16. marraskuuta 2015

Uusi Holmes



Conan Doylen idea on yksinkertainen, koska se on hyvin älykäs.

Doyle oli lääkäri ja ihmisenä oikeastaan höperö. Vanhemmilla päivillään hän haksahti pahasti tutkimaan vakavissaan kummituksia ja pohtimaan yliluonnollisia ilmiöitä.

Hänen Holmes-kirjoistaan saa tehdä sen johtopäätöksen, joka niistä tarjoutuu. Kirjoittaja oli aivan poikkeuksellisen älykäs ihminen.

Saman saa muuten sanoa Dame Agatha Christiestä, joka tosin tuntuu olleen pettymystensä paiskoma ja nimenomaan kirjoittajana rajoittuneempi kuin Doyle.

Sherlock Holmesin idea on: oletetaan ihminen, joka on ainakin 25 prosenttia älykkäämpi kuin kukaan muu.

Vuonna 1887 älykkyydestä ei paljon puhuttu. Älykkyysosamäärä tuli käsitteenä muotiin vasta Doylen kuoltua 1930. Aistinfysiologia ja havainnoinnin psykologia olivat myöhempien aikojen keksintöjä. Itse ilmiöitä oli tietenkin käsitelty kirjallisuudessa aikojen alusta.

Television nyt sunnuntai-iltaisin uusittava ja sitten kolmanteen kolmen filmin sarjaan siirtyvä ”Uusi Sherlock Holmes” on juuri niin suurenmoinen kuin sekä yleisö että arvostelijat väittävät.

On todella harvinaista, että sekä käsikirjoittajat että ohjaaja onnistuvat samanaikaisesti ja lisäksi leikkaaja on virtuoosi. Tässä yhteydessä tarvitsee tuskin erikseen mainita näyttelijöitä. ”Watsonin” näyttelijä on lähes parasta, mitä ruudulla on nähty. Niin paljon niin vähällä!

Kehotan vakavasti myös aivottoman viihteen vihollisia katsomaan, millaista jälkeä mestarit tuottavat. Itse menen kauppaan ostamaan sen toisenkin televisiovastanottimen. En mene takaamaan, etten söisi sanaani, vaan kopioisin kovalevylle koko satsin, se kun on nykytekniikalla niin helppoa. Tiedän. Talletettuja ohjelmia ei tule katsotuksi, mutta on minulla DVD-levyjä, joihin välillä palaan. Vastoin itse levittämääni valhetta ”kaikkea” ei saa tallenteena vaivattomasti. Viimeksi eilen tuli puhe pitkästä, oikeastaan ”Andrei Rublevista”, joka on niin unohtumaton.

Sherlock Holmesin päättelystä (”deduction”) kerrotaan, että taustalla oli Doylen lääketieteen opettaja ja tämän etevä diagnoosin taito.

Noilla päätelmillä, joita nyt esitetyssä ensimmäisessä osassa ”Study in Pink” tuli ryöppynä, ei ole mitään tekemistä deduktiivisen menetelmän kanssa eikä liioin empiirisen tieteen.

Holmesin menetelmälle ei ole iskevää nimitystä. Kysymyshän on havaintojen ja kokemustietojen ei-itsestään selvästä kombinoinnista eli yhteyksien oivaltamisesta.

Tämä on juuri se suurten tieteellisten oivallusten piirre, joka ei ole tieteellinen. Olkoon tarina Isaac Newtonit ja putoavasta omenasta myöhempi keksintö. Ainakaan se ei ole kovin hyvä. Kun työnnän kädellä seinää, seinä työntää takaisin. Kuu vetää maata puoleensa.

Newtonin oivallus – ”deduction” – oli niin suurenmoinen, että se tuntuu tylsältä. Lapsille kannattaa opettaa, putoavat marmorikuula ja kuulantyönnössä käytetty kuula maahan eri aikaan, jos ne pudottaa parvekkeelta (kun kukaan ei ole näkemässä).

Tässä kohdin deduktiivisen päättelyn eli arkipuheessa logiikan tai loogisen lopputuloksen väärä käyttö on syy moniin maailman murheisiin.

Deduktio johtaa varmaan tulokseen, premisseistään. Ensin on määriteltävä premissit eli lähtökohdat, esimerkiksi luvut ja yhteenlasku. Sen jälkeen saadaan varma tieto siitä, paljonko tekee yksi ynnä yksi.

