22. marraskuuta 2015

Päätalo ja Klinge II


 
[…]

Jäimme eilen siihen, että on vähän vaikea kuvitella Suomessa kahta ahkeraa kirjoittajaa, jotka olisivat henkisesti kauempana toisistaan kuin nämä.

Silti: ei voi olla Klingeä ilman Päätaloa. Myös kääntäen tämä pitää paikkansa.

Eilen toin esiin jälleen kerran Le Roy Ladurien ”Montailloun” ja kommentin johdosta mainitsen, että Marja Itkonen-Kailan suomennos on parempi ja täydellisempi kuin alkuteos. Suomennos ei siis ole lyhennelmä. Jacques Fournierin aineisto (1294-1324) oli julkaistu latinan kielisenä alkuperäisversiona (ed. J. Duvernoy).

Tyypilliseen ranskalaiseen tapaan tekstiin oli jäänyt tulkintavirheitä. Itkonen-Kaila vertasi ranskankielistä tekstiä alkuperäiseen ja oikoi virheet. Tulos on paras tiedossa oleva laitos teoksesta, joka on ainakin sodanjälkeisen ajan historiantutkimuksista merkittävimpiä. Suunnan muuttajana sen rinnalle nousee Braudelin väitöskirja La Mediterranée (Välimeri), jota ei ole suomennettu, yhtä vähän kuin hänen suurta kapitalismin historiaansakaan.

Koska termiä ”mentaliteettien historia” alettiin heti käyttää väärin, puhuisin itse ”mielikuvamaailmoista”. Tuossa on takana amerikkalaisen tutkimuksen ”mielikuvajärjestelmät”, systems of belief.

Tänään Brysselissä taistelee konetuliasein kaksi mielikuvajärjestelmää. Tulkintani mukaan havainnoitavilla uskonnoilla on siinä aika pieni rooli.

”Montailloun” kataareista eli kerettiläisistä monikaan ei joutunut polttoroviolle. Sen sijaan silloinkin ahdingossa ollut paavinvalta löysi ratkaisevaa tietoa siitä, mitä ihmiset luulevat.

Luulo ei ole tiedon väärti. Luulo on tietoa tärkeämpi ja harhaluulo kaikkein tärkein.

Jos haluat ymmärtää esimerkiksi ruotsalaista rasismia, eikä ole viisasta selvittää maan lääkärikunnan väärinkäsityksiä. He selvittelivät ”genetiikan” ja ajoittain ”rotuhygienian” nimellä yhteisöllisiä aseitaan, antoivat saksalaisille ratkaisevat sysäykset, ja tulivat siihen tulokseen, että ruotsalaiset ovat biologisesti maailman kehittynein kansa. Kun tuo arvovaltainen, tieteellinen tutkimus on nykyisin osoittautunut epätieteelliseksi, viestikapula siirtyy menneisyyden tutkijoille: miten tuohon virheelliseen tulokseen päädyttiin.

Kalle Päätalo edustaa ihmisenä ja kirjoittajana juuri sitä tyyppiä, jota muutti hyvin paljon Ruotsiin ja jota siellä ei oikein arvostettu, siis tehtaissa. Nyt kun Kallesta on julkaistu hyvää tutkimustietoa, hänen suomalaisuuttaan on helppo korostaa. Hän ei opetellut lukemaan ruotsia eikä muitakaan vieraita kieliä. Oikaiskoon se joka tietää paremmin, mutta itse olen käsittänyt asian niin, että Erno Paasilinnalla sama ongelma. Kustannusjohtajat X ja Y mainitsivat aikoinaan kumpikin erikseen, että Erno tarvitsi Tukholmaan saattajan ja ettei keskustelu sujunut ilman tulkkia.

