3. elokuuta 2015

Tom ja Jerry



Oli tarkoitus kirjoittaa ihan muuta, mutta tunnen olevani selityksen velkaa eilisestä Tammisaaren konsertista eli Iiro Rantalasta ja Jukka Perkosta. Meno ja meininki oli sellaista, että heiltä oli tavallaan uhraus keskittyä suomalaiseen musiikkiin. Tällainen kävisi maailmallakin, ehkä enemmänkin kuin meillä. Mutta jopa ”Mustasukkaisuus”, eli tango Jalousie, äännetään ainakin Pohjamaalla ”jalousie”, on alkuperästään huolimatta epätavallisen isänmaallista perinnettä.

Finlandia-hymnin soittaminen konsertin lopussa oli uhkayritys. Kuulijoiden nirsous on otettava huomioon. Vaaraa ei kuitenkaan ollut. Esitys – tulkinta – oli niin kaunis. Todella komea ajatus oli soittaa ylimääräisenä ”Suvivirsi”. Se muuten taitaa olla tätä nykyä kannanotto. Vaikea tietää, onko se tottakaan, mutta kyllähän kirjoitellaan, ettei sen laulaminen kouluissa muka olisi ongelmatonta, kun paikalla saattaa olla ei-kristillisiä ihmisiä, joiden korvia saattaisi vihlaista.

Otsikko ei ole kaukaa haettu. Se oli siis se Tom ja Jerry, jossa Tom on konserttipianisti ja Jerry herää flyygelistä ja alkaa toimia. Nähdäkseni Rantala liputti muutamia Tomin ilmeitä ja asentoja. Kuva on vielä vahvemmin mielessä pyörinyt vertaus, Buster Keaton ja Chaplin ”Parrasvaloissa”, kuvassa tosin väärin soittimin. Se on Keaton, joka soittaa pianoa, vaikka nuotit valuvat lattialle koko ajan.

Soitin-show alkaa olla harvinaista herkkua. Voin myös vakuuttaa, ettei nyt koettu taida siirtyä televisio-ohjelmaksi. Näin mahtavat muusikot rakentavat heti paikalla yhteyden paikalla olevan yleisön kanssa. Kokemuksesta tulee yhteinen, ja kirkossa on se hyvä puoli, ettei siellä voi hortoilla eikä pahemmin pyöriä penkissä. Perko ilmoitti kohteliaasti, Tammisaaressa (Raseborg) kun oltiin, soittavansa saksofoneillaan koko konsertin ruotsiksi. Se oli kaunis ele.

Perkon virsilevy (”Kaanaanmaa”) oli ilmestys. Olen kuullut häntä luonnossa Kaartin soittokunnan kanssa. Se oli ylösnousemus.

Musiikki-klovni on tai oli tunnettu ilmiö. Victor Borge esiintyi mielestäni Linnanmäellä. Ainakin olen kuullut häntä. Oma Retuperämme on uurastanut torvisoittotaiteen kyisellä pellolla. Amerikassa oli ennen Spike Jones, josta taisi tulla liiankin kuuluisa. Oma suosikkini oli hyvin kauan P.D.Q. Bach eli professor Schickele eli joukko enemmän tai vähemmän Juillardiin liittyviä muusikkoja.

Harmikseni en onnistunut koskaan, siis ennen maailmassa kun radioon sai tehdä hauskoja ohjelmia, kopioimaan valmista ideaa. Olisin kovin mielelläni tehnyt esimerkiksi Taanilan kanssa selostuksen sopivasta teoksesta. P.D.Q. Bachilla teos on Beethovenin vitosen alku ja vitsi on kaksi urheiluselostajaa, jotka kuvailevat, miten kapellimestari Heilige Dankgesang marssittaa joukkueensa areenalla. Heti alussa arvioidaan fagotin äänenjohtajan joutuvan farmiliigaan, koska kiinniotto jäi alavireiseksi.

Länsiön kanssa tuon voisi tehdä jopa improvisoiden. Saraste, jos luet tämän, ota lennosta kii. Ei siihen oikeastaan radiota tarvita. Ritarihuone kelpaa. Osaisiko Länsiö matkia Häyristä? Minä voisin yrittää Mertarantaa – ellei sitten Pentti Salmi tai Seppo Kannas olisi turvallisempi valinta.

