Itse kullekin järjestyi makkara vaikka kumpaankin käteen.
Kokko kärähti. Elias osoitti sormella täydellisessä miekkailuasennossa tuota
outoa valoilmiötä. Espoonlahden kerrostalot kohottelivat kulmiaan itseään
veteen kuvastellen. Puheista kuuli, että avomeripurjehdus olisi kohta edessä.
Keskustelukumppani sanoi, että hekin, opettajat, lähestyivät aralla mielellä
opettaja Pastista, joka päässälaskuni mukaan oli virassa vielä niinkin hiljan
kuin 1975.
Sukulaisuudet ja tuttavuudet risteävät. Agaspetuksen kirjan
nimi ”Kaikkien pappien täti” huvitti minua; en ole kyllä lukenut sitä. Ainakin
takavuosina oli varmaan mahdollista tavata junassa, II luokan vaunussa
ikkunapenkillä naishenkilö, joka oli kaikkien Suomen pappien täti tai ainakin
melkein. Tai ainakin melkein siltä joskus tuntui.
Kun nyt ajelin yllättäen tämän jutun juhannusyön
valokuvassakin esiintyvällä Fiestalla Kirkkonummen yössä, mietiskelin oliko
mikään muuttunut sitten Helsingin olympialaisten 1952 ja vastasin itselleni,
että eipä juuri.
Tulin tunteikkaaksi jo aikaisemmin viikolla ja kävin sisällä
kehumassa omistaja-myyjää, kun Kampintorin antikvariaatin näyteikkunassa oli
nähdäkseni täydellinen kokoelma klassillisia detektiiviromaaneita. Vaikka olisi
siitä kantanut Kansalliskirjastoon ja järjestänyt näyttelyn. Dorothy L. Sayers,
dame Agatha, Chandler ja Maigret tekivät siinä tilaa hiukan enemmän
unohdetuille.
Vasta tuossa yhteydessä mieleeni tuli täti-jännityksen yksi
keskeinen puoli. Nämä tarinat eivät millään muotoa saanet suosiota ennen sotia.
Sotien jälkeen lukijoilla oli sellaisia omia kokemuksia, että turvallisesti
hirttotuomioon johtavat tarinat olivat hekumallista hengenravintoa esimerkiksi
näin juhannuksen seudun iltaöinä. Minä hiukan ihmettelin, kun kirjakaupassamme
huomasin, että kunnanlääkäri ja eläinlääkärin rouva näitä ostelivat,
Gummeruksen Salama-sarjaa ja Södikan Sapo-sarjaa. Sen jälkeen olen kohdannut
suuren määrän tätejä ja setiä, jotka ovat lukeneet ne kaikki, kunnes minusta
tuli itsestäni sellainen.
Itse asiassa nykyinen arvonimeni, jonka aion painattaa
käyntikorttiini, on Isoisä. Meillä on sellainen tapa, että oikeus käyttää
Isoisän nimitystä voidaan myöntää suuren konsistorin päätöksellä henkilölle,
jonka pätevyyden tiedekunnan ennalta nimeämät, siihen toimeen esteettömät ja
halukkaat asiantuntijat ovat kirjallisessa lausunnossaan todenneet. Asiaa
käsiteltäessä alkuperäiset todistukset, koko pakkilaatikollinen, on liitettävä
mukaan, tai niiden puuttuessa, julkisen notaari virallisesti oikeaksi
todistamat kaksoiskappaleet. Isäni oli vaari ja äidinisäni Satakunnassa
syntyneenä taata. Koska meiltä on suvustamme Fiskarsin kymppi ruostumassa riihen takana bolshevikkien
mailla, lukuisissa äänneasuissa esiintyvä ”paappa” ei ole juurtunut, saati
savokarjalaiset ”ukko” ja ”äijä”. Rovaniemellä taistellut tätini kuitenkin on
lapsenlapsilleen ”ämmi”.
Kun rytmiorkesgteri alkoi hamujilla soittimiaan, päätin
lähteä kotiin nukkumaan. Kaverin kanssa ehdimme päättää, että pannaan
oikeustieteelliseen pakollinen elokuvataiteen kurssi.
