20. helmikuuta 2016

Kysymyksiä Karhupuistosta




Mistä johtuvat kirjailijoiden ja taitelijoiden kasautumat? Luultavasti maaperästä erittyy jotain mielen lannoitetta. Tämä viittaisi fosforiin ja typpeen, unohtamatta kaliumia.

Kallion Karhupuiston ja siis kirjaston ja koulun tuntumassa kulkivat keskenkasvuisina omasta sukupolvestani tulevat kirjailijat Alpo Ruuth ja Pentti Saaritsa, Hannu Mäkelä ja Pirkko Saisio, Raimo Hartzell ja monta muuta. Yksi noista muista ei ole kirjailija, mutta ei lainkaan tuntematon nimi, Tarja Halonen.

Jokaisella on kertomuksensa, miten he sinne päätyivät, eikä yksikään vastaa kysymykseen.

Tutkin kallioperäkarttaa (kuva). Tunnen itsekin oloni juhlalliseksi. Istun tässä peruskallion päällä ja näen silmäkulmastani kiven karhean selän. Kyllä syy kirjallisuuden kukoistukseen on tektoniikka eli mannerlaattojen liikehtiminen, se joka ryskytti kivimassoja täällä taannoin. Kalliossa näkee kohdittain kaikesta asfaltista huolimatta, mitä on oikein tapahtunut. Muistan ihan hyvin, miltä Kaupunginteatterin kohdalla näytti, kun se oli Hampparinrantaa. Kallion kirkko, monien silmissä valkoisen vallan vartiomies, kasvaa kuitenkin kalliosta. Mistä lienee seinien harmaa kivi; alla ja ympärillä on samaa kiveä.

Kymmenen vuotta mainittuja aikaisemmin, 30-luvun alussa syntyneitä, oli Kalliossa jopa samalla koululuokalla Seppo Nummi, Paavo Haavikko, Ritva Valkama ja Anu Kaipainen. Kuten luokkatoverit yleensäkin, he suhtautuivat toisiinsa vähän vältellen.

Vielä vanhemmissa on oudon paljon näyttelijöitä. Myös Tauno Palo, silloin Brännäs, aloitti Sörnäisten Työväen Näyttämöllä. Paikka oli Suruttomain huvilan seutu siinä kallioilla lähellä Hämeentietä ja Kurvia. ”Suruton” saattoi olla haukkumanimi. Villa Kallio oli huvila, kukaties hieman parempien ihmisten asuinpaikka.

Verkon kyselysivulla viitataan uskonnolliseen kielenkäyttöön, jossa suruttomuus on uskossa olemisen vastakohta. Tuo vastaus voi olla vääräkin. ”Sans souci” eli suruton oli hyvin suosittu huvilan nimi siitä alkaen kuin Fredrik Suuri otti tuon nimen käyttöön. Savonlinnassakin on.

Seudulla oli Yhteiskunnallinen korkeakoulu, jonka Franzenia vihittiin käyttöön jo 1935. Sieltä käsin toimi aikansa suomalainen sosiologia, ja sotien jälkeen Allardtin – Littusen versio siitä muutti maata ja ajattelutapaa rajusti ja pysyvästi. Innoitus ei tullut Saksasta, vaan USA:sta. Suomessa aineen professorina toiminut Veli Verkko ei innostanut uusista suuntauksista ja vaikka hän työskenteli rikostilastojen parissa, väitetään ettei hän tilastotieteestä ymmärtänyt kissan hännän vertaa.

Korkeakoulussa, josta siis tuli aikanaan Tampereen yliopisto, vaikutti merkillinen mies, Yrjö Ruutu, joka oli julkisuudessakin milloin demari, milloin natsi, milloin SKDL:n mies.

Toinen Ruutu, Martti, oli Kallion yhteiskoulun lehtori ja aatehistoriasta väitellyt tohtori, jolla oli merkittäviä ansioita kasvatustieteessä. Sukunimen takana on Ruuth, todella pitkään virkamiehinä ja teollisuudessa toiminut suku.

Rehtorin virassa oli kauan myös Jalmari Jaakkola, jonka opit ja opetukset Suomen kansan ihmeellisistä vaiheista eivät pidä yhtä nykyisten kanssa. Ja melkein yhden miehen taistelun tuloksena syntyi nykyinen ilmaisutaidon lukio, josta tulee jatkuvasti hyvää väkeä.

