16. tammikuuta 2016

Asiantuntijat



Asiantuntijat eivät ratkaise asioita.

Juridiikassa olen joutunut sata kertaa tilille siitä, miksi ihmeessä patenttiasioita ratkaisevat tuomarit, joilla ei ole luonnontieteellistä koulutusta ja ymmärrystä. Suunnilleen samaa kysytään rakennusriidoista, pankkioikeudenkäynneistä ja niin edelleen.

Vakiovastaukseni on, että jo hovioikeudessa molemmilla osapuolilla on johtavan asiantuntijan lausunto, ja nämä lausunnot johtavat päinvastaisiin ratkaisusuosituksiin. Mistä siis sellainen asiantuntija otettaisiin, joka asettuisi heidän yläpuolelleen.

Hiukan nenäkäs vastaus piilottaa tosiasian. Riidan tai rikoksen ratkaisussa on aika harvoin kysymys vain ”asiasta”, esimerkiksi huoneiston kosteusvaurion syntymekanismista. Seuraava kysymys on, pitikö ostajan tutkia huoneisto ennen kaupan tekemisestä niin tarkoin, että tuo vika olisi löytynyt, ja oliko myyjä velvollinen ilmoittamaan ehkä tiedossaan olleesta asiasta omasta aloitteestaan. Sitten kysytään, oliko vika epätyypillinen ja vaikuttiko se olennaisesti kaupan kohteen arvoon. Ja kysymyksiä on lisää.

Sama on tilanne jopa riidassa, jonka aiheena on käytetyn auton kauppa tai vaikka kesämökkipalsta.

Kaksi autotehtaan johtavaa asiantuntijaa on ehkä eri mieltä siitä, onko uuteen moottorityyppiin panostettaessa lisättävä tehoa vai vääntöä. Mekaniikkaa tunteva maallikko ymmärtää että kun otetaan kierrosluvut huomioon, erimielisyyttä on siitä, miten asioita painotetaan, eikä siitä, mikä on oikea ratkaisu. Jos esimerkki ei aukea heti, sanotaan että mietitään, parannetaanko auton kiihtyvyyttä vai jarruja (vaikka nämä kulkevat usein käsi kädessä eivätkä sinänsä sulje toisiaan pois).

Asiantuntijat erehtyvät. Lääkäri voi luulla syöpää yskäksi ja arkeologi saattaa aikansa ihailla marketista ostettua matkamuistoa vuosituhansien takaisena muinaisesineenä.

Eilen lukemassani kerrottiin ohimennen vanhan asiantuntijan surullisesta kohtalosta. Hän oli todistanut Ruotsin hallitukselle ja sijoittajille, että Kiirunan juuri löydetyt malmikentät ovat väitettyä paljon suppeampia, ja perustellut kantansa. Noin kolmekymmentävuotias dosentti eli kilpaileva asiantuntija käytti ”amerikkalaista huijausta” eli seismisiä ja magneettisia mittauksia ja päätyi kymmenkertaisiin lukuihin. Kun ennen pitkää oli saatu rautatie paikkakunnalle ja päästy louhintatöissä alkuun, vanhan asiantuntijaprofessorin lausunto osoittautui perusteiltaan ja määriltään täysin virheelliseksi. Asiantuntijariitaan tuli tieteellinen ratkaisu lähes sata vuotta myöhemmin, kun mannerlaattojen liikunta viimein, vasta toisen maailmansodan jälkeen, uskottiin todeksi, ja siis tiedettiin, onko yliperän kallio kerrostunutta vai maanraosta pursunnutta. (Köli-vuoriston eli Kaledoniinien synty.)

Muistelen lukeneeni, että aika arvovaltainen kilpailevan yliopiston tutkimusryhmä arvio juuri lääkkeeksi kehitetyt antibiootit ”humpuukiksi” ja penisilliinit ja vastaavat tehottomiksi ja tarpeettomiksi.

