17. tammikuuta 2015

Kiitos porokeitosta







Hellästi viuhkani liikahtaa.
Takki auki lasken
lakkini kivelle.
Puusta putoaa tuulta.

 = = =
Juodessa kadotin ajan kunnes kukat
                 kirjailivat takkini liepeet.
Nousin pimeässä näkemään joen kuuta.
                 Ei yhtään lintua. Vain muutama ihminen.

 = = =
Seitsemän maljaa viileää viiniä
                 ei ole keväällä paljon.
Herättyäni vieraat olivat menneet. Myös
                 lintuja oli vähän.

= = =
Ch’en ei kirjoita uusia runoja.
                 Hänen maineensakin on kuollut.
Hänen vanhat runonsa peittää pöly
                 lippaissa ja laatikoissa.
Mutta kuulin kun joku lauloi
                 ja erotin säkeen –
ennen kuin ymmärsin sanat,
                 kipu puraisi sydäntäni.
= = =
Miksi majailen vihreillä vuorilla?
                 Vaieten kuuntelen sydämeni hiljaisuutta.
Persikankukan kuvajainen virtaa
tuolle puolen taivaan ja maan.

Porokeiton jälkeen kokeiltiin, miltä kuulostaisi melodraama eli runon kommentoiminen musiikilla, oboella. Koeteltavana oli Debussyn Syrinx. Sana tarkoittaa putkea, mutta säveltäjän mielessä oli varmasti samanniminen nymfi, joka oli ylettömän siveä ja muutettiin kostoksi kaislaksi. Järviruoko on kiinnostanut taiteilijoita siitä erin. Muuan versio on Sibeliuksen säveltämä Frödingin ”Säv, säv, susa”.

Edelle merkityt T’ang –kauden tekstit ovat omia versioitani. Kunnollisten suomennosten harrastaja tietää ottaa hyllystä Pertti Niemisen. Minulle jäivät aikoinaan hiukan päälle Ezra Pound ja etenkin Arthur Waley, jotka ehkä eivät olleet kehuttavia kiinan tulkitsijoita, mutta julkaisivat erittäin eläväisiä runoja etenkin Li Pon ja Tu Fun 800-luvun teksteistä.

Saksaksi kirjoittanut Hans Bethge, jonka kirja minulla on kunnia omistaa, kirjoitti ne tekstit, jotka Mahler sävelsi teoksenaan ”Das Lied von der Erde”. Bethgen versiot ovat uudelleenrunoiluja, ja hän lienee tukeutunut lähinnä omituisen ranskalaisen tiedemiehen markiisi Saint-Denys’n versioihin. Tämä viimeksi mainittu olikin sitten sinologi eli Kiinan tutkija ja tuntija.

Olen hiukan miettinyt, perehtyisinkö Saint Denys’n 1800-luvun teokseen unien koulimisesta. Asia tuli ajankohtaiseksi, kun näin itse unta yhdeksästä porosta, joista seitsemän oli vihreitä ja kaksi punaista. Ne juoksivat tästä rikkoen yleistä järjestystä ja turvallisuutta, unessa.

Taannoin näen unessa lapsuuteni jokirannan sellaisena kuin se oli 1700-luvulla. Siinä on sellainen kuivunut puron uoma ja joki on kaivertanut itseään savimaahan kauan. Tutkin entistä tarkemmin karttoja, joista eräät ovat erittäin hyviä, ja niinpä vähän myöhemmin näin uuden, paremman unen samasta paikasta. Se oli täydellinen versio, director’s cut.

Unia voi muuten virittää. Koska huoneistossa voi olla joku, joka nukkuu työn, levon tai sairauden vuoksi, käytän tarvittaessa iPadin appsia, jossa on pianon koskettimet. Hiukan ihmettelin, että tuossa täydellisen version unessa huilun – ehkä oboen – juoksutus meni As-duurissa. Nousin varmistamaan asian. Näin oli. En keksi tulkintaa. Yleisesti ottaen As-duuri on minulle turhan sankarillinen sävellaji.



