8. elokuuta 2015

Nainen hukkasi hattunsa





Hattu on hukassa. Tätä ajatellessaan hän kalpeni ja punastui, mies.

Hän meni autoon ajatellen särmikkäitä tuoksuja ja purskahti itkuun. Lasinpyyhkijät eivät auttaneet. Ne olivat väärällä puolella lasia. Hän näki hatun, mutta se olikin rastas.

Hän ajatteli sanoa, että naakat ovat vieneet sen hatun tai se pienikokoinen harakka, joka pihassa hääri. Mikä on katkerin ajatus, hukattu hattu vai hukattu elämä?

Seuraavassa kuvassa kaikki ovat matkalla kartanoihin, eikä hattu muistu enää mieleen. Mustio on toista maata, melkein toista maailmaa. Puistossa on jopa korkkipuu ja hyvin ihmeellisiä kuusia. Puisto on suuri. Ruoka on hyvää. Siihen on päässyt lorahtamaan herkullisuutta. Numella käyvät tuulet ja tuntemattomat, kunnes ilma pysähtyy. Tekee mieli sanoa, että nyt on lämmin, vaikkei se muuta asiaa muuksi.

Toisen ruukin nimestä on tehty Fiskari. Ennen se oli Fiskars. Sen tunsi koko Suomen kansa, ja Billnäs oli silti vaikeampi nimi lausua.

Näyttelyssä oli kirveitä. Ainoa mielenkiintoiset olivat ne nykyiset, joita myydään rautakaupassa. Niitä myydään yhtä kauan kuin on kirveelle töitä.

Kivikirveen tyyppi kertoo tutkijalle kulttuurinmuutoksesta. Joskus tutkija on tohkeissaan ja keksii ihan uuden nimityksen. Vasarakirveestä tulee sotakirves. Rautakausi päättyi, kuten tiedetään, eri aikaan eri puolilla, ja perinteinen raja on kirjoitetut lähteet. Siis Suomen rautakausi otti ja loppui noin vuonna 1100.

Arkeologi Unto Salo antaa jossain teoksessaan ymmärtää – hänellä on niitä teoksia monta ja vaikka hän oli pitkään professori, joukossa on aika villiä kamaa – että Gallén-Kallelalle sattui pieni huti. ”Sammon taonta” kuvaa ilmiselvästi raudan valmistusta suo- tai järvimalmista. Tulkinta vaikutta kuvaa tutkittua ja asiaa ajateltua vastaan sanomattomalta.

Rautaisen kirveen tutkinen näyttää kertovan vain sen, minkä tiedämme entuudesta. Ruotsissa oli mainio vuoriteollisuus eli kaivostoiminta jo varhain keskiajalla ja raudan käsittely oli etevää.

Kun nyt lukee jännityskertomusta esimerkiksi siitä, miten Kone ja Silta Oy sulautui itseään monin verroin pienempään Wärtsilään, kiitos Vikkelä-Ville Wahlforsin, metalliteollisuuteen liittyviä mietintöjä lukee itku kurkussa. Komitean jäsenet, usein pääjohtaja Ryti ja johtaja Paasikivi, käsittelivät Boforsia yhtenä yhtiönä yhtiöiden joukossa. Vaikka kansainvälinen ilmapiiri oli jatkuvasti jännittynyt, kysymys tykeistä ja teräksestä käsiteltiin sangen maltillisesti, ja piikkilankaakin oli vasta tilauksessa, kun sota syttyi. Legendan mukaan armeija ryösti heinäpellot koko Kaakkois-Suomesta tuon tarpeen tyydyttämiseksi, mutta puhelinjohdintakin jouduttiin vetämään kirkaslinjana hangelle, kun joku oli unohtanut tilata viestiaselajille piuhaa.

Käynti Mustiossa ja Fiskarsissa ja ajo Billnäsin ja Taalintehtaan läheltä palauttaa mieleen vanhan ajatuksen. Miksi ei Suomen 1900-luvun historiaan kirjoiteta osakeyhtiöitä pitkin. Vasta vakuutus- ja pankkiyritysten merkitys kansalliseen reipastumiseen (fenno-afäärit) on saanut selvitystä. Mutta esimerkiksi Imatran voima ja Enso, ensimmäiset valtionyhtiöt!

Huomenna tai pian kirjoitan Hjalmar Linderistä, joka mahdollisesti oli Suomen 1900-luvun mielenkiintoisin henkilö, maan rikkain mies ja kesäkuusta 1918 halveksituin, koska hän oli korottanut äänensä puolustaakseen malttia punavankien kohtelussa.

