12. elokuuta 2015

Kuolleet

(1918 - Mies ja hänen omatuntonsa)


Hj. Linderistä tuli mieleen Horace Engdahlin mainion kirjan ”Sen jälkeen savuke” (Siltala, 2013) merkintä, jossa epäillään, mahtaako niin kauhea kosto olla edes kristillinen, kun kostaja osoittaa, ettei hän ole samanlainen.

Lynkkaamisen kauheus on perääntymisen mahdottomuus. Kun teko on riittävän törkeä – teloituksia – juuri kenenkään itsetunto ei kestä ajatusta, että nyt mentiin liian pitkälle.

Pari kirjailijaa kävi aikaisin lähellä tätä– Juhani Ahon sijasta mainitsisin F.E. Sillanpään ja Jarl Hemmerin. Tosin Sillanpään ”Hurskaan kurjuuden” teloituskohtaus on siloiteltu ja etäännytetty ja Hemmerin tarina papista, joka asettui ammuttavaksi punavangin sijasta on vasta vuodelta 1931.

Esimerkiksi köyhän kansan kuvaaja Ilmari Kianto oli sen sijaan yksi verenhimoisimmista puheissaan ja kirjoituksissaan.

On sanottu, että vuoden 1918 tapahtumien vaikutus kesti vuosikymmeniä, talvisotaan asti. Väittäisin muuta. Vaikutus tuntuu vieläkin. kohta sadatta vuotta.

Suomalaisen oikeuslaitoksen maine, jota se pitää itse yllä, ei perustu kokonaan tosiasioihin. Sekä oikeuslaitos että lakimiesammattikunta murskaantuivat 1918. Valtiorikosoikeuksissa käsiteltiin 80 000 vangin jutut. Sangen usein syyte koski maanpetosta. Se oli aika askarruttava syyte. Kapinasta oli laissa liian lievä rangaistus. Se ei kelvannut.

Erilaisia omatekoisia ”tuomioistuimia” toimi jo taisteluiden aikana. Kun eduskunnan ja senaatin tahtoon perustuvat elimet oli nopeasti perustettu, alettiin käyttää jopa todisteita. Sellainen oli tyypillisesti suojeluskunnan täyttämä lomake. ”Pidetään punaisena”, tai muuta vastaavaa.

Vuonna 1918 Suomessa kuoli 95 102 henkilöä. Seuraavana vuonna luku oli 62 932 ja edellisenä eli 1917 se oli ollut 58 863. Pahimmat kuukaudet olivat huhtikuu, heinäkuu ja lokakuu, taistelut, teloitukset ja nälkä ja sitten espanjantauti. Lähde: Suomen virallinen tilasto. 30 000 yli tavallisen. Enemmän kuin Talvisodassa (26 662). Enemmän kuin 1939 – 1944 (63 204 eli 90 000 eli 18 000 vuodessa). Vähemmän kuin nälkävuosina 1867 – 1868.

Suomessa opittiin, että tuomioistuin noudattaa nöyrästi korkeamman vallan eli hallituksen ja armeijan määräyksiä. Mukana tuomioistuimissa olivat käytännöllisesti katsoen kaikki maan lakimiehet ja maallikoista ”poliittisesti luotettava” osa. Tuo oppi upposi. Merkkejä siitä tulee vastaan talvi- ja jatkosodan tapahtumissa. Kenraalit määräilivät tuomareita.

Näytösoikeudenkäynnit keksittiin Neuvostoliitossa vasta vähän myöhemmin ja Kiinassa paljon myöhemmin.

Saksa on sivistynyt maa. Siellä tuhoamisleiriin lähettäminen oli hallintomenettelyä, ja lakia noudatettiin ahkerasti.

Heinrich von Kleist kirjoitti ”oikeudenmukaisuudessaan hirvittävästä” ihmisestä (Mikael Kolhaas). Luther, jolla on itselläänkin kontollaan raaka yllytys kapinoivien talonpoikien tappamiseen ja paljon ja kaikenlaista juutalaisista, piti tapanaan hyökkäillä lakimiehiä vastaan.

