6. helmikuuta 2016

Näin lauantaina




Otan mielelläni vastaan ehdotuksia, minkä kuluneiden vuoden kirjoituksen kommentteineen sisällyttäisin tulevan syksyn valikoimaan ”Tältä puolen” (Arthouse).

Kirjasta tulee suunnilleen samankokoinen ja saman näköinen kuin viimevuotisesta.

Omien vanhempien tekstien lukeminen on vastenmielistä. Epäilen että sellaisesta voisi tulla hulluksi. Jotain kyllä oppiikin. Kovasta yrittämisestä huolimatta samat asiat tulee kirjoittaneeksi kerran toisensa jälkeen.

Tuo ei ole uutinen. Useimmat romaanikirjailijat ja useimmat tutkijat kirjoittavat olennaisesti saman teoksen kerran toisensa jälkeen muuttaen vain nimiä. Erittäin monet tuollaista työtä tekevät, esimerkiksi tohtorin väitöskirjan kirjoittaneet, toistavat kuin kaikuna, että kun työ on valmis ja painettu, kirjoittaja alkaa aavistaa, mistä työn olisi voinut aloittaa ja miten se olisi itse asiassa pitänyt tehdä.

Eilenkin sivusin Ruotsin historiaa. Pikku testin taustalla on tietojen kertaaminen. Katselin Ruotsin 1900-luvu historiasta Wallenbergien ja muiden kartelleja. Taustalla on sangen vaikea kysymys Saksan talousjärjestelmästä ennen Hitleriä, sodan aikana, miehitysaikana ja sitten Saksan liittotasavaltana. Kartelli on ollut Saksan talouden ydin. Amerikkalaiset kielsivät sen ja EU omaksu aikanaan tämän kielteisyyden. Epäilen että kysymyksessä on suurimittainen ja kallis bluffi tai kauniimmin sanottuna näennäistoiminta.

Tämä on se kirjahanke. Sivutuotteena tipahtelee mielenkiintoisia näkökohtia. Esimerkiksi kiihkeimmät ruotsalaiset Suomen auttajat Talvisodan aikana eli ne, joiden toiveet Per Albin Hanssonin johtama hallitus jätti penseästi toteuttamatta, pettyivät uudestaan samaan hallitukseen, koska he vaatimalla vaativa kesällä 1941, että nyt Ruotsin oli näytettävä maailmalle liittymällä avoimesti sotaan Saksan ja Suomen rinnalle Neuvostoliittoa vastaan. Vaatijoihin kuului suuri osa upseereista, hovi suosikkeineen ja perinteinen oikeisto. Ja taas he pettyivät. Hallitus oli penseä tuollekin ajatukselle ja väitti edelleen maan pysyvän puolueettomana, vaikka saksalaisia sotilaita kuljetettiin pelkästään haavoittuneina Osloon hoitoon 60 000 ja maan teollisuus kävi täysillä, kun viennistä meni 90 prosenttia Saksaan.

Demari Hanssonista on sanottu, että sisäpoliittisista ansioistaan huolimatta ulkopolitiikasta hän ei ymmärtänyt mitään. Tuota mieltä olivat myös aikakauden ulkoministerit ja suurlähettiläät. Ja tuo ymmärtämätön henkilö vaikutti erittäin voimakkaasti Ruotsin hyvään onneen niin että erittäin uhkaava tilanne, kuten tuo vasta Stalingradin jäähdyttämä Saksa-into ei saanut yliotetta.

Se ajatus, että oma historiamme ja siis myös nyt täyttyvät kohtalomme kulkisivat jotenkin samaa linjaa kuin Ruotsin, on pelkkää asiantuntemattomuutta. Tunteita herättäviä perusteluja ei tarvitse käyttää. Ruotsi oli jyrkästi jakautunut luokkayhteiskunta vielä kauan demarien valtaannousun jälkeen. Aivan oikein ne paremmat ihmiset Tukholman Östermalmilla eivät olleet eläessään nähneet muita käsillään työtä tekeviä ihmisiä kuin talonmiehen, gårdkarl.

Demarit luopuivat demariudesta noin 1930 tajuttuaan, etteivät tuotannontekijät määränneet maailmaa eli raha ei ole kaikkivaltias, eikä kansa.

Suomi oli alamaisvaltio, lydstat. Venäjän keisarikunta oli lempeä isäntä – ja sitäkin vastaan eräät kiittämättömät rettelöivät!