Jopa Wikipedia kertoo suoraan, että Linder oli ”biseksuaali”, joka tarkoittanee tässä yhteydessä, että vaimo Sofie Mannerheim ei pitänyt asianmukaisena tuoreen puolisonsa löytämistä sängystä toisen miehen kanssa. Mielenkiintoista kyllä, tämän veli Carl Gustaf Emil ei tykännyt huonoa. Herrat metsästivät edelleen yhdessä. Linderin loppu oli traaginen. Mustiokin meni valtiolle tai muille keinottelijoille.

Tätä kirjoittaessani keksin, miten sen hattuasian voisi järjestää. Eräässä televisioidussa gaalassa kauniilla kuuluttajattarella oli käsitykseni mukaan päässään naapurin kissa. Siinä ratkaisu! Ja halpa.





23 kommenttia:

  1. JK purjehtii pitkästä aikaa Tajunnanvirralla. Lisää tällaista!

    VastaaPoista
  2. Tämä kirjoitus tuo mieleen pari assosiaatiota, eli Taalintehtaasta Anders Ramsayn mainiot muistelmat "Från barnaår till silverhår"(Muistoja lapsen ja hopeahapsen)ja takeista Suomen kaikkien aikojen paras mainoslause "Ostakaa Sorsakosken puukkoja!" (mm Suomen Kuvalehti 1910-luvulla)

    AW

    VastaaPoista
  3. Missäs tuo Wärtsilän sekä Kone&Sillan jännityskertomus löytyy? Strömbergistäkin löytyy monta eri tarinaa. Tuore selvitys olisi tapaus Partek, josta taitaa olla Herlinin, Taxelllin sekä KTM:n oma kertomus.

    VastaaPoista
  4. Vai piikkilankaa.

    Kuulin tänään väitteen, että ennen -39 kansainvälistä kova-ammusharjoitusta, olisi Suomi ja armeija tilannut laarit täyteen sotahuumeita, eli morfiinia haavoittuneille ja amfetamiinia elossa oleville?

    Onko tietoa, pitääkö tämä tieto paikkaansa? Ei jaksa meinaa googlata. Siispä kysyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vuoden -39 tilanteesta, mutta 80-luvun alun tilanteesta tiedän sen, että armeijalla oli ainakin morfiinia ja paljon. Ilmeisesti on vieläkin, sillä katastrofitilanteessa morfiini on vieläkin oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto yleiskipulääkkeeksi. Enkä nyt tarkoita mitään päänsäryn hoitoa.

      Eli tämän perusteella oletan, että -39 tilanne oli sama. Amfetamiinista en ole varma vielä tuolloin, mutta -41 kun pervetiini julistettiin Saksassa huumeeksi, niin ainakin osa saksalaisten varastoista siirrettiin suomalaisille.

      Joku tietävämpi voi ehkä kertoa, että käytettiinkö pervetiiniä yleisesti jo talvisodassa, mutta jatkosodan aikana se ainakin oli yleistä.

      Poista
    2. Ei. Morfiinia ja heroiinia käytettiin Suomessa niin paljon, että Kansainliitto huomautti Suomea asiasta. Sota-aikaan kipulääkkeistä oli pula. Amfetamiinia, tarkemmin sanottuna Pervitiiniä jaettiin vasta jatkosodassa. Kaukopartioille koko sodan ajan rintamajoukoille laajemmin ilmeisesti vasta -44.

      Poista
    3. Ilmavoimien htäpakkauksessa lentokoneissa oli heroiinia. Sen käyttö ja väärinkäyttö oli kuulemma aikayleistä.

      Poista
    4. Lienee niin, että morfiini oli kipulääke - ja hyvä sellainen - ja pervitiini (=amfetamiini) piristyslääke, jolla esim. kaukopartiomiehet pääsivät väsyneinä ja haavoittuneina takaisin kotilinjoille.

      Poista
  5. En ole lukenut Orasta mutta Mustion-käynniltä muistelen Hjalmarin sisarpuolen ollut (passikuvauksen mukaan:) kiihottavan kaunis Kitty Linder. Ei ihme, että Marski sellaista rikasta seuraa sieti.