”Kaksi kierrosta maaliin… Ykkösviulu ei vielä lataa täysillä, mutta kiri on alkanut. Armoa ei anneta eikä tahtia lyödä. Metronomi on tullut hulluksi. Tässä on nyt reippaasti sata lasissa… Vaskenpurijat vilkuilevat hätääntyneesti… Onko varaa vastata?... Nyt, nyt huilut ja pikkolo yrittävät vasemmalta ohi! Se ei onnistu, koska jousistossa käytetään nyt kyynärpäitä suruttomasti… Ja oboe, oboe on jakanut voimansa oikein. Edessä on armoton rutistus. Ja kapellimestari hymyilee kuin Tappajahai…!”

Irvistelyn ongelma on sama kuin parodian aina. Siitä tulee itsetarkoitus. Rantala ja Perko ymmärsivät välillä parodioida myös itseään ja toivat kappaleisiin ryhtiä jännittävillä viittauksilla. Suvivirsi-jazz toi rakenteeltaan kovasti mieleen Bachin koraalifantasiat. Rantala pisteli väliin Tshaikovskia ja barokkia.

Josta johtuu mieleen pianisteista suurimman, Josef Hofmanin viisaus: virtuositeetti ei ole vauhtia, vaan äänen kirkkautta ja selkeyttä, joka vasta on ilmaisua eli siis musiikkia. Hofman, jolta ei, osittain alkoholisoitumisen takia, säilynyt oikeastaan yhtään kunnon levytystä mutta kuitenkin sen verran äänitteitä, että asian kuulee, näytti joskus opettaessaan, miten pianisti voi hidastaa tempoa niin että se kuulostaa vauhdin lisäämiseltä.

Kuuntelin nöyrästi Lang Langia, joka kuuluu olevan nyt maailman paras pianisti, tai ainakin myydyin. Olipa huono. Oli pakko puhdistaa korvia Matsujevilla (Matsuev). Mitä tulee musiikilliseen iloitteluun, kaivakaapa Spotifystä Matsujevin ylimääräisenä esittämä Griegin ”Vuorenpeikkojen tanssi”. Tulee mieleen lyhenne ”putosin tuolilta ulvoen naurusta”.



18 kommenttia:

  1. Ei kai suvivirren laulamisessa kouluissa ole ongelmaa, jos sijoitetaan järkevään kontekstiin. Virsilaulu sopii vaikkapa musiikin tai uskonnon tunneille historiaan tutustumisena ihan ongelmattomasti kuin vaikkapa taistolaislaulujen laulaminen historian tai musiikin tunnille. En kuitenkaan välttämättä sijoittaisi taistolaislauluja koulun oppilaiden yleiseen vappujuhlaan sen enempää kuin suvivirttä keväjuhlaan. Kävin itse peruskouluni 90-luvulla ja jo silloin koulumme oli ilmeisesti häveliäisyyssyistä jättänyt kevätjuhlasta suvivirren viidennen säkeistön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvivirttä kevätjuhlissa ei vastusta kuin pieni, mutta kovaääninen älyvapaa-ajattelijoiden ryhmä.
      Etnisiä vähemmistöryhmiä ei häiritse kyseinen asia ollenkaan. Päinvastoin, heille integroituminen Suomeen helpompaa jos suomalaiset suhtautuvat kunnioittaen omiin uskonnollisiin perinteisiinsä.

      Poista
    2. Integroituminen Suomeen... Apua, tämähän on karkeaa immosmaista vihaälämölöä! Etkö ole kuullut, että Ainoa Sallittu Totuus on monikulttuurisuus, jossa jokainen ryhmä säilyttää omat upeat tapansa, ja ainoa heille meiltä kelpaava on suomalainen sossu.

      Poista
  2. Tiedättehän sen, että Lang Lang innostui pianomusiikista, kun kuuli kaksivuotiaana TV:stä Tom & Jerry- ohjelmassa Franz Lisztin musiikkia?

