13. joulukuuta 2015

Niin unta, Desnos


Niin unta (Desnos)

Olen niin nähnyt unta ettet ehkä olekaan.

Odotanko sinua elämään

suudellen sinusta puhkeamaan

äänesi, joka on minulle rakas?


Olen niin nähnyt unta sormilla, jotka

ovat niin syleilleet varjoa

rinnalla etten saa käsiä ristityksi

etten saa muistooni muotoasi.

Ja kun käy toteen näky joka

ohjasi minua viikot ja vuodet,

kai minäkin tulen varjoksi

tunteeni vaaka suora.


Olen niin nähnyt unta etten ehkä

ehdi herätä enää.

Nukun seisoessani altis

elämän kaikille harhoille

ja rakkauden ja sinun, sillä

muuta ei enää ole, kun

vaikea on minun koskettaa nyt

otsaasi, huuliasi kuin

ensimmäistä kertaa.


Olen niin nähnyt unta että ehkä

Olen kulkenut, puhunut, nukkunut

haamusi kanssa, ettei sitä

enää olekaan, tai sitten

tulen itse haamuksi haamujen luokse

varjoksi sata kertaa varjoa varjommaksi

ja se kävelee, kävelee iloisesti

vilkkaasti, elämän aurinkokelloon.

(JK 2015)

J’ai tant rêvé de toi

J’ai tant rêvé de toi que tu perds ta réalité.
Est-il encore temps d’atteindre ce corps vivant
Et de baiser sur cette bouche la naissance
De la voix qui m’est chère?

J’ai tant rêvé de toi que mes bras habitués
En étreignant ton ombre
A se croiser sur ma poitrine ne se plieraient pas
Au contour de ton corps, peut-être.
Et que, devant l’apparence réelle de ce qui me hante
Et me gouverne depuis des jours et des années,
Je deviendrais une ombre sans doute.
O balances sentimentales.

J’ai tant rêvé de toi qu’il n’est plus temps
Sans doute que je m’éveille.
Je dors debout, le corps exposé
A toutes les apparences de la vie
Et de l’amour et toi, la seule
qui compte aujourd’hui pour moi,
Je pourrais moins toucher ton front
Et tes lèvres que les premières lèvres
et le premier front venu.

J’ai tant rêvé de toi, tant marché, parlé,
Couché avec ton fantôme
Qu’il ne me reste plus peut-être,
Et pourtant, qu’a être fantôme
Parmi les fantômes et plus ombre
Cent fois que l’ombre qui se promène
Et se promènera allègrement
Sur le cadran solaire de ta vie.

Robert Desnos, 1930

I’ve dreamed of you so much

I’ve dreamed of you so much that you are losing your reality.
Is there still time to touch this living body
And to plant on this mouth the birth
Of the voice that I hold dear?

I’ve dreamed of you so much that my arms accustomed
In embracing your shadow to crossing over my chest would not reach
Around your body, perhaps.
And that, before the real semblance of what has haunted
And governed me for days and years,
I would become a shadow, doubtless.
Oh sentimental hesitations.

I’ve dreamed of you so much that there is
Doubtless not time for me to wake up now.
I sleep standing up, my body exposed
To all semblance of life
And love and you, the only one
Who matters to me now,
I would be less able to touch your forehead
And your lips than the first lips
And first forehead to come my way.

I’ve dreamed of you so much, walked, spoken,
Slept with your ghost so much
That all that remains for me to do perhaps,
And yet, is to be a ghost
Among the ghosts and a hundred times
More shadow than the shadow which strolls
And will stroll blithely
On the sundial of your life.

[https://crustaceansandtranslations.wordpress.com/2012/12/08/translation-desnos-jai-tant-reve-de-toi-with-comments/]

11 kommenttia:

  1. Tuo ranskankielinen versio kuulostaa minusta ääneen luettuna kauneimmalta!
    Ranska on upea kieli. Sointuva ja sulava.

    Mahtavin kieli on kuitenkin latina. Sed nescio quo modo nihil tam absurde dici potest quod non dicatur ab aliquo philosophorum.

    VastaaPoista
  2. Ei tähän artikkeliin mutta vuoden puheenaiheisiin liittyen: päivän ajatuksia herättävimmän lehtijutun on kirjoittanut Guy Lawson (Amerikassa tämänpäiväinen The New York Times Sunday Magazine / Euroopassa The International New York Times Weekend): pääministeri Justin Trudeau hylkää kansallisvaltion aatteen. Kanadasta on määrä tulla ensimmäinen post-kansallisvaltio.

    Trudeau’s most radical argument is that Canada is becoming a new kind of state, defined not by its European history but by the multiplicity of its identities from all over the world. His embrace of a pan-cultural heritage makes him an avatar of his father’s vision. ‘‘There is no core identity, no mainstream in Canada,’’ he claimed. ‘‘There are shared values — openness, respect, compassion, willingness to work hard, to be there for each other, to search for equality and justice. Those qualities are what make us the first postnational state.’’

    http://www.nytimes.com/2015/12/13/magazine/trudeaus-canada-again.html?_r=0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa. Asuin Kanadassa yhdeksän vuotta ja koin, että Kanadalla ei ole vielä selkeää identiteettiä kuten esimerkiksi Yhdysvalloilla tai vanhoilla Euroopan valtioilla. Onko Trudeau Jr. vain kärsimätön eikä jaksa odottaa, sillä sellainen identiteetti syntyy hitaasti? Oli helppoa ottaa Kanadan kansalaisuus. Se on vain eräänlainen vakuutus, sillä Suomi on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi turvaton paikka.

      Poista
  3. Kaunista ja surullista muistaen runoilijaa.

    VastaaPoista
  4. No nyt tuli teille herkkä hetki, isä ja poika.

    Jos osaisin kadehtia, kadehtisin.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Ajattelen, että tässä voi olla kyse myös siitä kuinka toisesta voi tehdä oman päänsä sisällä sellaisen, mille ei elävä ihminen enää vedä vertoja. Odottaa ja odottaessaan rakastuu toisen varjoon.

      Poista
  6. No joo! Kyllä Wecksell sanoi tämän saman ytimekkäämmin ja koskettavammin. Pakosta siinä tahtoo soida myös Sibelius eli Var det en dröm.

    VastaaPoista
  7. Diemal, aethymorphine chlorid
    Metamorfoosi
    Todistajien läsnäollessa

    VastaaPoista