22. huhtikuuta 2015

Koulupiiri



Tämä jatkaa eilistä. Valpas kommentoija kysyi, miten en kertomani mukaan tuntenut saman kylän poikaa, josta tuli kuuluisa näyttelijä (Vesa Mäkelä). Vastasin kommenttiin, että hän kuului eri koulupiiriin.

Tässä on tarpeen täydennys, pienen koon kulttuuri- ja talousmaantiede. Vanha sukulainen tiesi, ettei Kauhavalla ollut juurikaan mökkiläisiä, isoja taloja vain ja kunnon ihmisiä. Kysyin, muistiko hän ne Ketojanmäen pojat, jotka olivat häjyläisiä hänen aikanaan ja neljännesvuosisataa myöhemmin minun aikanani ja luullakseni aika kauan myöhemminkin.

Ökytalot olivat parhailla paikoilla ja ensimmäisenä näkyvissä. Pohjanmaalla kylänraitit noudattelivat jokia. Tänäkin päivänä ihan komeaa asutusta on katkeamaton nauha, ainakin 15 kilometriä. Jääkausi ja maaperä ovat vastuussa siitä, että parhaat peltomaat ovat lähellä jokea.

Erään työläisryhmän nimitys on puhuva, mäkitupalainen. Sellainen ihminen oli torppari alapuolella ja itsellisen eli loisen yläpuolella. Tällaiset ihmiset, enemmistö jonka hengissä pysyminen edellytti töissä käymistä taloissa, asui hiukan syrjemmällä. Mäkitupa viittaa oikeastaan viljelykelvottomaan maakaistaleeseen.

Alkaneen teollistumisen ja jo sitä ennen yhdistystoiminnan määritti liikkuvuus. Ennen piti olla hevonen eli käytännössä täytyi olla maanomistaja. Hevonen oli kallis kapine. Paloapuyhdistykset ja säästökassat syntyivät kirkonkylien seuduille. Sitten tuli mullistava demokratisoiva keksintö, polkupyörä. Kauhavalla kolme merkittävää nuorisoseurantaloa, joilla oltiin aluksi aatteellisia ja myöhemmin tanssittiin, ovat kohtuullisen polkupyörämatkan päässä toisistaan.

Kauhistuin kun käsitin, että merkittävä kauhavalainen lakimies, hovioikeuden presidentin virasta eläkkeelle jäänyt, oli kotoisin Hirvijoelta. Miten sellainen on mahdollista? Lohdutin itseäni ajatuksella, että kai sitten läheltä jokea, Ylikylän seudulta.

Kansakoulun luokkatoverini Antti Tuuri kertoo Erno Paasilinnan elämäkerrassaan käynnistä Pohjanmaalla ja merkittävän työväenaatteen miehen Nestori (vai oliko se Nikolain) Saariluoman tapaamisesta. Erno oli ollut innoissaan ja Antti on sijoittanut miehen vaiheita useampaankin romaaniin.

Minä en ollut tähän ikääni kuullut tuosta henkilöstä nimeäkään.

Puukkotehtaat tunsin mutta luullakseni en yhtään puukkoseppää.

Ihmettelin puoli vuosisataa sitten kovasti vasemmistolaisten puhetta työläisistä ja talonpojista, joilla siis oli yhteinen kohtalo. Minulla oli maalaisena päinvastainen kokemus. Talonpoika tarkoitti minulla maanviljelijää eli lähes poikkeuksetta maanomistajaa. Yhteiskunnallinen luokkaero maatyöläisiin ja sekatyömiehiin oli tähtitieteellinen.

Joku nuorempi henkilö saisi kirjoittaa Kauhavan historian, kunnollisen tämän pahasti kesken jääneen sijaan. Haluaisin nähdä vaalipiirien äänimäärien puoluejaon. Rohkenen epäillä, että tuo jako oli monissa vauraammissa maalaiskunnissa hyvin suuri.

