26. toukokuuta 2015

Kuolleita ajatuksia



Tämä jatkaa eilistä kirjoitusta. Aihepiiri on väljästi ymmärtäen tieteenfilosofia. Jymy-jäätelö on oivallista. Se on luomutuote, ja sen kyllä maistaa. Herää kysymys, mitä lopulta on Valion ja sen kilpailijoiden jäätelö. Annoksensa voi täydentää pensasmustikoilla, jotka ovat nyt vakiintuneet kaupoissa ja maistuvat hyvältä.

Eilen selostamani mukaan vaikka pitäisin kiinni huterasta käsitteestä ”minä”, tuota jäätelöä ei kuitenkaan poimi kaupasta ”minä”, vaan aivoni, jotka samalla syöttävät mieleeni valheen vapaasta valinnasta. Lisäksi tunnen makean ja kylmän kielelläni ennen kuin olen saanut tuotetta paperista.

Vapaa markkinatalous on harha. Eikä Björn Wahlroosia ole olemassa. Viiksien takana ei ole miestä. Valitan.

Kommentoija viittasi vanhentuneeseen esimerkkiin laskukoneesta. Ärsyke ”painaa nappia” ja aistimus tai ajatus ”näkyy näyttöruudussa”. Koneen toimintatapa on tuntematon.

Helpoimmin kokeissa ilmenevät näkö- ja kuuloaistin toimintatavat. Fotoni ja ilmamolekyylien paine-ero eivät tietenkään ”aiheuta” aistimusta. Ne vaikuttavat vastaanottajasolujen sähkökemialliseen tilaan ja nuo solut, itse asiassa niiden molekyyliryhmät, ovat yhteydessä hermostoomme, myös tuohon suureen tuntemattomaan eli aivoihin.

Mutta se ei mene näin. Näkö- ja kuuloaistimuksia vastaanottavat verkot toimivat koko ajan ja rakentavat luonnoksia aistimuksista. Järkeenkäypä selitys on juuri tuo – aistimuksen rakentaminen alusta asti olisi hiukan hidasta. Pöytäni kuva ja värit ovat melkein valmiina aivoissani, kun käännän päätäni ja katson. Kuva tarkentuu hyvin nopeasti.

Tervetuloa takaisin, Platon! Elämme siis aistiemme kannalta sittenkin luolassa, jonka seinän varjokuvat ovat todellisuutta. Platon oli lähellä totuutta, vaikka olikin täysin väärässä. Hänelle jokin ulkopuolinen ja ideaalinen oli todellisuutta ja aistimamme välittivät vain haaleaa kuvajaista. Todellisuutta ei ole olemassa. Kuvajaiset ovat aistiemme jokapäiväistä ravintoa.

Epäilijälle ja ihmettelijälle: kaikki tietävät, että koko mikroskooppinen todellisuus ja erittäin suuri osa makroskooppisesta on välittömiltä havainnoiltamme hukassa. Jopa valoksi nimitetyistä aallonpituuksista osa (UV, IR) jää meiltä havaitsematta. Vaikka kuulomme on mielettömän hyvä, täytyy muistaa kesemmällä varmistaa, vieläkö sirkkojensiritys erottuu. Tiettävästi ikääntyminen leikkaa kuulon korkeita taajuuksia.

Ja astrofysiikassa kommenteissa toistettu musta ongelma, aineen ja energian laskelmallisen valtaosan pysytteleminen piilossa on suuri ongelma. Ja samaan aikaan säieteoria, multiversumit ja suuri yhtenäisteoria menettävät suosiotaan. Voi olla niin mutta voi olla olemattakin.

Varmalta tuntuva asia on monimutkaisuus eli kompleksiteetti. Yksi Brockmanin kirjan tapettavista ajatuksista on ratkaisujen yksinkertaisuus ja välillisesti tieteen kysy selittä ilmiöitä ja luoda uskottavia ennustuksia. Sekä fysiikka että biologia tuottavat päinvastoin jatkuvasti samaa viestiä. Ilmiöt eivät ole niin mutkikkaita kuin luulimme, vaan paljon mutkikkaampia.

