25. marraskuuta 2015

Viisas


Radion tietokilpailua ”Viisasten kerho” lähetettiin 1945 – 1995. ”Ota tai jätä” oli suunnilleen yhtä pitkäikäinen. Sorvausjätteitä (spinoff) pyöritettiin televisiossa vielä vajaat kymmenen vuotta sitten. Loppuvaiheessa ylitettiin kaikki lapsekkuuden ennätykset. Televisiossa ideat oli poimittu Yhdysvalloista. Siellä kukoistanut vilpillisten kilpailujen ja jättiläispalkintojen kulttuuri muuten näkyy useissa Barksin Aku Ankoissa, kuten siinä, jossa Roope joutuu verotussyistä välttämään voittamista. ”Minkä muotoinen on pyöreä kolikko?”

Mielestäni Barks oli väärässä. Pyöreä tarkoittaa ainakin kolmea eri asiaa. Äärettömän korkean kartion kohtisuora leikkaus olisi ehkä ollut mojova vastaus.

Radion vuosikymmenet ja television alkuvaiheen tämä ohjelmatyyppi oli hyvin arvostettu. Otteluja järjestettiin jopa Neuvosto-Viron kanssa. Esko Kivikoskesta tuli kansallissankari. Luultavasti yhdeksän kymmenestä suomalaisesta ajatteli, että Kivikoski edusti todellista tietoa ja viisautta, toisin kuin kaiken kirjavat opettajat ja professorit, jotka latelevat vain tarpeettomia asioita, kuten kielioppia ja toisen asteen yhtälön kaavaa.

Tietokilpailun taustalla on muuan kansanperinteen tuskastuttavimmista tyypeistä, arvoitus. Kerrotaan että kun kalastaminen tai naiminen ei huvittanut, ihmiset makailivat päreen valaisemissa pirteissään arvuutellen toisiaan. En oikein usko. Metsäkämpillä (lähde ”Jätkät sen kuin porskuttaa”) tapeltiin ajan kuluksi. Jos oli syntymäpäivä tai muu juhla, kaksi paria tappeli keskilattialla. Kämpillä joutui yleensä olemaan selvin päin niin kuin nykyisin öljynporauslautoilla ja monilla laivoilla. Pari merenkulkua harjoittanutta tuttavaa onkin tunnustanut, että merimiehentaidoista yksi vaikeimpia on oppia, miten ei rupea vetelemään ihmisiä turpaan. Samoihin naamoihin kyllästyy aikanaan.

Eilispäivän luin M. Häikiön Helsingin historian sarjaan kuuluvaa kirjaa tiedosta, opetuksesta ja tiedonvälityksestä. Presidentti Kekkonen oli ilmoittanut Revon, Nordenstrengin ja Hemanuksen kirjoittamassa puheessa 1973, että Ylen ja etenkin television on sopimatonta kajota ulkomailla tapahtuneeseen ja erittäin sopimatonta on ”tunkeutua toisten maiden kansalaisten tajuntaan” kysymällä esimerkiksi, mitä kuuluu tai miltä tuntuu, kun panssarivaunu ajaa varpaille.

Valitettavasti Häikiö ei pohdi eikä esittele aineistoa ”uutisen” käsitesisällön muuttumisesta. Ikivanha vitsi olisi auttanut asiaa: ”Mies puri koiraa”. Se on uutinen. Koira puri miestä – se ei ole uutinen, vaan maailman menoa.

Vaikka Häikiö on pitkäaikainen Helsingin kokoomuksen johtaja ja suorastaan hovioikeudenneuvoksen poika tai sukulaispoika, hän ei ole ryhtynyt purkamaan 1970-luvun toimittajien ja heidän opettajiensa kielellisen maailman muuria.

Fasismeista (jolla tarkoitan tässä blogissa sekä kansallissosialismia että kommunismia huulten tunnustuksena eli ilmaistuina ideologioina) omaksuttu oppi oli Tampereella selkeä. Maailmaa voi muka muuttaa muuttamalla kuvauksia siitä. Journalismin opetus oli siis koko lailla keskittynyt Tampereen yliopistoon-

Marxismi-leninismi oli magiikan maailmankatsomus. Kun sanot ääneen hirviön nimen, se kaatuu kuolleena maahan. Menetelmä selostettiin jo yli kaksi tuhatta vuotta sitten. Oydysseus ei ollut erikoisen kiero sanoessaan kykloopille nimekseen ”oudee”, ei kukaan. Nimen ilmoittaminen sisältää maagisen riskin Muuan Oidipus taas joutui Ota tai jätä –tietokilpailuun ratkaisemaan sitä sfinksin esittämää tylsää arvoitusta aamulla neljällä, päivällä kahdella ja illalla kolmella jalalla kulkevasta olennosta.