Oletteko, lukijat, tulleet ajatelleeksi, että tuomarina toimimista voi hävetä?

Arkisessa toiminnassa vääryys ei kasaannu tuomioistuimiin, ja kokonainen ihmiselämä voi kulua niissä töissä ilman asioita, jotka poikkeaisivat suuresti muusta vallankäytöstä.

Kansalaissota oli selvästi väistämätön, mutta sen lieve- ja jälki-ilmiöt jättivät viestin, joka kaikuu edelleen. On kirjoitettu laillisuuden haaksirikosta. En ole ihan varma, oliko sitä laillisuutta pinnalla haaksirikkoon asti vuonna 1918.

Sitä vastoin niille, jotka keksivät ihmetellä, miksi tuomioistuimet ovat Suomessa vaimeita virastoja, menneisyyden miettiminen tarjoaa vastauksen. Kun vastaus on juolahtanut mieleen, kannustettava reaktio on, että tässäpä vasta työmaata niille ihmisille, joiden elämäntehtäväksi ei riitä rikkaiden rikastuttaminen ja köyhien köyhdyttäminen. Tätä nykyä työmaa avautuu mielenkiinnottomalta tuntuvalla suunnalla. Suhtautuminen Ukrainan tapahtumiin ja Kreikan herättämä kysymys yhteisvastuusta veloista ovat syvällisiä oikeudenmukaisuuden ongelmia ja vielä lajia, joiden miettiminen on jäänyt vähälle.


Työmaata riittää. Vastustakaa elinympäristön saastumista. Vääryys on kasvihuonekaasu.

33 kommenttia:

  1. Huolestuttavinta on, ettei republikaanien ja persujen mielestä kasvuhuonekaasuja ole olemassakaan.

    VastaaPoista
  2. Juhani Ahon päiväkirjasta "Hajamietteitä kapinaviikoilta" jäi mieleen eloisat kuvat ja äänet Helsingin kaduilta ja jonkinlainen ymmärtäväinen asenne punaisia kohtaan, vaikka Ahoa itseäänkin oli nuori poika osoittanut pyssyn piipulla hänen hakiessaan tavaroita työpaikaltaan. EG

    VastaaPoista
  3. En halua vaivata, mutta mieli tekee kysyä vielä Mannerheimista, kun se sofistikoituneempi lukutapa ei nyt vain tunnu onnistuvan:

    a) Talvi-iltana 2014 eräässä kirjakaupassa prof. Antero Jyränki vastasi kysyttynä, että juuri päämajan nimissä (25.2.1918) julkaistu "ammutaan paikalla" - kuulutus päästi valkoisen terrorin valloilleen. Näinhän jo hyvin monet kirjoittajat ennen häntä. Siis: M:n vastuu?

    b) Jatkosodan sotavankikuolleisuus. Voidaanko siis katsoa, että aiheesta tehty laaja tutkimus (2009)
    M:n osalta väärillä premisseillä? Jos, niin miksi?

    c) Kai Donner haastatteli elämäkertaa varten M:a hänen kotonaan 13.12.1929. Paikalla myös Walden, senaattori Heikki Renvall sekä kenraalit Åkerman ja Ignatius. Walden (1918 vallattujen alueiden turvaamisosaston päällikkönä) virkkoi: "Kaikki punaisten arkebuseeraukset ovat tapahtuneet omavaltaisesti. Miltä maa näyttäisikään, jollei näitä arkebuseerauksia olisi ollut - - Suomi voisi olla punainen ja punaisempi kuin se vielä tänään on. [Lapua juuri "noussut"!] Ne tapahtuivat ilman mitään muotoja. Mutta se oli suuri isänmaallinen teko." Todisteena lausunto tietenkin kronologisesti takaperoinen, mutta voidaanko olettaa, että ajatukset ja ilmapiiri 1918 päämajassa kovinkaan toisenlaiset?

    PS Teen kysymykset ns. bona fide, oppiakseni. Jos koette epäkorrekteiksi, antakaa olla.

