6. marraskuuta 2014

Varoitus sisaruksista





Tässä ei ole lainkaan kysymys omista kokemuksistani. Yksi suurimpia henkilökohtaisia ilojani on toimivat ja järjestetyt sukulaissuhteet.

Harmittelen ettei sana taida kulkea tästä sinne mihin kuuluisi. Jos joku ottaisi kuitenkin kopin.

Vanhojen ja sairaiden hoitoa koskeva lainsäädäntö ei kohtaa perintöä koskevia lakeja. Tuohon kohtaamattomuuteen ei löydy äkkiä keinojakaan.

Yksi keski-ikäinen lapsi, tyypillisesti nainen, hoitaa vanhaa äitiään. Omakin terveys horjahtelee. Ehkä hän siirtyy osapäivätyöhön jaksaakseen vanhan kanssa. Sitten vanhus kuolee, ja ne sisarukset, jotka eivät ole panneet kortta ristiin, tulevat, vaativat ja saavat koko perintöosuutensa. Jospa vanhalta jäi esimerkiksi ihan yksiö. Siitä voi saada rahaa.

Lapset ovat rintaperillisiä. Heidän perintöoikeuttaan ei voi syrjäyttää edes testamentilla. Lakiosa, joka heille kuuluu, on puolet laskennallisesta osuudesta. Jos siis vanhempi kuolee ja lapsia on kolme, kullekin tulee kolmannes, ja lakiosa on kullekin kuudennes. Vanha voi eläessään – edellyttäen että ymmärrys eli oikeustoimikelpoisuus on tallella, testamentata tässä esimerkissä 4 / 6 omaisuudestaan tälle lapselleen, joka häntä aina hoiti. Ellei testamenttia ollut, kukin kolmesta saa 1 / 3.

Lopputulos voi olla erittäin epäoikeudenmukainen. Vanhusta hoitaneen oma kohtalo voi olla paha. Ja muuten mikään viranomainen ei voi velvoittaa lasta hoitamaan vanhaksi tullutta isää tai äitiä. Jos vanhus sijoitetaan laitokseen, omaisuutta ei kyllä yleensä jää – ja se on yleensä oikein. Kunta hinnoittelee laitospaikan ottaen huomioon myös hoidettavan tulot ja varallisuuden.

Kovin toivoisin, että kysymys lakiosasta otettaisiin harkittavaksi nyt, ajoissa. Toinen samanlainen ongelma voi aiheutua lesken asemasta. Perintökaaressa on laajat määräykset lesken oikeuksista, mutta ne eivät taida riittää siihen tilanteeseen, jossa puolisoilla on avioehtosopimus mutta ei keskinäistä testamenttia. Mielessäni on tässä tilanne, jossa leskeksi jäänyt on käyttänyt kaiken aikansa ja omat varansa hoitaessaan puolisoa, joka on nyt kuollut.

Nämä asiat ovat ongelmallisia ihmisten asenteiden vuoksi. En ole kehuttava perintöoikeuden tuntija, vaikka olen kyllä ollut tekemisissä niiden kanssa. Sen väittäisin tietäväni, etteivät ihmiset haljua hoitaa tällaisia asioita ajoissa, eivät edes puhua niistä. Kaikki eivät liioin tiedä, että suullinen lupaus esimerkiksi hyvän tyttären palkitsemisesta omaisuudella tai rahalla kuoleman jälkeen, ei merkitse mitään. Ihminen voi määrätä omaisuudestaan kuolemansa varalta vain testamentilla, eikä pätevän testamentinkaan tekeminen ole aivan yksinkertaista.

Uskallan myös varoittaa: älkää luottako ihmisten hyvään tahtoon. Ehkä – toivottavasti – ylivoimaisesti suurin osa tällaisista asioista järjestyy sopuisasti ja sovitusti. Siitä huolimatta on surkean tavallista, että esimerkiksi sisarukset alkavat käyttäytyä kuolemantapauksen jälkeen täysin päättömästi ja rikkovat välinsä. Sekin on tavallista, että näin tapahtuu, vaikka kysymys ei olisi oikeastaan rahasta. Kyllä huutoa voi nousta myös kurjista kipoista ja mustuneista kahvilusikoista.

