30. syyskuuta 2015

Johdon mukaisuus



Tunsin kerran esittelijäneuvoksen, joka valitteli puhelinluetteloa luettuaan, että juoni on vähän hyppelehtivä. Tietenkään en sanonut mitään. Ei nuoremman oikeussihteerin ole syytä saada sanalle, kun virkaiässä vanhempi puhuu.

Havahduttuani hiljan käsittämään, että aikataulukirjoja julkaistaan ja myydään vielä, jäin pohtimaan lukemistapoja. Monet suoraniitiset ihmiset katsoivat ”Turistista” (Suomen kulkuneuvot – Finlands Kommunikationer), mihin kellonaikaan juna on Helsingissä. Itse olen vieläkin sitä mieltä, että Kauhavalta pikajuna lähtee kello 18:03. Siellä oli normaali, kaunis tapa ”mennä junalle” eli käydä rautatieasemalla töllistelemässä junaan menijöitä ja junasta tulijoita.

Se oli samaa sukua kuin tuohon aikaan vielä kehityksensä alkuvaiheessa ollut veikkaus. Eihän koskaan kannattanut heittää toivoa, ettei junasta olisi tullut kauan tietymättömissä ollut Amerikan setä matkalaukku täynnä rahaa. Sellaista onnenpotkua sopi pitää silmällä, vaikkei olisi ollut setää, ei Suomessa eikä Amerikassa.

Olen tuntenut montakin ihmistä, joille aikataulun tai almanakan lueskelu on ollut hyvin mieluisaa. Ettei vain olisi ollut isänpuolinen mummuni, muutenkin muistihirviö, joka osasi almanakkaan nuorella iällä perehdyttyään kaikki nimipäivät ulkoa. Tarkemmin ajatellen muistan itsekin vielä jotain. Oskari, Anelma… Niilo. Lunttasin välillä verkosta. Ne ovat muuttuneet. Pitäisi ostaa 50-luvun allakka. En ole enää vuosiin iljennyt pyytää Holopaisella ketään irrottamaan kattohirrestä suvun almanakkakokoelmaa. Siinä on kuulemma ainakin koko 1900-luku, ja merkinnät koskevat hiehojen poikimista, kauran kylvöä ja muuta ajankohtaista.

Mutta kun katsoin nimipäiviä, vastaan tuli tammikuulta aikoinaan suuresti askarruttanut ”Kaarle, Kaarlo, Kalle, Mies”. Että mitä se mies siellä tekee. Kun löysin Alakerran hyllystä hienon ruotsinkielen oppikirjan, joka oli painettu 1908, aloin perehtyä siihen, ja opin sitten ruotsia ja ennen pitkää vieraampiakin kieliä. Karl on ruotsia ja tarkoittaa miestä! Saksankirjan kirjoittaja oli Solmu Nyström, ja ennen pitkää kävi selväksi, että joku oli yrittänyt Solmua suorana suomennoksena nimestä ja sanasta ”Knut” laajempaan käyttöön. Ja minä kun olin luullut, että ainakin varhaisvuosieni ihailun kohde Solmu Mäkelä olisi ollut keksitty nimi. Ja Heimo oli suomennos etunimestä Folke.

Koska tämä on blogikirjoitus eli siis puuta heinää, jätän syrjään senkin tosiasian, että tuossa toisessa huoneessa ovat siististä muovilaatikossa äitini säilyttämät elokuvateatterin filmikalenterit 1940 – 1966. Niissä ovat kynällä kirjoitettujen elokuvien varausten lisäksi painetut nimipäivät, kukin kohdallaan, ja liitteessä hyödyllisiä tietoja, esimerkiksi mistä saa ostaa elokuvakoneen hiiliä. Kannessa lukee komein kirjaimin Adams-Filmi. Hyvänen aika, olen tavannut Felicia Adamsin ja luullakseni firman asioita pyöritti eräs Åberg. Lasse?

Ovatko nimipäivät kadonneet? Jos sattuu huomaamaan, kai sitä voi laimeasti onnitella, ja kohde kiittää vielä laimeammin. Mutta kyllä esimerkiksi isoisäni Martinpäiville tuli kymmenes marraskuuta väkeä ympäri kylää.

Väitteen mukaan syntymäpäivät olivat ennen jotenkin ongelmallisia, ainakin ennen korkeita tasavuosia. Henkilö joka täytti 50, oli vanhus, joten hänelle oli hyvä hankkia keppi, keinutuoli tai hyvä huopa. Nimipäivä sen sijaan oli yhteisöllinen tapaus.