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: uskomatonta! - Tom ja Jerry on YouTubessa
    https://www.youtube.com/watch?v=WG5JI_qCN6Y

    VastaaPoista
  4. Tuttu nuorisotyöntekijä kertoi, etteivät maahanmuuttajaperheet välttämättä karsasta seurakunnan toimintaa ja sanomaa. Heillä on oma uskontonsa ja he ovat tottuneet siihen, että uskonnosta puhutaan ja siihen liittyviä juttuja on juhlissa, Ongalmallisimpia ovat suomalaiset kirkosta eronneet vanhemmat, joiden suhde kirkkoon on tulehtunut.
    Onko maahanmuuttajilta koskaan kysytty Suvivirrestä?

    VastaaPoista
  5. Iiro Rantalan hauskoja ohjelmia on Yle Areenassa useita, tuoreimpana kesken oleva sarja Iiron musiikkiluokka. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kans suosittelen. Oliko se Karita humalassa - vai syntymähumalassa Iiron ohjelmassa?

      Poista
  6. Itse en pidä pianoa instrumenttina kovinkaan tärkeänä tai sen ilmaisunvapaus on mielestäni melko sidottu visuaaliseen esiintymiseen, pianonsoitossa ei ole tavassa tuottaa ääntä eroja riittävästi. Viulusta pidän. Tässä vielä voittamattoman tulkitsijan esitys, minulla on tämä cd:lläkin, vaikka sen hankinta nykyään onkin vaikeaa. Kaikkea hyvää.

    https://www.youtube.com/watch?v=69Z41EOeGs4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suosikkini
      https://www.youtube.com/watch?v=QpPYat2aRB4

      Poista
    2. Minulla on sama vinyylilevyllä, ostettu joskus 70-luvulla jostakin kaupasta Helsingissä, vieläkin tallessa, Mutta kun levysoitin on viimeisen muuton jälkeen jossakin laatikossa, niin eipä ole tullut kuunnelluksi aikoihin. On tosiaan voittamaton tulkinta. Anja Ignatius on levyttänyt joskus DGG:lle 8 levypuolta, isoja LP:n kokoisia savikiekkoja. Ostin pois kun satuin näkemään kerran yhdellä kirpputorilla täällä Ruotsissa. Mutta kun pitää kääntää ja vaihtaa levyä vähän väliä niin ovat jääneet hyvin vähälle kuuntelulle. Niillä on ehkä eniten kuriositeetti- ja antiikkiarvoa nykypäivänä.

      Poista
  7. Tämänaamuisessa Yle ykkösen renkutusmusiikkiohjelmassa "Muistojen bulevardi" soitettiin Pekka Tiilikaisen selostama Tiger Rag. Saksassa aikanaan kappaleen elukka oli levytettäessä sikäläisen vapautusrintaman toiveesta muuttunut mustaksi pantteriksi. Säveltäjäkin oli joku muu kuin Nick la Rocca, vaikka epäselväähän se oli Amerikassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jelly Roll Mortonin kuvaus siitä, miten hän sävelsi Tiger Ragin, on varsin uskottava.

      Ennen maailmassa kun radioon sai tehdä hauskoja ohjelmia... Muistan selostaneeni Radio 957:n ohjelmassa Gouldin kahden Goldberg-muunnelmalevytyksen välisen kisan alusta loppuun.

      vuorela, tampere

      Poista
  8. Vähän haikeana luin sinänsä mainiota konserttiselostusta, kun Tammisaaren kesäkonsertit jäivät väliin tänä vuonna. Mutta tunnelma välittyi, kiitos.

    Kerran menin Musiikkitaloon kuuntelemaan nimenomaisesti Matsujevia, mutta hän oli sairastunut ja tilalla oli joku nuorempi poika, hyvä kyllä hänkin ja moninkertaisesti palkittu mutta ei mikään virtuoosi vielä. Kyllä harmitti. Ei täältä matkan päästä ihan helposti tule lähdettyäkään. EG

    VastaaPoista
  9. Sanotaan Charlie Chaplinin ylikävelleen Buster Keatonista Parrasvaloissa. En minä kohtausta niin tulkitsisi.


    Iiro Rantala on maahamme jopa liian suuri lahjakkuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häiriö kansainvälisessöä kuvayhteydessä, tämä Parrasvalojen kohtaus minun piti laittaa.

      Poista
  10. Musiikkiklovneista mieleeni tulevat ensimmäisinä Marxin veljekset.

    VastaaPoista