Vaikka Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta, tiedossa ei ole, että uskottavaa satavuotiaan Suomen historiaa edes kirjoitettaisiin. Ulkokohtaisia tapahtumaluetteloita ja yksittäisten vaiheiden historioita on vaikka kuinka, ja eräät niistä ovat sinänsä erinomaista työtä.

Mutta Suomessa ei ollut vaikutusvaltaista herrasväkeä. Sitä vastoin meillä oli rahvaanlapsillekin aivan yllättävästikin mahdollisuuksia. Kaksi varhaista Korkeimman oikeuden (senaatin oikeusosaston) presidenttiä (varapuheenjohtajaa) oli köyhyyteen syntyneitä lehtolapsia. Yksi yliopiston kansleri (sijaiskansleri) oli maatyöläisen poika (Lindelöf). Ja tämä usein mainittu Paasikivi oli noussut jo vuonna 1900 merkittävään asemaan raa’alla lahjakkuudella.

Yhteiskunnan perusrakenteet poikkeusivat toisistaan oleellisin osin. Ruotsalaiset tiedemiehet kehittelivät rasismin, antisemitismin ja fasismin johtavat periaatteen saksalaisten sovellettaviksi. Suomessa arjen ja arkisuuden murheet veivät tuollaisilta asioilta mielenkiinnon.

Edelleen raskaana painava ongelma on Suomen julkisen hallinnon kehittymättömyys. Tsaarin vallan aikana emme saaneet hoitaa tärkeitä asioita kuten ulkopolitiikkaa, armeijaa ja ulkomaankauppaa. Niinpä myös suuret sisäiset ongelmat kuten aluksi suositun maailmansodan kääntyminen elintarvikepulaksi ja työttömyydeksi yllätti ylimmän johdon. Koska Kekkonen oli kenraalikuvernööri (tai ministerivaltiosihteeri) melkein koko autonomian ajan 1945-1989, perusasioiden opettelu on ollut täällä niin tuskallista. Niitä perusasioita ovat ulkopolitiikka, armeija ja ulkomaankauppa.

Ruotsalaiset tutustuivat toisiinsa parakkimajoituksessa 1941-1943, suomalaiset korsuissa samaan aikaan. Ja tiesittekö muuten, että Ruotsin lottajärjestössä oli yli sata tuhatta jäsentä. Punaisessa Ristissä oli vielä paljon enemmän. Itse epäilen, että Suomessa Lotta Svärd oli yhteiskunnallisen muutoksen kannalta keskeinen tekijä juuri sota-ajan kokemusten vuoksi. Tuo vaihe muutti naisen aseman ja siis työvoiman pysyvästi.

Sääli ettei 150 000 naisen työtä aina muisteta. Varsinkin rintamalla ja sairaaloissa se työ oli erittäin kovaa ja lähes taukoamatonta. Hepsankeikat karisivat joukosta ensimmäisinä. Eräskin suvun jäsen mainitsi, että päivä alkoi neljältä aamulla kenttäkeittoastian pesemisellä. Astiassa oli roikuttava pää alaspäin, jotta sai pohjan kuuratuksi.

Tuo puoli, kova työ, täällä on osattu. Osataan se edelleen.

34 kommenttia:

  1. "Mutta Suomessa ei ollut vaikutusvaltaista herrasväkeä"
    Kaikki on suhteellista. Suomessa tänään on herrasväkeä jos vertaa sitä Viroon. Vaikka Viron tuloerot ovat todennäköisesti isommat kuin Suomessa, "aristokraatteja" ei ole (paitsi yksi 'luokka', jolla ei ole poliittista vaikutusvaltaa). Kun mä katson Suomen televisiota, niin näen että teillä on olemassa jonkinlainen versio klassisesta poliittisesta aristokraattisesta eliitista. Mikä on aristokratia? Se on nykyään "hyvät tavat" + polvesta polveen jatkuva poliittinen vaikutusvalta. "Hyvät tavat" ovat minusta ainoa ihmisen ominaisuus, jota ei voi oppia koulussa, vaan sen saa mukaansa suvulta, jos saa. "Hyvät tavat" on mulla lainausmerkeissä, koska se ei tarkoittaa vain kohteliasuutta, vaan myös tiettyä kaksinaamaisuutta ja inbred ylimielisyyttä. Sellaista Suomessa näen ja Virossa ei. Siis meillä ei ole poliittisia sukuja jonka polvissa systemaattisesti taastuotetaan niitä "hyviä tapoja". Suomessa on. Esimerkki: Viron poliittisessa johdossa ei ole yhtäkään miespuolista jäsentä, jota mä en voisi lähettää p.rseeseen (virolainen kansallinen perusepäkohteliasuus) päin naamaa yhtä rauhallisesti kuin jonkun agressiivisen juopon kadulla. Jopa presidentti. Viron presidentti ei ole aristokraatti, vaikka se ei olekaan kasvatukseltaan virolainen. Tämä perustuu henkilökohtaisella kokemuksellani.
    On kuitenkin yksi "luokka", jolla on "hyvät tavat" Virossakin ja joita mä siksi poikeuksetta kunnioitan. Mutta ne ei ole aristoktraatit koska niillä ei ole minkäänlaista poliittista valtaa Virossa: akateemiset. Niin, että jos Viron pääministerin tai presidentin pystyisin haukkumaan 'in French' ilman että mun syke nousisi yhtääkään pykälää, yliopiston professoreita ei koskaan. Sisi mä muuten kunnioitan kovasti myös herra Kemppista ja tulen aina kunnioittamaan, koska hän on just tämän minulle jotakin merkitsevän kunnioitusta ansaitsevan 'luokan' edustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo "taastuotetaan" on muuten mielenkiintoinen termi. Uskoisin sen tarkoittavan samaa kuin "uusinnetaan", joka taas lienee Marxilta suomennettua terminologiaa. - Kiitos sinne lahden taakse mielenkiintoisista kommenteista!

      Poista
    2. Tämä on luonnollista, koska vanha yläluokka ts Baltian saksalainen aatelinen tuhottiin neuvostoaikana ja uusi puolue-eliitin menetti valtansa Viron itsenäistymistä. Vallassaolijat ovat ne uusia miehiä, muutamassa sukupolvessa heistä kasvaa uusi eliitti.

      Poista
    3. Sanoo häntä sitten professoriksi vaan, mitä sitä suotta herroittelemaan.

      Poista
    4. Kunnioitus professoreita kohtaan on osoitus Tarton ylipiston keskeisestä asemasta Viron historiassa ja kansakunnan mielenmaisemassa. JIR

      Poista
  2. Kova työ täällä on osattu mutta sitä ei tiedetä mitä milloinkin tarkoittaa se, että viisas pääsee vähemmmällä...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  3. Nyt täytyy esittää kriittinen kommentti Suomen perusasioiden opetteluun: kyllä kai jo 1920-30 ulkomaankauppa opeteltiin suhteellisen hyvin - itse asiassa sitä kai oli harjoitettu jo autonomian kaudella. Samoin kai armeija luotiin nopeasti kiitos 1918 tapahtumista, jääkäreistä ja sinänsä parjatuista ns ryssän upseereista: sodat 1939-45 osoittivat ettei tuossa ihan huonosti onnistuttu. Ulkopolitiikan koneistokin luotiin aika rivakasti, mutta improvisoiden. Ulkopolitiikka oli hiukan naivia, mutta siinäkään emme olleet yksin.

    Ratkaiseva ero Ruotsiin oli vanhan vakiintuneen yläluokan puute ja Ruotsin suurempi kansallisvarallisuus ja edullisempi geopoliittinen sijainti, ehkä myös kylmempi, realistinen ulkopolitiikka, jota Hansson edusti.

    En moittisi Suomen ulkopolitiikkaa vuodesta 1944 lähtien: se piti meidät erossa sodista, mutta myös Neuvostoliiton alaisuudesta. Se on sitten toinen toinen juttu, että hyvän sään (Jeltsinin) aikana olisi pitänyt ottaa palovakuutus (NATO) kuten Jukka Tarkka uusimmassaan toteaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkan ajatus ei ole mitenkään uusi tai yllättävä, sillä tuo asia tiedettiin aivan yleisesti jo silloin Jeltsinin aikana.

      Silloin ei kuulemma ollut tarvetta. Nyt kun tarve olisi, ei taas voida. No, jo silloin tiedettiin yleisesti näin käyvän. Eli jäsenyyttä ei haluttu hakea.

      Kaipa valtiojohdon ajatus oli ja on sellainen, että Venäjää ei uskalla ärsyttää, eri syistä, joista kauppapoliittiset olivat ennen vahvat. Nyt taas pelätään eri asioita.

