26. maaliskuuta 2015

Valitut ampujat




Vieläkään juuri yksikään yleisö ei kaipaa kirjoituksia toisen maailmansodan tarkka-ampujista. Suomessa on Erkki Palolammen julkisuuteen nostama Simo Häyhä, ja sietää muuten ollakin. Yhden isommin tehden elokuvan olen nähnyt siperialaisen ja saksalaisen ampujan tappavasta kilpailusta Stalingradissa. En osaa karistaa mielestäni ajatusta, että tuohon taistelutehtävään sisältää sekä salattavia että hävettäviä elementtejä. Pyydän anteeksi reaktiotani. Sodankäynti on kaiken kaikkiaan hävettävää, eikä salakytän toiminta poikkea millään tavoin jalkaväen muusta taktisesta käytännöstä, esimerkiksi panssarivaunun ampumisesta puskasta.

Veikko Huovinen ja Erno Paasilinna olivat Suomen kirjallisuuden kaksi merkittävää tarkka-ampujaa. Luultavasti Paasilinna käytti rengastähtäintä mutta molemmat pitivät kiikarikivääriä liian vaarallisena. Sillä ampuva joutuu kohottamaan otsaansa sen ratkaisevan puolitoista tuumaa.

Huovista ja Paasilinnaa voi kunnioittaa myös ihmisinä juuri siksi, että he altistivat itsensä ja elämänsä ja että kumpikaan ei tiettävästi kirjoituksissaan toiminut pahantekijänä.

Satiirissa on tuo hyvin hankala puoli. Satiiri kohdistuu tarkasti. Sen keino on naurunalaiseksi tekeminen. Hyvin harva valtias, puhumattakaan hirmuvaltiaista, kestää naurua viiksikarvan värähtämättä.

Ongelma on satiirikolta vaadittava kohtuuttoman korkea moraali. Erno Paasilinna jää loistavaksi esimerkiksi. Hän oli ehkä taustansa takia voimamies, ja lisäksi hänessä oli aiheellista katkeruutta, siis satiirikon polttoainetta.

Millainen on stand-up-satiirikko? Koulukiusaaja, työpaikkakiusaaja. Olen kyllä tavannut pari sellaistakin, jotka lisäksi kävivät käsiksi, mutta siihen tarvittiin viinaa ja pikkujoulu. Yksi etsi käsiinsä ”hurrin”, mielellään pienikokoisen ja kiltin, ja alkoi kuristaa ensin asianomaisen solmiolla. Hän oli työyhteisössään arvostettu henkilö, etenkin omissa silmissään.

Koulukiusaajista tulee yleensä opettajia. Pyydän lukijaa panemaan erikoisesti merkille, että väite ei ole käänteisenä tosi. Opettajat eivät yleensä ole koulukiusaajia. Tällä hetkellä tuossakin asiassa näyttää pätevän 12 prosentin sääntö. Ympärillä päivittäin liikkuvista ihmisistä 12 prosenttia, oikeastaan 12,6 prosenttia, on vaarallisia mielipuolia.

Raivohulluus on tarttuva tauti. Esimerkkejä ei tarvitse hakea menneisyydestä eikä diktatuurivaltioista. Sokerisuisesta lähimmäisenrakkauden ruumiillistumasta tulee viidessä minuutissa hirttosilmukkaa heiluttava lynkkaaja, jos esimerkiksi joku rohkenee epäillä hänen hyvyyttään.

Niinpä ihmisen velvollisuus on katsella jatkuvasti peiliin, vaikka näky onkin vastenmielinen, ja lisäksi vastustaa niitä olosuhteita, joissa joukon hysteria alkaa aiheuttaa ruumiillisia vammoja vastaantulijoille.

Jälleen kerran: jostain syystä 1944 - 1948 Suomessa ei hirtetty pahimpia sortovallan edustajia, esimerkiksi ei yhtään upseeria. En voi ymmärtää sitä. Vuosien 1971 – 1974 Suomen stalinistit eivät ryhtyneet väkivaltaisuuksiin, vaikka ääriliikkeet olivat eri puolella Eurooppaa turvautuneet kivääreihin. He kyllä uhkailivat, että kohta tulee ruumiita, mutta se jäi puheeksi eikä tuntunut alkujaankaan uskottavalta. Sitäkään en ymmärrä.