Eräällä syrjäkylällä paatuneen pontikankeittäjän koiran nimeksi pantiin ”Nimismies”. Ilmeisesti oli huvittavaa, kun pääsi huikkaamaan siellä pillien ja pannujen ääressä istuville, että nimismies tulee.

Ostin divarista ja vein isälleni sairaalaan Viisasten kerhon ja vastaavia kysymyksiä. Kirjoja olivat toimittaneet juontajat, kuten Tauno Rautiainen, Kauko Saarentaus ja Jyrki Otila. Liian myöhään! Ei hän oikein jaksanut enää kiinnostua. Pikku Jättiläisen kerhon kultamerkkijäsenenä hän oli ollut hakamies tietokilpailuissa. Tiesin myös, että järjestetyt ja itse toimeen pannut tietokilpailut olivat rintamalla suosittuja.

Olen kai itsekin luullut, että tietokilpailutkin tappoi Internet ja erityisesti Wikipedia. Onko mitään taikaa tietää, kuka voitti potkupallon mestaruuden vuonna 1964? Maksaako vaivan perehtyä okapin ja tapiirin vertailevaan anatomiaan, kun se on niin verkossa?

Luulen että kehitys on kääntynyt takaisin kohti tietokilpailutietoa. Tämä oli viimeisiä havaintojani professuurini aikana. ”Mitä tarkoittaa plagiaatti” oli liian vaikea tenttikysymys. Siihen tarjottiin Wikipedia-henkisiä vastauksia. Olin erehdyttänyt opiskelijat luulemaan, että kysymykseen olisi järkevä, kattava vastaus. Näin ei ole. ”Mitä tarkoittaa tuotejäljittely” oli kunnon kysymys ja siihen tuli normaali määrä hyväksyttäviä vastauksia ja pari oikein hyvää.

Ero on asiayhteys. Yliopiston tasolla muillekin kuin pääaineopiskelijoille eli tässä tapauksessa juristeille on opetettava karvaan kokemuksen kautta, että totuus ja oikeus eivät löydy lakikirjasta – ennen kuin on ymmärtänyt, mitä lakikirjasta on etsittävä ja mistä kohdista. Ja se edellyttää asiayhteyden ymmärtämistä ja se puolestaan todellisuuden ja todellisuuden kuvausten eron käsittämistä.

Tekijänoikeudessa ei saa uskotella, että laki kieltäisi hyötymisen toisen teoksesta. Sekä tieto että taito ovat luonteeltaan kertyviä eli uusi tukeutuu vanhaan. Tolstoin on todettu käyttäneen ”Sotaan ja rauhaan” ainakin 140 eri tekijän kirjoituksia, kirjeitä ja päiväkirjoja, usein mielivaltaisesti ja sangen usein vääristellen ja lähes aina lähdettä mainitsematta. Siitä huolimatta tai sen takia romaani on suurenmoinen ja jos maassa olisi ollut nykyisen mallinen tekijänoikeuslaki, sitä ei olisi rikottu.

Mutta kun Kafka julkaisi ”Erään koiran tutkimuksia” yhdelläkään kennelkerholla ei olisi ollut puhevaltaa Kafkaan kohdistetun kanteen nostamiseksi. Sillä koiralla olisi voinut olla, jos se olisi ollut olemassa. Edes ihmisoikeudet eivät sisällä määräyksiä koirien halventamisesta. Siksi niitä sanotaankin ihmisoikeuksiksi.


24 kommenttia:

  1. "Ota tai jätä" kilpailun alussa Tauno Rautiaisella oli tapana tehdä aluksi harmiton lämmittelykysymys.

    Kerran hän kysyi nuorelta mieheltä: "Kansanlaulussa lauletaan että tyttö istui kivellä ja kivi oli sileä ja vesi sitä lirutteli, mitä vesi lirutteli?"

    Nuori mies siihen että kiveä.

