11. toukokuuta 2015

Metsässä soi



Aamulla viideltä en käsittänyt, miksi kukaan ei vastaa, vaikka metsässä soi puhelin, monta puhelinta. Luulin että polttoöljyä tuodaan autolla ja kuski kysyy, mutta linnut ne vain soittelivat toisilleen. Eilen ja toissa iltana tässä karjahteli satakieli. Se on säilyttänyt maineensa, vaikka kanta on kasvanut sata vuotta. Se ei ole harvinaisuus. Isäni ja isoäitini tiesivät, ettei sitä muualla ole kuin Monrepoossa eli siis Kaakkois-Suomessa. Niin ehkä kerran oli. Kummana pidettiin muutama vuosikymmen sitten myös kuhankeittäjää, joka pesi meillä Saimaalla.

Varhaisimman lapsuuden lintukortteja en ole unohtanut. Välillä katselen huutokauppailmoituksista, olisiko myydä. Kyllä kai ne on pelattu resuiksi ja hukattu. Ensimmäinen tai ainakin pakan päällimmäinen oli lapinkiuru ja neljäs oli kuhankeittäjä.

Se oli Oriolus. Lapinkiurusta tehtiin tunturikiuru. Se oli sama suuri nimistön uudistus, jossa tynnyrilinnusta tuli tiltaltti. Mikäpä siinäkään.

Punapäinen tikka katsoo killisilmällä rungon toiselta puolelta, kiertää ja katsoo toisellakin silmällä yhtä häijysti. Orava pitelee käpyä vain toisella käpälällä kärttyisenä kävijälle.

Raymond Chandleria kiitetään nykyisin aiheellisesti mutta väärin perustein. Tuo tikka ja orava oli Marlowen käynnistä vuoristomökillä. Närhikin käväisee kuvassa. Tiedän sen paikan ja Los Angelesin lämmön heinäkuulla. Vaikea sanoa, kumpi on epämiellyttävämpi.

Kun paikka on kuvattu muutamalla hyvin valitulla sanalla, vähin adjektiivein, lukija ei huomaa, että siinä oli koko poliisiromaanin (”The Lady in the Lake”) rakenne. Lukija tuntee vaistomaisesti, että pian tapahtuu jotain epämiellyttävää. Pian tapahtuu jotain erittäin epämiellyttävää. Järvessä on nainen, ja vielä väärä.

Chandleria kiitetään kerronnan letkeydestä ja luultavasti myös vitsailusta, vaikka se vaikuttaa nyt lukien erikoisen väljähtyneeltä. Onneksi nokkelat vastaukset menivät muodista 60-luvulla. Chandler kuoli 50-luvulla leikittyään elämällä samalla tavalla kuin kirjoissaan kuolemalla. Hän oli amerikkalainen mutta komeissa brittikouluissa kasvatettu. Sellaisesta ei seuraa hyvä Kaliforniassa. Mutta kirjailijana hän on hyvä väljyytensä takia, parempi kuin kaverinsa William Faulkner. He istuivat samoihin aikoihin Warnerin veljesten vankeina kyhäämässä käsikirjoituksia. Faulkner kirjoitti Chandlerin ”Syvän unen” käsikirjoituksen ja se puolestaan saattoi olla elokuva, joka auttoi muutaman vuoden kuluttua Orson Wellesin oikean ohjauksen jäljille ja Greg Tolandin valokuvamaan varjoja, etenkin varjoja kasvoilla.

Jos käy niin oudosti, että luette tätä Los Angelesissa, Pasadenassa on paljon paikkoja, joissa Humphrey Bogart voisi kävellä Philip Marlowea esittäen niin ettei taustoihin tarvittaisi minkäänlaisia muutoksia. Oikeustalon lähellä on pari korttelia, joita kävellessä alkaa pelätä, että nurkan takaa ajaa ambulanssilla Ernest Hemingay kysyen, missä on ensimmäinen maailmansota.