Toinen tähdennys: en ole missään tapauksessa sitä mieltä, että väkivaltaisuudet olisivat olleet edellisessä kappaleessa mainituissa tilanteissa anteeksiannettavia tai hyväksyttäviä. Historia on miljoonan tai sadan tuhannen vuoden vaellus fyysisen väkivallan rajoittamiseksi ravintona tarpeellisiin eläimiin. En kuulu niihin, jotka suojelisivat sikaa ja nautaa pahalta, äkilliseltä kuolemalta. Ihmisten joukkomurhaamisen voi jättää Jumalalle.

Etevän todellisen satiirikon tunnistaa helpoimmin huumorintajuttomuudesta ja toisten ihmisten ymmärtämisestä väärin. Ernon muistelmateoksen kuvaus kilpailijastaan Taanilasta on rajun kielteinen ja tuomitseva. Eikö Taanila kuitenkin ole (ollut) nimenomaan satiirikko, jos ajattelemme hulluuden paljastamista liioittelun keinoin. Aikakauden johtava nimi alalla oli kuitenkin Arvo Salo, jonka oikeisto-satiiri ”Lapualaisooppera” todella muutti ensin ilmapiiriä ja sitten ilmastoa.

Mutta Paasilinna tulee väittäneeksi myös, ettei Saksassa olisi juuri esiintynyt satiirisia teoksia. Mieleeni tulee Bertolt Brecht ja lisäksi Grass ja Böll. Eikö ”Peltirumpu” ole Hasekin ”Svejkin” ja ehkä Bulgakovin ohella vuosisadan Suiuri Satiiri?


44 kommenttia:

  1. https://www.youtube.com/watch?v=gavcjNniIvk

    VastaaPoista
  2. Satiirin ja huumorin vaikutusta diktaattoreihin on suuresti liioiteltu. Hitleristä ja natseistakin oli väännetty kaikki tunnetut vitsit jo aikoja ennen vuotta 1933. Suosittelen esim laulua "An allen sind die Juden Schuld".

    VastaaPoista
  3. Ernon katkeruuden lähteet on syvät ja yllättävän huonosti tunnetut: Petsamon kohtalo, hänen isänsä kohtelu/kohtalo petsamolaisten asioiden ajajana ja perheen sinnittely syrjäseuduilla. Ehkä se Oulun aikakin pitää lisätä. Huovisen tausta oli jotenkin helpompi. Blogistin Lappi-antologian valmistelu kiinnostaa senkin vuoksi että Petsamolle voisi tehdä siinä oikeutta. Siitähän on puhuttu mahdottoman vähän suhteessa Karjalakysymykseen. Talvisodasta Petsamosta Norjaan evakuoidut joutuivat siis vielä Norjan miehityksen jalkoihin huhti-kesäkuussa 1940. Paasilinnan muistelmat on mielenkiintoista luettavaa ja siitä saa käsityksen minkälaisilla saleilla voimamies on treenannut.

    VastaaPoista
  4. "Satiirin tehtävä on naurunalaiseksi tekeminen." Muistan hienoisen pettymyksen luettuani ansimmäisen kerran Huovisen "Lahtari ja punikki" -novellin, kun siinä ei kummankaan osapuolen paatosta asetettu toista pyhemmäksi. Ei taittu edes mainita.

    http://www.linnunrata.com/veikko.huovinen/lahtarijapunikki.pdf

    VastaaPoista
  5. Silloin osui Simo Häyhä satoja kertaa puun oksalta käsin, nyt on EU:n suomalaiset sotilasneuvojat Ilkka Salmi ja Georgij Alafuzoff mukana tuloksena 5000 kuollutta torakkaa Donbassissa, eikä mikään ole meillä muuttunut: vanhatestamentillinen rautanyrkki: iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa, minä Herra olen puhunut; rahan valta ja omaisuusarvon kasvattaminen yli ihmisarvon, vaikka moni osaisi lukea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellistä, mistä tämäkin juttu tänne sikiää. Tuo maininta puusta ampuvista suomalaisista kukushkoista kiertää Venäjällä, ei meillä koti-Suomessa. Meillä tiedetään, että se oli pelästyneitten iivanoitten omaa kansanperinnettä. Salmen ja Alafizoffin tuominen samaan yhteyteen on outoa, kuten myös termin "torakka" Itä-Ukrainan sodan kaatuneista käyttö. Itse olen seurannut kriisiä aktiivisesti, mutten ollut vielä tähän ilmaukseen törmännyt.

      Näillä perusteilla epäilisin, ettei Kamunen ole suomalainen.

      Poista
    2. Jäppisen P.:n kuolemattomin sanoin: kirjoitan tämän nyt oikein hitaasti...