Kunpa lukija ymmärtäisi, että tuo vieraiden kielten osaaminen on tässä mainittu aivan samassa hengessä kuin sanoisin, ettei Aleksis Kivi osannut englantia eikä espanjaa. Arvoarvostelmani on, että moni vain haaskaisi aikaansa opettelemalla kieliä. Olkoon Päätalo tästä esimerkki. Hänen maailmansa ei ollut esimerkiksi sivullisen helsinkiläisen lähestyttävissä mutta nyt on, kun hän opetteli paljon vaikeamman ”kielen”, kirjallisen ilmaisun, kirjan tekemisen, romaanin vaikean muodon.

Liikutun ja hellyn, kun nytkin tämän blogin kommenteissa kerrotaan onnistuneista yrityksistä murtautua vieraaseen ja vastenmieliseen kirjallisuuteen, Päätalon maailmaan.

Helpompaa se on kuin esimerkiksi Homeroksen lukeminen. Voin vakuuttaa, että sekä Mannisen että Saarikosken suomennokset ovat vain näytekokoelmia alkuperäisestä. Olen lukenut alkutekstin ja vertaillut sitä moniin käännöksiin nykykielille ja kahlannut hyvin runsaita kommentteja ja selityksiä. Tiedän etten ymmärrä sitä, vaikka ymmärrän sanat ja kieliopin. Tiedän myös että Mannisen (samoin kuin muuten Koskenniemen) käyttämä runomitta on väärä ja häiritsevä, kun näet alkuperäinen on mahdoton muuntaa nykykielille hiukan samanlaisista syistä kuin Kiinan korkea runous. Edellisessä (kreikka) tavun laajuus oli keskeinen elementti, jälkimmäisessä taas sanamelodia eli äänen korkeuden vaihtelut. Siunattu Internet – myös YouTubesta löytää helposti alkukielellä ääneen luettua. Suu auki niitä kuuntelee.

Aivan toisella suunnalla Klinge on avannut lukijoille esimerkiksi Runebergiä. Vielä hiljan eräät Runebergin runot olivat koulussa pakollista luettavaa. Ne oli istutettu kansalliseen, isänmaalliseen perinteeseen – Klingen osoittamin tavoin aivan virheellisesti. Runeberg oli merkittävä runoilija, mutta hänen hengenheimolaisensa löytyvät Saksasta ja roomalaisesta antiikista sellaisena kuin se ymmärrettiin hänen aikanaan.

Saarijärven Paavoa Runeberg ei koskaan tavannut eikä olisi ymmärtänyt kieltäkään, vaikka hän oleskeli kerran Saarijärvellä. Raivaaja-sankari on kansainvälinen haavekuva, jolla oli sangen vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Myös käsitys ojittamisesta ja hallasta on virheellinen. Sinänsä jännittävää, että teurastajan poika Väinö Linnan tuli hänkin ottaneeksi raivaaja-sankarin romaanisarjansa aloittajaksi.

Väärin lukemisen historiaan pitäisi muuten liittää myös Kalevala. En jatka siitä nyt. Esitän vain epäilyni, ettei nuoremman polven kielitaito riitä sen lukemiseen, ei vaikka kysymys on suomen kielestä. Opettelu on vaivalloista ja vaatii kiertämistä järjestelemättömän muinaisrunouden kautta.

Päätalo todistaa oikeaksi Klingen teesin. Kestävien tulosten aikaansaaminen vaatii hillittömästi työtä.

Tämän kasvatussosiologisen seikan voisi sanoa Päätalon maailmaan liittyen, Klingelle hänen itsensä esittämän selvityksen mukaan vaikeasti käsitettävästi: harjoittelu on paljon rajumpaa ja pitkäaikaisempaa kuin valmentautuminen kultamitalihiihtäjäksi. Rinnan esittelemäni mahdottoman laajat teokset osoittavat tämän yhtäpitävästi.

27 kommenttia:

  1. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta jostain muistan lukeneeni ettei Päätalo osannut käydä edes maitokaupassa, jos hänellä ei ollut avustajaa mukana. Olisiko todella ollut noin tumpelo, tiedä häntä.