    Tauno Rautiainen: "Hyvväksytään kun se on niin lähellä sitä oikeata."

    Kustaa Aadolfin pojan poika

    VastaaPoista
  2. ”Mitä tarkoittaa plagiaatti” oli liian vaikea tenttikysymys."

    Toivottavasti oppilaat olivat edes vähän paremmin perillä asiasta kuin aikanaan edesmenneen Tietokonelehden kommentointiosioon kirjoittaneet. Siellä oli nimittäin muutama kommentoija jotka eivät tajunneet musiikista puhuttaessa coverin (suom. lainakappale) ja plagiaatin eroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perin huvittavaa tuo nykyinen covereista puhuminen. Nykyään bändi ei ole mistään kotoisin, jos se soittaa vain niitä. RSO:n, HKO:n ja monen muun pitäisi varmaankin kiinnittää asiaan huomiota ja ottaa ohjelmistoonsa ihan omia biisejä.

      Poista
  3. Visat olivat Virossakin todella populäärit noin 70-80 luvulla. Jokaisella kolhoosilla ja yhtiöllä oli oma joukkue ja joka viikko niitä kilpailuja näytettiin televisiossa. Ottelujen muuten täysin tuntemattoman tilanteentiedustelijan nimi tunkeutui humoristien kieleen kuin jotain mikä aina nauratti kun se sanotiin. Samankaltaiset nimet olivat venäläisten piirroselokuvien virolaisten äänittäjien nimet joita päivästä toiseen kuultiin illalla niitä katsoessa. Muistan niistä vieläkin vähintään neljää. Nykyään ovat kaikki visat täällä amerikkasoituneet. Käikki tapahtuu juosten, pelataan isosta rahasta ja kysymykset yleensä ovat sellaisia, että olisin itse aina voittajien joukossa, tai päin vastoin kysymykset joiden vastauksien tietäminen tulee tylsästä elämäntyyllistä, eli typeränpuoleiset siis. En katso enää yhtääkään niistä. Radiosta tulee vielä jonkinlainen 10-minuuttinen visa lauantaisin, mikä sai alkuunsa Neuvosto ajasta. Sekin on kuitenkin kummallinen - kaikilla näyttää olevan kovaa kiire, niin juontajilla kuin kilpailijoilla.

    "Mies puri koiraa toi" mieleeni yhden viron kielen naisprofessorin jonka lempi esimerkki kielitieteessä on lause "ema peksis isa". Keskiikäinen nainen itse aina naureskeli sitä tuodessa. Niin minäkin. Viroksi ei voi oikein ymmärtää pieksikö äiti isää tai isä äitiä koska 'isa' ja 'ema' ovat samassa muodossa äiti-isä ja äitiä-isää. Se muuten on esimerkki siitä, että viron kieli on 'kehittynyt' kauemmas suomen kieltä. Liivin kieli on kehittynyt viroakin kauemmas - sieltä oli mennyt vieläkin enemmän pois sanojen lopuista. Jos liiviä lukee ja jos latvialaiset sanat jätetään pois nii itämerensuamalaiset näyttävät kuin um, ik , tak, kok, em. Minua todella harmittaa, että liivin puhujia ei ole enää. Se oli meidän yhteisen kielemme kehityksen loppukieli. Ehkä olenkin väärässä ja liiviläiset ovat olemassa mutta heidän kieli kehittyi siihen asti että sanat katosivat kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esko Kivikosken virolainen tietokilpailuvastustaja Hardi Tiitus muistetaan vieläkin.

      Poista
    2. Vitsailen aina joskus, että suomi on kuin savolaisen puhumaa viroa. Kun virolainen sanoo esim. "tee", niin suomalainen viäntää sen mutoon "tie", sanan "töö" muotoon "työ" jne.

      Poista
  4. Tampereen tiedotusoppi perustui lähinnä amerikkalaisiin klassikoihin, ja opettajia oli laidasta laitaan. Tuskinpa vaikkapa Jorma Miettinen, Niilo Ihamäki ja "Konsta" Pylkkänen olivat vasemmistolaisia.

    VastaaPoista
  5. Niin, ne jaetaan huomenna.