Erikoinen ongelma aiheutuu lakimiehistä. Oikeusaputoimistot eivät repeä joka paikkaan ja asianajajat ovat kalliita. Muitten lakimiesten neuvoihin tai apuunkaan ei aina kannata luottaa. Jos lakimies on tohtori tai professori eikä kuitenkaan ymmärrä kieltäytyä antamasta neuvoja, niitä neuvoja ei pidä kuunnella. Se on tietenkin eri asia, jos tämä liikaa lukenut ihminen sattuu olemaan jäämistöoikeuden tuntija. (Sanon tämän korostaakseni, että minulta on turha kysyä.)

Kulttuurintutkimuksesta ajatellaan, että se ei koska meitä, ja moraalisten kysymysten katsotaan koskevan viinaa tai seksiä. Molemmat väärin. Mitä velvollisuuksia ihmisellä on sairastavia vanhempiaan kohtaan? – Suomessa ei onneksi tarvitse arvuutella, millaisia velvollisuuksia vanhemmilla on lapsistaan. On sinänsä ongelmatonta moitti huonoa isää ja kelvotonta äitiä, kun suunnilleen tiedetään, miten pitäisi toimia. Mutta kenelle voi ”valittaa”, jos toisella paikkakunnalla asuva isä alkaa tulla hupsuksi ja ”häiritsee”. Vastaus on ettei voi valittaa kenellekään eikä mihinkään.

Ihmisten moraalissa on näissä asioissa hyvin suuria eroja. Joillekin ei tee tiukkaa jättää vanhempiaan heitteille. Joskus olen sanonut kyynisesti, että mitä korkeammin koulutettu ihminen, sitä todennäköisemmin hän vähät välittää omaisistaan – mutta ilmaantuu kyllä hautajaiset väliin jätettyään perinnönjakoon vaatimaan ”oikeudenmukaista osuuttaan”.

Toivoisin että joku siihen toimeen esteetön ja sopiva henkilö ottaisi näistä asioista kiinni ja jatkaisi, juuri verkossa. Vahinko että jotkut kokeneista eläkeläis-lakimiehistä ovat huonoja verkon käyttäjiä.

LISÄYS klo 9:12 - Helsingin Sanomien hyvin samansisältöinen kirjoitus sattui silmiini vasta kun olin jo postannut tämän verkkoon. Hyvä niin, mutta päällekkäisyys on tässä tapauksessa tahatonta. JK

22 kommenttia:

  1. Perintökaaren 8 luvun 5 §:n mukaista hyvitystä voi kuitenkin vaatia - siis jos perillinen on 18 vuotta täytettyään työllään jatkuvasti avustanut perittävää saamatta siitä korvausta, voi perinnönjaossa vaatia korvausta. Rajoituksia kuitenkin on ja tuntuu sitä, että käytännön korvausmäärät ovat aika pieniä tehdyn työn vaativuuteen, määrään, sitovuuteen, pakkotahtisuuteen ja vapaaehtoisuuden tosiasialliseen puuttumiseen nähden. Ja jos hyvityksen saamiseksi tarvitaan pesänjakaja, menettely tulee kalliiksi ja kestää kauan.
    Koko lakiosainstituutio sietäisi muuten miettiä uusiksi, mahdollisesti kumota kokonaan. Tilalle alaikäisille/opiskeluvaiheessa oleville perillisille tuleva lakimääräinen avustus. Keski-ikäinen "lapsi" ei ole lakiosaturvan tarpeessa vaan vaatii lakiosaansa pelkästään ahneuttaan ja kateuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lakiosasäänöstö kumottaisiin jouduttaisiin ojasta allikoon. Sisarukset maanittelisivat arveluttavin keinoin vanhempiaan tekemään testamentin heille. Tilannetta pahentavat uusiperheet: monesti pyritään tekemään testamentteja uusien "rakkauden lapsien" hyväksi, edellisen liiton "jätökset" unohtaen kuin roskat.

      Minusta vanhemman moraalinen velvollisuus on jättää jäämistönsä' lapsilleen ellei ole perinnöttömäksi tekemisen edellytyksiä. Sukupolvien ketju -ajattelua ei pidä yhteiskunnan toimesta heikentää vaan vahvistaa.

      Poista
  2. Niin,

    Tästä aiheesta (palkitsematon omaishoitaja) minulle tulee aina mieleen Internet-maailman julkiseksi tekemä ex-oikeustieteen opiskelija. L-Leena

    On juuri nyt räntäsateessa Somerolla. tässä parin vuoden takainen tilanne http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2012/01/24/laukku-leena-kiertaa-maata-nyssakoineen

    VastaaPoista
  3. "Suomessa ei onneksi tarvitse arvuutella, millaisia velvollisuuksia vanhemmilla on lapsistaan"...