    VastaaPoista
  2. "alkuperäinen on mahdoton muuntaa nykykielille hiukan samanlaisista syistä kuin Kiinan korkea runous."

    Tämä on runouden tragiikka: proosa voidaan joskus kääntää jäännöksettömästi, runoudesta monesti vain kalpea aavistus.

    (Edesmennyt Pertti Nieminen kuulemma onnistui kuitenkin niin hyvin kuin se on mahdollista.)

    VastaaPoista
  3. Päätalo ja Klinge sopivat saman otsikon alla käsiteltäviksi ei vain runsaan julkaisumääränsä vuoksi vaan jo senkin puolesta, että ovat professorismiehiä kumpainenkin.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  4. Kaukaisella 80-luvulla blogistin mainitsemat Le Roy Ladurie ja Braudel olivat meillä Suomessakin kovasti esillä. Joku kehui Hesarissakin myötäänsä "pappa Braudellia"... No, ns. perässävedettävä kun oli, luin itsekin Montailloun suomennoksen. Ei juuri miltään tuntunut. "Oikeauskoisten" ja kataarien ajallisesti ja ennen muuta paikallisesti kaukaisia kähinöitä; joku paimenkin siellä taisi kukkuloilla hiiviskellä. Mieleen tuli, että asia muuttuisi aivan toiseksi, jos keskiaikaisen "Suomen" jostain pitäjästä olisi säilynyt vastaavantapainen kuvaus. Tukholmassa käydessäni ostin sitten Braudellin sarjan avauksen Vardagslivets strukturer ja ja kahlasin sen vielä jotenkuten lävitsekin. Sama juttu: asiapitoista toki, mutta, mutta...

    Niin että koko "annalistien" ja mentalitettihistorian ihmeellisen maailman portti taisi lopultakin jäädä meitiltä huonosaattoisilta miehiltä iäksi suljetuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Montailloun arvo nykyihmiselle on nimenomaan siinä tavallisen väen elämän kuvauksessa, mikä tuolta ajalta on äärimmäisen arvokasta. Siinä mielessä Le Roy Ladurie rinnastuu Päätaloon. Joskus 500 vuoden päästä kirjoitetaan kirjoja taivalkoskelaisen pieneläjän ja kylän elämästä.

      Poista
  5. Johdattelet tosi tärkeisiin lukutaidon ulottuvuuksiin, kiitos!
    Lukeminen on jatkuvaa opiskelua. Mistä perustiedot esim. klassikoiden uumenissa piilevään myyttien maailmaan (lyhyt oppimäärä)? Niitä karsitaan opetussuunnitelmista ensimmäisenä.

    VastaaPoista
  6. Paavo Haavikko lienee ollut merkillepantavan pidättyväinen, kun tarjoutui tilaisuuksia esiintyä vierailla kielillä vaikkapa jaettaessa palkintoja kirjallisista ansioista. Myös tuotanto sisältää hämmentävän vähän viittauksia suomeksi kääntämättömään tutkimuskirjallisuuteen. Silti käsityskyky ja tilannetaju oli kaiketi korkealuokkainen. Yksi esimerkki: Anastasia-näytelmän vastaanotto Saksassa ilahdutti häntä kovin (tai Fleurin iltapäivän reseptio niinikään tuolla).

    VastaaPoista
  7. Toivotaan, että hyviä kääntäjiä riittää vastedeskin, vaikka alan palkkaus kuulemma on heikon puoleista. Kyllä jäisi maailmankuva kapeaksi jos kaikki pitäisi itse lukea alkukielillä. Olisihan sillä mukava ylvästellä, mutta luulen että hyvä suomentaja välittää sisällön oikeammin mitä itse ymmärtäisin alkuperäisestä.