Moni on huokaillut, että historia on inhimillisten erehdysten historiaa. Oikeastaan historia on asiantuntijoiden erehdysten historiaa. Taustalle ei useinkaan ole raha, vaan tuo kirottu ”kasvojen menettäminen”. Oma, joskus kuviteltu sosiaalinen asema merkitsee enemmän kuin esiin nouseva totuus (oikeastaan ”totuus”, sillä useimmiten sekin muuttuu aikanaan).

Tarkkaavainen lukija on jo huomannut, että tämä poliittisen kallioperän kartoitukseni on tarkoitettu hyökkäykseksi Olli Rehniä vastaan, joka on hämmennyksen tuntein pannut merkille, etteivät oikeusoppineet ole halunneet käyttää heille varattua tilaisuutta tulla kuulluksi ”pakkolakiasiassa”.

Rehn vetoaa myös tiedeyhteisön vastuuseen. En tiedä, mitä tuo tuollainen vastuu tarkoittaa. Rehnin lausumasta saa käsityksen, että joidenkin juristien pitäisi olla välttämättä samaa mieltä kuin hän.

En ole valtiosääntöoikeuden asiantuntija. Asiantuntijalausunnoista minulla on enemmän kokemusta tai tietoa kuin useimmilla. Olen antanut niitä eduskunnassa ja ennen kaikkea lukenut oikeusjuttujen yhteydessä varmaan satoja. Tuttuja ovat myös virantäyttöjen lausunnot, joita en viitsi enää lukea enkä kirjoittaa.

Rehn on viisas mies. Outoa ettei hän huomannut, että nyt hän teki tyhmyyden. Penseys johtuu siitä, että professorit ovat eri mieltä kuin hallitus ja haluttomia kirjoittamaan perustellun lausunnon, koska se olisi ainakin monen viikon työ.

Itse suhtaudun ”pakkolakeihin” varsin myönteisesti. Silti näen, että kysymyksessä on rakenteellinen vinouma, jonka oikaisemisessa on enemmän työtä kuin Keski-Pasilan rakentamisessa. Ennen kuin itse työhön päästään käsiksi, on poistettava paikalta miljoona kuutiota maa-ainesta.

Osaisin seisovilta jaloilta luetella kymmenen saman tyyppistä ongelmaa, joista on meillä riidelty kustakin noin kaksikymmentä vuotta. Fiksuimmat riidelleistä ovat tienneet koko ajan, että oikeaa ratkaisua ei ole, mutta joskus on tehtävä kompromissi, jolloin monet saavat petturin maineen.

Nimeäisi Väinö Tannerin ja sosdem-liikkeen ajamisen pois vallankumouksen tieltä, jatkuviin pieniin uudistuksiin. Voisin nimetä vaikkapa toissa iltana luonteenomaisen suurenmoisesti televisiossa keskustelleen Raimo Sailaksen, joka yhdessä parin kollegansa kanssa osasi ja uskalsi panna jakeluun listat siitä, mitä Suomen talouselämässä on tehtävä heti täystuhon estämiseksi. Hän muuten myös myönsi 1990-luvun alun toimien tuhoisuuden monille ihmisille ja yrityksille.

Tiedeyhteisön vastuusta on Aristoteleen lentävä lause: ystävien joukosta on valittava totuus. (”Platon on ystävä, mutta totuus on läheisempi ystävä.”)

24 kommenttia:

  1. Sailas onkin mainio esimerkki asiantuntijasta joka on ollut aina väärässä. Hän on sen saman koulukunnan kasvatti kuin presidenttimme, jonka mukaan kansalainen on olemassa vain valtion finansiääristen tarpeiden tyydyttämistä varten --> säästöjä, leikkauksia, lamaa.