    VastaaPoista
  4. Lisää aiheesta:
    Borges: Teologit
    Grossman: Kaikki virtaa

    VastaaPoista
  5. Pitää olla nöyrä: on myönnettävä, että oikeudenmukaisuus - myös menettelynä - täyttyy normaaleina aikoina normaaleissa jutussa. Kun kysymys on ns. kansakunnan olemassaolosta, astuvat voimaan toiset "lait", niin meillä 1918 ja 1939-44 kuin muuallakin (USA 11/9 jälkeen). Tuolloinkin kyse on sinä, että rajaa nostetaan kuten sotatuomari Paavo Alkio teki.

    Ei lakimieskunnan tarvitse sitä paitsi vuotta 1918 hävetä: missä juristit olivat siellä oli ainakin jonkinlainen tuomioistuin, jossa jollainlailla kuultiin. Ns arkibuseeraukset olivat sitten asia erikseen.

    Toivokaamme, että Suomen ei tarvitse enää kokea sisällissotaa, sellaisen haavat lakkaavat kirvelemästä vasta lastenlasten lasten aikana.

    VastaaPoista
  6. "Vähemmän kuin nälkävuosina 1867 – 1868." Pentti Viita- Maataloustuotanto Suomessa 1860-1960 . Suomen pankin taloustieteellinen tutkimuslaitos 1965.

    VastaaPoista
  7. Itse olen miettinyt pienen paikkakunnan asukkaana sitä, että kapinan aikana niputettiin oikeastaan kaikki rikokset "sotarikoksiksi", vaikka osa rikoksista oli selvästi siviilirikoksia.

    Tarkoitan tällä sitä, että ainakin pienillä paikkakunnilla ratkottiin kapinan varjolla monia henkilökohtaisia kaunoja aika raa'alla tavalla ilmeisen tietoisena siitä, että voittaja ei joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan ja tämä oli ilmeisesti syynä moneenkin hyvin pitkään jatkuneeseen katkeruuteen kapinan jälkeen.

    En tiedä, että olisiko näiden asioiden selvittämisyritykset edes vähän puhdistaneet ilmaa, mutta nyt niistä tuli tabu ja osa ihmisistä ei luottanut enää oikeuslaitokseen pätkääkään. Veikkaanpa jopa, että joistain ihmisistä tuli "kommunisteja" vasta kapinan jälkeen, koska he kokivat jotkut tapahtumat niin epäoikeudenmukaisiksi, että katkeruus ajoi heidät radikaaleimmiksi kuin olivat olleet.

    En tiedä onko kukaan koskaan selvittänyt, että paljonko omaisuutta vaihtoi omistajaa kapinan jälkiselvittelyissä. Sen kyllä teidän, etteivät kaikki "punaiset" olleet varattomia. Varsinkin pieni maanomistus tärkeällä paikalla saattoi olla hyvinkin arvokasta ja joku halusi sen keinotellakseen itselleen suuret voitot.

    Oikeastaan väitänkin tässä, että sodassa ja sen jälkiselvittelyssä ei välttämättä olekaan oleellista se, että mitenkä voittaja kohtelee hävinneitä, vaan se, että mitenkä se kohtelee "rikoksiin" syyllistyneitä omiaan. Väite kuulostaa melkoisen omituiselta, mutta tarkoitan tällä sitä että jos, jälkiselvittelyissä ei onnistuta luomaan illuusiota oikeudenmukaisuudesta, niin katkeruus vain jatkuu ja jossain vaiheessa se purkautuu uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ainakin pienillä paikkakunnilla ratkottiin kapinan varjolla monia henkilökohtaisia kaunoja aika raa'alla tavalla"

      Näin on aina sisällissotien aikana, se on osasyy niiden kauheuteen. Jo muinaisessa Roomassa eräs senaattori valitti hänen korinttilaisten ruukkujensa koituneen hänen kuolemakseen nähdessään nimensä ns proskriptiolistalla.

      Poista
  8. Veljessodan aikaisia ja jälkeisiä teloituksia ynnä muita hirveyksiä sivutessa tökkää usein joku sivustanyökyttelijä siihen tapaan, että "se homma jäi pahasti kesken". Samantapaiseen mielensä ilmaisuun kykenee oletettavasti edelleen molemmat osapuolet sanokoot vastakkainasettelun loppumisesta kuka mitä tahansa.