Los Angeles on riippuva kaupunki. Se katoaa joskus näkyvistä ja muuttuu välillä aivan toiseksi. Chandlerin eräillä tapahtumapaikoilla poliisitkaan eivät tohdi liikkua kuin panssaroiduilla miehistönkuljetusajoneuvoilla. Ennen niillä makaili humalaisia kotiinpalaajia lompakko päänalusena. Tosin James Ellroy on otettava kiinni siitä, että uusimmassa kirjassaan Perfidia hän kirjoittaa henkilöitä myöten Chandleria uusiksi, ja tekee hyvin siinä. Kaikki todella hyvät kirjat olisi plagioitava ainakin kerran sukupolvessa.

Italo Calvino (Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle) ylistää kirjoittamisessa ja kaupunkisuunnittelussa keveyttä. Kyllä hän mainitsee moninkertaisuuden ohella myös nopeuden.

Calvinoa ja Chandleria yhdistää se tosiasia, että he ovat molemmat kuolleet. Lähipäivinä mietin, mitä tehdä kolmannen vainajan kanssa. Aivan hiljan mainitsemani William L. Shirer, jonka kauan sitten suomeksi ilmestynyt ”Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho” on hyvin ajankohtainen, on saanut juuri nyt elämäkerran.

Shirerin tiedot ovat tietenkin vanhentuneita ja vajaita, mutta hän oleskeli Berliinissä ja sitten muuten Euroopassa ja hän oli uutismies vailla vertaa. Itse asiassa hän oli radiojournalismin uranuurtajia, kunnes sai potkut kommunismista epäiltynä ja aikansa sitä surtuaan ryhtyi kirjoittamaan tätä natsikirjaansa.

Sitä ilahtuu kun saa silmiinsä kirjan, jossa joku on selvästi tehnyt parhaansa kuvataukseen merkillisen elämäntarinan. Ilmoitan kertakaikkisesti, että natsisimi ja stalinismi ovat ne kaksi oman elinaikani ilmiötä, joilta on luulekaan pääseväni rauhaan. Kaikki hyvät tutkimukset ja kuvaukset johtavat aina samaan kysymykseen: miten kukaan täysijärkisen kirjoissa kulkeva saattoi suhtautua tällaiseen vakavasti.


16 kommenttia:

  1. Niin,



    Tässä Kuninkaantien toisella puolella aamuherättäjänä on toiminut jo useamman viikon punapäinen tikka. Päräyttelee katulampun pelliin lyhyitä sarjoja säännöllisesti. Eräänlainen vanhanaikainen twiitti se lie.

    Mitenköhän tuo evoluutio on tullut niistä ajoista kun ei ihmisten peltirakennelmia ympäristössä ollut? Onttoon keloon naputtelu kyllä kuuluu kauas mutta onhan se äänen korkeus ihan eri. Lienee niin että lintujen kesken on sovittu uudesta soittoäänestä ja viesti on silti pysynyt samana?

    VastaaPoista
  2. Kiitos ansiokkaasta kirjallisesta mielikuvamatkasta. Takerrun kuitenkin vain loppukappaleeseen. "Miten kukaan täysijärkisen kirjoissa kulkeva saattoi suhtautua tällaiseen vakavasti?"
    Näin sivusta maailmanmenoa tarkastellen meneillään olevat laajalti hyväksytyt ja edistetyt täydelliset sekopäisyydet eivät vaikuta olevan ainakaan vähenemään päin, niin suuressa, kuin pienessä mittakaavassa ja kaikessa siltä väliltä. Muutama asia, joille tulevaisuudessa pyöritellään päitä (jos on vielä päitä mitä pyörittää), että miten ei kukaan tehnyt mitään, vaikka ilmiselvä hulluus meneillään:

    Maailman mittakaavassa:
    - Maailmanlaajuisen rahatalouden irrottaminen reaalitaloudesta ja kv. kasinopelit.
    - Google & NSA. Kellä tieto, sillä valta.
    - Naton aggressiivinen laajentuminen. (Putinin trolli-kortti heitettäväksi, kas tässä [] , olkaa hyvä.) Tästähän Ukrainan kriisissä on perimmiltään kysymys. Miksi muuten asiasta ei ole sanaakaan itseään vakavina pitävillä ulkopolitiikan keskustelualustoilla, vaikkapa hesarissa?
    - Kansainvälinen kyvyttömyys ja välipitämättömyys estää aivan tässä käsillä (tällä vuosisadalla joka tapauksessa) oleva ekokatastrofi ja sitä seuraava humanitäärinen kaaos.