    Normaalit ihmiset taas ajattelevat että valtio on kansalaisia varten --> investointeja, kasvua, hyvinvointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkola sanoi samassa mainiossa haastattelusarjassa että häntä kyllästytttää olla aina porukan ainoa, joka on oikeassa. Nyt kun Himasen surullisenkuuluisa, 700 000 euroa maksanut tilaustyö on heitetty roskikseen Sipilän toimesta, niin miksei kukaan pyydä Linkolaa kehiin? Samaisessa haastattelussa Linkola tyrmäsi täysin hallituksen poliitikan, ja totesi ettei ymmärrä alkuunkaan Sipilän toimia. Sellaista asiaa kuin "jatkuva kasvu" ei ole olemassakaan. Se nyt pitäisi ainakin jonkun kertoa Sipilälle. Ja paljon muutakin.

      Poista
    2. Linkola sanoi myös, että kaukomaiden ihmisiä hän ei jaksa eikä haluakaan rakastaa.

      Poista
    3. Kerropa ensin edes yksi asia, missä Linkola on ollut oikeassa?

      Poista
  2. Näin ehkä vain puolet Sailaksen haastattelusta.

    Joka tapauksessa jo pitkään on mieltäni askarrauttanut semmoinen seikka, että koska Suomella oli syyskuusta 1992 eteenpäin kelluva markka ja oma keskuspankki, niin miksei tätä valttikorttia osattu käyttää tehokkaasti hyväksi.

    Nimittäin Iiro Viinanen laukkasi pää märkänä Japania myöden lainaamassa rahaa valtion menojen kattamiseksi. Miksei tarvittavia rahoja lainattu Suoraan Suomen Pankin setelipainosta? Tätä konstia oli joku virkamies ehdottanut Viinaselle ainakin kahteen kertaan, mutta Viinanen torjui ehdotuksen lonkalta.

    Miksi ihmeessä?

    Markkahan oli laillinen maksuväline Suomessa. Pitihän Suomen Pankin setelipaino joka tapauksessa käynnistää, kun valuuttalainat muutettiin markoiksi. Eikä jo valmiiksi ankarassa deflaatiotaloudessa olisi ollut inflaatiosta mitään pelkoa moneen vuoteen, kun käyttämätöntä tuotantokapasiteettiakin oli joutilaana vaikka kuinka paljon.

    Suuri Lama ja lamavelkaisten tarpeeton kuristaminen ja nylkeminen hoidettiin Suomessa päin helvettiä.

    VastaaPoista
  3. Mmjuu. Perusasiat tulee olla helposti näkyvillä ja helposti käsille saatavilla. Avovarastointi siis.

    Teräsasiassa esimerkki on että ammattikoulun jälkeen muistaa että fosfori ja rikkk ovat hyljeksittävät. Fosfori tekee kylmähauraaksi ja rikki kuumahauraaksi. Lapissa ratakiskoa pätkiintyi kunnes oivallettiin ettei kakkkeen apuun ole voitava luottaa. Nyt lukee Päär. asemalta Tikkurilaan British Steel. Thyssen siitä edemmäs, hiukan on muutakin.

    Pirteyttä ja naamiohuveja!

    Kaikki ei ole vielä käsin koskematta hallittu.

    VastaaPoista
  4. "Penseys johtuu siitä, että professorit ovat eri mieltä kuin hallitus ja haluttomia kirjoittamaan perustellun lausunnon, koska se olisi ainakin monen viikon työ."

    Vai onko kyse siitä, että johtavat asiantuntijat (=ne, joita kuullaan perustuslakivaliokunnassa.) evät halua antamalla hallitukselle etukäteen lausuntoja jäävätä itseään.

    VastaaPoista
  5. "Mistä siis sellainen asiantuntija otettaisiin, joka asettuisi heidän yläpuolelleen."