    VastaaPoista
  6. Täss ei nyt tullut esiin se mistä puhuin:
    Liivi: jemā pieksīz izzõ
    Mutta:
    mietteliäs-mõtlik-mõtli
    hevonen-hobune-õbbi
    ensimmäinen-esimene-ežmi
    ja niin edelleen on kehitys usein näin

    Tämä on kielen muodon kehitys ja ei tarkoita, että kieli olisi jotenkin 'parempi' näin. Ilman epäilystäkään on suomen kieli yksi mahtavimmistä kielistä ei vain itämerensuomalaisten vaan jopa Euroopan mittakaavassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulantökkääjä puhuu nyt asiaa, joskin blogistin teeman sivusta. Viron kieleen verrattuna suomi on kehittymätön, jämähtänyt lähes kantasuomen tasolle, toki runsaasti uusia sanoja saaneena. Jostain syystä suomalainen pitää kiinni vanhoista muodoista silloinkin kun hioutuneempi sana olisi mahdollinen. Hän mongertaa esimerkiksi 'ryhdistäytyä' kun voisi sanoa 'ryhdistyä', 'suvaitsevaisuus' kun voisi sanoa 'suvaitsevuus', 'urakoitsija' kun voisi sanoa 'urakoija', jne. Kielen mutkikkuus ei ole rikkautta eikä tavoiteltavaa. Muutenhan esimerkiksi ruotsi kannattaisi palauttaa rakenteeltaan johonkin islantia muistuttavaan varhaisskandinaviseen muotoon.

      Poista
    2. Suomen kansamme keskuudessa - tai ainakin mä - tiällä savossa luetellaan tai lasketaan esineitä tuolla kentällä usein "yks kaks kol nel viis kuus seihtemä kaheksa yheksä.." joka on lähempänä viroa, eikö ? Koska nopeampaa.

      Poista
  7. Muistelo: Vuonna 1969 tai -70 Liperin koulun voimistelusalissa tehtiin yksi Ota tai jätä -visailun lähetys. Itse Tauno Rautiainen sitä veti.Tupa oli täysi väkeä ja meidät läheisen maatalousoppilaitoksen oppilaat oli marssitettu katsomoon. Siihen aikaan mainostamiskielto radiossa oli tiukka ja muistan kun yhteen tietosanakirjoja koskevaan kysymykseen tuli vastauksena kirjasarjan kaupallinen nimi, juontaja keskeytti nauhoituksen ja vastaus otettiin uudelleen yleisellä tasolla. Kisaaja voitti pääsumman ja kysymykset olivat sen tasoista yleistietoa että kun olin kova lukemaan, olisin silloin 16-vuotiaana tiennyt kysymyssarjan kaikki vastaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tapahtuma Liperissä, koska Tauno Rautiainen kuoli marraskuussa 1962.

      Poista
    2. Juu. Epäilyttämään jäi itseäkin, kun miehen esiintymisyylin muistaa. Timo T. Kaukonen oli silloin jo vuorossa.

      Poista
  8. Perinteisessä tietokilpailussa kuuluu antaa vastaus parilla sanalla, ryhtymättä selostuksiin. Joten voi kysyä, onko kyseessä mikään oikea tieto, nimethän ovat vain apuna prosessien ymmärtämisessä.
    Viisasten kerhossa pyydettiin kerran nimeämään ihmiskunnan kuusi huomattavinta hyväntekijää. Eivät tienneet. Kysyjä sai palkkion. Vuosilukuja ei saanut kysyä, koska viisaat - Tauno Rautiaisen mukaan - tietävät kaikki vuosilukukysymykset.
    Tietokilpailuissa oli tuomarin joskus vaikea tulkita oliko vastauksen ääntäminen tarpeeksi lähellä oikeaa. Siinä mielessä myöhempi neljästä vaihtoehdosta muodostuva formaatti on täsmällisempi.

    VastaaPoista
  9. Nähdäkseni tietokilpailu on edelleen suosittu harraste. Useissa helsinkiläisissä ravitsemusliikkeissä järjestetään niitä viikoittain ja ne vaikuttavat kovin suosituilta. Luotettavilta tahoilta on minulle kerrottu, että tietovisaillan liikevaihto ja asiakasmäärä saattavat joissain ravintoloissa olla suurempia kuin viikonloppuiltojen. Herrasmiessopimuksena, jota kaiketi aika yleisesti nnoudatetaan, sitoudutaan siihen, että älylaitteita ei käytetä. Palkkioksi voittaja kai saa useimmin alkoholia, jonka menettelyn laillisuudesta en osaa sanoa. Myös monet varsin nuoretkin ystäväporukat harrastavat illanistujaisissaan tietovisoja. Väittäisin, että Wikipedia ja muut internetlähteet ovat itse asiassa lisänneet tietovisailun suosiota. Syykin on ilmeinen: ei tarvitse olla dosentti voidakseen laatia ystäväpiirilleen tietovisan. Itsekin olen näitä visoja tehnyt erilaisiin tilaisuuksiin ja kuluttanut siten varmaan monta päivää, jotka olisi tullut käyttää huippututkimukseen.