Selvästi vaikkapa kemiassa tapahtuu samaa ja asiaa voidaan kokeilla. Akumiitin valmistamiseen tarvitaan tietty määrä tiettyjä aineita, kuten sarjakuvien lukijat ovat käsittäneet. Valmistaminen voidaan toistaa vaikka kuinka usein, ja tulos o aina sama. Ellet, lukijani, häpeäksesi ole Aku Ankan ystävä, vaihda esimerkiksi dynamiitti ja katso hakuteoksesta tarvittavat aineet. Äläkä kokeile.

Sekä Sherlock Holmesin maailma että oma maailmamme on induktiivisen, ei deduktiivisen päättelyn ruhtinaskunta. Murhatutkimuksessa ja jouluvaloviritystä koottaessa ongelma on aina, mitkä ovat ne lähtökohdat (premissit).

Koska kaikki lähtökohdat eivät ole määriteltävissä, lopputulos ei ole varma, vaan ainoastaan todennäköinen.

Kun epätodennäköisiä päätelmiä ketjuttaa, lopputulos on aika heiveröinen.

Holmesin tyyppinen eli siis suurenmoinen älykkyys on osittain hyvää arvaamisen taitoa. Pohjalle tarvitaan vilkas mielikuvitus.

Luin Alf Henriksonin Kiinan historiasta hiukan kesken jääneen ajatuksen. Mongolian seudun ratsastajakansat olivat muutamia tuhansia vuosia Kiinalle yhtä jatkuva riesa kuin lyhyen aikaa Euroopalle. Täällä laukkasi muitakin kuin hunneja ja aina idästä. Porukoilla oli erinomainen taito ampua jousella (lyhyt, laminoitu jousi) täyttä vauhtia laukkaavan ratsun selästä.

Kiinalaiset olivat itse tuskallisen hyvin selvillä siitä, että ruohotasangoilla eli pohjoisessa hevoset menestyivät paremmin kuin heillä, etelämpänä.

Juuri sama ajatus on esitetty selityksenä roomalaisten, kreikkalaisten, heettiläisten ja parthialaisten sotiin. Se häviää, jolta loppuvat hevoset.

Suhteellisen hiljan muutamat ovat tutkineet ilmastoa ja maaperää riittävästi ja pohtineet kaivauksesta löytyneitä hevoseläinten luita. Syyt alkavat olla selvillä. Hevoset hakeutuivat jo ammoin tietyntyyppisille alueille. Jopa heinäkasvien lajit on käyty läpi.

Voi huoleti sanoa, että Suomen historiallinen vähäpätöisyys liittyy siihen, että tällaisessa maastossa ei paljon ratsastella.

27 kommenttia:

  1. "Itse menen kauppaan ostamaan sen toisenkin televisiovastanottimen."

    Muista nyt sitten Tekniikan maailman viisas neuvo. Tärkein ja ensimmäinen oli: Älkää nuukailko koossa.

    Itse ostin vain 48 tuumaisen ja jo nyt ostaisin 60 tai 65 tuumaisen. Hinnat ovat tulleet alas. Deflaatiotako?

    Osta samalla reissulla The Imitation Game. Sama näyttelijä kuin nuoressa Sherlockissa tekee huiman roolin Alan Turingina. Et kadu.

    VastaaPoista
  2. Suomalainen FlickFetc-ohjelma lataa YLEn ohjelmat kovalevylle Areeenasta.
    http://flickfetch.bplaced.net/

    VastaaPoista
  3. Käyrän piipun toi Sherlock-ikonografiaan näyttelijä William Gillette, samoin deerstalker-hatun (onko hatulle suomenkielistä nimeä?). Oli ilmeisesti helpompi lausua vuorosanoja, kun piippu oli käyrä. Gillette myös pani alulle kehittelyn, josta kiteytyi aikoinaan sanonta "elementary, my dear Watson". Kaikki tämä Arthur Conan Doylen luvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hirvenmetsästäjän lakki. Ostettu Lontoosta Baker streetiltä. Näyttää samanlaiselta.

      Poista
    2. Hirvenmetsästäjän lakki kuulostaa hyvältä.