12 kommenttia:

  1. Kemppinen, saanko puhua "suoralla suulla"?

    Olen joskus ärtynyt mahtavasta tietosi määrästä. Joskus minua ärsyttää sekin kun tuot tietosi ikään kuin itsesi esiin (esim tuo mahtava ansioluettelo blogisi alussa).

    Mutta kateuttahan se on, tiedän.

    Tällä kertaa nöyrryn polvilleni. Aina, kun kirjoitat jotain taiteesta, olet oikea mestari, et ylvästelijä.

    Nuo runot! Pehmentävät kovankin mielen. Nostavat sen riippumaan runouden aallonharjalle.

    Musiikista tiedät kaiken (?). Vanhasta musiikista. Sitä, miten paljon tiedät tai kuuntelet aikamme klassista musiikkia, en tiedä. Itselleni se on muuttunut herkuksi. Toki Mahler ja kumppanit vielä loistavat tähtinä mielessä, mutta niin kipuavat kaiken maailman ligetit, schönbergit ja pärtit niiden rinnalle.

    Jopa unesi, kuinkas muuten, ovat ihan eri luokkaa kuin tavallisen maatiaisen painajaiset.
    Kuinka pienen pieneksi tavallinen ihminen tunteekin itsensä sinun rinnallasi. Kuin Daavid ja Goljat.

    VastaaPoista
  2. Unisoolo saattoi mennä sankarillisessa As-duurissa, kuten Finlandia, mutta Syrinxissä on yksi alennusmerkki enemmän.

    VastaaPoista
  3. Voisitko kirjoittaa joskus jotain maaherroista? Minulla kun olisi mielessäni niin mainio Ior Bock -sitaatti aiheeseen liittyen.

    Jään odottamaan "päivän kemppistä", jossa esiintyy sana maaherra.

    VastaaPoista
  4. As-duuri oli Ellingtonin erityissuosikki. Hänelle se oli haikea eikä sankarillinen.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  5. Teksti oli minulle liian sankarillisessa sävellajissa, :) Ei kirjallinen eikä musiikillinen sivistykseni (laulunumeron kohdalla kouluaikana viiva) riitä. Silti luen tuotakin tekstiä mielelläni, aivan samalla tavoin kuin kuuntelen radiosta Risto Nordellin tai Kare Eskolan hienoja juonnettuja musiikkiohjelmia.

    Harrastan siis ainakin hiukan kaiken uhallakin musiikkia . Eihän entinen koulun musiikinopettajani voi minulle enää mitään sieltä harpunsoiton keskeltä. Niin ja antoihan hän minulle sentään musiikin teoriasta kasin. En taida olla niinkään suuri syntinen.

    Tuolla sanalla syrinx on myös kolmas merkitys. Sekin juontuu putkesta tai huilusta. Lintujen äänielin keuhkoputkien yhtymäkohdassa on nimeltään syrinx. Aivan putkihan se ei kyllä ole vaan sijaintinsa johdosta kaksihaarainen.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen tekstikokoelma - myös käännösten kannalta - muodostuu niistä, jotka Sibelius otti opukseensa 113 Musique Religieuse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netissä sanat ainakin täällä (vihkosen sivulta 30 alkaen).

      http://www.eclassical.com/shop/17115/art95/4812195-d74dd5-BIS-1977_booklet.pdf

      Poista
  7. Liisulle on todettava, että Kemppinen on harvinainen juristi, koska hän on samalla myös äärimmäisen yleisivistynyt humanisti ja renessanssin ihanneihmisen mitat täyttävä tietoviisas. Tietenkin hän tietää myös sen itse ja usein tekstiensä lomassa sivulauseessa "toteaa" oman lahjakkuutensa ja mainitsee teksteissään sivumennen hen.koht. suhteet maan johtaviin poliitikkoihin ja kulttuuri-ihmisiin.

    Juristien ammattikunnalle Kemppinen on kuin Tolkienin Frodo Rivendelin haltioille eli siis "helmi hobittien joukossa".

    Milloin muuten tietää, että sää/ilma on äärimmäisen kylmä??? No, silloin kun juristeilla on kädet omissa (!) taskuissaan.

