19. toukokuuta 2015

Orjuus pois



Rostovtseff piti Kreikan ja Rooman harjoittamaa orjataloutta tehottomana. He olivat omaksuneet sen ajattelemattomasti Jokilaaksojen kulttuureista.

Rostovtseff itse oli tehoton ja sitä paitsi kuoli jo 1920-luvulla. Hänen laaja teoksensa oli kerran vakiotavaraa englanninkielisessä maailmassa ja lopulta Suomessakin. Antiikin Rooman taloushistoria on kirjoitettu kootusti uudestaan lukuisia kertoja, eikä erillistutkimuksilla ole loppua. Eräissä asioissa käytän itse vanhentuneita lähdeteoksia, paitsi jos joku myöntää minulle merkittävän apurahan. Sellaista ei ole näköpiirissä. Cambridgen taloushistoria-sarja on erittäin kallis. Fontanan sinänsä hyvä sarja on sekin saanut ikää. Sotien välisenä aikana ensimmäisen kerran ilmestyneet Cambridgen niteet minulla on, ja ne löytää nyt verkostakin joko ilmaiseksi tai hyvin halpoina.

Yleisten käsikirjojen aika on ohi. Tarkoitan sellaisia sarjoja kuin Jaakkolan Suomen historia, jota ei kannata kantaa kotiin, ja Arvi Korhosen Suomen historian käsikirja, joka hyvästä tutkijanotteesta huolimatta herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Ranskalaiset hypistelivät taloushistorian valtikkaa siitä alkaen kuin belgialainen Henri Pirenne julkaisi kuuluisat teoksensa. Yhden nimi on nykypäivää, Muhammed ja Kaarle Suuri. Sitten syntyi kokonainen koulukunta, annalistit. Oman arvioni mukaan heidänkin aikansa on ohi. Jopa iso Braudel kärsii pahasti uusimman arkeologian löydöistä ja tuntemattomien tekstien tuomista oivalluksista.

Ranskalaisten mukaa siirtomaaherruus eli imperialismi oli taloudellisesti tuottamaton ajatus. On mahdollista, että Englanti tienasi Intialla. Asian voi ymmärtää niinkin, että ulkomaankauppa olisi saatu toimimaan myös ilman kallista miehitystä. Britit joutuivat rakentamaan esimerkiksi juuri Intiaan sekä hallinnon että rautatieverkoston ja lisäksi se omituinen paikallisen korkeimman oikeuden tuomarina toiminut henkilö ymmärsi sanskritin merkityksen kielenä ja laati historiallisen kieliopin, joka siis selvitti puolen Euroopan kielihistorian.

Tuo ei tarkoita, että tässä kautta rantain hyväksyttäisiin tai kirottaisiin siirtomaiden aikakausi. Siitä aiheesta voi puhua toisessa kirjoituksessa. En keksi esimerkiksi belgialaisten Afrikan touhuista mitään myönteistä sanottavaa ja tiedän, ettei puheenaihe oli Brysselissä tänäkään päivänä suosittu. Yritän muistaa mainita P. Haavikon mielestäni onnistuneen kielikuvan, että Suomi oli 110 vuotta Venäjän siirtomaa. Tuo heitto alleviivaa, että joskus siirtomaa voi riistää isäntäänsä.

Se mielipide on ollut aika vahva, että siirtomaasodat, kuten Ranskan Indokiina ja sitten saman alueen Yhdysvaltain Vietnam ovat hyvin usein poliittisia temppuja, joilla kotiyleisön huomio käännetään sankarillisiin sotatoimiin ulkomailla, jotteivat ihmiset ehtisi ajatella ajankohtaisia kotimaisia ongelmia. Mielestäni tässä on hiukan ainesta Putinin Ukrainan toimien selitykseksi. Taustaoletus on siis se, että Venäjän talous ja sen perässä pian valtakunnan erilaisten osien koossa pitäminen on nopeasti paheneva ongelma.