      Asian esittämisessä on avuksi miellyttävä kuorrutus, pilleri voi olla pahkipahakin maultaan, eiks ni vaa voikki? Kyl sä osaat ku sä vaan viittit vähän vuntsia.

      Aijuu. Mitä lukutaitoon tulee niin erehdystä vähän, suurin osa ei totisesti kuule mitään omalta kirjoittamiseltaan tai lukemiseltaan. Sääli niitä, vähän.

      Poista
    3. Ad E. A.

      Kirjallinen syntyperä on takuu-umpioitu suomalainen sävel- ja sanataideteos Kansainvälinen Seikkailija Joe Smith Rasilian satemetsän viitakoissa, kirjoittanut stm. Topi Kutvonen Äänislinnassa, asemasotan aikana (kosmoskynällä, mutta se on salaisuus.). Ylöskirjannut ja puhtaaksiäänittänyt Martti Innanen, elävä taiteilija evp.

      " ..hirmuinen roisto Sisäkumi Siimeon loi karmaisevan silmäyksen kohti kansainvälistä lontoonseikkalijaa tuuheiden kulmakarvojensa alta, käsin."

      Huovisella: Nuorisolle sotajuttu kierteellä, ukot kertoivat kuinka kenttäkanuunalle rakennettiin lavetti tuuheaan koivuun, laukaistaessa tisun aluksi pikkuisen heilautti mutta sitten opittiin avioimaan oikea laukaisuhetki ja koivu se keikku ku viimistä päivöö mutta kyllä kylmeni kynttä naapurinkin tontilla... Hähää!
      Tyylilajina siis ukoilla hyperbola. Ja loppuparagraafi että elä kysele joutavia! Poika oppi.

      Poista
  6. En yritä selittää tuota yllättävää väkivallan puutetta kattavasti, mutta toisin esille pari seikkaa.
    Ensinnäkin sortovuosien aikainen suomalainen terrorismi vaiettiin itsenäistymisen jälkeen kuoliaaksi. Aktivistiryhmillä oli jääkäriliike, joka oli kaikin tavoin ylevämpi samaistumisen kohde. Jokin helsinkiläisten koulupoikien Verihurtat-ryhmä, jonka sankariteot käsittivät pari ilmiantajaksi epäillyn koulutoverin murhaa, passipoliisien ampumista kadulle sekä epäonnistuneen pommi-iskun poliisiasemalle, ei ollut muistelemisen arvoinen. Ne poikakirjat, joissa sortovuosien aikaista aktivismia kuvattiin, keskittyivät väkivallattomiin puuhiin, kuten Fria Ordin salakuljetukseen.

    Toinen tärkeä seikka on se, että karjalaiset evakot oli saatu asutettua. Meiltä puuttui semmoinen katkeroitunut vähemmistö, joka olisi ollut valmis tukemaan terrorismia.

    Kolmas onnekas seikka on se, että nuorten radikalismi kanavoitui stalinismiin, jossa puoluekuri vallitsi ja individualistinen terrorismi tuomittiin ideologisista syistä.

    Neljäntenä tekijänä oli Kekkonen, joka syleili radikalismin kuoliaaksi. Vanhan valtaajia ei odottanut virkakielto vaan kutsu Tamminiemen lastenkutsuille. Ylioppilasradikaaleille aukeni ura yhteiskunnassa. Jos valittavana on esittelijäneuvoksen virka tai kaupunkisissiksi ryhtyminen, on valinta yleensä selvä. Saksassa Meinhofilla ei olisi ollut mahdollisuutta päästä edes luokanopettajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Suomen tilanne oli onnellisempi kuin Länsi-Saksassa, jossa oli terroristijärjestö punainen armeijakunta (RAF). Stallarit olivat opintopiirivallankumouksellisia ja Urkki osasi asiansa.

      Sittemmin stalinisteista tuli mielenkiintoisia henkilöitä ja takinkääntäjiä (esim. Björn Wahlroos).

      Poista
    2. Jollaksen henkisen maanpuolustuksen seminaari vuonna 1964 perustui Erik Allardtin ajatuksiin radikaalien integroimisesta suvaitsevaisuudella. Sen jälkeen nähtiin kyllä monenlaista teatteria, mutta se suvaittiin osaksi yhteiskuntaa.

