2. marraskuuta 2014

Kantapöytä





Edellisessä elämässäni tuolit ja sohvat olivat kamalia. Yliopistolla ja Korkeimmassa oikeudessa näkee, että joku on lyönyt rahoiksi. Se biedermeier-empire-kalusto, jota on kaikki paikat täynnä, on ikävä katsella ja hyvin epämukava istua. Puhe on aina vaaleanvihreällä verhoilluista, mahongin värisiksi käsitellyistä mööpeleistä, joissa tuolin jalat kaartuvat kummallisesti ulospäin.

Olen minä ollut presidentin linnassa. Samaa tavaraa, ja vielä seinäpöytiä. Tarkemmin ajatellen ison Euroopan suosikkikalusteet ovat vielä ilkeämpiä. Barokkikalusteet ovat selvästi peräisin ympäristössä, jossa hapuiltiin suuri osa vuotta turkit päällä melkein pimeässä, jonkin soihdun tai parin hullun kynttilän valossa, voudintilien olutmääristä päätellen aamusta iltaan humalassa. Piti olla sellaiset tuolit ja pöydät, ettei niitä saa väkivaltaisempikaan ruhtinas helposti nurin.

Rokokoo eli meillä kustavilainen kertoo uuninpellien ja kaakeliuunin keksimisestä. Ikkunoita oli varaa avartaa. Sisään tuli valoa. Sitä tehostettiin vaaleilla maaleilla ja pinnoilla.

Ikkunalasi oli kallista, ja ihastelemamme pappilan kuistin tyyppiset pikkuiset ruudut olivat käytännön pakko. Kovin isoja lasiruutuja ei oikein osattu valmistaa, eikä sellaisia olisi saanut ehjinä oikein kuljetetuksikaan.

Eilen mietin, miksi ikkunasta näkyy läpi mutta seinästä ei. Takan on suosikkiajatukseni. Se on vitsi, ei vakavasti otettava. Siis kaupasta riittävä määrä projektoreita ja videokameroita sekä tarvittavat mikrofonit, kovaääniset, anturit ja toimilaitteet. Voisi heijastaa huoneen kattoon ja seinille tosiaikaisen kuvan tuosta ulkoa. Lakimääräisille päiväunilla käydessä voisi katsella vielä taivaan pilviä ja yöllä tähtiä. Seinän läpi eli siis todellisuudessa kameralla näkisi, kuka lapsista kihisee kurahousuissaan hiekkalaatikolle.

Tämä on ihannekuvani kirjailijasta. Näkee ja huomaa paljon mutta ei itse näy.

Lasin läpinäkyvyys johtuu amorfisuudesta eli kiderakenteet puuttumisesta. Valo tulee hyvin läpi eikä ihmeitä heijastu, kun ei ole tiellä turhan säännöllistä hilarakennetta. Atomijärjestys ei ole jaksollinen.

Selällään mietittyä on sekin, mistä löytäisi vavahduttavan tiedon. Alkeisoppikirjoissa mainitaan usein pienten lasten ja vanhojen miesten kysymys, miten on mahdollista, että olemassa on jotain sen sijaan että ei olisi mitään. Tuon hyödyllisen kysymyksen lähistöltä löytää toisen, nimittäin että oikeastaan olemassa ei olekaan mitään. – Mitä ainetta atomi on? Tiedän kyllä oikean vastauksen, lihapiirakkaa, mutta Lappeenrannan länsipuolella totuus ei ole kaikkien tiedossa.

Ala-asteelle sopiva vastaus on ”väärin kysytty”, koska aine muodostuu atomeista, mutta itsepintaiselle kysyjälle ei ehkä löydy vastausta, joka ei sisältäisi katsausta kvanttimekaniikkaan, kvanttikenttäteoriaan ja romahtelevaan aaltofunktioon. Eräässä mielessä kaikessa, esimerkiksi ihmisessä, lasissa ja pöydässä, on paljon enemmän tyhjää kuin jotain eli siis elektroneja ja ytimen muodostavia hiukkasia. Ne ovat näennäiseen kokoonsa nähden aika kaukana toisistaan nuo hiukkaset, ja välissä on vain tyhjää (ja aaltoja).