Oma esimerkkini kompleksiteetista on aamukahvi. Sen valmistamisessa ei ole mitään ongelmaa. Kahvin muokkaaminen takaisin jauhamattomiksi pavuiksi ja vedeksi olisi käytännössä ylivoimaista. Kahvimuki © S. Lindfors on uhkaavan lähellä kyynärpäätäni. Jos se putoaisi, sen palauttaminen entiselleen vaatisi enemmän kuin korjauksen kide kiteeltä. Myös triljoona elektronikoppia olisi saatettava entiselleen. Tehtävä ei ole mahdoton, mutta sen suorittamiseen menisi ainakin maailmankaikkeuden jäljellä oleva olemassaoloaika.

Ilkeä esimerkki tästä samasta asiasta, sekin kolaus koulutiedoillemme, on perimä eli genomi. On aika uskoa, ettei kahtiajako perimä – ympäristötekijät ole enää puolustettavissa ja sen käyttämisestä olisi aika luopua. Esimerkiksi ympäristötekijät vaikuttavat perimään eli genomiin, eivätkö geenit liioin toimi eristyksissä, vaan tavattoman mutkikkaassa sähkökemiallisessa ympäristössä. Ja surullista on sekin, ettei ihmisen perimä, tämä geenikasa, olekaan erikoisen yksilöllinen eikä muuttumaton.

Toisin sanoen isän ja äidin ainekset eivät siirry deterministisesti jälkeläiseen. Geenejä ilmestyy myös ”tyhjästä”.

Kognitiotieteilijät ovat ilkeitä. Kootulos näyttää vastaansanomattomalta. Tuomarin rikolliselle mittaaman rangaistuksen kesto näyttää riippuvan suuresti sen pihvin mureudesta ja oikeasta paistosta, jonka tuomari söi ennen rangaistuksen harkintaa. Ellei syönyt mitään, sekin näkyy rangaistuksesta…





9 kommenttia:

  1. Tuomarin pihvi.
    Joskus 50 vuoden kuluttua olemme kaikki kirjaimellisesti kiinni tulevaisuuden "netissä", josta löytyvät kaikki tekemisemme ja toimintamme, niin menneet ja osin tulevatkin.
    Oikeudenkäynnin käy läpi "älykäs tietokone" valtavine tietokantoineen. Ihmisiä ei tarvita. Vankilat ovat olemassa vain erittäin törkeisiin rikoksiin syyllistyneille ja niille jotka eivät suostu käyttämään omaa älykorttiaan.
    "Älykäs tietokone" jakaa rangaistuksia rajoittamalla kansalaisen oikeuksia älykortiltamme.
    Yksilöön kohdistuva valvonta on laajaa ja yleisesti hyväksyttyä.

    VastaaPoista
  2. "Tuomarin rikolliselle mittaaman rangaistuksen kesto näyttää riippuvan suuresti sen pihvin mureudesta ja oikeasta paistosta, jonka tuomari söi ennen rangaistuksen harkintaa. Ellei syönyt mitään, sekin näkyy rangaistuksesta…"

    Älä JK paljasta ammattisalaisuuksia, ettei kansalta usko loppuisi ja meiltä leipä ja siistit sisätyöt.

    VastaaPoista
  3. Näitä kuolleita ajatuksia lukiessa ei voi välttyä ajattelemasta Alan Watts:ia ja hänen teostaan The Way of Zen. Siinähän tuo on jo suurinpiirtein sanottu.

    VastaaPoista
  4. Kaiken lisäksi meillä on tuo painovoiman piru. Jospa se onkin vain tästä hurjasta nopeudestamme syntyvä keskihakuisvoima? Hiljennetään kokeeksi vauhtia...

    Munankuoria metsästä löytänyt Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  5. Kuolleita ajatuksia tai ei, mutta:

    Aivotrustiemme toimesta on muutaman kymmenen hehtaarin tarkkuudella laskettu, missä nikamassa lajillemme mutatoitunutta evoluutionytkähdystä ajattelun syntyhetket ovat tapahtuneet. Työkalujen, tulenteon ja niiden hyödyntämisen hoksaamissaumassa taisivat ensi askeleet aivojen laajempaan käyttöön ottoon tapahtua.