    Suomen mittakaavassa:
    - Yhteiskunnan ydintoimintojen keskittäminen pelkästään tietoverkkojen varaan
    - Ottawan sopimus
    - Änkyräporvarihallitus ja kansantalouden hengiltä säästäminen. Vuosikymmenten työllä saavutetun tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan repiminen kolmen kerroksen pärjäämis- ja kilpailuyhteiskunnaksi jatkuu: Yläluokka juhlii, keskiluokka pärjää henki kurkussa ja kulueräluokka juo kaljaa ja popsii halvimpia mielialalääkkeitä - omia tai toisten. Taas näköjään meinataan tiputtaa parisataatuhatta ihmistä yhteiskunnan rattailta. Alle kolmekymppinen luottotietonsa ja toivonsa menettänyt on inhimillisesti ja taloudellisesti helvetin kallis yksilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä asiaa. Kiitos !

      Poista
    2. "Naton aggressiivinen laajentuminen"... runoilee Trollin Janne.

      Millä tavalla on "aggressiivista", jos pienet demokraattiset valtiot sortovallan ikeestä selvittyään anovat jäsenyyttä demokraattisen länsivaltojen puolustusliitossa ja sellaisen myös saavat?

      Ketä kohtaan se on "aggressiivista"? Sitä aiempaa sortajaako?

      Venäjä ja Saksahan todellakin jakoivat pikkumaat etupiireihinsä elokuussa 1939, mutta pitäisikö jonkun kertoa jo venäläisillekin, ettei se sopimus enää päde?



      Poista
    3. Totta kai on ymmärrettävää, että vanhat Varsovan liiton maat hakeutuivat Natoon heti kun pääsivät. Ja mitä tuohon sortamiseen tulee, ei Naton isäntäkään ole erityisen puhtoinen, kun asiaa katsellaan vaikka väli-Amerikasta tai lähi- ja kaukoidästä käsin. Ovat vain niin kaukaisia paikkoja, ettei Eurooppalaista juuri kiinnosta.
      Kyse on yksinkertaisesti sotilasmahtien etupiiritaistelusta. Toisella kävi käsi maassa reippaan vuosikymmenen, mitä toinen käytti hyväkseen. Nyt on Venäjä sitten paaluttanut Naton lähentelyille rajan. Moskovan kanta on helppo ymmärtää katsomalla karttaa; Ukrainan lipeämistä USAn leiriin ei voi hyväksyä ja se pitää estää. Tästä on kysymys, kun tarpeeksi laajaksi kuvaa zoomataan. Suomalainen media on vain niin läpeensä natottunut, että asetelman yksinkertaisuutta ei nähdä. Minusta Suomen ja Ruotsin on viisainta pysyä aseissa ja poissa moisista kukkotappeluista.

      Poista
    4. Kiitos kun kuitenkin myönnät, että kyse on etupiiritaistelusta. Eikä siis siitä, että verenhimoiset fasistit piirittävät ja uhkaavat viatonta ja kilttiä Venäjää, joka vain haluaa hyvää kaikille.

      Eli kun USA sortaa ja määräilee naapureitaan, myös Venäjällä on oikeus sortaa ja määräillä naapureitaan. Tällaista puhetta minäkin ymmärrän (vaikken hyväksykään).

      Tämä on reaalipolitiikkaa ja tämän mukaan Suomenkin on puolustustaan ajateltava. Toimivia vaihtoehtoja on kaksi.