Nyt ehdin jo todeta, kuinka ollakaan, että DVD löytyy
Filmihullusta Kluuvin metron sisääntulon vierestä Sähkötalosta. Kaveri oli näet
lentäessään Kiinaan puhumaan pekingeesien kanssa muun muassa
kuolemanrangaistusten syistä ja etenkin teloitusten määrästä virittäytynyt
katsomalla lentokoneessa Zvyagintsevin ”Leviathanin”. Kuvauksesta totesin, että
tässä olisi elokuva opiskelijoillemme, ja minulle, joka en ole sitä nähnyt.
Keskustelukumppani oli istunut joitakin vuosikymmeniä sitten luennoillani,
joilla näytin elokuvia, muun muassa sen väridokumentin Normandiasta ja
Berliinistä keskitysleirikuvineen.
Jos siis näette Porthaniasta tulevan pienokaisjoukon
suojaliiveissään ja kihisevissä kurahousuissaan, siinä on oikeustieteen
opiskelijoita matkalla päivänäytökseen eli dekaanit on pannut toimeksi. En
tiedä, onko aika liiaksi muuttunut, mutta itse tapasin aloittaa nämä ja
vankilanjohtajille ja rikosylikomisarioille pidetyt luennot Bressonin filmillä
”Kuolemaantuomittu on karannut” osoittaakseni, ettei se taida olla ratkaiseva
erotusperuste, onko vankilan ylläpitäjä Lyonin Gestapo vai Suomen valtio.
Siunatuksi lopuksi pohdimme vielä lyhyesti illan isännän
alustamaa aihetta eli olisiko syytä poiketa tasapuolisuuden säännöstä ja
hyväksyä oikeusministerit hospitanteiksi eli osallistumaan tiedekunnan
johdantokursseihin.
Perinne näyttää rakoilevan. Ne poliittisen elämän henkilöt,
joista todella ei ole juristeiksi, ajautuvat kovin usein väittelemään
tohtoriksi ja vaarantavat täten yliopiston entisestään niukan resurssit. Kuolemanrangaistuksen
toimeenpanoa ja tehoa taas voi havainnoida etenkin Kiinassa. Siellä kuuluu
olevan kokonainen korkein oikeus, satoja lainoppimattomia tuomareita, aamusta
iltaan käsittelemässä vain näitä asioita.
Ja syyte menee läpi aina, syytteeseen ja syyllisyyteen
katsomatta.
Olen usein ajatellut, että opiskeluaikanani hyödyllisintä oli Akateeminen filmikerho, jossa pikkukaupungista tullut tutustui vaikkapa Eisensteiniin tai Renoiriin tai uusiin puolalaisiin filmeihin, joita esitettiin ilman tekstiä. Pekka Lounela ja Jörn Donner tätä kulttuuritietoutta levittivät monistein ja kertomalla ohjaajasta ja elokuvasta ennen esitystä. Heräsi elinikäinen mielenkiinto ja harrastus.
VastaaPoistaToiseksi hyödyllisin oli Amerikan kirjallisuuden proseminaari, jossa ohjaaja kysyi aina viikoittaisesta lukutehtävästä: "What is it about?" Kerran eräs tyttö vastasi Hemingwayn novellista Tappajat: "It´s a ganster story." Ja ohjaaja: "Oh, is it?" Hän pani oppilaansa ajattelemaan, liikaa ohjailematta. Ei sitä kukaan muu opettanut.
Savossa puhuttiin mummosta ja ukista, minusta on tullut mummi ja farmor. Vanhin ja nuorin käyttävät joskus pelkkää etunimeä. Toista isoisäänsä eräät lapsenlapset kutsuvat karjalaisittain vaijaksi ja toista fafaksi. Isoisä on kaunis ja arvokas nimitys. Minäkin olen omassa mielessäni isoäiti, se viittaa jonnekin sukupolvien taakse. EG
Ukko merkitsee Karjalan ja Savon rajamailla isää. Jouduin käymään kouluni siellä suunnalla. Oudoksutti, kun luokan pojat puhuivat, että "Ukko tuli taas illalla peikkona kotiin..."