    Mutta milloin ajattelun hautajaisia tullaan viettämään? Sittenkö, kun ajattelijalaji itse on saanut sijaisajattelijat toimimaan yhtä täydellisesti? (koneet siis) Mitä ajattelija sitten alkaa tekemään? Herkeääkö kokonaan täyspäiväiseksi orjaksi kehittelemilleen koneille ja laitteille ja roboteille kuten sen kovavauhtinen suunta näyttäisi olevan?

    Voidaanko ajattelun kuvitella enää koskaan palautuvan sille tasolle, jossa se olisi tarpeellista ainoastaan elämän ylläpitämispyrkimyksissä johon kuuluu myös normaali poistuminen, kuoleminen?
    Miksi ihminen on alunalkaenkin ruvennut ajattelemaan muutakin, kuin tarpeelliseen päivästä toiseen selviämiseen liittyviä asioita ja suvunjatkamista? Tekikö ajattelu salakavalan vallankaappauksen alkuaikojemme pimeimmässä viidakossa kantamalla sinne järjenvalon?

    Mutta mitä tekemistä filosofialla, taiteella ja kirjallisuudella on ollut ruuanhankinnassa ja luolan sisustamisessa talven varalle? Kukkakuvioisilla karhuntaljoillako on ollut lämpimämpää makailla kuin ilman? Savesta spreijaamalla tehdyistä ruukuistako antiloopin ronkkapala on makeammalta maistunut kuin banaanipuun lehdeltä?

    Kuka/mikä oikeasti elää Platonin viisauksilla kun niissä ei edes ruuanvalmistusohjeita enemmälti ole? Kauanko hänen kirjoiksi painettuja niteitä Suomen kylmässä talvessa lämmönlähteiksi polttaisi? Vrt.: Ainoalaatuista, tuhansien vuosien ikäistä suokunttaa, itse Elämälle mittaamattomasti paljon arvokkaampaa ainetta kuin kaikkien ihmisfilosofien teokset, eli turvetta, palaa ajattelevan ihmisen kehittelemässä, keskisuuren kaupungin lämpölaitoksessa rekkalastillinen puolessa tunnissa tuhkaksi eikä se samainen, pelkästään tuhotuotantoon uusia kehityssuuntia ajatteleva ihminen milloinkaan enää kerkiäisi, vaikka kykenisikin, saamaan samanlaista ekosysteemiä suolle takaisin.

    Filosofianpuuhun yhä korkeammalle kiivetessään ja siihen ajatuksenoksia varttaessaan ihmislaji on luonut käytännön elämän viereen tyystin konkreettiselle elämälle vieraan, täysin turhan maailman. Absurdeinta asiassa on, että tämän viisaudenmaailman varastot ammottavat silti tyhjillään vaikka sisälle on jo tuhansia vuosia järjenvaloa kannettu, ja edelleen kannetaan, lakkaamatta, yhä tiiviimmin pakattuina tiedostoina, mutta niin se vain tyhjänä töllöttää, ja vieläpä yhtä pimeänä kuin hölmöläisten ikkunaton tupa (vrt. internet). (Jatkuu)

    VastaaPoista
  6. Jukka Kemppiseksikin nimetty ihmislajin yksilö kantaa joka ikinen päivä vähintään yhden säkillisen tähän viisaudenhuoneeseen, mutta kysyä täytyy, missä tämän aineettoman säkin sisältö Elämälle itselleen tarpeellisena tiivisteenä konkretisoituu? Yhdestäkään kolumnista ei ole lannoitteeksi ohra- eikä maissipeltoon puhumattakaan useaan kertaan halveksien mainittuille siemenperunoille, niiden aika kun juuri käsillä on. Lämmönlähteeksikään siitä ei juuri ole, sillä kolumnin äkistämiseen ja sen tuhansiin lukukertoihin on päinvastoin kulutettu tuhansia kilowattitunteja sähköä jolla olisi lämmittänyt maailman lasten nälkäisiin suihin tuhannet ateriat.