      Poista
  7. Poliittisen vastarintaliikkeen keinovalikoimassa väkivalta on yleensä ongelmallinen, ja sellaisten laajamittaisten vastarintaliikkeiden, kuin suomalaiset kommunistit menneinä vuosikymmeninä, keskuudessa asia oli laajalti tiedossa. Vastarintaliikkeen käyttämä väkivalta legitimoi systeemin taholta tulevat kovat otteet ja toisaalta pitkällä aikavälillä syö kansansuosiota. Yleisesti vastenmielisiksi koettujen julkisuuden hahmojen murhaaminen nostaa kansansuosiota ensi alkuun, mutta pidemmän päälle se paljastaa ääriliikkeen mahdin rajallisuuden. Aselliseen vallankumoukseen sitten vastaavasti ei ole mitään mieltä ryhtyä, ellei ole jokseenkin varma onnistumisesta. Räyhäämällä ja uhittelemalla saadaan viime kädessä enemmän aikaan kuin kivääriin tarttumalla. Lopulta sekään ei riittänyt, inertiaa ei ollut tarpeeksi, kun samanaikaisesti elettiin (kaikkialla läntisessä maailmassa) kovinta, vuosikymmeniä kestänyttä nousukautta, mitä kuunaan on nähty. Alkeemmisellissa taloudellisissa oloissa lopputulos olisi voinut olla toinen.

    VastaaPoista
  8. Tulipa jännä mielleyhtymä. Saksalaisen huumorin antologia kuuluu mielessäni samaan kirjallisuussarjaan kuin Italian voittoisat taistelut toisessa maailmansodassa tai Englantilainen kulinarismi. Eli maailman lyhimmät kirjat. Suomestahan tähän luokkaan kuuluu Anssi Kukkosen klassikko Minun käyttämät possessiivisuffiksit.

    Vaikka sitä on niin luterilaisen opin saanut ja akselivaltoihin kuuluneen maan kansalainen, niin jostain syystä saksalainen huumori ei kolahda, ei millään. Englantilainen kyllä, kirjallisuus ja esimerkiksi Stephen Fryn asiaohjelmien tilannehuumori. Komiikkaa se ei ole.

    Blogi polveili, alkoiko Simo Häyhästä? Tarkka-ampujien sotahistoria ansaitsee kyllä kunnianpalautuksen ja oman teoksensa. Ei Häyhä ainoa ollut, mutta muiden nimiä ei ole tosiaankaan näkynyt. Kiinnostava aihe. Miten koulutettiin, miten valittiin, miten toimivat? Paljonko heitä oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. [väistöpaikka]

      I. Hallantie
      Viljatie 7
      Helsinki
      Suomi

      Mahdollisen varalta, O.K. ?

      Poista
  9. Minusta saksalaisten huumori on roskaa. Ei tulee mieleeni yhtäkään saksalaista Brechtin lisäksi joka olisi saanut minut nauramaan. Se työ on jäänyt melkein kokonaan englantilaisille ja venäläisille. Amerikkalaisten kyky naurattaa on ollut heilahteleva, samoin ranskalaisten. Saksalaisten huumori on melkein säälitävää. Itse olen 1/4 saksalainen, niin että olen luotettava lähde tässä asiassa.
    Rakastan Saarikosken ja Seitsemän Veljeksen huumoria. Satiirista en kuitenkin erityisemmin pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wahre Geschichten erlogen von Loriot.
      Huumori ei vaadi kovaan ääneen hohottamista.
      Pekka Tammi

      Poista
    2. "Tukkihumalainen porvari nojaa lyhtypylvääseen ja oksentaa hattuunsa" oli yksi luonnehdinta, muistaakseni George Mikesin, saksalaisesta huumorista. Löytyy tuo taso kyllä useimpien muidenkin alueiden kulttuurista.

      Poista
  10. Erno Paasilinnalta minä muistan useitakin lauseita. Tai oikeastaan aforismeja, niitähän Ernolla riitti vaikka muille jakaa. Paasilinna lieneekin ollut maailman paras aforistikko. Niitä lukiessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Näytteeksi vaikkapa tämä:

    "Papit ja juristit lukevat vain yhden kirjan ja hakkaavat sillä kaikkia muita päähän"

    Hyvän aforismin keksiminen on muuten äärettömän vaikeaa. Jokainen voi itse kokeilla.

    Haavikolta on jäänyt mieleen lause:

    "Poliitikoista on ollut jo pitkään mahdotonta tehdä parodiaa, he tekevät sen itse."

    Haavikkoa ja Paasilinnaa siteerataan varmaan vielä kymmenienkin vuosien päästä. Muita tuskin edes muistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Ernon tekstit alkoivat 1980-luvulla menettää teräänsä ja sisältää menneen talven kliseitä.
      Muistelen ,että "Poliitikoista on ollut jo pitkään mahdotonta tehdä parodiaa, he tekevät sen itse" tapainen ajatus oli Henrik Tikkaselta .