    VastaaPoista
  8. JK: "Kalle Päätalo edustaa ihmisenä ja kirjoittajana juuri sitä tyyppiä, jota muutti hyvin paljon Ruotsiin ja jota siellä ei oikein arvostettu, siis tehtaissa."

    Luin tämän kolme kertaa, koska uskoin ymmärtäväni sen väärin – todellisuudessahan juuri Päätalon kaltaisia hiljaisia puurtajia nimenomaan arvostettiin Ruotsin tehtaissa. Minulla on asiasta omakohtaista kokemusta aika paljon.

    Luin tämän kirjan ranskalaisesta kylästä 1294-1324 silloin tuoreeltaan ja kokemus on vaikuttava. Harvoin pääsee sisään vanhaan maailmaan vastaavalla tavalla.

    Ruotsilla ja Suomellakin oli oma uskonsotansa, joka käytiin 1590-luvulla. Jälkikäteen ajatellen on pieni ihme, että protestantit sen voittivat. Todennäköisesti syy tai ansio siitä kuuluu Kaarle-herttualle ja seudun syrjäisyydelle.

    Niin - kun aina väitetään, ettei suomalaisia edes ollut ennen 1800-lukua, niin kyllä he ainakin tuolloin olivat olemassa ja omien kahinointiensa ohessa meinasivat jopa erota Ruotsista.

    VastaaPoista
  9. Kun Klingestä puhutaan,niin tulipa yksi asia mieleen. Miksi ns.suomalainen älymystö ei osaa/uskalla sanoa mitään tästä mahtavasta monikulttuurisuudesta? Ainoastaan kerran jossakin päiväkirjassaan Matti toteaa,että kappas vain: Malmössa kohoaa minareetteja.Ei kommentteja. Pelottaako älykköjä nuoruuden taistolaisuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös Jari ole sanonut jo aika paljon ?
      Vai eikö Jari ole älykkö vaikka on Uutisvuodossa ?

      Poista
  10. " ... (suomalaisia) ...jota muutti hyvin paljon Ruotsiin ja jota siellä ei oikein arvostettu, siis tehtaissa.

    Väähän väittäisin vastaan koska "Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin." - Eli suomalaisia arvostettiin tehtaantyöläisinä ylivertaisina. Ja syystä, sillä olivat aivan hulluja tekemään töitä.

    Muuten heitä kyllä katsottiin "nenänvartta" pitkin, siis siviilielämässä, eikä haluttu heihin juurikaan tutustua, tai olla tekemisissä finnien kanssa.

    Ja toinen asia oli sitten nämä Slussenin sissit ja muut yhteiskunnan rattaistosta pudonneet; heitä suorastaan inhottiin. He olivat senaikaista ruotsalaisen yhteiskunnan alinta kastia. (+ suomen romanit jotka sinne parempien sosiaalietuisuuksien takia muuttivat.) - Työläisiä arvostettiin duunareina.

    VastaaPoista
  11. Vihasta laula, jumalatar, Peleiades Akhileuksen
    turmiollisesta, joka myriadeille akhaijeija tuskia tuotti,
    monet raavaat sielut Haidekseen sinkosi
    soturien sekä heidät itsensä saaliiksi saattoi koirien,
    lintujenkin kaikkien -- Zeuksen näin toteutui tahto --
    ajasta, jolloin ensi kerran erkanivat kiistellen
    Atreïdes valtias miesten ja jalo Akhilleus.

    Noin nopeasti kääntäen Iliaan alku. Tietysti kaiken kääntäminen alkuperäistä vastaten on mahdottomuus -- pace Derrida -- mutta verrattain suorasanaiseenkin käännökseen pystyy saamaan eepoksen tuntua ja jossain määrin säilyttämään daktyylisen heksametrin iloista säksättävyyttä. Tai tarpeen vaatiessa pysäyttämään raskaammaksi. Ja alkusointuja voi käyttää vapaasti. Kuvittelisin tämänkaltaisen runon ehdoilla toimivan proosakäännöksen toimivan suomessa ihan kohtuullisesti.