    Ei se sittenkään ole niin hassu ajatus. Oikeusjutun asianosaisten ottamien asiantuntijoiden lausuntoihin voivat vaikuttaa heidän asemansa. Sen sijaan etukäteen on helpompi löytää johtava asiantuntija, joka toimisi "asiantuntija-asessorina" ja pystyisi lainoppinutta virkatuomaria paremmin arvioimaan asianosaisten nimeämien asiantuntijoiden lausumien sisältöä ja luotettavuutta. Silloin kuin puhutaan eräiden erityisalojen (lääketiede, tekniikka) huippuasiantuntijoiden lausunnosta, niiden arviointi ei ole pelkästään juridisen koulutuksen saaneelle tuomarille helppoa, eikä ehkä edes luotettavasti mahdollista. Sen uskallan anonymiteetin suojassa virkatuomarina tunnustaa. Erityistuomioistuimissa on asiantuntija-jäseniä. Niitä pitäisi olla myös yleisissä tuomioistuimissa.

    VastaaPoista
  6. D. Kahnemanin teosta Ajattelu nopeasti ja hitaasti voin lämpimästi suositella kaikille - varsinkin asiantuntijoihin kritiikittömästi uskoville.
    Evoluutio on tehnyt meistä karvattomista apinoista sellaisia, että meillä on hyvä alttius hurahtaa erilaisten asiantuntijoiden humaan ja ryhtyä liian auliisti kannattamaan kaikenkarvaisia experttejä.

    VastaaPoista
  7. Hmm. Uskallan väittää, että esim. professori Ojanen ei olisi eri mieltä hallituksen pakkolakien suhteen, jos pääministerinä toimisi Antti Rinne (tai Paavo Arhinmäki). Luulenpa myös, että aika suuri osa yhteiskunnallisia asioita seuraavista suomalaisista on niinikään tätä mieltä - oli se sitten oikein tai väärin.

    VastaaPoista
  8. Sen nyt pitäisi olla päivänselvää - edellyttäen makrotalouden alkeiden ymmärtämistä - ettei nimellispalkkoja voida kollektiivisesti mennä alentamaan missään olosuhteissa. Kotitalouksien menot ovat yritysten tuloja.

    Realipalkat muuttuvat automaattisesti kelluvan markan olosuhteissa.

    Se on ihan sama mitä juristiprofessorit lausuvat, niin kantantalouden kokonaiskysyntää ei varsinkaan lamaolosuhteissa pidä mennä heikentämään. Sama asia se on valtion menojen suhteen. Mitä enemmän valtio yrittää lama-aikoina säästää, niin sitä enemmän valtio joutuu ottamaan lisää velkaa.

    Tottakai julkishallinnon tuhlausta ja läskiä pitää leikata, mutta samanaikaisesti valtion pitää pistää liikkeelle miljarditolkulla elvytysinvestointeja kokonaiskysynnän vauhdittamiseksi.

    Mutta kun taas tulee ongelmaksi kuuluminen yhteisvaluutta euroon. Eurossa ylivelkaantuminen tulee valtiolle todella vaaralliseksi, jottei käy kuin Kreikalle. Rahat loppuvat kesken kaiken.

    Suomen on pakko palata takaisin omaan kelluvaan markkaan. Muuten emme tule pääsemään kasvu-uralle ehkä kymmeniin vuosiin. Kansantalouden kysyntäongelmat eivät ratkea juristien opeilla eikä nykyhallituksen älyttömillä aikomuksilla.

    VastaaPoista
  9. Rehn olettaa, että professoreilla muiden töidensä keskellä olisi jonkinmoinen velvollisuus lausuntojen antamiseen, vieläpä lyhyessä määräajassa ja pelkkien alustavien lakihahmotelmien pohjalta. Eipä ole sellaista velvollisuutta, ei niin pätkääkään. Ja jos minä olisin tuollainen asiantuntija, en antaisi kaiken sen pilkankaan vuoksi, jota hallitusväki on kohdistanut niihin asiantuntijoihin, jotka aiemmin jotain ovat suostuneet sanomaan.