    Kuinka puhdistavaa, tervettä keskustelua voi näin merkittävistä historiantapahtumista silloin käydäkään jos edellä mainitun kaltaiset möläytykset laukaisevat tunteen, että joku, tai ties kuinka suuret joukot ovat tosissaan niin kirjoittaessaan?

    Onko jo koulusysteemissä näillä kohdin opetuksessa vakava puute kun yhä vain uusia ja uusia natsi-ideologiaa ihannoivia versoja maamme kasvattaa ja että niitä jotkut jatkossa lannoittavatkin? Puhtaasta tiedosta asioiden laadun suhteen ei ainakaan pitäisi olla enää pulaa. Seulontaohjeetko vain ovat puutteelliset?

    Oikeuslaitosta voi myös tökätä pykäläisellä sormella silmään koska se kykenee painamaan villaisella ("poliisin tutkintakynnys ei ylittynyt") kansanedustajanakin toimivien "yksityisesti", mutta totistakin totisempana esittämät, aivan selvät rasistiset mielipiteet kiihotusaksenteineen ja joista huumori on hyvin kaukana.

    Kun jopa euroedustajaksi pääsee vapaiden, demokraattisten askelmerkkien mukaisesti ihminen, jolla on selvä äärinationalistinen agenda, ja joka on saanut ajatuksilleen runsaan kannatuksen, osoittaa mustan ruton, jolla ei ole ihonvärin kanssa mitään tekemistä, asuvan yhä kansakunnan sydämessä.

    Etelä-Afrikka ja Saksa kai maailmassa ainoina valtioina ovat johonkin kyenneet menneisyytensä käsittelemisessä. Venäjä on ottanut harppauksia taantumaan. Aiheellinen kysymys siis, mitä tekee piskuinen Suomi kun vuosi 2018 lähestyy? Jatketaanko yhä monisuuntaiseksi jo luonnehdittavaa, "yksityistä" vastakkainasetteluamme?

    Tämän kysymyksen voisi aluksi esittää niille lahjakkaille ja osaaville sanankäyttäjille, "myötäjuoksijoille", jotka ovat antautuneet pahan propagandisteiksi, ja jotka muiden peitevirkojensa ohella vaeltavat internetin rajattomissa sfääreissä värväämässä uusia, puhtaita sieluja asialleen ja selkeille, mutta hirmutöihin johtaneille aatteilleen.

    Näillä näkyvin epäilen kyllä vahvasti, ettei tämäkään kansakunnanjytynen kypsy aikuiseksi globaalin maailman kansalaiseksi koskaan. Tuskin minä, mitätön yksilö, itsekään; samankaltaisesta alamittaisuudentunteestako suuremmassakin mittakaavassa kaikki johtunee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkenen sivuston isännän puolesta toivoa: kirjoitetaan niin lyhyesti kuin mahdollista. Ja luetaan niin paljon kuin ehditään, esim. satiirikkona Halla-aho on hyvinkin Paasilinnan tasoa. Suosittelen molempia. -jussi n

      Poista
    2. Poliisille on luettava kunniaksi, ettei se nähnyt rikosta hurmahenkisessä julistuksessa, jossa kutsuttiin taisteluun monikulttuurisuutta vastaan. Ei "monikulttuurisuus" ole elävä olento eikä kansanryhmä, ei edes uskonto. Miten voi olla rasismia vastustaa epämääräistä käsitettä?

      Kyllä se on se Immonen, joka tässä valtoensioita närästää.

      Poista
    3. "kansanedustajanakin toimivien "yksityisesti", mutta totistakin totisempana esittämät, aivan selvät rasistiset mielipiteet kiihotusaksenteineen ja joista huumori on hyvin kaukana."