    Käsillä on jälleen kerran myös aika, jolloin täytyy kysyä, miksi "ajattelijoilla" (avustajalaumoilla) varustetut poliitikot eivät saa ajateltua oman, pienen ja mitättömän maansa asioita kerralla kuntoon niin, ettei sama hätä ja ahdistus jälleen kymmenen vuoden kuluttua toistu? Siis tämä sama laman toisinto, joka alkoi uusiutua, kun edellisestä oli kulunut vasta se kymmenen vuotta? Ja sitä edellisestä jne…

    Sotkeeko ajattelukyky ihmisen pois konkreettisten tekojen tieltä?

    Miksi ajattelu ei alunalkaenkin jalostunut pelkästään ruuaksi ja vaatteiksi ja keinoiksi selvitä laji lajin vieressä eläen ja kuollen, mutta vain himpun verran nerokkaammin kuin vaikkapa liaaneissa roikuskelevat serkkumme bonobot? Olisimme keksineet ainoastaan tulen ja muutaman kivikirveen, nuijan, lusikan ja savikupin, että olisimme tunteneet itsemme etevimmiksi kuin ne toisiaan alati hässimällä viihdyttävät serkkumme. Sillä siitähän ajattelussakin, varsinkin sen kiihottavuudessa on kysymys; kilpailusta.

    Elämän tarkoitus? Ajatteluko?

    ”Mä nousin ylös, astuin sekaan peikkojen
    mä muistan kuinka viime yönä kanssa veikkojen
    päättelimme että elämämme tarkoitus
    lienee murheen karkoitus” Eppu Normaali

    VastaaPoista

  7. Mahtaako muita lakeja ollakaan kuin kivitauluun hakattuja ? Sitten niitä hakataan pois kuten Palmyrassa seuraavien tieltä. Ken ei tottele hänet hakataan. Ainut todellisuus missä lait ovat lopullisia on ihmisten väli. Siihen jos laittomuutta ilmaantuu, hakataan päät pois. Saadaan rauha joksikin aikaa. Hallitsijan rauha kun veljet on surmattu ja itse sokaistu. Iivana IV ehkä oppi asiat Turkista, tataareilta tai omasta päästään. Tai geeneistä.

    Tämä iivana Peljättävä palkkasi 6000 ilmiantajaa, tappoi serkkunsa Rurikin pajariveljiä. Osa ruotsalaisista uroista livahti Konstantinopoliin ja jatkoi Istanbulissa, osa ilmaantui NHL:ään.

    Nyt kävi niin että ei-skandinaavien aikana slaavit hallitsivat Venäjää yhden kirkkoslaavi-Romanoffin hengenkantajina johon siihenkin geenit tilaa mutatoivat. Näistä yksi Aleksanteri II rupesi katkomaan kahleita. Kyläorjuutta eli silmientasaista lojaalisuutta ei poistettu mutta päällikkö valittiin itse. Edellinen olikin siirtynyt Pietariin ranskan puhujaksi ja naistensankariksi. Onneksi löytyi juutalaisia pehtoreiksi kunnes ikävästi heitä ruvettiin syyttämään uusista murheista ja heittämään Amerikkaan. Myöhemmässä aallossa sinne meni ohi Pisasuon Sergei Brinkkin kun isänsä ei löytänyt täältä matemaatikon duunia eikä poikansa välttynyt perustamasta Googlea, mitä suolta tuskin oltaisiinkaan ponnistettu.

    Aleksanteri II ilmesti kuitenkin Snellmanin vaikutuksesta salli pakkoruplia joukkokerättävän Säästökassoiksi ja niitä sieltä lainattavan kuin Building Societyistä ikään. Ruplia tehtiin hallitsijan tilaamia määriä ja tarvitsemiin tarkoituksiin. Suomessa ensin AI aikana kartanoilleen jäävien ruotsiylimysten maksaa kruunuvelkansa ja AII aikana Hypoteekkiyhdistyksen kollektiivin, tunnetaan myös nimellä Ritarihuone tehdä omaa rahaa joka sellaisenaan mutta etenkin pienemmäksi vaihdettuna ja erinimisenä kelpasi muillekin.

