wendelin, sen sijaa asui Helsingin lähellä ja piti tiukasti kiinni oikeuksistaan ja alkuperäiskappaleista.

Koivu siis ilmaantui Venäjän sekasorrosta, piirisi lyijykynän nysällä ja maalasi kulutytön neljän tai kuuden napin vesiväreillä, ja kuoli vähin äänin.

Ja nyt faktori-serkkuni lähetti jopa linkin sukututkijan tekemään selvitykseen. Koivu oli syntyisin Kiikasta, Koivulan kylästä, ja siellä on kartan mukaan jopa Rudolf Koivun tie. Taustalla on talollissuku, mutta Rudolfin isä ja Pietarissa syntynyt äiti (arvattavasti palvelijatar) kuolivat varhain keuhkotautiin.

Olen siellä täällä väittänyt tietäväni Koivusta. Olen väittänyt väärin.

Saman suuntainen, tätä vakavampi epäily tuli mieleen, kun luin yhteenvedot Sandra Hagmanin uudesta väitöskirjasta, joka koskee homoseksuaalisuutta ja siihen suhtautumista Suomessa itsenäisyyden aikaan.

Heteroseksuaalisuus oli kovasti muotia nuoruudessani. Olen aika varma, että ehkäisy ja poikkeuksellinen sukupuolitautien poissaolo selittävät 1960-luvun radikaalit liikkeet ja1970 luvun radikalismin.

Ehdottaisin että tulevat väitöskirjan tekijät ottaisivat yhteyttä vielä liikenteessä oleviin suurten ikäluokkien edustajiin. Sitä mahdollisuutta ei voi sulkea pois, että joku kertoisi sellaistakin muistamaansa, joka pitää paikkansa.

Itse muistan varmasti, että tiedettyjä homoseksuaaleja eli siis lapsettomia, yksinäisen oloisia poikamiehiä, jotka olivat olevinaan jonkinlaisia taiteilijoita tai valokuvaajia, halveksittiin ja sorrettiin, sikäli kuin johdonmukainen vähättely ei riittänyt. Osaisin mainita lumeavioliittoja, mutta en kerro nimiä, koska kysymyksessä ovat joko luottamukselliset tiedot tai kuulopuheet.

En tiedä asiasta kovinkaan paljon, mutta H.C. Andersen kuoli poikamiehenä ja hänen yrityksensä lähestyä nuoria naishenkilöitä olivat kömpelöitä ja ponnettomia. Vanhan ja kuuluisan lasten- ja nuortenkirjallisuuden piirre, jota ei ole kai koskaan oikein käsitelty, on suurten nimien sangen laimea suhtautuminen aikuisiin vastakkaisen sukupolven edustajiin.

Siitäkin saa hakea mainintoja, että Suomessa esimerkiksi Fredrik Cygnaeus viihtyi erinomaisesti lahjakkaiden nuorukaisten seurassa. Aleksis Kivi oli heistä yksi. Topeliuksesta ei ole tiedossani uskottavaa elämäkertaa (sukulaismies Paul Nybergin kirjoittamaa ja Vaseniuksen hyvin vanhaa teosta lukuun ottamatta).

Väitöskirjan tekijä Hagman sanoo säpsähdyttävästi, että Suomessa homoseksuaalien kohtelu koveni Natsi-Saksan oppien vaikutuksesta ja oli kovimmillaan 1950-luvulla.

Natsien ja heidän oppiensa vaikutus Suomessa on nyt mielenkiinnon kohteena. Perinteinen selitys, että meillä ihailtiin Saksaa, ei natseja, on osoittautumassa riittämättömäksi.

Homoseksuaalisuus oli natsioppien mukaan sairaus ja lisäksi tarttuva. Rikos se oli selvästi. Sukupuolisesti poikkeavat olivat aivan ensimmäisinä vainon kohteina ja heidät pyrittiin tunnistamaan. En tiedä muuta arvioita tuhoamisleireillä menehtyneistä kuin ”kaikki’”. Suomessa ei virallisen tiedon mukaan esiintynyt oirettakaan miesten välisistä oudostuttava läheisistä suhteista 1939 – 1944, jolloin sadat tuhannet miehet viettivät kaiken aikansa yhdessä ja osa naisista oli muurautunut hyvin jyrkästi kauas kaikista satunnaissuhteista.

Tarvinneeko sanoa, ettei tuo virallinen tieto vaikuta erikoisen uskottavalta.

Arvo Ylpön elämä ja teot kiinnostavat. Kollegojen välittämän tiedon mukaan hän oli pieni mutta ponteva ja aivan hurja naistenmies. Sen olen kuullut usein, että aikakauden rakastamilla päivälliskutsuilla hänet sijoitettiin mielellään pöytään niin että daami pystyi hallitsemaan tilanteen ja merkkihenkilön kädet pysyivät pöydällä sukeltamatta hameisiin.

Ylppö, lasten ja äitien suuri hyväntekijä, oli saanut oppinsa Saksassa ja kuului siihen lääkärien ydinjoukkoon, jolla oli läheiset henkilökohtaiset suhteet Saksan ja Ruotsi ”rotuhygieniaa” edistäneisiin kollegoihin.