      Kieltäydyn hyväksymästä ajatusta, että se, että vastustaa monikultuurisuutta tai maahanmuuton lisäämistä olisi rasismia ts henkilön asettamista toisenlaiseen asemaan ihonvärin tai etnisen taustan vuoksi. Kyllä Suomella ja sen kansalaisilla on oikeus päättää ketä ja kuinka paljon tänne tullee väkeä ulkopuolelta ja miten täällä edellytetään elettävän ("suvivirsi").

      Toki yhtä luvallista on edistää, jopa "taistella" sen puolesta, että avataan rajat ja otetaan tänne kaikki sadat miljoonat vainotut ja köyhät.

      Poista
  9. En ole koko eurokriisin aikana päässyt oikein jyvälle siitä, että miksi muita euromaita pitää suorastaan pakottaa tukemaan mm Kreikkaa.

    Kaikki raha on EKP:n setelipainosta lähtöisin. Miksei kriisivaltioita hätärahoiteta suoraan EKP:n pankkiholveista?

    Miksi pitää rakentaa ihmeellisiä hallinnollisia himmeleitä ja kytkeä euromaita niihin mukaan sekä lainaamaan että takaamaan hätärahoitusmiljardeja - siis satoja miljardeja. Tämä kaikki vielä vastoin no bailout -sopimusta.

    Nythän yksityisesti omistetut pankit ovat ensin lainanneet rahansa EKP:ltä halvalla korolla ja sen jälkeen lainanneet sadat miljardit eteenpäin perseaukisille maille ja nyhtäneet siitä välistä kovemmat korot kuin maksavat itse EKP:lle.

    Jotakin tässä prosessissa on täysin hölmöläisten hommaa ja erittäin omituista. Miksei heti alun alkaen kriisivaltioita alettu hätärahoittamaan suoraan ilman välikäsiä EKP:n lompakosta, josta rahat eivät lopu ikinä?

    VastaaPoista
  10. Kaipa tuomaritkin voisi miettiä, mitä on tullut tehtyä ja millä runsailla palkkioilla.
    Alatte kohta olla yhteiskuntamme sylkykuppeja. Järjestelmään kukaan ei halua
    Ilmeisesti puuttua, mutta juridiset prosessit vaan lisääntyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuomareilla mitään erityisiä palkkioita ole eikä saakaan olla; virkansa vakiopalkka vain. Asianajajat ja liikejuristit ovat sitten asia aivan erikseen, rahallisesti kokonaan toisessa mittaluokassa. Mitähän tuo anonyymi lieneekään ajatellut.

      Poista
    2. Anonyymi lienee ajatellut tuomareiden hämäriä sivutoimia, joista maksetaan ruhtinaallisia palkkioita. Etkö ole mukamas tietoinen asiasta?

      Klick!

      Poista
    3. Osaan joskus lukea hämäriäkin ajatuksia: Tuo äskeinen tuomareiden moittija on suivaantunut Halla-Ahon tuomiosta ja kuvittelee, että ao. tuomarit ovat itse keksineet eduskunnan säätämän vihapuhepykälän. Puhe palkkioista on jotakin imaginääristä.

      Poista
    4. Voi hyvänen aika mitä henkistä köyhyyttä tuo puhe ruhtinaallisista palkkioista. Eihän poliittisen johdon suunnitelma jostakin rekisteristä osoita mistään olemassaolevasta yhtään mitään. Tiettävästi Suomen tuomarikunnasta vain jokunen, ehkä yksi tai kaksi korkeimmasta oikeudesta ja kenties vielä joku muu, on mukana välimiestoiminnassa. Muuten mahdolliset sivupalkkiot ovat tiettävästi vaatimattomia kirjoitus- ja luentopalkkioita.