    Lukekaapa muuten tuoreet madonluvut onnettoman ässähallituksemme tolkuttomsti höllyvästä oikeudellisesta pohjasta. Ne nimittäin, jotka komission huippuvirkaan siirtyvä oikeusministeriön kansliapäällikkö jukisti perjantaina (olivat ainakin Ylen uutisissa). Sinänsä inhimillisesti ymmärrettävää, että teki sen vasta nyt.

    VastaaPoista
  10. Hieman ihmettelen, miksi nyt viimeksi Heinäluomakin vaati pakkolakien perumista yhteiskuntasopimuksen hieronnan ehtona. Kuinka he jaksavat pelata näitä psykologisia pelejään, vaikka maa on vaarassa. Tekisivät sen sopimuksen, saatana, niin pakkolait peruuntuvat saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä olet niin varma uskossasi, jonka mukaan pakkolai pelastaisivat maan? Kuuntele nyt ensi hätään vaikka Sixten Korkmania.

      Poista
    2. Ei kun kuunnelkaa Eero Paloheimoa Heikki Peltolan tentissä niin ehkä edes vähän alkaisitte ajattelemaan, millaisia tulevat olemaan todelliset pakkolait yksittäisten maiden hallitusnäpertelyjen rinnalla: http://areena.yle.fi/1-3187317

      Poista
    3. Ano1 - en väittänytkään, että pakkolait pelastavat maan. Otin kantaa ainoastaan niiden voimaantuloon.

      Mutta kieltämättä vaikuttaa siltä, että monen tahon mielestä - selvimpinä esimerkkeinä AKT ja EK - pakkolakien voimaantulo on parempi vaihtoehto kuin yhteiskuntasopimus.

      Miten tämän selität?

      Poista
    4. Olisihan se somaa, jos Paloheimon ehdotuksen mukaan saataisiin maailman hyökkäysvoimien yhtenlasketusta budjetista leikattua 10 prosenttia ja panna työttämät istuttamaan Saharaan puita.
      Mistä löytyy se voima ja valta, joka leikkaisi tuon 10 %? Oliko se Haavikko, joka kysyi, että kun valta annetaan kansalle, niin kellä se valta sitten on.
      Taitaa olla tuo Heikki Peltonen.

      Poista
  11. Suuri David Ben Gurion esitti aikanaan Palestiinan jakamisen esimerkiksi ongelmasta, jossa molemmat osapuolet ovat ehdottomasti oikeassa; ja jossa osapuolten edut ja vaatimukset ovat absoluuttisesti vastakkaisia. Ja joka on ratkaistava.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  12. Ellei Raamattua jaksa lukea, niin ei se mitään. Kyllä Pohjantähtikin riittää ja leffana sitä paitsi. Siinähän Eetu Salin Akselin reessä funtsi miten torpparit sitten oman maan viljelijöinä äänestäisivät Maalaisliittoa. Huono diili sosialistille, ja siksi he vielä tänä päivänä jaksavat don quijoteina käydä taistoon vuora-asumisen puolesta, säälittävimpinä esimerkkeinä Krista Kiuru ja Piia Viitanen 2010-luvun hallituksista kun aika jo murtanut moiset kannat surrealistisiksi kauhujen ja häijyyksien maailmaan.

    Amerikkaa vastaan kuitenkin. Siellähän vennamolaisittain (Veikko ja Sirkka, ei Pekka) ajavat pienen ihmisen kasvua. Bush koki panna asuntolainakriissä käyntiin Hope Now ohjelman 2007 jolla häädöt stopattaisiin. Presidenttien pitkä linja alkaen New Deal Rooseveltista.

    No ei onnistunut. "perustuslaki" vastaista ja jos vaikka mitä pikkuränttiä sopimuksissa ja niiden kombinaatioissa (niissä joita arvopapereiksi yhdistetyinä ostettiin Suomeenkin). Ja kaiken takana se että vihoviimeinen koronmaksajahan on kuluttaja työläinen.

