15. joulukuuta 2014

Työtön toimeton kirjaton karjaton





Kiitos orjuuden työn raskaus on aivan keskeinen osa ajatusmaailmaamme. Vielä äskettäin osasimme paheksua kaikkea joutilaisuutta. Maaseudulla yksi perustelu Karjalan evakkojen vieroksumiseen oli näiden väitetty laiskuus. Valtaväestö ei sietänyt sellaista, että seisoskeltiin tai jopa istuttiin puhelemassa joutavia, vaikka olisi voinut senkin ajan työskennellä tunkiolla, oli lantaa tai ei. Myös se tieto oli lujassa, että mustalaiset ja neekerit ovat laiskoja ja saamattomia ja että heikäläisille on turha työntää lapiota käteen, kun he eivät tiedä, mitä sellaisella tehdään.

On tuo entisen maailman perusajatus, jota ei oikein viitsisi sanoa rasismiksikaan, muuten tartutettu filmillekin. ”Kauniissa Veerassa” romanimies tarttuu halkolotjan kottikärryihin pelkästään kokeillakseen, miltä työnteko mahtaisi tuntua, ja eukko paheksuu. Muistan erittäin hyvin, että kohtausta pidettiin vitsikkäänä.

Henkisen työn puolella ei ole lainkaan paha, että väitöskirjan ohjaajalla on hiukan elämänkokemusta. Yksi tehtävä on totuttaa kandidaatti hyvin pitkään ja tuskastuttavaan työntekoon. Ihannetapauksessakin ainakin yksi vuosi menee, useimmiten kolme, pelkän perusaineiston kimpussa. Asianomainen ei siis pääse lainkaan näyttämään oletettuja kykyjään sitä ennen. Niin sanottu luova ajattelu on pantava pakettiin odottamaan toisia aikoja.

Tuossa tilanteessa nuoren tutkijan tausta, perheolot, asuminen ja myös varallisuus vaikuttavat asiaan hyvin paljon. Eräisiin tehoaa yleinen keljuilu. Jotkut professorit ovatkin siinä eteviä. Ihan samassa ryhmässä voi olla toinen, jota kannustetaan säälittelemällä ja päivittelemällä. Joukossa on aina yksi tai useita, joihin tehoaa parhaiten suora, asiallinen puhe, käskytys. Tässä on tuhat sivua kirjallisuutta. Lue ja merkitse niin että löydät myöhemminkin. Aikaa kaksi viikkoa. Kontrolloin tehtävän suorittamisen.

Osa peruskoulun ja lukion opetuksen keskusteluun nostamista ongelmista on näitä, oppilaiden erilaisuudesta johtuvia. Tosin tuossa vaiheessa kenenkään kotona ei vaani hankala, nopeasti alkoholisoituva puoliso ja pahassa tulehduskierteessä oleva vauva. Mutta voi siellä olla sairas äiti ja hullu isä.

Se suuri murhe, josta päivittäin puhutaan, on työttömyys, ja siitä minulla ei ole kokemusta. Myös vanhana olemisesta puhutaan, ja siitä minulle alkaa kertyä yhä enemmän kokemusta. Nämä kaksi asiaa eivät ole vailla keskinäistä yhteyttä.

Minun kokemuspiirissäni pitkäaikaistyöttömyyttä ei ollut olemassa. Tiedän hätäaputyöt ja muistan työllistämisen ja olen käynyt parakeilla, jollaisissa työttömyystöihin lähetetyt kerran asuivat. Sitä ei koskaan sanottu ääneen, kuten ei muitakaan ihan selviä asioita, mutta kyllähän muka terve ja välttävän kunniallinen ihminen aina ennen pitkä työtä sai…

Nyt ei saa. Työttömiä oli marraskuussa 220 000. Viralliselta korahtava ”rakenteellinen työttömyys” on tosiasia. Yhteiskunta ei ole seurannut muutosten perässä. Moni ainakin eläkeläisistä ajattelee, että jos tulee yt-neuvottelut ja saa potkut, niin sittenhän onkin hyvää aikaa vaikka maalata talonsa tai naapurin talo.

Kun niin ei ole. Menetys on jotenkin myös hylkäämistä. Kun omainen kuolee, jälkeen elävien tunteissa kuohuu mukana myös järjenvastainen suuttumus – että meni nyt tuollaisen tempun tekemään. Ihminen joka on loputtoman kyllästynyt surkeaan työpaikkaansa ja viheliäisen huonoon palkkaan, järkyttyy silti, kun se työ menee äkkiä alta. Olen tuntenut aika monta mitä joutavinta virastotyötä tehnyttä ihmistä, jotka ovat eläkkeelle siirryttyään melkein suoraan pyytäneet, että jospa he saisivat kuitenkin vielä joskus, ihan ilmaiseksi, käydä nuolemassa kirjekuoria kiinni, ja ehkä jonkun postimerkinkin.