    Olemme eläkkeellä vaimon kanssa, terveyttä ja toimeentuloa toistaiseksi ihan sopivasti. Nuorempi poikamme, 27 v., on joutunut huumeongelmiin, olemme joutuneet makselemaan hänen velkojaan, järjestelemään asuntoasioitaan, toistaiseksi tuloksettomia hoitoonohjausyrityksiä katkojen kautta jne. Pian joudumme arvuuttelemaan missä kohtaa vanhempien velvollisuudet on suoritettu, onko sellaista kohtaa edes olemassa. Lakipykälät ja etiikka eivät taida puhua samasta asiasta kun kyse on velvollisuudesta?

    VastaaPoista
  4. Rikoin välini täysin kahteen sisareeni suositellessani 62v isälleni käänteisen asuntolainan ottamista, jonka suosituksen toteuttikin. Muutti ulkomaille ja nauttii nyt kaikinpuolin rikasta elämää. Teetti suuhunsa uudet hampaat. Löysi uuden tyttöystävän. Sisarusten mielestä olen houkutellut isäni johonkin väärään. Ostin uuden auton joten sisareni vaativat minua selvittämään mistä olin saanut rahat autonostoon. Etten vaan isältäni pimeästi.
    Vielä vuosi sitten kokoonnuimme kaikki 12 henkeä yhdessä joulunviettoon. Nyt vain riitaa, vihaa ja katkeruutta jäljellä. Tätä Joulua emme yhdessä vietä.

    VastaaPoista
  5. Jos tavoittena on vain varmistaa lainmukainen testamentti lakiosuuksia kunnioittaen ja yhtä perillistä suosien ei projekti nyt ihan niin mahdottoman vaativa ole, etteikö siitä suoriutuisi normaalihoksottimilla varustettu oppivelvollisuusjärjestelmän läpikäynyt henkilö. Turhaa pelotteluakin näissä tulisi välttää, jäävät vain paperit tekemättä.
    Tottakai yhtälailla on totta, että mitä kauemmas tuosta mennään, sitä enemmän asiantuntemukselle ja osaamiselle on tarvetta, eikä osaaminen tietenkään perustestamenttiakaan huononna.
    Minusta tärkeintä on, että tahdonilmaisut ovat paperilla päiväyksin ja yhtäaikaisten esteettömien todistajien vahvistamin allekirjoituksin, se on aina eteenpäin. Pelottelulla saadaan aikaan vain se, että jatkossakin kovin monet tahdot jäävät toteutumatta.

    VastaaPoista
  6. Toisenlaistakin kuuluu. Itä-Suomessa joku akateemisesti sivistynyt omaishoitaja vei äitinsä omaisuuden. Jäi kiinni äidin kuoltua kun muut sisarukset alkoivat ihmetellä pientä perintöä.

    VastaaPoista
  7. Lakiosan merkitys on kai alun alkaen ollut ensimmäinen versio sosiaaliturvaa, yksityisen omaisuuden muodostaessa ainoan mahdollisuuden luoda edes jonkinlaista vakautta ihmisten talouteen. Omaisuutta ei saanut haaskata ja se oli olemassa sukupolvelta toiselle, haltija vain vaihtui. Yhteiskunta huolehtinee pääosin näistä tarpeista nykyään joten järjestelmää varmaan voitaisiin ajaa alas.
    Toisaalta nykyaikanakin tämä esimerkiksi turvaa sen, että kun vanhemmat haluavat käytännön syistä esimerkiksi suosia maataloudessa tilan jatkajaa, tulevat muutkin lapset jollain tavalla huomioiduiksi. Onko se sitten hyvä vai huono asia lienee eri kysymys.

    VastaaPoista
  8. Tuttu, ilkeä juttu, jossa sisaruksista yksi hoitaa vanhaa äitiä - koska muut sisarukset asuvat liian kaukana. Perinnönjaossa he sitten ovat hyvin, hyvin äitiään/isäänsä lähellä. Läsnä.

    Tämmöisen (ehkä?) käsittäisi jos kyse olisi suurista rahoista. Mutta kun yleensä ei ole.