VastaaPoistaUkko on kyllä hyvä käännös jenkkienglannin termille Old man. Hemingwayn klassikon suomennos on päin honkia. Old man and the Sean esikuva ei ollut täyttänyt viittäkymmentä, kun Ernest vietti aikaansa hänen kanssaan. Ukko ja meri on sopiva eli paras käännös.
Vanhus? Joskus 1960-70 -luvulla maaseutulehdissä oli kesätoimittajien otsikoita: "52-vuotias vanhus pyöräili auton alle". Eukko tai ukko sinä on saattanut polkea, ei vanhus.
Ks. (amerikan)englannin lakitermi "to grandfather,grandfathering" .So. kielletyn salliminen,koska ennenkin on tehty niin.Olisiko suomennos "isoisäily"?
VastaaPoistaOlisikos pikemminkin "siirtymäsäännös"? Englanninkielisen termin etymologia on siinä, että etelävaltioissa säädettiin äänestäjille pakollisesta lukutaitokokeesta, kun rotuerottelujärjestelmä saatettiin voimaan. Siirtymäsäännöksissä oli tapana vapauttaa kokeesta ne äänestäjät, joiden isoisä oli ollut äänioikeutettu.
PoistaTämän vuoksi englanninkielinen termi sisältää sivumerkityksen säännöksen epäreiluudesta, mitä suomenkielinen sana siirtymäsäännöksestä ei sisällä.
Esim. The old installations were grandfathered into the regulatory scheme. 'Vanhojen laitosten toiminnan jatkuminen uusien säännösten alaisuudessa mahdollistettiin siirtymäsäännöksellä.'
Oli meillä sellainenkin alhainen nulju oikeusministerinä kuin Sauli Niinistö, joka maksatutti valtion kassasta miljoonasummia -90-luvulla Brysselin juridiseen koneistoon, jotta Suomen kaikissa instansseissa laittomaksi todettu autoveroprosessi siirtyisi EY tuomioistuinprosessin käsittelyssä vuosia eteenpäin. On edelleenkin vaikea ymmärtää mitä oikeutta ja kohtuutta tuolloinen pikkusieluinen oikeusministeri mahtoi toimillaan tavoitella. Olen kuullut, että hän on saanut myöhemmin suosiota naimalla nuoren runottaren ja veljeilemällä Putinin kanssa.
VastaaPoista"Olen kuullut, että hän on saanut myöhemmin suosiota naimalla nuoren runottaren ja veljeilemällä Putinin kanssa."
PoistaMeillä on politiikassa mukana kolme saman sukunimen omaavaa. Saa nähdä kenestä heistä on maallemme enemmän haittaa / hyötyä?
VastaaPoistaNegatiivisella omalla pääomalla se läksi Ponssekin liikkeelle. Keskon maksuajat, konekeskojen siis olivat pitkiä asiakassuhteesta eli relation bankingista riippuen. Einarille olivat. Valmettipohjainen hirmu ajettiin työmaalle ja toinen ja kolmas naapurien leimikoille. Nämä maksoivat jahka Kutsetti haki tavaran. Elettiin sivistynyttä harkintaverotuksen aikaa ja pitäjän miehet katsoivat asian omakseen. Nyt kirjanoppineet katsovat paperipinkkaa eivätkä miestä. Iltalehden Juhannusnumero jota saunarannoilla luetaan eikä vielä käytetty sytykkeenä, kertoi taas uudemmasta fiskaalitieteestä eli verotuksesta. Sen mukaan pääministeri Sipilä sujautti ouluihmeensä osuuden Nordean kautta maailmalle, mutta saattaa raha hyvinkin olla pääomarahastoissa Suomessa odottamassa Anne Bernerin startupia eli fuusioaaltoa, jossa yrittäjäperheet lyövät hanskat tiskiin ja pääomarahastot puolestaan rahat tiskiin -ja tiskiltä piiloon. Pääministeri ottaa riskiä. Asia saattaa olla komeakin -itse uskon parasta- mutta tuskin tepsii jo läpimädäksi päässeessä manageriomistaja / "yrittäjä"kulttuurissamme.