Työttömäksi joutuminen on väkivallan kohteeksi joutumista. Mustelmat, murtumat ja haavat eivät näy paljaalla silmällä, mutta ovat ne olemassa. Niiden parantuminen kestää, ja arpiakin jää.

Eläkeläinen voi lohduttaa itseään maailman menolla. Minkä sille mahtaa, että seuraava merkittävä elämys on sitten aivoverenvuoto? Työelämästä putoaminen ei ole maailman meno. Välitön vaikutus on moniin sellainen, ettei saa tehdyksi oikein mitään muutakaan. Toinen muunnos on esimerkiksi määrätietoinen siivoaminen ja järjestäminen, mutta sekin loppuu aikanaan.

Epätasa-arvo työn edessä on hyvin vakava ongelma. Ehkä sitä voi helpottaa. Mutta se vaatii määrätietoisia toimenpiteitä. Sellaisista ei ole toistaiseksi näkynyt merkkejä.

14 kommenttia:

  1. Noin 25 työvuoden jälkeen työttömäksi jääneenä täytyy tunnustaa, että hienosti osaat työttömäksi jääneen tuntoja kuvailla.

    VastaaPoista
  2. Niin,

    Puhut Kemppinen viisaita taas kerran, -nimittäin miten irtisanominen satuttaa sieluun. Jos ei koko yritys mene konkurssiin vaan osa jää vielä työpaikalle, pois potkittu ihminen tuntee itsensä entistä enemmän luuseriksi.

    Vaikka lomautuksia ja viitteitä tulevasta oli jo vuosia ennen tapahtumaa ja uuttakin oksaa sitä katseli, terveyden päälle tämä kävi. Jokaisella on vielä oma uniikki tilanteensa ja niitä sitten illan ja yön hetkinä puntaroi niin että humeeti liki ääneen sassaroi.

    Vaikka on mennyt työelämään jo -73 ja nähnyt 90-luvun konkurssin ja vuoden työttömyyden jo silloin sekään ei sielua jalosta tilanteen toistuttua. Kun 500 ansiosidonnaista meni täyteen eikä päässyt lisäpäiville alkoi laskemaan että jos isä ja äiti olisivat työstäneet 4 kk aiemmin poikaansa, tilanne olisi toinen. Tai vaihtoehtoisesti jos työnantaja olisi mennyt saneeraukseen vasta 8 kk myöhemmin tai jos eduskunta ei olisi nostanut vuodella lisäpäiville pääsyn ikärajaa syntymävuodesta -54 jälkeen olisi tilanne lohdullisempi.

    Ulkona olevat hakemukset ja niihin saatavat vastaukset eivät nekään sielussa mettä keitä. Tyypillinen vastaus on, josko sellaisen sattuu saamaan että hakijoita oli yli sata ja kiitämme mielenkiinnosta. Taisi olla toissaviikolla sadannenviidennekymmenen hakemuksen jälkeen saatu kahdestoista haastattelukutsu kun matkustin sovitusti toiselle paikkakunnalle varta vasten määräaikana. Odotin etu- ja jälkiajassa aulassa yhteensä yli kaksi tuntia ja rekrytoija oli sihteerin mukaan paikalla mutta ei tullut noutamaan eikä vastannut puhelimeen useista yrityksistä huolimatta. Ilmeisesti oli tehnyt jo aiemmin valintansa ja ei tohtinut kohdata silmästä silmään.

    Mietin mikä tilanne on Oulussa ja Salossa henkilöillä jotka ovat saaneet irtisanomispaketin? Ne päivät jolloin palkkaa vielä tuli ilman työvelvoitetta Nokialta kuten ennenkin alkavat nyt olla ohi. He jotka ovat käynnistäneet kokeilumielessä EU-tuella pienen yrityksen pitäisi olla jo saaneet sen siihen vaiheeseen että kassavirtaa jo syntyy. Naispuoliset laittavat usein lahjatavara- tai antiikkiliikettä, hoiva-, kotipalvelu- tai muita palveluyrityksiä, miehet ehkä jatkoivat teknisellä puolella soveltavaa softaa yms.

    Jokaisesta heistä, -siis inhimillisestä ihmisestä voisi tehdä TV-ohjelman Maarit Tastulan kera. Tänään Talouselämä kirjoittaa että talvella alkavat asuntojen pakkomyynnit. Edellisen laman aikana liipasinsormi oli herkemmällä ja pankit vaativat lisävakuuksia surutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuntojen pakkomyynnit kiellettävä. Pankit kuriin.