      Poista
  11. "Koulukiusaajista tulee yleensä opettajia. Pyydän lukijaa panemaan erikoisesti merkille, että väite ei ole käänteisenä tosi. Opettajat eivät yleensä ole koulukiusaajia."
    Hävytön väite. Minusta ja monesta kaveristani tuli opettaja, mutta ei meistä koulukiusaajia ollut muut kuin minä.
    Paasilinnaa ihailin kovasti. Hän pisti kyllä suomalaisia järjestykseen kovalla kädellä, eikä löytänyt hyvää sanottavaa oikein muista kuin itsestään. Tämä joskus rassasi. Ei tämä piirre hänessä kuitenkaan erityisen häiritsevä ollut. Toisin on erään toisen Pohjoisen miehen kanssa. Hän on Suomen selkeäsanaisimmin argumentoiva poliitikko, jota suuri yleisö pitää aivan erikoisen tyhmänä peittelemättömän itseriittoisuuden takia.
    Visti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Veikko Huovinen -sitaatteja peräänkuulutettiin, niin Ammattimaisessa puolueenhaukkujassa on perustelu illalliskutsuun: "Meillähän on Väyrynenkin vielä käsittelemättä". Tämän Huovinen taisi lisätä vasta tv-sarjaepisodiin (1986).

      Poista
  12. "Sokerisuisesta lähimmäisenrakkauden ruumiillistumasta tulee viidessä minuutissa hirttosilmukkaa heiluttava lynkkaaja, jos esimerkiksi joku rohkenee epäillä hänen hyvyyttään."

    Ammatillisuuden korkein aste on se, että sietää silmääkään räpäyttämättä provosoitumatta pätevyytensä kyseenalaistamisen. Useimmat floppaavat tuossa testissä. Silloin tilanne on kurja - asiakkaan kannalta - jos kyse on mittavaa julkista valtaa käyttävä, esim. poliisi tai tuomari tms.

    Voi ihmistä!

    VastaaPoista
  13. Tark´ampujiksi valikoituneet ovat olleet, ja yhä edelleen ovat jollakin tapaa mieleltään vinksahtaneita, kyynikoita ja psykopaatteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa sen kummemmin kikoiksi pilkkomatta olen ymmärtänyt että on yhdentekevää kuinka suurella luodilla ampuu ohi. Näin entisaikasen seilailevan taivaallisen ohiampujan toimenkuvasta käsin tarkasteltuna. Kas, niitä pateja ON varaa präiski pisin taivast' vaikk' gyll mnää tähtäsi vähä ja. Osusi ja. Kyllä ruoka maistuu edelleen kun on nälkä ja unta on riittäny iltasin, kiitoksia.

      Poista
    2. Luonnehdinta vinksahtaneista psykopaateista on perustelematon ja muutenkin vajaa. 1960-90 -luvuilla varuskuntien tarkimmat ampujat koottiin yhteen joukkueeseen ja ryhmään. He harjoittelivat läpi sotaväkiaikansa tarkkuusammuntaa muita enemmän.

      Olin sattumalta samassa tuvassa kuuden-seitsemän tarkka-ampujan kanssa vuoden päivät. Mikä heitä yhdisti?

      Jokainen heistä oli jumalattoman tarkka ampumaan maalitauluun. Tekivät taulun keskelle samanlaisia pieniä kasoja kuin tämä Mäkäräinen parhaimmillaan.

      Heidän taustansa oli aika yhtäläinen. Liki kaikki olivat maatalon poikia, kuka pienviljelijän, kuka suuremman. He olivat tottuneet aseeseen, käyneet metsällä ampumassa teeriä, hirviä ja vesilintuja: metsämiehiä. Ja sosiaalisia, rauhallisia, ulospäin suuntautuneita nuorukaisia. Mukavia miehiä, joihin tulee yhä pidettyä yhteyttä.

      Puolustusvoimien mestaruuskilpailuissa heistä erottui paras mies, pienviljelijän poika. Hän ampui kisojen finaaleissa aivan hermottomasti täysiä pisteitä ja oli lopulta ylivoimainen. Tuon jälkeen pojalle tarjottiin paikkaa liiton valmennusrenkaaseen. Mutta mies lähti armeijan käytyään takaisin pientilalleen.