    Tietysti sillä ehdolla, että on taitavampi kielenkäyttäjä kuin minä.

    Kalevalan englanninkieliset käännöksethän ovat hyvin hupaisia, varsinkin viktorianaikuiset, joskin niiden armoton trokeisuus alkaa junnata hyvin nopeasti. Voisi kuitenkin luulla lukevansa aivan eri teosta -- ja mahtaisiko Kirby olla nykysuomalaiselle helpommin ymmärettävissä kuin alkuteksti?

    VastaaPoista
  12. Säväytti, erityisesti sen vuoksi että sain juuri eilisiltana luettua läpi Erno Paasilinnan "Matkakuvia menneiltä ajoilta". Kirjan suurin anti on ainakin minulle sen tekstin tavaton jyhkeys ja suoraviivaisuus. Se on jotakin perinjuurin suomalaista. Sellaista mikä on jo kadonnut. Ehkä onneksi. En osaisi mitenkään kuvitella Ernon tekstiä käännettäväksi muuta kuin ehkä korkeintaan venäjäksi. Ernon polkupyörämatkoilla haettiin Haanpään tunnelmia niitä kuitenkaan löytämättä. Erno itse on, samoin kuin molemmat veljensä, vähän olevinaan. Pohjoisen miestä ollaan kovin vaikka asutaan kaukana etelässä.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: - anteeksi, hutiloin. Tarkoitus oli sanoa että suomalaisia ei Ruotsissa oikein arvostettu, paitsi tehtaikssa.

    VastaaPoista
  14. Uppsalassa on hyvällä paikalla, tuomiokirkon vieressä, komea pytinki, johon viitataan puheessa rennosti "rasbiologiska". Eivätkä nekään ajat ole kuin yhden vanhan ihmisen päässä.

    VastaaPoista
  15. Ei kai kielien osaamattomuus E.Paasilinnallekaan ongelma ollut koskapa elämän kaarensa loppuun saakka niinkin komeasti taivalsi?

    Kirjoitti hän jossakin yhteydessä (Kirjailija Istanbulia kiertämässä tms.), että kyllä maailmalla pärjää, jos 200 englanninkielen sanaa muistaa. Ei kyllä luetteloinut, että mitkä sanat. Jossakin toisessa yhteydessä hän kirjoitti yrittävänsä opiskella e:n kieltä, mutta ei tartu ei.

    Pentti Haanpään englannin opiskeluista EP eräässä esseessään mainitsi, mutta niinhän ne muutkin PH:n jälkiä seuranneet ovat tehneet. Mm. monissa muisteluissa se, kuinka PH opiskeli kieltä kirjeopiston kautta ja tilasi vieraskielisiä sanomalehtiä luettavakseen.

    Kalle Kustaa Korkin kaveri Pekka Lipponenkaan mitään kieliä osannut, mutta ähväärit luistivat vaikka arabien kanssa jos niikseen tuli.

    Aristoteleen kantapäässä (lauantaina) tuli uusintaohjelma vuodelta 2006 jossa käsittelivät asioiden ymmärtämistä eri kielisten kesken. Japanilaiset kuulema ymmärtävät suomalaisia ja suomalaiset japanilaisia hyvin mutta ruotsalaisten ja japanilaisten välillä ei se sitten olekaan niin sujuvaa.

    Mikä siinä sitten lie, että suomalaiset eivät keskenään meinaa toisiaan ymmärtää? Taloudellisen ja poliittisen kuilun vai kielikuilujen leveyden tähdenkö?

    Mielikuvasketsiksi: Kuvitellaan Klinge Päätalon kanssa tervastulille kannonnokkaan istumaan ja hörppimään kuksista nokipannukahvia taivalkoskelaiseen korpeen. Ja toisessa kuvitelmassa Päätalo Klingen mielikahvilaan Helsingissä. Miten kummassakin tapauksessa "seurustelu" ja/tai yhteisen kielen löytyminen sujuisi?