Kalliossa olivat Nummet, lähetyssaarnaajapariskunta, joka toimi Kiinassa ja toi Kallioon lahjakkaat lapsensa. Seppo Nummi toi sävellyksillään ja kai muutenkin ensimmäisenä Suomeen tiedon Kiinan taiteen ja runouden korkeasta tasosta. Japanin runoutta oli saatu suomeksi 1951 sellaista Martta Keravuoren ansiosta. Luulen että Haavikon runoon 1950-luvulla sukeltava Li Po ei tullut vain Nummen perheen kautta; tuossa vaiheessa Tuomas Anhava tunsi hyvin Arthur Waleyn englanninnokset.

Ja sitten olivat, toisella puolen Helsinginkatua, Kalliolan vetäjä Sigfried Sirenius ja hänen oppilaansa ja seuraajansa Topi Tarkka, jonka pojista Pekka ja Jukka ovat sangen tunnettuja henkilöitä.

Se oli pappi Sirenius, jonka muistelmateoksen nimi tarttui teekkarihuumoriin, ”Ihmisiä joilta sain”. Menneen Suomen mielen hyvin keskeistä rakennusainetta olivat kuitenkin syvälliset kirjalliset pohdinnat, joihin osallistuivat vakavasti sairas Rolf Arnkil, Sirenius ja luonnontieteen mies Pentti Eskola, ”Perimmäisten kysymysten ääressä”. Se oli samaa aikaa, jolloin Voitto Viro esitti lauttasaarelaisen versio uskonopista monissa kirjoissaan – modernia, sujuvaa, pintapuolista ja lapsellista.

Kalliola muuten liittyy vahvimmin sosiaaliseen työhön. Alkoholistien myllyhoito on sieltä lähtöisin.

Sörnäisten NMKY ja veljekset Karilas olivat hetkin keskeisiä vaikuttajia. ”Kristika” oli suuri järjestö eikä edes varaton. Olen istunut oikeustieteellisen massaluennolla Vuorikadulla. Luennoitsija oli järjestön miehiä.

Kallion oppineen säädyn suuri nimi on tietenkin Heikki Waris, työläisyhdyskunnasta väitellyt tutkija.

Teos on ehkä Suomessa yhteiskuntatieteiden alalla 1900-luvun kaikkein tunnetuin, vähän niin kuin Pekka Kuusen pääteos. Sosiaalipolitiikan komeasta joukosta Jorma Sipilällä muuten ei liene siteitä Kallioon eikä työläisyyteen – äiti oli Helvi Sipilä, ensimmäinen kansainvälisen politiikan nainen maassamme ja tunnettu asianajaja, ja isä vuorineuvos.

Unohdettu uranuurtaja oli suomalaisen sosiaalipolitiikan tutkijoiden ensimmäinen suuri nimi, Eino Kuusi. Luonteenomaisesti tämäkin Granfelt eli siis aatelismies oli raittiusliikkeen ykkösnimi. Hän toi Suomeen Virosta huomaamansa laulujuhlat, joista ensimmäiset pidettiin Jyväskylässä. Ympyrä sulkeutuu. Edellä mainittu Seppo Nummi oli  Jyväskylän kesän suuri nimi ennen kuin kehitti Helsingin Juhlaviikot.


24 kommenttia:

  1. Ruotsista löytyy mielenkiintoinen kirjailijakasautuma. Niillekin joille Stieg ei kelpaa, tuossa on pari muutakin nimeä.
    http://www.skelleftea.se/default.aspx?id=66857
    Itsekin olen miettinyt asiaa joskus - pohjavesi varmaan selittää paljon, tai sitten ei. Tai sitten ilmapiiri.

    VastaaPoista
  2. Tuon luettuaan, ei voi välttyä ajatukselta: missä tuo sivistys nykyään on, minne se katosi meitä hallinnoivien parista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilösivistyskorttisi avulla voit nostaa sivistystä kaikilta sivistysautomaateilta. Näppäile tunnusluku ja paina OK...