Miksei historiassa korosteta käsiteltäessä Suomen kansan todellisia tunteita ensin Ruotsia ja sitten Venäjää kohtaan, miten tavattoman suosittuja hallitsijan nimet olivat ympäri. Kauhavallakin melkein kaikki muut kauppiaat olivat Nikolai-nimisiä, paitsi isoisäni. Se oli kaiken huippu, että isäni äiti oli Dagmar – Hilja Dagmar. Karjalassa varsinkin tämä tanskalaissyntyinen tsaarin eukko oli hyvin suosittu. Ja muutenkin – Pohjanmaalla ennen sellainenkin nimi oli hyvin tuttu kuin Feetu – siis Fjodor tai Fredrik. Ruotsalainen Kustaa oli kova juttu, ja joku saatettiin kastaa komeuden tähden Köystiksi (Kyösti). Vai olisiko siinä takana Kosti – Konsta – Konstantin?

Tämä on todellisuudessa kiistakirjoitus. Jotkut lukijat ajattelevat mielessään, että blogikirjoitus on kuin kotiaine tai lehtiartikkeli. Se siis käsittelee yhtä asiaa ja tekee sen johdonmukaisesti. Itse en suostu sellaisia kirjoittamaan. Ensin virassa ja sitten toisessa virassa olen lukenut ja kirjoittanut vuosikymmeniä tuomioistuimen päätöksiä ja sitten tenttivastauksia tyyppiä ”tavaramerkkien sekoitettavuus Suomen lain mukaan”.

Luulen kirjoittavani joka päivä sanomalehteä. Tiedän ettei edesmennyt esittelijäneuvos voisi ymmärtää, miten yhdessä kohtaa on Mikki Hiiri ja toisessa kohtaa Kekkonen. Sellainen on hänen mielestään sietämätöntä. Hänelle voi selittää, että on erikseen uutisia, mielipidejuttuja, kertomuksia, ilmoituksia ja vielä vitsejäkin. Mutta ei hän ymmärrä. Eikä hyväksy.

Tämä tuli mieleen päällimmäiseksi, kun on niin paljon isoja uutisaiheita melkein päällekkäin. Kun kansanedustajat pääsevät puhumaan niistä, syntyy joka kerta sekamelska ja joudun aina sulkemaan television.

Sosiaalisen median hirvittävän huono keskustelun taso on valitettavan helppo selittää. Verkkoon kirjoittavat ovat usein aika kokemattomia. Niinpä he ottavat mallia poliitikoista ja herätyssaarnaajista – molemmat tunnetusti täysin haluttomia pitämään totena muuta kuin omia päähänpistojaan. Eilen jäin miettimään erästä blogin kommenttia, jossa sanottiin, että somalien osuus raiskaajista on ainakin Norjassa 100 prosenttia. Etsin sitten sen uutisen – se oli seitsemän vuotta vanha. Kommentoijalta oli jotenkin mennyt ohi, että norjalaisessa, huolella tehdyssä komitean mietinnössä oli todella montakin tilastoa eri rikosten tekijöistä. Muuan, jossa oli paljon afrikkalaista lähtöä olevia, todella sisälsi tuon 100 prosenttia. Sen edellä oli sana ”Total”, suomeksi ”Yhteensä”.

 

32 kommenttia:

  1. Pappani tapasi sanoa uutiset kuunneltuaan: "Et taida tolla paljon välittää?", ja sulki radion. Olen käyttänyt kommenttia televisioon hyvällä menestyksellä.

    Kansakoulun ensi luokalla vieressäni istui Yrjö Aleksanteri. Hänet oli ristitty sodan aikana. Edessäni istui Esa Kauko Matjes, kuten hän itse nimensä ilmoitti.

    Turistin tuttu Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  2. Jukka hyvä, tuossa sukulaispojat laulelevat asemalle menosta, kuten juuri kerrot. Eli katso: https://www.youtube.com/watch?v=JgysOwXBG64.

    OW

    VastaaPoista
  3. Liikaa henkilöitä ja surkea juoni, muistelen jonkun todenneen puhelinluettelon luettuaan.