Ehdotukseni hallitusohjelmaan on työttömyyden selvittely myös ottamalla työn käsite radikaalisti uudelleen mietittäväksi. Tähän asti olemme puhuneet tehdastyön muuttumisesta ja sen myötä ammattiyhdistysliikkeen aseman muuttumisesta ja sosialidemokratian sortumisesta. Niistä sietää puhua.

Tiettävästi neljä viidestä työelämään tulevasta ei toivo jäävänsä uuteen työpaikkaansa kymmeneksikään vuodeksi, eikä varsinkaan asuvansa hankkimassaan huoneistossa.

Kaikkein hyväosaisimmat eli esimerkiksi liikkeenjohtajat pitävät suorastaan selvänä, että viisi tai seitsemän vuotta toimitusjohtajana on maksimi. Mielestäni tuota ajatusta tukee myös lääketiede ja psykiatria. Henkilöstä joka on täyttänyt 55 vuotta ei ole pesäpallokentälle sieppariksi eikä vähänkään isomman yhtiön toimitusjohtajaksi.

Ainakin Helsingin suurimmissa liikejuridiikan asianajotoimistoissa on sellainen sääntö ja sopimus, että täyttäessään 60 vuotta osakkaat sitoutuvat ampumaan itsensä. Vaihtoehtona on siirtyminen neuvottelevaksi lakimieheksi, joka tarkoittaa melkein aina valikoituja tehtäviä.

Esitän huonoimman mahdollisen perustelun, oman kokemukseni. Minusta ei missään tapauksessa olisi enää tekemän täyttä työviikkoa eikä etenkään palopäällikön eli toimitusjohtajan tekemisiin, jonka on sekä reagoitava kaikkeen nopeasti ja tehokkaasti että pidettävä porukka kasassa. Sitä vastoin olen edelleen halukas selaamaan papereita oman aikatauluni mukaan.

Työn käsite,  merkitys ja sisältö ovat muuttuneet kaikissa kerroksissa. Pätkätyökin on sääntö eikä poikkeus. Haluaisin nähdä työntekijän suojelukohteen sijasta yrittäjänä, jonka kauppatavara on oma työvoima ja vahvuus verkostoituminen eli kyky ylläpitää yhteistyösuhteita.



7 kommenttia:

  1. Eikö se Haavikon ajatus ollut juuri toisinpäin...

    Ranskan indokiina...Ilmestyskirja nyt elokuvan ohjaajan versiossa on hieno jakso ranskalainen siirtokunta, jossa sukupolvien kuilut, Ranskan kunnian ylläpito ja politiikan vaikutusten traagisuus yksilötasolla kuvattu hienosti. Se jakso alkaa sumuista ja päättyy huuruihin, ja siinä on on kaunis kunnianosoitus La Tourin maalauksille, jossa tulenliekki paljastaa käden ihon läpikuultavuuden. Elokuvanovelli elokuvassa.

    VastaaPoista
  2. Orjuus pois taikka menköön henki,
    niin kuin mennyt on isienkin...

    Putinin Venäjästä kirjailija Mihail Shiskin kirjoitti hiljattain loistavan esseen.

    "Venäjä on muuttanut keskiajalle” eli voittiko vai hävisikö Venäjä sodan.


    http://www.hs.fi/kulttuuri/a1431058916994?ref=hs-art-artikkeli

    VastaaPoista
  3. Esson baarilla on sanottu Suomen kansan saavan asettaa ehdokkaita, joista johtokuntatason kommunistit sitten valitsevat. Näinkö syntyi politiikan uusi raskassarjalainen Anne Berner, ajatushautomo Liberan aktiivi, joka asetettiin ehdolle tavallisten maalaisten puolueen listoille viime tipassa tukkimaan uusia ajatuksia?

    VastaaPoista
  4. Acemoglu+Robinsonin kirjassa Miksi maat kaatuvat, (Terra Cognita, 2013) kerrotaan pari anekdoottia Rooman vallan ajalta esimerkkinä miksi tasavallan muututtua yksinvallaksi teknologista edistystä ei enää tapahtunut.