      Poista
  11. Sata vuotta ei tosiaan näytä riittävän: Luulen, että ns. valkoisen valheen vartijoita on vielä riittävästi niin, että merkkivuonna 2018 edelleen jatkuu vuoden 1918 tapahtumien peittely.
    Brittilehti Times kirjoitti muuten 9.2.1919 Suomea koskevassa jutussaan mm: "Valkoisten voittoa seurasivat pakkotoimet, valkoinen terrori. Kapinalliset tuhottiin julmuudella, joka panee ajattelemaan, että Suomi kuuluu enemmän itään kuin länteen, jopa suuremmassa määrin kuin entisen tsaarinvaltakunnan useat muut osat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisimme joskus puhua myös ns. punaisesta valheesta eli V.Linnan antamasta liian kaunistellusta kuvasta "työläisnuorisosta". Tulee mieleen nämä Jari Ehrnrootin tutkimukset sosialidemokraattisesta "viemärikirjallisuudesta" eli lentolehtisistä vuosilta 1906-1916. Punakaartilaisten ”viemärilehdistä” Ehrnrooth löysi maailman, jolla oli hyvin vähän yhteistä kirkasotsaisten Koskelan poikien kanssa. Siellä kukki hysteerinen murhanhimo, viha ja kuolemankultti. Verenvuodatus ja tappaminen nostettiin suurin piirtein pyhiksi, itsessään hyveellisiksi teoiksi. Kuten tiedämme, tämä juovuttava, kivikauden soturin perusvaistoihin vetoava sanoma löysi vastaanottajansa ja muuttui teoiksi. Sana tuli totisesti lihaksi, eikä ainoastaan lihaksi, vaan myös vereksi ja suolenpätkiksi.

      Poista
    2. https://www.google.fi/search?ie=UTF-8&q=viem%C3%A4rilehdist%C3%A4

      Poista
  12. Kianto oli kummallinen fanaattinen typerys. Riitaannuttuaan pappi-isänsä kanssa hän kosti isälle panemalla lapselleen nimeksi Otso Piru Perkele.
    Visti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan vain uhkasi. Pappi kuin pappi olisi kai kieltäytynyt kastamasta tuon nimistä lasta. Olisiko kopiota kastetodistuksesta?

      Poista
  13. Herra anna anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mistä puhuvat.

    Valtu: "Onko jo koulusysteemissä näillä kohdin opetuksessa vakava puute kun yhä vain uusia ja uusia natsi-ideologiaa ihannoivia versoja maamme kasvattaa ja että niitä jotkut jatkossa lannoittavatkin?"

    Valto-hyvä. Tilanne on täysin päinvastoin. Peruskoulut ja lukiot ovat täynnä ulkopuolelta tunkevaa vihervasemmistolaista propagandaa, jossa setan et al. porukka käykertomassa, mikä on oikea perhekäsitys ja miten tasa-arvoinen avioliitto on se oikea liitto.

    Tähän tietysti kuuluu propanganda ilmastomuutoksesta, vailla tietenkään pienintäkään huolta itse asiasta eli väestöräjähdyksestä.

    Teemme juuri täällä sitä uutta opetussuunnitelmaa, joka julistaa juuri Sinun porukkasi arvoja mm. toteamalla ,että kulttuurien moninaisuus on rikkautta. Eli sota on rauhaa ja tietämättömyys voimaa. Eli ihan rauhallisesti. Ollaan ystäviä ja syödään pullaa näissä hautajaisissa......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tätähän tämä persulainen "ajattelu" on. Sotkevat samaan puheeseen valikoimiaan asioita setasta ilmastonmuutokseen, ikään kuin niillä oikeassa maailmassa olisi jotain tekemistä keskenään.

      Poista
    2. Senkun härnäät.
      Koulut on täynnä fiksuja opettajia.

      Poista
    3. "Valto-hyvä" kyllä tietää millaista kouluissa suurin piirtein on koskapa saa aktiivisena vanhempana ja alaikäisten lastensa edesauttamana asiaa edelleen seurata.

      Enkä todellakaan allekirjoita typerää väitettä koulujen henkilökunnan näkyvistä poliittisista tai sateenkaarenväreistä; se ei näy päällepäin eikä kuulu ei tunnu opetuksessa. He tekevät työtään erinomaisen hyvin, puolueettomasti ja kaikkia opetettaviaan kuunnellen ja kunnioittaen. Uskon tämän pätevän kaikissa Suomen kouluissa eikä vain täällä Kajaanissa.