    VastaaPoista
  16. Tulin muutama vuosi sitten hankkineeksi karjalankielisen Kalevalan. Sitä on mielenkiintoista verrata suomenkieliseen. On sitten vielä "savonkielinenkin", noin huvin vuoksi ja joidenkin kaukaisten muistojen ja tunteiden herättämiseksi, kun ei sitä savoa kuule jokapäiväisessä elämässään. EG

    VastaaPoista
  17. Nykyäänkin ihmisen evoluution selvittämisessä mm. kallonmittaus on tärkeä tekijä eri-ikäisiä apina- ja alkuihmisiä tutkittaessa, joten siinä mielessä ymmärtää takavuosien ruotsalaisten(kin) tiedemiesten innostuksen jaotella nykyihmispopulaatioita eri ryhmiin pään- ja kehonmuodon perusteella.

    Sillä onhan eri puolilla maapalloa asuvissa ihmispopulaatioissa silmin nähtäviä eroja, vaikka moraalinvartijat mitä väittäisivät. Nyt toki tiedämme, että erot ovat etupäässä ulkoisia ja pinnallisia - eli samaa satatuhatta vuotta sitten kehittynyttä lajia edustanemme kaikki.

    Joku voi tosin epäillä, että populaatioissa on muitakin eroja kuin ulkoisia ja pinnallisia, mutta sellainen on tällä tasa-arvon aikakaudella iso tabu, joten vain tyhmänrohkeimmat tuovat aatoksiaan julki.

    Se, että Wegener oli oikeassa, vaikka kaikki asiantuntijat tiesivät hänen olevan väärässä, olkoon vain muistutuksena tietämisen vaikeudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksikä me sitten nimittäisimme niitä harrastelijoita joilla on suunnaton hinku tuoda julki mitä sopimattomimmissa paikoissa semmosta aasiantynkää että miten joillain yläpää - tahi alapää - eroaa meistä muista ?

      Poista
    2. Alapään eroista olen nähnyt lehdissä tilastojakin, eikä kukaan ole kai niitä tuominnut sopimattomiksi tai rasistisiksi. Yläpään tutkinta sen sijaan johtaa äkkiä poliisitutkintaan.

      Poista
    3. Mehän olemme kaikki Neandertalilaisten jälkeläisiä - kysykää vaikka Svante Pääbolta.

      Poista
    4. Emme kaikki: kotiin afrikkaan silloin aikoinaan jääneet nykyihmispopulaatiot ovat geenipuhdasta ihmisrotua.

      Poista
  18. Kalloa ja kaikkia muitakin kehonosia mittaillaan ja tarkasti muistiin merkitään ihmisestä jo ennen, kuin syntyykään. Sitten neuvolakäynneistä alkaen koulun kautta armeijaan saakka. Ehkä senkin jälkeen. Vertailumateriaalia siis löytyy miljardeittain ken tutkimaan alkaa.

    VastaaPoista
  19. Niin,
    Täällä Thaimaassa on rattoisaa katsella YouTubesta kalliopojan videoita kallioniemen tanhuvilta

    VastaaPoista
  20. ...eikä Timo K. Mukkaa ilman Päätaloa. Vanha Salojärvi kustansi ja nosti Päätalon tuotolla lyriikkaa ja uutta proosaa. Myös Vikstenin Ville oli ajan tasalla. Bloginne sai palaamaan vanhaan kustannusosakeyhtiöön ja kaivamaan Lauttamuksen Niken ja Sariolan Maurin muistista. Myös arvoisan blogistin arvion viimemainitusta joskus kymmenen vuoden takaa. Mauri esiintyi niin kuin esiintyi, mutta tämä aika on avannut hänen Isänmaanpartureissaa jotain tuttua.

    VastaaPoista