    Ps. Meidän perinnönjakomme (kolme veljestä + yhden lapsi) oli jokseenkin vesittynyt tapahtuma. Rahaa oli sen verran kun oli, ei erityisen paljoa, asunto-osake ja semmoista, mitäs siitä. Muutamia yksittäisiä arvotavaroita oli. Kun tämä pesänselvittäjä esim. kääntyi mosaiikkipaloista tehdyn pöydän (jota isämme oli tehnyt n. 5 vuotta ja josta eräs keräilijä oli sanonut että "maksan tästä mitä kehtaat pyytää"... isäni ei ollut myynyt) kysyi isoveljeltäni Markulta että "sinulleko tämä kuuluu?" niin Markku katsoi minua ja sanoi "Mikolle se kai kuuluu" ja minä katsoin Perttiä ja sanoin että "miksei Pertille"... Se juristi puuskahti että "tämmöistä minä en koskaan ennen ole tavannut". - No, kyllä me, loppujen lopuksi, tavarat saatiin jaettua. Kaikki kenkäparatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sen pitäisi aina olla. Tämä tarkoittaa vain yhtä: veljet ovat oikeat veljet ja ovat toinen toisille tärkeämpiä kuin eurot. Meillä on jotain tämmöistä joskus edessä, on meitäkin kolme. Juristi oli varmasti oikeassa: todellisuudessa sellainen on hieno, mutta harva näky. On parhaita sellaiset hetket kaikille jotka näkevät niitä

      Poista
    2. Tuli vielä mieleeni sellainen vitsi, että jotenkin on tapahtunut näin, että asumme kaikki vanhemmistani melkein yhtä kaukaana mutta kolmessa eri suunnassa. Koska vanhempani asuvat Tallinnassa, vanhempi veljeni Saarenmaalla ja minä Tartossa, niin että kuvio olisi symmeetrinen nuoremman piti lähteä asumaan Tampereelle :)

      Poista
    3. Niin mutta Tamperehan on ihan ookoo?

      Iikka

      Poista
    4. Kerran ajoin junalla Tallinnasta Tarttoon. Samalla siemailin kuohuviiniä. Vastapäätäni istui tyttö Virosta joka opiskeli Tampereella jotain, en oikein saanut selvää mitä. Mutta hyvin oli älykäs. Keskustelimme Sofi Oksasesta; hänen mielestään kirja ei tuonut mitään uutta esiin mutta oli hyvin kirjoitettu; minä olin juuri täysin päinvastaista mieltä. Sitten hän kysyi minulta - kun näki että en tykännyt oksasen kielenkäytöstä - että "kuka suomalainen kirjailija sit kirjottaa parempi?"Äkkiä en muistanut ketään. Tuli tauko. Ja juna vaan kolkutteli eteenpäin. Sitten sanoin "Veijo Meri". - Äh. - Sitten kysyin häneltä, vähän ajan kuluttua, että "lentääkö näitä junia kamalasti pois kiskoilta?" - Se juna nimittäin vaappui puolelta toiselle kuin hullu leppäkerttu. Tyttö nauroi, näytti hampaansa, ja sanoi "Ei nää yleensä..."

      Poista
  9. En tiedä, onko aikaisempi kommenttiyritykseni tullut perille, mutta kerran vielä tytöt ja pojat!
    Tosin tämä blogi-kirjoittelu on turhauttavaa, koska sillä ei ole mitään vaikutusta.
    Silti: ennen kuin pappi julistaa vihkiparin aviopariksi, pitäisi kysyä, onko testamentti ja avioehto tehty. Ellei ole, ei tule siunaustakaan avioliittoon.
    Entä ovatko siellä Suomessa työskentelevät advokaatit ja oikeusavustajat perillä uudesta EU:n perintöasetuksesta. Veikkaan, etteivät.
    Jukkis, onko testamentti tehty?
    Perustestamentin tekeminen on muutoin helppoa. Ja esim. Suomen Kulttuurirahastolla on pätevä lakimies, joka tekee testamentin ilmaiseksi. SPR on palkannut hyvän advokaattitoimiston, joka tekee testamentin maksutta. Luulen, että muillakin järjestöillä on vastaavaa palvelua.
    Jos ei ole perillisiä, ei perintöä kannata valtiolle jättää. Vai luuletteko, että Antti Rinne pystyttää teille hautamuistomerkin? No takuulla EI!
    Hasta La vista Jukkis! Ent. kollegasi Aave

    VastaaPoista
  10. Vautsilainen... hurjaa on menonne ja suunta tuonne on se jota on häikäilyttä käytävä. Sopua siskoille ja veljille, sovittelu se sen tekee. Pirskahteleva ja syvän jäljen jättävä kirjoitus!

