9. huhtikuuta 2015

Tietokoneen osto



Kyllä hävetti ja tietysti aiheesta. Puhelimen vaihto on vaikea operaatio. Se perheenjäsen, jonka mainio simpukka-mallinen Nokia oli varissut pitkin lattiaa, järjesti asian itse ja onnistui vaihtamaan tällä kertaa halvemmalle operaattorille ja samalla säilyttämään puhelinnumeronsa.

Puoliksi vahingossa, puoliksi kiukkuisena käväisin ostamassa iltapäivälehtien lisäksi prepaid-paketin, joka oli kioskilla tarjouksessa, 4 euroa. ”Sisältää kaikki kolme korttityyppiä”. Olin jo ehtinyt varmistua siitä, että Saunalahti oli tahallaan ja ilkeydestä myynyt vääränlaisen SIM-kortin, joka siis eilen aktivoitui. Puhelin lakkasi toimimasta, kuten kuuluukin. Mutta minä en saanut uutta SIM-korttia mahtumaan sille tarkoitetulle paikalle. Verkosta katselin kuvia, otin riuskalla ranneliikkeellä esiin puolidigitaalisen työntulkin eli mauserin ja vakuutuin, että kyllä tämä on mikro eikä nano, tämä kortti.

Kioskin neljän euron paketin sisällä oli yllätys. Kaikki kolme korttia olivat samalla pahvilaatalla. Ohjeessa sanottiin, että siitä vain peukalolla painamalla irrotetaan SIM, siis tavallinen vanha, mikro tai nano.

Piti oikein istua. Olin jo hallelujaa siitä, että vähintään jonkun on matkustettava Isoon Omenaan, josta puhelin ja kortti oli ostettu, vaikka itse en pidä heidän autohallistaan, kun siellä aiheellisesti pelkää listivänsä hengiltä toisia harhailevia dementikkoja ja lisäksi on vaarassa hukata autonsa.

Kaamea aavistus oli siis se, että SIM-kortin keskellä oleva metallinen lätkä on kaikissa korteissa saman kokoinen. Ympärillä olevan pahvin määrä sanoo, mikä kortti on kysymyksessä. Kun vähän askarteluveitsen kärjellä auttoi, mikron sisältä tuli esiin nano-kokoinen kortti, joka sopi puhelimen kelkkaan, ja kelkka sopi kiinni. Virta päällä, liukuminen ja näppäilyt ja toimii!

Vanha totuus teknillisten korkeakoulujen professoreista osoittautui taas kerran todeksi. Jos sellainen henkilö, siis esimerkiksi minä, on tarttunut ruuvimeisseliin, muiden on syytä heittäytyä lattialle mahalleen, sulkea silmänsä ja peittää korvansa, koska kohta paukkuu. Vain hyväjalkaisimmat ehtivät pakoon. Todella vaativat tehtävät, esimerkiksi hehkulampun vaihto, on syytä uskoa asiantuntijoille, kuten osastosihteerille tai assistentille.

Näin nyt on. Kasvavalle lapselle on turmiollista varttua taitavien ihmisten ympäröimänä. Kuinka monen tytön käsitöiden harrastus lienee tyrehtynyt siihen, että Wetterhofista valmistunut tai siellä opettanut äiti kulkee pari kertaa ohi suu tiukkana viivana ja tuiskahtaa sitten:” Eihän tuosta mitään tule. Anna tänne.”

Sukuni miehet ja valitettavasti myös viisas veljeni osoittivat yleensäkin häikäiseviä luonnonlahjoja näppäryyttä ja avaruudellista hahmottamista edellyttävissä tehtävissä, paitsi Kalle. Muutamat heistä olivat maagikkoja, joiden käsissä mikä tahansa Rubikin kuutio ponnahti tuossa tuokiossa oikeaan asentoon ja järjestykseen. Ei sille mitään voinut.