    VastaaPoista
  6. Billnäsilläkin on vähän keinotekoinen suomalainen nimi, Pinjainen. Kaksikielisellä paikkakunnalla kai pitää olla tuplanimet, vaikka Billnäs ja Fiskars ovat kaikkien tuntemia historiallisia nimiä. Ne kalusteet ja kirveet ym. On olemassa Pro Billnäs -yhdistyskin, mutta se lienee viime aikoina keskittynyt yrittäjä Olli Muuraisen vastustamiseen. Uinuvaan kylään muuttaneet pelkäävät rauhansa rikkoutuvan, jos muualla menestynyt Muurainen saa toteuttaa kongressikeskuksen rakentamisen tuohon pyhään maisemaan. Oli sinne jo muutamia miljoonia investoitu, mutta suunnitelmat on toistaiseksi keskeytetty. Historiallinen ympäristö ja moderni liiketoiminta siinä joutuivat törmäyskurssille. Kaupungille verotulot kyllä kelpaisivat ja olisivat tarpeenkin.

    Hukattu hattu - no, ainahan niitä saa uusia, joskaan ei ihan ensi hätään. Hukattu elämä, hankalampi juttu. Ei voi panna uusiksi, ainakaan loppupäässä. EG

    VastaaPoista
  7. Fiskarsiin pohjoisesta tultaessa näkyy ensin juhlava teksti VALIOSIEMENTÄ ELITUTSÄDE.
    Hyvää kylvöä tämäkin kirjoitus.

    VastaaPoista
  8. Monikulttuurinen sanan lasketus, jonka ensiksi helsinkiläisessä somistamossa opin oli "Viialan viilat, Pillnääsin kirveet ja Vorssan Vulvat" -- tosin osin toisella kielellä.

    Mitä taas tulee yllä esitettyyn sotahuume-ihmettelyyn, kehoitan tutustumaan Juho Niukkasen kirjan "Talvisodan puolustusministeri kertoo" lukuun 'Lääkintäosaston toimintaa'. Se on realistisempi kuin kirjoittajan olettamus ja kertoo ennakkovarustautumisesta ihan numeerisesti. Eipä ollut kaksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Tässähän tuli jo epäilyjä että väite mikä minulle esitettiin, ei pitäisi paikkaansa. Eli tältä tornihuhulta katkesi nyt siivet.

      Mutta katsotana, mitä YLEn ohjelma huumeista kertoo, joka tulee kuluvan kuun 17. päivänä.

      Poista
  9. Kone ja Sitlarakennus Oy.stä ym.-
    Veijo Mononen Wärtsilä Oy:n ja Kone ja Silta Oy:n fuusion suomalaisen metalliteollisuuden järjestelyn osana 1930-luvulla. Pro pradu. Jyväskylä. 2000.
    https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/12219?show=full

    VastaaPoista

  10. Luku ! Yksi, kaksi, 3, 4, kolmetoista. Luku ! Ja taas sama juttu. Tuo 13 suksimies kesäkuulta 1917 on siviilissä Niko Saarela. Uniformussa myös Helsingin Suojeluskuntapiirin johtaja 1919 ja Fazerin tehdasjohtaja palkkatyökseen. Ainut hahmo joka jää osittaisena räätälinleikaamana sotilaspukuna näkyviin kun vallankumouksen toistuvat ihanat hetket taas väistyivät. Vaan hätäkös oli Orpopojan kärsiä kun ihania näkyjä voi kerrata ikeenkin alta. Tannerit pitivät arkisemmin huolta, mutta tulivat hukuttaviksi itsensä toiveiden tynnöriin.

    Karriäristit ovat risteinämme -siis heidän joissa kytisi isompaa. Että luokkajako. Yläluokkaa oli koolla Tampereen teatterikesässä ainakin ylläviittaamassani Komin / Juha Siltasen Jean Boltdin Nikolainkirkon valtausjuhlassa. Ja Upsalan Vanja Enossa jossa esityksessä vale-eliitiksi tekeytyy -suoraan todellisuudesta- nämä ammatilliset osaajat, oliko lääkäri tiedemetodi ja toisena taideakatemia kirjoittaja-touhuaja.

    Boldtin komppanian luvuksi tuli sitten 1+2+3+13 = 92. Vuotta myöhemmin mies ja naisvahvuus oheni myös Kruunuvuoren selällä kun ei vielä sitä ratikkasiltaa. Laskuoppi sen sijaan elää vaikka Boldt huokaiseekin ettei logiikalla mitään uuttaihanaa "kaikki valta pois kaikilta" pystytetäkkään. Joillekuille sentään.

