29. elokuuta 2015

Pitkä matka





Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri. Hän kuoli 1961 Kongossa lento-onnettomuudessa, joka saattoi olla järjestetty. Hänellä oli sekin kunnia, että sekä Hrustshev että John F. Kennedy raivosivat hänelle sekaantumisesta rauhanvälitykseen, jonka he katsoivat itse paremmin ymmärtävänsä.

Hammarskjöldin kuoleman jälkeen hänen kirjansa ”Kiinnekohtia” (Vägmärken”) sai hyvän vastaanoton ja se unohdettiin kiireesti. Sen lisäksi, että Hammarskjöld oli jopa eristäytyvä ihminen ja naimaton, nyt kävi ilmi, että hän oli kristillinen mystikko. Hän osasi alan klassikot ulkoa – Pascal, Mestari Eckart ja muuta silloin ja nyt täysin epämuodikasta.

Tällä hetkellä kirjaa on vaikea löytää Suomesta edes kirjastoista. Ulkopolitiikassa hän on suurempi nimi kuin Palme ja Bildt. Vaikka hän istui ministerinä Tage Erlanderin aikaan, hän ei tiettävästi osallistunut puolueiden toimintaan. Ruotsissa on ollut paljon sitä tapaa, että ulkoministerit ovat ammattilaisia joko entisinä virkamiehinä tai professoreina.

En voinut olla tähän kirjaan uudelleen törmäämättä, kun keräsin aineistoa Lapin antologiaani, joka ilmestyy kohta. Oli pakko miettiä, miksi tiedämme niin vähän reppuretkeilystä Ruotsin Lapissa ja miksi täällä tapaa vain harvakseltaan ihmisiä, jotka olisivat vaeltaneet Åressa, Abiskossa, Sarekissa – siellä missä tunturit muuttuvat vuoriksi.

Ruotsissa Lapin retkeily on lähes joka suhteessa jotain 30 vuotta Suomea edellä. Yksi syy on sota, mutta tunturissa kulkeminen oli kyllä arvostettu ja suosittu harrastus jo 1920-luvun alussa. Suomessa oli vahvat tunturivaelluksen perustukset, mutta mainio kirjoittaja Erkki Mikkola kaatui talvisodassa, ja sen jälkeen oli niin paljon muuta tekemistä.

Yksi retkeilyn uranuurtajista oli Dag Hammarskjöld, jonka mukaan on nimetty muuan mainio vaellusreitti. Matkan varressa on kiviä, joihin on hakattu kirjoituksia Hammarskjöldin niukasta tuotannosta.

”Matkoista pisin on matka sisäänpäin.”

Hän kuvasi hyvin tarkasti ruumiillisen ponnistelun puhdistavan vaikutuksen. Hän julkaisi lehdissä kirjoituksia vaelluksista ja vaikutti vahvasti toimintaan järjestöissä ja taustalla.

Suomessa ei kai koskaan ole ollut mitään vastaavaa. Kekkonen liikkui talvisin Saariselällä ja Käsivarren Lapissa, mutta jossain on ero. Mukana olleet eivät kerro eivätkä tyhjennetyt pakkaukset ja pullot tuo mieleen sisäänpäin kääntymistä eivätkä Hammarskjöldin ajatusta:

Hur skulle du kunna bevara förmågan att höra, när du aldrig vill lyssna: att Gud skall ha tid med dig anser du visst lika självklart som att du inte kan ha tid med Gud?

Miten säilyttäisit kyvyn kuulla kun et koskaan kuuntele: sinulle on kai itsestään selvää, että Jumalalla on aikaa sinulle, vaikka sinulla ei ole aikaa Jumalalle?

Lukija huomaa, että vaikka kirjoittaja oli kristitty, ajatus on yhtä iskevä myös ihmiselle, joka kaihtaa sanaa ”Jumala”. Kuten useimmiten, ”jumalan” voi vaihtaa sanaksi ”luonto”. Harva riitelee siitä, etteikö luonto olisi jotain hienoa, varjelemisen ja kunnioituksen arvoista ja lisäksi salaperäinen voimanlähde.

Välillä voi muistaa, että tuo ajatus on aika nuori. Jos haluaa, sen voi johtaa valistusfilosofeista, mutta kyllä toisaalta amerikkalaiset (Thoreau, Emerson) ja toisaalta viihteen rajoilla liikkuva kirjallisuus (Jack London) olivat todellisia tienavaajia. Antiikin idyllit olivat poikkeuksitta ihmisen muokkaamia.

