20. joulukuuta 2015

John Wilkinsin keinotekoinen kieli




Hän esitteli kielensä 1663 The Royal Societyn muille jäsenille. John Wilkins oli ollut perustamassa tuota maailman ensimmäistä ja edelleen arvostetuinta tieteellistä seuraa.

Maailmankaikkeus jaetaan 40 kategoriaan, jotka jaetaan eroihin, jotka jaetaan lajeihin. Jokaiselle lajille on osoitettu kahden kirjaimen sana, eroille konsonantti, lajeille vokaali.

Siis de on elementti, deb on ensimmäinen elementti eli tuli, deba on tulen elementin ensimmäinen laji eli liekki. Letellierin vuonna 1850 esittämässä vastaavassa taksonomiassa a on eläin, ab on nisäkäs, abo on lihansyöjä, aboj on kissaeläin, aboje on kissa. Ochandin taksonomiassa 1850 imaba on rakennus, iaca on palatsi, imafe on sairaala, imafo on sairashuone, imela on talo, imego on pylväs, imade on pilari, imego on lattia, imela on katto, imogo on ikkuna.

Mauthner (Philosphische Wörterbuch) huomauttaa, että Wilkinsin analyyttistä kieltä lapsi oppii tietämättä, että se on keinotekoinen. Koulussa lapsi oivaltaa, että se on myös yleisavain salaiseen tietosanakirjaan.

Hyvin tunnettu ja kaikkien rakastama kiinalainen Hyväätekevän tiedon taivaallinen keskus jakaa eläimet ikimuistoisella tavalla, joka Jorge Luis Borgesin elämäkertojen mukaan sai Michel Foucaultin rämähtämään niin kauheaan nauruun, että se halkaisi koko tunnetun kielen. Tosin alan tutkimuskirjallisuudessa esitetään epäily, ettei otsikossa nimetyn Borgesin tutkielman tarkoittamaa kiinalaista tietosanakirjaa ole olemassakaan. Ainakaan kirjaa tai pienintäkään viittausta siihen ei ole tavattu siitä huolimatta, että kiinalaisia tietosanakirjoja on säilynyt kokoelmissa useita tuhansia ja jotkut niistä ovat kovin seikkaperäisiä.

Luultavasti EU:n alaisuudessa Brysselissä toimii salainen luokituslaitos, jossa maailmankaikkeus on jaettu tuhanteen alaluokkaan. Numero 262 on paavi, 268 on dominikaanijärjestön koulut, 179 on eläimiin kohdistettu julmuus; eläinsuojelu; kaksintaistelu; itsemurha; paheet ja erilaiset viat; hyveet ja erilaiset arvot.

Kiinalainen tietosanakirja, jota siis ehkä ei ole olemassa, esittää seuraavan vastaansanomattoman lajimääritysten välineen kaikista eläimistä.

A.   Keisarin omistamat.

B.   Balsamoidut.

C.   Kesyt.

D.   Juottoporsaat.

E.   Seireenit.

F.    Kuvitellut.

G.   Kulkukoirat.

H.   Tähän luetteloon kuuluvat.

I.    Mieleltään järkkyneet.

J.    Laskemattomat.

K.   Ohuimmalla kamelinkarvasiveltimellä maalatut.

L.    Ja niin poispäin.

M.  Äskettäin vesikannun särkeneet.

N.   Ne jotka vaikuttavat kaukaa katsottuna kärpäsiltä.



Jumalat ja enkelit – vanhat ja nuoret ja mielensä tasapainon menettäneet – käyttävät kaikkein täydellisintä merkkisarjaa.

Kuten jo mainittiin, siinä 1 kirjoitetaan 0, 2 kirjoitetaan 10, kolme 11, neljä 100. viisi 101, kuusi 110, seitsemän 111, kahdeksan 1000. Ja niin poispäin.

Tämän notaation keksi Leibnitz, jolla oli riitaa differentiaali- ja integraalilaskennan keksimisestä Royal Societyn Sir Isaac Newtonin kanssa. Riita on toistaiseksi ratkaisematta.

Ajatusta kehitteli etevästi Cantor. Topologisten avaruuksien epäesimerkit ovat hyvin havainnollisia. Kategoriaoppi onkin osoittautunut sangen käyttökelpoiseksi, ja joitakin kymmeniä vuosia sitten vielä valistumattomatkin lapset saivat tilaisuuden verrytellä aivojaan laskelmalla joukkojen mahtavuuksia, tyhjiä joukkoja ja joukkoja, jotka eivät ole itsensä osajoukkoja.

Borges kuvaili (Immortale) palatsia, jossa portaikot saattoivat olla alassuin ja kaidepuut sojottavat tyhjyyteen. Kertojaa joka on Niililtä liikkeelle lähtenyt roomalainen tribuuni, seuraa puhekyvytön vanhus. Kertoja antaa mielijohteesta vanhukselle nimen Argos. Elukkamainen vanhus vastaa hapuilevalla kreikan kielellä: ”Argos, Odysseuksen koira.” ργος, δυσσος ταλασφρονος,…

Kun sitten sataa, kuten kuolemattomien kaupungissa käy jopa tuhannen vuoden välein, kertoja kysyy elukaltaan mitään odottamatta, onko tämä koskaan kuullut Iliaasta tai Odysseiasta, tämä vastaa:” En muista… Siitä on niin pitkä aika, kun kirjoitin ne…”