    Osakeyhtiö kuten Nordea tekee heikkoa tuottoa pääomalle, alta 2 prosenttia. Mutta isoa tuottoa omalle pääomalle. Oma = omistajat. Ne pyyhkivät 25 % / vuosi lukemissa ennen Paniikkia. Paniikki syntyikin asiaankuuluvasti sisäpiirin sisältä kun siellä tiedettiin millä prässilogiikalla tuottoja tiristettiin. Talletuksesta kävi kilpailijalle lainaaminen -pakkolaina Valtion Keskuspankin alla ja toimiluvan ehtona.

    Rahafirmat eivät enää olleet erillisiä ja elinkeinoja kohottavia vaan systeeminen osuuskunta jonka jäseniä piti yhdessä kauhun tasapaino ja se, että rahanvalmistus kirjavine sortteineen yläkerran diileissä ja rahvaan rahassakin ylärajatta olivat osallisten houkuttimina. Ja piilossakin nautittavissa hedge fundeina Ruoholahtea myöten. Pakkokin tai pelistä pois. MustaPekkka korttipelin saatanallisuuden Citigroupin pääpomo juuri Paniikkiin puhkeamisen alla ilmitoi "jokapäivä on pukeuduttava tanssiin kun musiikki pelaa. Jos se katkeaa, voi tulla hankalaa." Tuli 9.8.2007.
    jatk.

    VastaaPoista


  11. jatk.
    Lennart Meri tiesi psyyken. Hän innosti meripihkabalttian ikiaikaisilla ja halutuilla kaukokauppayhteyksillä, hankaussähkö tekee ihmeitä siinä kuin jeesuksetkin ja kompassikivi. Kraaterimeteorien rauta Saarenmaalla se vasta tekeekin, kuten puukonteriä. Ja sytyttää ajatuksen olisiko tällaista rautaa muuallakin maailmassa tai suossa tai järvessä. Vuoressa? Olihan sitä kun vain lämmitettiin sauna oikein sysillä ja palkein. Siihen loppui pronssikausi, joka oli jättänyt taakseen kupariajan ja se kultakauden. Vihdoin tuli paperiaika. Siitä runoilee ylivertaisesti Teemu Keskisarja joten vaikenen -edes tältä erää. Se vielä että ilman isoavaa taidetta ja syvenevää oppineisuutta kuten nuo teatterikappaleet, Lennart Meri ja tämä Keskisarja, ei tästä elämästä ihmisarvoista tulisi edes pienenkään kallontilan vertaa.

    Koulutusportaiden huipuin ylänne lienee sokeutumien ja kuuroutuminen näiltä herkutarjottimien ilmaisanneilta. Kiva kun Kemppinen lataa uusia merkintäoikeuksia noukittaviksi. Ne nousevat aivopörssissä päivä päivältä. Alkaa olla monopoli / harvainvalta oligarkkia tämä hengenviljely näillä mutasilla.

    Addiktio nauttia äänestäni panee jatkamaa. Vikkelä Villehän jatkoi Nils Ludvig Arppen työtä vaikka olihan siinä perillispolvia välissä ja osakeyhtiö, joka silloin alkuun tarkoitti, jotta perilliset eivät repisi firmaa kappaleiksi vaan tyytyisivät osakekirjoihin. Arppe hylkäsi sahahommat rajoitteiden vuoksi ja alkoi Värtsilässä Möhkön kylässä rautabisnekset. Arppe joka "omat rahansakin teki" tiesi väki. Nyt ne olisivat yritystodistuksia, commercial paper. Sellaisilla GE Immelt osti lääkäreiltämme anestesia hightechdivisioonan (=tehty keskussairaaloiden/terveyskeskusten varusteluvoitoilla) koodinimellä Instrumentarium. Henry Paulson kertoo Immeltin puhelinsoitoista. Mies kinusi valtioapua kun paniikki oli jäädyttänyt rahoitusmarkkinatoiminnot. Sitten Fed astuikin markkinan pitäjäksi, Can Do Obaman iskulauseen mukaan. Huokaan monen mukana: kirjoittaisinpa vähempi ja lukisin enempi, kun maailma sentään on niin jännittävä peruskoulun muilla kielillä paitsi äidinkielellä.

    Wahlfors tiesi myös -kun ei tuotantotalouden linjalta eikä kauppapuksu korkeakouluista- että itsetehty raha on kaiken a ja o. Hän meinasi uutta liikepankkia mutta kun ei politiikka / vuorineuvoskaverit sallineet niin väänsi HOP:ista itselleen sopivan. Sekin meni sitten laskupäille ja valtiovaltaa itselleen liisanneille juristeille. Wärtsilä sentään pärjäilee. Ja ehkä jatkossakin koskapa torjuivat Rolls-Roycen valtausyrityksen saamalla Wallenbergit isoksi osaomistajaksi ja osakassopimukseen.