Jos löydätte jostain hiukkasmassan (Avogadron vakion) rinnalle tiedon hiukkasmassan tilavuudesta, kertokaa minullekin. Siis kuinka monta kuutiosenttimetriä tyhjää on kuutiometrissä huoneilmaa?

Kysymys eräiden tavaroiden sijoittelusta olohuoneeseen ja vähän muihinkin huoneisiin sai odottamattoman käänteen, kun ymmärsin eilen katselleeni Artekin lasipöytää tarpeeksi kauan. Se on ostettu vuonna 1968, kun asuimme Kolmannella linjalla. Oikeastaan sitä ei ole ollut koskaan varsinaisesti myynnissä, koska meidän pöydän lasin on metrin kanttiinsa. Katsoin tuoteluettelosta. Kyllä se isompikin lasipöytä on noin seitsemänkymmentäsenttinen. Muistelen että näitä isoja piti valmistaa tai myydä, mutta Aallon y-jalka ei osoittautunut riittävän kestäväksi painavan lasin alla. Se on painava.

Samalla katsoi tarjoiluvaunun hintaa. Ostin sen kukaties kirkon kirjallisuuspalkinnosta saamillani rahoilla. Ennen oli joskus löysää rahaa. Nykyisin ei ole. Hinnastoa taas silmäiltyäni ennustan Artekille surullista tulevaisuutta. Valtio ja kunnat ovat kauan sitten ostaneet kaikki paikat täyteen remmituoleja ja erilaisia jakkaroita. Entä sitten, Pinneberg?

Lapsille ei taida mahtua, ja tyhmänylpeys estää myymästä huutonetissä. Sohvaryhmä määrittelee keskiluokan – se on todistettu parissa tutkimuksessa. Mutta kun saavuttaa kanonisen iän, sohvapöydän huomaa turhaksi. Mieluummin sitä istuu kyynärpäät pöydällä. Ja laukalappu kaulassa. Pitää kysyä äidiltä. Kyllä meidän olohuoneessa on jossain laatikossa äidin vakstuukista ompelema leukalappu, jossa lukee ”Jukka”. Kuolalaput löytyivät. Kai niillekin tulee vielä käyttöä.

11 kommenttia:

  1. "Tyhjän" määrä huoneilmassa on niin kovin huono käsite, kun hiukkaset liikkuvat koko ajan eikä niillä mitään tarkkoja rajoja edes ole (aalto-hiukkasdualismi) ja tietysti eri kaasuilla on eri tiheys. Joku fyysikko tietysti osaisi tuohonkin ehkä jotain paremmin vastata, mutta lähinnä nyt tulee mieleen, että voisi laskea kaikkien hiukkasten koot yhteen (mikä on väärin, koska ne eivät ole tuossa erillisiä) ja vähentää sen kokonaistilavuudesta.

    VastaaPoista
  2. Oikeasti se on "LAPPENRANTA"

    Todisteena primaarilähde: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183

    VastaaPoista
  3. Muuten hieno kirjoitus, kuten aina, mutta yksi asiavirhe. Lasin läpinäkyvyys ei johdu amorfisuudesta. Hilarakenne aiheuttaa valon eli sähkömagneettisen säteilyn heijastumista vain, kun aallonpituus on samaa kertaluokkaa kuin hilavakio. Valon aallonpituus on siinä puolen mikrometrin paikkeilla. Kiinteiden aineiden atomihilassa atomit ovat muutaman ångströmin päässä toisistaan. Hilarakenne itsessään on siis heijastava vasta röntgenvalolle eli -säteilylle.

    Lasin läpinäkyvyys johtuu siitä, ettei rakenteessa seilaa vapaita elektroneja eikä niitä ole siellä myöskään valon viritettäviksi sopivilla energiatasoilla. Tämä ominaisuus on myös ihan kiderakenteisilla aineilla, kuten vaikkapa timantilla. Se, mikä tekee amorfisesta rakenteesta erityisen sopivan arkikäyttöön on se, ettei siinä esinny kidehilan virheitä, kun ei ole kidehilaa. Ne virheet näkyvät heijastavina kohtina eli sulkeumina. Neiliömetrin kokoinen sulkeutumaton yksittäiskiderakenne on mahdoton valmistaa, mutta neliömetri amorfista ainetta on paljon helpompi urakka.