    VastaaPoista
  4. Kun bogisti ottaa mainitakseen samassa jutussa elokuvan ja kansanedustajien eduskuntapuheet suomalaisessa kontekstissa, niin olen ajatellut, että molempia voi verrata bollywoodiin. Tietyn vakiintuneen kaavan mukainen (lennokas ja joskus farssimainen) esilletulo, joka on tyylilajille yleisesti hyväksytty, mutta jonka sisällön suhde olevaiseen on kuin ennen romaaneissa käytetty sanamuoto, että mahdollinen tunnistettavuus on tarkoituksentota ja korkeintaan sattumanvaraista.

    VastaaPoista
  5. Minäkin uskallan yrittää: Herkkutatti- Karljohanssvamp- Kallella on herkullinen tatti

    VastaaPoista
  6. "aikataulukirjoja julkaistaan ja myydään vielä"

    Aikataulu on löytätön kolmessa tilantanteessa:

    - jos on netin ulottumattomissa

    - jos ei ole diginatiivi, inhoaa erilaisia "äly"välineitä uskoen, että ne pitkällä juoksulla vieroittavat käyttäjänsä pitkäjännitteisestä ajattelusta mukaan lukien painetut sanomalehdet ja hyvä kirjallisuus

    - haluaa aikataulutiedon nopeasti. Käsillä olevasta aikataulusta tiedon tarkistaa nopeammin kuin netista monen klikkauksen päästä. Suurin osa ihmisistä ei huomaa, että joka klikin välissä on lyhyt tauko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalainen tarjoilijatyttö laskee helmitaululla nopeammin kuin minä taskulaskimella. On koettu ja hämmästytty.

      Poista
    2. Jo Venäjällä kokee saman ja usein.

      Poista
  7. "En ole enää vuosiin iljennyt pyytää Holopaisella ketään irrottamaan kattohirrestä suvun almanakkakokoelmaa. Siinä on kuulemma ainakin koko 1900-luku"

    Käske nyt kuitenkin visusti säästämään ja aikanaan jollekin museolle tms toimittamaan. Tuollaiset reaaliaikaiset allakkamerkinnät ovat historiantutkijan aarreaitta.

    VastaaPoista
  8. "Jotkut lukijat ajattelevat mielessään, että blogikirjoitus on kuin kotiaine tai lehtiartikkeli. Se siis käsittelee yhtä asiaa ja tekee sen johdonmukaisesti. Itse en suostu sellaisia kirjoittamaan."

    Olen ollut löytävinäni koodin: blogissa on lähes aina kaksi erilaista aihetta. Lukijan asiana on löytää rajakohta.

    VastaaPoista
  9. Hitto näitä juttuja. Naurattaa ettei ajattelemaan ehdi.
    Nimipäivistä: eikö tuo ole aika harvinainen tapa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimipäivät ovat ainakin meidän kuplassa akselilla Etelä-Helsinki - Kaakkois-Espoo tunnollisesti muistettuja.

      Poista
  10. "Sosiaalisen median hirvittävän huono keskustelun taso on valitettavan helppo selittää. Verkkoon kirjoittavat ovat usein aika kokemattomia."

    Niin somesta todellakin puuttuu perinteisen median ns julkaisukynnys. Olen joskus ajatellut, että olisi hyvä jos somessa olisi pakolliset

    - alkolukko ("jos otat, et kommentoi"). Adrenaliinin mittaus menisi siinä samassa.

    - kommenttien aikaviive ts. vähintään vuorokauden päästä tapahtuva vahvistaminen kirjoittajan toimesta.

    Snl: "Hullukin käy viisaasta niin kauan kun on vaiti"

    VastaaPoista
  11. Lars Åberg Suomen elokuvateatteriliitto SEOL , Finlands biografförbund ry
    Adams Filmi Oy Toimitusjohtaja v. 1986
    Oy Nordfilm Ab Hallituksen jäsen, toimitusjohtaja v. 1983-1984
    BFV-Filmi Oy Hallituksen puheenjohtaja v. 1979
    Oy Bio Uraste Toimitusjohtaja v. 1984 lähtien
    ABC-Kinot Oy Toimitusjohtaja v. 1980
    Continental Oy Ab Toimitusjohtaja v. 1984 alkaen
    Interprint Oy Hallituksen jäsen
    Aito Mäkinen & Co Oy Toimitusjohtaja vuoteen 1981
    Suomen Filmikamari ry puheenjohtaja 1976-1982, 1986-

    VastaaPoista
  12. IP-lehdessä oli jo uutinen, että poliiseja lisätään Helsingin kaduille. Syytä en kerro, ettei kukaan kiihottuisi.