      Opetuksen linjoista ja painotuksista, jotka tehdään ihan muualla kuin kouluissa, voisi keskustella enemmän; se oli tarkoitukseni ilmaista kun mainitsin (epäselvästi=myönnän) puutteista opetuksessa. Ehkä myös tehdä joitakin linjanmuutoksia, mutta sitä asiaa ei auta, kun keskustelun taso lipsahtaa heti tämmöiseksi josta jo alkuperäisessä kommentissani vihjaisin. Enkä nyt usko, että muutoksia näiden keskusteluyritysten, asioissa pitäytyvienkään, kautta muutenkaan aikaiseksi saadaan, ovathan sellaiset prosessit pitkiä ja vaativat aivan ensiksi perusteltuja aloitteita.

      Suosittelen kyllä mielelläni hommoojien karsinoista karanneelle anonyymille syventäviä opiskeluja elämän eri ilmiöistä (ehkä uusintaa peruskoulun käynnistä) joihin kuuluu keskustelutaidon perusteet sekä että omaperäisen ajattelun ja ilmaisutaidon kehittäminen.

      Loppukevennykseksi, tiedoksi, vitsiksi tai suuttumuksen lähteeksi: edesmennyt maatalousalan yritys Hankkija (lippalakeista tuttu) oli savossa Hommooja.

      Poista
  14. Juhani Ahon perheen kahtiajakautuneisuuden vakavuus vuonna 1918 selvisi minulle vasta Panu Rajalan äskettäisestä kirjasta.

    VastaaPoista
  15. Tuomarien hämärät sivutoimet?

    Pidän tuollaisia puheita hyvin pahana. Voi olla toisia yhtä arvostelukyvyttömiä ihmisiä, jotka luulevat väitteitä tosiksi.

    Tuomareilla ei ole mitään sivutoimia, ei hämäriä eikä valoisia.

    Satunnaisista sivutehtävistä, välimiiehenä toimimisesta, on keskusteltu 20 vuotta. Niitä tehtäviä on ollut vain muutamalla korkeimman oikeuden jäsenellä. Luulen että tuokin käytäntö on nyt loppunut.

    Kommentoijalla on vääriä tietoja ja hän levittää niitä reippaasti.

    VastaaPoista
  16. Väitän että sodassa taistelleelle suomalaiselle vuosien 1917-1925 sukupolvelle sisällissota/vapaussota merkitsi yhtä vähän kuin 1970-luvun taistolaisuus 2010-luvun nuorisolle. Ihminen muodostaa maailmankuvansa suurelta osin paitsi kotikasvatuksesta myös ja ennen kaikkea varhaisaikuisuuden kokemuksistaan. Talvi- ja jatkosota oli sellainen trippi sen kokeneelle sukupolvelle että jostain "Vanhan valtauksesta" puhuville voimme huoletta nauraa röhönaurut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä traumat menivät sukupolvien läpi. Isäni ja hänen siskonsa kutsuttiin kesäksi maalle sukulaistaloon kun taas serkkujaan joiden isä oli punaisena ammuttu, ei. Isoisäni oli kuollut tautiin kesällä 1918 eikä ottanut osaa tapahtumiin.

      Poista
  17. Olen laatinut Ilmari Kiannon perukirjan ja hankkinut sukuselvitykset (papinkirjat). Vanhin poika, Alppilan kirkkoherra, oli Otso Tähtivalo. Yksi poika oli Jormo Gabriel Sotavalta. Yksi tytär oli Viena Karma Sirkka Salama Saarenheinä Pikkuhilkka.

    Siis: Kianto uhosi vain. Tosin Kiannon lapsetkin kertoilivat tuota etunimijuttua.

    VastaaPoista
  18. Kaikella kunnioituksella. Mieleen tulee lopunajan Haavikko, jonka argumentointi oli samalla tavalla paljasta ja säälimätöntä. Liekö niin, että vanhemmalla iällä katselee maapalloa kokonaisvaltaisemmin ja suurena syntaksina kaikesta tiedosta näkee kokonaisuuksia kirkkaammin. Asiantuntemus on vakuuttavaa.

    Ei niin, että näkisi samalla tavalla kaikki, mutta kyllä tässä älyn säkenet sykähdyttävät - aplodit !

    VastaaPoista