Eilen puheena ollut kansakoulu tietenkin vahvisti luokkaeroja. Sen suuri merkitys oli tuoda eri taustojen lapset saman katon alle. Sekin oli jotain. Luokkaeroja horjuttava, sosiaalihistoriallisesti hyvin merkittävä asia oli Talvisota. Antti Tuuri on kuvannut hyvin yhteisessä koulurakennuksessamme kokoontuneet Talvisotaan lähtijät ja nimenomaan sen, miten vieraita saman kunnan nuorukaiset olivat toisilleen. Puukkosepät ja talollisten körttiläismieliset pojat eivät olleet koskaan aikaisemmin edes nähneet toisiaan, kunnes sota pakotti heidät yhteen, usein samaan vitjaan, samalla sotamiehen sotilasarvolla.

Kaupungeissa tätä on tutkittu. Heikki Wariksen tutkimus työläisyhdyskunnasta eli Sörkasta ja sen syntymisestä Helsinkiin on suuri klassikko. Turussa oli Raunistula ja Tampereella Pispala, joissa tiedettiin asuvan pelkkiä hampuuseja ja jätkiä. Viipurissa tilanne oli sama. Tyypillisesti nämä roistokansan alueet jätettiin määrätietoisesti kaupungin rajojen ulkopuolelle. Ennen oli suoraan nimettynä hallintoyksikkö, joiden nimi oli tyyppiä Viipurin maalaiskunta. Maalaiskunta saattoi ulottua melkein kaupungin keskustorille asti. Syy oli kaupunkien raskaampi huoltotase. Piti olla kaikenlaisia kouluja, kätilöitä, jopa lääkäreitä.

Kysykää kiinteistönvälittäjiltä. Tämä ilmiö on edelleen ajankohtainen. Eilen juteltiin erään kaverin kanssa Kirkkonummesta ja Masalasta. Uusi Sundet ei juorun mukaan huolinut alueelle Siwan myymälää, koska siellä saattaisi käydä köyhiä läheisestä Framnäsistä. Olen vilkuillut tätä vuosikymmeniä, koska moottoritie Helsinkiin kulkee Espoossa entisten hökkelikylien vieritse, ja samanlainen on alkujaan tämä Jorvas. Tapasin ajaa Westendiin, jossa köyhyys ei kuulemma kukoista.


Yhteenvetoni on selvää leninismiä. Poliittinen ja sosiaalinen erilaistuminen on pohjaltaan maanlaadusta ja sitten tehtaiden sijainnista johtunut ilmiö. Helsingissä minua edelleen naurattaa kulkea Sörkan uusilla alueilla, joilla asuu entisiä tasavallan presidenttejä ja pääministereitä. Kerran jokin Näkinkuja oli seutua, jolla porvari kulki silmät selässä, eikä siitä ole mahdottoman pitkä aika.

14 kommenttia:

  1. Lienee päivänselvää, että suomeenkin tulee piakkoin rikkaille tarkoitettuja, aidattuja alueita, kuten ruotsiin. Siellä asuskelevat Liliukset ja kumppanit kuin lintukodossa konsanaan. Monet tunnetut ökyrikkaat suomalaisethan ovat lehdissä kertoilleet, etteivät uskalla myöhään illalla edes kävelylle lähteä. Tätä se on nykymeno suomessa. Henkensä edestä saa pelätä. Itse kukin.

    VastaaPoista
  2. Vasta oppikoulu yhdisti eri koulupiireissä vähintään neljä vuotta kansakoulua käyneet.
    Toinen yhdistävä tekijä oli erilaiset harrastukset kuten partio.

    Joku muisti eilen, että Vesa Mäkelä, meitä kolme vuotta nuorempi, oli Kauhavalta. Olitko Jukka jo unohtanut, että esiinnyimme hänen kanssaan joulujuhlassa esitetyssä näytelmässä. Olimme sepän poikia Topeliuksen Hyrrässä.

    Vesa erottui joukosta aivan ilmiömäisellä esityksellään. Ensi-ilta oli mieliin painuva. Näyttämöllä oli alasin ja kilkuttelimme kun esirippu aukeni. Samalla isäämme esittävältä Vikki S:ltä tipahti housut.
    Asumme olivat hurstiset, todennäköisesti Seitsemän veljeksen perua ja housuissa oli vain naruvyöt.