Olin siis mukana, kun Suomen viimeistä homoseksuaalisuutta kokevaa rikosjuttua käsiteltiin Espoon käräjillä 1970. Auskultantti – hupsu – oli tuomitsemassa, koska syytetyt myönsivät tekonsa ja sanoivat olleensa aina sellaisia ja yrittäneensä välttää pahennusta.

Meitä oli muutama nuori jätkä, jotka täysin anteeksiantamattomasti painostimme kollegamme lykkäämään jutun keinotekoisesti. Kriminalisoinnin kumoava laki oli tulossa voimaan muutaman kuukauden kuluttua, mutta virkaintoinen käräjien istuja ei aikonut antaa tuon tiedon vaikuttaa ratkaisuunsa.

Yksi syy laamanni Helmisen ihailuuni on se, että hän täysin etiketin vastaisesti ”ajatteli ääneen”, että tunnustuksesta huolimatta lykkäys ”lausunnon antamista varten”.

Tuohon aikaan paikkakunnalla oli tarmokas poliisi, joka vietti iltojaan roikkumalla kynsistään ikkunalaudasta ja tekemällä havaintoja. Hän esiintyi jutussa todistajana ja kertoi kiihkeästi huomioistaan luonnonvastaisesta käyttäytymisestä.


59 kommenttia:

  1. Oho kun reippaasti kirjoitettu.
    Saa nähdä mitä nyt käy!

    Martta Wendelinin kuvia on pakko ihailla. Ja sitäpaitsi pidän niistä. Edesmennyt kimmakaveri oli mannerheimianan ja Wendelinin postikorttien keräilijä ja sehän sopi, heh! Hittolainen kun se näki mulla Valitettavien Palojen kirjan jossa oli ei-vielä Marski uittamassa hevosia koko eskadroonan seurueessa asianmukaisessa asussa niin se suloinen pölli sen multa!

    I totally get it, love ya. Btw M.,
    dead is no excuse! IH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kuunnella toisen jukan näkemys asiasta...

      Oscari

      Poista
    2. siis https://www.youtube.com/watch?v=wejE_37dx_A

      Poista
    3. Tervehdys Oscari! Aikaa vaan tappelemassa tässä. (Vastaan tietysti!) Anteeksi aivan silmät säpissä juuri nyt. Katson kun näen.

      Poista
    4. Jos minä sanon eddä ladaskaapa dääldä älpäddimeenne dämä ringi-dingi niin kuinka uskodde käyvän! Duoda-duoda, jääväd ne kelovoddomien esimiesden soiddelut vähiin.
      Meidän porukkamme on näisdä mennyt ja jyrännyd heikod!

      Ja hadudhan heillä onkin.

      Poista
  2. Itselleni tuli täydellisenä yllätyksenä että myös Walt Disney oli homo. Tämän jälkeen en jaksa enää yllättyä kenestäkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedossani on paljon yllättävämpiäkin tapauksia monien kaappien päältä mutta annan niiden paljastua ajallaan.

      Poista
  3. Totuus, tuo epäluotettava kaivattu. Juuri kun olet sen tavoittavinasi, se väistyy, vaihtaa puolta, on erivärinen.

    Länsimäisen sivistyksen kehtona pidetyssä Kreikassa, kaikkinainen hengen viljely kukoisti juuri siinä samassa kulttuurikehyksessä, jota sitten Rooman kohdalla pidettiin kulttuurin rappion syynä. Vai sanoisimmeko, että korkeakulttuurilla on hintansa, orjuus ja hyväksikäyttö.

    Johtuiko kristinuskon ehdottoman kielteinen asenne vain erilaisesta kulttuuritaustasta. Miten juuri se kuitenkin oli länsimaisen tieteen ja taiteen kehittymisen kulmakivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Otaks purkan?
      - Mä tuun sit taas.
      - Mm-h.

      Käännöstekele elokuvaan jossa Glamorous Glennis oli. Löytyi kentältä, arvo vähäinen. Löytäjä saa pitää.

      Poista
  4. Aika hurja romaani on tätä pitkään vaiettua aihetta kuvaava Tommi Kinnusen Neljäntien risteys.

    VastaaPoista
  5. Arvoisa professori Kemppinen

    Sukujuuria vähän selvitelleenä mainitsen, että Elli-mummun ja minun mummuni äiti Johanna on ollut Tyrväältä Koivulan kylän Kouvulan talon tytär. Kaukaista sukua Rudolf Koivun kanssa ilmeisesti olemme.

    Riitta

    VastaaPoista
  6. Joskus 90-luvulla ostin Rudolf Koivun ja Maija Karman kuvittaman Raul Roineen "Satuja", nostalgisista syistä, tuttu kansikuva, mutta ei se oikein toiminut lapsenlapsille lukemisena. Sadutkin on muuttuneet. Aili Somersalon Mestaritontun tarina kyllä pitää pintansa ja ovat he Anni Swaninkin kirjoja lukeneet ihan mielellään jossain vaiheessa.

    Näistä satusedistä Lewis Carroll ei tainnut olla edes laimeasti kiinnostunut aikuisista naisista, tyttösistä vain, sellaisista Alicen ikäisistä. Siihen aikaan ei vain taidettu käydä ajatuksista tekoihin.