      Poista
  4. Ruotsalaisetko muka kehittivät Saksan rasismin ? Olen kyllä ymmärtänyt, että siinä oli kyse silloin hyvin yleiseurooppalaisesta ilmiöstä, jonka teorian johtaja oli Saksa, jo hyvissä ajoin ennen Hitleriä. Ruotsalainen rotuoppi ja -puhtaus syntyi sitten näiden vaikutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä Ruotsi oli teorian (siis yliopistollisen opin) edelläkävijä. Rasismi asenteena on eri asia. Upsalan 1922 perustettu Valtion rotubiologinen instituutti aloitti mittaukset ja julkaisut kun natsit olivat yksi sadasta marginaalisesta kuppikunnasta.
      Ja käytännön johtopäätöksiä tehtiin.
      Valokuvat ja muu aineisto sekä nykyiset oppihistorialliset erillistutkimukset löytyvät suoraan verkosta - "rasbiologi" on hyvä hakusana ja Herman Lundborg oli alan johtava nimi.

      Viittaukseni fasismiin tarkoitti ruotsalaista "social engineering" -sosiologiaa.

      Poista
    2. Hitlerin Mein Kampfin rotuoppilähteenä oli ruotsalainen kirjallisuus. Pitää ostaa tämä uusi Saksassa kommentoitu teos. Suomalaisen version Taistelustani sain luettavaksi Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston suljetusta varastosta.

      Poista
  5. Kysytään kantaa tekeillä olevan kirjan tiimoilta.

    Minulla on ( s 1946 Kuusankoski, praktisesti Lapinhullu(inhoitaja) ) vain yksi toive:

    Minkä lyhyempi, sen parempi.

    Tarkoitan siis yksittäisiä päivityksiä.
    Jos päivitys nimittäin on lyhyt, jää kirjan vieraalle samalla lailla tilaa kuin jää potilaalle, jos häntä vanhempi lääkäri häntä teitittelee.

    Kyseessä on reviiri ja lupa täyttää tai ehkä käyttääkin sitä.

    Menestystä hankkeelle.

    VastaaPoista
  6. "...ja maan teollisuus kävi täysillä, kun viennistä meni 90 prosenttia Saksaan."
    Lieneekö mitään arvioita siitä, miten tärkeä tuolla oli natsien menestymiseseen, olisivatko olleet ilman sitä jopa ns. kusessa? Jossittelu on tietenkin jossittelua, mutta ajatus Ruotsi Saksan sotatoiminen mahdollistajana...

    VastaaPoista
  7. Lauantain toivotut 6.2.-16
    Kirjoihin ja kansiin kolme, joihin olen palannut useammin kuin kerran:
    - 30.1.-15 Po Ghu-i, haikea ja hauska
    - 15.5.-15 Aikakausien valinkauhassa (monitasoinen, kohti käyvä,salaviisas)
    - 17.11.-15 "Niin unta"
    Kiitos!

    VastaaPoista
  8. JK: "...Kekkonen oli kenraalikuvernööri (tai ministerivaltiosihteeri) melkein koko autonomian ajan 1945-1989."

    Heh heh... tämä on hyvä pila. (Hyvässä pilassahan on aina puolet totta.)

    Oli aina vaikea selittää ulkomaalaiselle esim. 70-luvulla, mikä oli Suomen asema. Vertaukset kansandemokratioihin loukkasivat, mutta pakkohan se oli myöntää, että Idän Imperiumin mielipide otettiin huomioon jo ennalta. Leikittiin kaveria, koska oli pakko.

    Samoin loukkasivat luulot, että Suomessa olisi venäläistä sotaväkeä! (Loukkaavat yhä.) Suomen ulkopoliittinen liikkumatila oli ehkä hieman rajoittunut, mutta sisäisesti maa oli vapaa länsimaa.

    Toki jo silloin oli paljon tahoja, jotka yrittivät panna kansaan niskaan itsesensuurin ikeen. Niistä ei pääse näköjään eroon, sillä sama taipumus on yhä voimissaan. Nyt ne saivat aikaan jo lainkin, jolla ajatusrikolliset pannaan kuriin. Silloin "autonomian" aikana vastaava häpeällinen yritys ei sentään onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävyttömimmäthän väittävät niinkin uskomattomia, että esimerkiksi Kirkkonummella olisi ollut venäläistä sotaväkeä joskus 40- ja 50-luvuilla.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Nuo sotilaat lähtivät kun Kakkosessa tuli presidentti. Ei tämän valta perustunut suoraan venäläisten pisteisiin vaan - todelliseen tai kuviteltu - korvaamattomuuteen Neuvostoliiton suhteissa.