    Joskus AIII aikaa, perustettiin Kansallispankkikin. Se jos mikä oli Mynchhausen juttu ja suosta noustiinkin Jukolan jukuripääpoikien hiuksista nostamalla. Mikäkö oli innovaaatiojärjestelmän tekessäätö kun näin kummia teki? Ihan vain se välikainen laiminlyönti että annettiin poikien itsensä vetää omista hiuksistaan eikä kiskottu heitä kuiville.

    Olemassa olevia ruplaperäisiä markkoja koottiin osakepääomaksi, velkaantumishaluisia kuten Palo-heimon eli Impivaaran kaskenraivaajia ts. Palosuon ase- eli työkalumiehiä otettiin hulluiksi velkaantujiksi ja he panivatkin tuulemaan uudella lisärahalla, "lainaksi" kutsutulla. (Sitkoimmat "lainan"kantajat tunnetaan historiasta Vuorineuvoksina.) Viimein kokivat Kajaanin ja Rauman ja muun Paloheimotehtailijat itsekin perustaa ikioman export-import Bankin, mutta se oli jo Suojeluskuntahallinnon aikaa, marssijärjestys oltiin vakiinnutettu Vaasan marssiin ja Paloheimojen sooloilu päättyi. Ei ihan seinään vielä, sillä everstissä löytyi, mutta päättyi kuitenkin "1995" aikaan Koivisto-Lipponen-Niinistö. Tunnetaan paitsi aikana "Vastakkainasettelu on ohi" myös nimellä "maltin ja ällin" taika.

    Kaikilla näillä oli lakikirjansa ja konstaapelinsä ja vankinsa. Draama jatkuu Smolnasa tänään, päiväkäsky annetaan klo 14. Sitä ei naulata kirkkonseiniin. Eikä sähkötolppiinkaan toisin kuin Smolnasta 1918 annettuja periaatejulistuksia, joiden täytäntöönpanon piti tulla pian. Ja tulihan se mutta ei idän-pika-kivääri-junalla vaan viides kolonna olikin jo asemilla. Se minkä lähtöpuuskutusta tehdaskaupunkiin niin komeasti kuvataan Linnan Laineen elokuvassa.Kuvaruudut vaihtuvat.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Aikoinaan, olkoon nyt vaikka Yamato-kautena, kun Keisari siirsi jotain (jostain syystä tärkeää) kiveä paikasta toiseen, niin se nostettiin pehmustetuille kärryille ja sitä leyhyteltiin ja virvoiteltiin vedellä ja sille laulettiin tyynnyttävästi ja lausuttiin runoja ja ynnä muuta.. - Ettei se matkan aikana hermostuisi?

    Jos joku toisella lailla asioihin suhtautuva (= käsittävä) naureskelee tällaiselle, niin ennenkaikkehan hän naureskelee itselleen: tämmöistä en pysty kerta kaikkiaan käsittämään.

    Sama se kai ny on länsimaalaisessakin luonnontieteessä, kyse.

    Toisaalta luonnontieteet antavat luonnollista ns. takaisinkytkentää. Esim. jos ronklaa tietämättömän innokkaasti sähkölaitteita, saa itse tällin.

    VastaaPoista
  9. Onhan tuo kahvimukin palauttamaninen alkutilaansa tietysti kuten nykyään tavataan sanoa "haasteellista", mutta näkisin sen kyllä pikemminkin fysiikan peruslakien toteutumisena kuin kompleksisuutena. Sitähän ei oikeasti koskaan edes tapahdu.

    Kysehän on pikemminkin luonnollisesta entropian kasvusta. Palauttaminen alkutilaan on tässä tapauksessa käytännössä täysin mahdotonta.

    Toki kompleksisuuden lisääminen, eli entropian vähentäminen on joissain oloissa mahdollista. Esimerkiksi maapallolla auringon yltäkylläisen energiavarannon hyödyntäminen on luonut kompleksisen elonkehän.

    Tämä on kuitenkin mahdollista vain tällaisissa hyvin rajallisissa oloissa. Kokonaisentropia silloinkin todellisuudessa kasvaa. Auringosta emittoitunut energia koko ajan hajaantuu kaikkiin suuntiin avaruudessa. Entropian kasvu on siinäkin yhteydessä valtavaa.

    VastaaPoista