Kansallisteatteri startupattiin, Ponssen edeltäjä ja sivistyslipun salkoon nostaja sekin, velkaisena kuin faan. Bergbomin sisarusten perintöosa Oulun tervalaitureilta sahoilta, ja tulevilta Kemi-Kajaani nykyarvoiltaan kantoi näytelmää. Käteisestä teki tiukkaa mutta luottoa riitti. Yhtenä johdanaisena asiasta Matti Virkkunen puheenjohti sata vuotta myöhemmin hallintoneuvostoa ja kun Kyllikki Forssell pääluottamusmies kävi narisemassa liksoista, niin mies oikein tuohtui. Taide on kutsumusta, ei siitä sovi rahaa edellyttää (paitsi kiinteistöremontteihin).
Itse pankkikin voi nykymaailmassa olla silkkaa velkaa. Oman pääoman korvaavat johdanaiskolminaisuus Luottotappio-, Korkomuutos- ja Valuuttavaihdosderivaatat, likviditeettirahan sijasta varakassasta käyvät nämä samat derivaatta-arvopaperit. Niitä voi aina myydä jos tulisi yllättävämpää rahantarvetta. Miksikö tällainen innovaatiokehitelmä. Ihan vaan jotta kaikki tuotot voidaan nostaa omistajaosinkoina ja jakaa yrityskohtaisesti liikeenjohtajien kesken. Ei tarvihe riskeerata omia rahoja hallitsemaansa pankkiin. Pitkäjänteinen strategia näkeehän sen Kreikastakin. Läheltä piti Commerzbankin ja Societe Generalen osalta. Onneksi oli EU joka saatiin velkasijalle itsen sijaan. Riitti toki kun Euroopan rikkaat olivat menettäneet oliko 50 mrd United Bank of Sveitsin haalittua hyväkorkoisia neekerilainoja Amerikasta. Että nyt vielä menetettäisiin jonkun tilastovaleKreikan takia !
Huomenna taas Ateenassa katsotaan olisiko vallankeikauksen vuoro. Lucas Papanemoshan EKP:n varapääjohtaja! ,siellä tällättiin päämisteriksi Papandreoun sijaan. Italian Berlusconistakin päästiin kun EKP kieltäytyi ottamasta Italian velkasaamisia edes vakuudeksi ja korot hupsista vaan nousivat 7,5 prosenttiin. Oli aika panna päämisteri vaihtoon. Onko huomenna Tsipraksen vuoro uhrautua napoleooniselle euroopparationaaliselle robotoitavalle suurnavettahankkeelle ?
Luulen että ei. EU on jo haudattu. Kriisi tuotti ihan toista kuin piti. Senhän piti tehdä Euroopan Yhdysvallat. Siksihän siiheen niin kiireesti riennettiin heti tilaisuuden auetessa 2007. Hätärahaa pani ensimmäisenä tiskiin kaikkien nähdä Trichetin pankki, oliko 9.8.07. Siihen katkesi pankkien keskinäinen luottamus kun kerran ei keskuspankkikaan luota.
Nyt Saksan pankit ottavat vastahakoisesti vastaan kreikkalaisten euroja. Ne kieltäytyvät noin tuhat vuotta koetellusta eurooppanormaalista käytännöstä eli samalla jäädä kreikkalaisen velkojaksi ja näin laajentaa systeemiä. Ei, nyt ne vaativat keskusvallan eli EKP:n välitystä. Sitä annosrahaa tuli perjantaina joku kaksmiljardia. Se ei riitä illansuussa maanantaina tilejä tasaamaan. Politiikka tulee hätiin, ja demokratia menee?Jukka Sjöstedt
Paapoista puheen ollen, Tampereella on oikein Paapan kapakka.
VastaaPoistaTunnemme Jukka molemmat kapakan perustajan. Isänsä lauloi aikanaan vääpelikvartetissa.