      Poista
  3. Kyllä on muuten Kallio pienentynyt entisistä ajoista, henkisesti. Tätä yksipuolistumista kuvaa hyvin käsite "kalliokupla." Muistan hyvin edelliset pressanvaalit kun Kalliossa budjaava näyttelijätär parahti telkussa ylpeänä, ettei se tunne täällä ketään joka äänestäisi Niinistöä. Muu Suomi, muu maailma ja muu Helsinki siinä varmassa ainoassa oikeassa kuplassa unohtuu helposti.
    Itse muistan Kalliossa asuneena vielä 80-luvulta viimeiset viipurilaismummot, joidet miet ja siet täyttivät Hakaniemen hallin käytäviä ja kolmosen ratikkaa. Se on tuolta alueelta lämpimin muistoni. No, mie oonkii siel itsekii vanhempieni kautta. Viipuri Kalliossa oli pala Karjalaa tallella vielä niissä ihmisissä. Nyt ei enää.
    Nykyäänhän Kallio on eräänlainen keskiluokan globalisoitumisen ja liberalisoitumisen ihmislaboratorio.
    Jos jokin on in Kalliossa, niin siitä voi tulla koko maan juttu.
    Vaikkapa se että luterilainen kirkko voi olla hiljaa taivaasta ja helvetistä ja keskittyä enemmän maanpäälliseen moralismiin, jopa politiikkaan. Varmaan mukavampi olla duunissa kirkossa kun ei tarvi puhua helvetistä ja pelastuksesta. Mediasexympää. Kunnon punikkejakaan siellä tuskin enää asuukaan. No, se on taas ihan hyvä. Väri on sateenkaari ja vihreä sekä vasemmistoliitonpunainen (pinkki tai violetti). Eli olemme-oikeassa-ja-hyvän-puolella-ihan-varmasti- ihmisten tunnusvärit.

    Mutta hieno oli tuo kirjailijoiden luettelo. Usein unohtuu että Haavikkokin oli Kallion kundeja, nyt ei.

    vantaalainen

    VastaaPoista
  4. Työväen Akatemia sijaitsee luonnollisesti Kauniaisissa koska joku filantrooppi on lahjoittanut demareille tontin kansalaissodan jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Luettelo on hyvä, mutta tuskin täydellistä voikaan yllätysten ja monenkaltaisen kulttuurin Kalliosta blogissa esittääkään. Eräs mainittava, mutta ikäluokaltaan toista sataa vuotta esiteltyjä edeltänyt ehkä on hyvä tuoda esille. Hän on Aurora Karamzin (o.s.Stjernvall, ent. Demidov) ja Diakonissalaitos II linjalta. Kansallisbiografiasta löytyy mainio artikkeli tästä filantroopista.

    VastaaPoista
  6. "Mistä johtuvat kirjailijoiden ja taitelijoiden kasautumat? Luultavasti maaperästä erittyy jotain mielen lannoitetta. Tämä viittaisi fosforiin ja typpeen, unohtamatta kaliumia.

    Kallion Karhupuiston ja siis kirjaston ja koulun tuntumassa kulkivat keskenkasvuisina omasta sukupolvestani tulevat kirjailijat Alpo Ruuth ja Pentti Saaritsa, Hannu Mäkelä ja Pirkko Saisio, Raimo Hartzell ja monta muuta."

    Olisiko kaksi luonnollista selitystä: 1950-70-luvuilla Kallio oli suhteellisen edullinen asuinalue, mutta kulttuurityöpaikat suhteellisen lähellä. Myöhemmän kulttuuriviennin esiintymään selittäisi Kallion ilmaisutaidon lukiolla.

    VastaaPoista
  7. Mistä johtunevat tuollaiset intelligenssin tihentymät? Tampereen Pispalassa lienee vastaavaa. Oman syntymäseutuni savi ja moreenimaan en muista tuottaneen yhtään kuuluisaa henkilöä. Eikä täällä nykyiselläkään oikeastaan muita kuin Kemppinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on üleensä sattuma että missa alkaa tapahtua. Opiskelin vähän filosofiaa joitakin vuosia sitten ja vaikka filosofian ylioppilaita oli hyvin vähän silloin ja nytkin, tietyn vuosikerran ylioppilaat muodostivat hyvin yhtenäisen joukon joilla oli paljon tekemistä keskenään. Tapahtumapaikkoihin kuuluivat yhden tietyn Wernerin-nimisen kahvilan shakkihuone, bridge-peli missä vaan, usea juopottelu tietyissä kämpeissä, sekä muun muuassa filosofia ja pääasiallisesti Heideggerin filosofian keskustelu. Tulos on nyt se, että tuosta sanoisin 15-20 ihmisen joukosta vähintään puolet ovat tieteen tohtoreitä ja dosenttejä ja professoreita sekä Tartossa, että muualla maailmassa Kiinasta Islantiin. Ja ei vain Heideggerin tuntijoita, vaan kaikenlaisen filosofian. Heidegger oli vain yksi alkuperäisistä yhdistävistä tekijöistä. En ole tällaista myöhemmin tavannut.
      Pispala on kaunein kaupunkinosa jota olen Suomessa nähnyt. Ei siis ihme, että taiteen ihmiset sinne kokoontuvat.