    Laamanni Helminen, kesänaapuri, jäi mieleen, kun hän kerran kehui vanhimman poikamme T:n käytöstä. T. oli pikkuvanha 5-vuotias, joka kesäisin puuhaili usein Fafansa kanssa, jota taas kutsuttiin työpaikkansa kohteliaimmaksi mieheksi. Kerran aamulla naapurin tavattuaan T. oli avannut keskustelun: "God dag! Vackert väder i dag!" Helminen sanoi suosittelevansa häntä poikansa pojille malliksi. Kohtelias herra hänkin. Kerran Helminen oli yksin mökillä ja kutsuin hänet syömään. Oli keitettyä haukea ja nokkoskastiketta. Sitä kastiketta hän katsoi kyllä hyvin epäröiden kun kerroin mitä se on, mutta kohteliaana ei jättänyt syömättäkään. Taisi jopa kehua.

    Vielä Arvo Ylpöstäkin. Käly kertoi joskus istuneensa Ylpön daamina, mutta ei hän maininnut mitään pöytäkavaljeerin levottomista käsistä. Varotoimet ilmeisesti olivat olleet riittävät. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Roineen sadut ovat valitettavan heikkoja.

      Poista
    2. Lieneekö makuasia. Minä sain Raul Roineen Pilvilinna-satukirjan noin seitsenvuotiaana. Pidin siitä heti ja pidän edelleen nyt jo 74-vuotiaana. Kirjan kuvittaja Risto Mäkinen sai Pilvilinnan kuvituksesta ensimmäisen Rudolf Koivu -palkinnon. Eivätkös sadut ole lapsille tarkoitettuja, joten lasten mielipide on tärkeä(mpi).
      Elviira

      Poista
  7. Yksi eikä aivan vähäinen ryhmä ovat aseksuaalit, joita yritetään sijoittaa kategorioihin, minne he eivät assosioidu lähemmässä tarkastelussa luontevasti. Guardian julkaisi lähimenneisyydessä kiehtovan kirjoituksen homoseksuaalisuudesta Britannian politiikassa, laajasti ymmärrettynä. Esim. pääministeri Edward Heath ei koskaan avioitunut, eikä naissuhteita tunneta, mutta ei myöskään muita läheisiä suhteita. Sotilaista mainio egomaanikko B. L. Montgomery oli lyhyesti naimisissa (vaimo kuoli nuorena) ja suosi sittemmin alaisina nuorekkaita toimeliaita miehiä. Oman arvioni mukaan edustava aseksuaali hänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A, Beevor arvelee Ardennien vastaiskua koskevassa uudessa kirjassaan, että Montgomeryllä oli aspergerin syndrooma. Asiasta keskustellaan brittilehdissä ja arvelu on saanut kannatusta.

      Tuo paljon puhuttu tauti liittyy joskus pahaan kyvyttömyyteen lukea sotilaallisia tilanteita ja asettua toisen ihmisen asemaan. Monty esimerkiksi tiesi, että Eisenhower ihailee häntä. Ike ei salailut, että hänestä Montgomery oli saksalaisia pahempi riesa.

      Poista
    2. Anonyymi: Heathilla oli ainakin ystävyyssuhde pianisti Moura Lympanyn kanssa. Kts Wiki. Häitä ei silti tullut.

      Poista
    3. Kyseisistä herroista liikkuu kyllä hyvin sitkeitä Wikipediaankin päätyneitä juoruja homoseksuaalisuudesta, jotka varsinkin Heathin kohdalla vaikuttavat jossain määrin vakavasti otettavilta. "Confirmed bachelor (vannoutunut poikamies)" on muuten brittienglanniksi koodi-ilmaus homoseksuaalille. En tietenkään tarkoita, etteikö aidosti aseksuaaleja ihmisiä olisi.

      Wikipedia muuten tehokkaasti aseksualisoi sukupuolivähemmistöjen edustajia. Omaksutun linjauksen mukaan vain täysin varmoista tapauksista saa mainita artikkelissa. Tällöin suurin osa historian homo- ja biseksuaaleista tipahtaa pois. Asiasta käydään kiivasta keskustelua monien englanninkielisen Wikipedian artikkeleiden keskustelusivuilla (esimerkiksi melkein loputtomalta vaikuttava juupas-eipäs- inttäminen artikkelin "Marlon Brando" keskutelussa)

      Poista
    4. http://www.independent.co.uk/news/heath-i-executed-polish-soldier-for-wartime-rape-1200115.html

      Poista
    5. ad Aake: Anteeksi stereotyyppinen ajatteluni, mutta mielestäni lämmin ystävyyssuhde naispianistiin paremminkin tukee teoriaa homoseksuaalisuudesta. Heathin homoseksuaalisuudesta yleisesti tunnettuna tosiasiana ovat puhuneet esimerkiksi saman puolueen kansanedustajat. Myös Margaret Thatcher piti elämäkerturiensa mukaan edeltäjänsä homoseksuaalisuutta selviönä. On myös kertomuksia siitä, että poliisi olisi suoranaisesti varoittanut Heathia homoseksuaalisesta irtoseksistä ("cottaging"). Tämä ehkä selittäisi osaltaan erityisen varovaisuuden. Mitään todisteita ei tietenkään suoranaisesti ole, mutta harvoinpa näissä asioissa on. Ihan ajatusleikkinä vain todettakoon, että olisi varmaan aika haastavaa monessa tapauksessa todistaa vastaavanlaisella todennäköisyydellä monien historian henkilöiden heteroseksuaalisuuttakaan.