    VastaaPoista
  4. Katselen pöydälläni olevaa Aalto-maljakkoa. Suomalaisessa designissa on kiistatta originellia. Sitten me ostamme sitä joka paikkaan. Ei sovi hienostella, joten täytetään hienolla kaapit ja nurkat ja tehdään siitä tavanomaista. Syyttävä sormeni osoittaa jälleen Lutheriin. Se ei ole kovin originellia sekään.

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti se ei ketään ärsytä näin asuntopulan aikana, mutta kuin jatkoksi tähän Kemppisen juttuun huonekaluista, kerron, että jostain syystä meille on kertynyt kolme asuntoa. On siis helppo vertailla huonekalujen ja yleensä asuntojen laatua ja amosfäärejä. Ja huonekalujen merkitystä eri ympäristöissä.
    Missä viihtyy parhaiten? Mikä tuntuu eniten kodilta?

    (Mainittakoon, että emme ole rikkaita, niin kuin joku saattaisi luulla. Päinvastoin nämä kolme asuntoa aiheuttavat pelkkiä menoja, joista juuri ja juuri selviämme. Ja ne ovat meille kaikki aina jossain vaiheessa tarpeellisia. Eikä niitä voi yhdistää toisiinsa.)

    Ns. ykkösasunto koostuu tilasta, valoisuudesta ja pääasiassa Artekin huonekaluista, Alvar Aallosta ja Yrjö Kukkapurosta. Joukossa toki "Lokkilamppuja" (Yki Nummi) ja muutama pyöreä matala pallotuoli (Eero Aarnio).

    Kakkosasunto koostuu kaikesta mahdollisesta peritystä ja eri tavalla "maihinnousussa" kolhiintuneista huonekaluista, joita voisi nimittää hyvällä omalla tunnolla rojuksi. Sellaisiksi, joita näkee kirpputoreilla.

    Kolmas asunto on sitten enää pelkkää henkeä. Vain välttämättömät tavarat ovat majoittuneet sinne. Henki tulee ihmisistä itsestään.

    Kysymys kuuluu: missä näistä kolmesta asunnosta viihdymme parhaiten, mikä tuntuu eniten kodilta?

    Minkä sinä valitsisit?

    Haluaisit tietää tietysti sijaintipaikan. Kaksi on keskikaupungilla kahdessa eri kaupungissa, yksi on "maalla" puiden ja pensaiden ympäröimänä.

    Meille kakkosasunto on muuttunut ykkösasunnoksi. Siis se "romuvarasto". Se on ehdottomasti tärkein. Se tuntuu kodilta. Se on paras paikka maailmassa. Siellä kokee vuodenajat, säät, pakkaset ja lämpimät. Siellä ei tarvitse mitään varoa. Siellä vallitsee vapaus. Siellä on luonto käden ulottuvilla, linnut ja oravat hyppivät lintulaudalla. Siellä voi tehdä työtä. - Tuo viimeksi mainittu on ehkä parasta, mitä voi missään olla. Siellä ei ole yhtään "signeerattua" huonekalua (lukuunottamatta Tapiovaara-nurkkausta, missä syödään) mutta soittimia ja kirjoja se on kyllä pullollaan.

    Lopputulos: Ne kaikki ovat meille siis määrätyssä tilanteessa tarpeellisia. Mutta näistä kolmesta se, joka toimii työpaikkana ja tuntuu eniten kodilta, on tärkein. Ilman työtä ihminen on vähän kuin tuuliajoilla. Kaikki toisten aikaansaannokset menettävät merkityksensä. Voihan niiden keskellä elää. Monet elävät. Mutta se, mitä ihminen tarvitsee on vaihtelu ja ennen kaikkea työ. On toki muitakin kriteerejä, mutta tässä pohditaankin huonekalujen merkitystä, muistaakseni, vai olenko erehtynyt? Taas, voisi sanoa :)

    (Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten kuinka monta typoa tästä kirjoituksesta löytyy. Yleensä ne näyttäytyvät vasta jos kirjoitus julkaistaan. Mutta sillä väliä! Sainhan tämän kirjoitettua. Terveisiä "Putkinotkosta")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys "Putkinotkoon"! Samoin valitsisin. Ja niin olen tehnytkin. Nyt on vain tämä koti, mutta hetken olin tahtomattani viiden asunnon loukossa. Ei naurattanut.

      Poista
    2. Juaksää palio kahavia...