Siitä ei ole pitkä aika, kun syrjäseutujen kansanihmiset sanoivat suoraan, etteivät he ymmärrä, mitä ihmettelemistä ja ihastelemista luonnossa muka olisi. Siitä he eivät olleet välttämättä selvillä, että jos he joutuivat pois luonnosta, esimerkiksi Ouluun sotaväkeen, kokemus osoittautui erittäin epämiellyttäväksi ja kaupunki ympäristönä hyvin hankalaksi.

Olen tuntenut koko joukon ihmisiä, jotka ovat vaeltaneet Lappiin pappeja pakoon harjoittaakseen siellä hartautta eli hiljaisuutta. Sitä varten ei tarvtsisi mennä Lappiin asti, mutta esimerkiksi kesämökit on turmeltu. Tietokoneet huutavat kovempaa kuin kuikat.

Nykyinen suomalainen alkaa tuntea olonsa hankalaksi jo istuttuaan vaikkapa vain viisi tuntia lämmitetyssä huoneessa, jossa ei ole sisustusta eikä virikkeitä. Meistä on tullut pikkulapsia, joita on viihdytettävä, kunnes viihdymme kuoliaaksi. Eilen oli tilaisuus käsitellä valokuvia alle yhden päivän ikäisestä henkilöstä. Siitä katseesta on kenellä tahansa paljon oppimista.

Yleisesti luullaan, että rikkaus tarkoittaa rahaa. Se ei tarkoita. Voi olla, että profeetat ovat oikeassa ja että korkeat kulttuurimme ovat sellaisella tiellä, jolla resurssit loppuvat.

Ilmaston ja liikakansoituksen veroinen tuhon aiheuttaja on eriarvoistuminen. Esimerkkejä on kymmenentuhannen vuoden ajalta. Heti kun yksinvaltiuden orjajärjestelmä on viimeistelty, se romahtaa. Tietty demokratia ja tietty vapaus eivät ole abstraktisia arvoja. Ne ovat olemassaolon ehtoja siinä kuin auringonvalo ja vesi. Kulttuurinen monimuotoisuus – josta Hammarskjöld kirjoitti – on biodiversiteetin alakäsite.
 

16 kommenttia:

  1. Dag Hammarskjöldilla oli siis paljon yhteistä Risto Rytin kanssa.
    Ryti uskoi hänellä olevan Jumalan lähettämän suojelijan "geniuksen". Tämä genius hallitsi Rytin jokapäiväisiä asioita, ei vain henkisiä vaan myös maallisia.
    Gerda Rytin mukaan Risto ei kuitenkaan kuulut niin usein geniustaan, kuin mitä hän itse.
    Maailmassa on paljon päänsä sisältä ääniä kuulevia johtajia, Bush mukaan lukien.
    Muut ovat yleensä hourulassa tai lääkityksessä.
    [sarkasmivaroitus]

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Ei se ollutkaan kansainoikeuden, vaan kansain-välisen oikeuden asiaa. Ihan eri siis. Luulin kansainoikeuden olevan saamelaisten tai gööttien -ja tänään Amazon (virran, ei kaupan) sielujen asiaa. Mutta ei. Tuo folksrätt olikin kansainjohtajien, näiden Kustaa 2. Aadolf, Mannerheim ja keitä Kaarle ysiNuijasota ja tusinaNarva-Pultava miehiä näitä onkaan, niin etu-oikeuttaan. Näiden edestä kaatuneiden tai myöhemmin tykinkantaman päästä kuten Napoleon, ja vihdoin Esikunnista johtavien uroiden oikeudesta kyse olikin pettymyksekseni. Aina. Asia koski tämän Dag H:n isää pääministeriä 1914-17 joka hyppäsi googlesta silmiin. Asia valkeni kaupungin nimestä Haag.

      Tällä osaamisella papukoin nyt että Hjalmar H:n yksi ministeri oli ulkoasioista vastannut Knut Wallenberg, jotka veljekset kai pitivät Ruotsia ulkona sodasta mutta hallitusvaihdoskin tuli kun kauppasuhdetta Englantiin, sieltä Gööteporista vissiin, oli meininki tiivistää, kun oltiin nähty ettei Kielistä rohjettu Länsimerelle.

      Poika Dag eli monena kuten blogi ja kommentit kertovat. Hän oli näitä Kansankodin kirvesmiehiä tai tiedemiehiä jos sosiologeja ja kulttuurievoluution miehiä enää ilkeää sellaiseen markkinarakoon kuin "tiede" survoa. Isompaa on sivistys. Siitä vissiin huomenissa on kyse kun nerokas Janne Saarikivi (HS kolumnit ja Kultakuume radio Yle 1 27.8.) kertoo kuinka yliopisto ei ole työnantajaspesifikaatioihin ahtautumista vaan ikioman sielun avartumista varten. Kaisatalon edessä kadulla.