      Poista
    6. Wodehousin Bernie Wooster oli tuollainen vannoutunut poikamies. Ei hän minusta hommata vaikuttanut, vastuun karttelijalta vain.

      Poista
    7. Ad Aake et Independent: Tässä toinen lehtijuttu konservatiiveja lähellä olevasta lehdestä. Näitä löytyy paljon sekä juupas että eipäs puolelta. Halusin vain laittaa tämän muuten vähän tyhjänpäiväisen jutun esimerkiksi siitä, kuinka suhde Moura Lympanyn kanssa esitetään nimenomaan osana todisteita Heathin homoseksuaalisuudesta.

      http://www.dailymail.co.uk/news/article-2770089/Ted-Heath-s-young-oriental-companion-gay-friend-claims-ex-MP-hid-true-sexuality-entire-life.html

      Poista
  8. Ouluussa kuulin, kolmekymmentä vuotta sitten siellä asuessani, silloin tällöin sanottavan eri henkilöistä, että tuokin on homo, vaikkei itse sitä tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulussa on tosiaan jokin paikkakuntainen erikoisuus asiassa, tietysti se on vain tapa eli jatkettu erehdys tai mikä lie mutta kulttuurit ne vasta hitaasti muuttuvatkin. Kun taiteilija Tom of Finland pelkäsi pommeja kerrostalon kellarissa onko kysytty mitä traumoja hänelle mahtoi jäädä? Yksilötaso ja yleinen taso, en usko että ne tulevat milloinkaan "risteytymään" keskenään.

      Poista
  9. Homoseksuaalisuudessa olisi paljonkin tutkittavaa Suomen kulttuurihistoriassa. Lähteiden löytäminen saattaa olla vaikeaa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että homoseksuaalisuus paikantuu yleensä taiteilijoihin. Ehkä taiteilijoille asia on ollut helpommin hyväksyttävissä, koska ne eivät tunnetusti pidä jääkiekosta ja ovat muutenkin outoja.

    Kiinnostava kysymys olisi myös homoseksuaalisuus virkamies- ja lakimieskunnassa. Mahtaakohan traagisesti edesmennyt Kari S. Tikka olla ensimmäinen oikeustieteen professori, joka oli edes jossain määrin avoimesti homoseksuaali? Tietysti homoseksuaaleja virkamiehiä ja juristeja on vanhemmissakin ikäpolvissa ollut, mutta ovat vanhasta tottumuksesta valitettavasti kovin vaitonaisia elämästään. Monilla on tietysti ollut kulissipuoliso, joka on sanana mielestäni ikävän halventava: onhan tuollainen avioliitto voinut olla molemmille osapuolille kuitenkin tärkeä ihmissuhde. Itse tunnen useita vanhemman polven homoseksuaaleja juristeja ja emeritusvirkamiehiä. Jossain 70-vuotispäiviensä tienoilla he saattavat rohkaistua kertomaan tarinoita elämästään. Olisi kiinnostavaa miettiä, onko juristikunnassa jotain sellaista, että avoimesti homoseksuaalien on ollut vaikeaa toimia oikeudellisissa asiantuntijatehtävissä.

    VastaaPoista
  10. Asian sivusta.

    Olisi mielenkiintoista lukea blogistin kannanotto tämänpäiväisessä Keskisuomalaisessa julkaistusta tapauksesta:
    Vuonna 1895 tehdystä sopimuksesta riidellään oikeudessa Jyväskylässä...

    "Metsä Board Oy on kiistänyt kanteen ja on sitä mieltä, että käräjäoikeuden on hylättävä vaatimukset. Yhtiön mukaan sillä oli oikeus sopimuksen irtisanomiseen. Se pitää vaatimuksia myös vanhentuneina ja joka tapauksessa ylimitoitettuina.

    Jutun tausta ulottuu jakokuntien vuonna 1895 allekirjoittamiin Mämmenkosken ja Äänekosken koskiosuuksien ja myllyalueiden kauppakirjoihin, joihin on kirjattu ikuiset niin sanotut kotitarvejauhatusoikeudet.

    "Ostaja on velvollinen antamaan meidän taloille ikuisesti vuosittain kelvollisen jauhatuksen, ryynityksen ja leseytyksen vapaasti tullitta", toisessa vanhassa kauppakirjassa lukee."

    VastaaPoista
  11. Mitkäs ne olivatkaan ne rakkauden lajit?

    Agape, yks oli erittäin harvinainen traktorimerkki (ainoa kappale), se siis muistiin sillä.
    Sitten on... kolme niitä oli?

    VastaaPoista
  12. Itse olen ihastunut "Ruotsin Wendelinin" Elsa Beskowin kuviin vuosisadan takaa. Nordiska museetista ostin taannoin kahdentoista postikortin "vuoden kuukaudet" -sarjan, joista vaihtelen näkyviin kulloinkin käsillä olevan kirjoituspöytäni kalenteritelineessä. Lapsettaa, tämänikäistä... Niissä viehättää mennyt, näennäisesti turvallinen, "porvarien [en tunnustaudu!] valoisa maailma",kuten Haavikko kirjoitti Kansakunnan linjassa. Samanlaista tunnelmaa on mm. Jens Walstedtin kokoamassa teoksessa "Skolplanschernas Sverige". Siis pahimman luokan "revivalismia", kuten antropologi Tapio Tamminen syytti uusimmassa, palkitussakin kirjassaan.