    -Särkymättömän lasin keksijä meni keisari Tiberiuksen luo kehumaan keksintöään. Keisari kysyi tietääkö tästä kukaan muu? Kun kukaan muu ei tiennyt niin hän käski tappaa keksijän ettei hänen kultansa muutu arvottomaksi tomuksi.

    -Temppelin erittäin suurten raskaiden pilarien siirtäminen oli valtiolle erittäin kallista vaatien tuhansien työmiesten hikeä. Keksijä keksi laitteen miten ne pilarit voisi siirtää helposti. Taas Rooman keisarin luo kehumaan (ja pyytämään lupaa hyödyntämiseen) joka tyrmäsi: "Millä minä sitten syötän nämä miehet?"

    Tajusiko paperimiehemme mitä iPhonet ja iPadit tekee tulevaisuudellensa ?

    M

    VastaaPoista


  5. Tsipras soitti toissaviikolla US valtiovarainministeri Jack Lew:eelle
    ja kysyi josko tyhjennettäisiin Washingtoniin perustetun ja yhä US katseen alla sijaitsevan IMF:n hätätili. Näin tehdään, kuului vastaus ja Kreikka ilmoitti IMF:n kasöörille että siirretään sen tililtä IMF:ssä €750 m itselleen IMF:lle, jolle Kreikka oli velkaa. Velka oli Kreikan pelastuslainaa -jota siis kesken pelastusrengaspulikoinnin piti kiireen vilkkaan maksella takaisin -ehtona uuden pelastuserän irrottamiselle € 7200 m vastaanhangoittelevalta ja ehtoja asettelevalta Troikalta. JNE

    Alun alkaen velat olivat Saksan ja Ranskan pankeista, joita Kreikka oli nostattanut niiden moottoritierakennusten ja kulttuuripalatsien ja Olympiakenttien rakennustyömaakylttien suojissa, joita jokainen Välimerituristi on kummastellut. Ne eivät olleet peräisin saksalaisten/ranskalaisten pankkeihinsa säästämistä talletuksista, vaan "tallettaja" olikin hupsheijaa Kreikan valtio. Sitten siis vuonna 2000 rakennustyön edetessä se Kreikan TVH siirsi talletustaan saksalaiselle moottoritieurakoitsijalle ja tämä taas korealaiselle kaivinkonefirmalle ja tämä taas valkovenäläiselle kuskille. JNE Rahoja vastaavat velkasaamiset -äkkiä epävarmat- oli pelastustien ensiaskelmilla siirretty Saksan ja Ranskan pankeilta EU "mekanismeille" käteisinä.

    Kun sattui niin somasti että Kreikan tilin kerrottiin koostuvan SDR-rahasta, niin sehän vie ajatukset Mauno Koivistoon. Koivisto oli pääjohtaja kun Valuuttarahasto alkoi tehdä tätä uusrahaa. Sitä taas tarvittiin kun dollaria vierastettiin sen vyöryessä länsi-Eurooppaan maksuiksi tointuvan Euroopan vientitoimituksista -ja lunastaisiko USA dollareita kullalla kuten 1944 oltiin sovittu?

    Alkoi kellunta ja raharikaat tuottivat taas yksityistä rahaa maailmankaupan tarpeiksi ja ylikin. SDR:t voitiin uhohtaa. Sitten 2008 niitä taas ladattiin tileille kun rikkaat jäädyttivät omiensa käytön panikoiduttuaan toisten rikkaiden huimapäisestä rahan käytöstä. JNE Onko sotkua? On mutta näin maailma menee. Paina vaan pääsi pensaaseen, niin ne Smolnassakin tekivät. Nyt tuoreimmista uutisista kuuluu kuin joku olisi soitanut ja leikkauskirskuna olisi tyyntymässä?