Siellä maaseudulla ei nyt miesväen kesken aivan sellaisia torveloita kasvanut, jotka eivät olisi tienneet, kumpi pää naulasta isketään lautaan ja kumpaan päähän lyödään. Silti jäin miettimään geenien mellastusta siitäkin, kun katselin videolta, miten Olli ja hänen isänsä laskettelivat jotain kuulemma aivan jäistä rinnettä. Toisilta se nyt vain käy ja toiset tulevat perässä taitonsa mukaan.

Huolellisesti varjeltu totuus, jota tässä blogissa on viime päivinä pohdittu, nimittäin on tuo luonnonlahjakkuus ja sen armottomuus. Esimerkkihenkilömme Erno Paasilinna, jonka tuotannon tunnen ja jonka tapasinkin muutamia kertoja, oli juuri tuollainen armoitettu, häkellyttävä henkilö, joita kerran maailmassa sanottiin luonnonneroiksi. Hän otti opin kaikesta ja osasi, todella osasi ajatella.

Niin sanotut itseoppineet ovat sitä vastoin aika useinkin henkilöitä, jotka vailla erityisiä taipumuksia alalle uskottelevat osaavansa sen.

Amerikkalaisilla on tähän termi, ”a natural”. Muistaisin että elokuva oli ”Pieni suuri mies”, monessa mielessä muistettava teos”, jossa päähenkilö sai ensimmäistä kertaa elämässään revolverin käteensä ja alkoi heti osua taivaalle heitettyihin säilyketölkkeihin ja ties mihin. Tämä käväisi mielessä kun luin jostain, että hankkeissa on elokuva tarkka-ampuja Simo Häyhästä. Hän se oli kova osumaan – ja ehtimään.


Kertomatta on vielä, miksi perheeseen hankitaan turhan kallis iPhone 5 c, vaikka useatkin androidit ovat tunnetusti parempia ja helppokäyttöisempiä. Ensimmäinen ja lopullisen murskaava perustelu on, että naisväki pitää Applen tuotteista. Minut valloitti tieto, että tuo puhelin ja toistaiseksi vain se ohjaa kuuluisaa mediaserveriäni. Puhelinta käyttäen laite lukee verkkolevyäni ja näyttää kuvat ja vaikka mitä, ja Spotify myös. Jopa tietyn kappaleej löytäminen kieltämättä suuresta massasta käy kuin polkka luonnonlahjakkuudelta. Niin, kun viimeksi tanssin polkkaa, se oli nainen joka ehdotti, että annettaisiin olla.  Naiset ovat viisaita. Mies tekee viisaasti kun jättää väittämättä vastaan. 

14 kommenttia:

  1. Puhelinhommissa eräs varteenotettava seikka on sen designin kokonaisvaltaisuus -- sen pitää ulottua laitteen käyttöön ja helppouteen asti. Tietysti myös käyttöliittymän harkittu muoto on hyvä. Tällä tarkoitan, että sen olemus ja käytetyt visuaaliset symbolit ovat yhteisiä kaikkien ymmärtämän maailman kanssa ja siis osin itsensä selittäviä ilman eri opaskirjaa. Lisäksi niiden saisi luvan olla asian tavanomaisella paikalla tavanomaisessa koossa ja vaakkua kuin asia vaakkuu. Muutoin voidaan joutua tilanteeseen joka sattui anopilleni hänen soittaessaan että 'mitä minä teen kun tässä palaa nyt tuo taskulamppu eikä se sammu'. Me muut käytämme Beatleseista tuttua puhelinta joten diagnostiikka oli hieman haastavaa, olletikin kun matkaa tapahtumien lähteelle oli nelisen tuhatta kilometriä. Marvin the Paranoid Androidin ohjekirjan selaaminen ei auttanut (olin sen etuajatellen tallentanut koneelleni pdf:nä). Siellä ei lampusta tiedetty mitään. Vartin googlauksen jälkeen löysin seikan engelskan kielisestä oppaasta: valaisin oli puhelimen kameran lisävimpain. Kytkettävissä sieltä.

    Mutta puhelin oli ollut helppohintainen.

    VastaaPoista
  2. Onko tällä kokoerojen komiikalla jotain tekemistä sen kanssa että blogin mobiililuentaiseen versioon on ilmaantunut kahdella kirjasinkoolla

    Lähetä kommentti

    Vai koskeeko se pelkästään androidtartuntaisia laitteita?

    Hauska sellainen olisi sikäli että mikäli ei ole täydelleen varma hengentuotteestaan sen voisi itse päättää pienemmällä fontilla ehdotettavaksi ja vastaavasti jos on luja varmuus asian oikeutuksesta ja kukaties vielä kantava tenori voisi jo kirjoittaessa päättää että nyt, nyt kommentoidaan niin että oravia putoaa puista.

    Kirjoittaisin kaikki kommenttini pienellä. Hengitykseni tuoksahtaa usein valkosipulille, vieläpä.

    VastaaPoista
  3. Mahtaa näitä sim.korttien adapterin myyjiä harmittaa kun nykyisin tosiaan tulee sekä mini, micro, että nano sim samassa kortissa, adaptereineen. Enää ei tarvitse ostaa erikseen 10e maksavia muovisia läpysköitä, joiden todellinen arvo lienee muutamia senttejä.

    VastaaPoista
  4. Palaan vielä oppineisiin: Oma omituinen lajinsa ovat nämä pitkää linjaa myöten oppineet. Ne, jotka ovat hanttihommista kouluttautuneet tohtoristasolle asti. Olen tavannut muutaman.
    Jos tavallinen akateemisesti koulutettu taapero melkein useammin vaikenee kuin puhuu koulutuksestaan, pitkän linjan taistellut ei tee sitä koskaan. Jokaisen haastattelun yhteydessä, aina kun käydään pitempään smalltalkiin tämä pitkään työn ohessa puurtanut kertoo ensin oman tarinansa. Eikä aina sen jälkeenkään kuuntele muita. Mikä vimma siinä opn? Eikö jo se, että saa oppia, anna tarpeeksi tyydytystä ja itsetuntoa?
    Minkä ikäisenä ihminen voisi unohtaa vaatimattoman peruskoulutuksensa? Muutama tuttu muistaa muistuttaa vielä eläkeiän kynnykselläkin että enhän minä kun vaan kansakoulupohjalta. Missä vaiheessa voisi todeta, että ihminen on fiksu ja elämänkoulu on kompensoinut muodollisen koulutuksen puutteet?

    Suomalaisen koulujärjestelmän parhaita puolia taitaa nykyään olla se, että nykyään mikään koulutus ei ole umpiperä. Jos on lahjoja ja halua, voi jatkaa aina vaan korkeammalle. Useampikin voisi jatkaa.

    VastaaPoista
  5. Edesmennyt tuttuni sanoi usein että vaikk'ei pelkää kuin naistentansseissa ja veromätkyjä niin kieltäytyy päästämästä perhettä asumaan ok-taloa jossa on asunut ns. kätevä mies, saati sellaista jonka on rakentanut ilmiömäinen hartiapankkilainen. Sähköttömällä taloudella on puolensa, tällöin voi ryhtyä arastelemaan nestekaasua, akkuhappoa, lamppuöljyä ja nokivalkeaa. Myrskyllä taloa uhkaa lähistön puut joita kannattaakin pelätä. Kaikilta näiltä voi välttyä.

    Tällöin käy niin että asumukseen törähtää salama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on totuuden ydin. Omakotitalon oston yhteydessä pitäisi saada täydellinen selvitys talon rakennuttajasta, putki-vesi-lämpötyöntekijöistä ja liiterin rakentajasta ja kaikkea sellaista. Mullakin osottautui kätevä kaveri ja hartiapankkimies rakentajaksi ja stana kun vanhaa ylijäämärakennustavaraa löytyi piilosta maahankaivettuna noin aarin alueeltä kun siinä ei kasvit oikein kasvaneet ja sitten nurkat paukkuu ja jokainen piilossa oleva paikka on 5 senttiä vinossa ja kiinalaista muovipussia joka v***n paikka pullollaan ettei silmiä ehdi kääntää kun vessa vuotaa ja sitten pitäis lähteä persaukiselta vaatimaan oikeudessa korvauksia joo. Talon korjaus jo maksanut monen asianajajan palkkion verran, eikä uuteen etuudenajajaan ole varaa saatika käyntikuluja oikeuteen stana maksella. Muuttaa tästä pitäisi kun omaa tyhmyyttään uskoi jonkun jopa urakoinen tämän paskan majatalon siihen kuntoon että päreet seinistä kohta repeää kun suutun tätä kirjoittaessa. Siinä ei stana sim-kortit auta kun päräytän persaukisen rakentajan rakentaman minun taloni pillunpäreiksi ja vaalikaatopaikalle että äänestäkää siinä.

      Poista
  6. Niin,

    Otsikossa puhutaan tietokoneen ostosta vaikka toisaalta miten se otsikko puhuisi ja kännykästä kai enemmän oli puute siis siitä kirjoitus.

    Takkiraudan päivän aforismi oli joka sopii Erno Paasilinnaankin.


    Thursday, April 9, 2015
    Päivän mietelmä

    Äly, fysiikka, ulkonäkö. Valitse kaksi, mutta et saa kolmatta.

    Tapped by Ironmistress klo 06:13

    VastaaPoista
  7. On tullut tavaksi kuunnella BBC:n podcasteja, niitä tiede juttuja. Ne on hyvin tehty, meille maallikoille. Samalla yritys parantaa Englannin osaamista. Mihin olen kiinnittänyt huomiota, on, maailmanluokan tiedemiehet ja naiset, uskaltavat sanoa: hyvä kysymys, mutta me ei oikein vielä tiedetä, mutta kovasti ollaan ottamassa selvää.

    Suomessa kun menee ostamaan vaikka kännykkää kaupasta, ( tämä on esimerkki) , myyjä ennemmin selittää ummet ja lammet kun myöntää , ettei nyt tästä asiasta ole täysin varma.

    Omasta , uudesta kännykästä löytyi kyllä sekä nano että mikro-sim paikka vaikka myyjä toisin väittikin. Tosin se vaati käyttöohjeisiin tutustumista ja hieman tiirailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Our Time on hämmentävän monipuolinen. Linkin takana on sivu, jolta pääsee ihmettelemään eri aihealueiden Top 10 -listoja:
      http://www.bbc.co.uk/programmes/articles/2Dw1c7rxs6DmyK0pMRwpMq1/in-our-time-archive

      Poista
  8. Kertoisiko joku kaupan, josta saisi ostetuksi hyvän tietokoneen vain kertomalla mihin sitä tarvitsee, ja myyjä hoitaisi loput?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin,

      Mainostaa ei saane mutta olen havainnut että Expertissä on edullisemmat hinnat, tavaraa myymälöiden hyllyssä ja palvelualttiimpi henkilökunta kuin Gigantissa, siksi jääköön se mainitsematta.. Muutoin se lienee kovin paikkakuntakohtaista jos suuriin ketjuihin kuulumattomia pienyrityksiä haluaa tukea,Kirkkonummella JK-tietokoneet..

      Poista
  9. Onko herra professori kuullut hyvää uutta musiikkia?

    https://www.youtube.com/watch?v=5HSBZhSnVvI

    Minusta Bach ei ole koskaan ollut mitenkään ihmeellinen.

    VastaaPoista
  10. Jossain vaiheessa, tuossa kännykkä touhussa oli ajauduttu erikoiseen tilanteeseen, kun miehet kilpailivat siitä "kenellä on pienin". No nyt ollaan taas terveellä pohjalla, kun kilpaillaan siitä kenellä on suurin. Itse olen vielä pysynyt erossa tuosta älyluurin leipomisesta, mokomasta Pandoran laatikosta. Pikkulillini saa kelvata pirulle.

    VastaaPoista
  11. Käytättekö yhä vielä tuota iPhone 5C-mallin puhelinta? Bloginne lukijana ja kännyköiden harrastajana saatava tietenkin tietää tämäkin sinänsä mitätön trivianpalanen.

    VastaaPoista