    Asiasta seuraavaan. Mikä se talentti on ? Se on PR. Henkilökemia. Ei Talvivaara sijoittajia tarvitse, vaan tuttuja jotka ehdottavat tekniikkaa biologiaa ja markkinakanavaa, ymmärrystä vuodattaa rahaa näiden parttien bonustaa osinkopaise räkänoroja, osakekurssivedätyksinä, omien osakkeiden ostoja. Ei yhteiskuntasopusointua vaan anti-yhteiskunta omahyväisyyttä. Itse Talvivaaran pitäisi valpaan halukkaasti puuhata järjestää kommandomiehenä vertaistensa kanssa globaalia elinkeinoelämää ja viettää upeata narsistista, machoa elämää. Perijät voivat ottaa rauhallisemmin mutta tietää mitä Jeeppi Monsteri tarkoittaa ja neliroottori lennokki.

    Bisnes ei ole enää rahasta, vielä vähempi koneista. Se on suhteista, tasekontakteista. Suomella olisi tasetta vanhastaan, ja sikäli tulevaisuutta kuin puunjalostajilla 1870 ja siitä satakymmenen vuotta eteenpäin oli. Mutta porukka on raskaasti väärin kasvatettu. Yksi Anne Berner ja Juha Sipilä ei kesää tee. Eikä uudellenkoulusputkessa hikoileva komissaarimme Jyrkikään, ei vaikka miehellä on 315 mrd kertaa XXL lompakko esillä. Hän ehkä parhaimmillaan virassa oppii ja sen jätettyään pystyisi sitä hoitamaankin. Mutta tämä tieto vain lisää miehen tuskaa kun aika tulee käsille.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Toisinaan näistä taaksepäin katsovista rohveetoista tuleekin emerituksina niin itsetietoisia koleerikkoja, että lukijaltakin hymy hyytyy, vaikkapa jotenkin näinikään: "Että minä, b-luokan tutkija, lopulta kykenin ratkaisemaan dolmenien, menhirien ja lopulta koko Stonehengen arvoituksen. Jottei nääs taivas niskaan pudonnut!"

    VastaaPoista
  13. - Jopa Wikipedia kertoo suoraan, että Linder oli ”biseksuaali”

    Biseksuaali on - vieläpä "avoimesti" - myös persujen tuore kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen (26). Siis tämä "polvihousupoika" eli shortseissa esiintynyt tyyppi muutaman viikon takaa A-studiosta. Vastaehdokas Juho Eerola hävisi Sebille äänestyksen. Timo Soini nimitti Juhoa "hoksnokkapojaksi".

    Siis: polvihousupoika löi hoksnokkapoijan!

    VastaaPoista
  14. Kiva jännitystarina

    Rainer_von_Fieandt

    Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnan jäsen (1924–1955)
    Johtokunnan puheenjohtaja ja pääjohtaja (1945–1955)
    Wärtsilän johtokunnan puheenjohtaja (1931–1940)

    Pankinjohtajan osakkeenomistus Wärtsilässä
    1931 345 kappaletta
    1933 yli kaksi tuhatta
    Fuusion jälkeen yli neljä tuhatta
    1940 yli 6 000 Wärtsilän osaketta , Mononen sivu 33 .

    Teollisuushistoria on mielenkiintoista, mutta itse suosisin uudempaa historiaa.
    Hyvä aloituspiste voisi olla vaikka Buntta Wahlroosin aloitusvuosi KTM:ssä 1971.

    Hauska yhteensattuma kun on tuo Wärtsilä sekä Yhdyspankki,
    siis laivateollisuuden konkurssi...

    VastaaPoista
  15. Rainer von F:n perikunta oli W:n 11. suurin omistaja, 1.1 %:a osakkeista vuonna 1975.
    Esko Seppänen, Iso, paha, raha, Kansankulttuuri 1975.

    VastaaPoista
  16. Ei rauta-aika mihinkään loppunut. Se jatkuu edelleen, katsopa vaikka ympärillesi. Ihan jokaisessa paikassa on rauta- tai teräsrakenteita. Ei ole korvaajaa kuten rauta oli pronssille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudempi materiaaliteknologia on tuomassa korvaajia. Esimerkiksi rakentamisessa käytetään betonissa tietyissä vahvistuskohteissa jo nyt yleisesti hiilikuitua teräksen sijalla. Oli minullekin yllätys kun kuulin.
      AW

      Poista