    Vaikka aika pitkälle korkoa hoitaa kyllä uudesta lisävelasta, mutta se ei ole taviksen piiriä. Ja juuri sehän oli tullut tiensä päähän, ja aukeaa taas jahka kriisi on kärsitty, niiden toimesta joille kärsimys sopii -niin kuin tottumuksesta. Oliko tämä Preetiltä?

    No, OKO Karhinen teki ihan uskomattomasti vapaavuoden eli pidensi luottoja ruotsalaisittain ja näytti että kun et kysele etkä ole virasto, niin toimiakin voi.

    Kuinka sille Bushin Hope Now hommalle kävi. Kohteliaasti, Bernanken virasto sanoi etteivät he supervisors kritisoi kiinnelainan antajia jos nämä sallisivat velankantajille taukoa. Sopimussotkua tai sopimuskaukonäköisyyttä eli onkeen käyviä pykäläkoukkuja ja näkymättömiä siimalankoja oli virittty varastosta ottaa.
    Tuomiokuntalobbareiden tulkintoja riitti homman hautaamaan alkuunsa. Hyvä muutoihan kriisi olisi ehkä vältettykin ja mitä minä sitten tekisin?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista

  13. Pääsin seuraavan kappaleen alkuun s.167 ja kerron taas. Vai häiriköinkö? Bernananke juhli 21.9.2007 Alan Greenspanin muistelmien ilmestymistä. The Age of Turbulence: Adventures in a New World. Ben Bernanke huokaisee, että kun kriisipannussa höyrynpaine vain kasvoi, "en voinut kuin funtsia reflektoida minkä otsikon Greenspan olikaan asialleen valinnut". Osannutkin valita. Raamatullisesti sopertaakseni, olisiko tuo päällekirjoitus se viisauden alku ?, että todellakin Adventures in a New World. Ei tarvitse sinunkaan paeta, että enhän ymmärrä, ei ole ekspertiisiäni. Ei. Riittää kun havahtuu pinnimään että mitä ihmettä ja heittää ongen tajunnanvirran vietäväksi?JS

    VastaaPoista
  14. Niin, kuten Kemppinen on tainnut joskus todetakin, niin onhan se aika kornia että kolme tuomaria yrittää ratkoa kuka on syyllinen liikenneonnettomuuteen, eikä kenelläkään näistä tuomareista ole ajokorttia. Noh, juuri sitä varten on olemassa asiantuntijoita jotka kertovat näille tuomareille kummalla puolella tietä tulisi ajaa..

    VastaaPoista
  15. Tuo aiemmin mainittu Kahnemanin kirja on niin hyvä, että se pitäisi saada pakolliseksi peruskouluun (tai siis hieman lyhennetty ja kansantajuistettu versio kirjasta). Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki olisivat lukeneet sen.

    Kirjan luettuani aloin ymmärtää ympärilläni olevia ihmisiä ja ennen kaikkea itseäni. Aika paljon sanottu, mutta noin se vaan meni.

    VastaaPoista
  16. Kemppisen 7 ensimmäistä riviä iski minulta ilmat pihalle! Hienoa!

    Muuten,
    Kahnemannia käytännöllisempi opas kouluihin olisi:
    Rolf Dobelli: Selkeän ajattelun taito. Hs-kirjat, n. 2012, e-kirja 2013.

    Dobelli käy läpi kaikkiaan 52 ajatusvirhettä, joista kunkin hän esittelee muutamalla sivulla havainnollisten, usein omakohtaisten esimerkkien avulla. Kirjassa on mukana mm. vahvistusharha, auktoriteettiharha ja regressio keskiarvoa kohti. Kirjan ansioita on ennen muuta selkeys ja helppolukuisuus, joten se sopii hyvin myös nuoremmalle väelle ensimmäiseksi johdatukseksi kirkkaampaan päättelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan ehdottomasti! Dobellin kirjasta löytää jokainen jonkun ajatusvirheen.

      Poista