      Muistan että poika ei perustanut pokaaleista tai kunniasta yhtään. Yhdestä asiasta kyllä. Kisojen jälkeen hän tuumi, että " Nyt on lomantulo härillään! " Lomat olivat sotaväessä kultaa, varsinkin kuntoisuuslomat.

      Poista
    3. Tämä on ihailumme ansaitseva asenne. Kiitokseni.

      Iikka Hallantie

      (snadisti kympintappajan viasta tarpeekseen saanut)

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Hägglund. Oliko vitsi? Liian labiili tyyppi.

      Poista
    2. [Ajatus - voe simpsetinsalvetinsudenhännänalusesta tehty setelipaperia syövä irtolaisajatus - on hyvä.]

      Kenraaleista löytyy helpoimmin parhaat pasifistit. Johtaisin vielä hiukan pidemmälle henkilövaalituumaa, ehdotan sievästi taas Lauri Ihalaista. Tällä en tarkoita että hänen tulisi olla vastaisuudessa presidentinvaaliehdokkaana vaan että soisin hänen hiukan nostavan päätään sorvin äärestä. Hyvää jälkeä tehneenä ja koko kansamme (jos me nyt sellainen olemme) läpikotaisin tuntevana hän on luovinut selvät selät ja kivikkoisemmat reitit useampaan kertaan. Kenraali Hägglund on ollut niin pitkään kruunun toimessa jopa ulkomailla, jopa nk. vaativissa työjohtotehtävissä että puutteita taidoista on turha etsiä, voisi silti tehdä helpommin ja kysäistä eikö vieläkään politiikka kiinnosta, eläkepäivien hobbynä?
      Ei se jekku ole siinä kuka siellä keikkuu vaan siinä onko paikkaa pitämässä mies paikallaan oikeaan aikaan. Sori nyt kaikki leidit mutta mies on kumminkin aina vaan mies. Khm. Päätän tähän.

      Poista
  15. Böll oli ensimmäinen saksalainen kirjailija, joka alkoi kirjoittaa sodasta kriittisesti ja kyllä, on siellä satiiria, vaikken hirveän hyvin muistakaan. Peltirumpu on suuri satiirinen veijariromaani. Maagisen rumpunsa avulla Oscar Mazerath protestoi aikuisten maailman valheellisuutta ja sotaa vastaan. Mieleen on jäänyt mm. kun Oscar panee rummuttamalla natsiparaatin marssimaan valssin tahtiin. EG

    VastaaPoista
  16. Tohtori Murken kootut tauot ja muita satiireja tietenkin ja myös Katharina Blumen menetetty maine median ajojahdista lienee satiiri, Bölliltä siis. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Böllin Nainen ryhmäkuvassa (Grubbenbild mit Dame).

      Poista
  17. "Historia on miljoonan tai sadan tuhannen vuoden vaellus fyysisen väkivallan rajoittamiseksi ravintona tarpeellisiin eläimiin."

    Kasvissyönnilläkin tulee hyvin toimeen. Ainakin Suomessa.

    "En kuulu niihin, jotka suojelisivat sikaa ja nautaa pahalta, äkilliseltä kuolemalta."

    Ei ole kysymys suojelun puutteesta, vaan aktiivisesta tappamisesta. Tarkoittanet siis, että kuulut niihin, jotka maksavat siitä että sialle ja naudalle aiheutetaan paha kuolema? Toiseksi, tuo kuolema ei ole äkillinen, vaan teollisen prosessin osana niiden koko elämä tuppaa olemaan ikävänpuoleinen.

    "Ihmisten joukkomurhaamisen voi jättää Jumalalle."

    Elämme nyt aikakautta, jolloin myös muiden eläinten tarkoituksellisen joukkomurhaamisen voi (hyvin pitkälti) jättää, ja täten periaatteessa kaiken rakenteellisen väkivallan. Eikö tähän tilaisuuteen olisi syytä tarttua? Olisiko mahdollista, että muiden eläinten väkivaltaisen kohtelun lopettaminen vähentäisi ihmisten taipumusta väkivaltaan myös ihmiseläintä kohtaan?

    Yst. terv. nimim. "Solidaristi"

    VastaaPoista
  18. Panssarivaunun ampuminen puskista vai tarkka- ampuja. Jos joutuisi ikävän valintatilanteen eteen, ehkä kuitenkin se kiväärimies.