    Vielä tästä sukupuoliseikasta: Keskisarja päätteli kirjassaan "Kyynelten kallio", että koska lähteet vaikenevat (argumentum e silentio), ilmiön on täytynyt olla täkäläisittäin hyvin harvinainen ns. varhaismoderneina vuosisatoina.

    VastaaPoista
  13. Olen jostain lukenut, että Almodóvarin elokuvissa ja Madridissa yleensäkin on noin kuutta eri sukupuolta tai tyyppiä, miten ne nyt sitten lasketaankin ja eritellään. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matador oli mh.. vaikutteisesti runsas.
      S. krahnautti knekkarinopeudellaan semmoisella kampamaisella hiusjutulla HAA niskaa! Oho! Hehhe... no miksei...

      - Eiks oiski kiva ku ois videot?
      - Ois joo. Lamppuki ois.
      - nii kai...

      Poista
  14. Jätän - jälleen - professorin harkintaan luottaen julkaisukelpoisuuden omaan arvaamattomuuteensa ellei siitä ole liikaa vaivaa ja sanoa pamautan kun olen se appilan apupapin papupadan vt. vahti että aikamme on nähnyt soveliaaksi katsoa ihmistä hänen 'itsensä sisältä'.
    Uskon että sellainen on pohjimmiltaan epätervettä.

    Tökeröin vitsi jonka tunnen: jokainen tosi upseeri ja herrasmies kunnioittaa kaikkia naisia ikään, säätyyn, varallisuuteen ja sukupuoleen katsomatta. On / ei ole hauska ja tälle nauravista en oikeastaan välitä mutta hymähtäen pokkansa pitävät ovat kyllä osoittaneet olevansa muutakin kuin vitsiniekkoja ja ymmärtävänsä yleisen ja yksityisen eron aivan luontevasti. IH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkihan sen tietävät, että upseeri on oikea miesten mies. Aliupseerit ovat naistenmiehiä.

      Poista
    2. Ei tämä niin kaksista ole sanoi sodista selvinnyt onanisti elämäänsä.

      Poista
  15. Nyt kun homoseksuaalisuus on ok ja jopa enemmän on edelleen ryhmiä joiden seksuaalisuutta, tässä tapauksessa antiseksuaalisuutta, ei aidosti tunnusteta. Puhun tietenkin a-seksuaaleista. Seksuaalijärjestöjen mukaan ko. joukko on jollakin tavalla sairas ja eheytettävä, heille on palautettava "normaali" seksuaalisuus takaisin, sitä he tarvitsevat vaikka eivät sitä itse ymmärrä.
    Ilmeisesti nämä seksuaalisuudesta kiinnostumattomat tai sitä huvittavana kuriositeettina pitävät ovatkin eräänlainen uhka. Pitää olla jokin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto LGTB-filosofian hengessä. Kollektiiviseen seksikulttiin osallistumattomat ovatkin tässä ajassa oikeastaan ainoita seksuaalisuuden anarkisteja: heille seksi eikä siitä syntyvä identiteetti merkitse mitään.

    Naimisesta, herero tai homo, on tehty myöskin terveysviranomaisten toimesta "seksuaaliterveyttä." Jos ei kiinnosta, jokin on vialla, on pakko päästä eheyttämään.
    Historiahan tuntee paljonkin a-seksuaaleja. Stereotypiat näistä ihmisistä elävät edelleen ja heitä pidetään jotenkin verettöminä. Niin ei kuitenkaan ole, a-seksuaali voi fysiikaltaan olla varsinainen Don Juan, seksi vain tuntuu tyhjänpäiväiseltä tai pelkästään hassulta.

    Tämä siis muistutuksena että seksuaalivähemmmistöjä edelleen on. LGBT ja sen ympärillä hengaavat järjestöt ja yli-innokkaat työterveydenhoitajat seksualisoivat ihmistä kuitenkin naimanormeihin.

    Itse pidän a-seksuaalien (anti)seksuaalista anarkismia yhtenä viimeisistä sillanpääasemista vulgääri-liberaalin hedonismin voittokulun keskellä ja arvostan sitä paljon. Elämän ei tarvitse olla sarja säännöllisiä "vapautuneita" orgasmeja kuten iltapäivälähdet, seksuaalijärjestöt ja lähiterveyskeskuksen esite suosittelevat.

    vantaalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aseksuaalisuudessa ei ole mitään kielteistä tai pahaa silloin, kun kyseessä on aidosti ihmisen oma seksuaalinen identiteetti. Kansainvälisestihän nimenomaan seksuaalivähemmistöjen järjestöt ovat ottaneet aseksuaalien asian ajettavakseen.