      Poista
  3. Ehkä aika muuttui järjettömäksi. Hitleriä ja natsejakin monet pitivät ihan täysinä pelleinä mutta ykskaks ne kuitenkin olivat vallassa, vaikka kaikki mahdolliset aatuvitsit oli väännetty jo 20-luvulla ja myöhemmät ovat vain muunnelmia.

    Saksassakin olisi kai ollut tilausta "punamultayhteistyölle" mutta sen ei annettu tapahtua. Jos olisi, eivät natsit kai olisi koskaan päässeet valtaan.

    AW

    VastaaPoista
  4. "miksi kukaan täysjärkinen" - uskontoja on ollut ja tulee olemaan maailman sivu. Niitä opetetaan oikein yliopistoissa, mutta niissä opetetut asiathan ovat totuuksia. Ellet usko niin olet moukka hih !

    VastaaPoista
  5. No mutta nyt! Blogisti on lausunut ohjeen, kuului viisaalta: kirjoita niin hyvin kuin osaat.

    Mallin mukaan maan on vanki, motista (kirjallisesta) murtaudutaan taistellen.

    Vielä jos saisi tietää mitä se nyt on metsästä löytänyt, valmiin piipunko!

    Hersyvän totinen skribentti, herrajjestas. Pakon edessä käyn torilla ja juopahdan pienen tölkkösen Cokista. Pahuksen aurinkokin paistaa niin ettei sisään sovi.

    Joko olette pesseet ikkunat? Fairyä ja Sinolia ämpäriin kumpaakin luraus (paitsi ei Fairyä, sitä vain pritskaus, kallista, ulkomaista ja haitallista !) niin jo loistavatten klasit, ammattilaisten mikstuura. älkää luulko voivanne pestä lyijykristallilaseja sitten tällä ja juopotella maukkaita janojuomia niistä. Ei onnistu.

    VastaaPoista
  6. https://www.google.fi/webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=consumerism%20fascism

    VastaaPoista
  7. "Jokin, joka oli ollut mies." Chandlerin redusoiminen vitsailijaksi ja väljähtäneeksi ensin synnytti vastareaktion, mutta taitaa olla juuri ydin. Kaikesta uhosta huolimatta Marlowe-jutuissa on outo voimattomuuden tuntu, jota leukailu keventää.

    Toinen juttu: mikä natsismin ja stalinismin käsitteiden ydin oli? Voimankäyttö vai se että hyvät ihmiset eivät tee mitään?

    VastaaPoista
  8. Mikäli te tuhoatte nuoria rakastavaisia, olette ansainneet tuhatkertaisen kuoleman.

    VastaaPoista
  9. Räkättirastaat saavat pesiä rauhassa puutarhassani. Sen verran piruutta tein niille pikkupoikana. Paha juttu vaan, kun nuo Naakat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Ovat eronneet kirkosta. Ja odottavat kunnes Räkättirastaan munien sisällä ovat poikaset kehittyneet, syövät sitten lihaisamman aterian. Rastaat ja esim. Peipot eivät mahda pirulaisille mitään.

    VastaaPoista
  10. Jotain hienoa noirista blogisti on tavoittanut. Mutta:

    Vaikka Wellesin ja Tolandin tyyli saattoi saada vaikutteita Chandlerin kirjasta, Hawksin elokuva Syvä uni tehtiin vasta 1945–46. Montgomery ja Dmytryk olivat tehneet mainioita Chandler-leffoja aiemmin.

    Syvän unen käsikirjoituksessa tuntuu enemmän Leigh Brackettin kuin Faulknerin tyyli. Itse asiassa Brackett käytti joitakin kohtauksia uudelleen Hawksin myöhemmissä elokuvissa.

    Linnut karjuvat täälläkin.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  11. Kiitos kirjoituksesta, mainio assosiaatioketju unen ihmeistä vaikka minkä kautta oikeisiin kamaluuksiin. Kun pää pelaa, se tekee tällaista. Ei mielen logiikka ole loogista.