    Nyt jo nostomies, joskus 55 S 55 ja 95 S 58-61, mausteena 45mm M1937 ( 53-K ) , puna-armeijassa ww2:n loppuvuosina lempinimen " hyvästi isänmaa" saanut, Suomeksi "piiska".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ylim. sotilastyyppinen hemmoperjantaina, 27 maaliskuuta, 2015

      Se Keponen vaati vaan lujat ja pätevät otteet. Ei se pelottava ollut, huippusuunnittelu. Nyökkää, ei tuuppaa. Olkoon sitten vaikkapa Raikka ooyyn johtohahmon siivilän laskut eli ei (epäselvä) mutta ajat ovat muuttuneet, koulutukseen varatun ajan hinta ja taitokin, lujien näppien ja hermojen tuoma varmuus eli tottumus, no... Kun Sandiksen köörin on heitettävä 0,5 käspaukkua/vuosi/ kertaaja niin juhannuksesta poikki. Loppuvuosipa nakellaan raudanpätkiä. Säästöä syntyy juu.

      Nojoo kaikki osaa lähetään huiliin.

      Terrrvep. Kuis sit jos se yks lähteeki tänneppäi isommalla porukalla? Mä sanoin ettei se ole kovin todennäköistä. Vuonna 199X ja nämä hörähti että eipä niin... Ne ajat on ohi. Mä napsautin että: Nnniiinno... Meillä hoidetaan valmiuksia SEKÄ ylläpitämällä ETTÄ kehittämällä. Kyllähän ne imeskeli niitä norttejansa siinä ja mä siinä jotain huitasin jonnekkin päin että käydääs kattoo mitä tuolla puuhailtas jos vaikka pääsis sihlaamaan ja tähläämään. Ei ollu innokkaita. Tää oli 6 vrk per ukkeli ja kaks rangaistusta eka päivän illasta, omat pullot pohjiks ja eeeku upseerikerholle, aivan flänät. Kaavittin ne kihvelillä kokoon aamuks nakattiin k-vitamiiniputeli telttaan, viimesen päivän ruokailussa mä luin niille luvut ja sanoin että katsotaan suoritetuksi "erikoisin palvelutehtävin". Paaaska siellä, hihihi. Joo. Kaikellaista kummallista aikuiset äijät keksiiku ku ei akat ja kakrut oo näkemässä.

      Hra ylirento Pikkuherra.

      Poista
  19. Inspiroiva kirjoitus, kaikinpuolin hilpeästi vetäisee kaulaa pitkässä juoksussa, kuten kömpelö uusilmaisu sen sanoisi.

    Mainion pikku-uutisen puoleisena seikkana pulpahti jostain kummasta muisto pres. Koiviston ajoilta Ruotsista jossa kirjaesittelyyn tarvittiin Degtarjevin pikakivääri koska sanan ruotsintaminen oli hiukan takkuisa temppu. Varmemmaksi vakuudeksi MHK vei yhden Emman muassaan. Olihan se hiukan kulmia kohottava, hänellä, siellä. Harvemmin nähdään eikä yleensä ole tapana että vieraan valtion päämies käy ase kädessä visiitillä... No. Kysyttäessä asiasta kohteliaimmin saatiin vastauskin:
    Siteeraan HSia: Asiaa Koivistolta kysyttäessä hän hymyili ja sanoi: "Älkää minulta kysykö kuinka se onnistui."

    Toki toki, ase oli ampumakelvoton mutta se hymy ei ollut.

    VastaaPoista
  20. Kun on niin vinkeä mieli niin tekee vielä mieli kysäistä ohittaen olisiko sopiva hetki julistaa haettavaksi valtakunnankriitikon eli vahtikoiran virkaa tai tointa? Ellei ole eikä kaivata on syy olla huolestunut! (Epä)demokratia tarvitsee heidän palautteensa, peilaamisarvon vuoksi, räksytyksen pitää kaikua reippaasti niin että hirmu kivat kabinettikähminnöt ja rosvoparoonien mikämikämaat tutisevat. Eikä tässäkään vielä kaikki, lisäksi saatte samaan hintaan vielä nämä erinomaiset ja poikkeuksellisen kestävät älyntuotteet joita vain riippumaton ja sitoutumaton tarkkailu voi Teille tarjota. Tämän tapainen halvennusmyynti jossa yhdessä ollaan niin nokkelia että valmiiksi - suonette anteeksi kielenkäyttöni mutta tarina vaatii sen - vituttaa, on tuttu tilannekomediasarjoista.