      Poista
    2. Vanha Rauma on kauniimpi kuin Suomenlinna koska se on aivan mitä elinkeinoa hyvänsä harjoittaneiden kotien keskittymä eikä pompöösi linnake. Suomenlinna onkin komeankaunis joka sanotaan suomeksi yhdellä sanalla, jylhä. Pispalassa en ole tullut käyneeksi mutta jotakin siitä olen tietävä minäkin. Sukulaiseni perheineen asui erästä asuntoa puutalossa jossa oli useampia ja naapuriin muuttaneiden nuorten opkskelijaneitosten yhteenliittymä. Talven tultua ovenpieleen ilmaantui mustuneita helläpuita eli klapeja. Niitä oli käytettävissä pönttöuunien lämmitykseen ja hellapuiksi, myös sosiaaliapu toi niitä pihaan kunhan kehtasi käydä voihkimassa vaikeaa tilannettaan. Kaiken piti siis olla hyvin eikö vain? Ohimennen asiasta hiukan huolestunut sosiaalipummologian empiiriseen tutkimukseen koehenkilöksi itsensä taitavasti junaillut sukulainen kysyi joltakulta yhteenliittymän edustajalta Tillikassa onkohan jokin suurestikin vialla kun klapeissakaan ei ollut mitään mistä olisi voinut päätellä miksi ne eivät kelvanneet. Hän poltti kotonaan samoja eikä ollut havainnut niissä mitään vikaa. No hän sai vastaukseksi kiltin ja ymmärtäväisen hymyn ja pyynnön olla olematta huolissaan. Tytöllä oli kuulemma kolmen ihmisen vaatteet kun oli lomien aika ja kahdelle eivät olleet ne kotivaatteet tarpeen juuri nyt ja säätiedotuskin lupasi lauhtuvaa... Hän kysyi onko puissa jokin sellainen ominaisuus jonka vuiksi ne on pinottu sievästi erikseen? Juu on, sanoi pieni pingviini, niissä on liikaa savua.
      ?
      - Ainakaan meillä niitä ei voi käyttää.
      - Edellinen asukas käytti melko huonojakin, en oikein vieläkään ymmärrä..?"
      - Ikkuna ei riitä, kun ei saa läpivetoa.
      - Läpivetoa?
      - Nii.
      - No mutta jos minä voin auttaa? Voisin vilkaista.
      - Nnniin no joo, miksei...

      Pelti oli kiinni. Sopivasti raollaan se toimi juuri kuten tuleekin mutta käytönopastukseen älysi sukulainen ottaa idiottivarman menetelmän. Hän sanoi että asia on vaikea vain kylmää uunia lämmitettäessä ja niinhän se on. Hyvin pärjäsivät, köyhät pienet ihmiset. Klapeja kului tasaisesti ja niitä riitti eikä kukaan kysynyt miksi erään huoneiston kulutus oli kolminkertainen. Kolme ihmistä, onhan se aivan selvä että kyllä nyt sosiaalialallakin ymmärretään että vaikeassa tilanteessa kaikille on oltava vähin ja vaatimattomin apu. Ja klapit kaupungin puolesta.

      Poista
    3. Vanha Rauma on kauniimpi kuin Suomenlinna koska se on aivan mitä elinkeinoa hyvänsä harjoittaneiden kotien keskittymä eikä pompöösi linnake. Suomenlinna onkin komeankaunis joka sanotaan suomeksi yhdellä sanalla, jylhä. Pispalassa en ole tullut käyneeksi mutta jotakin siitä olen tietävä minäkin. Sukulaiseni perheineen asui erästä asuntoa puutalossa jossa oli useampia ja naapuriin muuttaneiden nuorten opkskelijaneitosten yhteenliittymä. Talven tultua ovenpieleen ilmaantui mustuneita helläpuita eli klapeja. Niitä oli käytettävissä pönttöuunien lämmitykseen ja hellapuiksi, myös sosiaaliapu toi niitä pihaan kunhan kehtasi käydä voihkimassa vaikeaa tilannettaan. Kaiken piti siis olla hyvin eikö vain? Ohimennen asiasta hiukan huolestunut sosiaalipummologian empiiriseen tutkimukseen koehenkilöksi itsensä taitavasti junaillut sukulainen kysyi joltakulta yhteenliittymän edustajalta Tillikassa onkohan jokin suurestikin vialla kun klapeissakaan ei ollut mitään mistä olisi voinut päätellä miksi ne eivät kelvanneet. Hän poltti kotonaan samoja eikä ollut havainnut niissä mitään vikaa. No hän sai vastaukseksi kiltin ja ymmärtäväisen hymyn ja pyynnön olla olematta huolissaan. Tytöllä oli kuulemma kolmen ihmisen vaatteet kun oli lomien aika ja kahdelle eivät olleet ne kotivaatteet tarpeen juuri nyt ja säätiedotuskin lupasi lauhtuvaa... Hän kysyi onko puissa jokin sellainen ominaisuus jonka vuiksi ne on pinottu sievästi erikseen? Juu on, sanoi pieni pingviini, niissä on liikaa savua.
      ?
      - Ainakaan meillä niitä ei voi käyttää.
      - Edellinen asukas käytti melko huonojakin, en oikein vieläkään ymmärrä..?"
      - Ikkuna ei riitä, kun ei saa läpivetoa.
      - Läpivetoa?
      - Nii.
      - No mutta jos minä voin auttaa? Voisin vilkaista.
      - Nnniin no joo, miksei...