    Liisu. Tutustu muuten Kemppisen Catullus-käännöksiin, niin löydät sieltä hienoja runoja tai voisiko sanoa kirjoitettuja ja alati ajankohtaisia totuuksia ihmiselämän lieveilmiöistä ja nollapisteistä, joihin törmäämme matkallamme kohdusta hautaan. Mutta C ei ole siis se koulurunoilija kuten V tai O tai Hoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, olen tutustunut Catullus-käännöksiin kyllä. Ne, ja kuvat, joita niihin on liitetty, ovat aivan mahtavia. Olen lukenut myös Kemppisen kirjoittamia kirjoja, yksi niistä on hyllyssäni. Elämän varjo. Kyllä hän selvästi itseään siinä kirjoittaa, vaikka se on romaani. Se on nöyrästi kirjoitettu, jokamiehenä, joka ei mahtaile. Pidän siitä kirjasta.

      Kyllä minä oikeasti osaan arvostaa häntä, Kemppistä. Hän on sanojensa vertainen. Uskon, että hän on helmi juristien joukossa. Vertauskohtana voin pitää tuntemiani sukulaisia, jotka ovat hilpeitä ja hauskoja veikkoja, juristeja, mutta jokaisella on ollut paha ongelma, alkoholi. Vain joku heistä on selvinnyt siitä. Kunnia Kemppiselle. En osaa kuvitella häntä humalassa horjuvana tai istumassa katukiveyksellä puolialastomana kuin eräs filosofi . Kemppinen on ryhdikäs mies. Sanon näin, vaikka en tunne häntä livenä ja olen vain kerran vilaukselta nähnyt Akateemisessa kirjakaupassa. Tunsin hänet kuvista. Kiitokset Kemppiselle, olen usein hyödyntänyt hänen linkkejään, joita hän joskus laittaa tänne blogiinsa. En tiedä miksi, mutta jotenkin arastelen tänne kommentoimista. Ehkä se johtuu siitä, että sanani ovat kovin kevyitä, pelkään aina, ettei hän hyväksy niitä.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta Liisu.

      Ja älä vähättele sanojasi, sillä jos kirjoitat aidosti mitä mieltä olet ja mitä ajatuksia blogistin kirjoitukset herättävät; niin silloin sanasi ovat raskaita; eli aitoja. Kemppisen yleissivistys on luunkova joka alalle; musiikin kautta elokuviin ja historiaan ja yhteiskuntaan.Ynnä myös luonnontieteisiin. Ja näin ollen tavallisen kirjoittajan ei kannattane verrata kirjoituksiaan ja tietämystään häneen.

      Kemppisen blogia olen itse aina kutsunut virtuaaliseksi ja yleissivistäväksi kansakouluksi; ja se on mielestäni tätä netin kolkkaa hyvin kuvaava nimitys.

      Alkoholin kuninkaan tapaa varmaan jokainen suomalainen omassa suvussaan. Ja tuttavapiirissään. Hyvää jatkoa Sinulle Armon Vuonna 2015 :)

      Poista
  8. Jo ensimmäinen runo koskettaa. Olen kotona. Mieleni kotona. Kaikki on itsestään selvää ja totta.

    Kuinka menneen ajan ja vieraan kulttuurin runot voivatkaan ilmentää tuollaista koettua tuttuutta ja syvyyttä! Jokainen sana puhuu sadalla sävyllä. Siitä kiitos kääntäjälle.

    VastaaPoista
  9. Muistan kun pikkupoikana luin tuon kirjan (Me koristamme itsemme sarvilla"). Se oli sekä huono että hyvä juttu. Hyvää oli se että tutustuin Sandemoseen; tuon jälkeen luin kaiken mitä Sandemoselta vain käsiini sain. Huono juttu tuossa kirjassa oli se, että se vaikutti minuun liian paljon; minusta tuli hullumpi ihminen mitä olisin halunnut olla. Se minua jonkin verran Sandemosessa vi... harmittaa. (Vaikka omaa syytänihän tämä. Ei edes Janten syy. Vaikka Forssa oli kyllä 1:1 Jante. )

    VastaaPoista