11. huhtikuuta 2015

Metsään meni



Paluumatka metsästä oli mielenkiintoinen. En ole ennen ajanut maastoautoa. En ainakaan muista. Neliveto päälle, ja mielenkiintoinen tunne ajaessa sellaisten roudan nostelemien kivien yli, joista jo silmä sanoi, että nyt paukahtaa. Kun ei paukahtanut. Ei sitä ollut kahtakaan kilometriä. Sitten tie muuttui henkilöautollakin ajettavaksi, vaikka olisi siinäkin ollut tilaisuus suistuttaa kuorma koskeen. Sitten oltiin keskellä villeintä Veikkolaa.

Kuvan kirja ISBN 976-952-10-4532-5 oli eilisenkin rikki louhitun Hiipinätunturin kuvan lähde. Tästä tulee sisältöä antologiaani. Parempaa en ole löytänyt aiheesta.

Kun siis eilen kuulin, että tuon kirjan ennakkomyynti kirjakaupoille on jo yllättänyt ja kustantaja hymyilee, jouduin kahta kauheamman innon valtaan. Siellä metsässä, salomökillä johon on tästä linnuntietä vain toistakymmentä kilometriä, sanoin sisäänostajille jotain Lapista ja Venäjästä.

Vanhojen ja vakiintuneiden antologioiden viesti oli selvä. Suomen Lappia uhkaavat vain puutavarayhtiöt ja niiden takana piileksivät riistäjäkapitalistit. Vastakkainen, vanhempi ajatus oli että kyllä kirveen on jumahdettava puuhun ja lohi on keinoteltava virtapaikasta kuivalle maalle parempiin suihin syötäväksi.

Sanoin että rajan tarkistuksia Karjalan kannaksella ei tällä kertaa vaadita, koska raja on jo tarkistettu. Sieltä tulee seuraavaksi tieto, että nyt Venäjä tarvitsee tosissaan Suomen Lapin ja aikoo ottaa sen pois kuljeksimasta. Tuon Turjanmaata eli siis Kuolaa kuvaavan kirjan kertoman mukaan Venäjä ei suosi amatööriretkeilyä niemimaalla. Arvaan että se pitää myös Suomen Lapin asutusta amatööriretkeilynä.

Lappia, joka siis minullekin alkaa Jakob Esaias Fellmanista, M.A. Castrénista, A.J. Sjögrenistä ja tavallaan huipentuu T.I. Itkoseen, uhkaavat Vienanmeren ja Kuolan eli Murmanskin sotilastukikohdat, jotka tiettävästi ovat tällä hetkellä maailman suurimmat ja erittäin vahvoin ydinasein varustettuja.

Siellä paloi ydinkäyttöinen sukellusvene tällä viikolla. Onneksi tapauksesta ei ollut vaaraa, ilmoitettiin virallisesti. Tulipalo sammutettiin upottamalla alus. Siellä on tiettävästi meren pohjassa enemmänkin taistelualuksia luukut auki, ja erikseen reaktoreita.

Suomessa luonnonsuojeluväki keskustelee mielellään esimerkiksi lahnan kudun onnistumisesta tässä tai tuossa lammikossa. Kuolasta on jo kadonnut suurin osa jäkälästä, melkein kaikki mustikka ja vähäkin varsinainen puusto. Seudun kaivokset ansaitsivat ennen Putinin Krimin seikkailua uskomattomat kaksi prosenttia maan BKT:sta. Kaikki kalliit metallit, kuten nikkeli ja etenkin lääketieteelle ja tietoliikenteelle hyvin tärkeät raskasmetallit, esimerkiksi myrkyllinen ja radioaktiivinen tallium, esiintyvät runsaina. Oletettavasti niitä on raudan, nikkelin ja kuparin lisäksi myös Sodankylän soiden turvekerroksen alla, mutta asia ei näytä ylittävän uutiskynnystä.

Fennoskandian kilven totesivat ja nimesivät suomalaiset geologit 1800-luvulla ja heidän seuraajansa selvittelivät sitä ansiokkaasti. Syystä tai toisesta tämä työ on jäänyt ainakin yleisestä tietoisuudesta täysin pois.

”Luonto on tuhoutunut”, kirjoittavat yliopiston nuoret tutkijat kerran toisensa jälkeen. Valokuvista näkee, ettei luonnehdinta ole liioiteltu.

Kuola ei ole yleensä ollut kenenkään kaipuun kohde. Tosin sinne kulki fiskuuseen miehiä tuhansin, joskus kymmenin tuhansin, mutta Ruijan ranta oli vielä parempi ja helpompi kohde.

Silti kevyemmästä kirjallisuudesta ei löydy ja harvoin painavammastakaan sitä ajatusta, että Suomen Koilliskaira on luontoalueena puolikas. Poliittiset haaveilijat hyrisivät kauan sitten piirtävänsä rajan Vienanlahdesta Laatokkaan. ”Kuolan niemimaasta” ei olisi sopinut laulun sanoihin. Nyt kuitenkin alue on poliittisesti ja sotilaallisesti samaa luokkaa kuin Pietari. Vienanlahdelle ei ole menemistä, ja Stalinin kanava on tiettävästi kiellettyä aluetta. Mikä sen käyttötarkoitus on, siitä ei ole lähempää tietoa. Seudun Gulagien ja vankileirien kartta kyllä löytyy.

Lapista saa sen vaikutelman, että tärkeimpiä kysymyksiä olisivat poronhoiti ja hiihtohissien lukumäärä. Voi olla, että todellisuus on toinen.

Suomen historian harhaluuloista yksi on suomalaisen talonpojan ikimuistoinen omistusoikeus maahan ja yhtä ikiaikainen vapaus. Molemmat opinkappaleet ovat perusteettomia yleistyksiä. Maanviljely tarkoittaa orjuutta, joka on sotilaallista, oikeudellista tai tosiasiallista. Näin kai on edelleen. Jos elinkeino on esimerkiksi sikatila, ei siinä pahemmin lomailla eikä kuljeskella.

Joidenkin aatemaailmaan kuuluu vapaus. Suomessa todella on edelleen lupa ja oikeus eli vapaus mennä metsään, juosta suolle, nousta tunturiin. Vaihdoin nelivedon pois päältä ja tulin metsästä. Outo kokemus.



15 kommenttia:

  1. "”Kuolan niemimaasta” ei olisi sopinut laulun sanoihin."

    Vanha matkailuslogan kuuluu: "Nähdä Napoli ja Kuola".

    VastaaPoista
  2. 90 luvun alkupuolella kuuntelin esitystä Lapin jäkäläkadosta ja Petsamon ilmansaasteista. Olivat kävelleet rikastamolta Suomeen ja tutkineet jäkäläkasvustojen vointia. Lopputulos oli se, että jäkälät olivat kärsineet rikastamon läheisyydessä ja jonkin matkaa siitä, mutta lopun matkaa Suomen rajalle kasvustot olivat hyvinvoivia. Suomen puolelle tultaessa kasvustojen kunto meni huonoksi. Venäjän puolella poro on lainsuojaton, mutta Jounin porotokan koosta ei kukaan ota selvää.

    VastaaPoista
  3. Tuli tässä muutama kesä sitten katseltua henkilöauton ikkunasta niitä Kuolan maisemia ja kyllähän se Nikkelin kaupungin ympäristö oli niin lohduttoman näköinen. Ei se veli ja sisko venäläinen perusta ympäristönsuojelusta paskankaan vertaa.

    VastaaPoista
  4. Venäjän neljästä saamenkielestä akkalansaame kuoli 2001 ja turjansaame ja kolttasaame kuolevat lähivuosina. Eskimokulttuuri on maan itäpäästä jo käytännössä hävitetty. Suomen itärajan ja Australian pohjoisrajan välissä on miljardien ihmisten asuttama kehitysmaa, jossa käytännössä kukaan ei välitä pätkääkään luonnosta, kulttuurista, yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta tai muista länsimaiden ihanteista. Tämän valitettavasti harva muistaa.

    Toisaalta Kuolan saastumiselta ja kaivauksilta säästynyt luonto on sitten todella koskematonta. Kuolan koko varsinainen niemimaa idän kaivosalueen ulkopuolelta on ihmisistä tyhjää tavalla, johon verrattuna jokin Sodankylän syrjäkylät muistuttaa enemmänkin Belgiaa. Tietääkseni niemimaan pituussuuntaan ei vieläkään kulje autolla kuljettavaa tietä. Globaalilla mittapuulla erämaiksi kutsuttavia alueita meillä sivistyneessä Euroopassa ei ole ensimmäistäkään.

    VastaaPoista
  5. Ylen mukaan (http://yle.fi/uutiset/putinin_lahipiirilainen_tylyttaa_suomea_reunavaltio_jota_odottaa_kansallinen_katastrofi/7922234) Venäjällä on juuri surkuteltu maatamme: "Eipä siellä kummoista olekaan tarjolla: metsiä, järviä ja kallioita. Asukkaita ei ole juuri nimeksikään, eikä öljyä tai kaasua, ydinaseista puhumattakaan."

    Ydinaseiden esiintymää ei siis tarvitse pelätä kaivettaessa Sodankylän soita; sukeltaminen Murmanskin vesillä on eri juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjän valtamedioissa ei saa vapaasti moittia Putinia. Se on sikäli Putinin käsissä. Suomessa kuvitellaan, että tilanne on jotenkin samanlainen, kuin neuvostoaikaan, jolloin NKP:n kannan sai lukea Pravdasta. Nyt Länttä ja Suomea saa haukkua vapaasti, mutta ei se mitään "Kremliä" edusta. Vastikään Tassille Natoon liittymistä moittivan lausunnon antanut Tuomioja sai täyslaidallisen "Putinia lähellä olevita piireiltä". Tuskinpa Kreml haluaa Tuomiojaa moittia.
      Visti

      Poista
  6. Tallium mitään radioaktiivista ole. Sikamyrkyllistä kyllä.

    VastaaPoista
  7. Melko tuoreen kirjan mukaan Hillilä olisi vähintään puolivakavissaan ehdotellut Marskille ja Dietlille, että "tottahan me Kuola otetaan jos niikseen käy". Hillilä oli itse itsensä nimittänyt maaherrasta Lapin presidentiksi (Landespräsident). Tämä siis Euroopan hulluna vuonna 1941.

    Sain hiljan käsiini digitaalisen version Euroopan etnografisesta kartasta vuonna 1915. Voi että se on kiinnostava sellaiselle, joka on kartoista ja historiasta selvillä. Sata vuotta, silmänräpäys historiassa, ja kaikki on pohjolassa muuttunut. Silmäni osui heti kveenien alueeseen, joka kartan mukaan oli yllättävän etelässä. Narvikin seuduilla. Finnmarkissa asui muka lappalaisia. Tätä en niele purematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoista titteliä kuin maaherra on vaikea kääntää. Hillilän käyttämä Landespresident oli terminä varmasti toimiva. Se teki selväksi, että tittelin haltija oli Suomen tasavallan siviilihallinnon ylin edustaja niillä selkosilla, ja sopiva keskustelukumppani esim. kenraalieverstille. Liialla vaatimattomuudella maaherra olisi saanut vastinparikseen jonkun divisioonan esikunnan komentotoimiston nuoremman toimistoaliupseerin.

      Ulkomaalaisten kanssa keskustellessa on monesti kannattavaa, että suomalaiset tittelit käännetään hiukan yläkanttiin. Aivan samalla lailla suomen kielen vänrikki on saksaksi Lieutenant ja luutnantti Oberlieutenant.

      Poista
    2. Tarkoittanet Tuikan mainiota Hillilä kirjaa? Tuon tittelin tausta on siinä että piti saada painoarvoa siviilihallinnon edustajana kun oltiin tekemisissä sotilashallinnon kanssa.

      Poista
  8. Gulagista on uusin tutkimus yhä kääntämättä, esim Anne Applebaumin Gulag. Teos vaikutti aika kattavalta luettuna.

    VastaaPoista
  9. Suomi on länttä, länttä, länttä, siksi ruotsi, Ruotsi, ruotsi.

    Tämän professori eksyessäänkin oppii, niin pysyy viksun kirjoissa.

    VastaaPoista
  10. Talonpojan omistusoikeus maahan on tosiaan Suomessa varsin nuori ilmiö. Se taattiin vasta vuoden 1789 Yhdistys- ja vakuuskirjassa, jossa talonpoikainen sukutilaan kohdistuva perintöoikeus rinnastettiin rälssitilaan kohdistuvaan omistusoikeuteen.

    Keskiajalla asia oli eri lailla. Silloin maata hallittiin maanlakien muodoista huolimatta lähinnä tapaoikeudella, jossa talonpoikainen perintöoikeus oli käytännössä vahvin omistusoikeuden muoto eikä erillistä rälssimaan käsitettä ollut. Katolinen kirkko tuki tätä käsitystä oman etunsa vuoksi. Se, että talonpoika omisti maansa, merkitsi, että hän saattoi testamentata sen kirkolle.

    Kustaa Vaasan ajasta lähtien talonpoikaisen maan ja rälssimaan luonnot eriytyivät. Erona oli se, että rälssimaahan ei kohdistunut kruunun yliomistusoikeutta. Talonpoikainen maa oli periaatteessa kruunun maata, johon talollisella oli perinnöllinen käyttöoikeus verojen maksun ehdolla. Se, että tämä merkitsi käytännössä talonpojan varsin vahvaa oikeutta kamaraan, perustui siihen, että talonpoikaissäädyn poliittinen asema oli vahva. Olisi merkinnyt sisällissotaa, jos tätä olisi alettu liian ankarasti kaventamaan. Lisäksi kruunun etuna oli pitää tilanne tällaisena, sillä talonpoikaissääty oli kruunun liittolainen aatelia vastaan. Aika monet valtiopäivät pidettiin Upsalassa, jonne taalalaisilla, Ruotsin pohjalaisilla, olisi ollut lyhyt matka tulla kapinoimaan. Joskus kruunu toi paikalle levottomia talonpoikaisia asejoukkoja ihan jo valmiiksi. Tämä oli kruunun tietoista, aateliin kohdistunutta painostusta.

    Sinänsä yleinen ajatus siitä, että omistusoikeus maahan olisi nykyään sen vahvempi kuin 1500-luvulla, on harhaa. Valtio ei väitä, että sillä olisi yliomistusoikeus, mutta jos veroja ei makseta, tulee ulosottomies ja laittaa tilan pakkohuutokauppaan. Kaavoituksella ja muilla lupamenettelyillä säännellään maankäyttöä paljon tiukemmin kuin koskaan ennen. Jos nykyisen oikeustilan esittäisi roomalaiseen oikeuteen kasvatetulle 1600-luvun juristille, väittäsi tämä, että suomalaiseen maa-alaan kohdistuu kokonainen omistusoikeuksien hierarkia: valtio ylimpänä omistajana, sitten maakuntaliitto, tämän alaisena kunta ja vasta sitten maanomistaja sekä mahdollisesti tämän vuokralainen. Jokaisella näistä on omat herruusoikeutensa kuhunkin maa-alueeseen. Kaavat ja esim. kunnalta vuokralla olevat tontit selitettäisiin erilaisina maanluontoina. Syy, miksi emme ajattele näin, on se, että haluamme nähdä tuollaisen ajattelun feodalistisena ja itsemme vapaina, klassisen liberalismin ihanteen mukaisina maanomistajina, mitä emme todellisuudessa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maankäyttö oli myös aiemmin itse asiassa tiukkaan säädeltyä, koska muu kuin maa-ja metsätalous oli kielletty ja keskitetty kaupunkeihin jotta kruunu pystyisi perimään arvonlisäveron eli pikkutullin.

      Poista
    2. Tämä avarsi käsitystäni. Kiitos selkeydestä.

      Sivumennen huomautettuna:Keskustan Laanisen maakuntamallista puuttuvat vain maaherravirat vahakabinetille.

      Yksiääninen Kunnaksen Ilkka

      Poista