    Kaipaan Karia, kaipaan Taanilan Hannun (meillä täällä Suomen Äärikokoomuksessa, huh!) umpikieroja piruiluja, kaipaan siis lyhykäisesti yhteiskuntaopin puoleen kriittis-älyllistä voimaa, ja mikäli joku tai jotkut sitä vielä uskaltavat uskoa voitavan harjoittaa olen oitispaikalla heidän asiaansa ja joka sanaansa vartioiva, tarkkaava ja puolustava. Sanonpa vielä että alkaa kuulkaa oleen jo korkee aika (Perkele niin!) että saapasta jalkaan ja paskahommat hoidettava ensin, sitten voidaan katsoa onko perustuksissa jokin todellinen vika tai toimintahäiriö. Nauloja ja lampaannahkoja löytyy ja jos teesit tuottaa kiusaa niin vetästäänpä kumiliimaa selkäpuolelle, kyllä se pitää lasitalon lasiovissakin riittävästi.

    Aikamme on munaton! Hävettää enemmän kuin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempien puutteessa kannattaa kuunnella Leikolaa & Lähdettä Ylen ykkösellä perjantaiaamupäivisin. Taanilaa on kyllä ikävä. Maailma on rikki. Vai valmis?

      Poista
    2. 1. Teesi

      Universumi on epäoikeudenmukainen (?)

      Poista
    3. 2. Teesi

      Ei se haittaa kun sen tietää

      Poista
  21. Kamulainen katos kun se on sillä lailla että itä vieras pelottaa ha haa ja länsi rietas makiaa luppaa hää. Nii mie oon sen asian aatelt et jos myö jonneki jouvutaa ni hypätää voiton puolel! Vaik hää luppsis mitä ni älä usko hänt' , hyö penteleet ossaa luvata mut kerro miul oletsie millo nähnt heijä pysyvä sanassaa. Et. Silviisii sitä pittää toimittaa et meijä lohkol ei juipit rupija silmille hyppimää. Se on oikia ratekia.

    VastaaPoista
  22. Tänne pikakiväärien sekaan vielä vähän kirjallisuutta, "saksalaista huumoria". Piti vielä sanomani, että kyllähän Peltirummussa huumoria on, omanlaistaan. Ja Böllin Päiväkirja vihreältä saarelta on lämminhenkinen, lempeän humoristinen pieni kirja. Irlannin matkan jälkeen luin sen pitkän aikaa joka kesä ensimmäiseksi mökillä. EG

    VastaaPoista
  23. JK: "...jostain syystä 1944 - 1948 Suomessa ei hirtetty pahimpia sortovallan edustajia, esimerkiksi ei yhtään upseeria. En voi ymmärtää sitä."

    Minä en ymmärrä edes sitä, mihin professori viittaa "sortovallalla"?

    Noina vuosina sortovaltaa edusti meillä Neuvostoliitto. Yksi puna-armeijan kapteenihan ammuttiin, eikä syyllistä löytynyt.

    Voisiko professori tarkoittaa sodanaikaista "sortovaltaa"? Mikä ettei, harmi vain, ettei sellaista ollut olemassakaan, sillä ketä siinä olisi sorrettu, hevosmiehiäkö?

    Olisiko sortovallan puute syy siihen, ettei ketään hirtetty?

    VastaaPoista
  24. "Koulukiusaajista tulee yleensä opettajia."

    Ei vaan pääministereitä, mikä on sittemmin jo nyt todistettu. Yleensä kiusaajat ja pienimpien/heikompien rääkkääjät löytävät toisensa ja viihtyvät toistensa seurassa. Nykyisen pääministerin hyvä ellei sitten paras kaveri kouluvuosina taisi olla eräs värikäs jääkiekkoilija, jonka tapana oli rääkätä heikompia koulukavereitaan oikein urakalla. Näin collegiaaliset jutut etelän suunnasta miehestä kertovat.

    "Sokerisuisesta lähimmäisenrakkauden ruumiillistumasta tulee viidessä minuutissa hirttosilmukkaa heiluttava lynkkaaja, jos esimerkiksi joku rohkenee epäillä hänen hyvyyttään."

    Mielestäni tässä on erittäin hieno ja onnistunut karikatyyri nykyisestä "suvaitsevaisesta" ihmisestä, joka yleensä vannoo humanismin, tasa-arvon ja vihreänpunaisen aatteen nimeen. Suvaitsevaisuus yltää juuri niihin, jotka ovat "suvaitsevan" kanssa täsmälleen samaa mieltä ja jakavat hänen maailmankatsomuksensa. Niille, jotka eivät jaa suvaitsevan maailmankatsomusta, kuuluvat suvaitsevaisen mielestä helvettiin ja heidän hirttämisensä on sopivaa ellei jopa toivottavaa.

    VastaaPoista