      Homohistorian näkökulmasta vain aseksuaalisuuden ihannointi on valitettavan tuttua. Terveysviranomaisten toiminnassahan vanhastaan kehotettiin homoja selibaattiin ja "aseksuaalisuuteen". Jos asia ei tuntunut omalta, sitä saatettiin edistää kastroinnilla. Täten aseksuaalisuus, ainakaan ideaalina, ei näyttäytyne homonäkökulmasta radikaalina anarkismina vaan enemmänkin vanhana konservatiivisena pakkopaitana. Kirjoittajan näkemyksissäkin olen aistivinani hieman tätä vanhaa henkeä. Puheet "vulgääri-liberaarin hedonismin voittokulusta", seksuaalivähemmistöjen järjestöjen pyrkimyksestä seksualisoida ihmisiä naimanormeihin ja seksuaalisuuden toteuttamisesta LGBT-filosofian hengessä vaikuttavat vähän siltä kuin kirjoittaja ei niinkään puolustaisi aseksuaalien asemaa, vaan kritisoisi homojen ja biseksuaalien oikeutta seksuaaliseen itseilmaisuun.

      Poista
    2. Niin, ajatellaanpa vaikka pitkää avaruuslentoa Marsiin. Siinä tällainen omansalainen seksuaalinen tuntisi hmm.. tjaa? Jonkunlaista "kateutta tervettä kaikkiruokaista kohtaan". A. C. Clarkea siteeratakseni. Tosin en kykene tuntemaan vahingoniloa ja kateudenkin osio on tyhjä joten tyytyisin naisten kumppaniksi joka sopii ok. No sen katsoisin tärkeämmäksi kuinka tehtävien ja asemien keskinäiset suhteet on järjestetty kuin kuka kenenkin kanssa tahtoo olla sillai. En usko että olisin initiaattori konflikteihin paitsi jos työ ei suju oikein ja riittävällä tarmokkuudella. Peruuuttamaton yhteisen edun perään katselija. Ihan natsi!

      Eei..?

      Taks så mycket nyhämmää oonki.. mormooni, joo ;)

      Olen ikäväkseni sarja-avioinen mutta olen jo siihen määrään tyytyväinen että olen tullut krantuksi.

      Poista
  16. Suosittelen Juho Gartzin elokuvaa Rudolf Koivu - satua koko elämä? (2009), jota on pyöritetty Yle Teemalla. Upea kunnianosoitus lahjakkaalle taiteilijalle.

    Homoihin suhtautumisessa lienee Suomessa ollut monta linjaa. Minun ikäiseni muistaa alituiset ilkeät homovitsit, joita jälkeenpäin ajatellen tuntuivat harrastavan henkilöt, joilla oli ehkä itsellään taipumuksia.

    Sama ristiriita (homoja vainosivat ne, joilla oli itsellään sellaista orientaatiota) ilmeni natsien riveissä, joissa homous oli yleistä ylimmälle huipulle saakka. Kulissiavioliittoihin määrättiin. Mitä he itse tekivät, siitä toiset lähetettiin keskitysleiriin.

    Toisaalta Suomessa on aina hiljaa todettu häiritsemättä, että meitä on moneksi. En usko, että Edvard Westermarckia vaivattiin. Mitenkäs tunnetut runoilijamme? Teatterissa Tarmo Manni ei piileskellyt, ja hän varmaan raivasi tietä muillekin. Ruotsissa jotkut väittävät, että helsinkiläissyntyinen Mauritz Stiller olisi ollut asian suurlähettiläs siellä. Valentin Vaala oli herrasmies, jonka kiinnostus tiedettiin ja häntä kunnioitettiin; hän oli studioajan paras elokuvaohjaaja. Homot ovat usein olleet parhaita naisten ohjaajia ja naistähtien löytäjiä.

    Naisten välisiä läheisiä suhteita ei ole kummasteltu. Naiset ovat usein suhtautuneet mieshomoihinkin leppoisammin.

    Kouluajalta muistan ruman homovitsailun, jonka on täytynyt olla ahdistavaa niille, joilla oli muutenkin asian kanssa vaikeaa. Toisaalta muistan opettajan, josta kaikki tiesivät, että hän oli homo, ja häntä kunnioitettiin.

    Yht'äkkiä 1980-luvulla Suomessa löi läpi gay pride. Vuonna 1989 ensimmäinen homosarjamme Orionissa sai ennätyssuosion. Kansainvälisesti emme olleet etulinjassa.

    Kyseessä on myös henkilökohtainen suuntautuminen ja yksityisasia, joka ei kuulu muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Y'know what? I've come to think that homofobics are just plain frightened people. Afraid of happiness and envious of love. How about if one squeeezes thems some! Just to help them get over the "hard part"?

      Poista
  17. Kansa taisteli, miehet vaikenivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miestenlehdet jä naistenlehdet riiteli.

      Poista
  18. nonintelligent designerkeskiviikkona, 17 helmikuuta, 2016

    Antonin Scalia kuolla kupsahti. Kuinka tätä kysyisi, hänen uransa vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja Wikipedian valokuvakin kertoo sen:

    "He provoked more laughter than any of he's colleagues."

    Onnellinen mies kuvassa.

    Mikä on tuo tapa päivämäärän suhteen 12/13?
    Hmm, 9 children and Eugene. Onko tuo nyt aivan sopivaa? Former Associate justice of the Supreme court. Except for the Kid. Rude, imho. Olisivat vaikka sanoneet että Eugene's old man is the Antonin etc. hänen wikiartikkelissaan ja sillä selvä.