      Poista
    2. Voisit kyllä aivan hyvin julkaista tälläsen mulkkufirman tai konsulentin nimen.
      Itse kukin osaisi arjessaan varoa.

      Poista
  3. En nyt muista mitä Charles Darwin sanoi ihmisen ja muiden eläinten eroista, mutta pelkästään kaupunkiluontoa ja ympäristöä tarkkailemalla huomaa , että saman lajin sisällä valitaan toisin. On pullasorsia ja sorsia joille ei ihmisen tarjoama leipäpala kelpaa, samoin oravia jotka notkuvat lintujen ruokintapaikkojen lähellä ja oravia jotka haluavat elää metsässä ja syödä kuusenkäpyjä.

    Monet meistä, jos valinnan mahdollisuutta on , valitsevat vaatimattomamman elintason, tunteakseen elävänsä.

    VastaaPoista
  4. Eikos Jukka voisi alkaa neuvoa, miten oman tyottomyytensa voi torjua ryhtymalla itselliseksi,
    vaikkapa sijoitustoiminnan alalle. Sieltahan niita vaihtoehtoja ja mielenkiintoista touhuttavaa
    loytyy!

    VastaaPoista
  5. ... tai hauskuus tulee siitä, kun villapaita kutittaa?

    Pukille puhuu Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. Ehdotin jossakin, että 1-2 vuotta työttömänä ollut voisi ryhtyä ammatinharjoittajaksi ja hän voisi myydä työpanostaan sitä tarvitseville 1-3 vuoden ajan vapautettuna valtionverosta ja kunnallisverosta mutta
    työeläkemaksun ja Kelan maksun hän joutuisi maksamaan. Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa hän olisi oikeutettu saamaan lain säätämän ajan.
    Tähän mennessä kukaan ei ole kannattanut ehdotustani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et taida tuntea asioita. Avusten väärinkäyttöä. Veronkiertoa. Sangtiot voi tulla ikävänä yllätyksenä jälkikäteen.

      Poista
  7. Työttömiä oli marraskuussa 320 000.

    VastaaPoista
  8. Ihmiset tekevät paljolti turhaa työtä, ainakin useimmiten ne jotka tekevät näillä muotialoilla, kuten peliteollisuudessa tai internetmaailmassa. Moni ns. vanhanaikainen työ, mikä on toistuvasti tuomittu häviämään, on hyödyllistä. Kuten käsineitten ompeleminen, ruoan laittaminen, polkupyörän ja auton korjaaminen, kodin siivouskin. Ihmiskunta voisi paremmin, jos turhan työn määrää vähennettäisiin. Heh, aika kornia, ekonomistit ja talousgurut ovat hyvin palkattuja, vaikkeivät tuota työllään mitään päällepantavaa kellekään.

    VastaaPoista
  9. Voitaisiinko Suomesta käyttää ilmaisua "valtiokapitalismia ilman sosialismia". Eihän Suomessa juuri mitään merkittävää tapahdu ilman valtion myötävaikutusta kapitalismin tukijana. Ei Sailas kuulosta sosialistilta vaan kapitalistilta, samoin Wahlroos ja Hetemäki ja Talvivaara, Pisara-rata ja Finanssivalvonta, Sitra, Eduskuntatutkimuksen keskus ja Helsingin Yliopisto jonka kansleri on juuri nimitetty YLE:n hallituksen puheenjohtajaksi ilman aikaisempaa kokemusta ko. hallituksesta.

    VastaaPoista
  10. Voitaisiinko Suomesta käyttää ilmaisua "valtiokapitalismia ilman sosialismia". Eihän Suomessa juuri mitään merkittävää tapahdu ilman valtion myötävaikutusta kapitalismin tukijana. Ei Sailas kuulosta sosialistilta vaan kapitalistilta, samoin Wahlroos ja Hetemäki ja Talvivaara, Pisara-rata ja Finanssivalvonta, Sitra, Eduskuntatutkimuksen keskus ja Helsingin Yliopisto jonka kansleri on juuri nimitetty YLE:n hallituksen puheenjohtajaksi ilman aikaisempaa kokemusta ko. hallituksesta.

    VastaaPoista
  11. Mutta jos on työelämässä tottunut olemaan jatkuvasti kepillä hakattavana eikä mitään koskaan ole muilta vaatinut kuin velvollisuutensa täyttämistä eikä missään nimessä ole uskonut reiluuteen tai oikeudenmukaisuuteen niin ei se ehkä sitten niin pahalta tuntuisi

    VastaaPoista