      Poista
    3. Sherlock-hatuksi sitä on sanottu kautta aikojen. AS-ki

      Poista
  4. Kuvan piippu ja sarjaan täkyksi laitettu "kolmen nikotiinilaastarin ongelma" ilmentävät taas kuvitusten ja elokuvien luomaa vahvaa mielikuvaa. Sherlock Holmes-nimellä on myyty hienoa piipputupakkaa, vaikka kirjoissa, kun piipunpoltto mainitaan, mainitaan erikseen että piipussa oli kamalan hajuista halpaa sätkätupakkaa.

    1930-luvulla koottuihin Holmeseihin esipuheen laatinut henkilö oli huomannut Doylessa piirteen jota hän luonnehtii koulupoikalatinalaisella "infracaninophile"-ilmaisulla. Toden totta - kirjoissa ihmisten tyhmyys tai sympaattisuus ei näyttäisi riippuvan tulotasosta (tosin yläluokan jäsenet esitetään usein aika epäsympaattisina).

    Eikös ratsujoukkojen ratkaiseva merkitys vähentynyt aika varhain, jo varsijousen ja muutenkin taktiikan muuttumisen myötä?

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta 1700-luvulla. Ratsuväki vastasi rynnäköistä. Jalkajousi oli yhtä hidas "ladata" kuin musketti ja piilukko.

      Ruotsin ase 1600-luvulla oli juuri ratsuväki.

      Asia erikseen on Yhdysvallat. Intiaanisodissa ratsuväellä oli suuri merkitys, sisällissodassa ei.

      Poista
    2. Sanoisin kyllä, että ratsuväen joutsenlaulu ratkaisevana aselajina oli Waterloon taistelu 1815, jolloin marsalkka Neyn ranslainen ratsuväki lähes puhkaisi englantilaisten jalkaväen neliöt. Vielä varhaisemmissa Napoleonin sodissa ratsuväellä oli merkittävä rooli.

      Ruotsissa vielä Kaarle XII sodissa ratsuväellä oli usein ratkaiseva rooli (ks esim. Englund Pultava).

      Ratsuväen merkitys hävisi vasta kun jalkaväen tulivoima kasvoi ja sitä myötä siirryttiin hajautettuihin muotoihin. Tiiville jalkaväkiosastolle, varsinkin kun se oli kytketty käsikähmään toisen vihollisosaston kanssa, oli myrkkyä selustaan päässyt ratsuväkiosasto. Se riitti aikaansamaan paniikin ja joukkopaon. Takaa-ajossa ratsuväki oli murhaavan tehokas.

      Poista
  5. Tieteenteossa, kuin myös rikostutkinnassa, shakkipelissä ja monessa muussa on tärkeää epäolennaisuuksien karsinta. Taitamaton kuluttaa voimansa ja aikansa toissijaisten faktojen tutkimiseen. Taitava aloittaa toimensa valitsemalla intuitiivisesti oleellisen ja keskittymällä sen tutkimiseen.
    Mongolien ja muiden venäjää ja kiinaa piinaavien paimentolaiskansojen etenemisen suomeen päin suojasi varmaankin huono ratsastusmaasto. Novgorodilaiset suojautuivat mongooleilta 1100-luvulla laajoilla metsäsalvoksilla. Puut kaadettiin metrin korkeudelta niin , että runko jäi kiinni kantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Novgorodissa ja muualla (Puolassa) toinen mainio suoja ratsuväeltä oli vetelä suo.

      Poista
    2. Kuriositeettina todettakoon, että yksi selitys on ilmasto: mongolien ylivoiman keskeinen väline luusta, puusta ja muusta aineksista liimaamalla laminoimalla tehty hyvin kauskantava ja läpäisyvoimainen jousi ei kestänyt kosteaa ilmastoa vaan hajosi. Se kun oli tehty kuiviin aro-olosuhteisiin. Uskokoon ken tahtoo.

      Poista
  6. Onko tämä se sarja, jossa pääosassa on Benedict Cumberbatch? Ihan vain varmistukseksi, etten tilaa vääriä dvd:itä.

    VastaaPoista
  7. Katsoin juuri sen Sherlockin Areenalta ja olipa hyvä! Olin ollut jotenkin ennakkoluuloinen. Oli vauhtia, nasevaa ja huvittavaakin sanailua, hienoja lähikuvia, vähän jännitystäkin, kierreportaita, takaa-ajoa, ja Watson niin luonteva, ei "näytellyt", ts. näytteli niin hyvin ettei sitä huomannut. Kiitos! EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juuri se. Lukemani ja osittain näkemäni perusteella ne kahdeksan seuraavaa ovat samaa tasoa. 2 x 3 uusintaa ja siten 3 uutta 1½ tunnin pätkää. Seuraavaa satsia ruvetaan kuulemma kuvaamaan talvella.