    Asiattomuus:
    Jos ja jos vielä wikilöimään suoriudun niin tarvitsen tabletin. Samsung galaxy lite 2 on jonkin verran pieni ja taisin jo soittaa tämän kitaran loppuun sanoi Averell, käynpä Vironniemellä kaupoilla. Hämmästyttävän luja pikkutyttöjen puhelin, ja vain vajaa viiskymppiä. Ei vikoja, antero 4.4.4 joten ei tule päivittää koska ilmestyy tarttuisa täi tervassa-ilmiö. Oishan tota viillekkeitä housuiksi-blogijuttua jo sen verran. Kellarissa on hurja kone, rakensin sen jo +kuusi vuotta sitten. Kotelo ja virtalähde ovat priimaa, monitori on juuri makuuni ja no niin jne. Valorihma tulee seinästä ja vuokraan sisältyvä sata megaa soikoon kun se on sitten passivoivaa ja lapaakin kolottas ja laiskottais ja se työnteeskentelennin on raid nollalla neljällä koviksella l. tuplakiekoilla ja soittaa kotiin Kalidorniaan heti. Pyh. Surfcam demo... Paan vifittimen ja modeemin ja nappaan halvan lääppärin. Pitkä virtapiuha tai melko mulkero akku teipillä ripsin rapsin. Joo. Sampsukkien vaihtoliike vain.

    Kunnes jne.

    Aina huumorilla paitsi ei kovin usein maanantaisin, ollenkaan.

    VastaaPoista
  19. Monen nuorukaisen on vanhempi homo ensin vietellyt ja siitä se sitten on lähtenyt. Tästä teemasta ei sen enempää. Sensuroin poliittisesti epäkorrektit kommenttini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolle väitteelle ei ole mitään perusteita. Se kuuluu jo kauan sitten psykiatriassa hylättyyn viettelyteoriaan. Väite ei ole poliittisesti epäkorrekti. Se on vain väärä

      Poista
    2. Keneltä, ellei kysymys ole tungetteleva?

      "Syyttömyys on vaihdettu nimien rumuuden vuoksi."

      Poista
    3. Saattaahan se lähteä, joo, muttei pitkälle eikä montaa kertaa - ellei taipumusta siihen ole. Homoseksuaalisuuteen vietteleminen ei onnistu sen enempää kuin heterosellaiseenkaan, kokemus pari riittää ja sitten ilolla palaa siihen omimpaan tapaansa osoittaa hellyyttä.

      Aina olen ihmetellyt näitten viettelyteoriaan uskovien mielestäni yllättävän nuivaa ja kalseaa näkemystä heteroseksuaalisuudesta(an): että jos vähänkään haksahtaa maistamaan omaa sukupuoltaan sillai, niin se hedelmä osoittautuukin niin makoisaksi ja mehukkaaksi että heterous hylätään saman tien ikiajoiksi, ja sentähden moinen käyttäytymismahdollisuus täytyy vaieta kuoliaaksi tai kieltää, kun muuten koko ihmiskunta on sukupuutossa seuraavan miespolven jälkeen. Mielestäni tuo on perin merkillinen näkemys. Paikkaansa se ei - onneksi - pidä lainkaan; sen verran monta heteroa tunnen, että tiedän heidän olevan aivan tyytyväisiä taipumukseensa ja kykyynsä luoda affektiivis-erootisia ihmissuhteita, eikä hampaat irvissä pitäytyvän aisti-ilottomassa mutta sosiaalisesti korrektissa heterosuhteessa vain koska niin kuuluu tehdä. Eli ihan niinkuin homotkin, jokainen tavoitellen onnea omakseen parhaaksi kokemallaan tavalla.

      Poista
  20. Ihan hienoa tietoa saa hulivilipojam blogista. Siellä on mm. mielenkiintoinen saraja Helsinkin homomestoista ja elämstä.
    http://hulivilipoika.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  21. Sir Isaac Newtonilla on tv:ssä tai jossain mainittu olleen suhde sveitsiläiseen miesmatemaatikkoon. Tähän en ole kuitenkaan löytänyt vahvistusta. Naimaton hän oli.
    (Nyt wikiin on lisätty että oli läheinen ystävyyssuhde sveitsiläiseen matemaatikkoon Nicolas Fatio de Duillier:iin. Ehkä se oli vain kollegiaalinen suhde?)


    Vedyn keksijä ja maan punninnut tiedemies Henry Cavendish oli tavattoman ujo naisia kohtaan, kerrotaan rakentaneen taloonsa takaportaat jottei tarvitsisi kohdata taloudenhoitajatarta ja piikojen kanssa hän kommunikoi kirjelapuilla. Kuollessaan oli yksi Britannian rikkaimmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hippies! Use side entrance.torstaina, 18 helmikuuta, 2016

      Kunnianhimossani kommentoida kerran kaikkia sanon että vedyn patentillako hän rikastui?

      Poista
    2. Piti ottaa ihan selvää. Ensyklopedia Britannica sanoo että sukulaisten testamenttilahjoituksin rikastui. Henry itse ei koskaan tehnyt "oikeaa työtä". Rikas aristokraattinen suku, ilmeisesti isänsä naimakaupan kautta.

      Poista
    3. Saatiin lisää tietoa vedestä siis, suvun sisäisin varoin.

      Kiitos kiitos.