      Pelti oli kiinni. Sopivasti raollaan se toimi juuri kuten tuleekin mutta käytönopastukseen älysi sukulainen ottaa idiottivarman menetelmän. Hän sanoi että asia on vaikea vain kylmää uunia lämmitettäessä ja niinhän se on. Hyvin pärjäsivät, köyhät pienet ihmiset. Klapeja kului tasaisesti ja niitä riitti eikä kukaan kysynyt miksi erään huoneiston kulutus oli kolminkertainen. Kolme ihmistä, onhan se aivan selvä että kyllä nyt sosiaalialallakin ymmärretään että vaikeassa tilanteessa kaikille on oltava vähin ja vaatimattomin apu. Ja klapit kaupungin puolesta. Ei muuta kuin pelti pois etteivät kuole häkään.

      Poista
  8. "Mistä johtuvat kirjailijoiden ja taitelijoiden kasautumat? Luultavasti maaperästä erittyy jotain mielen lannoitetta. Tämä viittaisi fosforiin ja typpeen, unohtamatta kaliumia." Mieleen vilahti, että voisi olla käänteinen Tatu Vanhasen "afrikkalaisten älykkyys"-sitaatti.

    Tuli mieleeni myös sellainen luettu tieto, että Neuvostoliitossa älykkökasautumia syntyi, kun Stalin kasasi valikoitua älymystöä saraskoihin, suljettuihin tutkimuslaitoksiin kun hän aloitti taiteen rintaman uudelleen rakentamisen 1930-luvulla. Varmaan ruokakin oli niissä monipuolista ja nimenomaan aivoja ravitsevaa.

    Muuten älykköesiintymät joissakin maailmantäplissä ei ole sen kummempi ihme, kuin muillakaan ominaisuuksilla rasitetut ihmiskasaumat vaikkapa Brasilian slummeissa.

    Toki toivoisi, kun kokonaisne valtion yhteisten asioiden hoitamista varten kerääntyy 200 yksilön kansanedustajakasauma Arkadianmäelle, että valittujen sekaan sattuisi monipuolisia älykköesiintymiäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pffhht.. Ei sinne saa edes viedä omia eväitä.
      Tekemällä tehty ja teoistaan tunnettu. Kyllä Pentti Skön oli aivan oikeassa ja kirja on taas jäänyt pois päästä mutta juoskootten mutkille joka ei hoksaa kuinka timmi olisi jos kaikki olisivat ensimmäisen ja viimeisen kauden kansanedustajia. Porrastaisin silti kauden alkuhetket parin viikon päähän toisistaan vaikka vuokratyöplyritys onkin kyseessä.

      Mitä? Kysykää Mietaan Jussilta. Kaverin kausi meni, asui sohvalla, ja veistonopettajan neuvoilla. Reilusti vois sanoa että ei sitten mirkoilla saa kaikkee mitä tarttis olla. Ei talkoilla, eikä mulkoilla.

      Paitsi nyt eräitä luikuripettereitä kehustamisen puolesta mainiten.

      "..ei sitten verkkareissa."

      Koska sellaisia ei ole! Koska saadaan uikkarit tai kravatit tai muuta vipettelyä. Simpsetin salvetit ja jukupuju. Ei me ois saunaan haluttukaan! Haahhaa.

      "Vauraus kansankin taas kukoistaa..
      Sven Dufvaa siellä ei näy!"