      Nämä kansankotidemarit tekivät sen mikä Otto Ville Kuusiselta jäi tekemättä kun joutui pakolaiseksi. Asian roippeita meilläkin rupesi K.A. Fagerholm kopioimaan Aftonbladetista kai, ja pani alulle yksilöllisen mutta kaikkia koskevan Kansaneläkereformin sopivasti ennen Talvisotaa miesten pukea lumipuvut ja uskoa kevääseen.

      Ei sitä kevättä tullut, 1960 kapitalistit kuopasivat KAF-Kelan ja perustivat sijaan lainamarkkinat työläisiltä itselleen ja sitten kun inflaatio oli syönyt velan (malli Walteri Ahlström Warkaus,Karhula), kapitalisti otti seuraavan johdonmukaisen askeleen ja möi tehtaat parhaat tarjoukset tehneille vierasmaalaisille, joiden asianajajina Kämpissä olivat Merrill Lynch ja Goldman Sachs ja Roschier ja veroasiantuntijaprofessorit. Minäkin jästi pidän itseäni asiantuntijanani, myös veron osalta. Ja myös sen käytön osalta. Rakastan Helsingin Kauhakuormaajia.

      Vapaa suomalainen talonpoika soti hallaa ja karhuja vastaan turvaamatta kehenkään, talkoot missä oli, olivat Paronin pelloilla ja jolleivat kartanon mailla, niin ainakin kuninkaankartanon voudiksi kaappaaman ent.kylänimismiehen, verokeräystä varten.

      Balttiylimysten mieliksi ja elintasoksi, sellaisena kuin he ne käsittivät, lainatakseni suvaitsevuusvalistuksen logikirjaa. Sananlaskut tiesivät muuta.Mot tältä kertaa.Jukka Sjöstedt

      Poista
  2. Retkeilin Lapissa 1950-60-lukujen taitteesta, kunnes muutin Lappiin Helsingistä (1976).
    Oppaanani oli blogistin isä, Kullervo Kemppinen, jota - tai blogistia - en ole koskaan tavannut.
    Opaskirjan nimistä jäi mieleen "Paratiisikuru".
    Tuohon aikaan Lapissa ei ollut ympäristöongelmaa, jos ei lukuun oteta Luironjärven pintaakin väristänyttä räjähdystä 30.10. 1961, jolloin jälleen kerran olin likellä Paratiisikurua, 14-vuotiaan "pakkomiellettäni".
    Tuohon aikaan Suomen Lappi oli oleellisesti viehttävämpi kuin Ruotsin Lappi nykyisin.

    VastaaPoista
  3. "Harva riitelee siitä, etteikö luonto olisi jotain hienoa, varjelemisen ja kunnioituksen arvoista ja lisäksi salaperäinen voimanlähde.
    Välillä voi muistaa, että tuo ajatus on aika nuori. Jos haluaa, sen voi johtaa valistusfilosofeista, mutta kyllä toisaalta amerikkalaiset (Thoreau, Emerson) ja toisaalta viihteen rajoilla liikkuva kirjallisuus (Jack London) olivat todellisia tienavaajia. Antiikin idyllit olivat poikkeuksitta ihmisen muokkaamia."

    Uskaltaisin olla tuosta asiasta eri mieltä. Ajatus luonnon "pyhyydestä" ei ole kovinkaan uusi, se vain hävisi jossain vaiheessa taka-alalle. Esimerkiksi asiaa voisi kysyä vaikka siellä Lapissa saamelaisilta. Ugrilaisten kansojen yhteydessä asia on hyvinkin tuttu. Islanti on maa, jossa on hyvin paljon vielä vanhaa "luontouskoa" ym.

    Itse luulen, että nämä vanhat tavat hävisivät täällä pohjoisessa kristinuskon mukanaan tuomaan käsitykseen että ihminen on luomakunnan herra.

    Käsittääkseni ainakin saamelaiset ja ugrit pitivät itseään osana luonto, eivätkä sen hallitsijoina. Tätä nyt ei ihan voi verrata huvikseen vaelteluun, mutta ajatus on sama. Lause, luonto on jotain hienoa, varjelemisen ja kunnioituksen arvoista ja lisäksi salaperäinen voimanlähde, sopii ilmeisen hyvin muinaisen Suomenkin alueella asuneen ihmisen ajatusmaailmaan.

    Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon sellainen, että nyt kun olen katsellut näitä yhden kanavan suoltamia Alaska ohjelmia, niin olen huomannut, että alueella asuvat valkoisetkin ovat omaksuneet eskimoiden ja intiaanien tavan pyytää anteeksi ja kiittää kaadettua eläintä siitä, että tämä oli antanut kaataa itsensä. Samainen tapa näyttää muuten olevan vielä voimissaan osalla näistä Venäjän alueella asustavilla sukulaiskansoillammekin.