    Muuten hyvä ammattikunta lakipetterit ja lakirebekat kun saa itse keksiä itsellensä aihetta parantaa ja siinä se asia on ygönen. Sanoo nyt vaan että mama' don' t let your babies grow up to be cowboys!

    Iikka

    VastaaPoista
  11. Kaunis valokuva.
    Kiitos neuvosta kameran valinnassa.

    VastaaPoista
  12. Olipa tervetullutta tekstiä. Useisiin ulottovuuksiin tunkevaa ja kommenteissa lisää. Eli siis ihan kamalaa.
    Itsekukastahan nuo koskettavat perijänä, perinnöksi jättäjänä ja pakosta ainakin niiden kanssaihmisenä eläjänä, jotka pykälistä vänkeävät ja voutien apuja itsellensä/toistansa vastaan hakevat. Siinä kai oikeus voittaa noin Platonin ideamaailmassa, mutta myrkyttyy tosimaailmassa. Ratkaisu ? Vetäydy pois. Seis maailma tahdon ulos. Usea valitsee tämän -moni kitkeryyttään usea demonstroidakseen riippumattomuuttaan. Joku vihdoin ihan tietoisena parhaana valintana. Jotta kertoisin asiaakin, sanon että Mikko Roihan/Minna Canthin Sylvissä tämä Sylvi painelee vankilaan päästäkseen kiusankappaleiltaan rauhaan. Ensi-ilta oli Berliinissä 17.6. Savonlinna 15.11. Wasa teater 29.1.-15. Ei mitään lamaa lujien ihmisten parissa. KOMissakin vihdoin aito Vallankumous.

    Mutta muurien taakse peräytymisestä. Ainakin Fryckman ja Jari Aarnio saivat linnassa turpiinsa. Ja kukas muu kuin Arvo Tuominen TV-guru vailla vertaa sai Arto Merisalon valottamaan pyttykokemuksiaan ja häijyä ilmapiiriä laitosjohdon suunnalta. Tosi sikaa. Ennen siellä oli kärsivien lohtuina kristiveljiä vartijoina ja itse Mathilda Wredekin. Vaan nyt on akateemisesti päntänneitä ja virkaurakvalifioituneita monipaperisia zombeja -mussuttamassa palaveripullaa.

    Teknokraatit mutkistavat todellisuutta vastaus- ja reaktioikiliikkujina. Ei sitä pahaa, mitä ei parannettaisi. Viittasiko joku kansanedustaja nykyihmisen "yksinäisyyteen" elämänmaun haihtumisen syynä ja masennuksen tavallisuutena. Siihen vastasi näpäkästi tämä ministeri Räty -sama joka huolestuneena toissapäivänä nenäpitkänä pylly tuolista koholla etsiskeli Antti Rinnettä joka oli tunnilta myöhässä ja oli jo Heinäluoma antanut luvan paheksua sanomalla "että tällaista ei saa tapahtua". Niin tämä Räty kertoi ministerivastauksessa että uusimpien amerikkaisten tutkimusten mukaan yksinäisyys on yhtä vaarallista kuin tupakanpoltto ja ylipainoisuus. Sitä asiantuntemusta.
    jatk.

    VastaaPoista
  13. jatk.
    Ennenhän nämä perinnöt ja syytingit, vastuut ja ilot lähimmistä työapuina tahi hoivina, olivat orgaaninen paketti -pitäjässä opittu. Vielä Ateenankin vilinässä kansankokousjuryt ottivat vaarin tutkittavan motiiveista asenteista ja että mitä tartuntaa tahi ennakolta ehkäisevää tapaus saattaisi mukanaan kantaa. Sitten äänestettiin asiainymmärryksen pohjalta. Näin Reagankin asiat näki omin ja John Waynen silmin. Riisuipa Neukut aseistakin kuten maailmansheriffin hommiin kuuluu. Newt Gingrich, uuskonservatiivisuuden sekulääripuolen idealisteja, konrgessijohtaja oli Kreikan klassisen kaupunkivaltioelävyyden ja saavutusten ihailija ja esikuvaksi kohottaja. Ihmisen mittainen yhteisö kunkin kukoistaa ja kelvata palveluvirkaan jos toiseenkin, mitä tavallisen pilaamattoman ihmisen potentiaalia Reagankin korosti. Nyt he voittivat obamalaiset vaaleissa, Tea Party-yhdenvertaisuuteen ja toisiinsa nojautuen parempaa toteuttaen, ei siis parempiansa totellen.

