Silppuriin

 Kaikkea ei voi säästää eikä kannata skannata. Olin niin aikuinen, että minulla on paljon aikuisia muistoja Saara-mummosta, jonka perukirjan kopion hävitin – häneltä ei jäänyt juuri muuta varallisuutta kuin kuluneet vaatteet. Hilja-mummun kanssa oli siis kirjeenvaihdossa koko kouluaikani. Suuntaan ja toiseen kulkeneita kirjeitä talletin ja digitoin.

Koska ensin mainittu oli syntynyt 1884 ja toinen, hänen tyttärensä, 1900, tässä on aikajänne 130 vuotta.

Saara-mummun kanssa olin vähemmän suorassa yhteydessä. Hän ei osannut kirjoittaa. Pietarissa hän ei ollut käynyt mutta kerran Viipurissa. Miehet kävivät Pietarissa ainakin kerran kuussa.

Epäilen että sekä mummun että isäni isän suvun – siinä oli jotain etäisempää sukulaisuuttakin – mielenkiintoinen elinkeino 1918 - 1922 oli salakuljetus ja jonkinlainen kauppa. Sekä Erik Heinrichs että Kai Donner, siis lähimmän varuskunnan komentaja ja rajakomendantti, kuvasivat paikallisia asukkaita äärimmäisen epäluotettaviksi.

Alueelta on tarkat sotilaskartat ja peruskartat. Maasto näyttää pitkin matkaa sellaiselta, että sen tehokas sulkemien ei voinut onnistua pitkään aikaan. Suomen puolella asevelvollisten käyttäminen rajan valvontaan osoittautui heti huonoksi ajatukseksi.

Niin, näiden mummujen kotimökiltä Kivennavan Joutselästä oli kaksi kilometriä valtakunnanrajalle. Isoisäni siirtyi lähemmäs rajaa Terijoelle, jossa isänkin syntyi.

Epäilyjäni tukee isoisän suhde ajoneuvoihin. Hän oli ollut vuosia moottoripyörälähettinä maailmansodassa ja näyttää pitäneen jonkinlaista moottoripyörätaksia paikkakunnalla. Toinen seikka on täydellinen venäjän taito ja suhteet mitä moninaisimpiin piireihin Pietarissa ja sen lähiympäristössä.

Lähinnä presidentti Ahtisaari ja häneen liittyen ainakin Tuomioja ja Hautala ovat korostaneet, että rauhanneuvotteluja käytäessä naisilla on erittäin suuri merkitys. He ajattelivat luultavasti Bosnian ja Kosovon sotia. Kuvittelisin, että tämän hetken Euroopan valtavan muuttoliikkeen ytimessä eivät ole nuoret miehet, vaan keski-ikäiset naiset.

Kuvittelisin, että Isisin ja Hizbollahin ratkaiseva ero on se, että edelliset ovat nuoria miehiä ilman perhettä ja jälkimmäiset perheyhteisöihin ja ehkä myös klaaneihin kuuluvia. Uskonnollisten johtajien poliittinen asema liittyy sekin tähän. Siirtolaisuuden erikoisuus oli esimerkiksi jo Suomen Amerikan ja Kanadan siirtolaisuuden yhteydessä nuorten miesten ja naisten muuttaminen yksin.

Kansalaissodan ja sitä seuranneen hyvin sekavan ajan historiallinen kuva ei ole oikea, jos se haetaan asiakirjoista. Naisia ei merkitty juuri muihin rekistereihin kuin kirkonkirjoihin, eikä kansannaisia koulutettu, vaikka he olisivat olleet miten lahjakkaita.

Ennen sureksin 1960-luvulla jälleen kerran syntyneen naisliikkeen hengessä, miten valtavasti resursseja jäi käyttämättä, kun naisilla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin perhe ja jatkuva lapsivuode tai sitten palkollisen tehtävät. Naispuolisia jätkiä tai kiertäviä käsityöläisiä ei ollut olemassa.

Luulen hahmottaneeni asian väärin. Yhteisöjen rakenne oli sellainen, että ne kestivät juuri naisten varassa. Suutarin akka oli tärkeämpi ihminen kuin suutari.

Tämä ajatus on ristiriidassa monen perinteen kassa. Jopa sukututkimusta on vanhastaan harjoitettu vain miesten puolelta, vaikkei sellaisessa ole tietenkään mitään järkeä. Jos ajatellaan perinnöllisyyttä tai jos ajatellaan kasvuympäristöä, kyllä naiset pitävät jatkuvuutta yllä.

Kirjat ovat väärällään suomalaisia pappissukuja, mutta Genealogia Sursilliana on vallankumouksellinen poikkeus, koska siinä selvitetään myös naislinjat. Verkkopaikka on sursill.net

Onneksi olen jostain syystä immuuni sukututkimukselle. Mutta jos te ette ole, varokaa vähän. Kotisivulla on esimerkkeinä muun muassa Halonen ja Väyrynen, mutta todella juhlava on Mannerheimin polveutuminen Kaarle Suuresta ja vielä vanhemmista valtiaista. Siitä ei pidä riehaantua. Kannattaa osata hiukan matematiikkaa ja jonkin verran biologiaa. Erään iskulauseen mukaan kaikilla maailman ihmisillä on DNA-tietojen mukaan alle kymmenen yhteistä esiäitiä. Jokainen uusi hedelmällinen avioliitto tarkoittaa vähintään yhtä ”solmua”. Kaikki ovat sukua kaikille” on tyhjänpäiväinen hokema. ”Hienoon sukuun kuuluminen” on yhtä tyhjänpäiväinen.

Koska jokaisella on äiti ja isä (siittäjä), esivanhempien lukumäärä kasva geometrisessä sarjassa. Sursillianassa mennään monesti kymmenenteen sukupolveen, jolloin suoria esivanhempia on jo yli tuhat. Sukutaulujen tarkoitus on osoittaa yhteys erääseen sisarussarjaan. ”Täydellinen” sukutaulu rapistuisi nopeasti omaan mielettömyyteensä. Kymmenen sukupolvea ei ole kolmeasataa vuotta…

Mutta se on kiinnostavaa ja kauheaa, että yleisesti käytettyjen laskelmien mukaan ihmisiä on nyt siis yli 6 miljardia, mutta 300 vuotta sitten meitä oli jotain 680 miljoonaa, kaksi tuhatta vuotta sitten 250 miljoonaa, kymmenen tuhatta vuotta sitten 6 miljoonaa ja kolmekymmentä tuhatta vuotta sitten puoli miljoonaa.

Sadassa vuodessa alle kahdesta miljardista yli kuuteen, sodista ja taudeista huolimatta. Kannattiko?

Kirjoitin tämän vain silppuriin panemieni papereiden muistoksi. Muutama vuosikymmen sitten naisen tässä hyvin yleensä keskeiseksi väittämästäni elämästä ei jäänyt papereita kuin hyvin vähäpätöinen nippu.

Miesten niput, joiden kanssa tässä taistellaan niin ikään – tarkoitan omia papereitani – taas näyttäisi olevan yleensä vähäpätöinen sisällöltään, ei laajuudeltaan. (Onni muuten että tämä blogi kaikkine tähdellisine kommentteineen on valmiiksi verkossa. Hulluksi tämän materiaalin kanssa tulisi, jos se olisi paperilla – ainakin kymmenen tuhatta liuskaa.)