Kertoja taistelee eräällä sillalla 1066 ehkä Wilhelm Valloittajan puolella, ehkä häntä vastaan, julkaisee idässä kirjan Sinbad merenkulkijasta ja ostaa  tuoreeltaan Popen erinomaisen Homeros-englanninnoksen niteet (1714). Matkalla Bombayhin hän sammuttaa janoan sameasta virrasta ja huomaa juotuaan, että tämä joki on sama, jolta hän kerran lähti etsimään kuolemattomuutta ja kaupunkia, jossa jumalat tulivat hulluiksi ja antoivat historian alkaa. Nyt hän on lopulta menettänyt kuolemattomuutensa. Kertomuksen jälkikirjoituksen mukaan tarinaa on syytä pitää epäaitona, koska siihen on selvästi sekoitettu otteita Pliniuksen teoksesta, Thomas de Quinceyltä ja Descartesilta.

Sen muistiin merkinnyt Borges tarkoittaa, että tarina on Gödelin laskettavuussäännön vastainen. On tosia tarinoita, joita ei voi todistaa oikeiksi maailmassa jossa on niin paljon vääriä kertomuksia, joita ei voi todistaa vääriksi, koska ne saattavat olla formaalisesti täydellisiä. Nykyisin sanoisimme, että voi olla paha keksiä algoritmia, joka selvittäisi pakatun tiedoston sisältä, onko tiedosto pakattu. Sama koskee maailmankaikkeutta.

The dog, whom Fate had granted to behold His lord, when twenty tedious years had roll’d, Takes a last look, and having seen him, dies; So closed for ever faithful Argus’ eyes!




7 kommenttia:

  1. Kööpenhaminassa olen ihastellut kirkontornin sivulle rakennettuja portaita, jotka näyttävät johtavan taivaaseen!

    Oivaltajana Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. Elävistä kirjoittajista - Juhani Sarsila ei ole ollut blogissa esillä.

    VastaaPoista
  3. Onneksi Suomi on täynnä juutalaisia, ja osa puolista on toisinaan asiasta eri mieltä.

    VastaaPoista
  4. Tuossa oli painovirhe. Binääriluvuillekin 1 on tietysti 1, ja 0 on 0.

    Joukko-opin opetuksessa ei koululaisille sentään kai kategoriaoppia opetettu. Mahtavuuden käsite vaatisi kai paljon vahvempaa ajatuskoneistoa kuin koululaisella.

    Olihan se joukko-opin opetus tietysti kummallinen muoti-ilmiö. Joku arveli sen olleen lähtöisin Poldavian tiedeakatemian jäsenen "moniaivoisen" matemaatikon Nicolas Bourbakin mammuttimaisen opussarjan ensimmäisen osan alusta. Monsieur Nicolas Bourbakin kuolema "äkillisen patologisen singlariteetin murtamana" vuonna 1988 käänsi ainakin Osmo Pekosen tulkinnan mukaan matematiikan valtavirran "jälleen kerran algebrasta geometriaan ja formalismista intuitioon". Kouluopetuksessakin palattiin enemmän intuitioon, kun oli ensin lyöty päätä Poldavian algebralliseen honkaan.

    VastaaPoista
  5. Keinotekoisesta kielestä kehitän aasinsillan keinotekoiseen historiaan - eli hieman hämmästelen sitä vapautta, jolla tv-draamassa Punainen kolmio tehdään Yrjö Leinosta Valpon myyrä. Onhan asiasta toki huhuttu, mutta tässä se esitetään totena.

    Onko niin, että uusi punapolvi haluaa pestä Hertan ja muiden kommunistien synnit puhtaaksi Leinon kohtelusta? Hän oli petturi ja siten ansaitsi kaiken?

    VastaaPoista
  6. Nämä latinalaisen Amerikan älykkökirjailijat näyttävät olevan innostuneita numeroista ja sanoista. Cortázarkin Ruutuhyppelyssään neuvoo lukemaan kirjan monet luvut määrätyssä järjestyksessä ja yhdessä luvussa pitäisi lukea joka toinen rivi, jotta lauseet olisivat ymmärrettäviä. Hän keksi myös uusia sanoja ikään kuin tavanomainen kieli ei riittäisi.

    Borgesin Hiekkakirja todellakin "viihdyttää ja kiehtoo mieltä", kuten kirjailija itse sanoo. "Kaksintaistelu" näyttää olevan hyvin keskeinen käsite muidenkin kuin entisaikojen gauchojen elämässä. Tarinaa ja fantasiaa, kirjallisia viittauksia ja satiiria, yllättävyyttä, kielellisesti selkeää. Jopa minäkin ymmärrän tai luulen ymmärtäväni. Oikein hyviä novelleja.

    Siinä Hertta-kirjassa minua jotenkin häiritsi se, että sellainen vahva ja älykäs nainen oli niin ihastunut sellaiseen ketkuun, ts. Leino esitettiin hyvin negatiivisesti. Vaikka olihan Hertta Kuusinen kovin rakastunut jo alamäkeä liukuvaan Olavi Paavolaiseenkin, ainakin kirjeidensä perusteella. EG

    VastaaPoista
  7. Olen tullut takaisin. Aikaa ja voimia on syönyt opus, joka kertoo poltetuista kirjailijoista ja heidän teoksistaan 430 eaa - 1660 jaa.

    VastaaPoista