      Milla Paloniemi eduskuntaan!

      Painostan. Annan huolestuttavia lausuntoja. Kohdistan kauppasaartojuttuja. Esiinnyn viattomana. Haudon kieroja!

      Poista
  9. Kuten alustaja hyvin tietää, Yrjö Ruutu ei ollut päivääkään minkään sortin "natsi". 1930-luvun alkupuolelle asti hän kyllä kutsui valtiososialismiaan nimellä "kansallissosialismi", mutta luopui siitä, kun termi ruvettiin liittämään Saksan diktatuuriin.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka mitäkin tietää (ja tulkitsee).

      Ruutu esiintyy siksi monta kertaa Silvennoisen, Tikan & Roseliuksen uuden kirjan sivuilla, että he ilman muuta lukevat hänet kuuluneeksi 30-luvun taitteessa "suomalaisten fasistien" piiriin. Vaikkapa s. 286:

      "- -Yrjö Ruutu, eräs Akateemisen Karjala-Seuran pääideologeista ja suomalaisen kansallissosialismin teoreetikko."



      Poista
  10. Anja Snellmankin on Kalliosta ja olisiko Mikko Rimminenkin näistä nuoremmista, jotenkin yhdistän hänet mielessäni sinne, tai ainakin hänen romaanihenkilönsä liikkuvat siellä. EG

    VastaaPoista
  11. Yhtä asiaa on pitänyt kysyä jo kymmenen vuotta, mutta aina unohtunut, onko Kemppinen kirjailijaliiton jäsen?

    VastaaPoista
  12. Tunteeko Suomen historia mitään muuta perhettä josta löytyy neljä kirjailijaa? Tarkoitan tietenkin Paasilinnoja. Ei taida löytyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi Paakkasen veli, äiti ja isä.

      Poista
    2. Saarijärveläisissä Tapperin veljeksissä on ollut luovaa potentiaalia jokaisessa: 2 kirjailijaa, kuvanveistäjä ja teatterilavastaja.

      Poista
    3. Kallion Yhteiskoulusta löytyi kuitenkin kahden Väinön - Tannerin ja Saaren kahdeksanhenkiset lapsiperheet, jotka kaikki kirjoittivat ylioppilaiksi 50- ja 60-luvulla tästä koulusta! Yhdestä heistä tuli mm. kapellimestari.

      Poista
  13. Asuin koulupoikana Kalliossa 1966-1971, ja ehdin käydä vuoden Kallion kansakoulua. Sen jälkeen koulureitti johti Pitkänsillan toiselle puolelle, yleensä kävellen, kun kuukausikorttirahalle oli kiinnostavampaa käyttää Yrjönkadun Kirjavintissä.

    Kallion kirjasto oli kulttuurin kulmakivi silloin kuten nykyäänkin. Kaupunginteatteri valmistui noina vuosina, kuten Ympyrätalokin. Unohtamatta Kallion hyviä divareita. Siihen aikaan suutarinliikkeissä oli paperinkeräyksen vastaanottoa, ja niissäkin saattoi tehdä vanhojen kirjojen ja lehtien löytöjä.

    Kaksi kertaa päivässä kaikki saivat kuulla Sibeliusta.
    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/09/23/kalliossa-kajahtaa-joka-paiva-sibelius

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulepa minä sanon aivan suoraan että emme me sillä keskustakirjastolla mitään tee. Tietysti se onkin nuoremmille hyvä ja nehän sen saakin laitella jos mieleisensa vaikka saisivat, ei voi tietää. Sen sijaan jos saisimme tehokkaan sauna- kylpy- ja pyykkitalon niin jo kelpaisi!
      Suostun skissaamaan sellaisen jossa on vain yksi suora ja selvä mutta hyvin suuri nurkka. Sellainen jonka taakse voisi viedä erilaisia sapettavia kulttuurin moninaisia riidanaiheita silloin kun henkilöihin käyvästi ollaan saavuttu rehellisyyden ääreen ja joku sanoo etta se-ja-se pitäisi viedä nurkan taakse ja lopettaa. Muutama nuori amanuenssi ja yksi ulosottomies saisivat viran. Kiirehtiessään keskustan läpi voisi samalla käynnillä huollattaa itsensä. Sen tulee olla valtava, suuri ei riitä. Kallis LVI-tekniikka voidaan jättää pois opiskelija-asuntoloista, mutta opiskelua ei tarvitse mitenkään kiirehtiä...

      Poista