      Poista
  9. Miten ruotsalaiset varmistivat maksusuoritukset Saksan valtiolta? Yksi Wallenbergeista joutui sodan jälkeen Yhdysvaltojen mustalle listalle.

    VastaaPoista
  10. Uuden kirjan alkuun mahdollisimman tuoreita, ajankohtaisia kirjoituksia, kuten tuo Maalaisliitto&Väyrynen, vaikka setä ei oikeasti Maalaisliittoa ymmärrä. Vaikka eli nuoruuden Kauhavalla, olisi pitänyt lukea Ilkkaa, ei Vaasaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kirjaan mitään päivänpoliikkaa,joka vanhenee.mieluiten taidetta, runoutta, musiikkia ja historiaa.ne eivät vanhene.

      Poista
  11. Sen verran kritisoisin, että Lindelöf, jos siis puhumme Lorentz Lindelöfistä, ei ollut maatyöläisen poika eikä tainnut sen puoleen olla sijaiskanslerikaan. Hän oli kyllä yliopiston rehtori, kouluhallituksen pääjohtaja ja maamarsalkka eli aatelissäädyn puhemies, mikä on ihan yhtä arvokas ansioluettelo, samoin kuin se, että hän kasvatti myös pojastaan professorin ja merkittävän matemaatikon.

    Lindelöfin sosiaalinen nousu oli kyllä uskomaton, mutta ehkä vähän tavanomaisempi kuin esität. Hänen isoisänsä oli lampuoti, jonka pojasta tuli pienen pitäjän kappalainen. Tämä oli valtava, mutta ihan normaaliksi luettava sosiaalinen askel. Lindelöfin äiti oli sosiaalisesti samalta tasolta, aliupseerin tytår.

    Kappalaisen pojasta maamarsalkaksi nousu on mahtava suoritus, mutta kyllä se isänkin askelma räätälin oppipojasta kappalaiseksi on yhtä vakuuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota noin. Kempin ja Erastoteneksen tahdikkaista huomioista toinen toiselleen on huvi ja ilo panna merkille parempisäätyisten kohteliaita muotoiluja. Ei ole meikän somepuhetta tuo.

      Eli miunkiellä. Piti oikein Wikipediasta tarkastaa kun herrojen asioihin puutun. Ekaksi kuten arvelinkin se maamarsalkka asia oli että ryssänaatelia. Hienoilla ansioilla, mitä tulisi mutaatiogeenien palkitsemiseen tai muuten vain mieskohtaiseen lahjakkuutteen millä vaikka ylvästellä. Kyse oli kuitenkin "aateluus velvoittaa" prinsiipin ja sanonnan kirjaimellisesta toteuttamisesta yhteiskunnan hyväksi. Ja kansakunnankin hyväksi säätyjen poistamisen ja "kansallinen kokoomus" ajatuksen voittaessa.

      Aatelisvaakunan sommitteluun tämä Lindelöf joutui Aleksanteri II noteeraamien ansioiden aikakautena. Niitä oli tieteen edistäminen ja koulutuksen edistäminen asemissa joista Erastotenes kertoo.

      Ja vieläpä toisistakin asemissa, joissa samaa edistyksen (=modernin projektia, nykyajan aikaansaamista) edistämistä mitä parhaiten saattoi toteuttaa. Henkivakuutusyhtiö Kalevan matemaatikko ja hallituksen puheenjohtaja oli palkansaajien sosiaaliturvan asialla. Ja elinkeinoelämän nykyaikaistamisen asialla jotta materiaalista hyvää saataisiin irti elinehtojen ja tulevaisuuden hyväksi. Olennaisesti asiaan kuului Suomen Pankin pankkivaltuusmiesten puheenjohtajuus. Siitä niitä vaakunapisteitä Pietarista, ja markkoja afäärifennomaanien tienpohjiksi ja rautateiden Suomenmaassa. Se oli monimutkaista uuden luomista, vaikka mallia oli ottaa Euroopasta.

      Kun eilen osuin suureksi harmikseni kansalaispalkka/helikopteriraha istuntoon, niin sanoisin että Suomen Pankki muotoiltiin noina vuosikymmeninä siksi moderniksi instituutioksi jona se oli euroon saakka kansakunnan palvelijana. Lyhyesti. Siitä tuli liikepankkien (ja muunkin) tuki ja turva, perälauta Suomen kansantaloudelle edistyksen arvaamattomilla valtamerillä. Hyvin purjehtivat.