      Venäjällä on skandiumesiintymiä.
      Mith sekä vesson kevensivät pikku taskurivollin titaanilejeerinkisellä rullalla ja rungon scandiumlisällä mahdottomuuksiin eikä sillä osunut enää kukaan-mihkään.

      Käytetyistä ohjuksen osista keittelivät juu.
      Meidän romppania on rommitodisesdi pahoillaan ettei Stönö ole tauti tanssilattialla vaan ilme joka on Pääsiäissaarten kivikuvilla. Meinaan Satanin osista kun kuitenkin. We have managed to aquire an expensive and rare resource etc...

      E. Britannicus meinaan maximus joo.

      Mikäs oli vielä, suomeksi huile eli hiue? Hapen ja vedyn oikeellista oikeammat nimet ollenivat lystikkäät. Sähköstä olisi vaikka kuinka paljon vapausperunamuussia tähteellä!

      Poista
    4. Saatiin lisää tietoa vedestä siis, suvun sisäisin varoin.

      Kiitos kiitos.

      Venäjällä on skandiumesiintymiä.
      Mith sekä vesson kevensivät pikku taskurivollin titaanilejeerinkisellä rullalla ja rungon scandiumlisällä mahdottomuuksiin eikä sillä osunut enää kukaan-mihkään.

      Käytetyistä ohjuksen osista keittelivät juu.
      Meidän romppania on rommitodisesdi pahoillaan ettei Stönö ole tauti tanssilattialla vaan ilme joka on Pääsiäissaarten kivikuvilla. Meinaan Satanin osista kun kuitenkin. We have managed to aquire an expensive and rare resource etc...

      E. Britannicus meinaan maximus joo.

      Mikäs oli vielä, suomeksi huile eli hiue? Hapen ja vedyn oikeellista oikeammat nimet ollenivat lystikkäät. Sähköstä olisi vaikka kuinka paljon vapausperunamuussia tähteellä!

      Poista
  22. Kuka on gay ja ketä ei.

    Jos se vain mainitaan kuten hiusten oikea väri niin, no. No minä en ole kiinostunut koska ei ole rakkaushuolia ollut. Ihastelen Lily Tomlinin komiikkaa, kurkatkaa YouTuben avulla Ernestinen kykyä käyttää asemaan perustuvaa auktoriteettiaan.
    Ettei nuorempaa väkeä keljuta? Ei ole totta, Woody Allenin tytär - Lily hänkin - laulaa omanlaiseen tapaansa. Tekee iloiseksi, very sexy.

    "Tulkaas tytöt nin lähettäs moikkaan Charles Aznavouria kun se on reilu ja väkirakas armenialainen jolla on charmia. Krhm joo..."


    "Konsäär oliskin mulla tietty joo mutta emmä tiijä.. Etteks te vois ottaa sen hoitaaksenne, hei!"

    Hah! Olen kaappihetero?

    VastaaPoista
  23. Areenassa on katsottavissa kolmiosainen rokokootaidetta esittelevä sarja. Siinä esitetyt tulkinnat Fredrik Suuren kesähuvilan seinässä olevasta nimestä "SANS, SOUCI." liittyy kommenttien aiheeseen.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fredrik oli suuri, mutta tuskin kukaan tietää, miten suuri ja mihin hän sitä käytti? Tai tietäähän moni.

      Poista
  24. Oliko Kekkonen transseksuaali?

    VastaaPoista
  25. Historian huumoria,joku sanoisi kait ironiaa,on sekin,että Arvo Ylpön muistelmien ("Arvo Ylpön vuosisata") mukaan maamme edistyneestä lastentautien tutkimuksesta ja hoidosta on kiittäminen paitsi tietysti Ylppöä itseään niin myös Helsingin silloista yliopistoa.Ylppö olisi mielellään väitellyt Helsingissä,mutta yliopisto ei saamattomuudessaan toiminut riittävän nopeasti tai ottanut Ylppöä ja hänen ideoitaan riittävän vakavasti ja niinpä hän lähti Berliiniin ja Saksaan.Jonka lääketieteen - ja lääketeollisuuden - taso taisi olla alasta riippumatta maailman parasta.Oli hyvä,että lähti provinssin oppilaitoksesta metropoliin.Vielä parempi oli,että tuli takaisin ja toi oppimansa ja huomattavan työpanoksensa tänne.

    VastaaPoista
  26. Että niillä kaameilla saksalaisilla oli sitten hyvät kynät. Nyt ne saa kivääritkin näyttämään naurettavilta ja aspiriiniaei enää kukaan tahdo ameriikaanmaalla...

    Joku jo kysyikin mitenkäs niillä natseilla terveydenhuolto pelasi. Juu, erittäin ei huono, kiinalaista tapaa sanoa käyttääkseni.

    Jaa se voi olla että pitää tääläkin koittaa kansallista sosialismia ljisätä, tavarits. Kuulkaa, kun vallankumous tulee, te teette kuten käsketään! Limousine kaunis nainen ja sikari. Eikö ollut?

    VastaaPoista
  27. Hagman kertoo homoudesta Suomessa mm. sota-aikana: http://areena.yle.fi/1-3172092

    Rudolf Koivun piirroksista oli aika laaja näyttely Retretissä pari vuotta sitten.

    VastaaPoista