    VastaaPoista
  10. Lapsuuden Amarcord suomalaisittain:

    Rautiainen antaa nuorehkolle naiskilpailijalle lämmittelykysymyksen: "Mikä Lapin joista parhaiten soveltuu rakastuneille?" Nainen tikistää pitkän miettimisen jälkeen: "Kitkajoki!" Rautiainen oman ja yleisön minuutteja kestäneen naurunhyrskeen (elettiin 50-lukua) lomassa: No mänköön!"

    VastaaPoista
  11. Mustavalkoisen telkkarin "ennen vanhaan" pidetyt tietokilpailut lienevät osalle meistä ikimuistoisia elämyksiä. Ne kai kuuluivat siihen kadonneeseen yhtenäiskulttuuriin. Pikkupoikana odotin ja jännitin niitä kamalasti. Arpa on heitetty! Poppe Berg! Esko Kivikoski, jumatsukka, otteli maailmanmestaruudestakin, pienen Suomen puolesta, mutta hävisi! Jälkipelissä kysymysten arveltiin suosineen vastustajaa... Ja Hardi Tiitus voitti kuin voittikin Eskon. Toipumusprosessini siitä on vielä kesken. Jotenkin niin viatonta hupia se kaikki oli, tissiviihde puuttui kerrassaan, vaikka en kyllä osannut vielä kaivatakaan... - Ei siis vähätellä näiden visojen ja visailijoiden merkitystä!

    Haluatko miljonääriksi - tyyppiset monivalintakisat ovat ehkä toisella tavalla katsojaa viihdyttäviä, mutta myötähäpeältä ei aina voi välttyä. Suomen kansallislintu on a) varis b) puutiainen c) laulujoutsen? Kilautanpa kaverille! Ei uskalla veikata - kysyn siis yleisöltä.

    -osku

    VastaaPoista
  12. Tämä ei liity tähän juuri mitenkään, mutta kysynpä kuitenkin. Reino Helismaalta on satiirinen kappale nimeltä Synkkää yksinpuhelua (löytyy vaikka Tapio Rautavaaran esittämänä Tubesta). Muut piikittelyt siinä ymmärrän, mutta säepari
    "Toinen oli ihailija natsismin
    Astma vaivas toistakin"
    viittaa selvästi johonkin todelliseen tapahtumaan tai henkilöön, mutta mihin tai kehen?

    AW

    VastaaPoista
  13. Pubivisat ovat tosi suosittuja. Loistava tapa päteä ja päihtyä liki yhtä aikaa.
    -timo

    VastaaPoista
  14. Helge Rontu oli viisaista viisain. Hän olisi voinut olla yksin studiossa vastailamassa kysymyksiin, Monasti hän olikin ainoa joka tiesi vastaukset kaikkiin kysymyksiin.

    VastaaPoista
  15. Kun tämä meni näin tietovisapohjaiseksi, niin: Tupla tai kuitissa eräs kilpailija ei tiennyt vastausta kerta kaikkiaan yhteenkään kysymykseen. Sitten oli tulossa kaupallisia tiedotteita ja Kirsti Rautiainen kysyi: lähdettäisiinkö mainoskatkolle? Kilpailja mietti hetken kuumeisesti ja sanoi sitten "Joo".

    MHI

    VastaaPoista
  16. »Ei kukaan» on siis muinaiskreikaksi οὐδείς (oudeis).

    VastaaPoista
  17. Tämä on minusta aika

    https://www.youtube.com/watch?v=rJrEe8_gi64

    kiva. Ei välttämättä ollenkaan hyvä mutta... Suorassa lähetyksessä on aina omat "suolensa".

    Sitä paitsi: mitäs tyhmiä kyselet?

    VastaaPoista