    Mutta mikähän on totuus Ruotsin, tuon auvoisen kansankodin, raiskaustilastoista? Olen lukenut sieltä täältä, että ruotsalaismiehet olisivat siinä lajissa jo Euroopan mestareita ja globaalistikin kakkosia heti etelä-afrikkalaisten jälkeen? Sellaistakin luin jostakin, että maahanmuuttotaustaisten osuus saavutuksesta olisi 70-80 %?

    Tieto on niin yllättävä, järkyttävä ja kamalan hirveä, että senhän täytyy olla valhetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto on lähtökohtaisesti valhetta, jos lähde ei ole tiedossa. "Sieltä täältä" ja "jostakin" on tarkoitettu vain peittämään sitä että "tieto" on todennäköisimmin jostakin somen vihasivulta.

      Poista
    2. Olen törmännyt väitteeseen eri keskustelupalstoilla, vihasivuilla en liiku, ihan vaan mielenrauhani takia. Väitteissä on usein linkki tilastoon, jonka todenperäisyyttä en tietenkään tiedä.

      Valitettavasti se, että meillä ei asiasta mediassa puhuta, voi tarkoittaa kumpaa tahansa mahdollisuutta, sen olen oppinut.

      Se on siis valhe? Onko linkkiä luotettavaan tilastoon?

      Poista
  13. Todellista taustaa ja ennakkoa Suomelle löytyy,

    http://www.front.fi/uploads/docs/Kolmannesvuosikatsaus_Syksy_2015.pdf

    [sarkasmivaroitus]

    VastaaPoista
  14. Yliopiston almanakat löytyvät skannattuina verkosta. Käytin niitä hyväkseni, kun kirjoitin vuosiin 1966-1967 ajoittuvaa romaaniani. Myös "Turisteja" käytin, kun halusin taustatietoa bussien ja junien aikatauluista. Kukaan ei ole siitä maininnut, että ainakin nämä tiedot ovat kohdallaan, vaikkakaan ei suurimmaksi osaksi eksakteina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JK:n mainitsemissa on se erinomaisuus, että niihin on reaaliajassa merkitty tietoja ja huomautuksia.

      Poista
  15. Baltian maissa oli melko lailla ihmisiä, jotka 40-luvun kahakan jälkeen opettelivat ulkoa säästyneitä Euroopan rautatieaikataulukirjoja. Auttoi heitä muistelemaan mennyttä maailmaa.

    VastaaPoista
  16. Mielenkiintoinen digi-ajan ilmiö on, että jos ihmisellä on kaksi tai kolme etunimeä, digi-apparaatit tottelevat vain ensimmäistä.

    Paitsi että osa tottelee sitä nimeä, jonka itse ilmoitat - esimerkiksi e-palvelua tilatessasi.

    Kun sitten juttelet digi-emännän tai -isännän (chief digital officer) kanssa, käy ilmi, että tässä on vaikea ja hankala verkoston haavoittumisen kohta.

    Toisaalta tätä voi käyttää kybersodassa jos homma vain on hallussa.

    terv Vesa Antti Johannes, Simo Urho Sammelin isä (siis Antti, jonka poika on Sammeli)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin labran penkillä jonottamassa ja kuulin, kun Mirjaa huudeltiin moneen kertaan sisään. Lopulta selvisi, että vuorossa oli ihminen, joka oli yli 70 vuotta ollut Sinikka. Tällainen tieto oli sen talon tietojenkäsittelylle mahdoton.

      Jonossa Kunnaksen Ilkka

      Poista
  17. Vika on aina johdossa. Taitaa olla päivän muoti?

    VastaaPoista
  18. "Tämä tuli mieleen päällimmäiseksi, kun on niin paljon isoja uutisaiheita melkein päällekkäin. Kun kansanedustajat pääsevät puhumaan niistä, syntyy joka kerta sekamelska ja joudun aina sulkemaan television."

    Jo vuosia on tuottanut tuskaa katsoa televisiosta mitään mikä vähänkin viittaa kotimaan politiikkaan.

    Television ns. hupiohjelmatkin ovat muuttuneet aivan omituisiksi. Se tietenkin johtuu vanhenemisestani.

    Oli suorastaan riemukasta katsoa uusintana Aapelin Siunattu hulluus. Huikeita kohtauksia.