    Alkaa Suomestakin nöyryys huveta. Sotesta näkyy nousevan kuntakapina Terveystalon kääntäessä sivuuttamisuhkansa offensiiviksi. Ensimmäistä kertaa kiitän Private Equityn (konstiperäisen) pääoman sijoittaja/kaappaajia. Parasta oli toimitusjohtajansa julistus. Laskelmammeko pielessä ?, entä sitten. Otamme riskin tuottaa hoitoa ja hoivaa sovittuun hintaan ! Hyvä ja lisäisinkö että kansainvälisten omistajien tappioksi jos ei muutoin onnistuta. Olisiko tämä Invest in Finland sovellutus kun ne veropääkonttorit jäivät saamatta vaikka strategianero Ritovuori inversiotuulentuomia seteleitä lupaillen jo huudatti itsensä Ilmarisen cooliksi pomoksi. Mikä on olla kun kukaan ei kysy sijoitusten perään ja kilvalla nostavat eläkkeiden alkuikärajaa.

    Ihan hävytöntä kuluttavissa töissä puurtaneita kohtaan, ja ilo niille jotka sapattikouluttautuvat jms. kevyturin vaihtavat nuorekkaina pitkille eläkkeille. Niin.Koskapa rikkaat kuluttavat ja köyhät säästävät Ilmarisen ja Ilmariseen rahaa, niin toki elvyttää tuloveroleikkaus+isompien eläkkeiden pitempi nautinta aika. Ilmarinenhan anti-elvyttää sijoittamalla ulkomaille, hyväosainen eläkeläinen vihdoin käyttää reippaasti rahaa Suomessakin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  14. Eiköhän tämän blogin aiheen ongelma johdu siitä, että sotketaan pyytetön lähiomaisen auttaminen ja vastiikkeellinen toiminta.

    Siis: joko autat vanhustasi toivomatta siitä miten välitöntä ja jälkikäteistä korvausta taikka järjestätte asian kunnolla (esim. PK 18:5) taikka jätätte asian yhteiskunnan hoitoon, joka vastaavasti kyllä omansa perii. Karmeaa on perunkirjoituksessa nähä korvauslitoja sairaan luona käymisestä.

    VastaaPoista
  15. Pieni huomio.

    "Kunta hinnoittelee laitospaikan ottaen huomioon myös hoidettavan tulot ja varallisuuden."

    Tämä ei käsittääkseni Suomessa pidä paikkaansa, vaikka monessa muussa maassa pitää. Tulot otetaan huomioon, varallisuutta ei.

    Tästä syystä Helsingissä on merkittävä määrä tyhjiä asuntoja, joita ei kannata vuokrata eteenpäin, sillä kunta vähentää palvelusetelin arvossa tulot jopa 200-prosenttisesti. Vrt. http://www.soininvaara.fi/2014/11/03/palvelusetelin-arvoissa-200-n-rajavero/

    VastaaPoista
  16. Juuri noin. Ja omaisuuden tuotto (esimerkiksi vuokra) taas voidaan eräin ehdoin katsoa tuloksi.

    VastaaPoista
  17. Olipas lohdullista luettavaa. Äitini nukkui pois 2 vkoa sitten sitten ja sen jälkeen elämäni on ollut yhtä helvettiä sisareni syytteluiden ja uhkailuiden vuoksi. Viimeisin pommi putosi eilen illalla, hän haluaakin muuttaa sopimamme haustausjärjestelyn ja haastaa minut kuulemma oikeuteen, jos en tähän suostu. huoh.. kyllä suku on todellakin pahin ja rahan toivo ja toisen loukkaaminen tuntuu olevan joillakin ihan verissä. Niin rennoin rantein niitä tekstareita lähetellään.
    Jos tästä jotain voi kukin ottaa opiksi, niin kaikki pitäisi olla paperilla hoitotahdosta, hautaustoiveista lähtien. Sillä nimittäin voi säästää melkoisesti jälkeläisten riitelyä.

    VastaaPoista