    Yleisöllä oli hauskaa kun kiiruhdimme nostamaan vanhan isukkimme housuja ylös. Saattoiva luulla kuuluneen käsikirjoitukseen.

    Vieläkö muuten soitat klaneettia?

    VastaaPoista
  3. Rikkauden ja köyhyyden jakautuminen alun perin maan laadun (maaperän) perusteella voi päteä kaupungeissa. Maalla rikkauteen vaikutti aika lailla myös maan määrä: 500 hehtaarilla eli paremmin kuin 5:llä. Viisikymmentä vuotta sitten, eli vuonna 1965, puhe talonpoikien kurjista oloista oli takamailla selvä juttu. He olivat "pientalonpoikia", joilla oli oma puoluekin. Se jonka raunioille kohosi nykyinen perussuomalainen kansanliike.

    Ja milloin on kuultu suurtilallisten julkisesti kehuvan hyviä aikoja tai helppoa työtä? "Kun maanviljelys ei kannata, ei sitten millään", naljaili Janne Kivivuori Koskelan nuorelle isännälle. Maatalousasiat ovat toki Suomessa täpärällä: Wahlroos saa EU:lta vuosittain tuskin kymmentä miljoonaa euroa tukea, vaikka mieshän uurastaa liki ympäripyöreitä päiviä lantatalikoin, lapioin, heinähangoin.

    VastaaPoista
  4. Kuva jäi vaivaamaan. Mistä päin Stadia se on?

    Talot lienevät jo purettu aikoja sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa näkyy cafe Junttan ja raitiovaunujen ajojohdot, arvelin Hämeentieksi, mutta luulin että pohjoisempana jossakin. Google auttoi
      http://kerailypojat.net/product_details.php?p=158734
      Hämeentie 5 näyttäisi olleen

      Poista
    2. Mieleeni tuli risteys Skattalla, tietoa ei ole.

      Satamassa käynyt Kunnaksen Ilkka

      Poista
    3. Hämeentien ja Näkinkujan kulmasta, Kari Hakli 1968. Oikealla oleva talo on vielä olemassa, muut on purettu. Puutalo keskellä oli ilmeisesti se kuuluisa Sörkän Vennu, eli Arbetets Vänner.

      AW

      Poista
  5. Rippikoulu... Sentään talvisotaa pitempiaikainen instituutio. Siellä olivat puukkoseppien ja talonpoikien jälkeläiset tavanneet. "Talvisodan" Hakalan Martillekin oli rippikoulussa mainittu tästä Erkkilästä, Hakalan isännän piialleen tekemästä.

    VastaaPoista
  6. "Kysykää kiinteistönvälittäjiltä". Kauhavan porukan tulo Luonetille nosti vähän hintoja. Hyvä, että kirjoitat Sörkan, etkä sörkän.

    VastaaPoista
  7. Vanha sanonta: "Konstaapeli, miten tästä pääsee Kallioon?" "Herra kävelee tätä Unioninkatua pohjoiseen. Kun herralta varastetaan lompakko, herra on Sörnäisissä. Kun herra saa puukon rintaansa, herra on Kalliossa."

    VastaaPoista
  8. Kansanmies kulttuurista vastaavana huomaisi Suomen saavan sitä.mitä on tilannut. Nokia antoi afrikkalaisille netin käteen jolla näkee Eurooppaan. Muutamme sinne, he tuumivat, sankoin joukoin kuten suomalaiset aikoinaan ison ja pienemmän rapakon taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Likinäköisen tirkistelykulmasta lajien, po. ihmisen, muuttoliike voikin näyttää noin ahtaalta.

      Ilman nettiä eurooppalaisenkin ihmisen "alkupääoma" Afrikan mantereelta aikoinaan, ihan vähän aikaa sitten (vrt maapallon ikä versus ihmislaji) on lähtenyt. Nykyiset ovat vain uusintamuuttoja -aaltoja.