      Poista
  6. "Jos löydätte jostain tiedon hiukkasmassan tilavuudesta, kertökaa minullekin"
    Luulen että tilavuus on emergentti käsite joka ei toimi mikromaailmassa. kun eetterin käsitteestä on luovuttu, niin miten alkeishiukkasten "kokoa" suhteutettaisiin?. Kaikkien kuviteltujen ulottovuus ja mittaus janojen alku ja loppupisteet olisivat jatkuvassa liikkeessä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän asiaan ajattelin itsekin puuttua, myös siltä kantilta, että "miten on mahdollista, että olemassa on jotain sen sijaan että ei olisi mitään". (Tämä on mielestäni hiukkasfysiikan, kosmologian ja uskonnon tärkein kysymys.)

      Mutta se "tilavuus" tai "tyhjyys", joka jää atomien ja muiden hiukkasten "ulkopuolelle". Mitä helvettiä se muka on? Kun kerran esim. gravitaatio vaikuttaa miljardien valovuosien päähän, niin ei siinä oikein voi ainakaan kvanttiteoreettisessa mielessä olla välissä katkoksia.

      Muutenhan Kuu voisi ykskaks karata Maalta ynnä muuta vielä kauhistuttavampaa. Tiivistäen: mitä muka on "tyhjä tila" tässa maailmankaikkeudessa?

      Poista
  7. Hauskaa miten monenlaisia alluusioita tähän Pyhäinpäivän tekstiin oli sisäänrakennettuna.

    Pari huomiota.

    "Tämä on ihannekuvani kirjailijasta. Näkee ja huomaa paljon mutta ei itse näy." - Muistuttaa kovasti Wallenbergin suvun mottoa "Esse non videri".

    "Alkeisoppikirjoissa mainitaan usein pienten lasten ja vanhojen miesten kysymys, miten on mahdollista, että olemassa on jotain sen sijaan että ei olisi mitään." - Sartrehan kirjoitti aiheesta yli 600 sivua, L'Être et le Néant. Oli julkaisun aikaan 1943 vasta 38-vuotias, ei siis ihan vanhana miehenä kysymystä esittämässä.

    Hans Falladan kirjan Mikä nyt eteen Pinneberg? ja todella monien muiden kirjojen suomentaja oli myöhempi kanslianeuvos Lauri Hirvensalo. Hän suomensi myös saksalaispoliitikko Adolf Hitlerin Taisteluni I ja II osat. Falladalta Hirvensalo suomensi lisäksi 1944 ilmestyneen, viehkeän muistelmaromaanin Lapsuudenkodissa - Katsottua, koettua keksittyä.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  8. K:"Jos löydätte jostain hiukkasmassan (Avogadron vakion) rinnalle tiedon hiukkasmassan tilavuudesta, kertokaa minullekin. Siis kuinka monta kuutiosenttimetriä tyhjää on kuutiometrissä huoneilmaa?"

    - Eräs tarkastelutapa voisi olla ilman puristaminen "tiukaksi" nesteeksi.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Liquid_air
    Sen tiheys on 870 g / litra tai toisinpäin 1.15 litraa per kilo.
    Huoneenlämpöinen ilmakuutio (1000 litraa) painaa noin 1 kilon, joten nesteeksi puristettuna
    se olisi 1.15 litran tölkki -195 °C jäätävän kylmää nestettä. Näin 998.85 litraa vähintään jäisi tyhjiön osuudeksi.

    -Jos emme tyydy em. fysikaalisen kemian helppoon kylmäkompressointiin vaan vaadimme atomifysikaalisen tiukkaa, niin sitten otamme mallia äärimmäisen tiukasta neutronitähdestä, jossa kompressoinnin suorittaa räjähdyksistä suurin: supernova.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Neutron_star
    Tiheys suuruusluokkaa 3-8*10^17 kg/m3. Mutta jos nyt valitsemme atomiytimen tiheyden 3*10^17kg/m3 niin saamme vakion ja 1000 litraa huoneilmaa 1 kg puristuisi 3E-18 m3 kokoon ja
    tyhjiön osuus olisi siis 0.999 999 999 999 999 997.

    Se tiivis ilmakappale olisi 1.5 mikrometriä kanttiinsa eli bakteerin kokoinen.


    M

    VastaaPoista