    Ai niin. Se Koivisto. Tämä sitten keksi ruveta irrottamaan Työväen Säästöpankkia liikepankkien apurista uutta rahaa valmistavaksi täysveriseksi liikepankiksi Ulf Sundqvistin kanssa. Muistaako kuka TST Pörssiä Kaivotalon katutasosta? Minä muistan.Tein siellä rahaa Tampellalla. Olisiko aika kun kiurukin on palannut ja Kiuru menossa, ruveta vaikkapa kotikoulussa malliin Lohja ja Kalle Kujanpää, niin ruveta käymään läpi yhteiskuntaoppia. Ja tapoja. Miltä kuulostaisi "rahan etiketti" eri aikoina ja hierarkiarangeissa?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Upeetaa, fantastistaa! Mikä jäi?

    Olipa kerran orjuus, puheena oli työn merkityksen muuttuminen ja eläkeläisen työ. E

    Eikä niin mitään otetta koko kirjoitukseen...

    Ohi meni, metsäkukkia!

    Olisiko koittanut aika myöntää ettei se Pyhä Työ ole niin ehdottoman välttämätön, olemme vaurastuneet asteeseen jossa töihin mennään eikä työ muodostu työn tuloksesta vaan töissä olosta?

    Kansalaispalkka on kuin lippusiimasta karannut kettu. Vaaleissa se livahtaa omille teilleen, ei kuulu, ei näy.

    En ole edes aloittanut, tähän ei sovi todella motevaa ja selventävää sanottavaa. Tutkimisen puoleen on tehtävää enemmän kuin gluteus maximukset kestää. Poliittisesti asia on kestämättömässä vellissä joskin kelluu. Ilmakehäänpaluunkestäväksi kilveksi - kärjeksi - ehdotan tympeän työnantaja -sanan korvaamista oikeellisella työnteettäjä -sanalla.

    VastaaPoista
  7. À propos historian moniosaisista yleisesityksistä, joita prof. Kemppinen kutsuu "yleisiksi käsikirjoiksi".:

    Niitä ei enää julkaista, varsinkaan sen jälkeen, kun Weilin+Göös ajettiin alas muutama vuosi sitten. Mielestäni suuri vahinko, sillä ei historiasta eikä muustakaan humaniorasta mitään kokonaiskäsitystä pysty muodostamaan ilman "pitkää tekstiä", jotain hemmetin tablettia näpelöimällä, kuten mm. väistyvä diginatiiviministeri vuosikausia on propagoinut.

    "Suomen keskiajan suuren näkijän" Jaakkolan sarjalla lienee tosiaan nyttemmin vain jätepeperin arvo, mitä Jaakkolan itse kirjoittamiin niteisiin tulee; tätä mieltä oli mm. taannoin Kaari Utrio jossain artikkelissaan. Sen sijaan muut osat (Pohjolan-Pirhonen, Luukko, Alanenkin) ovat käsittääkseni yhäkin yksisyiskohtaisinta ja tarkinta kuvausta Ruotsin ajan vuosisadoista, mitä yleensä on ilmestynyt. Tietenkin niitäkin rasittaa tuolle ilmestymisajalle (ja paljon myöhemmillekin ajoille) tyypillinen "kansallisidealistinen" pohjavire, jos asian yrittää nätisti ilmaista.

    Mitähän muuten mahtaa tarkoittaa "hyvä tutkijanote" ammoisesta Suomen historian käsikirjasta puhuttaessa? Kysehän oli ns.pragmaattisesta historiankirjoituksesta, suomalaisten historioitsijoiden yleisestä "asevelvollisuudesta". Muun muassa K. N. Rantakari, itse asianosainen, kuvaili "sortovuosien" kauhuja, ja A. P. Korhonen puolestaan lasketteli sotavuosien poliittisesta taustasta luikuria minkä ehti. Asiasta on erilaisia käsityksiä, mutta omasta mielestäni historiankirjoituksen ensisijaisena eikä edes minkäänlaisena tehtävänä ei voi olla mikään "vindiciae Fennorum".

    VastaaPoista