      Sen tarkoitusperän voisi yhdellä sanalla suomeksi sanoa "hätärahoittaja" . Se tuli siis pelastamaan milloin tehtaita (sukuja) milloin valtion yhtiöitä ja milloin pankkeja. Ihan pysyvät lakisäännötkin tehtiin elinkeinojen vankkuutta silmällä pitäen, jos sitten uusien kilpailijoiden mukaanpääsyä (free entry) tulikin loukattua. Pankkien osalta SP yhä EKP:n osana toteuttaa 1800-luvulla ensimmäisen teollisuusvaltion Bank of Englandin esimerkkiä ja laitoksen perimmäistä oikeutusta olla juuri hätärahoittaja "lender of last resort", vaikka jo voidaan puhua myös "buyer of last security" vinoumasta 2007 jälkeen . Se ei siis ole silkka hintavakaus jota Snellmanin selän takaa tämän harmiksi hoetaan.Jukka Sjöstedt

      Poista
  12. Kirjallisuusaiheet. Niissä on hyviä neuvoja kirjailijoille.

    VastaaPoista
  13. Tuleva Tältä puolen -kirjasi voisi olla erinomainen näyteikkuna ja aikalaistodistus siihen, miten asenteet ja keskustelu maahanmuutosta ja pakolaiskriisistä muuttuivat lyhyessä ajassa.

    Sekin olisi mielenkiintoista nähdä muuttuiko oma kantasi asiaan vai ei, kuten väität. Minun mielestäni muuttui, mutta en ole viitsinyt asiaa tarkistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavana huomiona vielä illan uutinen Jokisipilän tutkimuksesta, jonka mukaan lähes 90 % kansasta on yhtyy Niinistön kohupuheen sanomaan!

      Huvittava siksi, että mediaa ja vaikuttajia kuunnellessa luulisi suhdeluvun olevan päinvastainen, eli että valtaosa kummastelee puheen outoa sävyä ja sanoman laittomuuksia.

      Näinpä tuli mukavasti todistetuksi, että ne kellokkaat (= toimittajat, vaikuttajat, poliitikot), jotka esittävät muka kansan mielipiteitä ja edustavat muka kansan ääntä, edustavat oikeasti siitä vain 10 %:n mitätöntä vähemmistöä.

      Puheella kansasta vieraantuneesta media- ja some-eliitistä on siis vankka pohja. Aamen.

      Poista
    2. Rajat kiinni-mielenosoittajat luulivat Niinistön olevan kanssaan samaa mieltä.

      Poista
    3. Viesti oli selvä. Rajat kiinni ei-hädänalaisilta.

      Ei-hädänalaisia iloisia vastaanottaja-maksaa -elintasoturisteja on oman arviointi mukaan 80 - 90% tänne nyt tulleista. Paljon ei tarvita ymmärrystä tämän näkemiseen, jos vain utopian suomut eivät silmiä vallan peitä.

      Poista
    4. Ollaanpas sitä yhteiskunnassa merkityksellisillä näköalapaikoilla kun noinkin tarkkoja arvioita kyetään heittelemään. Sävy on kylläkin senlaatuinen, että tällaisten heittojen viljelijän todelliset tarkoitusperät eivät pimentoon jää.

      Poista
  14. Leviathan arvio oli hyvä ja paikkaansapitävä.

    VastaaPoista
  15. Vaan muistaako kukaan sitä kymmen vuoden päästä. Kirja kannattaa tehdä vain sellaisista asioista.

    VastaaPoista
  16. Siinäpä se onkin! Mutta elokuva varmaan muistetaan, Tarkovskiakin katsotaan yhä.

    VastaaPoista
  17. Se ensimmäinen osakin on vielä lukematta. IH

    VastaaPoista
  18. Jukka Kemppinen,
    Kommenttianne tarvitaan pikaisesti:
    Kuinka kauan on ikuisesti? – Käräjillä puidaan 1800-luvulla tehtyä sopimusta.
    http://yle.fi/uutiset/kuinka_kauan_on_ikuisesti__karajilla_puidaan_1800-luvulla_tehtya_sopimusta/8678710

    terv.
    kuolevainen. ikuisuuspaikkansa juuri menettänyt.

    VastaaPoista