    VastaaPoista
  4. JK: "Tietokoneet huutavat kovempaa kuin kuikat."

    Ei ainakaan meidän mökillä, joka on kuulun kuikkajärven rannalla. Kuikat muuten huutavat eri tavoin eri aikoina - sen kuuluvan kumean kuikaisun lisäksi ne voivat narskutella merkillisesti sekä huhuilla kuin "valittava vanha nainen", kuten ruotsalainen vieraani sanoi.

    Kuikka pesii vain karuilla puhdasvetisillä järvillä ja sen arkaainen huuto tuo terveisiä 40 miljoonan vuoden takaa, kertoi kyseinen ruotsalainen.

    VastaaPoista
  5. Dag Hammarskjöldin ruotsalaiselta yhtiöltä vuokrattu DC 6B:n ruotsalainen miehistö oli juovuksissa tai krapulassa. Yöllä Ndolassa, Pohjois-Rhodesiassa, nykyisessä Sambiassa, viidakkoon pudonneen koneen tapahtumaan liittyy käsitys ulkopuolisten toiminnasta. Hieman syrjäänvetäytyvästä vuorikiipeilijästä tehtiin naapurissa lähes käsite. Ansiokas - taitava, rohkea ja näkemyksellinen - sitä Hammarskjöld oli. Samantapaiseen "Ulkopuoliseen" toimintaan voisi vielä liittää Ruotsin osalta vielä Folke Bernadotten, Ivar Kreugerin, Raoul Wallenbergin, Olof Palmen, Anna Lindhin. Yhteinen nimittäjä näille hengenriistoille on asema kansainvälisessä tehtävässä. Yhtään näistä tapauksista ei ole selvitetty. Paitsi tuon koneen putoamisen syy.

    VastaaPoista
  6. Dag Hammarskjöld: Vägmärken

    Vägen,
    du skall följa den.

    Lyckan,
    du skall glömma den.

    Kalken,
    du skall tömma den.

    Smärtan,
    du skall dölja den.

    Svaret,
    du skall lära det.

    Slutet,
    du skall bära det.

    Tästä on Einojuhani Rautavaaran suomennos Maarit Tyrkön toimittamassa teoksessa Tätä runoa en unohda.

    VastaaPoista
  7. Taas hieno kirjoitus! Tämän hetken reppuretkeilylle ja Lapin-vaellukselle antautunein lienee Juha Hurme, joka viettää teltassa 100 yötä vuodessa ja jonka erämaateatterista Lemmenjoelta oli samoin hieno juttu aamun lehdessä. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aasinsiltaa pitkin kun lährin kopsuttelemahan niin kyllä minua niin harmittaa se, että Paulaharjun hienoakin hienompia kirjoja kustantaa nykyisin humpuukiin erikoistunut kustantamo Salakirjat. Johan nimikin sen kertoo.
      Heiltä voisi ostaa edullisesti upeina painoksina mm. klassikko Sompion. Mutta en osta, en voi tukea heidän bisnestään!

      Poista
  8. Lundin dogmatiikan professorin ja sittemmin Strängnäsin piispan Gustaf Aulénin eläkepäivien tutkimus: Dag Hammarskjölds vit bok Tvivel och tro i "Vägmärken", 1970, löytyy hyllystäni. Ilmestyi vuotta aikaisemmin englanniksi "Dag Hammarskjöld´s White Book, an Analysis of Markings". - Kungsledeniä ja Padjelantaa ihasteltiin vaimon kanssa lähes 10 kesänä.

    VastaaPoista
  9. Kiitos vinkistä. Kyllä kirja löytyy netistä helposti.

    VastaaPoista
  10. Ei kai antiikin kreikkalaiset olleet täysin vailla luonnontunnetta. Paikat, joihin he rakensivat temppeleitä, henkivät syvää pyhyyden tuntoa: Aigina, Sounion, Delfoi, Paestum ja ehkä pyhimpänä Priene.

    VastaaPoista
  11. "Jo on hilleri näöllään!", sanoi kainuulainen katsellesessaan Hitlerin kuvaa!
    Voisi sanoa: Jo on Kemppinen raiteillaan, kun lukee tätä bloggausta!

    Hieno kirjoitus, haluan sanoa ilman omia lisäyksiä kirjoituksen sisältöön. Tämän luki mielellään.

    VastaaPoista
  12. Tosiasia on, että vasta pappaiässä näkee elämän ihmeen ja lapset lapsenlapsissaan oikein. Ei kai silloin ihan kaikki ole väärinkään mennyt.

    VastaaPoista