    Sekin, jossa veljekset yhdessä opettajan kanssa auttoivat pientilallista viemään lehmän makuukamarin sängylle. Opettajan kysyttyä lopuksi miksi se lehmä sinne sänkyyn piti saada. Pientilalinen kertoo, että viimeinkin vaimolle, joka tapaa aina sanoa "kyllä minä sen tiedän" menee jauhot suuhun kun palaa kirkolta.

    Näitä kyllä minä sen paremmin tiedän toimittajia ja mediapersoonia on nykyään riesaksi asti. YLE pahimmasta päästä.

    Kyllä poliitikonkin olisi hyvä joskus pyytää aikalisä ja nukkua yön yli ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa toimittajan tyrkyttämään mikrofoniin. (Oli meillä taannoin yksi. Kari piirsi hänestä pilakuvan, jossa hän uninalle kainalossa veti jalasmökkiä).

    Sinänsä vaihteluksi saattaisi olla eduskunnan puheenvuorojen laulaminen. Joku Kuparinenhan jo tekee teatteria. Operetti ei paha.

    Tunnekuohun vallassa näppäimistön ääreen ryntääviä toimittajiakin on paljon.

    Kivan poikkeus iltapäivälehdessä kirjoittavien joukossa on Ulla Appelsin. Hänen monet kolumninsa ovat lukemisen arvoisia. Ei uskoisi että työn antaja on Sanoma.



    VastaaPoista
  19. Mitä ovat suoraniitiset ihmiset? Ainoat niidet, jotka tiedän, ovat kangaspuiden osia. Puhutaan yksniitisistä asioista ja tarkoitetaan sitä, että niisiä on aina oltava parillinen määrä, ennenkuin kankaaseen syntyy jonkinlainen sidos. Kaksniitinen on palttinaa, useampiniitinen toimikasta.
    Sitten on niitä, jotka puhuvat yksiniittisestä - ei kangasopuissa niittejä ole...

    VastaaPoista
  20. Solmu Mäkelä kiersi kouluissa 60-luvulla taikatemppuja esittämässä. Pääsin kansakoululaisena näyttämölle hänen apupojakseen pitämään kiinni narunpäästä. Muistaakseni hän häivytti kyseisen narun taikomalla. Hauska temppu ja mukavantuntuinen mies. Nimikin sopi narutemppujen tekijälle hyvin.

    VastaaPoista
  21. Miten viitsitkin? Työllistäisit edes ihmisiä kertyneellä omaisuudellasi. Olet enää lähinnä viisasteleva eläkeläinen, sikäli kylläkin hyviä kirjoituksia.

    VastaaPoista
  22. Lapualainen isoäitini tapasi sanoa "se on komian tähären köystiksi" tarkoittaen, että asiaa ei voi ihan tavallinen ihminen ymmärtää toisin kuin suurtalollinen Köysti (sukunimi jääkön mainitsematta).

    VastaaPoista
  23. Kappas, Suomessa on saman niminen elokuvabisneksen legenda kuin Ruotsin Stig-Helmer. Naapurinkin Lasse Åberg on kuulemma metsäsuomalaista sukua.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  24. Nikolai tuntuu olleen tosiaan yllättävän yleinen etunimi entisajan Kauhavalla. Sen syyn selvittäminen olisi mielenkiintoinen asia. Voi tietysti johtua jostain erittäin arvostetusta paikallisesta Nikolaista. Kenestä?

    Toinen vanhanajan (tai ehkä vähän uudemman?) Kauhavan tuntomerkki oli nämä aivan omanlaatuisensa puimalato-riihi yhdistelmät jotka kattonsa puolesta tuntee jo kaukaa. Jännittävää olisi tietää rakenteen alkuperä.

    VastaaPoista
  25. Täällä Oulussa nämä nöyrät ja hätää kärsivät "pakolaiset" osoittivat jälleen, miten huonosti heitä edelleen kohdellaan täällä Pohjan tähden alla. Ruoka on huonoa ja majoitusolosuhteet eivät ole hyvät. Eli toimivat samalla tavalla kuin turisti, joka ei ole tyytyväinen maksamastaan tuotteesta.

    Onneksi oikeus ei ole vielä hävinnyt vääryydellä. Ei mennyt liimalettipoikien marssi poliisiasemalle hukkaan. Vastaanottokeskus reagoi tähän "pakolaisia" kohdanneeseen hirveään epäkohtaan nopeasti ; ruokalistoja päätettiin muuttaa, että nämä vainotut, sotaa pakenevat raukat eivät täysin romahtaisi. Kyllä maailmassa on siis vielä oikeus voimissaan.

    VastaaPoista