      Poista
    2. Täytyy vielä lisätä, että Cumberbatch oli tietenkin hyvä myös, mutta vaati hetken tottua hänen muoviseen naamaansa, joka oli vähän kuin ei-tästä-maailmasta, mutta se juuri sopikin siihen ylimaalliseen nokkeluuteen ja arroganttiuteen. EG

      Poista
    3. Kiitos varmistuksesta! Pistetään tilauslistalle,

      Poista
  8. "selityksenä roomalaisten, kreikkalaisten, heettiläisten ja parthialaisten sotiin. Se häviää, jolta loppuvat hevoset."

    Sehän riippuu hyvin pitkälle maastosta ja ratsuväen aseistuksesta. Kyllä roomalaiset pärjäsivät hyvin muualla kuin arolla ja aavikolla ratsastajakansoja vastaan varsinkin jos näillä ei ollut kauaskantavia jousia. Samoin makedonialaiset Aleksanteri Suuren johdolla kukistivat persialaiset.

    Mongolien ylivoiman ymmärtää kun ajattelee, että nämä olivat oikeastaan haavoittumattomia: pystyivät ampumaan kaukaa jousella ja ratsastamaan syrjään hyökkäävästä jalkaväestä palataakseen ja saartaakseen vihollisen. Mongolien armeijat olivat kohtuullisen suuria, äärimmäisen liikkuvia ja myös näiden tiedustelu oli kunnossa.

    Ei Suomen keskiaikaisen merkityksettömyyden syynä ollut hevosten ja ratsuväen vaan yleinen väkiluvun puute verrattuna Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan, Nowgorodista nyt puhumattakaan.

    VastaaPoista
  9. ”'Andrei Rublevista', joka on niin unohtumaton."

    Todellakin, ensin puolitoista tuntia mustavalkoista, harmaata Venäjän aroa, sitten Tarkowskin saama vähäinen määrä värifilmiä käytettynä pyhä kolminaisuus -ikonin esittelyyn. Räjähtävä kontrasti ja elokuvakokemus.

    VastaaPoista
  10. Tästä en ole aivan varma, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Newtonin omenan keksi Voltaire.

    VastaaPoista
  11. En tiedä mistä on tullut käsitys, että kolmas kausi olisi jotenkin uusi. Onhan se kertaalleen näytetty jo meilläkin. Uutta eli neljättä ei kai tule valmiiksi ennen vuotta 2017.

    VastaaPoista
  12. Mikä on Kemppisen suhde sieniin?

    VastaaPoista
  13. Saanee tässä myös mainita, miten potakasta juustoa saadaan.

    VastaaPoista
  14. Sieniä putkahtaa koko ajan lisää ja lisää. Juuri kun luulee että tässä on maailman kaikki tunnetut sienet, taksonoidaan ne, niin... ei perkele olekaan. Niitä tulee vaan lisää, ja lisää, siis eri lajeja, se on eris kummallista. - Ei sieniin voi suhtautua asiallisesti. Tai en tiedä sienitutkijoista? Amatööri ei ainakaan, voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Niitä tulee vaan lisää, ja lisää, siis eri lajeja, se on eris kummallista."

      Niiden kanssa kannattaa vaan olla tarkkana. Minulla on jossain 1970-luvun alun sieni-innostuksen sienikartta. Siinä on seitikki, jota kehutaan välttäväksi sekäsieneksi. Nykyään laji tunnetaan nimellä myrkkiseitikki. Yksikin sekasienipussiin niin maksa sanoo poks.

      Poista
  15. Vähän myöhässä, mutta ken haluaa tutkia Holmesin päättelymenetelmiä pidemmälle, niin etsiköön käsiinsä kirjan "The Sign of three : Dupin, Holmes, Peirce" (löytyy ainakin Kaisasta). Holmes mielikuvitushenkilönä on toki muokattavissa minkä tahansa päättelyparadigman edustajaksi (paitsi juuri deduktiivisen koulukunnan), ja muitakin kirjoja asiasta on kirjoitettu, mutta tässä on esseitä niin Umberto Ecolta kuin Jaakko Hintikalta.

    VastaaPoista