    VastaaPoista

  12. Bloombergin kirjeenvaihtaja-uutisverkko lienee yhtä lailla maailmaa mullistava kuin Fuggerien 1500-luvulla. Ihminen kun näet toimii tiedon pohjalta eikä vain geenikovalevynsä. Bloombergin tietopohjan perusteella kristikunnan rikkaat ovat rohjenneet siirtää omaisuuksiansa Kiinaan lujan hallinnon suojiin, samalla paikallisen politbyroon panttivangiten.JNE.

    Nyt innostavasti Bloomberg jopa vainajan muistokirjoituksessa tekee sen mikä näissä rituaaleissa tärkeintä on, luo elämänuskoa jälkeenjääneille. Itsenikin arvaan lukea jälkeen jääneeksi, joten sanon tästä 86 vuoden iässä ajasta ikuisuuteen sirtyneestä euron yhdestä perustahahmosta Lamfalussysta, että hän toimi Baselissa, keskuspankkien clearingpöydässä ja think tankissa. Kreikka rahatta eilen maksoi €750 m IMF:lle. Hyvin kaapeloitu tuo Basel.

    Kreikan raha syntyi näiden kesken samalla sujuvuudella kuin millä rutiköyhät latino-arfikkavaltiot ovat Helsinkiin varustaneet markoilla komeita lähetystöjä mersuineen. Näihin velat BIS pankisa ovat myös sen velkaisen saatavia, tässä ihan markkoina lopulta -ja rakennusfirman kirvesmiehen palkkatilillä ja sitten Elannon ruokakaupassa, viljelijän pellossa superfosfaattina ja Kemirassa tehdaslaajennuksena. Vihdoin silmäpuolina silakkoina se raharikkaus uiskentelee Kokkolan edustalla. Sitten budjetoidaan siivous.

    Tätä varten ovat ihmiset pyhässä hengessä yhtyneet Kristuksen ruumiiksi vai miten teologia menisi jos sivistyskieliä puhuisin. Kun en, niin ihailen vain äimänä osaavimpia ja koetan edes apinoida. Eivät loppuneet Fuggereiltakaan rahat ikinä. Yhä on Augburgissa senniminen pikkupankki.Ja laitakaupungilla se Fuggerien arava eli työläisten asuinkaupunginosa. Enää en moisia sightseeing kohteita hakisi puhumattakaan Goslarin hopeasuonista toiset 500 vuotta ennen Fuggereita. Olen näet niin kultivoitunut kruunuhakalaisen katseen alla, etten juuri katsetta nosta.

    Kiva kuitenkin kun Bloomberg kertoo nuoren Lamfalussyn katseen alla hänen tuolloisen brysseliläisen pankkinsa keinotelleen itselleen huikeat valuuttakurssitappiot. Sellaiset tulivat mahdollisiksi Nixonin siirrettyä ihmiskunnan kelluvaan rahaan. Suomessa olivatko Kari Nars HOP ja kuka se KOPista olikaan, Arsenalin mies myöhemmin -tai molempienko? joka myös otti ajasta vaarin.

    Ei ollut heidän vikansa että derivaattatiede oli vasta perusteilla, tuliko se laskukaavaNobelkin Tukholmassa jakoon vasta 1990-luvulla. Niin se oli maailman rikastuvan nuorison yhdistävä kieli se raha-aritmetiikka ja algoritmeinä ihan itsekseen tietokoneissa puhuva joka vähempien sisarustensa arkea ohjaa -maksuohjelmiin.

    Pahinta kai 2008 kriisissä on, ettei tämän jälkeen kukaan usko rahasta olevan puutetta. Siitä eli tästä alkaa kyllä ihan uudensorttinen aikakausi, vaan millainen. Psalmin kirjoittaja voisi paradoksin muotoilla tai joku Delfoin vääräleuka. Huonompikin saanee yrittää kömpelösti ja panisinko löysän lörpötyksen alkulauseeksi jotain, että harvoin kai Umpikuja ja uppolus hukkuminen on avautunut yhtä moneksi kevätpuro risteämäksi kuin silmiemme alla pungertava finanssikriisi ja Kreikka.Ja Suomi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista