15. huhtikuuta 2015

Kova maa



Erinomaisella Ford Mondeolla Isontalon Antin talolta Voltista Rannanjärven tienristeykseen Ylihärmään ajaa viisitoista minuuttia. Isäntäni oli myös Antti ja isosta talosta hänkin, tosin eri vuosisadalta. Hänelle oli uutta, että häjyn jälkeläinen jääkäri Anti Isotalo oli aikoinaan pitkäkripaisen myymälän johtajana Seinäjoella. Eikä hän voinut olla mukana tilaisuuksissa, jotka itse muistan. Kun eversti Laurila tuli sisään, yleisö nousi seisomaan…

Alahärmässä Palmun taululoukun kiersimme, mutta Knuutilan raitilla teimme tuttavuutta kylänmiehen kanssa. Tuskin on mokomaa nähty. Siinä oli pohjalaistalo niin viimeisen päälle kunnostettu ja juuri siihen käyttöön, johon talot on tarkoitettu, nimittäin asumiseen.

Polveni notkahtelivat, kun isäntä murahteli takkakiveltä ja emännältä tuli syvästi aitoa ja elävää murretta tuon hetken tarpeisiin. Aikakone on keksitty! Nyt se oli tuo Antin Mondeo.

Kiusallisen lähellä Kotoluhtaa (Vaasan Jaakkoo), jossa ei ollut enää oikein mitään näkemistä, oli Power Park, joka oli vielä suljettu, ja sen vieressä Lillbackan kuljetusliikkeen ainakin 50 jykevää rekkaa kuljetusliikkeen pihassa. Herra varjele minua pelipuistoilta, mutta kun ne kakaraväkeä kiinnostavat, sekaan vain.

Merkitsin mieleeni paikat, joihin palaan viipymättä valokuvaamaan omaa sielunmaisemaani. Kauhavan Saarimaan tiedän ennestään – näkötornin juurelta luoteeseen – mutta Ylihärmän Kankaankylä ja Lapuan Hellanmaa ovat kovia juttuja.

Sopiva vuodenaika olisi ylimalkaisesti määritellen elokuun 7. tai 10. päivä. Pellon pitäisi olla kellanruskeaa, niukan metsän sammuneen vihreää. Valheellisen kuvan saisi jo toukokuulla, mutta tulos olisi kuin rippikoululaisen uni, kaunis ja kokematon, täynnä kukoistusta kuoressaan.

Voi olla etten jaksa odottaa vaan olen kohta taas junassa. Varsinkin kun paikkakunnalla on käytettävissäni viiden tähden majoitus ja asiallinen kohtelu.

Aivan verraton appsi on ”Maastokartat”. Minulla on se Nokian puhelimessa (Lumia). Kartta seuraa liikettä ihan oikeasti ja kuva suurentuu ja pientyy  nöyrästi. En pidä pahana, että korkeuskäyrien lisäksi kartta näytti talojen nimet.

Jospa muistaisin kysyä Ylikankaan häjyltä Heikiltä, että oliko se hänen kotitalonsa Yli-Kangas vai Ali-Kangas. Ajettiin siitä nurkan ympäri.

Ladot ovat poissa ja kytömajat tietysti. Paikkakuntalaisten sukupuolielämästä en ole enää selvillä. Sen olen kuullut, että ”kyrölle” mentiin nuoren väen voimin yökuntaan ja että ainakin aluksi puhuttiin lenheetiä oikein Kanaatan malliin. Arvelisin että hämärän tullen siirryttiin vapaaseen kansalaistoimintaan. Siellä aukeilla on yritteliäistä väkeä.

Vaasan Jaakoon valmistuttua minulla on kiusaus etsiä jostain pari tuhatta euroa – maakunnan rahasto on nulju – ja lukea äänikirjaksi Paulaharjun ”Härmän aukeilta”. Mielestäni Samuli Paulaharju kuuluu kirjailijana samaan sarjaan kuin Kivi ja Kilpi. Lisäksi hän keksi miten fakta ja fiktio sekoitetaan kokonaisuudeksi. Menneisyys elää ja Rannanjärvi tanssii – mutta ääneen lukien teksti tarttuu, kun taas paperilla se saattaa oudostuttaa äkkinäisempää. Tämä sama koskee erikoisesti Paulaharjun Lapin kirjoja, joissa kieli on avointa kuin aapa ja kauniisti kiertyvää kuin kelon kruunu. Antologiahommassani olen arvioinut parhaaksi Paulaharjun huonoimmaksi nimetyn kirjan ”Tunturien yöpuolta”.

Pohjanmaan rintapitäjät ovat edelleen eräänlaista Kaliforniaa. Tietynlainen etunoja näkyy ja tuntuu, vaikka kuntakeskukset ovat pahan kerran kuolleita ja entiset mahtikylät aivan täynnä komeita taloja, joita ei ole viitsitty edes purkaa. Ajelimme Pernaalla, Klemolassa ja Varpulassa, ja hiukan kieltämättä sydämestä viilsi.
Parituntisen istuin kansankoulunopettajani luona ja arvelin, että hän valmistautuu ensi vuoteen sattuvaan 100-vuotispäiväänsä. Missä vain Suomessa olisi ainutlaatuista, että jollakulla nyt elävällä on hyppysissään 150 vuoden historia, jonka yksi juonne on oman suvun tarina. Yleisesti on unohdettu, että Härmän isojen miesten jouduttua juuri oikeaan paikkaan eli Vaasan linnaan ja Siperiaan, tuli vielä isompia miehiä, joiden saappaan jäljissä levisi valistus. Kauhavalla näitä olivat Gabriel Orrenmaa ja Gregorius Niemi. Lapualle oli Pitkä Ikola, Lagerstedgtin suku otti nimekseen Lahdensuo ja jopa paikkakunnan oppikoulu tuotti mm. professoreita maan kahteen yliopistoon jokseenkin jatkuvasti. Ja Vaasan lyseo on ollut viime aikoihin asti perusvaatimus merkittäviin tehtäviin tietotekniikkaklusterissa. Sieltä Kotoluhdasta Alahuhdan Mattikin taitaa olla kotoisin ja Ollila Kurikasta…



22 kommenttia:

  1. "Ladot ovat poissa ja kytömajat tietysti. Paikkakuntalaisten sukupuolielämästä en ole enää selvillä. Sen olen kuullut, että ”kyrölle” mentiin nuoren väen voimin yökuntaan ja että ainakin aluksi puhuttiin lenheetiä oikein Kanaatan malliin."

    Kyllä siellä sitä sukupuolielämää oli. Sen tietää jokainen, joka tutkii sukujuuriaan. Alla olevassa sitaatissa mainitut suvut ovat todella ristiin naidut. On niillä Alajoen luonnon niityillä tehty muutakin kuin heinätöitä.


    "Mutta erikoisesti niittomiehiä vetivät puoleensa alavat jokirannat, alajoet, jonne asutus ei tulvien takia voinut sijoittua, mutta joissa kasvoi erinomaisia luonnonniittyjä. 1700-luvun puolivälissä Naarasluomalla (Härmät) olevalla Pulmunlehdolla olivat osakkaina Ylistaron Topparlan kylän Punkari, Näykki ja Kelto, Heikkolan kylän Tuuri, Isonkyrön Palonkylän Reini, Lapuan kirkonkylän Ketola, Alasaari , Hantula, Filppula ja Setälä, Tiistenjoen Hiipakka, Haapakosken Ylikojola ja Ylikarhu, Alanurmon Kortesoja, Liuhtarlan Tiitu, Kauhavan Isosomppi, Nahkala, Näykki, Vähäsomppi, Hemminki, Kalliokoski ja Toppari, siis yhteensä 22 taloa neljästä pitäjästä. On mielenkiintoista todeta, että muutamilla niityn osakkaiksi merkityillä Ylistaron ja Kauhavan taloilla oli samat nimet, mikä jo viittaa siihen, että kauhavalaiset ja lapualaiset olivat aikoinaan perineet niittyosuutensa Kyrönjokivarressa olevilta kantatiloiltaan...Voimme sanoa, että Pulmunlehdolla oli 1700-luvun puolivälissä takanaan vähintään 400 vuoden pituinen historia, sillä ei Isonkyrön Pulmulla enempää kuin ylistarolaisillakaan olisi ollut Lapuan alajoella tilaa enää sen jälkeen kuin Lapua oli asuttu, elleivät he olisi hankkineet oikeuksiaan jo sitä ennen. Täsmälleen samanlaisen kehityksen oli 1700-luvulle tultaessa läpikäynyt Pulmunlehdon lähellä saman Löyhinginluoman varrella oleva Kellonkieli-niminen niitty. Siinä oli osuutta Ylistaron Topparlan kylän Topparilla, Lahdella, Köykällä, Tuiskulla ja Keltolla eli Kellolla, Kaukolan kylän Skuggilla, Lapuan kirkonkulän Poutulla ja Liuhtarlan Tiidulla, Kauhavan Isosompilla, Nahkalalla, Kalliokoskella ja Eskolalla, siis 12 talolla kolmesta pitäjästä.." E-P:n historia I-II s 101 ja131-132)

    VastaaPoista
  2. Luin Harri Saukkomaan uudesta Jorma Ollilan elämänkertakirjasta, että Ollilan isän suku on Vähästäkyröstä (kuten tietääkseni E. Ahonkin) ja äitinsä suku Isostakyröstä. Ollila on sillä seudulla yleinen nimi.

    VastaaPoista
  3. Ylen ykkösessä Esko Salervo lukee joka arkipäivä klo 18.20 Paulaharjun Sompio-kirjaa. Sanomattakin on selvää, että kannattaa kuunnella.

    VastaaPoista
  4. Seinäjoen Alkon esimiehestä Antti Isotalosta on Jussi Niinistö kirjoitanut mainion kirjan "Isontalon Antti. Eteläpohjalainen jääkäri, värväri ja seitsemän sodan veteraani". Suosittelen.

    Kalevi Kantele

    VastaaPoista
  5. Samuli Paulaharjun syntymästä tuli eilen kuluneeksi 140 vuotta.

    VastaaPoista
  6. Muistelen Hesarissa olleen joskus 90-luvulla tilaston Suomen vauraimmista asuinpaikoista. Hämmästystä herätti silloin Ylihärmän Kankaankylä; se sijoittui nimittäin varallisuustilastojen kärkikastiin tunnettujen pääkaupunkiseudun rikkaiden alueiden kanssa. Miten mahtaa olla nyt?

    VastaaPoista
  7. Vieremän veteraaniyhdistys lopetetaan. Ei ole enää jäseniä. Miten suomalaisten käy? Simo Häyhästä tehdään elokuva. Sitä eduskunta voi porukalla katsoa kera Kemppisen.

    VastaaPoista
  8. Aikoinaan, kun asuin Savossa, savolaiset pitivät itseään ainoina oikeina immeisinä. No, täyty itekin si olla. Turunseudulla kun asuin niin siellä savolaisia pidettiin aboriginaaleina. No, mikäs siinä. Hämeessä kun asuin niin me oltiin vaan eikä sanottu toista mitään, piru vie.

    Ps. Onneksi en ole vielä asunut Pohjanmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli mieleen Timo Mäkelän 'Häjyt'-kirjasta strippi, jossa todetaan: "Pekurinen koitti keventää jäykkää tunnelmaa savolaishuumorilla". Huonosti kävi Pekurisen.

      Poista
  9. Isotalon Antti oli rangaistusvanki. Rautatietä, sitä ensimmäistä, rakensi ilman omaa tahtoaan. Nälkäisten viljat se oli varastanut ja keittänyt niistä viinaa.

    VastaaPoista
  10. "- - häjyn jälkeläinen jääkäri Anti Isotalo oli aikoinaan pitkäkripaisen myymälän johtajan"

    Tämä tulee hankalassa käännettävyydessään lähelle Kemppisen vanhaa bravuuria samasta ilmiöstä : "hovioikeudenneuvos tilasi ula-taksin ehtiäkseen esittelyyn".

    VastaaPoista
  11. Paulaharjun kirjoja on digitoitu ja ne löytyvät netistä: https://www.doria.fi/handle/10024/59674

    VastaaPoista
  12. Istuskelin heinäkuisena yöttömänä yönä vanhalla Sudenpesällä vuonna 1967. Takkakivellä höyrysi pakillinen kahvia toisensa jälkeen. Iskettiin tarinaa Paulaharjun Tunturien yöpuolelta. Jutut istuivat paikalliseen kehykseen. Aurinko oli jo melko korkealla ennen kuin tarina alkoi ehtymään.

    VastaaPoista
  13. "Ei niin häjyä härmäs, ettei oo markis selekhänsä saanu"

    Kerrotan että Isoontalon Antti oli ollut käräjillä Lappajärvellä ja käräjien päätyttyä oli lähtenyt porukkoineen ajamaan takaa miestä, joka oli ollut todistamassa häntä vastaan. Todistaja oli ehtinyt piiloon Kortesjärven Purmojärvellä olevaan "Ison Jussin" taloon. Isoo Antti oli ajelllut pihaan ja mennyt tupaan alkaen riehua, että häntä vastaan todistaneen miehen on parempi tulla esiin. Tämän jälkeen talon isäntä, eli "Iso Jussi" oli nakannut häjyjen päämiehen porraspäähän. Isoo Antti oli luovuttanut suosiolla ja tokaissut muille häjyille: "lähärethän poiat kotia, täälon näköjään isäntä kotona"

    VastaaPoista
  14. Professorin vinkistä luin joku aika takaperin Paulaharjun Härmän aukeilta, ja voi luoja millainen elämys se oli. Joka sivulla pysähdyin haukkomaan henkeä, noitumaan innosta ja makustelemaan vanhoja tuttuja sanoja, esineiden nimiä ja puheenparsia.

    Näin siitä huolimatta, että vaikka vankkaan viissataavuotiseen talollissukuun kuulunkin, niin synnyinseutuni ja kotimurteeni on hieman pohjoisempaa pohjanmaata. Toki olen äitini puolelta Laurilan sukua, tuskin kuitenkaan everstillistä, enemmänkin merikalastajille.

    VastaaPoista
  15. Keksin jo, miten persut voisi kotouttaa. Heille oma reservaattinsa linjan UKK:n kansallispuisto-Kotka itäpuolelle. Rajallinen autonomia sinne, ja tosi paljon jalkaväkimiinoja. Mutta mitä näiden pohjalaisten kanssa? Onko muuta mahdollisuutta kuin tukea heidän pyrkimyksiään palata juurilleen ja horisemaan omiaan loistavasta menneisyydestään ja maailmanhistoriallisesti ainutkertaisista sankarimiehistään. Ja mukaan riittävästi puukkoja ja puntareita että syntyy uusia legendoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Persut ovat jo kotonaan. Jos kaikki muutkin reissaisivat omalla kustannuksellaan ja eläisivät omalla työllään, yhdenkään anonyymin ei tarvitsisi olla kuuluvinaan fiksujen leiriin. Kun ei se onnistu, tyhmyys paistaa läpi.

      Poista
    2. Ajatus ei ole uusi ja sillä on jo nimikin. Salpalinja. Bunkkeritkin valmiina,

      Poista
  16. Sielunmaisema kannattaa valokuvata ja laittaa tietokoneen taustakuvaksi. Esimerkiksi Löyhinginluoman suussa olevasta lintutornista voi kuvata vaikka Kauhavan Saarimaan, Härmän Kankaankylän tai Lapuan Hellanmaan suuntaan.

    Itse kuvasin Lapualle päin Kaunissaaren ja Simpsiön suuntaan. Passaa katsella näyttöruudulta upeaa lakeutta. Valitettavasti vain latomaisema on jo mennyttä aikaa, mutta kyllä se viljelylakeuskin puhuttelee. Ja tosiaan paras aika on ehdottomasti siinä elokuun alussa.

    VastaaPoista
  17. Alahuhta kertoi haastattelussa olleensa kesätöissä Vaasan vesipiirillä Kyrönjoen tulvasuojelutehtävissä. Niissä minäkin. Olemme molemmat vuosikertaa -52. Hän on sittemmin tehnyt komean uran yritysmaailmassa - minä en.

    VastaaPoista
  18. Paras opiskelukaverini lepää Alahärmän kirkkomaalla. Toivottavasti suosittu PowerPark ei häiritse untaan...

    VastaaPoista
  19. Palmu maalasi taiteilijanuransa alkuvaiheessa ahkerasti Vähänkyrön Saarenpään talorykelmiä Kyrönjoen rannassa. Voin tunnistaa ne helposti nuoruuden kotini ikkunanäkymistä.

    VastaaPoista