      Ovat imperialistit, lähetyssaarnaajat ja elintilan- sekä tavaranhaalijat tehneet veriset retkensä sinnekin päin: Vieneet terveisiä, että muutakin maailmaa on olemassa tauteineen ja murhanhimoisine asukkaineen.

      Kun tätä vellomista aikansa tapahtuu ja jokainen neliö on maankamarasta asutettu ihmisolennolla, niin se siitä sitten. Paitsi että eihän sen anneta niin pitkälle mennä.

      Poista
  9. Prof. Kemppinen mainitsi kaupunkien lievealueet "roistokansan" tyyssijoina. Turussa ympäröivää samannimistä maalaiskuntaa ei tunnetusti koskaan ollut, vaan köyhälistön tiiviisti kansoittamat esikaupunkitaajamat Raunistula, Nummenmäki, Vähä-Heikkilä ym. sijaitsivat Maarian ja vast. Kaarinan pitäjien alueella. Paitsi "huoltotaseen" näiden alueiden liittämistä vastustettiin monien muidenkin syiden takia, niistä ei vähäisimpänä koko infrastruktuurin" rakentaminen nykytermiä käyttääkseni. 1905 alueet julistettiin ns. taajaväkisiksi yhdyskunniksi ilman että siitä olisi ollut alueille ja niiden asukkaille oikeastaan minkäänlaista hyötyä.

    Painavana punnuksena oli myös pelko poliittisten voimasuhteiden muutoksesta. "Åbodonatorer" (v. Rettig, Dahlströmit ja monet muut) ovat historiankirjoissa saanet kulmilleen jalouden seppeleen, mutta todellisuudessa juuri vähälukuinen ruotsinkielinen rahaylimystö nuorsuomalaisilla täydennettynä vedätti kaupungin asioita mielensä mukaan. Siihen 1870-luvun asetus kaupunkien kunnallishallinnosta ja sen seuraajat antoivat vapaat kädet. Muistaakseni Jutikkala aikanaan mainitsi esimerkin kaupunginisien "hyvästä" sosiaalipolitiikasta: Aurajoen suupuolen suurten tehtaiden (telakat, Barker, sokeritehdas jne.) työläisille annettiin vapautus pennin tai parin maksusta heidän kulkiessaan aamuin illoin työmatkoillaan Aurajoen yli alisella förillä, siis höyrylautalla.

    Vastareaktio tulikin sitten rajuna 1917, kun yhteiskuntaryhmien välille syntyi "avoin" tilanne keisarivallan pyyhkiytyessä pois. Turkua 1917 on kutsuttu "vallankumouksen pahimmaksi pesäpaikaksi" (Wiik, Lindhagen). On mainintoja, joiden mukaan pelkästään Maarian punakaartiin kuului tuhatkin miestä. Ihan viime aikoinakin olen kuullut professoritasoisiakin selityksiä, jotka nojaavat tuttuun ja turvalliseen, venäläistä sotaväkeä syyllistävään kiihotusteesiin. En tästä pitemmälle jatka, mutta omasta mielestäni jo yksinpä amerikkalaisen Robert Mertonin 30-luvulla kehittelemä ns. paineteoria antaa suunnattomasti uskottavamman selityksen tapahtuneelle.

    Kansalaissodan loppuvaiheet toivat sitten muassaan varmaan monienkin toivoman apuharvennuksen; mm. Raunistula tyhjeni huhtikuussa 1918 lähes kokonaan, kun punaiset perheineen suuntasivat kohti itää. Heidän korpivaelluksensahan sitten katkesi missä lie Syrjäntaassa tai Alvettulan sillan liepeillä - en niin tarkkaan sitä seikkaa ole seurannut. Vasta 1939 (Nummenmäki) ja 1944 (Raunistula) esikaupunkialueet oltiin valmiit liittämään Turkuun.

    VastaaPoista
  10. Matemaatikkoveljeni on tehnyt kunniakkaan työuransa Sörkan-Hermannin vaiheilla. Samoin matematiikanopeni valokuvaajapoika. Mikähän siinä seudussa on?

    VastaaPoista